Taas tökkäistävä viikko alkuun

Eipä silti, meikäläisen päivät ovat melko samanlaisia. Ei väliä, onko sunnuntai vai maanantai. Haa, paitsi että arkipäivänä voi edes odottaa postia! ;) Silti on saatava viikko alkuun. Mitään varsinaisesti sovittua ei ole, mutta sellaisia puoliksi luvattuja ja ehdotettuja juttuja kylläkin. Jännäprojektinkin pitäisi edistyä. Tälläkin viikolla siis tapahtuu. Tänään en vielä voi luvata, mitä se voipi olla. Haa, voin kuitenkin kertoa jotakin yllättävää: KELA myöntyi erääseen asiaan, josta käytiin pientä päätössanailua ja viestinvaihtoa! :) Kyse oli hyvin pienestä summasta, mutta enemmäkin periaatteesta eli siitä, miten ja milloin liikuntaesteinen voi noutaa (eli pyytää jotakuta toista hakemaan) tietyt lääkkeet atteekista (jos niitä siis on vielä kotona). Tavallaan tilanne ei siis ratkennut kummankaan hyväksi, mutta virma hyväksyi selkeästi tekemäni ratkaisun *tämä oli se yllättävä osuus!* ;)

Jospa ensin päivityksen jälkeen menisi inventoimaan pakastimettimen ja jääkaapin. Voisi laatia joko soppaa tai uuniruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi. Jos ei jaksa, aina on nuudeleita ja vihanneksia (-> lue: porkkanaa, purjoa, valkosipulia). Mieleen jäi kiertämään myös tuo eilinen jaarittelu leipomisesta! Hitsit, jos minä olen töissä ollessa ja iltaisin järjestöhommia pyörittäessä vielä leiponut meille aamusämpylät ja kaffepullat, on se nyt kumma. Eivät ne taidot mihinkään ole voineet häipyä, ei myöskään muut kyvyt. Jaksaminen on se ainoa ongelma ja siitä selviää vain kokeilemalla ja / tai tauottamalla. Muuten huushollin eteen on vähän hankala tehdä vielä mitään, koska ei ole lupia ryhtyä nostelemaan ja kumartelemaan… Ja sama juttu liikehtimisen kanssa eli ei vielä uskalla kylille.

Suunnitellahan voi – ja unelmeerata! Se on oikeastaan selviämiskeno. Jotain näistä voi joskus jopa toteutua. :) Sitten on toinen todellisuus eli vielä on kirjoja lukematta.Ehkä hiukan voisi märistä siitä, että ei ole oikein kunnollista  lukupaikkaa (jollei siis lue petissä), asia ratkennee liikehtimisvapauden lisääntyessä. Ärh, yöllä harmiksi kääntyi yöjalkalampun totaalinen sammuminen. Ei mitään, mutta se ei ole ihan tavismallin vaihtolamppu eli joudun odottelemaan loppuviikkoon – Belga saa erikseen sellaisen hakea, koska näitä ei nyt satu olemaan jömmassa. Lukemisesta ja kirjoista on kyllä ihan erikseen muistutettava kaikkia: tänään on Lainan päivä! Muistathan seurata lähikirjastosi – ja tietty muidenkin kirjastojen – ideoita ja tapahtumia. :)

Aivan, tämä on täysin mitäänsanomaton päivitys. Voisin kommentoida taas helkkarin monia asioita, mutta en nyt vain halua. Edelleenkin ajankohtaisemmat ketutusväninät löytyvät Twitteristä @Polgarazi 

Nyt toivotankin vaan Nurse Susulle oikein hyvää tuuria tälle päivälle! Toivottavasti kaikki järjestyy kuten pitääkin.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN MINÄ TAASKAAN NUKKUNUT, MUTTA MITÄ VÄLII…

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Toipuuko makaamalla?

