Taas täällä blogissa!

Ehei, ei minusta niin helpolla eroon pääse, vaikka joku ehkä toivoisi! ;) Olipa todella outoa hässäkkää eli ylläpidon palvelin blokkasi jatkuvasti IP-osoitteeni. En päässyt edes katsomaan blogia, saati sitten kirjoittamaan tai kommaamaan. Kiitos Susulle tilannetiedotuksesta sekä Toverille kaikesta avusta – tässä on tietty pakko mainita, että me kaikki olemme turkulaisia. :D Ai että mitä tekemistä tällä on asian kanssa? No ei varmaan yhtään mitään!

Viikon aikana ei ole tapahtunut sen ihmeempiä. Kutsu leikkuun jälkitarkastukseen tuli, ensi viikon keskiviikkona ja ilta-aika. Vandaan Toverittaren Miäs on luvannut kyytiä, josta kiitän jo etukäteen. Muuten ehkä menisi hermo taas Kela-taksoihin… on ollut muutama tosi huono kokemus, joista hirvein oli paluu saiskusta kotiin. :( Josta tulikin mieleen, että yritin aivan suoraan kysymällä selvittää, kuka omistaa (eli kerää rahat ja hoitaa järjestelyt) Helsingin Kela-taksien tilauskeskuksen. Löysin sivuston, kukaan ei vaan suostu vastaamaan suoraan. Jännästi on tiedot jonnekin jömmattu. Olisin vain halunnut tietää, kenelle tipahtaa 3 – 5 euroa jokaisesta puhelustani sinne…

Koska tuota jälkitarkastusta jne. ei ole vielä ollut, en ole uskaltautunut tekemään kaikkea, esim. kumartelemaan ja kyykistelemään. Tässä on sellaisia juttuja, jotka vars. lekuri ehdottomasti kielsi edes yrittämästä. Siksi tämäkin viikko on jatkunut velttoilulla. Sen verran kuitenkin, että joka päivä olen yrittänyt hipsiä edes muutaman askelen ilman mitään tukia ja avitusta. Onnistuu, mutta varovasti – ehkä varon liikaakin. Toivon vaan niin kovasti, että pääsisin liikkeelle! Vaikka sitten rollerin ja / tai kepin kanssa, mutta kuitenkin.

Viikon aikana on tietty luettu paljon ja ahkerasti uutisia. Ei hyvältä kuulosta, missään päin. Meillä lähinnä odotellaan talouden kiristymistä entisestään, siis ihan perskohtaisesti. Jossakin siitä jo olikin kirjoitus, nyt en vain löydä llinksua. Eli kohta kälyisässä tilanteessa olemme juuri me, jotka emme  saa mitään tukia ja avustuksia ja yritämme vain maksaa vuokran ja laskut. Jäljelle ei jää paljoakaan, kun ostaa vielä lääkkeet, maksaa lekuri- ym. sairauskulut. Belga on kohta myös vielä tiukemmalla, jollei ottaisikaan pakko-opintolainaa. Jo nyt hänenkin ruokabudjettinsa on pienehkö eli korkeintaan 80 juuroa kuukaudessa. Eihän tähän ole mitään ratkaisua, ainoa keino on se, että minä teen vain isompia annoksia muonaa ja pakastan osan Belgaa varten sekä lykkään evästä mukaan. Laps taas puolestaan avittaa minua kotihommissa, sen minkä pystyy ja osaa. Vaihtokauppaa siis, muuten ei pärjäillä!

0821d11264

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että nuo koulutukseen ja opiskeluun liittyvät säästöt ja pakkolait kasvattavat eriarvoisuutta! Kohta ei halu opiskella, älykkyys ja kyky riitä, mutta rahalla pääsee mihin vain. Grrr, palataan siis vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen ja se ei taatusti palvele kenenkään etuja. :(

Sen sijaan tänään näin iltapäivälehdessä ensimmäisen kohtuullisen objektiivisen tekstin kannabiksesta Suomessa. Näköjään juttua on tulossa lisääkin, hyvä! Minä erityisesti toivoisin, että puhuttaisiin kannabiksen lääkekäytöstä l. lääkekannabiksesta, jolle on erittäin vaikea saada nykyisin reseptiä. Tämä tässä vain siksi, että se olisi meikäläisen sairauksiin yksi mahdollinen lääke (tämän opiaattimäärän sekä kaikenlaisia sivuoireita tuottavan muun lääkityksen vaihtoehtona)…

Kommattavaa olisi ehkä paljonkin, mutta palaamme asioihin. Minä lähden kohta valmistelemaan lounasta; tänään vuorossa täytetyt paprikat ja bataattihässäkkä kera sienisalaatin. Mahdollisesti tekaisen myös pikapullaa, johon tarvitaan vähän perustarvikkeita ja nekin vain sekoitetaan sekä tyrkätään uuniin.

