Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Liikaa epäkohtia…

Niin paljon on asioita fiturallaan, ettei  jaksa edes valittaa! Ehkä ei jaksa siksi, että nämä ovat melkein ikuisuusasioita, koskevat liian monia ihmisiä ja se pahin eli jos minä täällä blögissä jostain taas vingun, sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä! Sananvapaus on toki tyydytetty, mutta mitään muuta ei tapahdu. Pitäisi siis joko toimia jossakin aktiivisesti mukana tai tehdä jotain konkreettista *oikeastaan molempia* asioiden eteen. Se meneekin sitten hankalaksi, ainakin näin antisosiaalisella ihmisellä…

Ja sitten minä kirjoitin tässä hirmuisen pitkän vuodatuksen siitä, miten tärkeä meistä jokainen on sekä avun ja tuen saajana että vastaanottajana. Luin siitä osan ja totesin koko jutun jotenkin oudoksi hurskasteluksi ja päsmäröinniksi. Plääh itselleni! Jospa vaan toivon, että jokainen lukija jatkaa hyväksi havaitsemallaan tavalla omia myyrin töitään asioiden saattamiseksi oikealle tolalle edes jonkun kohdalla. :)

Olen minäkin taas suunnitellut kaikkea. Aamuisin edelleen suurin osa ideoista on pakko todeta käyttökelvottomiksi. Ei muuten, mutta jossain vaiheessa aina huomaan, että kaikki vaatisi runsaasti rahaa. Sitähän ei ole ja minähän olen kaikenlaisessa taloushommassa täysi tumpelo. Siis omat asiani ja laskuni hoidan, mutta jos pitäisi puhua jostain virmasta tms. unohdetaan koko juttu meikäläisen osalta.

Tämä on taas tätä jauhamista tänä aamuna – höh! Olen yliväsynyt, taidan lähteä etsimään jotakin piristävää. En minä jaksa kommentoida enää kaikkia vääryyksiä – niitä on aivan liikaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE ON TAAS PÄHKINYT PUOLI YÖTÄ OMIAAN…

Ilmojen haltiat…

Ihan pieni toive sinne kollegoille eli welhottarelta haltioille – voisitteko kääntää joko kevään pysyvästi päälle tai pitää talven kohdallansa? Ei tässä muuten mitään, mutta nämä äkilliset ja jatkuvat sään vaihtelut saavat aikaan aivan stanallisia kipuja ja särkyjä. Fibro ei tykkää tästä yhtään! :( Koska on muitakin kipuja, olo on välillä veemäinen. Tosi veemäinen. Ja ihan tiedoksi, että fibrosäryt erottaa aivan selkeästi muista kivuista… eikä niihin juuri ole mistään helpotusta. *vähän yrttiteestä, ehkä…*

En minä tässä muuta. Tosin toivoisin myös, että pääsisin harjoittelemaan jonkinlaista kävelyä ja liikehdintää pikapuoliin. No ohjeiden mukaan viikon päästä? En minä nyt niin hirveästi hinkua mihinkään pakollisiin kotihommiin, ne olisi ihan kiva aina teettää muilla. On vaan asioita, jotka on ihan pakko hoitaa tämän kevään aikana ja mitä pikemmin sitä parempi! Ei mitään dharmaattista, mutta kun olen luvannut – sen pidän. Ei tämä muuten kovin valoisalta näytä. Yöt menevät huonosti, kivut herättävät jatkuvasti. Istuminen on myös kivuliasta, tosin omasta mielestäni se johtuu enempi tästä persjalkaisesta mallistani. Siksi tänäänkin lounasta on alettava rakentaa aika kohtapuoliin, koska kaikki on tauotettava välillä. Käytännön piloja nämä…

Valentiinolle lähti eilen pitkähkö, monipolvinen kirje. Lisäksi tilasin Amatsoonista pari halpismyyntikirjaa luettavaksi. Pensylvaniassa kuuluu kevät olevan tavanomaista lämpimämpi ja ilmat suorastaan mukavat. Kateus… no, sain eilen myös itse Valentiinolta kirjeen ja onneksi se on ollut jonkin aikaa matkalla eli ehkä ei kannata kadehtia mitään Jusasta! :P

Itselläni on kaksi mieletöntä pinoa kirjoja tuossa lukematta ja olen luvannut ainakin kahdesta (tai kolmesta) kirjoittaa jotakin. Mukavaa… Lisäksi löysin aikaisemmin katsomatonta liikkuvaa kuvaa. Kyllä minä kevyesti saan näillä viihdytettyä itseäni. Taas palaan sen verran kipuihin ja muuhun märinään, että harmillista on myös se, ettei maatessakaan ole kuin kaksi luvallista asentoa! Minä puudun tänne – minusta tulee halko. Tämä tässä vain sen takia, että missä ihmeen asennoissa kuvittelette minun viihdyttävän itseäni *tsihih*? Ei ole hienoja nojatuoleja(kaan). Njäh!

