Muutama omena päivässä…

pitää lääkärit loitolla tästä kämpästä. Varsinkin kun vetäisen vielä lisäksi valkosipulia, chiliä ja inkivääriä – niin ja mausteita. Tuossa jo epäilin syöväni omenoita liikaa, mutta jos nyt varmuuden vuoksi myös tätä varten! :) Olen kohta syönyt koko laatikollisen omppuja, sain sen vähän ennen Yulea siis.

Nurse Susu on kantanut tänne myös muonaa, joka on tyytyväisenä lapattu kitusiin. Mukava välillä syödä toisen tekemää ruokaa, välillä olen tyhjännyt pakastimettimesta jotakin sinne joskus kätkemääni. Oikeasti, nälkää ei tod. ole nähty *röyyyyh*. Pikemminkin parina päivänä saiskusta kotiutuessa söin sikana, mutta puolustelin sitä kaikilla mahdollisilla puutoksilla sekä sillä, että itse syön suht tarkan aikataulun mukaan. Ei, en kellon mukaan siis. Tulee vaan niin paha heikotus, tutina ja sen jälkeen nälkäraivokiukku eli tämä on ihan itse vaan opittava – syödä pitää ja ajoissa. Eikä sen siis tarvitse olla kilotolkulla muonaa. Lounaaksi riittää se kipollinen muhennosta tms. Ja omppuja.

Eilisilta oli taas paha, samoin yö ja aamu… nukuin vain vähän, troppasin ja yritin katsella liikkuvaa kuvaa. Suurimman osan aikaa olin puolihorteessa. Liikaa kipuja, liian vähän helpotusta. En tiedä, oliko eilinen minimaalinen puuhastelu taas pahasta. Toisaalta, jostakin se on aloitettava kuitenkin. Toivottavasti tänään on parempi.

Belga tulee käymään ja eilen soittaessani kuulosti jopa ihan ilahtuneelta. Mukavaa! Huomenna on siis se KSH ja hakasten poisto, taisin eilen ilmoittaa väärän päivän. Joka päivälle siis jotakin. Ja edelleen on tätä ”pitäisi tehdä” -osastoa tarjolla. Kyllä, kyllä, hoidan ihan kohta tämän jälkeen tuon kirjeen postitettavaksi!

Koska Leidi Minnie on tarjonnut kaikkea mitä ikinä hän onkaan voinut, laitamma tähän tarjolle oikein keräilykuvan! Hän on tehnyt sen, minkä vain kissa  voi tehdä. Kuvat on ottanut ja koostanut Susu, joka on myös tehnyt kaiken mahdollisen – kiitos! :)

mINNIEIPakkanen saisi lauhtua, ihan vaan siksi, että iho on kuiva, pölisee ja kutisee – enkä ylety raapimaan enkä joka paikkaa rasvaamaan. Samoin haava (ja vars. sidoksen liima) kutisee niin, että häijyä tekee! Toivottavasti tuo asia ratkeaa huomenna ja kaikki on kunnossa.

En jaksa vänistä tänään. Taisin kuluttaa siitä osan jo eilen, minulla on muutakin tekemistä tälle päivälle. ;) Silti peräänkuulutan suomalaisen kipulääkityspolitiikan huomattavaa muutosta.

Riivin jo taikajuomat ja mömelöt, olisikohan aamun ensimmäisen omenan aika?! :o

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SE YRITTÄÄ YRITTÄÄ, VAIKKA NIHKEÄÄ ON!

Päivät kuluvat nopeasti

Minä en tiedä, mihin kaiken ajan tuhluutan. :o En siis ole vielä ehtinyt pahemmin pitkästyä. Asiaa auttaa varmasti yli vuoden kuivaharjoittelu. Eilinen oli jo melko lähellä niitä suht tavallisia päiviä ennen leikkausta. Yritin oikeastaan tahallaan pitää melkein saman aikataulun ja tietyt aktiviteetit, että itse näkisi mikä on kunto. Arvaahan sen, kun olin lämmittänyt linssimuhennosta lounaaksi, syönyt ja tiskannut, olin jo tosi valmis lepuuttamaan! Ei ehkä olisi pitänyt riuhtoa kaikilla kaapeilla ja väkertää muutakin ihan kylmiltänsä. Kyllä se kostaantuu!