Se on jo maaliskuu ja päivät pitenevät… ööööö… päivittäin ihan.. öööö… silmissä! :D

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TÄÄLLÄ SE JAKSAA KÄNÄTTÄÄ EDELLEEN…

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Perjantain pikaiset

Tässäkin hissukseen siirrytään normaaleihin aikatauluihin eli yritän pitää tänään kirjoittamispäivän, kaikkea muutakin siihen liittyvää pientä puuhaa olisi tarjolla. Siinäkin mielessä hyvä, että ei tässä ole ihmeitä täällä blögissä tänäänkään kerrottavana.

Belga kävi eilen ja hoiteli asioita sekä siellä että täällä. Sitä tavallista ohjelmaa, pyykkäyksellä koristeltuna. ;) Huomiseksi on säästetty muuta pientä puuhaa, johon itsellä ei ole lupa vielä vääntäytyä *vasta sitten aikataulun mukaan*. Itse märehdin erästä asiaa taas Kelan kanssa. On se ihme laitos; tuskin ainoakaan asia hoituu helposti. Tähän liittyen voin taas todistaa, mitä meikäläiselle maksaa Kela-taksin tilaaminen. Maksoin nimittäin puhelinlaskun eikä siinä ole kuin pari ylimääräistä tekstiviestiä. Niiden lisäksi normilaskusta poikkeaa vain se, että jouduin laskutuskauden aikana soittamaan kolme (-> 3) kertaa Kela-taksin tilausvaraushidastuskeskukseen. Nyt voi aivan selkeästi todeta, että lasku on 15 – 19 euroa enemmän kuin normaalisti. Yksi puhelu (eli taviskäyttäjälle joko menon tai paluun tilaaminen, itselle yleensä molempien mikäli vain mahdollista) maksaa siis käyttäjälle vähintään 5 euroa. Yksi puhelu!? Jonka lisäksi omavastuu on 25 euroa / matka, eli käynti pkl:lla tai sairaalassa maksaa 2 x 25 euroa + 2 x 5 euroa = 60 euroa! Tämä on aivan käsittämätön summa, Meiltä tuonne Vandaalle maksaa normitaksolla alle 35 euroa – noin vertailun vuoksi. Kela vetää ainakin tällä seudulla kahmaloittain rahaa välityspalvelun avulla: se on äärettömän hidasta, niin hidasta että hävettää. Mielelläni tietäisin, mihin tuo raha aivan oikeasti menee? Any? Ai niin, edelleenkään ao. keskuksessa ei ole käytössä mitään käyttäjätietoja, joten kaikki joutuu kertomaan ja toistamaan moneen kertaan (joka tietysti on tarkoituskin, koska se pitkittää vekkulisti puhelua). Ärh!

Oli taas niin tyypillistä, että kun kehuskelin eilen saaneeni unta, viime yö jäikin sitten taas oikein reilusti vajaaksi. Ei voi mitään, ei edes harmitella. Se on jo niin tavallista…. silti ottaa päähän, koska en pystynyt nukahtamaan kipujen ja puutumisen ym. takia. Aivan, tähänkin olisi olemassa oikein hyvää aviketta. Mutta eihän sitä nyt tässä maassa sentään… Tuo valvominen sai kuitenkin aikaan taas suunnitelmoimia eli sellaisia unelmoita, joihin liittyy ainakin melkein toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Olisihan se kiva, jos… jos nyt ihan ensin vaikka tästä kuntoutuisi paremmin käveleväksi.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – OLEN TAAS LUVANNUT KAIKENLAISTA!

Sissikomentaja Polka!

Annoin eilen itselleni luvan komennella Belgan tekemisiä eli avittamista näissä huushollihommissa. Oikeasti, eihän minusta ole sellaiseen – minä aina kysyn, sopiiko ja voiko, kävisikö ehkä niin tai näin… Siitä huolimatta on vähän nolo olo, jonka kerroinkin. Eikä laps tuosta pahakseen ottanut. Silti minä yritin kertoa vähän lisää. Että tämä juttu nyt ei ole mikään nielurisojen poisto tms. ja tietyt rajoitteet ovat suht pitkiäkin. Totesin myös, että minua *ja päätäni* rassaa se, että aivot eivät suostu tätä kaikkea automaattisesti ymmärtämään / hyväksymään eivätkä myöskään sitä, että leikkauksesta on aikaa vasta viikko! Kun kirjoitan tätä, se on edelleenkin vaikea tajuta. Kaiken järkevän nimissä minulla olisi siis lupa makoilla ja tehdä ne ns. pakolliset harjoitteet sekä olla siihen tyytyväinen. No, minä en jotenkin vain ole! Yritän näköjään aina tehdä jotain lisää, joskus kyllä ilmeisen vahingossa. Nou hätä – tämä kyllä menee ohi ennen puolta päivää. Siihen mennessä energiat on käytetty ja olen tärisevä, väsynyt rauniokasa.