Turha tässä on toistella itseään. Menen laittamaan lounaan valmistelut aluillensa. Taidan tarjota taas muka-kinkkiä. hiukan erilaisena variaationa kuin viime viikolla. Ai niiiin, nytpäs on taas tuoreita omenoita!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAREMPI OLLA PUHUMATTA JA ROUSKUTTAA SITÄ OMPPUA!

Kamala väsytys!

Tulikohan eilen taas sähellettyä liikaa? Laittelin ruokaa, tiskasin, kävin ruiskussa ja tekelehdin jotakin muutakin. Pientä testausta taas, mihin kaikkeen kykenee ja paljonko jaksaa… Kohtuullisesti, tosin olin jo illalla supipoikki. Unihiekkamiestä ei näkynyt tälläkään kertaa, joten nukkumiset ovat olleet vähissä. Väsyttää. Väsyttää niin, että pilkin ja otan mikrounia tässä kirjoittaessa. ;) Ei se muuten haittaa, mutta en pidä tästä olotilasta *hömelöä touhuamista aina välillä*.  Räyh.

Lisäksi piti taas ihan kalenterista laskea noita rajoituksia sekä niiden kestoa. On se vaan uskottava, ettei ihan vielä ja sittenkin varovasti. Hmph! Taidan olla vähän kyllästynyt; mieli tekisi tehdä jotakin sellaista, johon ei ole lupeja. Toisaalta, jos olisi, ehkä en tahtoisikaan tehdä mitään. Turhaa pähkäilyä; on ruokaa ja kirjoja, joten eihän tässä ole hätiä mitiä. Saattaa olla, että Toveritar Sörkasta poikkeaa tänään! Mukavaa…

Belgan kanssa eilen syötiin erittäin heekkua muka-kinkkiä. Hiukan tavallisesta taas muunnettuna olikin kohdallansa! Belga myös imureerasi ja vei kasan lehtiä ym. On täällä ehkä hetken aikaa vielä siistiä. Sitten alkaa taas sama sotkeminen. ;) Turhaa siis sekin.

Minä pilkin taas, pakko lopettaa. Ei tässä mitään asiaa ollutkaan, peruspäivitys vaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS  EI NUKU PÄIVÄLLÄ, VOISIKO USKOA NUKKUVANSA YÖLLÄ?

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Normiperstai

Pakko pyrkiä ns. normaaleihin rutiineihin, alkaa mennä hermo…  Tai siis hermo menee sihen, ettei saa tehdä sitä vähääkään. Tosin taas tajusin, ettei kovin paljoon välttämättä pystykään. Ärh.

Eilen ihan vähän väkersin jotain Belgaa odotellessa ja sehän kostautui heti. Yö ja aamu pahimpia aikoihin. Särkee. Syynsä lienee myös runtukelissä. En tykkää, en sitten yhtään. Kulutankin tämän päivän kirjoittamalla Valentiinolle sekä mahd. laatimalla jotain muutakin, jos jaksan. Pää väittää aina, että jaksan – muut paikat tajuavat sen vasta paljon myöhemmin. Epäreilua. Pitäisi aina yrittää muistaa, mutta kun on vaan niin kirotun tyhmä. .(

Tänään ei siis oikein aihetta muuhun. Yllätysrojektikin kuivunee kasaan. Auttaisikohan pala omenaa tai hapankorppua?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAAS KUNNOLLA KULJE!

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Testausta

Oikeastaan ihan tahattomasti tuli eilen testattua omaa kuntoa. Ei, ei mitään kestävyysjuoksua tai edes liikkumista ilman rolleria. Kyllä tälle saa ihan vapaasti vaikka nauraa. Kun oli niitä vieraita tulossa alkuiltapäivästä, piti aamun aikana vähän kerätä suurempia häverikkejä piiloon kaappeihin, laittaa muonaa, syödä ja tiskata sekä tehdä muutakin pientä. Eikä niin paha; illalla olin kyllä aivan umpipuhki ja kipeä enkä saanut yöllä taaskaan kivuilta nukuttua. Nyt aamulla ei ole kuitenkaan ihan niin paha kuin olisin kuvitellut! Tämän lasken voitokseni…

