Hyviä aikomuksia…

Eikö se ollutkin niin, että tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla? Jos näin on *retorisesti*, minä olen ollut sillä tiellä jo kovin pitkään, monista muistakin syistä. ;)

Ihan vaan itselle muistiin, että eilinen oli paha, paha päivä. Unen puute, syömisen jättäminen välistä ja kaikenlaiset aktiviteetit saivat aikaan yököttävän heikotuksen, tärinän, palelun ja muuta epämiellyttävää. Korjasin heti syömällä pastaa ja vihanneksia juustohässäkän kanssa. Vähän liian myöhään eli oli pakko taas makoilla jokunen tunti. Argh, minä en jaksaisi makoilla! Enkä minä halua lepuuttaa ja makoilla. Minä haluaisin vain kipujen vähenevän edes sen verran, että pääsisin ulos kerran (tai hurjana ajatuksena – ehkä jopa kaksi kertaa) viikossa.

Tänään pitäisi pystyä taas kaikenlaiseen. Alku on lupaava eli siirsin läppärin klaffipiirongille, olisi printattavaa ja skannattavaa. Kun tämä päivitys on tehty, jatkan noilla kirjallisilla töillä. Ei niitä nyt isoa pinoa ole, mutta olen lykännyt joidenkin hoitamista siksi, että ne ovat vaatineet dokumänttien paperiversioimista.

Uutisissa on tänäänkin rutosti kommentoitavaa, jaettavaa ja tietysti märistävää! Suurin osa edelleen Twitterissä, seuraathan @Polgarazi . Jotain kuitenkin myös tänne eli eikö kukaan muka tajua, että outoudesta todellakin rangaistaan – paitsi koulussa myös siellä terveydenhoidossa! Jos asiakkaan persoona ei istu terveydenhuollon odotuksiin, se kostautuu  välittömästi hoidossa *tai sen puutteessa*. Hoidon taso selittyy sillä, pitääkö lekuri hoidettavasta vai ei. Hyväntuulinen ja sinnikäs potilas palkitaan paremmalla hoidolla ja tutkimuksilla kuin olisi sairauden osalta tarpeen. Varautunutta jurottajaa sakotetaan, vaikka terveys muuta edellyttäisi. Herkästi reagoiva potilas saa häirikön ja psyykkisesti ongelmaisen leiman ja kärsii siitä myös jatkossa, koska sairauskertomusmerkinnät ovat Pyhiä Sanoja!

Sitten se toinen lempiongelma eli vuokra-asunnot. Kuten joku aika sitten ennustin, Tsadissa tulee kohta pula asunnoista ja niinhän sitä jo uutisoitiinkin. Toki tiedämme ja ymmärrämme tämän. Mutta lukekaas tuo artikkeli ja nuo ratkaisuehdotukset. Siinä on jotakin, jota minä en ymmärrä. Paljonkin, oikeastaan! :o Se, että suoraan ilmoitetaan tietyn osan siirtyvän vapaille markkinoille ja valtion maksavan laskun, on hölmöläisten hommaa, kirjaimellisesti. Se on vastuun pakoilua ja rahan siirtämistä taskusta toiseen! Periaatteena pitäisi olla jokaisen haluavan asuttaminen kaupungin asuntoihin. Siis jokaisen! Millä tavalla ja millaiseen asuntoon, se on sitten eri asia – minä voisin tarjota siihenkin ratkaisumalleja. Oikeastaan, minä voisin ratkaista koko ongelman, jos sitä minulta vain kysyttäisiin! :P Ensiksi asutetaan hakijat kuten Karjalan siirtolaiset: Tsadin asunnoissa asuu paljon hyvätuloisia henkilöitä isoissa asunnoissa. Erittäin hyvätuloiset irtisanotaan – etsiköön jokainen vapailta markkinoilta sen asunnon, myös Tsadin työntekijät!!! Sen jälkeen isoihin asuntoihin, joissa asuu vain yksi-kaksi henkilöä,  asutetaan myös muita; kyllä 4 h – 6 h + k luukkuun sopii muitakin ja antoihan sopu sikaa tuolloinkin. Jos radikaalia sopeutumista vaaditaan kaikilta, vaaditaan sitä sitten tasavertaisesti! Kirjoitettuani tämän voin vain odottaa räävittömiä kommentteja, mutta minä olen aikaisemminkin puhunut tästä.

Lisäksi yksi hyvä *no, joooo* uutinen eli ökyrikkaat eläkeläiset eivät enää pakene ainakaan Epsanjaan. Portugalin kanssa asia on vähän toisin, koska sinnehän minäkin tästä pakenisin, jos kunto sallisi ja ihan muista kuin finanssipoliittisista syistä. Toki nekin merkitsevät eli tällä eläkkeellä tulisi toimeen paremmin siellä ja saisi myös asianmukaista lääkitystä edullisemmin. Duh! :)

Muuten olen sitä mieltä, että jos joudun vielä makoilemaan kipujen kourissa pitkään, muutun joko vielä kriittisemmäksi tai sitten alan seurata sellaisia TV-sarjoja, että itseäkin hirvittää ja nolottaa. Tähän asti olen pitänyt edes jotakin tasoa, mutta…

Jahas, ne muut kirjalliset tehtävät on hoidettava kohtapuoliin. Ensin aamuomppo ja samalla punajuuria altaaseen likoamaan puhtaaksi. ;) Tänään ja huomenna ruokana punajuuria juuston ym. kanssa, huomenna teen ehkä pellillisen Soiströmmin piffejä. :)

ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – ON SE NIIN TAAS TIETÄVINÄNSÄ…

Oman kurjuutensa arkkitehti?

Sitä ollaan taas vaihteeksi enemmän kipeänä, ei mitään uutta. Innostuin *not?* eilen pyykkäämään ihan itse sekä siinä sivussa raivaamaan keittiön hyllyjä. Samalla keittelin muonaa itseni iloksi. Multitaskaamisen myötä jäykistyin jo siinä touhutessa ja tiesin, että ilta, yö ja tämä päivä ovat pahoja. Kyllä. Unta tuli melko täsmälleen 3 h, enempään ei pysty – kivut ovat liikaa. On tämä niin perheestä! Jos nyt pystyykin kipujen kanssa vähän jotain tekemään, tilanne pahenee entisestään. Toisaalta on sanottu, että pitäisi… jne. Argh! Tämä ei ole ihmisen elämää. Tässä ei voi puhua minkäänlaisesta elämän laadusta!