Kaikkien kieltojen ja käskyjen uhalla, osaan ongelmista tosiaan auttaa se laiska makaaminen. Toisaalta siitä on seurauksena se, että selkä on nyt jumissa… Ei siis koskaan hyvä. Toivottavasti suunta on kuitenkin parempaan. Tänään yritän taas väkertää meille sen ns. paremman lounaan. Ei se ole sen parempi kuin viikollakaan. Sen laatimiseen on ehkä käytetty runsaasti enemmän aikaa ja vaivaa, joskus jopa vähän parempia aineksia *jos on ollut tarjolla*. Minä olen vain pitänyt ideana, että sekä minä että Belga saamme kerran viikossa kummatkin nauttia itseämme paremmasta seurasta sekä ruuasta, jossa saattaa olla jopa salaattia kylkiäisenä. ;)

Sain eilisen makaamisen aikana kirjoitettua sen mitä pitikin. Aikaa tosin meni ja kirjoitusasento on taatusti epäergonomisin ikinä. Mutta se on tehty ja siitä olenkin ihan tyytyväinen. Tosin kirjoittaessani englanniksi tulin taas aivan hirmuisen kateelliseksi! Olen kateellinen kaikille, joiden äidinkieli on englanti. Ihan siitä syystä, että heillä on omalla kielellään luettavissa valtava määrä kirjoja. Kirjoja, joita ei ole käännetty ja joita ei siis joku kustantaja ole valinnut. Tarjonta on siis valtava ja se vaikuttaa tietty sekä omiin valintoihin että kirjojen hintoihin… Ja kyllähän minäkin luen englanniksi kirjoitettuja opuksia, se ei vaan ole sama asia. En ikinä pysty hallitsemaan aivan täysin kaikkia vivahteita. Niitä, joilla kirjoittaja on ehkä hyvinkin hienovaraisesti halunnut tuoda jotakin julki. No niin, se kateus on jo häipynyt! Minulla on isot pinot kirjaston kirjoja vain odottamassa lukemista, ihan turha märistä. Postistakin tipahti pari kevään uutuutta. Olen ihan tyytyväinen tähän… .kunhan nyt pääsin sanomaan tuostakin.

Mitäs muuten arvelette, mitä tekee Polka syötyään pari kuukautta omenoita 2 – 4 kpl päivässä ja niiden loputtua? Lähettää tietty Belgan kauppaan hakemaan tuoreita hetelmiä, niitä halvimpia. Ensin laps tuo ison laatikon kivejä, jotka tietty ovat hyvejä. Seuraavalla viikolla alennushalvennuksella *muka* on veriappelsiineja tai niitä tavallisia ja ne eivät jostain syystä vaan uppoa. No, Polka tietty ohjeistaa Belgaa tuomaan jälleen ison pussukan niitä puolalaisia halpisomppuja. Tässä vaiheessa laps kysyy, olenko tosissani. Kyllä, tietty. Ja taas meillä syödään samoja omppuja, hyviä ovat edelleen. Turha yrittää väkisin syödä hetelmiä, joista ei ihmeemmin pidä tai joista saa jotain oireita (sitrushedelmät, banaani). Enkä minä suostu tuhlaamaan älyttömiä summia eksoottisempiin heekkuhetelmiin. Kas kun nämä tuoreet jutut on minusta myös syötävä tuoreena eikä puoliraakana tai ylikypsänä. :)

En taaskaan saanut nukuttua, joten kulutin yötä suunnitellen kaikenlaista. Jostain kumman syystä minulla on näköjään oletuksena se, että minä todellakin toivun tästä paljon parempaan kuntoon. Ei pitäisi olettaa. Pitäisi muistaa, että selässä on useampi vika ja kun ryhtyy *siis ehkä ryhtyy, jos pystyy* liikkumaan enemmän, selkä ei tule siitä pitämään. Melkein kirjoitin, että liikkuisi jopa ilman rolleria. Poistin oletuksen, koska niin pitkälle en edes uskalla kuvitella. Realistinen tavoite voisi olla se, että käyttäisi keppiä ja ainakin ulkona liikkuessa rolleria. Ei nyt kuitenkaan mennä niin pitkälle ollenkaan! Nämä ovat vain valveunia. Tyydytään nyt vain siihen, että yleensä pystyn täällä toimimaan ja jotakin jopa tekemäänkin.

Siksi pitääkin hiissautua niihin lounaan valmistelupuuhiin. Just, näin aikaisin siksi, että en pysty seisomaan pitkään enkä tekemään kaikkea peräjälkeen. Lauvantailounaan valmisteluun ja tekemiseen kaikkinensa on varattava aikaa vähintään nelisen tuntia.

