Perjantain pikaiset

Tässäkin hissukseen siirrytään normaaleihin aikatauluihin eli yritän pitää tänään kirjoittamispäivän, kaikkea muutakin siihen liittyvää pientä puuhaa olisi tarjolla. Siinäkin mielessä hyvä, että ei tässä ole ihmeitä täällä blögissä tänäänkään kerrottavana.

Belga kävi eilen ja hoiteli asioita sekä siellä että täällä. Sitä tavallista ohjelmaa, pyykkäyksellä koristeltuna. ;) Huomiseksi on säästetty muuta pientä puuhaa, johon itsellä ei ole lupa vielä vääntäytyä *vasta sitten aikataulun mukaan*. Itse märehdin erästä asiaa taas Kelan kanssa. On se ihme laitos; tuskin ainoakaan asia hoituu helposti. Tähän liittyen voin taas todistaa, mitä meikäläiselle maksaa Kela-taksin tilaaminen. Maksoin nimittäin puhelinlaskun eikä siinä ole kuin pari ylimääräistä tekstiviestiä. Niiden lisäksi normilaskusta poikkeaa vain se, että jouduin laskutuskauden aikana soittamaan kolme (-> 3) kertaa Kela-taksin tilausvaraushidastuskeskukseen. Nyt voi aivan selkeästi todeta, että lasku on 15 – 19 euroa enemmän kuin normaalisti. Yksi puhelu (eli taviskäyttäjälle joko menon tai paluun tilaaminen, itselle yleensä molempien mikäli vain mahdollista) maksaa siis käyttäjälle vähintään 5 euroa. Yksi puhelu!? Jonka lisäksi omavastuu on 25 euroa / matka, eli käynti pkl:lla tai sairaalassa maksaa 2 x 25 euroa + 2 x 5 euroa = 60 euroa! Tämä on aivan käsittämätön summa, Meiltä tuonne Vandaalle maksaa normitaksolla alle 35 euroa – noin vertailun vuoksi. Kela vetää ainakin tällä seudulla kahmaloittain rahaa välityspalvelun avulla: se on äärettömän hidasta, niin hidasta että hävettää. Mielelläni tietäisin, mihin tuo raha aivan oikeasti menee? Any? Ai niin, edelleenkään ao. keskuksessa ei ole käytössä mitään käyttäjätietoja, joten kaikki joutuu kertomaan ja toistamaan moneen kertaan (joka tietysti on tarkoituskin, koska se pitkittää vekkulisti puhelua). Ärh!

Oli taas niin tyypillistä, että kun kehuskelin eilen saaneeni unta, viime yö jäikin sitten taas oikein reilusti vajaaksi. Ei voi mitään, ei edes harmitella. Se on jo niin tavallista…. silti ottaa päähän, koska en pystynyt nukahtamaan kipujen ja puutumisen ym. takia. Aivan, tähänkin olisi olemassa oikein hyvää aviketta. Mutta eihän sitä nyt tässä maassa sentään… Tuo valvominen sai kuitenkin aikaan taas suunnitelmoimia eli sellaisia unelmoita, joihin liittyy ainakin melkein toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Olisihan se kiva, jos… jos nyt ihan ensin vaikka tästä kuntoutuisi paremmin käveleväksi.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – OLEN TAAS LUVANNUT KAIKENLAISTA!

Millään ja missään ei ole kiirettä?!

Simppeli ihminen – kuten minä – ajattelee, että sehän on ihan hyvä. Ettei ole kiirettä. Eilen alkoi kyllä nyppiä, sillä terveydenhoidon puolella niitä kiireitä ei todella näytä olevan. Ainakaan julkisella puolella ja terveysasemilla, eipä sairaalassakaan…

Toverittaret eilen kommasivat, että kumpikin joutuu odottamaan vastaanottoaikaa 3 viikkoa. Eihän se ole pitkä aika, ei. Mutta kun kyse on kohtuullisen tärkeistä asioista, toivoisi nopeampaa toimintaa! Minä olen viimeiset kaksi kertaa odottanut aikaa 6 viikkoa. Jos ei siis ole pää kainalossa, turha odottaa nopeaa apua. Tämä tuntuu vähän oudolta, koska julkisesti annetaan hiukan toisenlaisia odotusaikoja.  Mrrr, vihastuttaa.

Kipuhoitaja soitti eilen, aivan tyhjää täynnä koko puhelu. Leidi oli niin iäkäs, epävarma ja väsyneen oloinen, etten jaksanut edes riidellä. Hän ei osannut vastata kysymyksiini, suoritti vain soittovelvollisuuttaan ja puhui *tietty* kipulääkityksen alasajosta. Kerroin, että niin kauan kuin kivut ovat tätä luokkaa, näihin lääkityksiin en tee muutoksia. Lisäksi huomautin pariinkin kertaan, että em. lääkitys on kyllä enemmänkin tarkoitettu selkäongelmiin *joita on siis monta* kuin leikkauksen jälkeiseen kipuun. Kun yritin vielä kysellä kaikenlaista, hän ilmoittikin kiputrin itse sitten soittavan parin viikon päästä. On se omituista. Tärkeintä ei ole se, miten minä olen toipunut ja mikä on kokonaistilanne – tärkeintä on lopettaa lääkitys. Voihan ämmän länget!