Miksi sitten yleensä lähdin urheilemaan tavispäivän tapaan enkä Peijaisen ohjekirjasen mukaan? Tuntuu, että sekä lukijoilla että varsinkin muilla on jokaisella eri käsitys tekonivelleikkauksesta. Joku on kokeillut hiihtämistä parin päivän päästä ja mennyt täpöllä viikon jälkeen. Toinen taas kepitellyt menemään kotona pari kuukautta. Jonkun mielestä tämä ei ole sen kummempi kuin nielurisaleikkaus eli turha tehdä mitään numeroa. Lähinnä minulle on tyrkätty tätä mielipidettä, että pikkujuttu ja treenaamaan siitä! :o Taas tulee väkisinkin mieleen, että minua ei oteta vakavasti. Olen hiukan enemmän kuin ihmeissäni, tämän ehdottajankin kannattaisi muistaa se pitkä rotla asetetuista M-diagnooseista eli varsinkin nuo monet selkäongelmat eivät hyvää lupaa ja ne pitää muistaa tässäkin kuntoutuessa.

Suoraan sanoen olin jo kovin tyytyväinen siihen, että sain eilen jotain vähän tehtyä. Tietysti se kostautui jo illalla ja varsinkin nyt aamulla eli lihakset ovat pirun kipeät, mutta siitä se lähtee! Enkä minä aio pitää mitään älytöntä kiirusta – ainakin lupaan yrittää. KSH tulee poistamaan hakaset huomenna, hrhrrh. Ans kattoo, mitä sitten paljastuu! Kaikkihan ei ole noin vaan yksinkertaisesti ohi ja kunnossa. Lopullisestihan aasiat tarkistaa Härra Dri jälkitarkastuksessa 8 – 10 vkon päästä.

Edelleen olen hiukan kärmeissäni kipulääkityksestä, kuten eilen oli jo puhetta. Ymmärrän muuten äärimmäisen hyvin, miksi jotkut napsivat ylimääräisiä nappeja tai ottavat vaikka muutaman huikan kirkasta. On perkeleellistä odottaa sitä oikeaa kellonaikaa saadakseen ottaa sen ainokaisen napin *joka on tietty vielä depotia* sekä sen jälkeen odottaa sen erittäin hidasta tehoamista. Väittäisin ihan perstuntumalta, että ainakin osa yliannostuksista ja ns. sekakäytöstä johtuu vain ja ainoastaan tästä eli riittämättömästä, huonosti ajoitetusta ja väärin valitusta sekä suunnitellusta lääkityksestä. (Väärin valittu tarkoittaa tässä sitä, että saman tyyppisiä opiaatteja on paljon ja niitä on nopea- ja hidasvaikutteisia jne).

Muutoin minusta on kyllä  huolehdittu mainiosti! :) Leidi Minnie hoitaa ja huolehtii prakkauden- ja hellyydenkaipuusta – jos hän voisi, hän varmaan ryömisi vieläkin lähemmäs purrrraten ja nuollen karhealla kielellään. Nurse Susu kävi eilenkin varmistamassa, etten näänny nälkään ja toi taas jotain mielenkiintoista purtavaa! Muuten – ilman Susun käyntejä ja avitusta elämä olisi paljon tyhjempää. Belga tulee tarvittaessa n. 20 min varoitusajalla, mutta silloin pitää olla myös ns. oikeaa asiaa… ;) Lisäksi pari Toveritarta & Miähet ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä tarvittaessa. Minä kiitän ihan kaikkia, olen minä kuitenkin onnekas! Kiitti myös kaikista kommenteista – niitä saapi kirjoittaa jatkuvasti ja tietty myös privata.

Tänään olisi yhtä ja toista selviteltävää, kaikenlaisia asioita. Valentiinolle lähtee etanapostia, laskutkin on tsekattava ja muitakin asioita hoidettava. Ehkä minä nekin taas jaksan, kunhan lepuutan hetken tämän kirjoittamisen jälkeen. On hiukan hankalaa, kun en pysty istumaan pöydän ääressä pitkään eli kirjoittamisen on sujuttava täysin selinmakuulla. Toisaalta, voisi olla huonomminkin enkä minä nyt ole valittamassa ainakaan tästä!

Menen kohta tsekkaamaan lääkevaraston ja puraisen päivän ensimmäistä omppua!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – HARRASTUKSENA KIERÄHDYKSET SÄNKYYN JA YLÖS!

 .

Viikko oltu kotona

Tai melkein – iltapäivästä laskien siis. Tilanne? Ehkä hieman parempi eli joitakin asioita osaan varoa. Kivut eivät oikeastaan ole mihinkään hävinneet, paitsi pieni osa niistä kivuista jotka leikkaukseen johtivat. Niistäkään ei voi vielä oikein sanoa mitään, koska liikehdintä ei ole samanlaista kuin ennen *vrt. varovaisuus*. Minä lievästi skitsoilen tätä ns. toipumisprosessia, koska Härra Dri oli niin negatiivinen kohdallani ja oli aivan varma, että tarjolla on luksaatiota, infektiota ja kaikkea muuta mahdollista. Arvaatte varmaan, mitä se saa aikaan aina yksiksensä asioita pähkivässä Polkassa!