Eli eilen tosiaan poikkesi eräs ihminen ja ihmisen paras kaveri käymässä. Tosiaan vain käymässä, koska niin mahdottoman kiltti, ihana ja prakastettava Leidi Minni heittäytyi raivoisaksi taistelevaksi tiikeriksi ja karjuikin samalla mitalla, paisuttaen itsensä kooltaan mös ainakin kolminkertaiseksi. Uskomaton näky! Me kuitenkin kaffittelimme kaikessa rauhassa. Olipa mukava tavata. :)

warhLady Minnie goes Warhol…

Muutoin ei eilen jaksanutkaan enää yhtään mitään. Tänään pitänees laatia kauppalistaa huomista varten sekä tehdä jotain syötävää. Ahmaisin eilen sen soijastorganoffin loppuun. Sitä oil vähän liikaa eli tuli ähky, jospa tänään jotakin tavallista…

Muuten, 3D-rinttauksella saa aikaan jänniä juttuja. Vaikka tällaisia USA-kippoja – näitä voisi saada myös Suomi-versiona. Olisi varmaan siistimpi lahjus kuin se ainainen Aalto-vaasi väärennettynä ;) Tai mistäpä minä tietäisin. Linksuja jaetaan tänään ihan ilmaiseksi eli tässä vielä selvitys siitä, kun olen aina sanonut muiden pitävän minua vihaisen näköisenä! Onhan tätäkin asiaa tietty joku jo ehtinyt selvittää. :P

Kuten huomaatte, ei taaskaan mitään eikä ainakaan mitään järkevää. Menen nauttimaan aamuompun kirpeästä puraisusta. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SITÄ TAAS YRITETÄÄN SELITTÄÄ:..

Sumutettu olo?

Johtuu ehkä siitä, että ulkona on aika öklö ilma; sumua, jotain rähmää, vettä, sohjoa… Eilen ei nähnyt edes pihan toiselle puolelle. Ei siellä kyllä oliisi ollut mitään katsottavaakaan. :) Muutenkin on vaihteeksi höttöinen olo, koska nukkumiset ovat olleet taas kadoksissa. Meikäläisen näkö (muukin kuin ulko-) ei pidä jatkuvasta valvomisesta, ruudun tuijottamisesta ja lukemisesta. Vali-vali…

Koska eilen *ja näköjään myös tänään* on sisälläkin helkkarin kylmää ja kosteaa, suurin osa aikaa onkin melkein pakko viettää petissä Rakkaan Lämpöhuovan ja kissan kanssa. Eilinen meni kyllä tekemättä mitään järkevää. Lounasta sentään eli tein ison padallisen soiganoffia – tuli hyvää. Eli soijapaloista värkkäsin storganoffia, jota tarjoilin nuudelien kanssa. Hmmm… soijapalojen koostumus on muuttunut, varmaan jo monta vuotta sitten. En ole näitä käyttänyt pitkään aikaan, kun rouheesta löytyy tavallaan enemmän vaihtoehtoja, sitä on aina varalla kaapissa. Ihan hyvää tuosta tuli, mausteita meni todella paljon enemmän kuin edes muistin :P Apetta tuli niin paljon, että laitoin yhden kipon pakkaseen Belgalle maistiaisiksi ja itselle jäi vielä iso lounas täksi päiväksi. Ei kehnosti laadittu, sanoisin.

Tänään tulee myös vieraita, ehkä. Varauksella sen takia, että koskaan ei voi olla varma mistään. Toivottavasti löytävät perille ja toivottavasti voin myös rapota huomenna kaikesta!

Toisaalta tekisi mieli alkaa puuhastella jotakin, mutta kaikki on vähän semmoista mihin ei vielä olisi lupia… Räyh ja toisaalta hyvä tekosyy.  Jotenkin alan taas kyllästyä tähän makoilemiseen, kun ei edes klaffisoffalle voi vaihtaa – ei ihan vielä. Jospa taas keskittyisi keittiöhommiin eli tänään vaikka sen siivoilemiseen. Ainakin se olisi hyödyllistä! :

