Kohta riittää tämä pelleily

Menee hermo WP:n kanssa. Tai sitten se on YP. Kirjoitin päivityksen, yritin saada sen ulos. Ei, herjausta herjausta ja taas salasanojen vaihto ja kettuilua uloskirjautumisesta ja jos sen vahvistaa, ei pääse tänne enää ikinä? Miksi tämä on yhtäkkiä niin hlvtin hankalaa? TÄH?

Minä olen loppuunväsynyt enkä jaksa nyt tapella tämmöisen jutun kanssa. :( Olkko.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT TAAS NYPPII ERIKOISEN KIEHTOVASTI

Joskus vaan ei jaksaisi…

En minä huvikseni valita. Eikä se ole kivaa. Enkä aina tosiaan jaksaisikaan.Se nyt on kuitenkin niin, että pieni mieli toivoo senkin kantautuvan eteenpäin, jonnekin. Ei siis vain vakkarilukijoille.

Muuten ei täällä ole mitään rapottavaa. Muistan, miten vielä osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessa ihmettelin, kun eräs tuttu invatakson käyttäjä kertoi joutuneensa olemaan sisällä koko talven.Juteltiin siinä ja sanoin varmaan, etten kestäisi. No joo, paskapuhetta. Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa. Olen kökkinyt sisätiloissa ainakin 1.5 v. ja käynyt vain ehdottoman pakolliset lääkärit ym. joita ei ole voinut kukaan muu hoitaa! Niin se piiri pikaisesti suppenee eikä tämä aina edes tunnu oudolta. Meno alas avaamaan ovea on Kuukauden Seikkailu… Tänään taas Belga saa kertoa, joko uskaltaisi yrittää itse luistella pihaan Crocsit jalassa…

Jep, torstai, eli Belga tulee ja käy ruokakaupat, apteekin ja kirjaston. Sama rundi, melkein samat asiatkin sekä hyvin samanlaiset muonat joka viikko. Pääasia, että saan ainakin omenoita ja kaffetta… Taidan leipoa lapselle mukaan muutaman muffarin! *uhoa!*

Taas ollisi oikeasti niin paljon sanottavaa, mutta se on myös niin turhaa. Lisäksi en aio enää ikinä hehkuttaa mitään, mikä ei ole sataprosenttisen varmaa. Eli eipä taida löytyä mitään kiinnostavaa lukijoillekaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTAKIN SE ODOTTAA JA ODOTTAA JA ODOTTAA!

Mikään ei ole terveellistä…

Taas tuli luettua uutisia, oli ehkä tavallista enemmän sellaisia, jotka jotenkin sivusivat sairauksia, niiden hoitoa, ns. hyvää oloa *mitvit se mahtaisi olla*… Näistä luetuista jutuista saa sellaisen kuvan, että joka ikinen sairaus on ihmisen / sairastuneen oma vika. Ikioma vika; on syönyt ja juonut väärin, liikkunut joko liian vähän tai väärällä tavalla ja muutenkin aiheuttanut itse itselleen kaikki fyysiset ongelmansa! Jos on kaiken lisäksi sattunut tupakoimaan, tuomio on varma. Jostakin syystä nyt juominen on muutamaksi vuodeksi näköjään tökätty syrjään eli se ei ole pinnalla. Eli lyhyesti: teet mitä tahansa, kaikki on oma vikasi. Selvä… sitten joudut sairaalaan, hoitoon, leikkaukseen tms. Jos et toivu tarpeeksi nopeasti, taas kaikki on oma vikasi! Vaikka paikan ruoka on syömiskelvotonta ja vetäisisit puollimaratonin käytävällä päivisin – ihan oma vika, jos et ymmärrä mennä sänkyyn juuri sillä tavalla kuin *terve* fysterppa on ohjeistanut. Tällöin sinä olet hoitokielteinen ja sinulla on aistittavissa selkeitä mielen ongelmia! Se, että oma tapasi on toisen mielestä oikea, ei pelasta mitään! Sinä et tottele 100 %:sti annettuja ohjeita ja sehän tässä on väärin!