Kaikille lukijoille herkukasta viikonloppua! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS SE EI VALITA, SE PUHUU RUUASTA JA KIRJOISTA!

Perjantain pikaiset

Tässäkin hissukseen siirrytään normaaleihin aikatauluihin eli yritän pitää tänään kirjoittamispäivän, kaikkea muutakin siihen liittyvää pientä puuhaa olisi tarjolla. Siinäkin mielessä hyvä, että ei tässä ole ihmeitä täällä blögissä tänäänkään kerrottavana.

Belga kävi eilen ja hoiteli asioita sekä siellä että täällä. Sitä tavallista ohjelmaa, pyykkäyksellä koristeltuna. ;) Huomiseksi on säästetty muuta pientä puuhaa, johon itsellä ei ole lupa vielä vääntäytyä *vasta sitten aikataulun mukaan*. Itse märehdin erästä asiaa taas Kelan kanssa. On se ihme laitos; tuskin ainoakaan asia hoituu helposti. Tähän liittyen voin taas todistaa, mitä meikäläiselle maksaa Kela-taksin tilaaminen. Maksoin nimittäin puhelinlaskun eikä siinä ole kuin pari ylimääräistä tekstiviestiä. Niiden lisäksi normilaskusta poikkeaa vain se, että jouduin laskutuskauden aikana soittamaan kolme (-> 3) kertaa Kela-taksin tilausvaraushidastuskeskukseen. Nyt voi aivan selkeästi todeta, että lasku on 15 – 19 euroa enemmän kuin normaalisti. Yksi puhelu (eli taviskäyttäjälle joko menon tai paluun tilaaminen, itselle yleensä molempien mikäli vain mahdollista) maksaa siis käyttäjälle vähintään 5 euroa. Yksi puhelu!? Jonka lisäksi omavastuu on 25 euroa / matka, eli käynti pkl:lla tai sairaalassa maksaa 2 x 25 euroa + 2 x 5 euroa = 60 euroa! Tämä on aivan käsittämätön summa, Meiltä tuonne Vandaalle maksaa normitaksolla alle 35 euroa – noin vertailun vuoksi. Kela vetää ainakin tällä seudulla kahmaloittain rahaa välityspalvelun avulla: se on äärettömän hidasta, niin hidasta että hävettää. Mielelläni tietäisin, mihin tuo raha aivan oikeasti menee? Any? Ai niin, edelleenkään ao. keskuksessa ei ole käytössä mitään käyttäjätietoja, joten kaikki joutuu kertomaan ja toistamaan moneen kertaan (joka tietysti on tarkoituskin, koska se pitkittää vekkulisti puhelua). Ärh!

Oli taas niin tyypillistä, että kun kehuskelin eilen saaneeni unta, viime yö jäikin sitten taas oikein reilusti vajaaksi. Ei voi mitään, ei edes harmitella. Se on jo niin tavallista…. silti ottaa päähän, koska en pystynyt nukahtamaan kipujen ja puutumisen ym. takia. Aivan, tähänkin olisi olemassa oikein hyvää aviketta. Mutta eihän sitä nyt tässä maassa sentään… Tuo valvominen sai kuitenkin aikaan taas suunnitelmoimia eli sellaisia unelmoita, joihin liittyy ainakin melkein toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Olisihan se kiva, jos… jos nyt ihan ensin vaikka tästä kuntoutuisi paremmin käveleväksi.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – OLEN TAAS LUVANNUT KAIKENLAISTA!

Toipuminen on minuuteista riippuvaista!?

Otsikon mukaan – kyllä! Eilen nimittäin soitin fysterpalle ja kyselin muutamaakin asiaa. Lopuksi tarkistin näitä rajoituksia eli 6 vkon päästä leikkauksesta saa istua esim. autoon (ja muulle matalammalle istuimelle). Kysyin pitäisikö minun kuitenkin varoa enemmän ja ottaa tyyny mukaan, koska Härra Dri piti tuota varomista ym. tärkeänä. Ei, ei sitten ollenkaan – terpan mukaan se on sitten 6  vkon jälkeen vain haitaksi… Puuttumatta tässä kohden muuhun, perstaina 19.2. klo 00.01 minä saan tehdä kaikkea nyt huomattavastikin rajattuja toimia! Saman aikamääreen jälkeen en siten saisi myöskään enää käyttää tiettyjä apuvälineitä. Uskomatonta, miten fysterpan asemassa oleva henkilö, jota minä en ole edes perskohtaisesti tavannut, voi antaa minulle näin äärimmäisen tarkat ohjeet! :P

