Kirjoitan tänään…

joten pääsen päivityksestä tällä merkinnällä. Kas kun tilanne on sama; jos alan miettiä liikaa, läikkyy yli ja sitä läikkymistä alkaa olla jo melko paljon. Parasta siis keskittyä ihan toisenlaiseen maailmaan hetkeksi.

Taas on hetelmiä, halpisvihanneksia ja kirjoja vähintään ensi viikoksi. Ei siis paha, sillä mennään mitä on. Belga tulee lounaalle huomenna, on myös yhtä jos toistakin teettämistä lapselle. Kaikkeen en oikein itse vieläkään uskalla. Eilen vehtaannuin kyllä jo vahingossa tekemään kaikenlaista. Leivoin pienen satsin sitruunamuffareita! :o

Ei, minä en varsinaisesti ole huonolla tuulela. Olen vain lopen kyllästynyt muutamiin asioihin, joista voisi sitten märistä toisella kertaa. Nyt siis kirjoittamaan ne vajaat 3 000 sanaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS ON JOTAKIN JOSKUS TULLUT LUVATTUA, NIIN…

Ilmojen haltiat…

Ihan pieni toive sinne kollegoille eli welhottarelta haltioille – voisitteko kääntää joko kevään pysyvästi päälle tai pitää talven kohdallansa? Ei tässä muuten mitään, mutta nämä äkilliset ja jatkuvat sään vaihtelut saavat aikaan aivan stanallisia kipuja ja särkyjä. Fibro ei tykkää tästä yhtään! :( Koska on muitakin kipuja, olo on välillä veemäinen. Tosi veemäinen. Ja ihan tiedoksi, että fibrosäryt erottaa aivan selkeästi muista kivuista… eikä niihin juuri ole mistään helpotusta. *vähän yrttiteestä, ehkä…*

En minä tässä muuta. Tosin toivoisin myös, että pääsisin harjoittelemaan jonkinlaista kävelyä ja liikehdintää pikapuoliin. No ohjeiden mukaan viikon päästä? En minä nyt niin hirveästi hinkua mihinkään pakollisiin kotihommiin, ne olisi ihan kiva aina teettää muilla. On vaan asioita, jotka on ihan pakko hoitaa tämän kevään aikana ja mitä pikemmin sitä parempi! Ei mitään dharmaattista, mutta kun olen luvannut – sen pidän. Ei tämä muuten kovin valoisalta näytä. Yöt menevät huonosti, kivut herättävät jatkuvasti. Istuminen on myös kivuliasta, tosin omasta mielestäni se johtuu enempi tästä persjalkaisesta mallistani. Siksi tänäänkin lounasta on alettava rakentaa aika kohtapuoliin, koska kaikki on tauotettava välillä. Käytännön piloja nämä…

Valentiinolle lähti eilen pitkähkö, monipolvinen kirje. Lisäksi tilasin Amatsoonista pari halpismyyntikirjaa luettavaksi. Pensylvaniassa kuuluu kevät olevan tavanomaista lämpimämpi ja ilmat suorastaan mukavat. Kateus… no, sain eilen myös itse Valentiinolta kirjeen ja onneksi se on ollut jonkin aikaa matkalla eli ehkä ei kannata kadehtia mitään Jusasta! :P

Itselläni on kaksi mieletöntä pinoa kirjoja tuossa lukematta ja olen luvannut ainakin kahdesta (tai kolmesta) kirjoittaa jotakin. Mukavaa… Lisäksi löysin aikaisemmin katsomatonta liikkuvaa kuvaa. Kyllä minä kevyesti saan näillä viihdytettyä itseäni. Taas palaan sen verran kipuihin ja muuhun märinään, että harmillista on myös se, ettei maatessakaan ole kuin kaksi luvallista asentoa! Minä puudun tänne – minusta tulee halko. Tämä tässä vain sen takia, että missä ihmeen asennoissa kuvittelette minun viihdyttävän itseäni *tsihih*? Ei ole hienoja nojatuoleja(kaan). Njäh!

