En lisää otsikkoa tähän

Tämä on vain päivitys päivityksen vuoksi. Jos kirjoittaisin siitä, mitä tässä yön aikana ja aamulla on taas mielessä pyörinyt, makaisin tässä vielä monta tuntia. En jaksa maata enkä kirjoittaa tässä asennossa. Lisäksi nuo vtuttavat asiat ovat joko liian isoja tai monimutkaisia käsiteltäväksi tässä, sellaisenaan. Pitäkää vaan vaikka puolusteluna, en vaan jaksa toistaa samoja, minusta täysin selviä asioita jatkuvasti.

Minä vaan yritän tässä jotenkin jotakin. Ja paskat. Menen hakemaan vihannessoppani lämpiämään. Sekin on varmaan jotenkin epäterveellistä. Sen jälkeen ajattelin tehdä pari asiaa, jotka varmasti ovat kiellettyjä. Vtut minä siitäkään. Olen hieman krantusti puhuteltava tänään(kin). Tämä pitäisi-ei saa -mentaliteetti vedetään justkohta vessasta alas. Hmph.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – NYT MENI PINNA LIIAN MONTA KERTAA!

Soittelevat oikein perään!

En yhtään muistanut, että saiskun uloskirjoitushässäkässä kipuhoitaja lupasi soittaa viikon päästä eli eilen. Asiaa ei ollut missään papereissa laitettu tiedoksi, joten… No, leidi kuitenkin soitti ja kyseli kivuista sekä lääkkeistä eli käytänkö kaikkea ja onko vaikutusta. Siinä vaiheessa päivää oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En sanonut rumasti, mutta varsin selkeästi artikuloiden ja kovalla äänellä kerroin lääkityksen olevan sama ja jättäneeni parasetamolit pois. Tästä sain sitten pienen luennon, jossa hän vetosi tutkimustietoihin parasetamolin ja ibuprofeenin erittäin hyväätekevästä yhteistyöstä. Just! Samalla selvisi niiden 5 kpl Oxyn mysteeri. Ne oli tarkoitettu todella lisättäväksi päiväannokseen eli tuplattavaksi noiden päivien ajaksi. Vekkulia vain, että pussukan tuoja ei siitä mitään sanonut eikä kuoressa ollut selkeää merkintää. Minähän en – periaatteessa – itse nosta annoksia, jollei lupia ole. Näin vältyn ainakin lekurien syyttelystä. Kun aikani taas selitin aikaisempia lääkityksiä ja lääkekokeiluja, leidi kehoitti tuplaamaan tuon päiväannoksen maanantaihin asti. Silloin itse kipulääkäri soittaisi… Just ja OK, tein niin ja auttoihan se himppasen. Tosin minusta nuo annokset pitäisi jakaa päivittäin hieman eri tavalla, mutta ehkä keskustelemme rauhallisesti asiasta maanantaina. Ongelma ja ehkä suurin on se, että Peijaisen kipupkl on Hyyssin kipupkl:n sivutoimipiste ja ainakin jotkut teistä tietävät, miten Hyyssi toimii: ei vastaanottoja, vain konsultaatiovastaus, jossa suositellaan erilaisia mielipidelääkkeitä tai Lyrdeä. Ilmoitin en-suostuvani näihin enää – olen yli 10 v. mennyt mukaan kaikkeen ja näiden viimeisten toisen kierroksen kokeilujen jälkeen minulle oikeasti riittää! Ei ihmistä saisi kiusata stanallisilla sivuoireilla vielä kipujen lisäksi. Ai niin, kun hän tarjoili niitä tutkimustietojaan, oli minullakin onneksi muistissa muutama fakta, jotka kerroin… Emme siis kuitenkaan riidelleet, ehkä olin hieman kovaääninen. Odotamma *vaikka tiedän, ettei sieltä mitään järkeviä apuja tule*.

CVu-vaYWIAA-Izo.jpg large

Kivut siis haittaavat edelleen varsinkin istuessa tuossa halvatun koroketuolilla, josta valun melkein alas näin persjalkaisena. Muutenkin liikun melkein kuin ennen leikkausta, joten iltapäivällä on tullut jo käveltyä ja steppailtua vähän siellä ja täällä. Lisäksi on tietty itse aiheutettua lihaskipua, koska selkeästi jännitän oikeaa isoa perslihasta ja koipea. Jännitän nimenomaan siksi, että Härra Dri hyvin dramaattisesti ilmoitti minun olevan juuri sitä tyyppiä, jolle iskee luksaatioita ja muuta  vekkulia sekä aivan varmasti joitakin komplikaatioita ellen ole huolellinen ja varovainen. Nehän ovat suorastaan toinen nimeni! ;)

Päivän pelasti tietty Nurse Susu, joka ilmaantui tuomaan vinkeän näköistä vihannesmättöä – iso kiitos! Se menee tänään lounaalla aivan varmasti parempiin suihin. :) Kaffittelimme siinä ja hän poistui viettämään aikaa rauhallisempiin oloihin tarkastettuaan kissansa leikintäkyvyn ja voinnin *tsihih*.