Liikojen kyselyiden seurauksena hän myös sanoi fysterpan soittavan minulle. Ihan OK, olisikin keskusteltavaa. Kunnes illalla tuli viesti, että minun on soitettava itse sinne. He eivät voi soittaa… Juu, kyllähän minä. Olisi vain helpompi, jos sieltä soittaa ihminen, joka on lukenut ja jolla on ehkä edessään sairauskertomukseni! ;) Ja sitten vielä tästä ao. lafkan tiedottamisesta: käytössä on useita vuosia vanhat esitteet ym. Niissä on virheelliset puhelinnumerot ja soittoajat. Itse sain aikaisemmin käsin korjatun version juuri fysterpalta. Oikeastaan hulluinta olikin se, että aluksi tuo kipuhoitaja antoi minulle nuo väärät tiedot eli luki ne suoraan vanhoista papereista. Argh! Minä tarjoan tähän edukkaan ratkaisun: palkatkaa joku opiskelija kesätöihin ainoana tehtävänä painattaa isohko tarra, jossa on oikeat tiedot ja sen jälkeen liimata tämä vanhojen tietojen tilalle. Tämä on vähintä mitä pitäisi tehdä! Kyllä minä jaksan etsiä tietoja, mutta kuvittelen tilalle vanhan / huolestuneen / sairauksiensa takia kovin väsyneen ihmisen soittelemassa turhia puheluita väärään aikaan, saaden yliolkaisia vastauksia ja joutuen soittamaan vielä perään useita eri puheluita. Tätä ei voi kutsua palveluksi, ei missään mielessä!

No, kipuhoitajakin kuitenkin oli kovasti sitä mieltä, että jostain lenkkeilemisestä ja hiihtämisestä voisi puhua vasta puolen vuoden päästä – jos silloinkaan. Hän muistutteli myös meikäläistä siitä, että osa selkäongelmista voi reagoida asennon vaihtuessa melko ärhäkästikin. Juu, tuttua on! Minä olen yrittänyt aktiivisesti olla reagoimatta tähän joidenkin tyyppien outoihin reaktioihin tässä toipumisessa. Nyt – muidenkin sitä kompatessa – vähät välitän siitä, mitä muut ajattelevat. Enhän minä muutenkaan kaikista asioista sen kummemmin ota itseeni eli teen sen, mitä tietyt auktoriteetit katsovat oikeaksi ja jonka minä itse tunnen hyväksi ja vaikuttavaksi! Menkääs siis vaan ihan itse vaikka vesihiihtämään! *höh*

Taas on nukuttu huonosti ja puolittain pilkitty illalla. Odotankin lupia ehkä nukkua vähän eri asennoissa – väittäsin jopa saavani silloin paremmin unta… Muuten ei todellakaan mitään erikoista. Edelleen iltayöt tuottavat kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, on se kyllä mahdotonta tuo ajatusten konrollointi. :P

Siksi onkin aamukivien vuoro, suoraan kasasta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – AUKTORITEETEILLA ON ENEMMÄN PAINOA!

Helmikuussa on hyviä puolia!

Ihan ensimmäiseksi tietty se, että tämä on tavallista lyhempi kuukausi ;) Edelliseen liittyen voidaan tällöin olettaa, että sietämättömän kivuliaita päiviä on myös suhteessa vähemmän, eikö? Lisäksi nyt saa jo odottaa, että kevät on joskus tulossa… En tiedä, onko siinä nyt varsinaisesti mitään odotettavaa, mutta kuitenkin. :P Ehkä lukijoiden kannalta on nyt olennaista myös se, että kertomani Polkan jännärojekti ratkeaa viimeistään kuukauden lopussa!

No, siinä sitä olikin taas – sitä lievästi positiiviseksi väkisin väännettyä eloa. Muuten minulla menee kohta hermo. Ainakin yksi. Makoilu nimittäin ei ole lempipuuhia, ei varsinkaan, kun on vain kaksi ns. luvallista asentoa. Ärh. Istumaan pystyn tuolla tietyllä (siis sallitulla – on määräykset, minkä korkuisella ja muutenkin minkälaisella tuolilla istua) keittiön tuolilla n. 5 – 15 min. ilman kohtuutonta kipua. Jos menee pidempään, kuten usein menee, ylösnousu ja sen jälkeiset hetket ovat helvetillisiä. On mentävä suoraan makoilemaan, siis sinne menettämään sen hermonsa. Kävely onnistuu rollerin kanssa, mikäli vedän suht suoria linjoja täällä residenssissä. Mutta se ei kovin pitkään onnistu, koska keittiöhommat ovat sellaista mene pari askelta, väännä ja käännä, palaa ja tee sama toisinpäin -tyyppistä askeltamista. Ärh. Okei, antaa olla. Ehkä joku tajuaa, miksi kaikki ei nyt vaan ole sellaista ruusuilla tanssimista! :(

Mutta kyllä minä yritän. Minä yritän enemmän kuin ehkä luulettekaan. Kaikenlaista.