Turha tässä on toistella itseään. Menen laittamaan lounaan valmistelut aluillensa. Taidan tarjota taas muka-kinkkiä. hiukan erilaisena variaationa kuin viime viikolla. Ai niiiin, nytpäs on taas tuoreita omenoita!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAREMPI OLLA PUHUMATTA JA ROUSKUTTAA SITÄ OMPPUA!

Perinteet taas kunniaan!

Vietän tämänkin perstain kirijoittamalla. Ainakin Valentiinolle on laitettava postia, muuta tehdään jaksujen ja sen semmoisten mukaan.

Ei oikein hyvä, taaskaan. Olen nukkunut niin kehnosti, että pilkin jo nyt tässä koneen päällä. Särkee – onkohan taas ilmat muuttumassa. Njäh, menen ensin tuhluuttamaan itseni hyvälle tuulelle eli tilaan kirjan tai pari tuonne toisaalle. On ainakin kivaa etsiä sopivaa luettavaa. Muusta en oikein tiedä – tänään ei mitenkään hirveästi naurata…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ENEMPI HISSUKSIIN; SÄRKEE JA JUILII!

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Normiperstai

Pakko pyrkiä ns. normaaleihin rutiineihin, alkaa mennä hermo…  Tai siis hermo menee sihen, ettei saa tehdä sitä vähääkään. Tosin taas tajusin, ettei kovin paljoon välttämättä pystykään. Ärh.

Eilen ihan vähän väkersin jotain Belgaa odotellessa ja sehän kostautui heti. Yö ja aamu pahimpia aikoihin. Särkee. Syynsä lienee myös runtukelissä. En tykkää, en sitten yhtään. Kulutankin tämän päivän kirjoittamalla Valentiinolle sekä mahd. laatimalla jotain muutakin, jos jaksan. Pää väittää aina, että jaksan – muut paikat tajuavat sen vasta paljon myöhemmin. Epäreilua. Pitäisi aina yrittää muistaa, mutta kun on vaan niin kirotun tyhmä. .(

Tänään ei siis oikein aihetta muuhun. Yllätysrojektikin kuivunee kasaan. Auttaisikohan pala omenaa tai hapankorppua?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAAS KUNNOLLA KULJE!

Perjantain pikaiset

Tässäkin hissukseen siirrytään normaaleihin aikatauluihin eli yritän pitää tänään kirjoittamispäivän, kaikkea muutakin siihen liittyvää pientä puuhaa olisi tarjolla. Siinäkin mielessä hyvä, että ei tässä ole ihmeitä täällä blögissä tänäänkään kerrottavana.

Belga kävi eilen ja hoiteli asioita sekä siellä että täällä. Sitä tavallista ohjelmaa, pyykkäyksellä koristeltuna. ;) Huomiseksi on säästetty muuta pientä puuhaa, johon itsellä ei ole lupa vielä vääntäytyä *vasta sitten aikataulun mukaan*. Itse märehdin erästä asiaa taas Kelan kanssa. On se ihme laitos; tuskin ainoakaan asia hoituu helposti. Tähän liittyen voin taas todistaa, mitä meikäläiselle maksaa Kela-taksin tilaaminen. Maksoin nimittäin puhelinlaskun eikä siinä ole kuin pari ylimääräistä tekstiviestiä. Niiden lisäksi normilaskusta poikkeaa vain se, että jouduin laskutuskauden aikana soittamaan kolme (-> 3) kertaa Kela-taksin tilausvaraushidastuskeskukseen. Nyt voi aivan selkeästi todeta, että lasku on 15 – 19 euroa enemmän kuin normaalisti. Yksi puhelu (eli taviskäyttäjälle joko menon tai paluun tilaaminen, itselle yleensä molempien mikäli vain mahdollista) maksaa siis käyttäjälle vähintään 5 euroa. Yksi puhelu!? Jonka lisäksi omavastuu on 25 euroa / matka, eli käynti pkl:lla tai sairaalassa maksaa 2 x 25 euroa + 2 x 5 euroa = 60 euroa! Tämä on aivan käsittämätön summa, Meiltä tuonne Vandaalle maksaa normitaksolla alle 35 euroa – noin vertailun vuoksi. Kela vetää ainakin tällä seudulla kahmaloittain rahaa välityspalvelun avulla: se on äärettömän hidasta, niin hidasta että hävettää. Mielelläni tietäisin, mihin tuo raha aivan oikeasti menee? Any? Ai niin, edelleenkään ao. keskuksessa ei ole käytössä mitään käyttäjätietoja, joten kaikki joutuu kertomaan ja toistamaan moneen kertaan (joka tietysti on tarkoituskin, koska se pitkittää vekkulisti puhelua). Ärh!