Osa jaksamattomuudesta ja muusta johtuu tietty siitä, että eihän se lääkitys todellakaan toimi. Tuntuu niin oudolta, kun lukee uutisia USA:sta, Kanadasta ja Euroopastakin… ja sitten palaa takaisin näihin kotomaan kipulääkepoliittisiin suoranaisiin vttuiluihin. Argh! Minä alan taas suuttua ja ihan turhasta. Asiahan on nyt niin, että koska tilanteeseen ei voi vaikuttaa muuten, on ryhdyttävä valmisteluihin. Ensin olisi kuntouduttava sen verran, että pystyy matkaamaan lentävällä koneella Euroopan sisäisillä lyhyillä lennoilla. Sen jälkeen olisi vuorossa muutaman paikan lyhyt esikatsastus tietyillä kriteereillä. Mikäli kaikki vaikuttaisi oikein lupaavalta, minä joutaisin jättämään tämän ainaisen tappelemisen lääkityksestä ja lääkärien suoranaisen herjaavan, loukkaavan sekä alentavan käyttäytymisen. Voisin asustaa hetken aikaa muualla etsien toisenlaista elämäntapaa, kokonaisvaltaisempaa hoitoa ja kuntoutumista sekä ihan vaan sellaista elämää, jossa voisi keskittyä muuhunkin kuin byrokratian vaatimiin toimenpiteisiin. Ehkä tämä on vain tähän aukikirjoitettu öinen unelma, mutta kuka tietää!?

bun

Totesin nimittäin eilen myös sellaisen asian, että muutamakin tuote (joita Suomessa ei myydä missään) juurooppalaisesta nettipuodista olisi varsin edukasta ainakin kokeilla näihinkin kipuihin. Arvatkaas mitä? Tietysti niitä on kiellettyä sekä tilata että tuoda maahan. Just! Kyseessä muuten ei ole mikään huume tai valmiste, jossa olisi huumeeksi luokiteltavia ainesosia. Kyse on suomalaisten lääkärien kaikkivoipaisuudesta, pikkusieluisuudesta sekä kytköksistä lääkejätteihin.

Jatkan ehkä tänään nettipuotien selaamista hieman toisesta näkökulmasta! ;) Tänään pitäisi myös laatia lyhkäinen viesti Valentiinolle – toki sinne on kortti ja kirje tästä hommasta jo mennyt, mutta siitähän on jo aikaa. Eli jos vain jaksaisi tässä selällänsä kirjoittaa, tämä olisi ainakin tavoite! Jos oikein iso terhakkuus iskisi, selvittelisin myös sen Lekainvatakson omalaatuista tapaa hoitaa asioita – minusta se vaikutti vain ja ainoastaan laittomalta… Hupina minulla on pinoittain kirjoja ja kapoittain omenoita *vieläkin*.

Tästä se on lähdettävä tätäkin päivää vain viemään eteenpäin!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MINÄ TAAS URVAHDIN VIIME YÖNÄ NELISEN TUNTIA… :o

Soivan pelin lupasi!

Muistattehan lekurin, joka ekalla polikäynnillä laati sen oudon käyntitekstin ja epäili jaksamistani kuntoutua ym. Lupasi kuitenkin itse leikkoa. Joten… heräämössä kuunnellessani kotimaista räkäpunkkia ja Leeviä lujaa ämpäristä, mies tuli tervehtämään ja sanoi kaiken menneen ok. Totesin *edelleen kettuuntuneena ja ehkäpä myös keveissä mömelöissä*, että sitähän hän ei ollut edes uskonut. Härra dri meni ja näin hänet osastolla lähtöaamuna. Kävi petin vieressä toteamassa seuraavaa: ”Hyvin meni. Kyllä siitä pitäisi tulla ihan soiva peli!” Toteamus sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi.