Tänään tulee kuitenkin käymään KSH:sta joku -> hiusten pesu ja ruisku, sidoksen vaihto ja rasvausta. Toivonkin, että hän osaa sanoa jotakin yleisnäkymistä! Koska ao. leikkausta ja sen esitoimia sekä odottelua varten on laadittu ihan oma kirjanen, olisi vielä järkevämpää, jos jälkipyykkiä varten olisi myös oma opus. Toki jotain on tuossakin läystäkkeessä, mutta se on enempi vain pelvoittavaa. :(

Sain eilen väkerrettyä lyhyen kirjeen Valentiinolle, täynnä kirotusvihreitä ja muutenkin hieman sekavan… Ilmoitin kyllä, että se johtuu vain tästä kirjoitusasennosta ja omista jaksuista. Tämä systeemi ei oikein innosta laajempaan faktaan eikä varsinkaan fiktioon. Halusin kuitenkin hänen saavan pikaisemman kirjeen, vaikka sitten lyhyemmänkin. Tällä viikolla pitäisi kuitenkin laittaa etanapostissa hänelle hieman materiaalia erästä tärkeähköä asiaa varten. Siihen ehkä saisi jo järkevämpääkin *njäääh* mukaan.

Muuten jälleen kerran torkuin alkuillan ja sitten valvoin aikaisin. Ei se minua haittaa, mutta naapuri tuntuu joistain äänistä joskus havahtuvan. Hmph. Minulla olisi aikaa ja haluja tehdä kirjallisia rästihommia. mutta tämä asento… :( Ärh!

Eilisiin kommentteihin sen verran vielä tässä, että tuo eräs luontaistuote ei todellakaan liity mitenkään huimeisiin tahi niiden jalostamiseen. Sitä myydään rohdoskaupoissa ja postimyynnissä (kuten siis muitakin luontaistuotteita, teetä ym.) ympäri Juurooppaa, mutta jostakin syystä se on kielletty täällä. Tämä on muuten asia, joka on vielä tarkistettava – saattaa olla, että olen itse erehtynyt tai vain lukenut väärin. Ei olisi sekään ensimmäinen kerta!

No, siinä on ainakin jotain järkevää tehtävää tällekin päivälle. Olisi muutakin, toki. Ehkä yritän keskittyä lukemiseen – siinäkin haittaa jälleen kerran sopiva asento! Tai ei varsinaisesti sopiva vaan tieto siitä, onko lupa maata ja kuinka pitkään istua jne. Voi huokaus! Taidan mennä riipimään rauhoikkeen, muuten alan panikeerata lähes kaikkea.

Kiittelen taas kommentoijia – mukava, että olette jaksaneet jättää jälkenne ja edelleen sana on vapaa, halutessaan voi aina myös privailla! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MÄ EN EHKÄ AJATTELE AINA NIIN SELKEÄSTI…

Sissikomentaja Polka!

Annoin eilen itselleni luvan komennella Belgan tekemisiä eli avittamista näissä huushollihommissa. Oikeasti, eihän minusta ole sellaiseen – minä aina kysyn, sopiiko ja voiko, kävisikö ehkä niin tai näin… Siitä huolimatta on vähän nolo olo, jonka kerroinkin. Eikä laps tuosta pahakseen ottanut. Silti minä yritin kertoa vähän lisää. Että tämä juttu nyt ei ole mikään nielurisojen poisto tms. ja tietyt rajoitteet ovat suht pitkiäkin. Totesin myös, että minua *ja päätäni* rassaa se, että aivot eivät suostu tätä kaikkea automaattisesti ymmärtämään / hyväksymään eivätkä myöskään sitä, että leikkauksesta on aikaa vasta viikko! Kun kirjoitan tätä, se on edelleenkin vaikea tajuta. Kaiken järkevän nimissä minulla olisi siis lupa makoilla ja tehdä ne ns. pakolliset harjoitteet sekä olla siihen tyytyväinen. No, minä en jotenkin vain ole! Yritän näköjään aina tehdä jotain lisää, joskus kyllä ilmeisen vahingossa. Nou hätä – tämä kyllä menee ohi ennen puolta päivää. Siihen mennessä energiat on käytetty ja olen tärisevä, väsynyt rauniokasa.