Pitäisi tehdä muutamakin kirjoitushommaa tänään, mutta juuri nyt päätin siirtää nekin huomiseen. En pysty istumaan niin pitkään. Sekin vielä. Ei ole kovin hyvä aamu, vaikka söin jo puolikkaan onemankin. Uutiset eivät ainakaan paranna oloa. Eläkeläisköyhyydestä tehty tutkimus vain todentaa sen, mistä minä ainakin olen puhunut jo pitkään. Minä en pidä itseäni köyhänä, pienituloisena kylläkin ja sen takia jotkut mahdollisuudet vain on suljettu pois. Elämästä. Ikävä kyllä, meitä on paljon ja tällä tarkoitan ennenaikaisesti eläkkeelle joutuneita, kuka mistäkin syystä. Sama joukko tulee taas kärsimään asiakasmaksujen korotuksesta ja Lekan vekkuleista omavastuuosuuksien nostosta ja muista salamyhkäisistä hommeleista.  Penään vain jatkuvasti sitä, miksi sairaan pitää itse maksaa joka ikinen penni siitä, että makaa kipujen kourissa ja ilman apuja? Parempi olisi tarjota syanidipiltsuja suoraan! :(

Minun pitäisi käydä tarkistamassa näkö, jotta voisin hommata oikean vahvuiset lasit. Pitäisi hoitaa pari muutakin asiaa. Ei, ei vaan käy. En pysty yksin, sen huomasi taas eilen. Juu, pääsen ovesta ulos… ehkä… mutta… antaapa taas olla. Jospa saisi Hörhön kiinni ja häneltä erään yhteisen tutun numeron. Katsokaas, joskus sitä on pakko tarttua oljenkorteen. Mukavaa se ei missään nimessä ole, mutta ehkä toimii. Grrr.

Luettua: Vepe Hänninen – Uusi alku. Kylmäverisesti sinun -sarjan henkilöiden elämää 8 v. myöhemmin. Yleensä en hirveästi pidä näistä alunperin TV:lle tehdyistä jutuista, tämä on ehkä himppasen eri asia… Kyllä tämän ihan mielellään luki, kohtuullinen poliisiromaani. Päähenkilöillä on myös siviilielämä, jota kuvataan toisinaan ehkä liikaakin. Eiiii paha, ei. Jokin kuitenkin estää kehumasta tätä enempää. Kari PalinJäljitys. Harri on entinen laitapuolen kulkija, nykyinen ”kunniallinen ihminen”. Kun hänen poikansa tapetaan julmasti, elämälle jää vain yksi tarkoitus: etsiä tappaja! Tässä oli paljonkin hyvää, mutta uudelleenkirjoittaminen tai karsinta olisi vielä parantanut tekstiä. Ei mikään suuri romaani, mutta kelpoinen ja hyvin Tsadia ja tavallisen ihmisen elämää kuvaileva opus. Sopii yö- ja odottelukirjaksi. Sisko KoskiniemiKääntöpuolella lapsuus. Kaija on sosiaalityöntekijä ja työskentelee poliisiaseman yhteydessä. Töitä poikii erilaisten rikosten yhteydessä – ensin huolehditaan lapsista. Osa voisi olla hyvin tottakin, osa ehkä ei. Kerronta ei aina toimi ja jos kirjoittaja on käyttänyt omia kokemuksiaan ja asiantuntemustaan pohjana, osa toimista on hieman arveluttavia. Siitä huolimatta tämä on ihan lukukelpoinen, mikäli ei itse ole työskennellyt alalla tai siihen läheisesti liittyvissä hommissa. Ei tämä mikään sensaatio ole – romaani, muistakaapas se. Danielle SteelOsoitteena Charles Street 44. Hömppää, mutta taitavaa ja luettavaa sellaista. Francescalle jää avioerossa mukavan erilainen vanha talo Manhattanilla. Hän ei kuitenkaan pysty kulujen takia asumaan siellä ottamatta vuokralaisia ja hiljalleen taloon keräytyy pieni ydinjoukko ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa kanssa. Yhteisöasumista nykypäivänä kuvattuna ilman ihmeempiä analyyseja; mukana tietty rakkautta ja rhomandiikkaa, jännitystä ja kälmejä tapahtumia. Sopii oikein hyvin luettavaksi silloin, kun on kyllästynyt todelliseen maailmaan ja ihmisiin. ;) Hömpälle on aikansa! Neil Young –   Special deluxe: muistelmia elämästä ja autoista. Pidän kovasti herran kirjoitustyylistä, se on mukavan jutusteleva, omat piirrokset ovat hienoja ja kirja toimii! Tämä vie mukanaan 1970-luvulle, toisinaan taas kehittämään aivan uusia ideoita. Osa tarinoista on kerrottu jo aikaisemmin, mutta tässä kerrotaan myös kaikista hänen omistamistaan autoista *johon en – ihme kyllä – kyllästynyt*. Suosittelen Neil Youngista pitäville sekä kaikille vanhoille ja uusille hipeille, hämyille ja muuten vain hieman erilaisille ihmisille. Lars PetterssonVerijäljet lumessa. Koutokeinossa löytyy autoonsa ammuttu mies, uhri ruotsalainen poliitikko. Norjan poliisi on helisemässä, kun tutkintaan mukaan änkeää kahden maan suojelupoliisi. Samaan aikaan kaivosyhtiö haluaa käynnistää uudelleen toimintansa pienessä saamelaisyhteisössä, maanomistusoikeudet eivät voisi olla epäselvempiä porotalousalueella, ainakaan poliisin mielestä kaikessa ei tunnu olevan järkeä. Toisen murhan jälkeen tunnelmat alkavat olla kireät ja vanhat sukuvihat nousevat kysymyksenalaisiksi. Minä pidin tästä, yllättäen. Hiukan kerronta (vai käännös?) tökkii eli ei ole aivan perussujuvaa, mutta muuten saamelaisten asemasta tässä hyvää kuvausta. Myös kaivosasiat ja maanomistus tuntuvat koskettavan läheltä, joten tätä voisi suositella mikäli aihe muuten kiinnostaa. Jännite säilyi loppuun asti eikä kirjassa oikeastaan ollut mitään turhaa. :) Liza MarklundRautaveri. Viimeinen Annika Bengtsonista kertova romaani, ehkä myös tekijän viimeinen kirjallinen tuotos muutenkin *sanoo hän itse*. Selvittämättömät rikokset vainoavat, samoin Annikan henk.koht. elämä on jälleen kriisissä ja jotakin on tehtävä myös ahdistukselle. Tyypillistä Marklundia, ehkä hieman nihkeämpääkin… Silti mukana ruotsalaisen yhteiskunnan perhearki ja feministinen ajattelu, jotka tekijä on tuonut itsestään selvinä asioina mukaan dekkareihin. Samoin päähenkilöiden perhe-elämän, ihmissuhteet, ajatukset, ongelmat… Kannattaa muistaa, että lajissaan Marklund oli aikanaan ykkösluokkaa. Tämä ei yllä parhaimpaan, mutta aikaisemmat opukset lukenut ottaa tämänkin mielellään kirjapinoonsa ja minäkin hieman nostalgisista syistä suositan. Ronja TyrenKun kotona ei ole tilaa. Fiona kouluttautuu psykoterapeutiksi ja tapaa työssään julmuuksia, joita ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Lapset kohtaavat vääryyksiä kotonaan, miten hän voisi niihin vaikuttaa? Erityisesti Jessen asema ja kohtalo mietityttävät… Sorry, mutta jokin tässä kirjassa tökkii enkä voi sille mitään. En siis ainakaan suosittele, kuitenkin tämä tiedoksi. Paula SalomaaViikingin varjossa: Katja Halmeen tarina. No juu, vähän kuin numerolehteä lukisi. ;) Eipä silti, on tässä jotain mielenkiintoistakin. Enempi kuitenkin sellaista juorulehtitavaraa, ikävä kyllä. Siksi lukeminen ei ole niin kiinnostavaa kuin voisi olla. Valitan, se on lähes tunppujen paikka! :( Catharina Ingelman-SundbergRyöstön hetki kullan kallis. Keinutuolikopla palaa jälleen toimimaan vanhustenhoidon nimissä… ;) Ei niin pientä pankkia, etteikö sitä ryöstää kannattaisi. Eikä niin pientä murhetta, etteikö tämä yhteenliittymä sitä voisi hoitaa. Tämä on ilmeisesti olevinansa ns. huumoripläjäys, mutta ei naurata. Ei naurata siksi, että tämä on melkein-totta sekä Ruotsissa että Suomessa, rikoksia lukuunottamatta. Antaahan tämä turhaa toivoa kaikille, jotka kärsivät elosta (säilytyksestä) vanhustentaloissa tai vastaavissa, ilman asianmukaisia elinolosuhteita. Jos olet näitä jo lukenut, lue pois. Ehkä uusi lukija aloittaisi mieluummin sarjan ensimmäisestä. Jyri Hokkinen –  Rypsisade. Tästä minä jossain määrin jopa pidin, hiukan yllätyksenä itsellenikin. Entinen rikospoliisi, Tapio Foka Fokin toimii ovimiehenä Helsingin Sörkassa. Lomatkallaan Tukholmaan hän riitautuu kolmen venäläisen miehen kanssa. Foka saa oppia, kuinka kovan hinnan voi yhdestä harkitsemattomasta teosta joutua maksamaan ja kuinka onni voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi. Miksi nuori naispoliisi tutkii Juudaksen evankeliumia ja miten asiaan liittyy kuollut nuori nainen, jolla oli omituinen tatuointi jalassaan. Tarina kulkee hyvin eikä tässä muutenkaan ole huomautettavaa kovin paljon. Lukemisen puutteeseen! :) John Grisham Vuori. Vuonna 2008 Samatha Koferin ura newyorkilaisessa lakifirmassa on nousukiidossa – kunnes lama iskee, ja turvamiehet saattelevat hänet pakkolomalle. Samanthaa ”onnistaa”, sillä hänelle tarjotaan vuoden palkatonta työjaksoa virginialaisen pikkukaupungin oikeusaputoimistossa. Suuri osa jutuista on avioeroja ja muuta tavanomaista. Alueella on kaivostoimintaa ja isot yhtiöt eivät kaihda rankkojakaan toimia saadakseen haltuunsa maata, välttyäkseen kaikenlaisilta korvauksilta mm. työssä vammautuneille ja sairastuneille työntekijöille. Sam löytää hyviä ystäviä, mutta pahempia vihollisia kaivosyhtiöiden puolelta. Tekijältään tyypillinen laki & oikeus -romaani, tällä kertaa kuitenkin hyvin maustein. Hiilikaivostoiminta tuhoaa luonnon ja ihmiset eikä tämä Grishamiakaan ilmeisesti miellytä! Hyvä puheenvuoro siitä, mitä avolouhos voi saada aikaan ympäristössä, jos ei piitata muuta kuin rahasta ja tuotannosta. Suositan, sillä harvoin jusalainen miljonäärikirjailijakaan uskaltautuu korporaatiovastaiseen työhön. ;) Sekin on kiinnostavaa, että tässä puhutaan Keski-Lännen ongelmista, joita harvemmin kirjallisuudessa välitetään käsitellä eli siitäkin plussat. Tuula T. MatintupaPimeyden kääntöpuoli.  Kirjailija Helena Väkerö löytää miehensä kätköistä kirjeen, joka on osoitettu hänelle. Kirje on tullut kaukaa.Käynnistyy sarja outoja tapahtumia. Antero Väkerö joutuu ilkivallantekojen kohteeksi, ja Helenan rakastama puutarha tuhotaan. Sitten kaikki kärjistyy kohtalokkaaseen automatkaan… Sukuromaani, joka taipuu jännäriksi tapahtumien myötä. Jotenkin jokin tässä taas hiukan tökkii, kuten tekijällä aina *valitan*. Mikäli pidät kirjoittajasta, siitä vaan ja lainaa tämä. En osaa sen ihmeemmin sanoa, mikä näissä häiritsee minua – pitäisi ihan erikseen paneutua asiaan. Kas, ja nyt taas mietin, että tästä listasta puuttuu jotakin? Olisiko jäänyt yksi satsi kirjoja merkitsemättä? Onhan se mahdollista, koska pääsen tsekkaamaan HelMetistä lainaushistorian – hmph. Antaapi olla, muistaisin kyllä, jos jotakin todella poikkeavaa olisi jäänyt mainitsematta.