Oli taas niin tyypillistä, että kun kehuskelin eilen saaneeni unta, viime yö jäikin sitten taas oikein reilusti vajaaksi. Ei voi mitään, ei edes harmitella. Se on jo niin tavallista…. silti ottaa päähän, koska en pystynyt nukahtamaan kipujen ja puutumisen ym. takia. Aivan, tähänkin olisi olemassa oikein hyvää aviketta. Mutta eihän sitä nyt tässä maassa sentään… Tuo valvominen sai kuitenkin aikaan taas suunnitelmoimia eli sellaisia unelmoita, joihin liittyy ainakin melkein toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Olisihan se kiva, jos… jos nyt ihan ensin vaikka tästä kuntoutuisi paremmin käveleväksi.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – OLEN TAAS LUVANNUT KAIKENLAISTA!

Tammikuu katosi johonkin?

Toisaalta tämän kuun alkamisesta on hirmuisen paljon aikaa. Toisaalta taas en tiedä mihin ne kaikki päivät oikein ovat kuluneet. Todella omituista! Meikäläisen aikakäsitys tekee taas ihan omia temppujaan, onneksi seinäkalenteriin vilkaisemalla voi ainakin joskus päätellä jopa oikean päivän ja kuukauden. ;)

Ristikääs nyt sormianne ja piirtäkää vaikka pentagrammeja seinille – ihan mitä tahansa: polvikipu on lientynyt aivan pikkisen. Polvi sai eilen pari tiiliskivellistä kylmää sekä melkein koko päivän makuutuslepoa. Oli pakko, koska kipu alkoi olla sietämätöntä. Toivottavasti se tästä paranee eikä ainakaan palaa takaisin, melkein meni jo hermot. Varmaan pahimman kivun häviäminen sai aikaan myös sen, että nukuin melkein 4 h. Se on se maaginen raja! Oikein mukavaa, nukkuminen nimittäin. Vielä häiritsee hiukan se, ettei voi valita nukkumisasentoa – mutta senkin aika tulee vielä! Pitkästä aikaa siis pääsin suoraan herättyäni aamukaffelle, se oli sitten sitäkin mukavampaa. :D

Ewww, kävin tässä välissä keittiössä ja kyllä polvessa edelleen on kipua. On. Mutta se ei ole samanlaista tajunnanraastavaa, joten oikeasti – taas minä toivon teidän pitävän peukkuja! :)

Sain myös kirjoitettua lyhyen viestin Valentiinolle, ihan kuvan kera. *tsihih* Asiaa siinä ei juuri ollut, vain tätä sairauskertomusta. Ehkä se kuitenkin lievitti hänen oloaan, koska hän oli erittäin pahoillaan ettei pystynyt olemaan täällä jelppimässä & hengessä mukana. Eilisen piti myös olla tavispäivä siten, että kukaan ei ollut tulossa käymään. Ehtoopäivällä puhelin kuitenkin soi ja Hörhö tuuppasi itsensä residenssiin. Olisi ollut vailla tyhjiä pulloja tai lyhytaikaista avaralainaa. Rahaahan minä en hänelle enää ikinä anna, pulloja minulla taas ei koskaan ole. Koska hänelläkin eläkepäivä on ensi viikolla, keitin kaffet sekä kolusin kaapista sen verran ruokaa, että mies selviää ensi viikkoon asti. Ei Hörhö paha ihminen ole millään tavalla, oman elämänsä ongelmainen vain ja yrittää selvitä parhaansa mukaan! Siinä sitten sain myös päivitetyt kuulumiset malmilaisten liikkeistä ja tapahtumista viime aikoina.