Osa jaksamattomuudesta ja muusta johtuu tietty siitä, että eihän se lääkitys todellakaan toimi. Tuntuu niin oudolta, kun lukee uutisia USA:sta, Kanadasta ja Euroopastakin… ja sitten palaa takaisin näihin kotomaan kipulääkepoliittisiin suoranaisiin vttuiluihin. Argh! Minä alan taas suuttua ja ihan turhasta. Asiahan on nyt niin, että koska tilanteeseen ei voi vaikuttaa muuten, on ryhdyttävä valmisteluihin. Ensin olisi kuntouduttava sen verran, että pystyy matkaamaan lentävällä koneella Euroopan sisäisillä lyhyillä lennoilla. Sen jälkeen olisi vuorossa muutaman paikan lyhyt esikatsastus tietyillä kriteereillä. Mikäli kaikki vaikuttaisi oikein lupaavalta, minä joutaisin jättämään tämän ainaisen tappelemisen lääkityksestä ja lääkärien suoranaisen herjaavan, loukkaavan sekä alentavan käyttäytymisen. Voisin asustaa hetken aikaa muualla etsien toisenlaista elämäntapaa, kokonaisvaltaisempaa hoitoa ja kuntoutumista sekä ihan vaan sellaista elämää, jossa voisi keskittyä muuhunkin kuin byrokratian vaatimiin toimenpiteisiin. Ehkä tämä on vain tähän aukikirjoitettu öinen unelma, mutta kuka tietää!?

bun

Totesin nimittäin eilen myös sellaisen asian, että muutamakin tuote (joita Suomessa ei myydä missään) juurooppalaisesta nettipuodista olisi varsin edukasta ainakin kokeilla näihinkin kipuihin. Arvatkaas mitä? Tietysti niitä on kiellettyä sekä tilata että tuoda maahan. Just! Kyseessä muuten ei ole mikään huume tai valmiste, jossa olisi huumeeksi luokiteltavia ainesosia. Kyse on suomalaisten lääkärien kaikkivoipaisuudesta, pikkusieluisuudesta sekä kytköksistä lääkejätteihin.

Jatkan ehkä tänään nettipuotien selaamista hieman toisesta näkökulmasta! ;) Tänään pitäisi myös laatia lyhkäinen viesti Valentiinolle – toki sinne on kortti ja kirje tästä hommasta jo mennyt, mutta siitähän on jo aikaa. Eli jos vain jaksaisi tässä selällänsä kirjoittaa, tämä olisi ainakin tavoite! Jos oikein iso terhakkuus iskisi, selvittelisin myös sen Lekainvatakson omalaatuista tapaa hoitaa asioita – minusta se vaikutti vain ja ainoastaan laittomalta… Hupina minulla on pinoittain kirjoja ja kapoittain omenoita *vieläkin*.

Tästä se on lähdettävä tätäkin päivää vain viemään eteenpäin!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MINÄ TAAS URVAHDIN VIIME YÖNÄ NELISEN TUNTIA… :o

Perstai

Tämä päivä menee taas pärshe penkissä eli kirjoittaen sinne ja tänne. Kyllä siihen saa ns. valoisan ajan kulumaan hyvinkin.

Leka onkin jo ilmoittanut kivan listansa ensi vuodeksi! :( Minulla olisi joitakin toivomuksia muista asioista, mutta yksi olisi ettei tarvitsisi koskaanikinä asioida Kelan kanssa. Siitä ei saa kuin rupia nilkkaansa ja pahan mielen!

Onnistuin eilen varaamaan Yulen jälkeiselle arkipäivälle labran ja rtg:n. Phuuh. Kunhan vielä saan itseni sinne raijattua sekä samalla haettua lisäappareita. Vielä pitäisi laatia yksi dokumäntti, mutta ehkä se tulee myös tänään tehtyä *hyvin epävarmasti, voisin sijoittaa sen viikonlopun ajaksi*.

Belga kävi eilen asioilla. Eheheheh, ainahan se kohtalo pilailee ja niin taas lääkemaksukaton kanssa eli sain ne kaikkein halvimmat lääkkeet 1.50 / kpl.  Pilahan on se, että en tod.näk. näitä mömelöjä (kolmea tehotonta scheissea) edes hirveästi tarvitse… Jotenkin taas rassaa tämä koko touhu. :(Ihan oikeasti, ei naurata! Onneksi kaupoissa oli sentään tarjolla omppoja ja vihanneksoja, ei tästä muuten mitään tule. Päivällä väänsin pellillisen Punaisia Hernerouhepiffejä, ovat aivan järjettömän hyvejä. :) Jälkkäriksi tietty omppukrumpelia epämääräinen läjä. Molemmista tuotoksista Belgalle pari rasiaa mukaan lounaaksi (tai pakkaseen laitettavaksi). Loput syön itse tänään, saadaan sitten huomiselle jotain muuta.

Minä tästä menenkin, en ole taaskaan nukkunut yöllä. On vähän hömelö olo, mutta niinhän minulla aina. Onppu?!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – KUOLA VALUEN SE PUHUU VAIN RUUASTA…

Hissuksiin…

Ollaan hiljaa, liikutaan hiljaa! En häiritse *toivottavasti* ketään enkä mitään. Ettei ketään vain loukkaa minun epämiellyttävän ulkomuotoni sekä erittäin kehnon liikkumiseni näkeminen tai märinä-väninän kuuleminen. Kas, siitä voi tulla varhaisnuorille ihan paha olo ja vanhemmille vielä pahempi. Näin hissukseen lymyillen en aiheuta toivottavasti pahennusta. Tähän päälle aika ilkeä virnistys.