Hetkeä myöhemmin torppaan rantautui Hörhö, jonka kanssa lyhyesti märehdimme tätäkin asiaa. Lopultakin mies jopa pyysi anteeksi erinäisiä asioita ja sanomisiaan ns. sairauksistani. Oli lopulta ihan asiallista jutella, suunnittelimme jopa kevytkommuunin perustamista Portugaliin keväämmällä – mikäli kumpikin olemme kunnossa. Koska kaveri oli lähes rahaton ja nälkäkin kurmisteli, laitoin mukaan vähän muonaa. Sellaista ylimääräistä kuivatavaraa, että selviää nyt ainakin viikonlopun yli. En minä kestä ajatella, ettei kaverilla olisi mitään syötävää *ja toki tällä myös tarkoituksellisesti kerätään Karma-pisteitä*. No ei sentään… minä vaan oikeasti olen niin helkkarin hellämielinen, että joskus melkein hävettää.

Tänään Belga tulee lounaalle, samalla väsäilemme ehkä vähän sitä ja tätä. Väsäilemme tarkoittaa tässä siis sitä, että minulla on kerrankin lupa hieman komentaa! Mikä ihana tekosyy, koska olen niin kehno mitään pyytämään. :P

No niin, oli minulla taas jotakin muutakin mielessä. Kun sitä en ole merkinnyt muistiin, se ei liene niin tärkeää. Kiitokset kaikille kommanneille ja lukijoille – muistakaa jättää viestejä ja kuten sanottua, aina voi privata perskohtaisista asioista.

Minä menen keittämään yön toiset kaffet. Nukuin n. klo 22.10 – 23.30 ja toisen kerran n. 15 minuuttia 02.30 tienoolla. Vähäksi käy, mutta ehkä se joskus taas korjaantuu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KIVUNHOITOON SUOSITTELEN TASKULÄMMINTÄ KISSAA!

Ostin palvelua itselleni…

Luulin tilaavani toyboyn, mutta tulikin KSH:n sirkeä nuori leidi. ;) Ehkä se oli tässä kunnossa kuitenkin parempi ja ainakin hyödyllisempi vaihtoehto. Yritin olla mahd. nopea, koska tiesin olevani kaikinpuolin ylimääräinen, puskasta ilmestynyt lisätaakka. Kävin vain pikaruiskussa, tosin ei ollut edes tarkoitus tehdä muuta. Leidi hoiti sidoksen vaihdon ja todisteli moneen kertaan, että on parantunut hyvin, ei eritä ja näyttää hänen mielestään hyvältä. *helpotus iso* Lisäksi pyysin rasvailemaan selkää ja koipia, joihin itse on nyt täysin mahdoton mitenkään ylettyä ja iho on aivan ratisevan kuiva. Sekin hoitui ja vielä ylimääräisenä pyysin pikaisesti letittämään hiukset tiukasti, koska en itse siihen kunnolla kykene (liikerajoitteet käsissä ovat taas pahat, koska melko hillittömät säryt). Kiitos, toiminnot pelasivat mallikkaasti, seuraava tapaaminen maanantaina ja hakasten poisto perjantaina. Veloittavat – ensimmäisen tiedon mukaan – 10 juuroa kerralta. Sen kyllä kestää, tässä tilanteessa! :)

Belga kävi hoitamassa vähän muonaa kaupoista, ison kassillisen lääkkeitä sekä pinon kirjoja. Noilla tulee taas toimeen ainakin viikon! Lisäksi laps teki ylimääräisiä hommia pyynnöstä eli pyykkäsi, tiskasi, järjesteli vähän piuhoja ym. juttuja lisätäkseen mukavuuttani kirjoitella tässä selinmakuulla. Harjakaisiksi nautimme vuoden ekat Ruunarit ja kaffet. Ruunarit ovat hyviä, harvoin syötyinä. Huomasin kyllä saavani massiivisen sugar overloadin. ;) Siinä sivussa kauhistutin ja nauratin Belgaa tarinoilla leikkuuhommista sekä saiskun oloista. Laps näytti kyllä mielestäni hiukan huojentuneelta, kun olin oma typerä itseni jälleen ja takaisin kotona. Hän myös näki minut siinä vuorokauden huonoimmassa kunnossa eli iltapäivällä, jolloin kivut ovat pahimmoillaan sekä muutenkin on jo melkoisen kehno fiilis. Sovimme sitten normilounaan lauvantaiksi sillä optiolla, että jos minä en kykene, Belga loihtii safkan.

