Jäykkä, kipeä vai molempia – varaa valita!

Edellisehtoona myöhään alkoi vasen käsi vinkua niin kipeästi, että lisätropit eivät *tietenkään* auttaneet. Kävin kävelyttämässä kättä ja lonkkaa 5 – 6 kertaa yön aikana. Kas kun en pysty vaihtamaan asentoa sängyssä. Käsi jää aina vaan pahempaan asentoon eli on pakko nousta. Jäivät unet lievästi vähäisiksi. Ainoa ratkaisu oli sitten valita kahdesta pahasta: nukkua todella kipeän lonkan päällä tai järjestää kädelle lokonen, jolloin se olisi vielä kipeämpi aamulla. Päätin nukkua lonkan päällä. Argh!

Aamulla en oikein enää päässyt ylös, lonkka oli htinmoisen kipeä ja jäykkä. Käsi sentään vähän parempi eli ei jatkuvaa särkyä. Kuitenkin otti taas niin prkleen koville, että en saanut tehdyksi mitään. Liikkuminen oli hiihtämistä rollerin kanssa. Väkisin söin, kiitos Shushun tuomisten. Ketutti niin, että ei tosikaan. Kun taas oli kylmää ja kosteaa, tilanne vain paheni. Iltapäivällä ei oikein mikään enää liikahtanut, vain järjetön jäykkyys. Se on muuten tila, joka ei poistu millään. Lämpö hiukan helpottaa, onneksi Rakas Lämpöpeitto hoiti illalla! <3

the-fog-originalMuuten päivä meni Valentiinolle kirjoittaessa eli 2 434 sanaa. Ei huonosti lain, tässä kunnossa. Se, että siihen saa kulumaan koko päivän, tarkoitti jaloittelemista kerran-pari tunnissa. Eli hiihtelyä ympäri residenssiä sen verran, että taas jaksaisi. Niin, ei ole meikäläisen vika, että lonkalle ei istuminen tee hyvää muutenkaan. En pysty kirjoittamaan makuulla, koska ei ole alustaa ja muuten se ei onnistu. No, tuo olikin ainoa eiliselle varsinaisesti asettamani homma. Paljon on sellaista, jonka tekisin sitten, kun jaksaisin. Näyttää siltä, ettei sellaisia päiviä enää koskaan tule.

Horttoni ei ilmoittanut mitään enkä sitten ehtoolla enää viitsinyt edes soitella. Menen sinne tirstaina ja sillä selvä. Ihan sama meikäläiselle, oikeasti! Jos siellä ei tapahdu mitään, otan yhteyttä Varjojen maahan. Eiköhän sitä jonkinlaista kivunlievitystäkin ala löytyä. Sinänsä tämä koko lääkejuttu saa farssimaisia piirteitä, koska kaikki muu on kokeiltu, paitsi huimerepsulla olevia mömmöjä. Ne ovat tässä maassa kiven alla. Varsinaisia huimeitakin saa helpommin! Tässä juuri mietin, kuinka kauan pitää kärsiä, että saa sen kirkkaan kruunun?! Tosin kruunun kurssi on äärimmäisen kehno, joten ei kannata missään mielessä enää venkotella tässä.

Tänään Belgan kanssa lounastamme fisua & sieniä sekä valikoituja vihanneksoja. Laps imureeraa ja jos minä pysyn pystyssä, silitän värikkäämmät verhot keittiön ikkunoihin. Tämä on kyllä toiveajattelua. Pyykkiäkin pitäisi pestä, varsinkin jos sinne Horttoniin pitää. Huokaus. Saahan sitä kaikkea kuvitella!

Kaffetta, leipää ja viipale juustoa…

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – VIELÄKIN SUPERJÄYKKIS!

Haluaisitko todella kuulla vastauksen?

Jos joku lukijoista kysyisi minulta, minä minulle kuuluu – olisiko kysyjä valmis todellakin kuulemaan sen? Hiukan epäilen. Kyllä suomalaisiltakin small talk siis sujuu ainakin näissä arkipäiväisissä ilmauksissa. En millään jaksa uskoa, että kukaan haluaisi kuulla säryistä, kivuista, unettomuudesta sekä muista sairaus / terveysongelmista, kylmästä residenssistä sekä suunnitelluista, muttei ehkä koskaan toteutuvista oudoista aikeista!