Huomenna kipupkl:n hoitsu soittaa ja minun varmaan pitäisi valmistautua. Vistottaa jo etukäteen se väheksyntä ja suhtautuminen, joka oli jo viime kerralla kuultavissa. Minun pitäisi olla jo vuosien karaisema tästä aiheesta, mutta ei se ole niin yksinkertaista!

Aha, väninäksikö on menossa? No, tänään taas toimii Polkan koekeittiö. Se aloittaa pilppomisrutiinin jo melko pian ja tarjolle lävähtää jossain vaiheessa jotakin muutakin kukkakaalipitoista muonaa kuin pelkkä aloo gobi. Kerron sitten tästäkin lisää – jos jotakin kerrottavaa on. Muonan lisäksi pitäisi taas tarkistaa taloudellista tilannetta ja käydä samalla maksamassa pari laskua. Lisäksi minulla on kesken kohtuullisen hyvä kirja ja kaffen kanssa on tarjolla joko piparitaikinaa tai krumpelia. Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. Varsinkin näemmä muiden ajatustasoilla.

Paitsi että minua väsyttää aivan tolkuttomasti, koska en pysty nukkumaan – sekä kivut että nuo pakolliset asennot saavat aikaan sen, että on pakko nousta ylös muutaman kerran yössä, koska muuta ei vaan voi tehdä. Räyh. Ei ollut tarkoitus vain valittaa, mutta siksi tämä taas näytti kääntyvän. Pahoittelen. Pahoitin myös mieleni tekstistä, jonka luin eilisiltana ja joka ei itse asiassa mitenkään liity minuun tai tilanteeseeni.

Parempi lähteä riisumaan aamuomena ja samalla sheivaamaan yksi kivi…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTKUT ASIAT OVAT NIIN PIENESTÄ KIINNI!

Tyhmästä päästä saa kärsiä!

Siitä saa melkoisesti kärsiä. Niin paljon kärsiä, että voisi perustaa kärsäkaupan! *ontuu, ontuu pahasti* Olo on kuin minut olisi hakattu tai pistetty jonkun vekkulin silppurin tai venytyskidutuspenkin läpi. Tosiasiassahan minä vain rekonstruoin normaalin lauvantain eilen. Vieläpä vähän varovasti. Vihannesten pilppomisenkin aloitin jo klo 8. Hauduttelin pastakastiketta melkein pari tuntia, jotta siitä tulisi oikeanlaista. Aloin hyytyä jo pitkään ennen Belgan tuloa, mutta eihän nyt kattilaa voi jättää yksin hellalle. Eli sinnittelin ja lapsen tultua painuin lepuuttamaan siksi aikaa, että hän keitti pastaa muonan kylkeen. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja painuin takaisin petiin. Belga sai tiskata ja hoitaa pari muuta hommaa. Kyllä minä vielä väkisin raijasin itseni ruiskuun sekä tekelehdin muutamat aivan pakolliset jutut.

Yö meni valvoen ja särkien. Tekisi mieli lähettää veemäiset terveiset niille, jotka epäilevät minun lusmuilevan petissä tekemättä mitään! Ärh. Tässä se nyt on todistettu, jaksamisen taso leikkauksen jälkeen eli ei vielä kovin kummoinen. Mainitsenpa vielä, että fysterppa poikkeuksellisesti kehui taannoin lihaksien olemassaoloa, yrittämispointtia sekä edes jonkinlaista kehonhallintaa…

Tänään ei todellakaan ole vuorossa mitään vastaavaa. Vain ns. normihommat ja kaikenlaista vetkuttelua, netissä roilaamista ja lueskelua. Se saa nyt riittää minulle, ainakin hetkeksi!

Sitten jännähommiin, ainahan Polkalla pitää olla jokin jännäprojekti käynnissä ja niin on nytkin – konkreettisesti se pärähti käyntiin eilittäin. Tuloksesta ei ole mitään tietoa, se ei riipu mitenkään minusta. Kun asia selviää, tulen jälleen kerran hämmentämään tätä blögistäniäläistä taikajuomapataa oikein kunnolla. ;) Pitäähän lukijoille järjestää pähkäiltävää.

Edelleen tässä harkitsen sen luontaistuotteen tilaamista. Pitää vieläkin tarkistaa yksi asia…On se silti mukava, että netin kautta löytää kaikenlaista – varsinkin sellaista, mitä ei ikinä ennen olisi tullut mieleenikään haluta. Olen taas törmännyt kaikenlaiseen, ei sillä että hankkisin tai minulta puuttuisi jotakin. Olisi vain kiva, jos olisi sellaista ja tällaista; varsinaisesti tällä ei ole tekemistä omistamisen kanssa. Enempi se on sitä, että joku on kehittänyt jotain uutta, vekkulia ja näyttävää jonkin tavallisen vekotin tilalle tai saanut vain vekotin näyttämään… hyvältä!