ALLEKIRJOITUS

            POLKA – SE EI ITSEKÄÄN TIEDÄ… YHTÄÄN MITÄÄN!

Uusi viikko, uudet märinät!

Uusia, täysin koskemattomia märinöitä ei varmaan ole tarjolla. Lupaan tehtailla kuitenkin vanhoista ketutuksen aiheista kehiteltyjä väninöitä ja tavan mukaan linksuttaa niistä. Tiedän, ei se monia kiinnosta. Vielä harvemmat haluavat *tai uskaltavat* kommentoida, ehkäpä juuri Ison Veljen valvonnan takia. Muistutan tässä, että minä julkaisen jokaisen kommentin – mikäli se ei loukkaa suoraan ketään tai jos se on kohtuuttoman asiaton. Minua ja tekemisiäni saa toki loukata, kunhan varautuu ryöpytykseen. ;) Mainokset ja asiattomat kommentit (ja linkit) jätän julkaisematta. Enkä muuten seuraa lukijamääriä tai osoitteita, joista blögissäni on käyty. Tämä on täysin tahallista.

Nyt kun olen moneen otteeseen kirjoittanut eläkkeestä ja sen riittämisestä, onkin mukava todeta, ettei hra Tiitinen varmaan joudu asioimaan fattassa! Tiitisen saama kuukausieläke bruttona on suurinpiirtein sitä luokkaa, jolla monen vanhuuseläkeläisen on tultava toimeen koko vuosi. Halloo! Ajatelkaa tätä ihan pieni hetki. Kuka voi olla niin arvokas yhteiskunnalle, että hänen kuukausieläkkeensäkin on tuota luokkaa? Tässä ei muuten edes kerrota, mitä muita etuuksia hän saa (tai mitä hänelle jää) – tahtoisin tietää!?