Tosin eilen huutonauroin sille, että olen  kohta Rivo-Riitan kovin kilpailija (ota tästä vaan reilusti vinkki, Pentti!). Jälkitarkastukseen menen toki, leväytän eteen tuon vanhan, harva- ja harmaakarvaisen räyskän ja sanon, että tässä nyt olisi se tuttu soiva peli! *ahhahahahaheheheh*. Btw, kysynkin tässä, oliko tuo teidän mielestä oikeasti asiallista? Toisekseen, mies  sanoi pari muutakin sanaa ja kämppis siinä jo kyseli, että miksi tuo Härrä dri on niin kireä ja puhuu tiukan epäystävällisesti?! En siis ole yksin luulojeni kanssa, jos 70-v. mammakin on samaa mieltä.

Muuten yritin eilen saada KSH:ta käymään ja vaihtamaan sidokset. Periaatelupaus, mutta eivät sitten soittaneet. Soitan tänään uudestaan! En pysty itse ja yksin. Samoin hakasten poistoon en enää lähde Lekan invapyörätuolivempatinajokilla, jonka kuski huijasi ja ajoi kuin se sika, jolla on pullo anuksessa.

Pahinta tässä on makaaminen! Selkä sattuu, kylki sattuu… istuminen sattuu. Ärh. Kantapää voi puutua, vaikkei sitäkään uskoisi! Nukuin eilen jokuset iltatirsat, joten yöunet jäivät taas. Tarjosin itselleni liikkuvaa kuvaa ja kirjallisuutta. Selkä ei pitänyt niistäkään. Nyt makaan, kirjoitan läppäri polviin nojaten eikä siitä pidä mikään osa minusta. En edes minä itse. :( En minä valita, olen vain kyllästynyt. Susu lähti yöpymään omaan kotoonsa, jonka tarpeessa varmasti olikin. Minua onkin hellitty monien vuosien edestä: on syötetty ja juotettu, avitettu, nauratettu, jututettu jne. Hieman hämmentävää olla hoivan kohteena!

Olisi tässä kaikenlaista, mutta en pysty jaksamaan enempää – sorry. Toiste tai jo huomenna lisää. Koskaan ei tiedä, mitä minä saan pieneen omituiseen päähäni.

Kiittelen kuitenkin kaikkia lukijoita ja kommentoijia, ootte te ihanoita! :P

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – EIKÄ, SE ON SAANUT SÄNGYSTÄ TARPEEKSEEN!

Nyt se on menoa!

Valvoin yön brittiläisen ohjelmatarjonnan viihdyttäessä. Olen susihermona. Lähden täältä klo 6, pelipaikalla pitää olla klo 7. Sitten pitäisi alkaa tapahtua. Olen paniikissa…

Kiitos kommanneille & muillekin lukijoille! Yritän viestittää jotakin heti, kun se vain on mahdollista.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI OLE MITÄÄN TEKOSYYTÄ!

Ei halua, mutta silti…

Huomenna on siis miitti Peijaisissa. Enhän minä sinne mitenkään hinkua, siksi varmaan tulikin taas valvottua. Mietinkin, miten paljon rauhoiketta pitää ottaa alle, että ei ärsyyntyisi tämän härran hyökkäävästä käytöksestä ja suoranaisesta piilokettuilusta. Vai onko se niin, että tavisämmälle *vähän pläski, vähän tupakoiva, vähän sitä-ja-tätä* voi syytää ihan mitä vaan? Että kyllä se on kaikki vaan kestettävä. Ihan kaikki. Ärh! Jos minä en sano mitään, olen umpimielinen psyykkinen tapaus. Jos sanon jotakin, käyttäydyn asiattomasti ja minut pistetään ulkoruokintaan ja kaikki lääkitys tempaistaan vegs. Kaksi kertaa ärh!

Kai se on kerättävä paperinsa, etsittävä jotakin kampetta huomiseksi ja tilattava Leka-takso. On muistettava myös jonotuskirja(t) ja eväät, muuten ärsykynnys voi alentua vielä pahemmaksi. Minä oikeasti yritän käyttäytyä eikä minulla ole ikinä ennen ollut missään eikä kenenkään kanssa näitä ongelmia – paitsi nyt viimeisen vuoden aikana… ihmettelen. Kai se on uskottava, että pitäisi olla nimeä / rahaa / muuten mallitapaus / fyysisesti huippukunnossa ja terve, jotta kohdeltaisiin asiallisesti. Kolme kertaa ärh!