CYo-J0qWAAAjh42Minni on näyttänyt sekä parhaimpia että huonompia puoliaan; aina yhtä rakastettavan ihana, mutta illankähmeessä alkaa kiusiminen ja pieni kisvttuilu kissivirne kuonolla. :) Nyt karvamölli taas uinuu polvitaipeessa maailman kilteimmän ja kauneimman kissan näyttikappaleena! Omela otus. >o<

Päivät kuluvat hissukseen samoissa puuhissa kuin aina: on lukemista, kirjoittamista, katsottavaa ja sitä pientä puuhattavaa. Puuhat on vain jätettävä hiukan vähemmälle, koska nyt pystyn vielä tavallistakin vähäisempään. Liika liikkuminenkin kostautuu täydellisenä loppuunajamisen tunteena eli on pakko mennä maate, koska heikottaa ja tärisen väsymyksestä. Toivottavasti kivut alkaisivat helpottaa; eilen ja tänäänkin on ollut paha. Entiset kivut + leikkauskivut + leikkauksen jälkeiset kivut + toipumiskivut – ja lääkityksenä vain samat mömmöt kuin ennenkin. Välillä melkein tekisi mieli iskeä nyrkillä seinään *öh, tuota, iskinkin kerran ja mustelma siihen tuli*. Se on kivunsiirtomenetelmä, joka toimii ainakin hetken.

Eipä kai minulla tässä mitään  maailmojasyleilevää sanottavaa ole. Tämä selällään makaaminen on kivuliasta, varsinkin jos järjestän tällaisen kirjoitussession. Lopetan siis myös kipupoliittisista syistä. Jos jollakulla olisi tarjota sitä Vihreää Teetä, voisi privauttaa asiasta…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VALVOTUN YÖN JÄLKEEN ON TAAS UPEITA IDEOITA!!!

Liemet menivät reisille!

Ei eilen, mutta edellispäivänä. :) Piikittämisen hyvin aikaisin harjoitelleena sanoin jo saiskussa, että pistän Klexanet itse ja annoin näytöksen, hyvin meni. Tuo yksi satsi jostain syystä *väärä pino pläskiä* meni osittain reisille eli pienehkö tippa. Ei haitanne? Kotilääkitys on siis itse asiassa täysin sama kuin ennen leikkausta, lisänä kuukauden ajan Klexane sekä 3 x Ibuxin ja vatsansuojalääke. Joo, tyrkkäsivät ne parasetamoliakin repsun, en käytä. Tilannehan on aika omituinen. Heräämössä sain kipulääkitystä oikein hyvin IV:nä. Osastolla vain yhtenä iltana. Jatkossa kyllä sain hoitajan antamaan erästä troppia (en viitsi nimetä), jota ei saa kotoon sekä välillä myös Oxynormia. Oudointa ehkä oli se, että näitä en saanut leikkaus- tai lonkkakipuihin vaan näihin selkä-, käsi- ym. kipuihin, joista olen kärsinyt puolisen vuotta aika rankasti. Nuo vähän auttoivat, eivät kokonaan. Mutta edes jotain helpotusta. Kun kipuhoitaja ja -lääkäri sitten lähtöpäivänä kävivät jututtamassa, minulle naurettiin pyytäessäni kotiin jotain troppia. Yritin selittää sairaushistoriaa ja ongelmia sekä kipuja. Ne nonseleerattiin ja tarjottiin kuin täysin ymmärtämättömälle (hengen)vaarallisia yhdistelmiä ibuprofeenia ja parasetamolia kera Panacodin ja Lyrican! Siinä vaiheessa aukaisin sen ruman sanallisen arkkuni.

Näin siis syön edelleen samoja lääkkeitä, tosin tarkoituksena olisi hankkiutua jonkun puheille – en vielä pysty suunnittelemaan asiaa sen pidemmälle. Sitten kun ja jos tämä tilanne on ohi eli myöhään keväällä.