Tahtoisin myös tietää, mitä järkeä on rakentaa 15 neliömetrin kanakoppeja eli vuokra-asuntoja tarvitseville?! Sato tietää ja osaa perustella varmasti, koska se niitä rakentaa. Vuokra ”vain” 500 euroa/kk. Asunnossa parvi, talossa paljon yhteistiloja. Jep, hetken kuulostaa hyvältä. Mutta, näissä ei pysty asumaan hiukankaan liikuntaesteinen henkilö. Muutenkin näen tässä jotain omituista, koska Sato & VVO myivät normivuokrakämpät ja tarjoavat nyt vain huippuhintaista Lumo-konseptia. Toki ymmärrän, että siinä taotaan vain rahaa. Mutta mistä hemmetistä meikäläisen tapaiset oudokit saavat edullisen vuokra-asunnon? Maksan itse vuokrani enkä saa mitään tukia, joten siinä jo tipahdan myös jonosta! Oikeasti. Koko järjestelmä Suomessa rakentuu näemmä sille, että asumistukea saavat lähes kaikki. :o

Ufffff. Ehkä ei enempää tänään, tämäkin taitaa olla lukijoille jo liikaa! Jospa sitten ruoka-asiaa? :) Kuten lupasin, väkersin eilen altaallisen makaroonilootaa. Siitä tuli aivan hervottoman heekkuva. Söin simona kaksi pientä kipollista ja laitoin pakkaseen kaksi isoa annosta. Olin tyytyväinen sekä ruokaan että itseeni. Tänään vuorossa jotakin muuta, josko kasviskeiton tekisi… On niin paljon puuhaa eli asioita hoidettavana, mm. kirjallisesti sekä pyykkikoneen voimalla, että ruoka saisi olla itse itsensä keittelevää sorttia.

Nyt kuitenkin aamuomppo ja työlistan tsekkaus.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE TEKEE, TEKEE SE, VAIKKA HITAASTI JA VAIVALLOISESTI

Hissuksiin…

Ollaan hiljaa, liikutaan hiljaa! En häiritse *toivottavasti* ketään enkä mitään. Ettei ketään vain loukkaa minun epämiellyttävän ulkomuotoni sekä erittäin kehnon liikkumiseni näkeminen tai märinä-väninän kuuleminen. Kas, siitä voi tulla varhaisnuorille ihan paha olo ja vanhemmille vielä pahempi. Näin hissukseen lymyillen en aiheuta toivottavasti pahennusta. Tähän päälle aika ilkeä virnistys.

Eilinen meni taas kirjoitushommissa, 2 050 sanaa + erikseen yht. laskettuna hieman alle tuon määrän. Ei paha ollenkaan, tosin helkkarin kipeäksi siinä taas itsensä sai. Anteeksi ja juu, eipä tietenkään pidä valittaa jotakin korvien välissä olevia juttuja! :P Sehän on oma vika. Grrrrrrr.

Olisi taas niin paljon valitettavaa, mutta en enää jaksa edes sitä. Ihan sama, mitään ei tapahdu! Siispä katsotaan uudistuuko mikään, kun Y-säätiö hankki omistukseensa VVO:n ja Saton susikalliit vuokrakämpät. Arvaus: ei yhtään mitään, koska vuokria tuskin alennetaan. Ei se kyllä minua juuri nyt koske, mutta jos tästä pitää muuttaa jonnekin? Tai olisi pakko, koska asun liian kalliisti *ihan siitä syystä, että en saa mitään tukia ja helpotuksia*. Nyt en pysty tätäkään ajattelemaan pidemmälle, koska Peijainen…

Hyvänä uutisena Euroopasta Skotlannin kannabistilanteen käsittely, joka toivottavasti muuttaisi ajatuksia täälläkin. Kunpa edes lääkekannabiksesta uskaltaisi puhua ja sen saanti olisi helpompaa (ja tietty halvempaa). En minä tämänkään asian eteen mitään ole tehnyt, koska Peijainen… Pitäisi kyllä, koska nykyiset raksut eivät pure enkä saa edes nukuttua kipujen takia. Ai niin, tosiaan, nehän olivatkin korvien välissä. Syödään sitten ibuprofeiinia kourakaupalla ja päälle rajuja opiaatteja, nehän ovat niin terveellisiä!

Ei minulla ole mitään kerrottavaakaan – en jaksa / halua jahkailla enempää. Tänään Belgalle lounaaksi tarjotaan vanhanaikaista peruna-vihannes-kalalaatikkoa sekä sekasaladoa, kaffen kanssa vissiin onppukrumpelia. Ainoa ilo on syöminen. Eikä sekään aina ole niin hirveän mukavaa.

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – VAIVAINEN MATTO

Me, Myself and I

Minäkö muka itsekeskeinen? :o No, kyllä… tavallaan. Tuntuu, että nykyään ei ole vaihtoehtoa. Tiedän, että monella menee huonommin. Maailmalla noin yleisesti ottaen todella monella ei ole edes sitä kauraryyniä ja porkkanaa. Eri asia on sitten se, pystyykö ja jaksaako miettiä koko maailman ongelmia *no, joskus*, kun pitää vain yrittää pysytellä jotenkuten hengissä. Ja onko sekään välttämätöntä? Ehkä ei, mutta se on ilmeisesti jonkinlainen sisäänrakennettu järjestelmä. Onneksi voi aina kommentoida, koska kommentoija on aina oikeassa!

Toimeentulosta sen verran, että en valittaisi, jos a) pääsisin liikkeelle edes vähän b) kivut eivät veisi ajatuksia jatkuvasti c) ei tarvitsisi koko ajan varautua ylimääräisiin lääke- ja lääkäri- ym. kuluihin. Minä tulisin ihan hyvin toimeen, jos ei olisi näitä kirottuja kipuja ja niihin liittyviä muita ongelmia. Minä jopa ihan vakavasti harkitsisin muuttoa jonnekin Huitsin Nevadaan, kuten on suositeltu kaikille ei-tuottaville ihmisjätteille. Samaa näyttää ajavan Shipilän hallitus. :o Ihmisjätteiden kaatopaikkoja siis suunnitellaan. En ymmärrä. Suomessa on pakko asua jossakin. Otsikkoon viitaten Minä olen tapellut asumisesta jatkuvasti n. 40 vuoden ajan! Saa nauraa, mutta koskaan ei ole voinut kehua asumisen olevan halpaa ja mukavaa. En myöskään muista, että joskus olisi voinut käyttää rahaa laskeskelematta eli ottamatta huomioon tulevia laskuja tms…