Sairastunut itse, asiakas tai potilas, miten kutsutaankin, ei saa itse ottaa selvää sairauksistaan eikä hoidosta, ei varsinkaan lääkehoidosta. Nyt on nimittäin niin, että joka ikiseen Käypä hoito -suositukseen tyrkätään ensimmäiseksi liikunta! Ihan sama, mistä on kyse ja pystyykö ao. henkilö liikkumaan. Piste. Se on nyt päätetty, että liikunta on ainoa lääke ja siihen on uskottava. Olet aivan prleen kerettiläinen, jos menetkin kertomaan, että sinulla liikunta pahentaa kipuja, vie pariksi päiväksi petiin tms. Sinä vain luulet. Sinulla on aistittavissa ongelmia korvien välissä. Sitten alkaa tulla mielipide- ja psykoosilääkitystä. Se voi olla helpotuskin, koska niiden vaikutuksen alaisena et enää pysty liikkumaan mihinkään. Kipuihin ne eivät kyllä vaikuta pskannakkiakaan!

Minä alan todella saada tarpeekseni tästä, että joka sairauteen ensimmäisenä – siis hei – ensimmäisenä ”lääkkeenä” on liikunta. Vttu, kyllä minä likkuisin ihan mielelläni, jos pystyisin. Satun myös olemaan niitä fibroa sairastavia, joilla liikunta oleellisesti pahentaa tilannetta (moneksi päiväksikin). Tähän kun lisätään nykyinen tilanne, ei kuulkaas naurata hetkeäkään! Olen saanut kolmet erilaiset ohjeet siitä, milloin voisi kuvitella etenevänsä istumaan esim. takson penkille sekä kävelemään rollerin kanssa hissuksiin ostarilla. Lääkityksestä soittaa tänään se kipupkl:n lekuri, joka nauraa suoraa huutoa valittaessani särkyjä, kolotuksia ja kipuja.

Minä olen tänä aamuna niin harvinaisen vttuuntunut tähän ihmislajiin, joka ilmeisesti itse uskoo puheisiinsa. En ikinä ole toivonut kenellekään pahaa, joten toivon heillekin vain jotain sellaista sairautta, johon he itse sanovat automaagisesti liikunnan auttavan. Eihän se ole rumasti sanottu, eihän?!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN VARMASTI YRITÄ TÄNÄÄNKÄÄN ULOS!

Lisää itsekeskeistä jorinaa

Ei minulla ennenkään ole ollut ihmeempää kerrottavaa. Nyt yleensä vielä vähemmän. Maailma oudosti supistuu, mutta siihen tottuu itse nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Minä varmasti laitostuisin äärimmäisen helposti. ;)

Maailman uutisissa olisi ehkä paljonkin kommattavaa, mutta oletan kaikkien ihan itse ne lukeneen enkä jaksa tuputtaa nyt omia mielipiteitäni *koska kyseessä ei ole mitään todella järisyttävää*. Kehun mieluummin Omaa Rakasta Sähköhuopaani, sillä residenssissä on jälleen jäätävää ja kosteaa. Leidi Minni osallistuu kehuihin, sillä hän hallitsee osaa huovan nurkasta tuossa korvani vieressä ja hurisee niin, että näppiskin tärisee. Kissan prakkautta ja huolenpitoa! <3

Joka päivälle on säästelty jotain jännää ja tänään se on pakkoruisku ilman sidoksia ja tod.näk. siis niiden lopullinen jättäminen pois. Nurse Susu on luvannut tulla paikalle ja ns. ulkopuolisen silmin katsoa, näkyykö punoitusta tms. Tässä on se ongelma, että itse en tuota haavaa näe ja peilin kautta on vaikea arvioida yhtään mitään. Toivomme siis siististi parantunutta leikkuuarpea!

Koipi särkeilee edellensä ja välillä aika pahastikin. Mietin, pitäisikö kilauttaa hoitsulle vai jättäisikö huomiseen – silloin voisi rapota haavan kunnostakin (arvelen sitä ehkä kysyttävän). Koipi sai eilen kylmäkäsittelyä lunta pussiin -menetelmällä ja se välillä hetken auttoi. Ärrrh, olenko nyt aivan himppasen katkera siitäkin, että jos muuten olisikin melkein OK, tulee sitten jotain tämmöistä. Kai se on vaan edelleen uskottava, ettei se tuuri muutu kovin helpolla… :( Muutenkin ehkä pari sanaa auktoriteetin suusta voisi olla tarpeen. Mietin jatkuvasti, mitä minun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä jne. Sitten minä vain makoilen kahdessa asennossa, istuskelen hetkiä  keittiössä ja kierrän pari hullunrundia jotakin etsien tai tehden… Eli minä en siis tee yhtään mitään! Ai niin, noihin em. toimintoihin sisältyvät kaikki ne liikkeet, joita on neuvottu tekemään. Silti! Tunnen itseni niin kirotun turhaksi, taas.