Aivan, niin pitkää kuin leveääkin. Minulla todella oli paljon kysyttävää, mutta en saanut mihinkään järkevää vastausta. Lisäksi sain täysin erilaisia *joka vastakkaisia* neuvoja kuin minut leikkauksen jälkeen tavannut fysterapeutti antoi. Himppasen alkoi närppiä, en alkanut huudella hävyttömyyksiä – kerroin kyllä, että melko outo tapa heillä on toimia ja jaella ohjeita ilmeisesti manuaalia tuijottaen. Minä päätin pitää sen oman pääni *ja järkeni* ensimmäisenä sikana ja noudattaa ekan terpan ohjeita soveltaen sekä muistaen sen, että Härra Dri piti sitä ylimääräistä varomista tarpeellisena. Ehkä minä sillä selviän. Ei minulla sinänsä ole ratkaistavana ongelmia, halusin vain vahvistusta omille teorioille ja tekemisilleni. Samalla tietenkin myös sille, etteivät lukijani ole jo ilmoittaneet minua Finlandia-hiihtoon! :o

Ei tässä ihmeempää, polvea särkee pitkään seisoessa tai istuessa. Lepo helpottaa, tietysti. Nyt alkaa tulla jo hinku päästä ulos ja laajempiin tiloihin kävelemään sekä testailemaan. Testaamista tarvittaisiin sen takia, että sen tarkan 6 vkon jälkeen voisi ehkä jo uskaltautua hoitamaan muutaman tärkeimmän asian. Mutta katsotaan nyt! Edelleen eniten näistä rajoitteista närppii tämä ns. nukkuma-asento, joka ei ole meikäläiselle luontainen. Viime yönä sain kuitenkin – ja taas – poikkeuksellisesti goisittua yhteensä n. 4.5 h. Jeeee, vuoden ennätys. :)

Belga tulee tänään ja käy noutamassa yhden paketin, pinon kirjoja ja vähän tuoretta syötävää. Omenat ovat nyt loppu! Pitää keksiä jotakin tilalle. Samoin pitää alkaa kehitellä taas itsellekin jotain uutta lounasruokaa. Muuten, se melkein ensimmäinen paikka, jonne kuskaan itseni liikkumarajoitteiden poistuttua, on kyllä ViiVoan. Taas on tullut huomattua, miten paljon kaikkea pientä puuttuu… siitä päätellen ostoslistasta tulee mittava!

Jännäprojekti etenee seuraavan kerran vasta ensi viikolla, joten minulla ei ole mitään ihmeellisen tärkeää kerrottavaa. Toki voisin taas kommentoida uutimia, mutta teen en edelleenkin siellä toisaalla. Ja nyt nylkemään kiviä! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KUNTO PARANEE MINUUTTIEN SISÄLLÄ…

Millään ja missään ei ole kiirettä?!

Simppeli ihminen – kuten minä – ajattelee, että sehän on ihan hyvä. Ettei ole kiirettä. Eilen alkoi kyllä nyppiä, sillä terveydenhoidon puolella niitä kiireitä ei todella näytä olevan. Ainakaan julkisella puolella ja terveysasemilla, eipä sairaalassakaan…

Toverittaret eilen kommasivat, että kumpikin joutuu odottamaan vastaanottoaikaa 3 viikkoa. Eihän se ole pitkä aika, ei. Mutta kun kyse on kohtuullisen tärkeistä asioista, toivoisi nopeampaa toimintaa! Minä olen viimeiset kaksi kertaa odottanut aikaa 6 viikkoa. Jos ei siis ole pää kainalossa, turha odottaa nopeaa apua. Tämä tuntuu vähän oudolta, koska julkisesti annetaan hiukan toisenlaisia odotusaikoja.  Mrrr, vihastuttaa.