Ei minua huolestuta muu kuin se, että kommentit em. linkkeihin näyttävät taas, miten kovia arvoja Suomessa tällä hetkellä kannatetaan. Jokainen yrittää tietysti pitää vain oman (ja perheensä) pään pinnalla ja selvitä itse, mutta miksi hyökätä rajusti toisia vastaan? Kyllä minäkin olen ihan hemmetin itsekäs, mutta en minä ketään voi edes sanallisesti tuomita siitä, että jotkut ovat rahakkaampia. Toivoisin vain, että ne rahakkaammat eivät mestaroisi meidän muiden asumista ja ruokapolitiikkaa sekä vapaa-ajan viettoa. Eniten vistottaa ihmisryhmä, jolla on omaisuutta ilman omia ponnisteluja – tiettyjen sukujen peritty varallisuus ja asema ei voi oikeuttaa olemaan pösilö!? Sovittaisiinko niin, että minä en puutu heidän törkeyksiinsä, jos he eivät puutu minun kotiini ja semivegeilyyni?

Ärh, ei tuossa ylläolevassakaan taas viiden minuutin tauon jälkeen näytä olevan järkeä. Haja-ajatusalue koko blögi. Kunhan yritin olla valittamatta heti kärkeen, mutta eihän se onnistu. Jospa sitten todellakin ihan sitä itseään eli tänään Belga tulee käymään kaupoilla ja asioilla. Tuoretavarat alkavat olla loppu, onneksi on aivan helkkarin hyvää mûslia juggan kanssa syötäväksi. Suorastaan loistokas tuote, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja jossa kaura oikeasti maistuu! Ei tämä ole mainos, mutta söin juuri pienen annoksen, koska piti raapia raksut nassuun… Yllätyspostiakin näyttää olevan tulossa! Jännää. Minulta taas lähtee pino postia, toivottavasti yllättää myös saajansa. :) Josta tuli mieleen, että postilakon jälkeen tuli pari jömmakirjettä Valentiinolta. Mukavaa, että ne tulivat – tosin oudosti jaettuna sillä viime viikolla tuli jo aikaisemmin päivättyjä kirjeitä jne. No, kunhan tulevat! Hänellä näyttää olevan sama ongelma siellä eli muutto toisen osavaltion syrjäseudulle alkoi viivästyttää osittain myös kirjeitä Finlandiaaniasta – paikallinen postitoimisto antaa joka kerta eri summalla postimerkkejä tänne tuleviin kirjeisiin ja tuntuu olevan täysin tietämätön Finlandiaaniasta muutenkin. Kerran on esitetty otaksuma, että tämä on jonkin osavaltion pikkukaupunki. Naurakaa pois, mutta toisaalta ymmärrän tämän: Jusalassa on niin monta Pariisia, Lontoota ja Springfieldiä, ettei tuo ajatustasolla ihmetytä *muistetaanpas se yleissivistyskeskustelu taannoin*.

Duh, ei minulla ole yhtään mitään asiaa, koska mitään ei tapahdu. Hoitotakuun mainitsema 3 kk raja on nyt rikottu, seuraava raja on 6 kk. Minä ehdin tulla hulluksi ennen sitä, koska ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan sen stanan saiskun ympärillä! Voi kun voisi vetää perseet olalle – nyt se olisi tarpeen, mutta ei voi eikä halutakaan. :(

Sen sijaan odotan teiltä hyviä ehdotuksia siitä, mitä voisi tuijotella kuvalaatikosta? Sarjoja, please – leffoja löytyy kyllä, mutta joku pistämätön sarja voisi olla kiva. ;)

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ITSEKESKEINEN JA OMAHYVÄINEN SEMIMORALISOIJA

Jos jaksaisi aina valittaa

Jos minä – ihan oikeasti – jaksaisin joka päivä valittaa samoista asioista, ottaisiko kukaan sitäkään tosissaan? Viimeiset 1 – 1.5 vkoa ovat olleet aika pahoja. Sen verran kivuliaita, että sitä on vaikea edes kirjoittaa ulos. Jotain ehkä kertoo se, että toivoo ettei tarvitsisi nousta sängystä ja mennä kylppäriin *melkein mieluummin jo pissisi allensa*. Siinä sitä voikin toteuttaa Käypä hoito -suositusta ihan jumalattoman tosissaan. Myönnän, tuo teksti ärsyttää minua hemmetisti. Toivon, että asiasta kirjoittavat joutuisivat kestämään tällaista ensin vaikkapa muutaman kuukauden ajan…

Tästä kaikesta johtuu tietysti se, että en ole pystynyt yhtään mihinkään. Siis siihen järkevään toimintaan, asioihin, jotka pitäisi hoitaa. Ruokaa olen saanut aikaiseksi, koska on mukavaa kokata ja varsinkin syödä *wirn*. Eilinen vanhanaikainen makaronilaatikko taittui lopulta aika vekkuliksi hässäkäksi. ;) Kun makaronit oli keitetty, raastoin joukkoon pari porkkanaa, pilpoin kasan purjoa, ison paprikan, jokusen chilin, paljon mausteita, valkosipulia, vähän soijahiutaleita sekä nestettä ja koko hoito uuniin tunniksi sekä hautumaan jälkilämmössä. Tulipas kuulkaas hyvää, mutta ei se ehkä tuota nimeä vastaa. Olisiko pasta-kasvispaistos hienompi *no, ainakin kuvaavampi* nimi? Sitä muuta tauhkaa tuli mukaan niin paljon, että tarvittiin torpan suurin uunivuoka. Mitä parasta, osan satsista laitoin pakkaseen. Saattaa olla, että tulee aika, jolloin tarvitaan äkkiänopeasti ruokaa ja silloin on parempi olla jotain oikeaa muonaa jömmassa.

Täytyy tänään oikein tosissaan yrittää hoitaa nuo pakolliset asiat. Pitäisi myös listata, mitä kaikkia asioita varten tarvitsen taas vuoden alusta uudet lääkärintodistukset. :( Ei ole helppoa, koska Lortto ei kuuntele eikä ole samaa mieltä asioista. Ei, vaikka osa on mielestäni ihan selviä juttuja. Peijaisiinkin pitäisi soittaa ja tarkistaa jonotilanne. Epäilen, että minua vain roikotetaan viimeisenä. Jos nyt sinne on ikinä edes nimeni laitettukaan. Tämä varmaan kuulostaa tosi vainoharhaiselta, mutta en ihmettelisi, jos minut olisi ”vahingossa” tipautettu pois – sen siitä saa, kun virallisesti selvittää kollegoiden käyttäytymistä toisille lekureille! Rangaistus tulee, mutta se toteutetaan hienovaraisesti. Peijainenkin on valmis maksamaan sakkoa siitä, ettei hoitotakuu toteudu yhtenäkään vuonna. Sillä tavalla pystytään myös hallitsemaan jokaista hoitojonossa olevaa ihan perskohtaisesti.