Asiallisina asioina makselin eilen laskuja, joten perustarpeet on turvattu. Tekisi mieli tehdä sitä-ja-tätä, mutta… niin… kun minä en ole mikään ennustaja. Ehkä tämän jahkaamisen sijaan soitan ja tiedustan noita paria asiaa. Siinä on vain aina se pieni uhka, että pitäisi mennä näytille ja sitä minä en kestä. Kotimatka tuolloin oli yhtä helvettiä – ei enää ikinä.

Sorry, olen luvannut tehdä jokusen asian. En pysty, koska ajatukset *taas* pyörivät vain oman itsen ympärillä. Hyi helkkari, että osaankin olla itsekeskeinen. :( Menen nolaamaan itseni omppujen seurassa.

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – ITSEKESKEINEN KIKKARE!

 

 

Skitsoilua ja lällätysmoodia

Ei ole enää vetokettua, on pitkä… joku… mitä en itse näe! Poisto ei mitenkään hirveästi koskenut, nipisteli ja aiheuttikin vain yhden kirouksen. Enempi sisäistä kiroilua aiheutti KSH:n hyyppä ja tapa puhua – kuin olisin ollut vähintäänkin eeeerittäin iäkäs lapsi, jolla on muistisairaus ja joka ei vaan ymmärrä. Missä tällaista opetetaan? Ei kukaan luonnostaan puhu noin! Lisäksi ohjeet olivat taas olleet epämääräisiä, koska olen ”joku ylimääräinen”. Leidi soitti ja komensi käymään suihkussa ennen tuloaan, jotta voi hoitaa ketun. Menin vähän änkäksi; kyllä minä väkisin ruiskuun, mutta puuttui vaatetta ja muuta. Hissukseen sitten änkesin sinne niin, että tullessaan hänellä oli märkä valkoinen valas vastassa. Jotenkin nämä toiveet, pyynnöt ja asiat eivät ole välittyneet eteenpäin. Eikä muuten edes se, mistä kohdasta hakaset poistetaan. :o Tosin hän sitten kovasti kyseli, mitä voisi tehdä. Minä olin jo sillä tuulella, että oikein hyvä, jos siirtyisi toiseen osoitteeseen. Kyllä, kiitän palvelua. Mutta.. ehkä tässä vain rassaa se, ettei vars. tilaus tullut saiskun kautta ja kaikki tieto oli hukattu. Toivoisin kuitenkin, ettei kenellekään lällyteltäisi tuolla tavalla; se alentaa iäkkäämmänkin ihmisarvoa ja itsetuntoa kuulkaas aika paljon!

Oikea koipi on siis kipeä, polven vas. alaneljänneksessä tuntuu selkeä kipu, joka toisinaan säteilee alemmas. Koipi taipuu, pohje ei ole kipeä, voin astua varpailla jne. Turvoksissa se prle on – mutta on se ollut tuollainen aika usein ennenkin. Silti vähän hermostuttaa. Tosin joku väitti, että se johtuu lonkan murjomisesta? En minä tiedä, hoitsu ei vastaa tänään puhelimeen enkä tahdo päivystykseen. :( Tehkääs nyt pikadiagnoosi?

Haava on peitelty sidoksilla vielä pariksi päiväksi. Toivottavasti se paranee kunnolla. En minä tiedä, taas tuntuu kaikki menevän jotenkin sviduralleen eikä mikään toimi ihan siten kuin olisi toivottavaa. Lisäksi täällä on aivan saakelin kylmä! :(

Valitan, minä en keksi mitään mukavaa kirjoitettavaa tänään. No  juu, nukuin ehkä yht. sen 4 h ja sehän on ihan paljon. Muuten – no, taas alkoi se ajatusten kiertoliike, joka ei johda mihinkään hyvään.

Belga tulee lounaalle – saa laittaa itse, jos en jaksa. Käy se niinkin. Ähh, en minä  tiedä. Minä en taas kohta tiedä mistään mitään, taidan tarvita toiset kaffetkin.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JOSKO VÄHÄN ROHKAISUA, EDES?!