Eilinen meni taas kirjoitushommissa, 2 050 sanaa + erikseen yht. laskettuna hieman alle tuon määrän. Ei paha ollenkaan, tosin helkkarin kipeäksi siinä taas itsensä sai. Anteeksi ja juu, eipä tietenkään pidä valittaa jotakin korvien välissä olevia juttuja! :P Sehän on oma vika. Grrrrrrr.

Olisi taas niin paljon valitettavaa, mutta en enää jaksa edes sitä. Ihan sama, mitään ei tapahdu! Siispä katsotaan uudistuuko mikään, kun Y-säätiö hankki omistukseensa VVO:n ja Saton susikalliit vuokrakämpät. Arvaus: ei yhtään mitään, koska vuokria tuskin alennetaan. Ei se kyllä minua juuri nyt koske, mutta jos tästä pitää muuttaa jonnekin? Tai olisi pakko, koska asun liian kalliisti *ihan siitä syystä, että en saa mitään tukia ja helpotuksia*. Nyt en pysty tätäkään ajattelemaan pidemmälle, koska Peijainen…

Hyvänä uutisena Euroopasta Skotlannin kannabistilanteen käsittely, joka toivottavasti muuttaisi ajatuksia täälläkin. Kunpa edes lääkekannabiksesta uskaltaisi puhua ja sen saanti olisi helpompaa (ja tietty halvempaa). En minä tämänkään asian eteen mitään ole tehnyt, koska Peijainen… Pitäisi kyllä, koska nykyiset raksut eivät pure enkä saa edes nukuttua kipujen takia. Ai niin, tosiaan, nehän olivatkin korvien välissä. Syödään sitten ibuprofeiinia kourakaupalla ja päälle rajuja opiaatteja, nehän ovat niin terveellisiä!

Ei minulla ole mitään kerrottavaakaan – en jaksa / halua jahkailla enempää. Tänään Belgalle lounaaksi tarjotaan vanhanaikaista peruna-vihannes-kalalaatikkoa sekä sekasaladoa, kaffen kanssa vissiin onppukrumpelia. Ainoa ilo on syöminen. Eikä sekään aina ole niin hirveän mukavaa.

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – VAIVAINEN MATTO

Me, Myself and I

Minäkö muka itsekeskeinen? :o No, kyllä… tavallaan. Tuntuu, että nykyään ei ole vaihtoehtoa. Tiedän, että monella menee huonommin. Maailmalla noin yleisesti ottaen todella monella ei ole edes sitä kauraryyniä ja porkkanaa. Eri asia on sitten se, pystyykö ja jaksaako miettiä koko maailman ongelmia *no, joskus*, kun pitää vain yrittää pysytellä jotenkuten hengissä. Ja onko sekään välttämätöntä? Ehkä ei, mutta se on ilmeisesti jonkinlainen sisäänrakennettu järjestelmä. Onneksi voi aina kommentoida, koska kommentoija on aina oikeassa!

Toimeentulosta sen verran, että en valittaisi, jos a) pääsisin liikkeelle edes vähän b) kivut eivät veisi ajatuksia jatkuvasti c) ei tarvitsisi koko ajan varautua ylimääräisiin lääke- ja lääkäri- ym. kuluihin. Minä tulisin ihan hyvin toimeen, jos ei olisi näitä kirottuja kipuja ja niihin liittyviä muita ongelmia. Minä jopa ihan vakavasti harkitsisin muuttoa jonnekin Huitsin Nevadaan, kuten on suositeltu kaikille ei-tuottaville ihmisjätteille. Samaa näyttää ajavan Shipilän hallitus. :o Ihmisjätteiden kaatopaikkoja siis suunnitellaan. En ymmärrä. Suomessa on pakko asua jossakin. Otsikkoon viitaten Minä olen tapellut asumisesta jatkuvasti n. 40 vuoden ajan! Saa nauraa, mutta koskaan ei ole voinut kehua asumisen olevan halpaa ja mukavaa. En myöskään muista, että joskus olisi voinut käyttää rahaa laskeskelematta eli ottamatta huomioon tulevia laskuja tms…

Ei minua huolestuta muu kuin se, että kommentit em. linkkeihin näyttävät taas, miten kovia arvoja Suomessa tällä hetkellä kannatetaan. Jokainen yrittää tietysti pitää vain oman (ja perheensä) pään pinnalla ja selvitä itse, mutta miksi hyökätä rajusti toisia vastaan? Kyllä minäkin olen ihan hemmetin itsekäs, mutta en minä ketään voi edes sanallisesti tuomita siitä, että jotkut ovat rahakkaampia. Toivoisin vain, että ne rahakkaammat eivät mestaroisi meidän muiden asumista ja ruokapolitiikkaa sekä vapaa-ajan viettoa. Eniten vistottaa ihmisryhmä, jolla on omaisuutta ilman omia ponnisteluja – tiettyjen sukujen peritty varallisuus ja asema ei voi oikeuttaa olemaan pösilö!? Sovittaisiinko niin, että minä en puutu heidän törkeyksiinsä, jos he eivät puutu minun kotiini ja semivegeilyyni?