Lukijat voisivat laittaa privaa ja ehdottaa yksityispuolen toimijoita, joilla on hyvä maine. Haussa olisivat esim. fysiatri, fysterppa, ortopedi, kivunhoidon erityispätevyyden omaava… ne nyt ainakin. Minä en enää edes tiedä, mistä pitäisi lähteä. Ehkä siitä, että kipuja saisi vähemmäksi, jolloin voisin oikeasti tehdäkin jotain. Argh. Melkein pyyhin tämän kappaleen pois, mutta jätetään tämä nyt kuitenkin tähän. Jospa jotain hyvää poikisi kerrankin tästä märinästä ja väninästä.

Joulukaktus punkeaa nuppuja niin, että se näyttää jo omituiselta. Puolet kukista on auki, valkoisia kukkia vaaleanpunaisella vivahteella. Aika upea kukinta tänä vuonna, paras ikinä. Punainen kaktus kukkii vähän tätä toista myöhemmin. Lisäksi flamingokukassa on kolme isoa kukintoa ja lisää tulossa. Ainakin kasvit viihtyvät tässä kaiken paashan keskellä. Tämä on olevinansa residenssin positiivisin tilannetiedotus!

Jahas, pitää tästä ruiskuun ja aamuomenalle!

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – EI SE SUOSTU LOPETTAMAAN TUO VALITUSTA!

Juhli edustajiensa välityksellä…

Te lukijat varmaan seurasitte tuota vastaanottoa aktiivisesti *härnää*? Minä en jaksanut katsoa. Oikeastaan tahallisesti säästin itseäni mielen ankaralta pahoittumiselta, sillä olisin tullut vain huonolle tuulelle. Kun meikäläisen yleistieto (vrt. ed. päiv.) on niin hirmuisen huono julkkisten tunnistamisessakin, olisi ollut vaikea kommentoida vaikka rätei ja lumpui. ;) Onneksi voi tehdä muutakin ja vietin senkin ajan lukemalla, tällä kertaa paria nettijulkaisua. Onneksi mieltä ilahdutti ja tietty toisaalta ketutti se, että Hurstin juhlissa oli taas paljon väkeä, aina vaan enemmän, vuosittain. Hienoa, että Hursti jaksaa järjestää tämän ja myös joulujuhlan vuosittain. Ne ovat usealle ainoa paikka, mihin voi mennä omana itsenään, köyhänä, ongelmaisena, yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneena ja saada asiallista ruokaa ilmaiseksi (no, sitä ohjelmaakin lisäksi) sekä tavata muita halutessaan. Hörhö kavereineen yrittää aina päästä mukaan, jos vain pystyy kykenemään. Senkin takia olen ihan ilokas, koska tiedän mm. asuinkumppaneiden olevan välillä hyvinkin osattomia ja taiteilevan maailman myrskyissä…

0821d11264Uutisista pikakommentit nykyisin aina Twitterissä eli muista käydä siellä samalla, kun luet tätä päivitystä! ;) Kommentoinkin jo lyhyesti kroonisen kivunhoidon uutta, ihkaensimmäistä Käypä hoito -suositusta. Minut se sai taas huonolle tuulelle. Toki, kaikella liikunnalla *grrrrrrrrrrrrrrrrrrr* ja terapialla *mmmmrrrrrrrrrrrrrr* on paikkansa. Mutta – se ei saisi olla ainoa keino hoitaa kroonista kipua. Ei missään nimessä. Asiallinen, tehokas lääkitys pitäisi olla osana tätä, mikäli mahdollista. Tämä edellyttäisi lääkekannabiksen saannin helpottamista eli resepti pitäisi olla saatavissa kohtuullisin kustannuksin ja helpommalla kuin nyt! Tällä suosituksella tällaisenaan helposti syyllistetään kivusta kärsivää potilasta. Hoitavan lääkärin on helppo sanoa, että ”et ole tehnyt harjoitteita oikein / riittävästi / tarpeeksi usein” ja näin sälyttää syyllisyys potilaan niskoille. Ai, ettäkö ei? Valitettavasti kyllä. Horttonissa käymäni ”kipukuntoutus” oli juuri tätä eli etsittiin muita kuin lääkkeellisiä keinoja kivunhoitoon. Osa ei toiminut meikäläisellä pätkääkään vaan sai lähinnä aikaan ketutusta (nämä fysioakustiset tuolit, peittohommelit, itsesuggestiot ja usutus liikkumaan *vaikka se suurin kipu tulee liikkuessa enkä muutenkaan pääse liikkeelle*). Väitän edelleen, että osa näistä auttaa *toki*, mutta aina vain osaa eikä siis kaikkia, eikä varsinkaan kaikki auta kaikkia. Liikunnasta sen verran, että toki se meistä monia auttaisi, mutta jos ei vain syystä tai toisesta pääse kivuttomasti liikkeelle, pieni hyöty on isoja haittoja pahempi. Ymmärrättehän sen, että jos minä olen liikenteessä ja käyn jossakin, se tarkoittaa sille ja seuraavalle päivälle hillittömiä kipuja ja särkyjä sekä viikon jäykistelyä sekä unettomuutta. Hyötyä on vain se häviävä, lyhyt pirteys kotiin palattua. Ei siis mitään muuta. Tosin kaipaisin fysterpan ohjeita omatoimisiin liikkeisiin, mutta kun niitä ei saanut – sain vain sisustusmollausta kotikäynnillä. Minulla oli jo aikaisemmin ajatus, että pyytäisin Lortolta lähetteen fysterpalle. Sellaiselle, joka kävisi kotona. Kas kun minun on vaikea lähteä muualle. Lisäksi on kulkemisongelma. Invataksolla ei saa kulkea esim. lekuriin, mutta miten tämä – onko se sellaista toimintaa, joka katsotaan harrastukseksi? Jos ei, kuka antaa todistuksen käyttää Lekataksoa? En minä voi maksaa jokaisesta käyntikerrasta n. 30 euroa *tavistaksi*! Sen sijaan minä voisin hyvinkin kuvitella maksavani itse jotakin, jos esim. fysterppa kävisi kotona?! Jos samalla saisi appariarvion? Ähh, tämä tarkoittaa sitä, että pitää soittaa Lortolle. No juu, pitää sitä muutenkin soittaa – tarvitsen pari-kolme erilaista todistusta ja muuta mukavaa. No nyt meni tämäkin päivä sitten pilalle.