Kipuhoitaja soitti eilen, aivan tyhjää täynnä koko puhelu. Leidi oli niin iäkäs, epävarma ja väsyneen oloinen, etten jaksanut edes riidellä. Hän ei osannut vastata kysymyksiini, suoritti vain soittovelvollisuuttaan ja puhui *tietty* kipulääkityksen alasajosta. Kerroin, että niin kauan kuin kivut ovat tätä luokkaa, näihin lääkityksiin en tee muutoksia. Lisäksi huomautin pariinkin kertaan, että em. lääkitys on kyllä enemmänkin tarkoitettu selkäongelmiin *joita on siis monta* kuin leikkauksen jälkeiseen kipuun. Kun yritin vielä kysellä kaikenlaista, hän ilmoittikin kiputrin itse sitten soittavan parin viikon päästä. On se omituista. Tärkeintä ei ole se, miten minä olen toipunut ja mikä on kokonaistilanne – tärkeintä on lopettaa lääkitys. Voihan ämmän länget!

Liikojen kyselyiden seurauksena hän myös sanoi fysterpan soittavan minulle. Ihan OK, olisikin keskusteltavaa. Kunnes illalla tuli viesti, että minun on soitettava itse sinne. He eivät voi soittaa… Juu, kyllähän minä. Olisi vain helpompi, jos sieltä soittaa ihminen, joka on lukenut ja jolla on ehkä edessään sairauskertomukseni! ;) Ja sitten vielä tästä ao. lafkan tiedottamisesta: käytössä on useita vuosia vanhat esitteet ym. Niissä on virheelliset puhelinnumerot ja soittoajat. Itse sain aikaisemmin käsin korjatun version juuri fysterpalta. Oikeastaan hulluinta olikin se, että aluksi tuo kipuhoitaja antoi minulle nuo väärät tiedot eli luki ne suoraan vanhoista papereista. Argh! Minä tarjoan tähän edukkaan ratkaisun: palkatkaa joku opiskelija kesätöihin ainoana tehtävänä painattaa isohko tarra, jossa on oikeat tiedot ja sen jälkeen liimata tämä vanhojen tietojen tilalle. Tämä on vähintä mitä pitäisi tehdä! Kyllä minä jaksan etsiä tietoja, mutta kuvittelen tilalle vanhan / huolestuneen / sairauksiensa takia kovin väsyneen ihmisen soittelemassa turhia puheluita väärään aikaan, saaden yliolkaisia vastauksia ja joutuen soittamaan vielä perään useita eri puheluita. Tätä ei voi kutsua palveluksi, ei missään mielessä!

No, kipuhoitajakin kuitenkin oli kovasti sitä mieltä, että jostain lenkkeilemisestä ja hiihtämisestä voisi puhua vasta puolen vuoden päästä – jos silloinkaan. Hän muistutteli myös meikäläistä siitä, että osa selkäongelmista voi reagoida asennon vaihtuessa melko ärhäkästikin. Juu, tuttua on! Minä olen yrittänyt aktiivisesti olla reagoimatta tähän joidenkin tyyppien outoihin reaktioihin tässä toipumisessa. Nyt – muidenkin sitä kompatessa – vähät välitän siitä, mitä muut ajattelevat. Enhän minä muutenkaan kaikista asioista sen kummemmin ota itseeni eli teen sen, mitä tietyt auktoriteetit katsovat oikeaksi ja jonka minä itse tunnen hyväksi ja vaikuttavaksi! Menkääs siis vaan ihan itse vaikka vesihiihtämään! *höh*

Taas on nukuttu huonosti ja puolittain pilkitty illalla. Odotankin lupia ehkä nukkua vähän eri asennoissa – väittäsin jopa saavani silloin paremmin unta… Muuten ei todellakaan mitään erikoista. Edelleen iltayöt tuottavat kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, on se kyllä mahdotonta tuo ajatusten konrollointi. :P

Siksi onkin aamukivien vuoro, suoraan kasasta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – AUKTORITEETEILLA ON ENEMMÄN PAINOA!

Hyvin valvottu yö jälleen takana…

ja siinä mielessä väsy päivä edessä. Onneksi ei ole mitään pakollista ja keli näyttäisi suosivan myös peiton alla makaamista.