Ärh, ei tuossa ylläolevassakaan taas viiden minuutin tauon jälkeen näytä olevan järkeä. Haja-ajatusalue koko blögi. Kunhan yritin olla valittamatta heti kärkeen, mutta eihän se onnistu. Jospa sitten todellakin ihan sitä itseään eli tänään Belga tulee käymään kaupoilla ja asioilla. Tuoretavarat alkavat olla loppu, onneksi on aivan helkkarin hyvää mûslia juggan kanssa syötäväksi. Suorastaan loistokas tuote, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja jossa kaura oikeasti maistuu! Ei tämä ole mainos, mutta söin juuri pienen annoksen, koska piti raapia raksut nassuun… Yllätyspostiakin näyttää olevan tulossa! Jännää. Minulta taas lähtee pino postia, toivottavasti yllättää myös saajansa. :) Josta tuli mieleen, että postilakon jälkeen tuli pari jömmakirjettä Valentiinolta. Mukavaa, että ne tulivat – tosin oudosti jaettuna sillä viime viikolla tuli jo aikaisemmin päivättyjä kirjeitä jne. No, kunhan tulevat! Hänellä näyttää olevan sama ongelma siellä eli muutto toisen osavaltion syrjäseudulle alkoi viivästyttää osittain myös kirjeitä Finlandiaaniasta – paikallinen postitoimisto antaa joka kerta eri summalla postimerkkejä tänne tuleviin kirjeisiin ja tuntuu olevan täysin tietämätön Finlandiaaniasta muutenkin. Kerran on esitetty otaksuma, että tämä on jonkin osavaltion pikkukaupunki. Naurakaa pois, mutta toisaalta ymmärrän tämän: Jusalassa on niin monta Pariisia, Lontoota ja Springfieldiä, ettei tuo ajatustasolla ihmetytä *muistetaanpas se yleissivistyskeskustelu taannoin*.

Duh, ei minulla ole yhtään mitään asiaa, koska mitään ei tapahdu. Hoitotakuun mainitsema 3 kk raja on nyt rikottu, seuraava raja on 6 kk. Minä ehdin tulla hulluksi ennen sitä, koska ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan sen stanan saiskun ympärillä! Voi kun voisi vetää perseet olalle – nyt se olisi tarpeen, mutta ei voi eikä halutakaan. :(

Sen sijaan odotan teiltä hyviä ehdotuksia siitä, mitä voisi tuijotella kuvalaatikosta? Sarjoja, please – leffoja löytyy kyllä, mutta joku pistämätön sarja voisi olla kiva. ;)

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ITSEKESKEINEN JA OMAHYVÄINEN SEMIMORALISOIJA

Muutama rivi…

Lyhyt päivitys eli tänään on taas kirjoitushommia. Ne on hoidettava mieluusti heti aamusta, kun vielä pystyn istumaan eivätkä olkapäät ole hirttäneet kiinni. Ei siis kummempia kommentaareja. Muutenkin taitaa taas olla parempi pitää nassu ummessa, koska mitään hyvää en ole itsestäni kuullut.

Ehkä huomiseen…

ALLEKIRJOITUS

                  POLKA – NÄYTTÄKÄÄ MINULLE JOKU TERVE LÄÄKÄRI???!!!

Taas mättää!

Tuli niin absurdi olo, kun luin tämän ”uutisen”. Siinä selvästi annetaan ymmärtää, että poliisilla on myös erikoislääkärin pätevyys. Kun muutenkin jo epäillään kipupotilaiden todellisen kivun määrää ja luonnetta, on tämän uutisointi tässä muodossa erittäin arveluttavaa. Raivoni nosti lähinnä se, että meitä on monta, jotka ovat jo joutuneet tappelemaan edes niiden opiaattiraksujen kanssa – siis että on saanut edes sen reseptin ja ehkä saa vähän helpotusta niistä. Osa hyötyisi lääkekannabiksesta, mutta ei joko jaksa tai pysty (tai uskalla) lähteä kyselemään reseptiä. Se kun saattaisi johtaa kaikkien lääkkeiden epäämiseen ja ”narkkarileimaan”. Tämä on vastuutonta! Suomessa on taatusti Euroopan kehnoin kivunhoito muutenkin. Jos olisin edes vähän paremmassa kunnossa, olisin jo pakkaamassa laukkuja. On niin kovin monta asiaa, jotka saavat miettimään voisiko jossain muualla asua?!