Saiskun ruuasta myös pikkuisen eli vaikka kehuin kasvisruokaa, se oli hyvää vain yhdellä lounaalla. Muuten se oli mautonta, liikaa kypsennettyä ja välillä jopa pahaa. Tämä on minulta paljon sanottu, koska syön melkein mitä tahansa inisemättä. Rankin ylläri oli saapuminen osastolle hurjan nälkäisenä. Tarjotin tuotiin ja kas, siinä oli oikein rutosti kinkkusoiroja sisältävää minestronejäljitelmää, karkeaa porkkanaraastetta, tummaa leipää, mustikkakeittoa, maitoa. Pystyin syömään vain leivän ja mustikkakeiton, muu oli jo ruokakorttiin merkitty ei-sopivaksi. Vähän harmitti – onneksi tajusin vikitellä yökön kantamaan pari ylimääräistä juggapurkkia yöksi. Muutakin tuosta ruuasta ja varsinkin sen ajoituksesta tekisi mieli kirjoittaa. Ihan mainintana tässä mm. se, että jugurtit olivat käsittämättömän sokerisia, samoin kaikki jälkkärit. Niin makeita, etten kotona ikinä syö tuollaisia. Samoin omista syömisistä noin yleensä voisi laatia ainakin yhden tekstin jne. Ehkä jossain vaiheessa saan aikaan erillisen postauksen ruoka-asioista, koska uskon vakaasti niiden vaikuttavan meikäläisen olotilaan – toisinaan jopa erittäinkin radikaalisti!

Kun nyt ruuasta puhutaan, eilen iski aivan hillitön hiilarimättönälkä eli vetelin menemään Susun loistokasta paistettua riisiä kera broccolin ja munon, omaa linssimuhennosta, hapangorppuja, sienisalaattia ja sen semmoista. Itse arvelen, että tuo saiskun ruoka ja tämä koko sessio sai aikaan erilaisia puutoksia, jotka korjailin sitten tehokkaasti! ;) Samoin eilen iski pitkästä aikaa oikea väsy, nukuin päikkärit, iltapäikkärit sekä yöllä jopa useammat unet. Ei paha lain, sanoisin. Mitään normaalia nukkumistahan tämä ei vielä ole, mutta kuitenkin parempaa kuin pitkään aikaan! Siitä voin sentään olla iloisa.

Tavoitin eilen myös KSH:n, joka tullee tänään aamulla tsekkaamaan haavan ym. En jaksa selittää, mutta oli kovin hankalaa tuo asian hoitaminen siellä. Syitä on useita, kaikki eivät johdu minun nälkäkiukkuvaiheestani. ;)

Nurse Susu viettää aikaansa kotioloissa, jonka hänelle suon erittäinkin mielelläni. Minä en ole maailman parhainta seuraa edes parhaimmillani *tsihih*. Kaiken muun hyvän lisäksi Susun tekemä ruoka on erittäin hyvää (melkein kuin omatekemää, mutta SusuTwistillä!) ja hän on myös omimassa Lady Minnietä itsellensä *vitsi-vitsi!*. Minni on onnesta tankea, kun joku jaksaa leikkiä ja ährätä lapsen kanssa. :D Tapaamme varmaankin huomenna. Belga tulee tänään, normiroudaus ja vähän ylimääräistä hommaa kotipoliittisten toimenpiteiden osalta.

Ähh, minulla oli olevinansa paljon muutakin asiaa, kun aloitin tämän päivityksen. En enää jaksa muistaa, mitä kaikkea mietin. Ehkä ne palaavat jossain vaiheessa mieleen. Jos teillä on jotakin *ja vaikkei olisikaan*, muistakaa kommata ja aina voi laittaa privaa. Luen viestit ym. päivittäin, mutta vastailen yleensä seuraavana päivänä! Ihan vaan sen takia, että sopivaa kirjoitusasentoa on hurjan hankala järjestää montaa kertaa päivässä itsellensä.

Minä sujahdan tästä toimeikkaana vastaanottamaan KSH:ta eli valmistautumaan niin paljon kuin on mahdollista etukäteen tehdä.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ETOVALITTAJAN PALUU!

Tosi jännän äärellä!

Olen kankeana sekä pakkasesta että kauhusta. Taas yksi yö ilman unia, ei haitanne tässä tilanteessa siis yhtään mitään. Kiitokset kaikille kommanneille ja privanneille, vastattu on – ainakin jotakin. ;)

Tänään pitäisi iltapäivällä puhelimen soida ja ilmoitus huomisesta aikataulusta sekä mahd. muista asioista tulla. Hjuu, tavallansa olen varautunut. Luultavasti kaikki on kuitenkin vielä hirveämpää jne. Oksettaa. En yleensä voi huonosti, mutta nyt kyllä. Tiedättehän te, se minun tuurini… :( Ei siis naurata niin pätkääkään. Sorry. Tämä päivityskin on tässä vain näön vuoksi. Ei minulla ole oikein mitään sanottavaakaan. Ehkä sen verran. että ennen kuin veitsi alkaa piirtää viiltoa ehtii vielä huutaa: ”EI – mä meenkin kotiin takaisin!”.