Ruuasta ja keittiöistä tuli mieleen yksi melkoisen hyvä minisarja, jota voisin suositella. YouTubesta löytyy tällainen Back In Time For Dinner, jossa käydään aivan tavallisen brittiperheen ruokailuja läpi vuosikymmenten. Alkaen 1940-luvulta ja päättyen ”tulevaisuuteen”. Siinä sivutaan myös maailmanpolitiikan tapahtumia, naisen aseman muutosta yhteiskunnassa, palkkausta, nuorison nousua kuluttajiksi, ostoskäyttäytymistä ja kaikenlaista muutakin ajankuvaan liittyvää. Sopisi suomalaistenkin katsoa, jos alkaa valmisruoka tms. tympiä ja suomalainen perinne ketuttaa. Asiaa, hupia ja närkästystä sopivassa suhteessa eli minä ainakin pidin, tämä antaa kovasti perspektiiviä siihen, mitä Briteissä ja myös meillä syödään sen kummemmin ajattelematta tiettyjä asioita. *ei voi olla totta, meikäläinen jakaa katseluvinksuja :o*

Jahas, jospa minä taas menisin vaikka järsimään sen aamuomenan. :)

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – EDELLEEN OMENA PÄIVÄSSÄ MENEE HYVIN ALAS…

Taas tökkäistävä viikko alkuun

Eipä silti, meikäläisen päivät ovat melko samanlaisia. Ei väliä, onko sunnuntai vai maanantai. Haa, paitsi että arkipäivänä voi edes odottaa postia! ;) Silti on saatava viikko alkuun. Mitään varsinaisesti sovittua ei ole, mutta sellaisia puoliksi luvattuja ja ehdotettuja juttuja kylläkin. Jännäprojektinkin pitäisi edistyä. Tälläkin viikolla siis tapahtuu. Tänään en vielä voi luvata, mitä se voipi olla. Haa, voin kuitenkin kertoa jotakin yllättävää: KELA myöntyi erääseen asiaan, josta käytiin pientä päätössanailua ja viestinvaihtoa! :) Kyse oli hyvin pienestä summasta, mutta enemmäkin periaatteesta eli siitä, miten ja milloin liikuntaesteinen voi noutaa (eli pyytää jotakuta toista hakemaan) tietyt lääkkeet atteekista (jos niitä siis on vielä kotona). Tavallaan tilanne ei siis ratkennut kummankaan hyväksi, mutta virma hyväksyi selkeästi tekemäni ratkaisun *tämä oli se yllättävä osuus!* ;)

Jospa ensin päivityksen jälkeen menisi inventoimaan pakastimettimen ja jääkaapin. Voisi laatia joko soppaa tai uuniruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi. Jos ei jaksa, aina on nuudeleita ja vihanneksia (-> lue: porkkanaa, purjoa, valkosipulia). Mieleen jäi kiertämään myös tuo eilinen jaarittelu leipomisesta! Hitsit, jos minä olen töissä ollessa ja iltaisin järjestöhommia pyörittäessä vielä leiponut meille aamusämpylät ja kaffepullat, on se nyt kumma. Eivät ne taidot mihinkään ole voineet häipyä, ei myöskään muut kyvyt. Jaksaminen on se ainoa ongelma ja siitä selviää vain kokeilemalla ja / tai tauottamalla. Muuten huushollin eteen on vähän hankala tehdä vielä mitään, koska ei ole lupia ryhtyä nostelemaan ja kumartelemaan… Ja sama juttu liikehtimisen kanssa eli ei vielä uskalla kylille.

Suunnitellahan voi – ja unelmeerata! Se on oikeastaan selviämiskeno. Jotain näistä voi joskus jopa toteutua. :) Sitten on toinen todellisuus eli vielä on kirjoja lukematta.Ehkä hiukan voisi märistä siitä, että ei ole oikein kunnollista  lukupaikkaa (jollei siis lue petissä), asia ratkennee liikehtimisvapauden lisääntyessä. Ärh, yöllä harmiksi kääntyi yöjalkalampun totaalinen sammuminen. Ei mitään, mutta se ei ole ihan tavismallin vaihtolamppu eli joudun odottelemaan loppuviikkoon – Belga saa erikseen sellaisen hakea, koska näitä ei nyt satu olemaan jömmassa. Lukemisesta ja kirjoista on kyllä ihan erikseen muistutettava kaikkia: tänään on Lainan päivä! Muistathan seurata lähikirjastosi – ja tietty muidenkin kirjastojen – ideoita ja tapahtumia. :)

Aivan, tämä on täysin mitäänsanomaton päivitys. Voisin kommentoida taas helkkarin monia asioita, mutta en nyt vain halua. Edelleenkin ajankohtaisemmat ketutusväninät löytyvät Twitteristä @Polgarazi 

Nyt toivotankin vaan Nurse Susulle oikein hyvää tuuria tälle päivälle! Toivottavasti kaikki järjestyy kuten pitääkin.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN MINÄ TAASKAAN NUKKUNUT, MUTTA MITÄ VÄLII…