Normipäivitys siis eiliseltä tuottaa tulokseksi vain rankan ja valvotun yön jälkeisen plaastareiden vaihdon. Uusiounia en saanut yrityksistä huolimatta ja sitten pitikin jo hoitaa pari asiaa, jotka oli jätetty odottamaan parempia aikoja *ei, se ei ole nyt, mutta hoidin silti nuo pois kuleksimasta*.. Belga kävi postissa (haa, paketit menivätkin vain 5 juurolla, ihmeellinen tarjous :o), hakemassa varaukset kirjastosta, pakan plaastareita atteekista sekä viikonlopun lounaan ainekset sekä hetelmiä ja vihanneksia. Siinähän sitä onkin ihan tarpeeksi. Oletan nimittäin olevani Horttonissa ensi viikolla neljä päivää ja lounastavani siellä. Vaikka en lounastaisikaan, on tuolla aineet vihanneskeittoihin ja soijapiffeihin, risottoon sekä suseihinkin eli ei hätä ollenkanas.

Kiva, kiltti laps keitti vielä kaffet ja leikkasi viipaleet Stollenista, että saimme myös iltapäiväkaffet juuri auringon laskiessa. Siis nyt päivä (-> se valoisa aika) kului kyllä ihan turhuuteen sekä hieman kissanhoitoon! :) Loppuehtoon selailin uusia opuksia, liikkuvaa kuvaa sekä narskutin onemaa mandariinin kanssa vuorotellen. Meikäläisellä on onneksi halvat heekut, samoin huvit ovat edukasta plaatua. Tänään vuorossa kirje Valentiinolle, samalla taidan laittaa uuniin sienisoijapiffejä pellillisen tulemaan. Syötyä loput pakkaseen tai Belgalle evääksi. Ehkä voisi myös pyykätä tai säästää senkin sunnuntaille. Arvioimme tilanteen jaksujen mukaan…

Päivän slogan: Ei maailma tästä sen valmiimmaksi tule. Jos tuleekin, se jää kuitenkin maalaamatta!

Päivän biisi: Mallikkaan laulajan ja loistavan naivistin muistolle! RIP

Luettua: Michael ChabonTelegraph Avenue. Levydivari, osuvia ja hankalia ihmissuhteita, melkoisia tyyppejä ja kaikki tämä huolella eteen kannettuna. Erinomainen ehtookirjana! Jo NesboIsänsä poika. Nuori heroinisti on istunut vankilassa tunnustettuaan rötöksiään, kunnes saa tietoonsa jotakin. Nyt syyllisiä on rangaistava – hän lähtee yhden miehen rankaisuretkikuntana toteuttamaan oikeutta siten kuin hän sen näkee ja oikein on. Nesbolta taas suoraan asian ytimeen osuva opus, suosittelen kaikille. Lene Karenbol & Agnete FriisHiljainen huomaamaton murha. Romanipojat Unkarissa löytävät jotain romun joukosta; jotain, josta joku voisi maksaa paljonkin. Ostaja ilmestyy Tanskasta, jonne tuote lähtee erään pojan hoitamana. Tanskassa taas alkaa ilmaantua oudosti sairastuneita romanipakolaisia ja edellisten kirjojen henkilögalleriassa alkaa myös tapahtua samalla… Juoni ei ole mitenkään uusi ja kerronta on paikottain vähän onnahtelevaa. Silti kelpoisa välipala. Milla OllikainenVesiraukka. Toinen rikosromaani leidiltä. Nyt järvestä löytyy kadonneen tytön ruumis ja pikkupaikkakunnan juorut alkavat levitä. Lopulta tarina vie vuosien, jollei vuosikymmenienkin taakse… Itse pidän saamelaiskulttuurin esittelystä sekä lappilaisen mielenmaiseman kuvauksesta. Ei nyt mitään loistokasta, mutta kätevää käyttölukemista. Marko HautalaKuokkamummo. Kaikki lapset tietävät tarinan Kuokkamummosta, niin myös lähiössä edelleen asuvat ja mummoa pelkäävät lapset. Tarina on elänyt pitkään, mutta mitä perusteita sillä on – tätä tutkii aikanaan kaupungista lähtenyt Maisa. Mitä Bonsdorffin huvilassa on, kun sinne ei vieläkään uskalleta mennä? Puheista ja arvosteluista poiketen en nähnyt tässä mitään ihmeellistä & valtavaa, melko tavanomainen ja osittain jopa tylsä ”kauhu”kirja iltalukemiseksi. Lisäksi kesken edelleen kaksi isompaa opusta…

ALLEKIRJOITUS

                                          POLKA – SYÖ & LUKEE, TYLSÄ!

Toivo, Usko, Taito ja Aatos

ovat kateissa tänäänkin – selkeästi siis torjantai! Onneksi aina niin luotettava, vaikkakin harvapäinen laps eli Belga on tulossa avittamaan asioissa. Lipaston nurkalla on keko paketteja lähdössä, samoin jokunen kirje ja se paljon puhuttu syntymäpäiväkortti ;) Lisäksi kirjasto on ilmoittelut siellä lymyävistä varauksista, joten ne ainakin on haettava. Jotain muonaakin on loihdittava ainakin viikonlopuksi, muuten niin väliä.