Lady Minnietä on luvattu usealtakin taholta hoitaa, hoivata ja paijata, josta olen tietty äärimmäisen ilokas! Leidi on hyvän palvelun ansainnut ja jos hoivaaja malttaa paneutua soffalle pitkälleen, hän saa rakkautta, hurinaa ja kaikkea kissamukavaa runsain mitoin! Muuta palkkiota hän ei suostukaan tarjoamaan. :)

Näillä näkymin tapaan tänään Toverittaren ja Belgan, jotka hoitanevat joitakin asioita joko poissaollessani tai sitten ei. Minähän en voi tietää. Tässä vaiheessa – ja tämä on tottavieköön se elämäni ensimmäinen ja ehkä ainoa kerta – kaipailisin tablettia tai älykästä puhelinta. Olkoot. Ottanette kuitenkin asian huomioon eli jos minusta ei kuulu mitään, siihen on kaksi syytä: olen poistunut treffaamaan mukavampia kavereita tai en vain pääse nettiyhteyden pariin. Taviskänny pelittää kuten ennenkin.

Ja sitten muutaman päivän toivon teidän pitävän niitä ulokkeita pystyssä eikä se tiibetiläisen rukousmyllyn pystyttäminenkään mikään huono ajatus ole. Tuossa pakkasessa voi myös tehdä vinkeitä taikoja!

Tod.näk. huomisaamuna joudun lähtemään niin aikaisin, etten saa tänne mitään esille. Siinä tapauksessa – kiittelen kaikkia lukijoita.

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – OKSU KURKUSSA RIIPOO LISÄÄ MÖMELÖITÄ

Neidoilla huono vuosi?

Oikein röyhkeästi puhun Suomi-neidosta ja itsestäni. Ei nimittäin ollut kovin hyvä vuosi kummallakaan. Enkä taida sen kummemmin analysoida, sitä on tehty tässä jo niin moneen kertaan. Voi vain toivoa, että olisi parempi vuosi edessä ja edes jotain valoa näkyvissä. Saahan sitä edes toivoa.

Muuten en juhli tänään(kään) mitään enkä millään tavalla. Valvoin vaihteeksi viime yön, joten jospa saisi vähän goisittua. Ihan sama, onko jotain ratekkeja tahi ei. Ei niistä onneksi välitä Minnikään. Njäh. Juhlaruuaksi vihanneskeittoa ja omppukrumpelia. ;)

Muuta? Ehh, tilastoja nuo näkyvät nakerrelleen. Sen verran voisi valaista, että en käynyt ulkona edes kerran kuukaudessa. Lääkekatto tuli täyteen. Samoin lekatakson omavastuuosuus. Onpa tämä tylsää. :( No, kirjoista: tarkistin HelMetistä lainaustilastot ja eiliset kirjat mukaan laskettuna lainoja tuli vuoden aikana 303 kpl. Niitä ei ole eritelty genren mukaan, se pitäisi tehdä ihan itse eikä vaan jaksa. Muuta tilastoitavaa ei kai ole?!

Jospa tästä lähtisi taas nakertamaan aamuomppua ja miettimään, mitä ihmettä minä suunnittelin yön aikana… ;)

ALLEKIRJOITUS

              POLKA – YÖLLÄ IDEAT OVAT VALLAN VILLEJÄ!

Testattu on

Jep, kävin eilen labrassa ja rtg:ssä. Oli paha reissu. Taksohemmot eivät oikein jaksa odotella, että punkean oikeaan asentoon. Sattuu. Lisäksi rtg:ssä runnottiin niin, että huusin ääneen. Kovin kummeksuivat, että ihan on kipuja selässä ja käsivarsissa ”muka”. Hjuu, eiväthän he voi tietää… Pakkorunnomista siis, koska en itse vaan taivu. Hätinään pääsin kotiin, kylmänhikisenä ja täristen. Oli pakko maata tunti, toinenkin, ennenkuin lämpesin peittojen alla ja pystyin ajattelemaan salaatin laatimista. Lopulta vasta iltamyöhään alkoi vähän helpottaa. Psk homma, tulipahan tehtyä.

En odota mitenkään innokkaana sitä maanantain tapaamistakaan. Kirottu minä.