Nyt näyttää siltä, että on laadittava lista kaikista asioista, mihin tarvitsen Lorton todistuksia ja / tai lausuntoja. Toivottavasti sinne ei tarvitse itse änkeytyä. :( Minulla on jo lista muista hoidettavista asioista, mutta kaikkea ei vaan jaksa tai huvita hoitaa ehkä juuri tänään. Yritettävä se kuitenkin on. Aikomuksena on heittää aamupäivällä vanhanaikainen makaronilaatikko uuniin tekeytymään, joskohan sinä aikana voisi soitella asioita. Olin joskus hirmuisen hyvä hoitamaan asioita puhelimitse, mutta en ole enää. Maksoin äsken puhelin- ja nettilaskun, se oli tällä kertaa kohtuullinen – mukana ei ollut kuin yksi lekataksotilaus ja pari muuta pidempää puhelua. Itseäkin ärsyttää se, että on laskettava puhelinkuluja. Muutenkin hoitaisin kyllä monia asioita mieluummin netissä, minun on helpompi kirjoittaa kuin puhua selkeästi ja johdonmukaisesti *hevosnaurua*.

Btw, jos joku olisi kiinnostunut lähtemään kaveriksi ViiVoaniin huomenna tai keksiviikkona, voisi jättää privaa tai kommaa. Minä en tarvitse apua kuin siinä, että joku kävisi niissä kahdessa välikössä, joihin rolleri ei mahdu sekä kurottaisi hyllystä hyvin ylhäältä pari purtiloa. Jos kiinnostaa tavata Polka livenä, nyt on siihen siis mahdollisuus. Tarjoan pullakaffet kyllä… :)

Jahas, aamuomenan paikka!

ALLEKIRJOITUS               POLKA – KUVITTELEE TAAS PÄTEVÄNSÄ!

Maailma on niin outo!

Kun yhdenkin illan ja yön lueskelee uutisia sekä niiden kommentteja sekä katsoo muutaman pätkän jotain paikallista tv-ohjelmaa, siitä vain varmistuu: sekä ihmiset että jotkut asiat nyt vaan ovat niin outoja. Ei tarvitse mennä kauas, ihan kotimaakin riittää. Tiedä sitten itkeäkö vai nauraa esim. pyykin kuivaamisen ohjeistukselle;)

Päivän parhain uutinen kanadalaisille on tietysti kannabiksen laillistaminen! :) Onnea Kanada – järkevää päätöksentekoa myös kansantaloudellisesti. Lääkekannabis on maassa ollut laillista (ja kohtuullisen helposti saatavissa) jo pitkään. Tähän pitäisi Suomessakin päästä…. tai edes tuohon lääkintäpuoleen helpotusta. Suositan.

Älkää nyt kuristako minua, mutta saanko ihmetellä ääneen mihin on kadonnut erityisesti suomalainen yleissivistys? Ihan perustietämys siis? En osaa itsekään vastata, mutta näin nyt vaan on. Samalla voi ihmetellä, miten esimerkiksi Briteissä ja USA:ssa ollaan samaten hyvin tietämättömiä yleisistä asioista, historiasta jne. Jännää sikäli, että jos näitä vertaa keskenään, suomalaisten käsitys maailmasta sekä tiedot ovat edes kohtuullisia! :o Ei, tämä ei ole tarkoitettu kenellekään eikä millekään perskohtaiseksi, ihan yleisesti vain mietittäväksi. Yleistiedon puute sekä tietämättömyys perusasioista saavat aikaan ajatusten ja näkemysten kapeutumista ja sillä tiellä ei ole mitään hyvää.

Epämääräistä? Toki, ainahan minä olen sellainen. No oikeasti en, koska Valentiinolle lähti eilen kirje, 2 490 sanaa. Ei paha lain. tosin meni siihen melkein työpäivän verran aikaakin. ;) Siihen se kului eilinenkin päivä, ei mitään näkyvää siis aikaiseksi. Yritin kysellä, josko joku lähtisi kaveriksi ViiVoaniin. Ei. Selvä, muutama teistä jää ilman postia sitten ja minunkin maustevarastoni jää vajaaksi. Eipä siinä mitään, mutta kun minä en saa rolleria väkisin tungettua niiden hyllyjen väleihin eikä siellä kukaan vonkumatta avita… Näinhän se tietysti hoituu näppärästi eli nekin rahat säästyvät! Menenkin maksamaan loput laskut.

Belga tulee lounaalle enkä keksi muuta ruokaa kuin taviswokkia. On se ihan hyvää, mutta jotakin muutakin voisi joskus tehdä. Tiedän, että se uppoaa ja jälkkäriksi onppukrumpelia! Krumpeli oli viimeksi menestys, joten sitä lisää *koska kauraryynejä on ainakin jömmassa*. Pitäisi tehdä myös kotihommia, mutta en vain saa aneltua Belgaa esim. siivoamaan kylppäriä omaan malliini tai hoitamaan paria muuta juttua. Tästä tulee vielä ongelmia, koska minun on pakotettava itseni kivusta huolimatta tekemään jotain. Jotain sellaista, joka on lähes vaarallista ja ainakin viikon toipumisajan vaativaa. Jännää se ei ole missään mielessä, lähinnä teikäläisiä ehkä huvittaisi. Minua muuten ei.

Mietin eilen, milloinkahan olen viimeksi nauranut. On siitä muutama kuukausi. Ei ole paljoa sellaista, mikä huvittaisi.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – EI TODELLAKAAN NAURATA!

Minä, kiltti?

Ilmeisesti, koska sain eilen lahjoja! :) Toisen tarjoilen teillekin jaettavaksi eli Valentiinolta tuli pitkästä aikaa kirjallista materiaalia ja terkkuja kaikille. Tässä. Sekä postin lakon että erinäisten muiden yhteensattumien vuoksi en ole pitkään aikaan kuullut hänestä, joten onhan tämä ihan paras lahjus aloittaa uusi kuukausi.

Toisekseen kiitän tonttuja, joita en nyt ”tontuiksi” tituleeraa, eilisestä visiitistä sekä massiivisista tuomisista. Kiitän! *ja Leidi Minnie myös* Olemme häpeämättömän iloisia. :)

Mukavan alun jälkeen voisi taas märistä. Toisaalta, tässä aamussa ei ole mitään poikkeavaa. Vain särkyä ja kipuja, joihin ei löydy helpotusta – tähän olen kyllästynyt jo pahasti. Taitaa taas olla aika kilauttaa kaverille.

Pitäisi ja pitäisi, tänään on ihan pakko yrittää etsiä riittävät paperit Lekataksosta tehtävään valitukseen. Edes ne paperit. Muuten mistään ei tule mitään. Minua ei huvittaisi tehdä edes valitusta, koska ketutus. Jos taas en valita, minulta tod.näk. peritään koko summa suoraan takson kautta. Että olen kyllästynyt näihin epäselviin päätöksiin ja jälkikäteen pyydettäviin todistuksiin sekä kaikkeen sähläykseen. Miksi – oi miksi – Lekan paperisota on aina vaan yhtä hankalaa? Tai tiedänhän minä: Siksi, että kansalaiset eivät käyttäisi haku- ja valitusmahdollisuuksia.