Tällaiset uutiset ja niistä johtuva vihastus, ei sitä kuulkaas jaksa. Muutenkin (mm. ilmoista johtuen) viime päivät  ovat olleet melkoisen kamalia, pelkkää makaamista ja lepuuttamista. Kun sitä ei haluaisi maata, mutta on pakko! :( Raksut avittavat vähän muutaman tunnin ajan aamulla. Loppupäivä on semmoista pakkoeloa, lueskellen ja katsellen aivottomia ohjelmia. Pää ei edelleenkään hyväksy sitä, että en pysty tekemään mitään ja se onkin ehkä pahinta. Pää ei myöskään suostu hyväksymään sitä, että minuun ei vieläkään ole otettu yhteyttä ns. hoidosta. Toisaalta, minä en enää jaksaisi… en jaksaisi kysellä, vaatia ja tehdä selvityksiä. Olen tehnyt näitä n. 13 vuotta ja minusta se alkaa olla riittävästi. On se kuulkaas pohja minunkin säkissäni!

Ehkä vähän iloisampaa väliin: veronpalautukset ovat maksussa, mutta en vielä tarkistanut tiliä. Sen sijaan painuin suoraan tuhluuttamaan! :P Tilasin Valentiinolle synttärikirjan ja joulukirjoja. Amatsoonissa on joskus ilo asioida ja se on silloin, kun useamman opuksen onnistuu saamaan halpisversiona ja kerättyä edulliset postitukset jne. Neljä kirjaa maksoi yhteensä n. 20 euroa, sisältää postikulut ja koko homman. Tästä pisteet Amatsoonille! :) Ainakin aikaisemmat vastaavat tilaukset ovat menneet perille *vaikkakin vähän vitkutellen* ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Tietty tämä tuhluuttaminen merkitsee sitä, että se on jostakin pois, mutta olkoon. Harvoin minä Valentiinolle mitään lähetän *siis muuta kuin meilejä ja kirjeitä*, mutta onhan se kiva muistaa edes synttärinä ja jouluna.

Belga tulee iltapäivällä ja hoitaa kirjasto- ja kauppa-asiat. Vihannekset ja hetelmät ovat lopussa. Sen sijaan on ilahduttava, oikein hamsterimainen olo, kun kuivatuotteita on kerrankin jömmassa keittiön kaapeissa. Ne suorastaan vihjaajavat, että voisi vaikka leipoa tänään jotakin. Leivon, jos vain kykenen – kivut kun haittaavat kokkaamistakin pahasti… Mitäs minun muka piti? Juu, eli pitää tehdä kauppalistaa ja selasin äsken alennuksia. Tarjolla on kaikkea luksusta *tai sen tapaista* jouluksi. Minä saan näppylöitä! Meillä ei syödä mitään ihmeellistä tuolloinkaan, ehkä vähän fisua ja paria plaatua jotain juures-vihannespaistosta. Mikä ihmeen tarve sit… OK, OK. Antaa olla! Minä en halua pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka minun mieleni voi näköjään ihan vapaasti pahoittaa!

Edelliseen kiinteästi liittyen olen aika loukkaantunut, ihan perskohtaisesti. Vakkarilukijoista ei todellakaan ole kyse, joten rauhoittukaa älkääkä ottako itseenne. Huomasin taas, että minua on pissitty silmään parissa asiassa. On luvattu sitä ja tätä, tehty aivan toista. Ei siitä sen enempää. Se on jo niin tavanomaista meikäläisen elämässä, mutta kai sitä silti voi olla kettuuntunut asiasta. :( Pitää taas muistuttaa itselleen, ettei kannata luottaa tai uskoa ihmisiin. On se todettu monta kertaa, mutta ehkä minä vaan olen niin helppo. Grrrr!

Lähden tästä nakertelemaan viimeisiä omppoja, suussa on jatkuva kissinpaskan maku!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – EIJJUMANKAUTA TÄTÄ YMPÄRÖIVÄÄ TODELLISUUTTA!