Toveritar Shushu poikkesi eilen – olipa mukava istua vähän pidempään ja kälätellä keskustella tärkeistä asioista! Tuliaisista myös kiitokset; purkillinen meni jo lounaana eilen, njam! :D Muuten olisikin ehkä menty taas leipä- ja kaffelinjalla, kuten joskus käy. Viikolla ei aina iske hinku laittaa ruokaa, jos ei ole tiedossa mitään erikoista tai sellaista tavaraa, joka on syötävä pois. Nyt ei ollut, joten ihan meni tarpeeseen ja maistui oikein kotoisalle.
packing-boxes-Chris-SchauflingerMuuten päivä meni edelleen osittain konttorihommissa  sekä pakatessa. Siihenkin meikäläinen saa kulumaan runsaasti aikaa, kun kaikki pitää hakea sieltä ja täältä, muistaa tämä ja tuo sekä etsiä osoitteet jne. Sellaista kevyttä kenttäpuuhastelua koko päivänvalon ajan, oikeastaan. No, ainakin sen voi katsoa olleen ehkä suht järkevää tekemistä. Siitä kiitokseksi tarjosin itselleni humputtelukierroksen eli ostin Yrjöltä shampoota pari isoa pullollista, koska nyt ei ollut postituskuluja lain. Lisäksi siellä oli minulle jemmassa haisuvettä paketti sekä törppö kosteusvoidetta. Ei paha, koska tuo shampoo on meikäläiselle ainoa käypäinen ja koko hommasta selvisin 10 juurolla, siihen tuli vielä lisäksi tuubi käsivoidetta… Karmeaa tuhluutusta, mutta ehkä veronpalautukseni kestää sen! :) En kyllä ole edes tarkistanut, onko se tullut tilille :o Pitäisikin käydä tänään maksamassa yksi juttu, pääsen samalla tsekkaamaan senkin.

Horttoni ei vieläkään ole lähestynyt kirjeellä. Minusta se on hieman huoletonta, koska osa porukasta oli selkeästi muistutuksen jne. tarpeessa! ;) No, joko soitan sinne kohtapian tai sitten punkean paikalle ensi viikolla kylmän rauhallisesti, koska aikaisemmin on nuo päivät kerran ilmoitettu, nih kerta! Ilokseni sain lyhyen kirjeen Valentiinolta, jolla ei myöskään tällä kertaa ollut ihmeellisempää kerrottavaa. Piis änd laav vaan kaikille muillekin! :P

Minä tästä kaffelle sekä laatimaan jonkinlaista listaa Belgaa varten.

ALLEKIRJOITUS

                                 POLKA – PAKKAAMME MITÄ HALUAMME!

Konttori taas pystyssä!

Kun täällä ei mikään muu pystyssä olekaan, tyttöhuushollissa. Mitäs nyt vähän tühmat tütot eli Minni & Minä :P Eilinen meni siis lopulta kirjallisissa puuhissa: lähti kohtuullisen harkittu epis-stoola arvauskeskuksen ylihemmolle. En siis suoraan mollannut Lorria, kunhan kerroin hänen oletuksistaan ja helakasta naurusta kivuille sekä lääkeherkkyydelle *juu, sellaista ei siis ole olemassa – Lorrin mielestä*. Pyysin poistamaan minut Lorrin listoilta sekä samalla luetteloa muista, joille voisin mennä. Luetteloa siksi, että voisi olla hieman kiusallista mennä entisen duunikaverin vastaanotille… Saas nähdä, mitä tapahtuu?! Tuskin mitään, väittäisin.

Melkein yhtä pitkään *mutta mieluisammin* kulutin laatimalla vieraalla kielellä syntymäpäivärunoa. Sekin tuli valmiiksi. Kortti löytyi Susulta ostamistani taidekorteista ja kohta se matkaa Vettein taa toivottamaan mukavaa syntymäpäivää Valentiinolle! :)