Kuten jo kerroinkin, Belga tulee lounaalle ja minä olen jo aloittanut varovaisesti esivalmistelut. Maailman simppeleintä muonaahan olen tekemässä… Jos kuitenkin koipi hirttää kiinni, jätän hommat sikseen ja laps jatkaa sitten siitä. On se kuitenkin yritettävä edes jotakin.

On minulla taas kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, joita hellin myöhäisehtoolla. Saas nähdä, tuleeko mistään sen valmiimpaa vai kehitelläänkö jo tänään taas uusia!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VARO-VARO-VASTI KUITENKIN ETEENPÄIN!

 

Pähkäilee saamattomana valintojen edessä!

Te lukijathan tiedätte, että minä olen aina hirmuisen huono valitsemaan ja päättämään asioista. Ei ole yllätys, että nyt se on vielä hankalampaa… Pitää ottaa huomioon niin kovin monia asioita, ei vähiten näitä omia rajoituksia. Toivon kuitenkin, että tässä alkaisi tokeentua ja edes jotkut asiat helpottuisivat!

Belga poikkesi eilen ja nouti vähäiset kirjavaraukseni sekä pikkuisen mupellettavaa. Uhkailin hänellekin, että saatan huomenna laittaa lounasta ihan itse. Laps katseli vähän epäilevästi, joten hän saa toimia varalla. Ajatuksena on tänään ehtoon aikana hissukseen katsastaa pakkasen tarjonta, valkata sieltä jotakin sekä tehdä muita esivalmisteluja… Saas nähdä, mutta toivon sen toimivan.

Eipä silti, Nurse Susun muonat ovat olleet tosi hyviä – kiitos! Mutta tehän tiedätte minut, Minä Itte aina kuin on mahdollista. :) Ja oikeasti, on pakko yrittää päästä jonkinlaiseen tavalliseen arkieloon takaisin. En millään jaksaisi edes maata, mutta kun ei pysty istumaan pitkään ja käveleminenkin on vähän hänessään, käyvät hermot välillä vähän kireänä. Rajoituksista en ole osaa kai edes huomannut niin tarkasti noudattaa, joitakin kuitenkin ihan vimpan päälle. Eniten pelkään koko ajan sitä, että jotakin menee / on mennyt pieleen…

minniiiiiiiiiiiLady Minnie jaksaa olla aina yhtä prakastava – mutta toisinaan Susu ja lankakerä vievät voiton! (kuvat: Susu)

Jotakin olen ehkä tehnyt oikeinkin, koska sain taas nukuttua edes pätkissä viime yönä *eli heräsin torkuttuani läppäri sylissä*. Jos edes pätkäunia tarjotaan, sekin on jo hyvä. Ruiskukin on harkinnassa, joko tänään tai huomenna. Huomista puolustaa se, että joku olisi paikalla mahd. häverikin sattuessa. Ehkä tänään palataan muutoinkin perusteltuun päiväjärjestykseen ja yritän saada vähän virkeämmän viestin lähtemään Valentiinolle! :)

Oli oikein mukava kälätellä eilen Belgan kanssa ja hänkin tuntui olevan ilahtunut. Mukavaa! Samalla terviisit Sörkan jengille ja neiti S:lle, olipa mukava kuulla teikäläisistäkin. :P

Ewww, minua väsyttää hirmuisesti ja lähdenkin riisumaan yhden omenan. Päivän hetelmävinkkinä olkoot se, että koska kiwit ovat halvempia kuin tomaatit tms. kannattaa kokeilla Polkan kivileippä. Alle hapankorppu, paahdettu ruispala tms. Sen päälle siipale juustoa ja viipaloitu & kuorittu kiwi (ja jos nyt sattuu siinä olemaan, päällimmäiseksi voisi ripotella jotain paahdettuja siemeniä). On heekkuva. :P

Ajankohtaiset asiat ovat taas twitterissä @Polgarazi ja kaikenlaista näkyy löytyvän tällekin päivälle. Päätin, etten jakele ja kommentoi kaikkea turhaan kahteen kertaan, joten poiketkaa välillä tuollakin. Twitterin 140  merkkiä yrittävät kovasti karsia meikäläisen loppumatonta jorinaa ja hitaita käännöksiä!

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – YRITETÄÄNPÄ TAAS TÄNÄÄNKIN!