 

Sitten lisää panikeerausta…

KSH:n nyrppi kävi, vaihtoi sidoksen ja sen osalta kaikki ok. Sen sijaan kauhisteli koipiturvotusta (joka ei ole kipeä, samanlaista ollut joskus ajoittain muutenkin) ja selvähän se, että minä en vain ymmärrä miten vakavaa se on. Varsin ymmärrän, mutta mitä minä tässä voin tehdä?!

Kas kun ennen tuota soitti kipupkl:n lekuri, jolle valitin istumiskipuja ja sitä, että joudun pinnistämään koko ajan varsinkin tuolla koivella pysyäkseni tuolilla. Kerroin myös, että koipi on jkv turvoksissa ja mustelmilla. Enkä nuku. Arvaatte kai, leidin ainoa(hko) kommentti oli se, että kuulostan alavireiseltä ja sitten se alkoi: sama jaanaus mielipideläkkeistä ja muusta scheissesta! Sanoin nyt jotenkuten pärjääväni tällä aavistuksen verran nostetulla Oxylla, nukkuvani antisosiaalisena silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Tuli taas erehdyksessä avattua sen verran turpaansa, että hän haluaa minut sinne vastaanotille (ilm. tarkoituksena purkaa kaikki lääkitys!). Sanoin, että OK mikäli onnistuu samaan aikaan jälkitarkastuksen kanssa. Tämä siksi, että keikka tuonne tulee maksamaan huntin kerrallansa (matkojen omavastuut ja pkl-maksu). Se kehtasi ihmetellä, miten kuljin aikaisemmin…. yritin kertoa, mutta ei se mene perillle näille, joilla ainoa periaate on saada ihmisiltä vähänkin tehoavat lääkkeet pois ja tilalle kaikkea scheissea. Minä olen nyt vihainen! Vihainen myös itselleni, koska en ollut valmistautunut tähän puheluun riittävästi – luulin hänellä olevan tarjota ratkaisua. Paskan marjat, sanon minä! No, mikään pakkohan tuonne ei suinkaan ole mennä…

Kävely ei siis ihmeemmin satu. Selinmakuu on melkein pahinta *istumisen jälkeen*. En ole voinut maata selälläni pariin vuoteen, koska kivut ja lisäksi tuo samainen oikea koipi ei ole taipunut petiin asti. No, nyt se kai taipuu – johtuuko tuo sitten siitä vaiko ei?! Skitsoan taas aivan perkeleesti ja menen kohta hakemaan ekan rauhoikkeen. Toisekseen skitsoan sitä, että en oikeasti osaa sanoa mitä saisin tehdä ja mitä en?! Tiedän, etten saa kumarrella lattioille asti eli kissipoliittiset hommat on saatava joku hoitamaan. Samoin jotain muonaa ja astiaa on ala- ja yläkaapeissa eli edes noukkimilla niitä ei tavoita… Saan kävellessä varata täpöllä, mutta miten hellan ja tiskialtaan vieressä seisoskelu? Rollerin istuin on liian alhaalla mihinkään… vttu, tulen hulluksi. Toisaalta, jos koiven kanssa tulee lähtö en minä mitään sitten enää tarvitsekaan. Huolehtiihan joku sitten Minnistä?

Yhtä mömelöäkin puuttuu, pitää soittaa ja kysyä onko se tullut. Pienempikin määrä olisi riittänyt, mutta eihän Belga sitä tiennyt enkä arvannut moiseen edes ohjeistaa.

Olisikohan vuorossa pahin päivä taas pitkään aikaan. Minulla olisi taas suunnitelm(i)a, mutta… niin… se on se prleen toteutus. Räyh – minä jopa hetkisen ehdin kuvitella, että tuuri olisi kääntynyt. Mutta mihinkäs se.

Otetaanpas aamuomena ja vähän rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PAKKO USKOA, ETTÄ MINUT ON KIROTTU!