Kun vielä hoidin yhtä kirjahommaa siinä sivussa, katsonkin jo päivän kuluneen osittain järkevissäkin toimisssa. Aloitin aamun nimittäin harvinaisen rätväkästi. Yleensä en aamuisin palele, joten heti kangettuani itseni pystyyn haahuilin myös ruiskuun. Ensinnäkin se piristää ja toiseksi sen jälkeenkään ei ihan heti palele, kun saa kuumaa, vaffaa kaffetta ja aamuleivän. Jep, selvisin siis kohtuullisen hyvin. Järjetön palelu iski vasta jonkun tunnin päästä; taas oli mentävä lämpöhuovan alle lämmittelemään puolitirsoille. Siinä ei mikään auta, kun kylmä hyytää sisintä myöten! :(
cat-cats-kitten-kitty-pic-picture-funny-lolcat-cute-fun-lovely-photo-images-i-seen-what-you-do-in-the-showerJahas, tänään olisi vielä vähän pakattavaa. Lisäksi olisi mietittävä, mitä joku hakee kaupoista, kirjastosta jne. Eli Belga on ainakin periaatteessa lupautunut asioille huomiseksi, se on kuitenkin vielä tarkistettava. Atteekkikeikan taidan jättää ensi viikolle, jospa kuitenkin Horttonista saisi jonkin muun repsun… *saa peukuttaa ainakin viikon ajan tästä eteenpäin*. Mandariinit on syöty, onemoita on vain pari ja jääkaapista vastaa vain kaiku! Kevyissä muonissa tässä olen ollut joka tapauksessa, jokaviikkoista perhelounasta *tsihih* lukuunottamatta.

Jatketaan sitten eli vaffaa kaffetta, reissaria ja viipale juustoa!

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – EN MINÄ VALITA, MINÄ OLEN RAIVOISSANI!

Mitä teen, kun en tee mitään?

Kysymys on vakavahenkisesti otettavaa filosofista pohdintaa – tai sitten vain itseinhoa ja omaa laiskuutta kuvaavaa utelua. Saa miettiä miltä taholta tahansa!

Sunnuntaihan meni nukkuessa ja eilinen kai sitten siitä toipuessa. En saanut eilen tehtyä muuta kuin pakattua vähän postitettavaa materiaalia. Se sentään vie aikaa, koska kaikki haetaan-viedään-tuodaan ja askeleet ovat hitaita ja lyhyitä. Lisäksi vasen käsi on edelleen todella kipeä. Siksi en edes koskenut eilen vaatekaappiin, saati sitten alkanut järjestellä mitään siellä. Höh, kunhan keittelin kaffetta pariinkin otteeseen ja väkersin pienen lounaan. Siinäkin välillä oli pakko käydä sängyssä lämmittelemässä eli heittää lämpöpeitto täpölle. Täällä nyt vaan on niin kylmänkosteaa, ettei muuten pärjää!
ben_goossens_03Ben Goossen mainittakoon erinomaisena foto(sur)realistina! ;)

Olen ihmetellyt, ettei Horttonista ole tullut mitään kutsua jatkogeimeihin. Niiden siis pitäisi olla ensi viikolla, neljä päivää. Ei minkäänlaista ilmoitusta, järjestetäänkö vaiko eikö. Toki aikataulu toimitettiin silloin aikoja sitten, kun hyväksyminen tuli. Olettaisi nyt kuitenkin, että aika vahvistetaan ja varsinkin ensimmäisen päivän kokoontumisen aika ja paikka – siellä jaetaan nimittäin perskohtaiset ohjelmat sekä petipaikat! Samalla voi esittää niitä omia välihuutojaan, joita minullakin olisi… Hmph, jos ei ole keskiviikko-iltapäivään mennessä tullut, on pakko kilauttaa asiasta. Varsin huoletonta joissain asioissa tuo meno, kuitenkin.

Ehkä tänään pitäisi paneutua siihen kirjeeseen arvauksen ylihemmolle – se oli muuten se yksi asia, jonka eilen ilmeisen aktiivisesti unohdin. Ähh, no eiköhän sitä jotakin saa paperille. Pääasia, että Lorri vaihtuu joksikin muuksi ja osa tiedoista menee perille asti.

Lyhyestä Polkan päivitys kaunein eli kaffetta, reissaria ja mandariinia…
ALLEKIRJOITUS

            POLKA – HÄMMÄSTYTTÄVÄN, JOPA KOHTUUTTOMAN SAAMATON!

Makselin vähän velkoja!

Tällä kertaa ainoastaan isoja univelkoja, pienissä erissä. Kalavelkojen maksaminen on siirretty siiheksi, että itse kykenisin liikkeelle… En tosissaan tiedä, oliko niin järjetön univelka kerääntynyt vai olinko taas tehdä-himmaillut parina päivänä vähän liikaa. Joka tapauksessa otin pitkät uusiounet, aamukaffen jälkeiset unet, lounaan jälkeiset päikkärit. Johan siitä tuli, melkein monta tuntia. Kovin pitkään en pystynyt nukkumaan, heräsin kipuihin. Silti oli tosi mukavaa uinua – ainoastaan jostain aina punkeava huono omatunto yritti napista jotakin!