Eli eihän tässä tänäänkään mitään tärkeää asiaa. Kipu ja särky ovat niin tavanomaisia. Menenkin taas riisumaan pari omenaa, kaivan kirjan esille ja päädyn toiseen todellisuuteen…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAIPUMATON… MONELLAKIN TAVALLA!

Tammikuu katosi johonkin?

Toisaalta tämän kuun alkamisesta on hirmuisen paljon aikaa. Toisaalta taas en tiedä mihin ne kaikki päivät oikein ovat kuluneet. Todella omituista! Meikäläisen aikakäsitys tekee taas ihan omia temppujaan, onneksi seinäkalenteriin vilkaisemalla voi ainakin joskus päätellä jopa oikean päivän ja kuukauden. ;)

Ristikääs nyt sormianne ja piirtäkää vaikka pentagrammeja seinille – ihan mitä tahansa: polvikipu on lientynyt aivan pikkisen. Polvi sai eilen pari tiiliskivellistä kylmää sekä melkein koko päivän makuutuslepoa. Oli pakko, koska kipu alkoi olla sietämätöntä. Toivottavasti se tästä paranee eikä ainakaan palaa takaisin, melkein meni jo hermot. Varmaan pahimman kivun häviäminen sai aikaan myös sen, että nukuin melkein 4 h. Se on se maaginen raja! Oikein mukavaa, nukkuminen nimittäin. Vielä häiritsee hiukan se, ettei voi valita nukkumisasentoa – mutta senkin aika tulee vielä! Pitkästä aikaa siis pääsin suoraan herättyäni aamukaffelle, se oli sitten sitäkin mukavampaa. :D

Ewww, kävin tässä välissä keittiössä ja kyllä polvessa edelleen on kipua. On. Mutta se ei ole samanlaista tajunnanraastavaa, joten oikeasti – taas minä toivon teidän pitävän peukkuja! :)

Sain myös kirjoitettua lyhyen viestin Valentiinolle, ihan kuvan kera. *tsihih* Asiaa siinä ei juuri ollut, vain tätä sairauskertomusta. Ehkä se kuitenkin lievitti hänen oloaan, koska hän oli erittäin pahoillaan ettei pystynyt olemaan täällä jelppimässä & hengessä mukana. Eilisen piti myös olla tavispäivä siten, että kukaan ei ollut tulossa käymään. Ehtoopäivällä puhelin kuitenkin soi ja Hörhö tuuppasi itsensä residenssiin. Olisi ollut vailla tyhjiä pulloja tai lyhytaikaista avaralainaa. Rahaahan minä en hänelle enää ikinä anna, pulloja minulla taas ei koskaan ole. Koska hänelläkin eläkepäivä on ensi viikolla, keitin kaffet sekä kolusin kaapista sen verran ruokaa, että mies selviää ensi viikkoon asti. Ei Hörhö paha ihminen ole millään tavalla, oman elämänsä ongelmainen vain ja yrittää selvitä parhaansa mukaan! Siinä sitten sain myös päivitetyt kuulumiset malmilaisten liikkeistä ja tapahtumista viime aikoina.

Kuten jo kerroinkin, Belga tulee lounaalle ja minä olen jo aloittanut varovaisesti esivalmistelut. Maailman simppeleintä muonaahan olen tekemässä… Jos kuitenkin koipi hirttää kiinni, jätän hommat sikseen ja laps jatkaa sitten siitä. On se kuitenkin yritettävä edes jotakin.

On minulla taas kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, joita hellin myöhäisehtoolla. Saas nähdä, tuleeko mistään sen valmiimpaa vai kehitelläänkö jo tänään taas uusia!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VARO-VARO-VASTI KUITENKIN ETEENPÄIN!

 

Pähkäilee saamattomana valintojen edessä!

Te lukijathan tiedätte, että minä olen aina hirmuisen huono valitsemaan ja päättämään asioista. Ei ole yllätys, että nyt se on vielä hankalampaa… Pitää ottaa huomioon niin kovin monia asioita, ei vähiten näitä omia rajoituksia. Toivon kuitenkin, että tässä alkaisi tokeentua ja edes jotkut asiat helpottuisivat!

Belga poikkesi eilen ja nouti vähäiset kirjavaraukseni sekä pikkuisen mupellettavaa. Uhkailin hänellekin, että saatan huomenna laittaa lounasta ihan itse. Laps katseli vähän epäilevästi, joten hän saa toimia varalla. Ajatuksena on tänään ehtoon aikana hissukseen katsastaa pakkasen tarjonta, valkata sieltä jotakin sekä tehdä muita esivalmisteluja… Saas nähdä, mutta toivon sen toimivan.