Viikko oltu kotona

Tai melkein – iltapäivästä laskien siis. Tilanne? Ehkä hieman parempi eli joitakin asioita osaan varoa. Kivut eivät oikeastaan ole mihinkään hävinneet, paitsi pieni osa niistä kivuista jotka leikkaukseen johtivat. Niistäkään ei voi vielä oikein sanoa mitään, koska liikehdintä ei ole samanlaista kuin ennen *vrt. varovaisuus*. Minä lievästi skitsoilen tätä ns. toipumisprosessia, koska Härra Dri oli niin negatiivinen kohdallani ja oli aivan varma, että tarjolla on luksaatiota, infektiota ja kaikkea muuta mahdollista. Arvaatte varmaan, mitä se saa aikaan aina yksiksensä asioita pähkivässä Polkassa!

Tänään tulee kuitenkin käymään KSH:sta joku -> hiusten pesu ja ruisku, sidoksen vaihto ja rasvausta. Toivonkin, että hän osaa sanoa jotakin yleisnäkymistä! Koska ao. leikkausta ja sen esitoimia sekä odottelua varten on laadittu ihan oma kirjanen, olisi vielä järkevämpää, jos jälkipyykkiä varten olisi myös oma opus. Toki jotain on tuossakin läystäkkeessä, mutta se on enempi vain pelvoittavaa. :(

Sain eilen väkerrettyä lyhyen kirjeen Valentiinolle, täynnä kirotusvihreitä ja muutenkin hieman sekavan… Ilmoitin kyllä, että se johtuu vain tästä kirjoitusasennosta ja omista jaksuista. Tämä systeemi ei oikein innosta laajempaan faktaan eikä varsinkaan fiktioon. Halusin kuitenkin hänen saavan pikaisemman kirjeen, vaikka sitten lyhyemmänkin. Tällä viikolla pitäisi kuitenkin laittaa etanapostissa hänelle hieman materiaalia erästä tärkeähköä asiaa varten. Siihen ehkä saisi jo järkevämpääkin *njäääh* mukaan.

Muuten jälleen kerran torkuin alkuillan ja sitten valvoin aikaisin. Ei se minua haittaa, mutta naapuri tuntuu joistain äänistä joskus havahtuvan. Hmph. Minulla olisi aikaa ja haluja tehdä kirjallisia rästihommia. mutta tämä asento… :( Ärh!

Eilisiin kommentteihin sen verran vielä tässä, että tuo eräs luontaistuote ei todellakaan liity mitenkään huimeisiin tahi niiden jalostamiseen. Sitä myydään rohdoskaupoissa ja postimyynnissä (kuten siis muitakin luontaistuotteita, teetä ym.) ympäri Juurooppaa, mutta jostakin syystä se on kielletty täällä. Tämä on muuten asia, joka on vielä tarkistettava – saattaa olla, että olen itse erehtynyt tai vain lukenut väärin. Ei olisi sekään ensimmäinen kerta!

No, siinä on ainakin jotain järkevää tehtävää tällekin päivälle. Olisi muutakin, toki. Ehkä yritän keskittyä lukemiseen – siinäkin haittaa jälleen kerran sopiva asento! Tai ei varsinaisesti sopiva vaan tieto siitä, onko lupa maata ja kuinka pitkään istua jne. Voi huokaus! Taidan mennä riipimään rauhoikkeen, muuten alan panikeerata lähes kaikkea.

Kiittelen taas kommentoijia – mukava, että olette jaksaneet jättää jälkenne ja edelleen sana on vapaa, halutessaan voi aina myös privailla! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MÄ EN EHKÄ AJATTELE AINA NIIN SELKEÄSTI…

Ostin palvelua itselleni…

Luulin tilaavani toyboyn, mutta tulikin KSH:n sirkeä nuori leidi. ;) Ehkä se oli tässä kunnossa kuitenkin parempi ja ainakin hyödyllisempi vaihtoehto. Yritin olla mahd. nopea, koska tiesin olevani kaikinpuolin ylimääräinen, puskasta ilmestynyt lisätaakka. Kävin vain pikaruiskussa, tosin ei ollut edes tarkoitus tehdä muuta. Leidi hoiti sidoksen vaihdon ja todisteli moneen kertaan, että on parantunut hyvin, ei eritä ja näyttää hänen mielestään hyvältä. *helpotus iso* Lisäksi pyysin rasvailemaan selkää ja koipia, joihin itse on nyt täysin mahdoton mitenkään ylettyä ja iho on aivan ratisevan kuiva. Sekin hoitui ja vielä ylimääräisenä pyysin pikaisesti letittämään hiukset tiukasti, koska en itse siihen kunnolla kykene (liikerajoitteet käsissä ovat taas pahat, koska melko hillittömät säryt). Kiitos, toiminnot pelasivat mallikkaasti, seuraava tapaaminen maanantaina ja hakasten poisto perjantaina. Veloittavat – ensimmäisen tiedon mukaan – 10 juuroa kerralta. Sen kyllä kestää, tässä tilanteessa! :)