Hei, omatunto, minä yritän joka päivä tehdä kaiken mahdollisen tehtävissäni olevan homman. Ihan oikeasti. Eiliselle nyt ei ollut ihmeempiä suunnitelmiakaan – ja jos olikin, sellaisia, jotka voi tehdä milloin tahansa. Kun ruokaakin oli valmiina, ei tarvinnut todellakaan tehdä mitään radikaalia. Vuorossa olisi jossain vaiheessa yhden ison alakaapin hyllyn siivous ja siirto ylemmäs. Siellä on nimittäin näitä arkivaatteita, joita käytän yleensä vain kotona. Se on vain liian alhaalla ja sieltä on hankala löytää ja edes saada mitään käsiinsä, joten sen siirtäminen ylemmäs eli kahden hyllyn sisällöin vaihto päittäin on jossain vaiheessa ohjelmassa! Mitään ihmeellistä muuta ei ole tekeillä. Tosin tarvitsisin toiset silmät arvioimaan makkarin tilannetta; huonekaluja ei mielestäni voi siirtää, mutta jospa kuitenkin… Joku muu ehkä näkisi sellaisia mahdollisuuksia, joita itse en huomaa. Kun pitäisi myös muistaa se, että rollerilla pitäisi päästä sängyn toiselle puolelle (nyt ei pääse, hiissaan itseni sinne muutoin) ja silti pitäisi pystyä virittämään myös läppäri oikealle puolelle sänkyä. Tässä se ongelma oikeastaan piilee, eli voin nukkua sängyssä vain toisella kyljellä ja jo se on ongelma. No, ehkä se ratkeaa.
large-20070108-1447554_13C63B343Eilinen meni siis kirjaimellisesti lepuuttaen ja kaffitellen, netissä roilaten ja lueskellen. Tänään olisi pakko piristyä, ehkä voisi jo alkaa pakata postiin meneviä lähetyksiä. Siinä ainakin tuntee saavansa jotakin aikaiseksi. Josta tuli mieleen, että Lady Minnien kynnet olisi leikattava… Jotain keittoa voisi laatia pariksi päiväksi, muistaakseni aineksia kyllä löytyisi. Kaikenlaista oli suunnitelmissa, osa jää taas toteuttamatta. Antaa jäädä, tuollaisesta en jaksa edes ottaa harmeja itselleni. Ihan riittävästi on kestämistä tässä, ettei pääse liikuskelemaan vapaasti ja kivutta! Pahinta on, että sen vieläkin toisinaan unohtaa ja lähtee tuolista – kiljuakseen samantien rumia, mutta vapauttavia manauksia sekä tarttuen kynsillä rollerin kaffoihin.

Aamun avaus kaffella, reissarilla ja mandariinilla!

ALLEKIRJOITUS
                           POLKA – AINA VÄSY JA JATKUVASTI JANO! :P

Laiskahko lauvantai

Kuten tavallista, Belga tuli lounaalle. Olin unohtanut soittaa perjantai-iltana ja varmistaa, joten soitin sitten aamusta. Ihan vaan periaatteen vuoksi, jos hänellä sattuisi olemaan tärkeämpää menoa. Ei ollut – tosin epäilen usein sitä, että äiteen laittama kunnon muona kerran viikossa saa kenet tahansa opiskelijapojan käymään mieluusti kotona pikaisesti. Belgalle kun vielä tyrkkään usein mukaan jotakin syötävää tai heekkuva.

Tein erinomaisen hyvää *pitkästä aikaa* broiskuwokkia ja riisiä. Wokki oli varsin monikulttuurista, twistiä  *juu, on katseltu kokkiohjelmia* haettiin Thaimaasta, Kiinasta, Italiasta sekä Marokosta ja Intiasta. Ei voi kuin sanoa, että kelpasi hyvin – Belgalle kahden kulhollisen verran. Itse söin yhden satsin ja toinen jäi lounaaksi täksi päiväksi. Jälkkäriksi myöhemmin kaffetta ja Stollenia, jota ei voi vastustaa.

Hommat olivat lähinnä närppimistä. Sain lopulta siivottua kirjahyllyistä pois kaikki luettelot. Silti yksi kirja on kadoksissa. Tosin epäilen tietäväni, kenelle sen aikanaan olen lähettänyt. No, tarkistan, kunhan ehdin ja jaksan. Lisäksi samalla tuli muutenkin järjesteltyä kirjahyllyjä. Himskatin raskasta, koska vasen käsi on lähes täysin käyttökelvoton näissä hommissa. Se voi taas pettää milloin tahansa ja särky on jatkuvaa. Kivut heräävät öisin, eivätkä anna nukkua. Grrr! Tiedän, että se joskus tokenee. Tosin silloin pitäisi olla tekemättä mitään. Myös noita taiturointeja tuolla rollerilla eli pitäisi liikkua ilman mitään tukea. Siitä tuskin tulee yhtään mitään, ehkä ei enää koskaan.
t-morning-sleepBelga laittoi parvekkeelle ne pienet kaamosvalot (pienimmät mahdolliset kirkkaat minilamput) pajupömpeliin ja hyvä niin. Jos joskus jaksan, voin yrittää viedä lyhtyyn kynttilän. Tosin partsille meno on todella vaarallista ja olen ollut siinä turvallani mennen-tullen. Että kyllä sitä voi olla ilman lyhtykynttilääkin! Vielä lähtiessään laps kiikutti kaksi satsia papereita ja niitä luetteloja keräykseen, joten eteinenkin on siisti. Jei, minä olen tyytyväinen, koska hän myös ehti tehdä kursorisen imureerauksen.