Eipä silti, Nurse Susun muonat ovat olleet tosi hyviä – kiitos! Mutta tehän tiedätte minut, Minä Itte aina kuin on mahdollista. :) Ja oikeasti, on pakko yrittää päästä jonkinlaiseen tavalliseen arkieloon takaisin. En millään jaksaisi edes maata, mutta kun ei pysty istumaan pitkään ja käveleminenkin on vähän hänessään, käyvät hermot välillä vähän kireänä. Rajoituksista en ole osaa kai edes huomannut niin tarkasti noudattaa, joitakin kuitenkin ihan vimpan päälle. Eniten pelkään koko ajan sitä, että jotakin menee / on mennyt pieleen…

minniiiiiiiiiiiLady Minnie jaksaa olla aina yhtä prakastava – mutta toisinaan Susu ja lankakerä vievät voiton! (kuvat: Susu)

Jotakin olen ehkä tehnyt oikeinkin, koska sain taas nukuttua edes pätkissä viime yönä *eli heräsin torkuttuani läppäri sylissä*. Jos edes pätkäunia tarjotaan, sekin on jo hyvä. Ruiskukin on harkinnassa, joko tänään tai huomenna. Huomista puolustaa se, että joku olisi paikalla mahd. häverikin sattuessa. Ehkä tänään palataan muutoinkin perusteltuun päiväjärjestykseen ja yritän saada vähän virkeämmän viestin lähtemään Valentiinolle! :)

Oli oikein mukava kälätellä eilen Belgan kanssa ja hänkin tuntui olevan ilahtunut. Mukavaa! Samalla terviisit Sörkan jengille ja neiti S:lle, olipa mukava kuulla teikäläisistäkin. :P

Ewww, minua väsyttää hirmuisesti ja lähdenkin riisumaan yhden omenan. Päivän hetelmävinkkinä olkoot se, että koska kiwit ovat halvempia kuin tomaatit tms. kannattaa kokeilla Polkan kivileippä. Alle hapankorppu, paahdettu ruispala tms. Sen päälle siipale juustoa ja viipaloitu & kuorittu kiwi (ja jos nyt sattuu siinä olemaan, päällimmäiseksi voisi ripotella jotain paahdettuja siemeniä). On heekkuva. :P

Ajankohtaiset asiat ovat taas twitterissä @Polgarazi ja kaikenlaista näkyy löytyvän tällekin päivälle. Päätin, etten jakele ja kommentoi kaikkea turhaan kahteen kertaan, joten poiketkaa välillä tuollakin. Twitterin 140  merkkiä yrittävät kovasti karsia meikäläisen loppumatonta jorinaa ja hitaita käännöksiä!

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – YRITETÄÄNPÄ TAAS TÄNÄÄNKIN!

 

Ei saisi olla hankalaa tai vaikeaa!

Ihan kiva, että jotkut ovat kommaamisen lisäksi myös privanneet eli kiitokset. :) Henk.koht. viestejähän minä en missään nimessä julkaise, jollei nyt ole jotain äärimmäisen universaalia ja tärkeää asiaa. Tällöinkin juttelen ensin lähettäjän kanssa.

Nyt kuitenkin olen saanut pari viestiä mieshenkilöltä ja ne ovat olleet melko lannistavia. Ilmeisesti hän yrittää (?!) olla kannustava, mutta… Viestien sisältö on siis ollut sellaista, että minun olisi jo tässä vaiheessa käytävä lenkeillä *ja hiihtämässä. ewwww* sekä tehtävä normaalit kotityöt. Ilmeisesti hän tarkoittaa sellaisia hommia, joihin en ole pystynyt yli 10 vuoteen. Lisäksi olisi nautittava tiettyjä lisäravinteita, laihdutettava, tehtävä kotona harjoitteita ja vaikka mitä. Juuei, en jaksanut ottaa näitä neuvoja aivan hirveän vakavasti. Mietin vaan tässä, että ymmärtääköhän kirjoittaja lainkaan sitä, että tämä leikkaus ei poista mitään muita vaivoja – niitä, joista koko homma aikanaan on alkanut ja jotka ovat olleet tämän kipuvaivahelvetin alku!?