Belga kävi eilen ja seinässä on kaksi taulua lisää. Oikein hyvä. että pääsivät esille ja näyttävät paremmalta kuin voisi kuvista edes uskoa. ;) Juu, ehkä saatte joskus ne kuvat. Lounas oli myös onnistunut, varsinkin uusia emmeitä sisäänsä kätkenyt salado ja punajuuripaistos. Teen toistekin! Ja jälkkärinä iiiiiiso kippo omppukrumpelia, josta loput pakkasin lapselle mukaan – on jotakin iltateelle hänelläkin. Minulla on vielä omppuja puoli laatikollista eli riittää siitä muutamaan paistokseenkin. Kyselyjen perusteella_ Omppukrumpeli (applecrumble) on siis mähnää, joka tunnetaan Kaura-omenapaistoksena. Edellisissä kommenteissa on oma noin-ohje, mutta kuukkeloimalla jokainen voi etsiä paremman… tuo toimii minun mielestäni ihan ök. En viitsi linkittää tähän mitään ohjetta, koska ne ovat aika erilaisia keskenänsä.

Njäh, nyt ei kuulkaas tosiaan ole meikäläisen ihan paras päivä! Varmaan arvaatte, että mielessä pyörii vain huominen *ja tietty siitä koko ruljanssista selviytyminen*. Neljäs ärh!

Minä menen nyt ja mussutan *eheheh, härn* aamupäärynän! :P

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – TUHAT KERTAA ”MIKSI?” JA ”ÄRH!”

Testattu on

Jep, kävin eilen labrassa ja rtg:ssä. Oli paha reissu. Taksohemmot eivät oikein jaksa odotella, että punkean oikeaan asentoon. Sattuu. Lisäksi rtg:ssä runnottiin niin, että huusin ääneen. Kovin kummeksuivat, että ihan on kipuja selässä ja käsivarsissa ”muka”. Hjuu, eiväthän he voi tietää… Pakkorunnomista siis, koska en itse vaan taivu. Hätinään pääsin kotiin, kylmänhikisenä ja täristen. Oli pakko maata tunti, toinenkin, ennenkuin lämpesin peittojen alla ja pystyin ajattelemaan salaatin laatimista. Lopulta vasta iltamyöhään alkoi vähän helpottaa. Psk homma, tulipahan tehtyä.

En odota mitenkään innokkaana sitä maanantain tapaamistakaan. Kirottu minä.