Ei siis hätiä mitiä! Ruokaa on jääkkärissä ja leipää pakkasessa, onemoita ja mandariineja tarjolla pöydällä. Kirjoja on useammassa paikassa, lukematta ja osittain luettuna. Lady Minnielle on melkein täydet pussukat raksuja ja kissanhiekkaa sekä haluttaessa maistiaiset kaikesta muonasta, mitä minä syön. Ei täällä siis mitään oikeastaan tarvita! Yksi apumies muutamaan hommaan olisi joskus tarpeen, mutta ehkä aika hoitaa nekin asiat. Samoin kuin muutaman muunkin ongelmakohdan.

Nyt kaffelle, reissaria ja juustoa – sitten etsimään yhtä vaatekappaletta, joka on paikassa nimeltä jömma…

ALLEKIRJOITUS
                         POLKA – KAIKKI HUKASSA ELI SUEN TASSUSSA?!

Perinteinen perjantaihan siitä tuli!

Alkoi naurattaa oikeastaan jo aamusta, koska vuorossa olivat perjantain tavalliset touhut: kirje Valentiinolle ja munakoisopaistos uuniin! Tämä lienee jo-ties-kuinka-mones perstai, kun on sama ohjelma. Eikä siinä mitään, kaikki toimii hyvin. Nääs kun olen aloittanut kirjeen alkujorinat, lähden pilppomaan vihannekset ja vuoka laitetaan muhimaan 170 asteeseen jokuseksi tunniksi. Sitten jatkan kirjoittelemista ja käyn välillä pitämässä sen pienen tauon, etten kokonaan jäykistele. Mukavaa on tietysti sekin, että tuo paistoksen tuoksu on aivan kirotun viettelevä. Mitä pidempään sen antaa olla uunissa, sitä parempaa siitä tulee ja vielä haudutan sen jälkilämmössä. Yleensä kirjeen ollessa lähettämistä vaille valmis, on vuokakin parhaimmillaan – tarkistan tilanteen ja lämpö pois. Sitten sooloilen kirjeen lähettämisen ja pohjan asettelun kanssa, jonka jälkeen muutaman tunnin urakka on valmis ja voin poistua hyvin ansaitulle loumiaiselle (lounaan ja päivällisen sekamuoto).

Niin kävi tälläkin kertaa! Tosin onneksi en ehtinyt lähettää kirjettä, koska yksi kappale oli vielä kirjoittamatta. Tuli nimittäin niin nälkä, että lähdin syömään välillä tuoksujen houkuttelemana ja vuokakin oli sopivan lämpöistä. Kraps, sanoi postiluukku ja kas, siellä oli kaksi messevää kirjettä. Toinen oli upea kortti, yksi artikkeli ja lyhyt kirje Valentiinolta *miten osuikin niin ehdottoman sopivasti*. Toinen olikin jo odotettu Lekan ilmoitus lääkkeiden maksukaton täyttymisestä, se onkin tarpeen. Plaastareita on haettava jo ensi viikolla ja muutamin noudettavaa olisi. Tosin nyt täytyy laskeskella, mikä on se 3 kk:n tarve, jonka sieltä saan ulos ja mitä kannattaa ottaa. Repsuja kun on useammalta kirjoittajalta… No, syötyäni vielä tiskasin ja laitoin Belgan osuuden vuoasta jääkkäriin odottamaan. Sitten jatkoin vielä himppasen kirjettä ja päivitin pari kohtaa, muistin myös vastata uudelleen yhteen asiaan ja ilmoitin jo lähettäneeni lisämateriaalia. Tuloksena melkoisen tavispitkä kirje eli 2 636 sanaa… Hän ei tod.näk. ole vielä ehtinyt vain saada edellistä kirjettä. Mutta kortti on kaunis ja ilahduttaa kaikin puolin meikäläistä tuossa klaffipiirongin yläpuolella! :)
OLYMPUS DIGITAL CAMERATässä sitten näyttiä siitä, että kerrankin kaktukset kukkivat lähes yhtä aikaa. Valkoinen kukkii tosi pitkään, punainen on aika uusi ja nuppeleitakin on vain muutama. Hivenen eri ajoitus on, ei montaa päivää! :P Lisäksi meillä kukkii tosi komeasti iänkaikkisen vanha flamingokukka, jonka esiäiteen olen joskus ostanut Stockholmista Sergelin torin kukkamyyjältä – ihan siksi, että en ollut sellaista kellään täällä ennen nähnyt ja hinta oli äärihalpa. Sen jälkeen kukkaa on jaettu aina tarvittaessa ja uusittu, sitkeänä se vaan jaksaa kukkia aina ja myös näin keskellä talvea.