Sanon suoraan, että minä yritän sen minkä jaksan. Kaikkeen eivät vaan jaksamiset kertakaikkiaan riitä. Kesken keittiöhommien saattaa iskeä hirmuinen heikotus ja on pakko jättää kaikki sekä mennä petiin. Olen täysin kyllästynyt makaamaan ja hetken istumaan, mutta muutakaan ei voi, ei pysty eikä uskalla. Varsinkin kun minua erityisesti kehoitettiin varomaan tuota oikeaa lonkkaa, uusia osia siis! En tod. haluaisi joutua uusintaleikkaukseen. Siksi saatan joidenkin mielestä vaikuttaa tosi nössöltä. :(

Miksi siis tämä märinä ja väninä? Olen aivan järjettömän väsynyt, mutta en saa unta. Oikeaa koipea *siis polvea* on taas särkenyt täpöllä eilisen jälkeen ja kun yritin varovasti olehtia toisella kyljellä, siitä ei pitänyt mikään osa minusta pidempään. Tämä on tietysti pikkuasiaa, mutta kun kaikki kerääntyy nippuun ja lukee jonkun huippuhyvän fyysisen kunnon jo aikaisemmin saavuttaneen ihmisen neuvoja, ei aina jaksa. Sorry siis tämäkin märiväninä! Kipulääkitys ja sähköhuopa alkavat tehota, ehkä se tämäkin päivä tästä…

Alan näköjään jo palata entiselleni, koska ymmärrän myös minulla olevan kirjoittamattomia ja luvattuja juttuja tekemättä ainakin pari kappaletta. Jep, tämä kirjoitusasento on osasyy – on himppasen hankalaa edelleen toimia. Toisekseen, mielessä pyörii kuitenkin vielä esim. tämän kivun syy ja muut terveyspoliittiset asiat.

Anteeksi varsin negatiivinen aamuni. Ehkä huomenna on jo paremmin, en minä muuta toivoisikaan. Ja nyt sitten riisumaan pari omenaa….

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VASTAILEE ANOLLE NYYMILLE

Vain karaistuneille blögin seuraajille – katso kuva!

Vain niille, jotka ovat minusta jo kaiken lukeneet, kuulleet ja nähneet. Tarjolla on niiiiiin harvinaista kuvamateriaalia – ensimmäistä kertaa Blögistäniässä. *rumpujen pärinää, laskeutuva hiljaisuus* Saanko esitellä, Polgan leikkausarpi; pituus vähän vajaat 30 cm.

haavaSijainti oik. lantiiosta alaspäin, ei täysin sivulla, mutta ei aivan pärsheessäkään. Kuvan on maanittelun ja hieman epäuskoisen julkistamislupauksen jälkeen ottanut Nurse Susu. Ihan vain siksi, että tarpeeksi pitkään pelfiekeppiä ei löytynyt eikä meikäläisen kotikaamera muutenkaan olisi ehkä suostunut tätä tallentamaan. Eli näin, tällainen on tilanne tismalleen 2 vkoa leikkauksen jälkeen! Jäljet tuossa ympärillä johtuvat sidosten liimasta, joka ei tehnyt hyvää edes meikäläisen parkkiintuneelle pärshnahalle. Ei kuitenkaan punoitusta, ei eritystä, ei varsinaista kipua. Toivomme siis kaiken sujuvan hyvin.

Erityiskiitokset on ansainnut Susu, joka on jaksanut sietää minua ja oikkuiluani, epämääräisiä ja outoja selityksiä  sekä satunnaisia puheripuleita. Olen saanut hirrrmuisen hyvää muonaa *ja myös heekkuja*, minusta on oikeasti huolehdittu ja minä en nyt tässä vaiheessa osaa muuta kuin kiittää! Minä lupaan yrittää keksiä jotakin… josta sitten hieman myöhemmin. :)

Eilinen ruisku, tuon haavahomman hoitaminen ja kerrankin oikeaan aikaan otetut kipumömelöt, hyvä ruoka ja muu piristi sen verran, etten turhaan soitellut saiskuun. Itse kun vain epäilen, että tässä ruoto tekee omia korjausliikkeitään uusien mallien mukaisiksi ja kivut johtuisivat pääosin siitä. Ovat ne pahoja, kyllä. Mutta näihin kipuihin lääkitys tehoaa, joten katsomma ehkä vielä hetken. Sain nimittäin postia, että kipuhoitaja soittaa ensi viikolla ja tiedustaa tilannetta. Hyvä, että ilmoittivat ajan – voin ainakin yrittää suhtautua sekä käyttäytyä asiallisesti, mahdollisesti jopa kirjata joitakin asioita ylös etukäteen.

Kaikesta tästä jopa melkein ilahtuneena *no joo, eipäs nyt liioitella* päätin tuhluuttaa ja sijoittaa omaan tulevaisuuteeni. Tilasin Yrjön alen-alen-alesta taas vuoden shampoot, dödöt ja muut sen tyyppiset tarpeet. Eipä tullut hintavaksi, ja taatusti riittävät taas tosiaan vuodeksi… Kaikenlaista turhuutta sitä. :) Puolustelen tätä kuitenkin sillä, että jos  tokeennun siihen kuntoon, että pääsen itse ihmisten ilmoille, haluaisin olla mieluusti myös puhdas ja tuoksua jollekin muulle kuin… *köh* petissä röhnöttäneelle, eltaantuneelle Polkalle! :P

Kun edelleenkään unta ei tule, tulee sen sijaan aina vaan suunniteltua kaikenlaista. Eivät ne ole edes mitenkään hurjia juttuja. Lisään samalla eilisten pienten toiveiden mukaan pari asiaa; olisi kamalan mukava saada sänky oikealle paikalleen joskus ja päästä ihan valitsemaan vaatteensa. Onkohan se liikaa toivottu? Niin, ne suunnitelmat, ne pyörivät myös lopulta aika simppeleiden, konkreettisten ja toteutettavien asioiden ympärillä. Unelmoitsemiset ovat sitten ihan erikseen. Mutta todellakin, nyt riittäisi se, että pääsisin ihan itse liikkeelle edes suhteellisen kivuttomasti, vaikka sitten rollerilla!