Belga kävi hoitamassa vähän muonaa kaupoista, ison kassillisen lääkkeitä sekä pinon kirjoja. Noilla tulee taas toimeen ainakin viikon! Lisäksi laps teki ylimääräisiä hommia pyynnöstä eli pyykkäsi, tiskasi, järjesteli vähän piuhoja ym. juttuja lisätäkseen mukavuuttani kirjoitella tässä selinmakuulla. Harjakaisiksi nautimme vuoden ekat Ruunarit ja kaffet. Ruunarit ovat hyviä, harvoin syötyinä. Huomasin kyllä saavani massiivisen sugar overloadin. ;) Siinä sivussa kauhistutin ja nauratin Belgaa tarinoilla leikkuuhommista sekä saiskun oloista. Laps näytti kyllä mielestäni hiukan huojentuneelta, kun olin oma typerä itseni jälleen ja takaisin kotona. Hän myös näki minut siinä vuorokauden huonoimmassa kunnossa eli iltapäivällä, jolloin kivut ovat pahimmoillaan sekä muutenkin on jo melkoisen kehno fiilis. Sovimme sitten normilounaan lauvantaiksi sillä optiolla, että jos minä en kykene, Belga loihtii safkan.

CYo-J0qWAAAjh42Minni on näyttänyt sekä parhaimpia että huonompia puoliaan; aina yhtä rakastettavan ihana, mutta illankähmeessä alkaa kiusiminen ja pieni kisvttuilu kissivirne kuonolla. :) Nyt karvamölli taas uinuu polvitaipeessa maailman kilteimmän ja kauneimman kissan näyttikappaleena! Omela otus. >o<

Päivät kuluvat hissukseen samoissa puuhissa kuin aina: on lukemista, kirjoittamista, katsottavaa ja sitä pientä puuhattavaa. Puuhat on vain jätettävä hiukan vähemmälle, koska nyt pystyn vielä tavallistakin vähäisempään. Liika liikkuminenkin kostautuu täydellisenä loppuunajamisen tunteena eli on pakko mennä maate, koska heikottaa ja tärisen väsymyksestä. Toivottavasti kivut alkaisivat helpottaa; eilen ja tänäänkin on ollut paha. Entiset kivut + leikkauskivut + leikkauksen jälkeiset kivut + toipumiskivut – ja lääkityksenä vain samat mömmöt kuin ennenkin. Välillä melkein tekisi mieli iskeä nyrkillä seinään *öh, tuota, iskinkin kerran ja mustelma siihen tuli*. Se on kivunsiirtomenetelmä, joka toimii ainakin hetken.

Eipä kai minulla tässä mitään  maailmojasyleilevää sanottavaa ole. Tämä selällään makaaminen on kivuliasta, varsinkin jos järjestän tällaisen kirjoitussession. Lopetan siis myös kipupoliittisista syistä. Jos jollakulla olisi tarjota sitä Vihreää Teetä, voisi privauttaa asiasta…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VALVOTUN YÖN JÄLKEEN ON TAAS UPEITA IDEOITA!!!

Kotona

Ei, en tiedä oliko järkevää lähteä – mutta kuitenkin. Olen siis kotona ja minulla on lapsenvahti itseäni varten. Koska minua koskee aivan saatanasti (kivamömmöjä ei saanut kotiin!) enkä pääse itse edes oikealla tavalla sänkyyn, jouduin anomaan apuja. Onneksi Susu suostui GigantBaby-sitteriksi.

Mitään hauskaa tässä ei ole, ei niinkauan kuin on kipuja. Ei todellakaan. Voin kertoa tavallisen elämän asioista, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan tuollaisen pikku toimenpiteen jälkeen. Todella. Yök ja pah!

Kissi-ressu oli aivan sekaisin! :( Ikinä ole kuullut lapsen suusta sellaisia ääniä ja moukerrusta. Nyt tilanne on normalisoitunut (ja minä saanut kissankuolaiset korvat ja hiukset)!