Belga on tulossa lounaan lisäksi hoitelemaan paria projektia. Jos niistä nyt edes yhdenkin saisi toteutettua, olisin ihan tyytyväinen. Olen eräistä syistä jemmannut erilaisia luetteloita siitä ja tästä asiasta, mutta taitaa olla aika poistaa ne hyllystä. Samoin erään lehden useamman vuoden peräkkäiset numerot voisi laittaa joko kiertoon alakerran lokerikkoon tai viedä toisaalle. Jotakin olisi kuitenkin tehtävä, koska kirjahyllyihin ei sovi enää mitään oikein mitenkään päin! :o Muutakin hommaa olisi tarjolla verhojen pesusta ja vaihdosta aina kaamosvalojen asentamiseen asti. Njäh, kunhan nyt yksi homma kerrallansa.

Aloitus kaffella, leivällä ja mandariineilla tänään!

ALLEKIRJOITUS

                             POLKA – KIRJOITTAA SE KAIKESTA HUOLIMATTA!

Ovi käy kuin hollituvassa!

Sitä kun oikein antisosiaalistuu, alkaa väkeä ravata solkenaan. No ei, Belganhan oli tarkoituskin tulla ja käydä asioilla. Asiat hoidettu: kirjoja sinne ja tänne sekä vihanneksia ja hetelmiä taas viikoksi. Lisäksi sovittiin lievää raisummasta erään hyllyn tyhjäyksestä lauvantaille. Sen kunniaksi vielä kaffet – Belga oli nopea ja koko homma vei vain pari tuntia kaikkine etsimisineen *Liiterin ei-tarjoukset näköjään*.

Sitten kävikin Hörhö tuomassa yhden uusiokäytetyn jutun. Asiasta oli  sovittu jo aikaisemmin ja se aktualisoitui nyt aivan sattumalta. Ei sen kummempaa eli mies tuli ja meni vähän rahaa saatuaan… Molemmat olimme siis tyytyväisiä.

Itse taas tunsin olevani jotenkin omalaatuinen, kun toivoin Hörhönkin häipyvän äkkiä, jotta pääsisin rauhassa makoilemaan. Plaastarien vaihdon ja yhden mömelön unohtaminen tekivät sen, että koko päivä oli yhtä helkkarin juilimista ja käkätystä. Sitä mömelöä ei nääs voi ottaa enää myöhemmin, koska sitten se vie taas yöunet eli pirkistää liikaa. Siinä sitten kärsin kaikessa kurjuudessa; edelleen kylmää, viimaa, kosteaa… jäks!

Jospa aloittaisi sen kirjeen Valentiinolle. Oli minulla jo eilen jotakin mielessä, mutta sitten se häipyi jo taas. Eipä silti, kyllä sitä taas jotakin asiaa on aivan varmasti. Samalla pistän – vaihteeksi – munakoisopaistoksen uuniin *tästä alkaa tulla jo tapa*!

Päivän slogan: ”Me: For the first time in life, things seem to be getting better. :) Life: LOL, give me a second!”

Päivän biisi:

Luettua: Karin ErlandssonMinkkitarha. Millaista on elää syrjässä, vain kasvattaen minkkejä? Ainakin tuolloin kun se vielä oli tuotteliasta ja hyväksyttyä. Entä myöhemmin kettutyttöjen tultua, hintojen laskiessa ja elämän hiipuessa maaseutukaupungeissakin? Erinomainen kotimainen romaani perheestä, joka kaiken tämän kestää ja kertoo. Pidin, kovastikin ja arvostan asiantuntemusta. Michael ConnollyMusta laatikko. Harry Bosch selvittää LA:n mellakoiden aikaista tanskalaisen toimittajan murhaa, mutta tulee siinä samalla törmänneeksi monenlaiseen muuhunkin mielenkiintoiseen. Tyypillinen trilleri tekijältä, juu, kelpoisa yökirjaksi! Peter RobinsonPimeyden kaikki värit. Murha ja itsemurha, eihän siitä ole epäilystäkään! Mutta miksi ja mitä on taustalla, jäää kiusaamaan Alan Banksia. Varsinkin kun Othellon teema on häilynyt taustalla kovin selvästi… ja tutkintaa päätetään yllättäen jatkaa. Tulos onkin aivan muuta ja keneenkään ei voi enää luottaa. Erittäin kelpoisa dekkari jälleen Robinsonilta, suositan. Marc EliotJack Nicholson. Hyvä, selkeä ja suppeahko elämäkerta, jossa ei oikeastaan ole mitään ylimääräistä hekumointia. Vain työtä ja työtä sekä hieman muutakin kuin nämä perinteiset kaikkien tuntemat elokuvat. Tällaisena hyvä esitys Nicholsonin persoonasta ja elämäntyöstä tähän asti. Lisäksi kesken kaksi opusta ja luettu pari tietopuolista opusta, joista ei tässä kannattane mainita turhan takia. ;)