Minun piti kirjoittaa vielä parista jutusta, mutta ne eivät ole mitenkään tärkeitä ja näppiksen sokkonaputtelu tässä selällänsä vie aikaa ja voimia *sorry nyt vaan*. Jätetään ne johonkin toiseen päivään, onpahan sitten olevinansa ainakin asiaa tai ”asiaa”.

Omppulaatikko on tyhjä! Jäljellä on toki vielä jokunen hetelmä joiden kunto on sellainen, että ne on kuorittava ennen syömistä. Helppoa on siis syödä useampikin omena päivässä – ja kohta kuoriutuu se päivän ensimmäinen!

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA – JULKISTA PÄRSHEILYÄ KAIKKINE NÄKYMINEEN!

Lisää itsekeskeistä jorinaa

Ei minulla ennenkään ole ollut ihmeempää kerrottavaa. Nyt yleensä vielä vähemmän. Maailma oudosti supistuu, mutta siihen tottuu itse nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Minä varmasti laitostuisin äärimmäisen helposti. ;)

Maailman uutisissa olisi ehkä paljonkin kommattavaa, mutta oletan kaikkien ihan itse ne lukeneen enkä jaksa tuputtaa nyt omia mielipiteitäni *koska kyseessä ei ole mitään todella järisyttävää*. Kehun mieluummin Omaa Rakasta Sähköhuopaani, sillä residenssissä on jälleen jäätävää ja kosteaa. Leidi Minni osallistuu kehuihin, sillä hän hallitsee osaa huovan nurkasta tuossa korvani vieressä ja hurisee niin, että näppiskin tärisee. Kissan prakkautta ja huolenpitoa! <3

Joka päivälle on säästelty jotain jännää ja tänään se on pakkoruisku ilman sidoksia ja tod.näk. siis niiden lopullinen jättäminen pois. Nurse Susu on luvannut tulla paikalle ja ns. ulkopuolisen silmin katsoa, näkyykö punoitusta tms. Tässä on se ongelma, että itse en tuota haavaa näe ja peilin kautta on vaikea arvioida yhtään mitään. Toivomme siis siististi parantunutta leikkuuarpea!

Koipi särkeilee edellensä ja välillä aika pahastikin. Mietin, pitäisikö kilauttaa hoitsulle vai jättäisikö huomiseen – silloin voisi rapota haavan kunnostakin (arvelen sitä ehkä kysyttävän). Koipi sai eilen kylmäkäsittelyä lunta pussiin -menetelmällä ja se välillä hetken auttoi. Ärrrh, olenko nyt aivan himppasen katkera siitäkin, että jos muuten olisikin melkein OK, tulee sitten jotain tämmöistä. Kai se on vaan edelleen uskottava, ettei se tuuri muutu kovin helpolla… :( Muutenkin ehkä pari sanaa auktoriteetin suusta voisi olla tarpeen. Mietin jatkuvasti, mitä minun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä jne. Sitten minä vain makoilen kahdessa asennossa, istuskelen hetkiä  keittiössä ja kierrän pari hullunrundia jotakin etsien tai tehden… Eli minä en siis tee yhtään mitään! Ai niin, noihin em. toimintoihin sisältyvät kaikki ne liikkeet, joita on neuvottu tekemään. Silti! Tunnen itseni niin kirotun turhaksi, taas.

Asiallisina asioina makselin eilen laskuja, joten perustarpeet on turvattu. Tekisi mieli tehdä sitä-ja-tätä, mutta… niin… kun minä en ole mikään ennustaja. Ehkä tämän jahkaamisen sijaan soitan ja tiedustan noita paria asiaa. Siinä on vain aina se pieni uhka, että pitäisi mennä näytille ja sitä minä en kestä. Kotimatka tuolloin oli yhtä helvettiä – ei enää ikinä.

Sorry, olen luvannut tehdä jokusen asian. En pysty, koska ajatukset *taas* pyörivät vain oman itsen ympärillä. Hyi helkkari, että osaankin olla itsekeskeinen. :( Menen nolaamaan itseni omppujen seurassa.

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – ITSEKESKEINEN KIKKARE!

 

 

Aaltoja!