Ainoa jo etukäteen rasittava juttu on se hoitsun soittoaika. Varsinkin, kun ajaksi on ilmoitettu niinkin täsmällinen väli kuin klo 9.00 – 15.00. En sitten ole jaksanut sen kummemmin varautua. Vaikka olisi minkälainen lista edessä, se ei auta. Minä luulen tietäväni, mitä konkreettista asiaa hänellä on ja riitahan siitä tulee. Minä tarvitsen tässä vaiheessa kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja heidät on ohjeistettu siihen, että kaikki pitää ajaa alas ja jäljelle jättää ne ihanat, toimivat, tehokkaat parasetamolit ja ibuprofeenit. Näistä (ja melkein kaikesta muusta Hyyssin kipupkl:n) ohjeistuksista olemme siis vahvasti eri mieltä. En minä edes toivo, että hän ymmärtäisi saati sitten kuuntelisi mihin minua eniten koskee ja miksi. Ei, tämä ei ole ennakkoasenne, tämä on jo koetun kertausta!

Muutoin ei kai erikoista; Nurse Susu poikkesi eilen itsekin vaivaisena huolehtimassa muonituksesta ja leikittämässä Minniä. Sain värkättyä itselleni eilisen lounaan – tosin se vei taas voimat aivan täysin. Simppeliähän se oli; perunoita ja kukkakaalia, mukanansa tymäkkä curry-chili-valkosipulikastike. Vaikka yritin touhuilla hissuksiin, jaksoin hätinään syödä ja kaaduin sitten suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei vaan jaksa eikä kestä. Silti minä yritän – joidenkin mielipiteistä pätkääkään välittämättä!

Jännärojekti jatkaa hiljalleen mahdollista toteutumistaan tai sitten ei. Onneksi on taas päivän ajaksi yhtä ja toista selvitettävää juttua, asiaa ja ei-asiaa. Ei, aika ei tule pitkäksi! Toteankin tässä, että aloitin aamun klo 4 tienoolla lukemalla uutisia ja nyt olen vasta tässä vaiheessa. Enkä minä ole vetelehtinyt yhtään missään.

Jahas, jospa se leidi on aamuintoinen… menenkin riisumaan viimeiset omput ja rouskutan niiden kupeeseen pari rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN KIVA, JOS SEURAA KÄYTTÖOHJEITA!

Helmikuussa on hyviä puolia!

Ihan ensimmäiseksi tietty se, että tämä on tavallista lyhempi kuukausi ;) Edelliseen liittyen voidaan tällöin olettaa, että sietämättömän kivuliaita päiviä on myös suhteessa vähemmän, eikö? Lisäksi nyt saa jo odottaa, että kevät on joskus tulossa… En tiedä, onko siinä nyt varsinaisesti mitään odotettavaa, mutta kuitenkin. :P Ehkä lukijoiden kannalta on nyt olennaista myös se, että kertomani Polkan jännärojekti ratkeaa viimeistään kuukauden lopussa!

No, siinä sitä olikin taas – sitä lievästi positiiviseksi väkisin väännettyä eloa. Muuten minulla menee kohta hermo. Ainakin yksi. Makoilu nimittäin ei ole lempipuuhia, ei varsinkaan, kun on vain kaksi ns. luvallista asentoa. Ärh. Istumaan pystyn tuolla tietyllä (siis sallitulla – on määräykset, minkä korkuisella ja muutenkin minkälaisella tuolilla istua) keittiön tuolilla n. 5 – 15 min. ilman kohtuutonta kipua. Jos menee pidempään, kuten usein menee, ylösnousu ja sen jälkeiset hetket ovat helvetillisiä. On mentävä suoraan makoilemaan, siis sinne menettämään sen hermonsa. Kävely onnistuu rollerin kanssa, mikäli vedän suht suoria linjoja täällä residenssissä. Mutta se ei kovin pitkään onnistu, koska keittiöhommat ovat sellaista mene pari askelta, väännä ja käännä, palaa ja tee sama toisinpäin -tyyppistä askeltamista. Ärh. Okei, antaa olla. Ehkä joku tajuaa, miksi kaikki ei nyt vaan ole sellaista ruusuilla tanssimista! :(

Mutta kyllä minä yritän. Minä yritän enemmän kuin ehkä luulettekaan. Kaikenlaista.

