Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Taas tökkäistävä viikko alkuun

Eipä silti, meikäläisen päivät ovat melko samanlaisia. Ei väliä, onko sunnuntai vai maanantai. Haa, paitsi että arkipäivänä voi edes odottaa postia! ;) Silti on saatava viikko alkuun. Mitään varsinaisesti sovittua ei ole, mutta sellaisia puoliksi luvattuja ja ehdotettuja juttuja kylläkin. Jännäprojektinkin pitäisi edistyä. Tälläkin viikolla siis tapahtuu. Tänään en vielä voi luvata, mitä se voipi olla. Haa, voin kuitenkin kertoa jotakin yllättävää: KELA myöntyi erääseen asiaan, josta käytiin pientä päätössanailua ja viestinvaihtoa! :) Kyse oli hyvin pienestä summasta, mutta enemmäkin periaatteesta eli siitä, miten ja milloin liikuntaesteinen voi noutaa (eli pyytää jotakuta toista hakemaan) tietyt lääkkeet atteekista (jos niitä siis on vielä kotona). Tavallaan tilanne ei siis ratkennut kummankaan hyväksi, mutta virma hyväksyi selkeästi tekemäni ratkaisun *tämä oli se yllättävä osuus!* ;)

Jospa ensin päivityksen jälkeen menisi inventoimaan pakastimettimen ja jääkaapin. Voisi laatia joko soppaa tai uuniruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi. Jos ei jaksa, aina on nuudeleita ja vihanneksia (-> lue: porkkanaa, purjoa, valkosipulia). Mieleen jäi kiertämään myös tuo eilinen jaarittelu leipomisesta! Hitsit, jos minä olen töissä ollessa ja iltaisin järjestöhommia pyörittäessä vielä leiponut meille aamusämpylät ja kaffepullat, on se nyt kumma. Eivät ne taidot mihinkään ole voineet häipyä, ei myöskään muut kyvyt. Jaksaminen on se ainoa ongelma ja siitä selviää vain kokeilemalla ja / tai tauottamalla. Muuten huushollin eteen on vähän hankala tehdä vielä mitään, koska ei ole lupia ryhtyä nostelemaan ja kumartelemaan… Ja sama juttu liikehtimisen kanssa eli ei vielä uskalla kylille.

Suunnitellahan voi – ja unelmeerata! Se on oikeastaan selviämiskeno. Jotain näistä voi joskus jopa toteutua. :) Sitten on toinen todellisuus eli vielä on kirjoja lukematta.Ehkä hiukan voisi märistä siitä, että ei ole oikein kunnollista  lukupaikkaa (jollei siis lue petissä), asia ratkennee liikehtimisvapauden lisääntyessä. Ärh, yöllä harmiksi kääntyi yöjalkalampun totaalinen sammuminen. Ei mitään, mutta se ei ole ihan tavismallin vaihtolamppu eli joudun odottelemaan loppuviikkoon – Belga saa erikseen sellaisen hakea, koska näitä ei nyt satu olemaan jömmassa. Lukemisesta ja kirjoista on kyllä ihan erikseen muistutettava kaikkia: tänään on Lainan päivä! Muistathan seurata lähikirjastosi – ja tietty muidenkin kirjastojen – ideoita ja tapahtumia. :)

Aivan, tämä on täysin mitäänsanomaton päivitys. Voisin kommentoida taas helkkarin monia asioita, mutta en nyt vain halua. Edelleenkin ajankohtaisemmat ketutusväninät löytyvät Twitteristä @Polgarazi 

Nyt toivotankin vaan Nurse Susulle oikein hyvää tuuria tälle päivälle! Toivottavasti kaikki järjestyy kuten pitääkin.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN MINÄ TAASKAAN NUKKUNUT, MUTTA MITÄ VÄLII…

Toipuuko makaamalla?

Kaikkien kieltojen ja käskyjen uhalla, osaan ongelmista tosiaan auttaa se laiska makaaminen. Toisaalta siitä on seurauksena se, että selkä on nyt jumissa… Ei siis koskaan hyvä. Toivottavasti suunta on kuitenkin parempaan. Tänään yritän taas väkertää meille sen ns. paremman lounaan. Ei se ole sen parempi kuin viikollakaan. Sen laatimiseen on ehkä käytetty runsaasti enemmän aikaa ja vaivaa, joskus jopa vähän parempia aineksia *jos on ollut tarjolla*. Minä olen vain pitänyt ideana, että sekä minä että Belga saamme kerran viikossa kummatkin nauttia itseämme paremmasta seurasta sekä ruuasta, jossa saattaa olla jopa salaattia kylkiäisenä. ;)

Sain eilisen makaamisen aikana kirjoitettua sen mitä pitikin. Aikaa tosin meni ja kirjoitusasento on taatusti epäergonomisin ikinä. Mutta se on tehty ja siitä olenkin ihan tyytyväinen. Tosin kirjoittaessani englanniksi tulin taas aivan hirmuisen kateelliseksi! Olen kateellinen kaikille, joiden äidinkieli on englanti. Ihan siitä syystä, että heillä on omalla kielellään luettavissa valtava määrä kirjoja. Kirjoja, joita ei ole käännetty ja joita ei siis joku kustantaja ole valinnut. Tarjonta on siis valtava ja se vaikuttaa tietty sekä omiin valintoihin että kirjojen hintoihin… Ja kyllähän minäkin luen englanniksi kirjoitettuja opuksia, se ei vaan ole sama asia. En ikinä pysty hallitsemaan aivan täysin kaikkia vivahteita. Niitä, joilla kirjoittaja on ehkä hyvinkin hienovaraisesti halunnut tuoda jotakin julki. No niin, se kateus on jo häipynyt! Minulla on isot pinot kirjaston kirjoja vain odottamassa lukemista, ihan turha märistä. Postistakin tipahti pari kevään uutuutta. Olen ihan tyytyväinen tähän… .kunhan nyt pääsin sanomaan tuostakin.