Luettua: Nic PizzolattoGalveston. Noir-dekkari niille, jotka lajityypistä pitävät *minä en nyt ihan hirveästi*. Kari HäkämiesAnteeksi ei voi antaa. Härra jatkaa dekkaristina, hieman jopa petraa ensimmäisistä eli ei tämä kovin kauhea ole, jaksaa jopa lukea. ;) En silti hehkuta, tosin aiheet osittain tyypillisen ajankohtaisia. Jos ei muuta luettavaa ole, tämä solahtaa yökirjana hyvinkin menemään. Anne Lise Marstrand-JørgensenJos ei tiedä. Tanskalaiselta tekijältä oikein lukukelpoisa opus. Romaani parista ja perheestä 60 – 70-luvun seksuaalisen vallankumouksen tiimoilta *sekä muutakin tuohon aikaan liittyviä ilmiöitä!*. Kuvaus sekä koko perheen kokemuksista, myös lasten ja kasvavien nuorten näkökulma tuodaan hyvin esiin. Minä pidin tästä. Ehkä siksi, että muistan hyvin tuon ajan teemat ja puheenaiheet… Suositan, jos ajankuva ja aiheet kiinnostavat! Maija SalmiPaholaisen juna: matkalla kohti amerikkalaista unelmaa. USA:n töihin aikovien laittomien siirtolaisten parissa tehty reportaasi. Voiko tässä puhua pakolaisista? Vai mikä on korrekti termi? Kuitenkin, niin monia kohtaloita Väli-Amerikasta tai etelämpää leveämmän toimeentulon ääreen pyrkivien kokemuksista, väliasemana Meksiko. Hyytäviä kokemuksia. Suositan yleensäkin hieman omaa pihaansa kauemmaksi ajatteleville; tällaista tapahtuu ns. oikeusvaltion rajalla (ja toimesta, jos vähänkään uutisia olet seurannut). Arnaldur IndriðasonVarjojen kujat. Sodanaikaiset tapahtumat, USA:n tukikohdassa asuvat sekä entiset ja uudet murhat saavat rikostutkijan (ja tutkijat) ymmälleen monellakin tavalla. Menneisyys haluaa tulla kuulluksi ja ehkä ymmärretyksikin… Pidän kovasti tekijästä ja aikaisemmista dekkareista, joten tätäkin voi ehdottomasti suositella! Islantilaisia kansantarinoita, maalaismaisemaa ja karua elämää, toisaalta vasta eilispäivän pankkikriisin seuraumuksia. Lukeaa ihmeessä, tämä on kuukauden helmiä! Kaj Korkea-ahoPaha kirja. 1920-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus aiheuttaa jotakin outoa lukijoissaan – vai onko tämä pelkkä huhu? Miksi kirjoittajan kerrotaan myrkyttäneen häävieraat? Mitä muuta asetelmaan liittyy? Tyypillinen mysteeri, joka selviää tavallansa. Tyylilaji toimii, ei tätä voi mistään oikein moittiakaan. Jos tästä genrestä pitää, suositan – muuten hiukan puiseva *sorry*. Katariina SouriSammunut sydän. Mandala- ja taidetarinat jatkuvat, yliluonnolliset jutut myös eli jatkoa edelliseen… tuota, sitä samaahan tämä. Ei oikein jaksa, tarina leviää ympäriinsä ja epäjohdonmukaisuuksiakin löytyy. Vain leidin kavereille tai yökirjaksi… lievät tunput tarjotaan. Hilary Mantel Vain varjo häälyväinen. Melkein ansaitsee vuoden kirja -nimen, no ainakin syksyn parhaita opuksia. Elämäkerta lapsuuden karuista kokemuksista, sairaudesta ja kivuista… Lukekaa itse, suositan kaikille! Minun piti kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta nyt en vaan pysty. Outi PakkanenHelle. Anna Laine joutuu erinäisistä syistä evakkoon ja muuttaa Töölööseen, yhtiöön, jossa alkaa tapahtua. Tekijälle erittäin tyypillinen opus, jossa ei oikeastaan mitään uutta. Helppolukuinen, kaupunkia rakastavan ihmisen dekkari. Ata HautamäkiSiell’ on hieno hietakehto: romaani rikoksista. Voisi melkein sanoa samaa kuin edellä… kuitenkin pidän tästä hiukan enemmän. Kaksi naista ja poliiseilla on ongelma, kaupungin lisäksi liikutaan myös mökkiympäristössä. Kelpaa jo hyvinkin yökirjaksi, ehkä jopa odotteluun. Paula HawkinsNainen junassa. Mitä kaikkea voi liittyä siihen, että eräs nainen seuraa junan ikkunasta radanvarren tapahtumia? Yksinkertaisesti alkava rikostarina, josta seuraa monivivahteinen kertomus entisestä avioliitosta, ihmissuhteista ja siitä, miten pieni tapahtuma voi vaikuttaa kaikkien elämään. Suositan; tämä oli pakko lukea kertaistumalla, koska ei vain voinut jäädä odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvä idea ja toteutus, tämä toimii ainakin meikäläisen mielessä – suositan siis kaikille! Gabriella Ullberg WestinYksinäinen perhonen. Joulupukki teloittaa perheen äidin jouluaattona. Syyllistä ei löydy ja motiivikin on hakusessa, mutta tutkijat eivät hellitä. Tutkintaa johtaa kotiseudulle muuttanut Rokka, jonka lapsuudenystävä on murhatun aviomies – entinen Ruotsin huippujalkapalloilija. Njäh, alussa vaikutti kiinnostavammalta, mutta kirja taantuu hiukan jahkaamisen puolelle. Kelpoisa yökirjaksi, ei tätä oikein jaksa muuten… Epäilen, että pari pinoa on jäänyt taas pois välistä. Haitanneeko tuo lopulta yhtään mitään. Kolme erilaista pinoa kirjoja, toki pieniä, odottaa vielä lukemista. On ainakin tekemistä loppuvuodeksi.

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – MINUN ON PARASTA OLLA HILJAA!

Peijaiset?

Doddih, lopultakin materiaalia Peijaisista. Jotakin tapahtuu *tai sitten ei* noin 3.5 vkon päästä. Belgan synttärinä on alustava tarkastushaastattelulaillinenvettuilutapaaminen Peijaisissa ja jos minut hyväksytään, muutaman pvän päästä leikotaan. En siis voi sanoa mitään varmaksi, en usko mihinkään ennenkuin olen petissä ja hengissä. Tätä ennen on kuitenkin nyt helkkarin kireällä aikataululla sovittava labrat, rtg ja käytävä hakemassa lisäappareita. Minua aikataulu ei tietty haittaa, mutta toivottavasti saan Malmilta sopivat ajat, saiskustahan se on kiinni. Hyvin on kyllä laskettu eli menee hiinä-ja-hiinä, ettei tästä ajan venymisestä voi pitää mekkalaa. Tai voisi, mutta miksi pitäisi – mikään ei nopeuta mitään eikä varmaan ainakaan paranna kohtelua. Sitä minä oikeastaan tässä eniten pelkään. Sitä syyllistämistä ja kohtelua, jota tiedän olevan tulossa ja omia reaktioitani. Ehkä pitää vain tropata itseään rauhoittavilla niin, ettei tulisi sanottua julki kaikkia ajatuksia! Homma siis hoidossa, jo on aikakin. Minä en toivo edes tulevani ennalleen, koska se on mahdotonta. Toivon vain selviäväni hengissä ja kipujen edes helpottuvan. Jo se riittäisi. En minä oikeasti paljoa pyydä?!