Jos joku haluaisi viettää täällä 24 h/vrk, siitä vaan. Palkkioksi luvataan paskoja juttuja, ärinää, pieremistä ja voihkimista sekä omalaatuista akrobatiaa! :( Ei, minä en edes yritä olla hauska. Minä toivon selviäväni seuraavista n. 2 vkosta edes jotenkin. Härh, lupaavaa se ei ole. Minua koskee paitsi paikkoihin, joita rassattiin, myös muualle olemattomiin lihaksiin, jotka ovat joutuneet uusiokäyttöön. Koskea tai sattua ei ole oikea termi, ei ehkä myöskään kipu. Se on kaikkea näitä yhdistettyä loputtomaan häpeään, itsesääliin ja osittain myös periaateraivoon tiettyjen lääkitysten osalta! Lisäksi saan holtittomia tärinäkohtauksia, joissa ei ole oikein mitään järkeä. Juu, juu – olenhan minä hullu, toki. Mutta silti!

Suoraan sanoen, voisitte tsempata sekä minua että erityisesti Susua, joka onneksi vielä saa nukuttua soffalla. Minä en tiedä, mitä olisin tehnyt ilman häntä….

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – PUOLI VUOROKAUTTA MENNYT NYT KOTONA…

Ei halua, mutta silti…

Huomenna on siis miitti Peijaisissa. Enhän minä sinne mitenkään hinkua, siksi varmaan tulikin taas valvottua. Mietinkin, miten paljon rauhoiketta pitää ottaa alle, että ei ärsyyntyisi tämän härran hyökkäävästä käytöksestä ja suoranaisesta piilokettuilusta. Vai onko se niin, että tavisämmälle *vähän pläski, vähän tupakoiva, vähän sitä-ja-tätä* voi syytää ihan mitä vaan? Että kyllä se on kaikki vaan kestettävä. Ihan kaikki. Ärh! Jos minä en sano mitään, olen umpimielinen psyykkinen tapaus. Jos sanon jotakin, käyttäydyn asiattomasti ja minut pistetään ulkoruokintaan ja kaikki lääkitys tempaistaan vegs. Kaksi kertaa ärh!

Kai se on kerättävä paperinsa, etsittävä jotakin kampetta huomiseksi ja tilattava Leka-takso. On muistettava myös jonotuskirja(t) ja eväät, muuten ärsykynnys voi alentua vielä pahemmaksi. Minä oikeasti yritän käyttäytyä eikä minulla ole ikinä ennen ollut missään eikä kenenkään kanssa näitä ongelmia – paitsi nyt viimeisen vuoden aikana… ihmettelen. Kai se on uskottava, että pitäisi olla nimeä / rahaa / muuten mallitapaus / fyysisesti huippukunnossa ja terve, jotta kohdeltaisiin asiallisesti. Kolme kertaa ärh!

Belga kävi eilen ja seinässä on kaksi taulua lisää. Oikein hyvä. että pääsivät esille ja näyttävät paremmalta kuin voisi kuvista edes uskoa. ;) Juu, ehkä saatte joskus ne kuvat. Lounas oli myös onnistunut, varsinkin uusia emmeitä sisäänsä kätkenyt salado ja punajuuripaistos. Teen toistekin! Ja jälkkärinä iiiiiiso kippo omppukrumpelia, josta loput pakkasin lapselle mukaan – on jotakin iltateelle hänelläkin. Minulla on vielä omppuja puoli laatikollista eli riittää siitä muutamaan paistokseenkin. Kyselyjen perusteella_ Omppukrumpeli (applecrumble) on siis mähnää, joka tunnetaan Kaura-omenapaistoksena. Edellisissä kommenteissa on oma noin-ohje, mutta kuukkeloimalla jokainen voi etsiä paremman… tuo toimii minun mielestäni ihan ök. En viitsi linkittää tähän mitään ohjetta, koska ne ovat aika erilaisia keskenänsä.

Njäh, nyt ei kuulkaas tosiaan ole meikäläisen ihan paras päivä! Varmaan arvaatte, että mielessä pyörii vain huominen *ja tietty siitä koko ruljanssista selviytyminen*. Neljäs ärh!

Minä menen nyt ja mussutan *eheheh, härn* aamupäärynän! :P

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – TUHAT KERTAA ”MIKSI?” JA ”ÄRH!”