Huomenna kipupkl:n hoitsu soittaa ja minun varmaan pitäisi valmistautua. Vistottaa jo etukäteen se väheksyntä ja suhtautuminen, joka oli jo viime kerralla kuultavissa. Minun pitäisi olla jo vuosien karaisema tästä aiheesta, mutta ei se ole niin yksinkertaista!

Aha, väninäksikö on menossa? No, tänään taas toimii Polkan koekeittiö. Se aloittaa pilppomisrutiinin jo melko pian ja tarjolle lävähtää jossain vaiheessa jotakin muutakin kukkakaalipitoista muonaa kuin pelkkä aloo gobi. Kerron sitten tästäkin lisää – jos jotakin kerrottavaa on. Muonan lisäksi pitäisi taas tarkistaa taloudellista tilannetta ja käydä samalla maksamassa pari laskua. Lisäksi minulla on kesken kohtuullisen hyvä kirja ja kaffen kanssa on tarjolla joko piparitaikinaa tai krumpelia. Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. Varsinkin näemmä muiden ajatustasoilla.

Paitsi että minua väsyttää aivan tolkuttomasti, koska en pysty nukkumaan – sekä kivut että nuo pakolliset asennot saavat aikaan sen, että on pakko nousta ylös muutaman kerran yössä, koska muuta ei vaan voi tehdä. Räyh. Ei ollut tarkoitus vain valittaa, mutta siksi tämä taas näytti kääntyvän. Pahoittelen. Pahoitin myös mieleni tekstistä, jonka luin eilisiltana ja joka ei itse asiassa mitenkään liity minuun tai tilanteeseeni.

Parempi lähteä riisumaan aamuomena ja samalla sheivaamaan yksi kivi…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTKUT ASIAT OVAT NIIN PIENESTÄ KIINNI!

Tyhmästä päästä saa kärsiä!

Siitä saa melkoisesti kärsiä. Niin paljon kärsiä, että voisi perustaa kärsäkaupan! *ontuu, ontuu pahasti* Olo on kuin minut olisi hakattu tai pistetty jonkun vekkulin silppurin tai venytyskidutuspenkin läpi. Tosiasiassahan minä vain rekonstruoin normaalin lauvantain eilen. Vieläpä vähän varovasti. Vihannesten pilppomisenkin aloitin jo klo 8. Hauduttelin pastakastiketta melkein pari tuntia, jotta siitä tulisi oikeanlaista. Aloin hyytyä jo pitkään ennen Belgan tuloa, mutta eihän nyt kattilaa voi jättää yksin hellalle. Eli sinnittelin ja lapsen tultua painuin lepuuttamaan siksi aikaa, että hän keitti pastaa muonan kylkeen. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja painuin takaisin petiin. Belga sai tiskata ja hoitaa pari muuta hommaa. Kyllä minä vielä väkisin raijasin itseni ruiskuun sekä tekelehdin muutamat aivan pakolliset jutut.

Yö meni valvoen ja särkien. Tekisi mieli lähettää veemäiset terveiset niille, jotka epäilevät minun lusmuilevan petissä tekemättä mitään! Ärh. Tässä se nyt on todistettu, jaksamisen taso leikkauksen jälkeen eli ei vielä kovin kummoinen. Mainitsenpa vielä, että fysterppa poikkeuksellisesti kehui taannoin lihaksien olemassaoloa, yrittämispointtia sekä edes jonkinlaista kehonhallintaa…

Tänään ei todellakaan ole vuorossa mitään vastaavaa. Vain ns. normihommat ja kaikenlaista vetkuttelua, netissä roilaamista ja lueskelua. Se saa nyt riittää minulle, ainakin hetkeksi!

Sitten jännähommiin, ainahan Polkalla pitää olla jokin jännäprojekti käynnissä ja niin on nytkin – konkreettisesti se pärähti käyntiin eilittäin. Tuloksesta ei ole mitään tietoa, se ei riipu mitenkään minusta. Kun asia selviää, tulen jälleen kerran hämmentämään tätä blögistäniäläistä taikajuomapataa oikein kunnolla. ;) Pitäähän lukijoille järjestää pähkäiltävää.