Aamun uutiset ovat omalla tavallaan taas jänniä. Höskä ja muut tahot uutisoivat nyt päällimmäisenä Stadin asuntojen asuttamisesta *wirn*. Katsokaas eilistä päivitystä, jossa puhun asiasta! Oikeasti, minä olen tuota samaa painottanut jo vuosia, tilanne on ollut aivan yleisesti tiedossa. Suomalaiseen tapaan on vaadittu ensin tutkimus asiasta, jotta jotain voitaisiin tehdä. :o Näinhän se on, mutta toivottavasti nyt palataan tilanteeseen, jossa asunnot menevät asiallisesti jaettaviksi ja tulorajat palautetaan. :) Minullakin olisi edes himppasen toivoa *juu, se on aina oma itse ensimmäisenä* ja uskon, että moni oikeasti asuntoa tarvitseva myös saisi sen.

Olisi tässä paljon muitakin asioita, mutta niistä Twitterin puolella enemmän ja lyhyemmin. :) Tänään Belga tulee käymään ja hoitelee taas atteekki-, kauppa- ja kirjastoasiat. Minun pitää hoidella nuo labra- ja rtg-varaukset sekä tsekata Kelataksojen toiminta ensi vuonna. Kun asialliset asiat on hoidettu, lounas ottaa paikkansa ja väkerrän jotakin punajuurista. Keitin eilen niitä saavillisen ja söin osan lounaana raejuuston ym. kanssa, oli hyvää. Josko tänään tekisi Soiströmmejä tai sitten Punaisia Hernepiffejä. :) Kummatkin ovat hyvejä eikä Belgakaan osannut valita. Katsotaan, kumpi aines on helpompi ottaa kaapista.

Ja sitten aamuomppo kera lisäuutisten!

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – KUN TAPAHTUU, TAPAHTUU PALJON

Juhli edustajiensa välityksellä…

Te lukijat varmaan seurasitte tuota vastaanottoa aktiivisesti *härnää*? Minä en jaksanut katsoa. Oikeastaan tahallisesti säästin itseäni mielen ankaralta pahoittumiselta, sillä olisin tullut vain huonolle tuulelle. Kun meikäläisen yleistieto (vrt. ed. päiv.) on niin hirmuisen huono julkkisten tunnistamisessakin, olisi ollut vaikea kommentoida vaikka rätei ja lumpui. ;) Onneksi voi tehdä muutakin ja vietin senkin ajan lukemalla, tällä kertaa paria nettijulkaisua. Onneksi mieltä ilahdutti ja tietty toisaalta ketutti se, että Hurstin juhlissa oli taas paljon väkeä, aina vaan enemmän, vuosittain. Hienoa, että Hursti jaksaa järjestää tämän ja myös joulujuhlan vuosittain. Ne ovat usealle ainoa paikka, mihin voi mennä omana itsenään, köyhänä, ongelmaisena, yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneena ja saada asiallista ruokaa ilmaiseksi (no, sitä ohjelmaakin lisäksi) sekä tavata muita halutessaan. Hörhö kavereineen yrittää aina päästä mukaan, jos vain pystyy kykenemään. Senkin takia olen ihan ilokas, koska tiedän mm. asuinkumppaneiden olevan välillä hyvinkin osattomia ja taiteilevan maailman myrskyissä…