 

Vetokettu pois!

Leikkuusta on siis jo kaksi viikkoa! :o Toisaalta ei uskoisi, mutta kehossa sen kyllä  tuntee – monella eri tavalla. Osin on jo vähän parempi, mutta tietty tässä olen taas kehitellyt uusia, vekkuleita pikkuongelmia. No, tänään siis kuitenkin hakasten poisto eli vetokettu lähtee. Hyvä ainakin siinä mielessä, että saa tuota ihon kutinaa hoidettua paremmin ja ehkä pieni kiristyskin hissuksiin poistuu. Toivon vaan, ettei ole eikä tule mitään ongelmaa.

Uusi ongelma on oik. polvi, joka on joskus aikaisemminkin kettuillut. Lisäksi se ei aikaisemmin mennyt makuulla ollessa suoraksi lainkaan. Nyt kyllä ja sitä epäilenkin kipujen syyksi, samoin näitä harjoitteita – olen tehnyt niitä ihan automaattisesti ja aika paljon, ehkä joskus väärässäkin asennossa. Eilen oli tosi kipeä, nyt levon jälkeen vähän parempi ja ehkä tänään otankin enempi lepuuttaen. Keskityn vain tuohon yhteen asiaan siis tänään.

Kun kaikki hianot julkimöblögääjät ja muut aina kertovat, mitä yhteistä heillä on kenenkin kanssa, pääsisin minä kerrankin pätemään! Wau, olen ihan samis Juha Miedon, Hilkka Ahteen ja Hannele Laurin kanssa, melkein paras kaveri jo monta vuotta *eheheeeeh*. No juuei, onpa noita paljon-paljon muitakin ja voi miten hassua, ainakin pari ei-mainittua oli päässyt julkisen puolen hoitoon aivan käsittämättömän nopeasti. Sitä sen kummemmin nyt tässä penkomatta, joillakin se onnistuu…

12510292_1008650075861903_4078678962385449550_nBelga kävi eilen asioilla eli apteekissa noutamassa mömmöt, joita ei viime vkolla ollut ja jotka piti tilata. Lisäksi sain valtavan kassillisen kirjoja! Hupaa taas, miten ihan aina varauslista laukeaa kerralla ja silloin on kyllä ihan hurjia pinoja ympäri huushollia. Sitten taas menee toisinaan parikin kuukautta vain 3 – 5 kirjan viikkovauhdilla. :( Tätä tasoittaisi se, että pääsisi itse kirjastoon ja voisi valita osan pikalainoista. Nyt ei *vielä?* voi ja kaikki hoituu aina täyden varauslistan voimalla! Silti Malmin kirjaston palvelu on aina yhtä loistavaa ja muutenkin kiittelen meitin kirjastoa täpöllä. :P Lisäksi laps toi kaffetta, valkosipulia ja jotain muuta pientä. Pakkasessa on nimittäin muonaa, jota hiljalleen pitää syödä pois. Omenat lähentelevät loppuviimeistä, mutta ehkä niistä vielä yksi krumpeli on tehtävä. Muutoinkin Belga avitteli muutamassa pienemmässä jutussa, joihin en vielä pysty / saa ryhtyä.

Valentiinolle lähti pino virallisempia papereita, siksi etanaposti. Tosin tyrkkäsin mukaan myös vähän muuta kivaa. Jotain siis olen saanut hoidettuakin. Tänään ajattelin uskaltautua laskujen pariin sekä kurkkaamaan tilille. Ihan hyvin riittää kuulkaas yhden asian hoitaminen päivässä – jollei ole siis ihan pakko. Tällä kirjoitussysteemillä ja mahdollisimman epäergonomisessa asennossa ei ole kiiva puuhata koneella. Twiittaamista se ei estä – kiitos merkkirajoituksen! :D Eikä tietenkään liikkuvan kuvan katselemista.

Ehh, alkaa näyttää siltä, ettei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa. Entiseen tapaan; kysykää, kommatkaa ja privatkaa! Minä menen nyt narskauttamaan aamuompulta niskat nurin *rousk*.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – YRITTÄÄ AINA VAAN, IHAN AINA!