Luettua: Nic PizzolattoGalveston. Noir-dekkari niille, jotka lajityypistä pitävät *minä en nyt ihan hirveästi*. Kari HäkämiesAnteeksi ei voi antaa. Härra jatkaa dekkaristina, hieman jopa petraa ensimmäisistä eli ei tämä kovin kauhea ole, jaksaa jopa lukea. ;) En silti hehkuta, tosin aiheet osittain tyypillisen ajankohtaisia. Jos ei muuta luettavaa ole, tämä solahtaa yökirjana hyvinkin menemään. Anne Lise Marstrand-JørgensenJos ei tiedä. Tanskalaiselta tekijältä oikein lukukelpoisa opus. Romaani parista ja perheestä 60 – 70-luvun seksuaalisen vallankumouksen tiimoilta *sekä muutakin tuohon aikaan liittyviä ilmiöitä!*. Kuvaus sekä koko perheen kokemuksista, myös lasten ja kasvavien nuorten näkökulma tuodaan hyvin esiin. Minä pidin tästä. Ehkä siksi, että muistan hyvin tuon ajan teemat ja puheenaiheet… Suositan, jos ajankuva ja aiheet kiinnostavat! Maija SalmiPaholaisen juna: matkalla kohti amerikkalaista unelmaa. USA:n töihin aikovien laittomien siirtolaisten parissa tehty reportaasi. Voiko tässä puhua pakolaisista? Vai mikä on korrekti termi? Kuitenkin, niin monia kohtaloita Väli-Amerikasta tai etelämpää leveämmän toimeentulon ääreen pyrkivien kokemuksista, väliasemana Meksiko. Hyytäviä kokemuksia. Suositan yleensäkin hieman omaa pihaansa kauemmaksi ajatteleville; tällaista tapahtuu ns. oikeusvaltion rajalla (ja toimesta, jos vähänkään uutisia olet seurannut). Arnaldur IndriðasonVarjojen kujat. Sodanaikaiset tapahtumat, USA:n tukikohdassa asuvat sekä entiset ja uudet murhat saavat rikostutkijan (ja tutkijat) ymmälleen monellakin tavalla. Menneisyys haluaa tulla kuulluksi ja ehkä ymmärretyksikin… Pidän kovasti tekijästä ja aikaisemmista dekkareista, joten tätäkin voi ehdottomasti suositella! Islantilaisia kansantarinoita, maalaismaisemaa ja karua elämää, toisaalta vasta eilispäivän pankkikriisin seuraumuksia. Lukeaa ihmeessä, tämä on kuukauden helmiä! Kaj Korkea-ahoPaha kirja. 1920-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus aiheuttaa jotakin outoa lukijoissaan – vai onko tämä pelkkä huhu? Miksi kirjoittajan kerrotaan myrkyttäneen häävieraat? Mitä muuta asetelmaan liittyy? Tyypillinen mysteeri, joka selviää tavallansa. Tyylilaji toimii, ei tätä voi mistään oikein moittiakaan. Jos tästä genrestä pitää, suositan – muuten hiukan puiseva *sorry*. Katariina SouriSammunut sydän. Mandala- ja taidetarinat jatkuvat, yliluonnolliset jutut myös eli jatkoa edelliseen… tuota, sitä samaahan tämä. Ei oikein jaksa, tarina leviää ympäriinsä ja epäjohdonmukaisuuksiakin löytyy. Vain leidin kavereille tai yökirjaksi… lievät tunput tarjotaan. Hilary Mantel Vain varjo häälyväinen. Melkein ansaitsee vuoden kirja -nimen, no ainakin syksyn parhaita opuksia. Elämäkerta lapsuuden karuista kokemuksista, sairaudesta ja kivuista… Lukekaa itse, suositan kaikille! Minun piti kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta nyt en vaan pysty. Outi PakkanenHelle. Anna Laine joutuu erinäisistä syistä evakkoon ja muuttaa Töölööseen, yhtiöön, jossa alkaa tapahtua. Tekijälle erittäin tyypillinen opus, jossa ei oikeastaan mitään uutta. Helppolukuinen, kaupunkia rakastavan ihmisen dekkari. Ata HautamäkiSiell’ on hieno hietakehto: romaani rikoksista. Voisi melkein sanoa samaa kuin edellä… kuitenkin pidän tästä hiukan enemmän. Kaksi naista ja poliiseilla on ongelma, kaupungin lisäksi liikutaan myös mökkiympäristössä. Kelpaa jo hyvinkin yökirjaksi, ehkä jopa odotteluun. Paula HawkinsNainen junassa. Mitä kaikkea voi liittyä siihen, että eräs nainen seuraa junan ikkunasta radanvarren tapahtumia? Yksinkertaisesti alkava rikostarina, josta seuraa monivivahteinen kertomus entisestä avioliitosta, ihmissuhteista ja siitä, miten pieni tapahtuma voi vaikuttaa kaikkien elämään. Suositan; tämä oli pakko lukea kertaistumalla, koska ei vain voinut jäädä odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvä idea ja toteutus, tämä toimii ainakin meikäläisen mielessä – suositan siis kaikille! Gabriella Ullberg WestinYksinäinen perhonen. Joulupukki teloittaa perheen äidin jouluaattona. Syyllistä ei löydy ja motiivikin on hakusessa, mutta tutkijat eivät hellitä. Tutkintaa johtaa kotiseudulle muuttanut Rokka, jonka lapsuudenystävä on murhatun aviomies – entinen Ruotsin huippujalkapalloilija. Njäh, alussa vaikutti kiinnostavammalta, mutta kirja taantuu hiukan jahkaamisen puolelle. Kelpoisa yökirjaksi, ei tätä oikein jaksa muuten… Epäilen, että pari pinoa on jäänyt taas pois välistä. Haitanneeko tuo lopulta yhtään mitään. Kolme erilaista pinoa kirjoja, toki pieniä, odottaa vielä lukemista. On ainakin tekemistä loppuvuodeksi.