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – SE ON TAAS PERSTAI JA MUNA(KOISO)PÄIVÄ!

Puhelin soi aina väärään aikaan!

Kun liikun nykyisin siis tavallista huonommin enkä aina muista kiikuttaa kännikkää mukana, se perhana soi aina väärään aikaan. Joko silloin kun olen suihkussa, toisella puolella residenssiä tai päikkäreillä. Erittäin usein se soi juuri päikkäreiden aikaan. Tässä ei ole sitten väliä, mihin aikaan päikkäröi: puoliltapäivin tai alkuehtoosta, ihan sama. Huomautettakoon nyt vielä täsmällisyyden vuoksi, että puhelut ovat lähes aina ns. virallisia puheluita *tai joku yrittää myydä jotakin*. Nyt täkäläinen fysterppa soitti ja halusi lopettaa tämän suhteemme. Ehkäpä siksi, että selvin sanoin kerroin mitä mieltä olin ns. apuvälineistä (-> osa on silkkaa scheissea tai sitten minulle on lainaamossa suoraan valehdeltu saatavuudesta jne) ja miksi en pysty tekemään tiettyjä harjoitteita (-> niitä, joissa vasen olkapää on jotenkin mukana – se nyt vaan on niin kipeä, että huudan ääneen). Siinä siis oli se kaupungin tarjoama fysikaalinen hoito, josta olin ensin oikein ilahtunut… Minä ressukka kuvittelin, että se olisi jotain muuta. Niin sitä saadaan kaikki kuulostamaan ja varmasti tilastoissakin näyttämään oikein hienolta. Voi kun tietäisivät!

Oli pakko nykäistä ne 20 min. päikkärit alkuehtoosta, koska täällä on taas järjettömän kylmää ja kosteaa. Kun lisäksi särkee, on pakko mennä lämpöhuovan alle ja koska yö oli lyhyt sekä lisäksi katkonainen, valahdin lämmön vaikutuksesta kevyeen horrokseen. Ah, minä ja minun rakas sähköhuopani! <3 Prakas!
1292182381_1Päivä oli kuitenkin kovin pitkä, vaikka heti aamusta keräsin pyykit ja viikkailin niitä paikoilleen. Armas kisu oli tehnyt uuden oksumaton, joten kone lähti pyörimään heti uudestaan. Tosin itse kävin siinä välillä ruiskussa. Sitten sikansa saivat oksumatot ja muu pyykki, jota häkissä oli odottamassa. Samassahan nuo menivät. Kun vielä laitoin risoton tekeille, oli äkkiä puolipäivä ja jotenkin minä tunsin tehneeni töitä ihan tarpeeksi. En tiedä, ymmärrättekö, miten hemmetisti kaikki tämä vie aikaa ja voimia. Ees-taas roudausta, köpöttelyä ja kaikenlaista venkoilua, että saan hommat tehtyä.

Sitten oli pakko taas soittaa Belgalle ja kysyä asiointiapuja. Kyllä, hän onkin tulossa ja lähdenkin tästä laatimaan valtakirjaa, pakkaamaan postia sekä tekemään puutelistaa. Harmittaa! Niin kovin paljon mieluummin minä itse hoitaisin nämäkin hommat. En vaan pysty enkä kykene, lisäksi en edes uskalla. Kyllä minä oikeasti yritän, yritän niin helkkaristi, suorastaan itku silmässä – ei vaan tule mitään. Viimeisin niitti oli se, että muistin ViiVoanin kapoiset käytävät. Prle, en pysty edes käymään siellä! Jonkun on hoidettava nekin ostokset puolestani. Nyt ottaa ihan oikeasti päähän. Ottaa kuulkaas aika moni asia, rasittavassa määrin jopa. Lisäksi säryt ovat kohonneet ties monenteenko potenssiin ihan ilman lääkitystä. Argh!

Kaffetta, leipää, tomangia!

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – YRITTÄÄ, YRITTÄÄ – MUTTA EI PYSTY!