Pakko on myös tsekkailla huomista varten kirja- ja hetelmätilanne. Valentiinolle pitäisi lähettää synttärikortti ja sen semmoista, pientä mukavaa. Olen taas helkkarin väsynyt, koska heräsin keskellä yötä lukemaan tunniksi. Unet jäävät liian vähäisiksi, ei voi mitään… ei riitä troppia enempään. Mjäh.

Ehkä taas omenaa, suussa oleva maku on edelleen yököttävä ja samaa voisi sanoa uutisista. Kommentointia taas tänään toisaalla…

ALLEKIRJOITUS

    POLKA – EI SE NYT MIKÄÄN IHMINENKÄÄN ENÄÄ OLE…

Etsin positiivista otsikkoa,

mutta tänä aamuna sitä on tosi vaikea keksiä! Eilinen meni kokonaan makoillessa, troppasin päivällä vähän reilummin – oli pakko. Mitään en siis saanut aikaan. Ei ehkä ole niin kiireellistäkään hoidettavaa. Tosin pitäisi ennen vuoden vaihdetta ehtiä (lue -> jaksaa) käydä hoitamassa muutama asia. Ne ovat sellaisia, jotka siis vaativat ihan itse liikkumista johonkin ja se onkin se ongelma. :(

Muuten huolestuttaa se, miten ensi vuonna sairastaminen tulee kalliimmaksi. Kalliimmaksi nimenomaan meikäläisille, jotka joutuvat asioimaan julkisella puolella ja lekurin lisäksi esim. poliklinikoilla. Jännintä tietty on se, että tästä päätettiin taas lähes huomaamatta, tosin muistan linkanneeni tämän aikaisemminkin. Kun lisäksi lääkemaksukatto ja Lekatakson hinnat nousevat, kuusessa ollaan. Edelleen kysyn vakavasti, miksi sairaan pitää maksaa eniten kaikesta? Oikeasti? Olenko minä niin jumalattoman tyhmä, että en ymmärrä?

Toisekseen, toivoisin kovasti jokaisen lukijan ottavan kantaa lääkekannabikseen, sen määräämisen tiukkenemiseen (kun sitä pitäisi helpottaa) ja koko aiheeseen! Kun aina mielellään matkitaan USA:ta ja Kanadaa, pitäisi kannabis vapauttaa kokonaan. Se on ehkä pidempi projekti, mutta jos ensin lääkekannabis saisi sille kuuluvan normaalin lääkkeen aseman, oltaisiin jo pitkällä. Nyt pääset Sinäkin vaikuttamaan: Tuomas Karhunen kerää suomalaisten tarinoita puutteellisesta kivun- ja sairaanhoidosta, lääkekannabisreseptin saamisen vaikeuteen liittyen. Myös kokemukset lääkekannabiksen käytöstä ovat tervetulleita, ja ihmiset voivat jättää kertomuksiaan halutessaan nimettömänä. Toimi siis seuraavasti:

1. JAA JA TYKKÄÄ TÄSTÄ FACEBOOK-PÄIVITYKSESTÄ:
https://www.facebook.com/lohikaarme/posts/189112944766625

2. Ehdota tutullesi jota lääkekannabis voisi auttaa, että hän lähettäisi tarinansa

OPERAATION NETTISIVUT JA VIESTIKAAVAKE: tuomaskarhunen.com/indica

Kannattaa vastata ja poiketa muutenkin lukemassa tulevia tarinoita ja tutustua sivustoon. Minä ainakin aion vastata pitkällä rotlalla ja muistaakseni lukijoissa on useampia, jotka voisivat (ja toivottavasti jaksavat) edes lyhyesti kommata asiaa…

Huolestuttavia päätöksiä näkyy myös vuokra-asuntorintamalla. VVO myy tavisvuokra-asuntonsa ja keskittyy Lumoon. Lumostahan jo postasin: älyttömän kallista asumista, jollei tukia saa… Tämä äkkiä katsottuna näyttää taas siltä, että lisää rahaa tahkotaan. Vuokralaisille kovempi pala, sillä VVO:n (ja nyt siis Lumon) vuokrat ovat nousseet nousemistaan ja jos nyt ARA-rahoituksella on rakennettu kalliita vuokra-asuntoja, en oikein jaksa ymmärtää!? Taidan olla vieläkin tyhmempi – en ymmärrä tätäkään? Eli vuokrankorotukset pysyvät ennallaan ja VVO tienaa, samalla yritys alkaa rakentaa ”markkinahinnalla” uusi asuntoja ja voidaan nyt jo arvata, missä hinnoissa vuokrat liikkuvat! Joka tapauksessa, joku vetää reippaasti rahaa kassiinsa. :(

Edelleen penään sitä, miksi ihmeessä pitää Naamatussa kertoa olevan yksinäinen / tarvitsevansa apua jne. Tämä on jo toinen uutisoitu tapaus! Jurppii. En ole Naamatussa enkä mene. Jos minä muualla huhuan avuntarvetta tms. sitä ei kukaan kuule, vai? Mihin hlvttiin maailma on menossa, jos vain Naamattu auttaa???

Ihan rauhassa voitte päätellä, että olen kahjo, rajoittunut, katkera ja vaikka mitä. Ja kas, olette ihan oikeassa. Nyt on vaan niin, että haluaisin ehkä elää vielä ensi vuonnakin ja se tarkoittaa sitä, että tarvitsen lääkitystä, asunnon ja vähän muonaa. Kaikki kuitenkin näyttää menevän siihen suuntaan, että sairasta, pienituloista, yksinelävää kissaihmistä ei katsota hyvällä silmällä. Tästä esimerkkinä tuo Tsadin vuokrailmoitus, jossa esteettömien asuntojen vuokra on tapissa eikä kissoja tai tupakointia asunnoissa sallita ja keittiöhommatkin on tarkoituksella minimoitu (no, onhan tässä sijainti ja komea talo, mutta-mutta-mutta..). :o Oikeasti, lähtisikö joku kanssani asuttamaan kommuunia vaikkapa siellä Portugalissa (tai Hollannissa…)?

Yyyyh, ei ole mukava tänäkään aamuna lukea uutisia. Minä niin kovasti toivoisin pääseväni edes kävelemään, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä mihin pystyy ja mihin ei, mihin pyytää apua ja mistä vain kärsiä stanasti koko ajan pystymättä vaikuttamaan asiaan. Suoraan sanoen, olen taas raivoissani.

Menenkin rouskuttamaan omenaa. Ei se helpota, mutta ehkä paskan maku suusta häviää!

ALLEKIRJOITUS

         POLKA – SITÄ PAINETAAN IHMISTÄ SUOHON IHAN URAKALLA!