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – MINUN ON PARASTA OLLA HILJAA!

No niin – rauhoitutaanpas nyt siellä!

Otsikko koskee *toivottavasti niitä harvoja* lukijoita, jotka ovat ottaneet itselleen joulustressiä jostain. Kyllä se ilta ja nämä traditiopyhät tulevat ilman pakkosiivousta, ostostoimintoja jne. Ihan totta! Ottakaa jo rauhallisesti ja keittäkää aamukaffet, ladatkaa viereen jo jotakin heekkua ja nauttikaa jostakin mikä on teidän mieleenne. :)

Josta tuli mieleen ja jonka takia rakentelin tämän aloituksen: Isot Kiitokset  kaikille, jotka ovat tässä auttaneet ja muistaneet meitä. Erityiskiitokset Toverittarelle melkein naapurissa, joka poikkesi viikolla ja toi kaikenlaista lahjusta ja purtavaa sekä eilen ehtoolla poikenneelle herralle, joka myös toi kassillisen herkkuja. Kun näihin lisää vielä Belgan tuomat hedelmät ja vihannekset, ei täältä torpasta kuulkaas ruokaa puutu! :D Varasin Minnillekin purkillisen kermaa (vähin erin nautittavaksi) ja laps tulee syömään ylihuomenna. Lisäksi Hörhö & co saapunee jossain vaiheessa lyhyesti apehtimaan. Tänään laitan perinteiset joulumunakoisot uuniin *kikatusta*, jossa ne saavat muhia tomaatti-juusto-siemensekoitus-maustekastikkeessa. Ruoka-aika on, kun ne ovat jäähtyneet ja parhaimmillaan, lisukkeena kaikenlaista uudempaa ja vanhempaa kasvishässäkkää. Jälkkärinä torttuja, krumpelia sitten myöhemmin. On ihan Hamsterimainen olo eli kaikkea on ja mitä ei ole, sitä ei tarvita! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talon ylpeys – tyytyväinen kissi!

Joululukemistakin on pinosotalla, josta yöllä jo ehdin lukea Hilary Mantel – Vain varjo häilyväinen. Suositan. Lukekaa ihmeessä, tähän eläytyy kivuista kärsivä ainakin täpöllä, samoin lohduttomaan lapsuuteen ym. Tästä pitää kirjoittaa enemmän myöhemmin, mutta nyt etukäteisvinkki. Samoin etukäteisvinkki SusuPetalin seuraavasta kirjasta, joka ilmestyy 2016! :)

Melkein alan tässä vänistä taas kivuista. Koska riivin juuri kapan mömelöitä ja taikajuomat, totean vaan, että ei pitäisi pyykätä tai laittaa ruokaa. Olin eilen olevinani pirtsakka ja ryhdyin hommiin. Se takasi ilta- ja yökivut, jotka olivat taas melkein kestämättömät. Mietin taas, pitäisikö päivystykseen. Koska ei sitä autoa ja avittajaa, kävin yöllä lääkekaapilla… ei hyvä tietenkään. Ei tässä mikään auta. :(

Jospa tämä taas tästä, menen kohta hetkeksi pitkälleni. Leidi Minnie ja minä toivotamma kaikille edelleen rauhaa, iloa ja valoa! :) Sovitaanko niin, että jokainen taaplaa tyylillään nämäkin vapaapäivät?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE, JOKA YRITTÄÄ VAIN SELVIYTYÄ…

 

Hush, tiehensä tämä viikko!