0821d11264Uutisista pikakommentit nykyisin aina Twitterissä eli muista käydä siellä samalla, kun luet tätä päivitystä! ;) Kommentoinkin jo lyhyesti kroonisen kivunhoidon uutta, ihkaensimmäistä Käypä hoito -suositusta. Minut se sai taas huonolle tuulelle. Toki, kaikella liikunnalla *grrrrrrrrrrrrrrrrrrr* ja terapialla *mmmmrrrrrrrrrrrrrr* on paikkansa. Mutta – se ei saisi olla ainoa keino hoitaa kroonista kipua. Ei missään nimessä. Asiallinen, tehokas lääkitys pitäisi olla osana tätä, mikäli mahdollista. Tämä edellyttäisi lääkekannabiksen saannin helpottamista eli resepti pitäisi olla saatavissa kohtuullisin kustannuksin ja helpommalla kuin nyt! Tällä suosituksella tällaisenaan helposti syyllistetään kivusta kärsivää potilasta. Hoitavan lääkärin on helppo sanoa, että ”et ole tehnyt harjoitteita oikein / riittävästi / tarpeeksi usein” ja näin sälyttää syyllisyys potilaan niskoille. Ai, ettäkö ei? Valitettavasti kyllä. Horttonissa käymäni ”kipukuntoutus” oli juuri tätä eli etsittiin muita kuin lääkkeellisiä keinoja kivunhoitoon. Osa ei toiminut meikäläisellä pätkääkään vaan sai lähinnä aikaan ketutusta (nämä fysioakustiset tuolit, peittohommelit, itsesuggestiot ja usutus liikkumaan *vaikka se suurin kipu tulee liikkuessa enkä muutenkaan pääse liikkeelle*). Väitän edelleen, että osa näistä auttaa *toki*, mutta aina vain osaa eikä siis kaikkia, eikä varsinkaan kaikki auta kaikkia. Liikunnasta sen verran, että toki se meistä monia auttaisi, mutta jos ei vain syystä tai toisesta pääse kivuttomasti liikkeelle, pieni hyöty on isoja haittoja pahempi. Ymmärrättehän sen, että jos minä olen liikenteessä ja käyn jossakin, se tarkoittaa sille ja seuraavalle päivälle hillittömiä kipuja ja särkyjä sekä viikon jäykistelyä sekä unettomuutta. Hyötyä on vain se häviävä, lyhyt pirteys kotiin palattua. Ei siis mitään muuta. Tosin kaipaisin fysterpan ohjeita omatoimisiin liikkeisiin, mutta kun niitä ei saanut – sain vain sisustusmollausta kotikäynnillä. Minulla oli jo aikaisemmin ajatus, että pyytäisin Lortolta lähetteen fysterpalle. Sellaiselle, joka kävisi kotona. Kas kun minun on vaikea lähteä muualle. Lisäksi on kulkemisongelma. Invataksolla ei saa kulkea esim. lekuriin, mutta miten tämä – onko se sellaista toimintaa, joka katsotaan harrastukseksi? Jos ei, kuka antaa todistuksen käyttää Lekataksoa? En minä voi maksaa jokaisesta käyntikerrasta n. 30 euroa *tavistaksi*! Sen sijaan minä voisin hyvinkin kuvitella maksavani itse jotakin, jos esim. fysterppa kävisi kotona?! Jos samalla saisi appariarvion? Ähh, tämä tarkoittaa sitä, että pitää soittaa Lortolle. No juu, pitää sitä muutenkin soittaa – tarvitsen pari-kolme erilaista todistusta ja muuta mukavaa. No nyt meni tämäkin päivä sitten pilalle.

Nyt näyttää siltä, että on laadittava lista kaikista asioista, mihin tarvitsen Lorton todistuksia ja / tai lausuntoja. Toivottavasti sinne ei tarvitse itse änkeytyä. :( Minulla on jo lista muista hoidettavista asioista, mutta kaikkea ei vaan jaksa tai huvita hoitaa ehkä juuri tänään. Yritettävä se kuitenkin on. Aikomuksena on heittää aamupäivällä vanhanaikainen makaronilaatikko uuniin tekeytymään, joskohan sinä aikana voisi soitella asioita. Olin joskus hirmuisen hyvä hoitamaan asioita puhelimitse, mutta en ole enää. Maksoin äsken puhelin- ja nettilaskun, se oli tällä kertaa kohtuullinen – mukana ei ollut kuin yksi lekataksotilaus ja pari muuta pidempää puhelua. Itseäkin ärsyttää se, että on laskettava puhelinkuluja. Muutenkin hoitaisin kyllä monia asioita mieluummin netissä, minun on helpompi kirjoittaa kuin puhua selkeästi ja johdonmukaisesti *hevosnaurua*.

Btw, jos joku olisi kiinnostunut lähtemään kaveriksi ViiVoaniin huomenna tai keksiviikkona, voisi jättää privaa tai kommaa. Minä en tarvitse apua kuin siinä, että joku kävisi niissä kahdessa välikössä, joihin rolleri ei mahdu sekä kurottaisi hyllystä hyvin ylhäältä pari purtiloa. Jos kiinnostaa tavata Polka livenä, nyt on siihen siis mahdollisuus. Tarjoan pullakaffet kyllä… :)

Jahas, aamuomenan paikka!

ALLEKIRJOITUS               POLKA – KUVITTELEE TAAS PÄTEVÄNSÄ!