Edelleen tässä harkitsen sen luontaistuotteen tilaamista. Pitää vieläkin tarkistaa yksi asia…On se silti mukava, että netin kautta löytää kaikenlaista – varsinkin sellaista, mitä ei ikinä ennen olisi tullut mieleenikään haluta. Olen taas törmännyt kaikenlaiseen, ei sillä että hankkisin tai minulta puuttuisi jotakin. Olisi vain kiva, jos olisi sellaista ja tällaista; varsinaisesti tällä ei ole tekemistä omistamisen kanssa. Enempi se on sitä, että joku on kehittänyt jotain uutta, vekkulia ja näyttävää jonkin tavallisen vekotin tilalle tai saanut vain vekotin näyttämään… hyvältä!

Eli eihän tässä tänäänkään mitään tärkeää asiaa. Kipu ja särky ovat niin tavanomaisia. Menenkin taas riisumaan pari omenaa, kaivan kirjan esille ja päädyn toiseen todellisuuteen…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAIPUMATON… MONELLAKIN TAVALLA!

Tammikuu katosi johonkin?

Toisaalta tämän kuun alkamisesta on hirmuisen paljon aikaa. Toisaalta taas en tiedä mihin ne kaikki päivät oikein ovat kuluneet. Todella omituista! Meikäläisen aikakäsitys tekee taas ihan omia temppujaan, onneksi seinäkalenteriin vilkaisemalla voi ainakin joskus päätellä jopa oikean päivän ja kuukauden. ;)

Ristikääs nyt sormianne ja piirtäkää vaikka pentagrammeja seinille – ihan mitä tahansa: polvikipu on lientynyt aivan pikkisen. Polvi sai eilen pari tiiliskivellistä kylmää sekä melkein koko päivän makuutuslepoa. Oli pakko, koska kipu alkoi olla sietämätöntä. Toivottavasti se tästä paranee eikä ainakaan palaa takaisin, melkein meni jo hermot. Varmaan pahimman kivun häviäminen sai aikaan myös sen, että nukuin melkein 4 h. Se on se maaginen raja! Oikein mukavaa, nukkuminen nimittäin. Vielä häiritsee hiukan se, ettei voi valita nukkumisasentoa – mutta senkin aika tulee vielä! Pitkästä aikaa siis pääsin suoraan herättyäni aamukaffelle, se oli sitten sitäkin mukavampaa. :D

Ewww, kävin tässä välissä keittiössä ja kyllä polvessa edelleen on kipua. On. Mutta se ei ole samanlaista tajunnanraastavaa, joten oikeasti – taas minä toivon teidän pitävän peukkuja! :)

Sain myös kirjoitettua lyhyen viestin Valentiinolle, ihan kuvan kera. *tsihih* Asiaa siinä ei juuri ollut, vain tätä sairauskertomusta. Ehkä se kuitenkin lievitti hänen oloaan, koska hän oli erittäin pahoillaan ettei pystynyt olemaan täällä jelppimässä & hengessä mukana. Eilisen piti myös olla tavispäivä siten, että kukaan ei ollut tulossa käymään. Ehtoopäivällä puhelin kuitenkin soi ja Hörhö tuuppasi itsensä residenssiin. Olisi ollut vailla tyhjiä pulloja tai lyhytaikaista avaralainaa. Rahaahan minä en hänelle enää ikinä anna, pulloja minulla taas ei koskaan ole. Koska hänelläkin eläkepäivä on ensi viikolla, keitin kaffet sekä kolusin kaapista sen verran ruokaa, että mies selviää ensi viikkoon asti. Ei Hörhö paha ihminen ole millään tavalla, oman elämänsä ongelmainen vain ja yrittää selvitä parhaansa mukaan! Siinä sitten sain myös päivitetyt kuulumiset malmilaisten liikkeistä ja tapahtumista viime aikoina.

Kuten jo kerroinkin, Belga tulee lounaalle ja minä olen jo aloittanut varovaisesti esivalmistelut. Maailman simppeleintä muonaahan olen tekemässä… Jos kuitenkin koipi hirttää kiinni, jätän hommat sikseen ja laps jatkaa sitten siitä. On se kuitenkin yritettävä edes jotakin.

On minulla taas kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, joita hellin myöhäisehtoolla. Saas nähdä, tuleeko mistään sen valmiimpaa vai kehitelläänkö jo tänään taas uusia!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VARO-VARO-VASTI KUITENKIN ETEENPÄIN!