Mummon jalanjäljillä

En muista, olenko täällä koskaan kehuskellut sillä, että jo Isoäiti oli vegettäjä. Jos en ole – ja mitä vaikka olisinkin – kehuskellaan nyt sillä. ;) Siinä nimittäin on hiukan kehumista. Isoäiti siis oli syntynyt nippa-nappa 1800-luvun puolella, meni nuorena avioon, sai viisi lasta ja eli nirkoisissa, köyhissä oloissa Pohjanmaalla. Niissä oloissa, 1900-luvun alkupuolelta aina tuonne sotien jälkeisiin vuosiin asti hän vegetti. Epäilen, että oli hankalaa. Muutenkaan niillä lakeuksilla ja siinä torpassa ei ollut paljoa syötävää; navetassa jokunen lehmä, kana ja lampas sekä sika kotitarpeiksi, vähän pottu- ja juuresmaata, poikkeuksellisesti myös jonkinlainen yrttipenkki. Isoäiti menehtyi liian nuorena lasten ollessa vielä pieniä – ei ehtinyt leikkaukseen asti alunperin väärän diagnoosin takia (kuulostaa kovin nykyaikaiselta). Tarinat kertovat, että hänellä oli aina lieviä vatsavaivoja ja olisiko ihan niidenkin takia vegettänyt – kukaan ei enää muista. Takana saattaa olla myös uskonnollisuutta tai tolstoilaisuutta – sitäkään kukaan ei tiedä. Kuitenkin, varsin kunnioitettava saavutus, kun ottaa huomioon elinolosuhteet! :)

Esiäiti tuli eilen jostakin mieleen, kun värkkäilin tofupataa ja pilpoin vihanneksia sekaan. Se on kuitenkin meillä niin helppoa! :) Voisinko sanoa seuraavani isoäidin esimerkkiä? No, en todellakaan. Mutta on toinenkin asia, minkä takia tunnen lievää yhteenkuuluvuutta: en ole vanhempieni näköinen, en kenenkään muunkaan sukulaiseni näköinen. Sensijaan olen selkeä kopio tästä nimenomaisesta isomammasta…

Tänään kulutan päivän kirjoittamalla, taas. Aikataulu muuttui pariksi viikoksi ja on muutakin hoideltavaa. Siinä menee äkkiä koko päivä. Tai siis se aika päivästä, jonka pystyn tässä kökkimään ja kirjoittamaan. Lisäksi tänään on pakkoruiskupäivä ja nyt jo paleltaa ihan vimmatusti! :( Täällä on kosteaa ja kylmää, tuuli ujeltaa ulkona. Pitänee laittaa sähköhuopa päälle jo ennakkoon ja ruiskusta tultua sukeltaa suoraan petiin lämmittelemään! Pitäisi laatia myös ostoslistaa huomiselle. En minä taas keksi mitään muonaa – se on vihanneskeittoa erilaisilla virityksillä sitten taas. Onneksi on vielä niitä kohtuuhintaisia hetelmiä tarjolla! Kunhan jotakin saa apehtia, voipi olla ihan ilokas.

Ai niin, edelliseen viitaten vielä, keksinhän minä jotakin! :D Olen toisinaan kaapaissut ViiVoanista mukaan pussin tai pari jotain itämaista snackia, semmoista perunalastujen ja juustosuikeroiden (en naksuta näitä…) korviketta; paljon mausteita, erilaisia papuja, pähkinöitä, nuudelipätkiä ym. Mietin tuossa, mihin voisi käyttää (müslin lisäksi) soijapapuhiutaleita. Muistin nähneeni mm. niitä noissa snackeissa ja ei kun toimeen. Piti muutenkin paahtaa auringonkukan siemeniä ja heitin sitten mukaan pari pientä kourallista näitä hiutaleita. Toimii! Kun koko satsi oli sopivan ruskeaa, kumosin pannullisen kulhoon ja maustoin reilusti chilijauheella sekä merisuolaropsauksella myllystä. Namia! Huomasin vasta myöhemmin, että sekaan sopii vielä muutakin kotihyllyjen jömmasta, joten kivoja kokeiluja on tiedossa. Joskus vaan tarvitsee ne pari hyppysellistä jotakin suolaista ja mausteista… :P

Jaa niin, en taida tänäänkään puuttua päivän uutisiin sen kummemmin. Tiedätte, mistä tsekata pikamielipiteet. Uutisia lukiessa tuntuu siltä, että menossa on samaan aikaan liian paljon. Lähes kaikki, mistä uutisoidaan, on sotaa, hyökkäyksiä, pelkoa, vihaa… Ei paljon naurata. Ikäluokkani muistaa kylmän sodan ajan – nykyinen ilmapiiri on paljon kovempi ja vihamielisempi sekä ulottuu paljon laajemmalti. Tämä arvojen ja mielipiteiden koveneminen sekä toisten, erilaisten ajatusten väheksyminen luo vain eriarvoisuutta. Luokkayhteiskunta on totta, vaikka joku kuvitteli siitä päästyn eroon.

Minä vain juon taikajuomaa ja kaffetta!

ALLEKIRJOITUS

                   POLKA – KYLLÄ SE NYT TAAS SUUNNITTELEE!