Heti maanantaina toivoisin tämän viikon olevan jo ohi. Ensi viikolla on ne labrat ja rtg. En minä niitäkään nyt niin hinkua, mutta tämä jouluhässäkkä on epämiellyttävää. Ei, eihän se minua muuten koske, mutta mainoksia on vaikea eliminoida eikä radiota viitsi jatkuvasti käydä säätämässä muille kanaville. Sitä j:n hehkutusta en millään jaksaisi! Mikä ihmeen pakko tässä maassa on vieläkin viettää nuita päiviä vain tietyllä tavalla. Tässä menisin komppaamaan nyt Brittejä ja pubeja eli jos olisi mahdollista noin liikkumisen puolesta, haluaisin viettää joulun pubissa kumoamalla vähän juomaa ja kälättämällä jostain arkipäiväisistä asioista ja sitten kotiin nukkumaan. Mutta kun siis ei. :( Tosin moni muukaan ei vietä j:a, erittäin perustellusti!

Uutisiakaan en taida jaksaa kommentoida. Riittänee, että käytte lukemassa tarkemmin Höskän jutun siitä, miten vähänkään varakkaammat  pitävät pienituloisia roskasakkina! Meikäläisen lukuoikeus Höskään loppui, joten en viitsi linkatakaan siihen. Tässä asiaa liippaava toinen juttu, jossa on muutakin aiemmin kommentoimaani…

Hrrrhrhrr, täällä on taas huisin kylmää ja vetoista. Näpit jäätyvät, joten ei tässä sen enempää. Terviisiä niille, jotka mieluummin elävät omaa elämäänsä kuin pakkoviettävät noiden yleisten traditioiden ohjaamaa kulutusjuhlaa.

ALLEKIRJOITUS

  POLKA – VÄSY, KYLMÄ JA KETUTUS EI OLE HYVÄ YHDISTELMÄ!

Löytyykö upouusia märinöitä?

No, eipä kai ihan aamusta – mutta odottakaas iltapäivään asti! Kyllä minä ehdin mieleni siihen mennessä jo pahoittaa moneen kertaan…

Kyllä minä nyt kuitenkin haluan kommentoida tätä valelääkärijuttu. Jo hemmon paljastuttua melkoisen kohun seurauksena olin sitä mieltä, että kertoman mukaan hän *ainoana lääkärinä* jaksoi kuunnella esim. vanhuksia ja näiden ongelmia, moni tuli mielestään autetuksi. Eikö tämä ole hyvä juttu? Eipä tietenkään normilekureiden mielestä! Eihän nyt aasiakasta sentään pidä kuunnella eikä varsinkaan uskoa. Nyt valelääkäriä syytetään kahdesta taposta (ja kuolemantuottamuksista). Normilääkärillä on sama määrä lusikkansa nurkkaan nakanneita jäännösasiakkaita, mutta tätä kutsutaan yleisesti hyväksytysti ”potilasvahingoiksi”. Aivan sama juttu! Normilääkäriä paijataan päähän ja yhtään mukisematta maksetaan palkkaa ja palkkioita. Valelääkäriltä peritään maksettua palkkaa pois, miljoonan verran. Tästä voisi muuten näin tyhmä eukko päätellä, että palkka oli 100 000 vuodessa. Hmph. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi sen, kuka olisi ja millä koulutuksella  oikeutettu saamaan tuon rahasumman. Toisaalta, kaikenlaiset terapeutit ja hoitajat saavat toimia ilman mitään lupeja (jos eivät siis mainosta suorittaneensa lääketieteellisiä tutkintoja ja terapoivat / hoitavat jotain… sanotaan nyt vaikka huuhaata) ja veloittaa mitä ikinä kehtaavat. Hmph. Tässä kärsii eniten *ja taas kerran* luottamus kaikkiin lekureihin!

Enpä taas mekkaloi enempää, lukekaa niitä otsikkolehtiä. ;) Minä olen vähän väsynyt, valvoin jo toisen yön eikä se naurata.

Tänään Belga tulee lounaalle, tarjoan ruokaisempaa salaattia sekä venepottuja ja -bataattia. Jälkkäriksi teen taas omenakrumpelia, jos en muuta keksi. Meillä on siis jälkkäriä kerran viikossa, joskus jälkkäri muuttuu myös kaffen kanssa kauppapäivänä nautittavaksi. Ähh, se on jotain makeampaa, muffareita – krumpelia – jee, nyt muistin, meilläpä onkin piparitaikinaa pakkasessa. Ei, sitä ei tänäkään vuonna paisteta. Se on niin jumaleissönin hyvää raakana kaffen kanssa! :P

Pakko tässä on yrittää nauttia edes ruuasta, niin kauan kuin aikaa on (n. 3.5 viikkoa siis)! Menen narskuttamaan omenaa…

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – VÄSYNYT JA KETTUUNTUNUT, KUTEN TAVALLISTA