Eikä nyt ehkä siinä kuvalaatikosta tuttu -merkityksessä… Useampikin toipuva on kertonut alkuvaiheiden olevan varsinaista aaltoliikettä. Enhän minä sitä oikein uskonut. Tai uskoin, mutten sisäistänyt. Nyt kyllä eli edellisenä päivänä koet olevasi melkein kunnossa, kaikki lähes-toimii, olo on kohtuullinen jne. Tulee seuraava aamu ja kivut ovat viedä tajun, et jaksaisi lähteä edes vessaan ja käveleminen on sikkaa tuskaa. Kyllä se todellakin on näin! Riippumatta siis lääkityksestä, seurasta tms.

Eilinen erittäin paha yö ja aamu kääntyivät iltapäivällä vähän paremmiksi, mutta ilta ja yö taas menivät ilman unia. Jättiväsy, mutta ei ole sopivaa asentoa kivuttomaan nukkumiseen. Tai on, toki, mutta ne ovatten vielä kiellettyjä. Puolihorrosta siis tarjottiin taas ja olo on sen mukainen – mutta mitäpä siitä. Koipikipu jatkuu lähes samanlaisena, pahimmoillaan istuessa. Ja se kipu on muuten kovaa, todella kovaa. Nyt aamuyön ja aamun aikana laitoin sähköhuovan alimmalle tasolle ja kypsyttelen selkääni. Tiedän, että kaikken ohjeiden ym. mukaan sen pitäisi olla kylmää ja kylmä auttaisi. No, minä olen erilainen ja muissakin kivuissa yleensä lievä lämpö on ollut paljon parempaa kuin kylmä. Tällä nyt siis taas kokeillaan, miten tästä päivästä selvitään!

Belga oli eilen lounaalla, jonka myös itse laaditsi. :P Oikein hyvää vihannespizzaa, en vain jaksanut syödä ihan kaikkea. Lisäksi lasta orjuutettiin kotihommissa, sellaisissa pienissä, joita ei tule aina ajatelleeksi *siis sitä, ettei niitä saisi vielä tehdä*. Meillä oli ihan mukavaa kuitenkin. Hihitellen säädin Belgan tuoman imurin täysteholle ja aloin makoillen imureerata läppärin näppistä. Silloin nousivat jo Belgankin kulmakarvat! Olisittepa nähneet ne karvanöyhtäsojottimet, jotka siinä jöpöttivät *tsihih* – homma uusiksi pariin kertaan ja sen jälkeen pesu sekä puunaus. Ja kas, pari tökähtävää näppiä toimii mainiosti ja muutenkin on puhdas ja raikas olo! *huomatkaa  samaistumiseni* Lisäksi kertoilin hiukan lisää näistä arvioiduista toipumisajoista ym. Laps lupasi avitella edelleen eli ei ainakaan näytä / tunnu kokevan sitä rasitteena. Hyvä näin, oikein hyvä.

jelåMuuten minä vain lueskelen, kirjoittelen ja katselen liikkuvaa kuvaa. Yritän myös olla tekemättä sekä yrittämättä liikaa. Myönnän, että syyllistyn tähän melkein päivittäin, mutta kun… Lisäksi välillä käy mielessä ihan asiallisia asioita, jotka pitäisi hoitaa heti liikkeelle päästessäni. Melkein tärkeimmästä päästä ovat silmäklasit… Toki niissä toisissa väleissä vaalin huolella unelmoita kaikenlaisesta. Ne sisältävät täydellisten utopioiden lisäksi hyvinkin tavanomaisia asioita eli esim. käynti eräässä tietyssä lafkassa tsekkaamassa Lundia-tilanne ja -mitoitus sekä vähän muuta residenssipoliittisiin toimenpiteisiin liittyen. Yllättäen unelmoihin kuuluu myös kylppärin perustavaluontoinen siivous! ;) Melko lähiunelmana olisi kutvehtia jossain muualla kuin keittiön tuolilla tai sängyssä, jossa on tarjolla jopa kaksi asentoa… Tosi hurjaa, melkein megalomaanista. Eikö?

Tänään taas on pientä suunniteltua tekemistä. Ja hei, siis sängyssä, netin kautta! :) Minä en paljoa toivoisi. Sen verran, että tästä kuntoutuisi ilman mitään häikkää ja pystyisi kulkemaan itseksensä, vaikka sitten rollerin kanssa. Toivon myös *ja aika paljosti* etteivät nuo lisäkivut ole tulleet jäädäkseen. En minä sitten oikeastaan paljoa muuta. Kaikki muu olisi ylimääräistä  plussaa ja hupia.

Edelleen kiitokset kommaajille, pysyttehän blögissä ja myös privaa saa lähetellä. Aina en sitä muista sanoa, mutta kiittelen myös jokaista minua jollain tavoin avittanutta! Minulla oli vielä jotakin mielessä eli lisättävää näihin jaarituksiin, mutta joskus toiste. Kuulen aamuomenan kirpakan kutsun tuolta tuulten vihellysten keskeltä, se kutsu alkaa olla jo aika viekoitteleva! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI TIEDÄ MITENPÄIN SITÄ OIKEIN OSAISI OLLA!?