Mitäs muuten arvelette, mitä tekee Polka syötyään pari kuukautta omenoita 2 – 4 kpl päivässä ja niiden loputtua? Lähettää tietty Belgan kauppaan hakemaan tuoreita hetelmiä, niitä halvimpia. Ensin laps tuo ison laatikon kivejä, jotka tietty ovat hyvejä. Seuraavalla viikolla alennushalvennuksella *muka* on veriappelsiineja tai niitä tavallisia ja ne eivät jostain syystä vaan uppoa. No, Polka tietty ohjeistaa Belgaa tuomaan jälleen ison pussukan niitä puolalaisia halpisomppuja. Tässä vaiheessa laps kysyy, olenko tosissani. Kyllä, tietty. Ja taas meillä syödään samoja omppuja, hyviä ovat edelleen. Turha yrittää väkisin syödä hetelmiä, joista ei ihmeemmin pidä tai joista saa jotain oireita (sitrushedelmät, banaani). Enkä minä suostu tuhlaamaan älyttömiä summia eksoottisempiin heekkuhetelmiin. Kas kun nämä tuoreet jutut on minusta myös syötävä tuoreena eikä puoliraakana tai ylikypsänä. :)

En taaskaan saanut nukuttua, joten kulutin yötä suunnitellen kaikenlaista. Jostain kumman syystä minulla on näköjään oletuksena se, että minä todellakin toivun tästä paljon parempaan kuntoon. Ei pitäisi olettaa. Pitäisi muistaa, että selässä on useampi vika ja kun ryhtyy *siis ehkä ryhtyy, jos pystyy* liikkumaan enemmän, selkä ei tule siitä pitämään. Melkein kirjoitin, että liikkuisi jopa ilman rolleria. Poistin oletuksen, koska niin pitkälle en edes uskalla kuvitella. Realistinen tavoite voisi olla se, että käyttäisi keppiä ja ainakin ulkona liikkuessa rolleria. Ei nyt kuitenkaan mennä niin pitkälle ollenkaan! Nämä ovat vain valveunia. Tyydytään nyt vain siihen, että yleensä pystyn täällä toimimaan ja jotakin jopa tekemäänkin.

Siksi pitääkin hiissautua niihin lounaan valmistelupuuhiin. Just, näin aikaisin siksi, että en pysty seisomaan pitkään enkä tekemään kaikkea peräjälkeen. Lauvantailounaan valmisteluun ja tekemiseen kaikkinensa on varattava aikaa vähintään nelisen tuntia.

Kaikille lukijoille herkukasta viikonloppua! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS SE EI VALITA, SE PUHUU RUUASTA JA KIRJOISTA!

Toipuminen on minuuteista riippuvaista!?

Otsikon mukaan – kyllä! Eilen nimittäin soitin fysterpalle ja kyselin muutamaakin asiaa. Lopuksi tarkistin näitä rajoituksia eli 6 vkon päästä leikkauksesta saa istua esim. autoon (ja muulle matalammalle istuimelle). Kysyin pitäisikö minun kuitenkin varoa enemmän ja ottaa tyyny mukaan, koska Härra Dri piti tuota varomista ym. tärkeänä. Ei, ei sitten ollenkaan – terpan mukaan se on sitten 6  vkon jälkeen vain haitaksi… Puuttumatta tässä kohden muuhun, perstaina 19.2. klo 00.01 minä saan tehdä kaikkea nyt huomattavastikin rajattuja toimia! Saman aikamääreen jälkeen en siten saisi myöskään enää käyttää tiettyjä apuvälineitä. Uskomatonta, miten fysterpan asemassa oleva henkilö, jota minä en ole edes perskohtaisesti tavannut, voi antaa minulle näin äärimmäisen tarkat ohjeet! :P

Aivan, niin pitkää kuin leveääkin. Minulla todella oli paljon kysyttävää, mutta en saanut mihinkään järkevää vastausta. Lisäksi sain täysin erilaisia *joka vastakkaisia* neuvoja kuin minut leikkauksen jälkeen tavannut fysterapeutti antoi. Himppasen alkoi närppiä, en alkanut huudella hävyttömyyksiä – kerroin kyllä, että melko outo tapa heillä on toimia ja jaella ohjeita ilmeisesti manuaalia tuijottaen. Minä päätin pitää sen oman pääni *ja järkeni* ensimmäisenä sikana ja noudattaa ekan terpan ohjeita soveltaen sekä muistaen sen, että Härra Dri piti sitä ylimääräistä varomista tarpeellisena. Ehkä minä sillä selviän. Ei minulla sinänsä ole ratkaistavana ongelmia, halusin vain vahvistusta omille teorioille ja tekemisilleni. Samalla tietenkin myös sille, etteivät lukijani ole jo ilmoittaneet minua Finlandia-hiihtoon! :o

Ei tässä ihmeempää, polvea särkee pitkään seisoessa tai istuessa. Lepo helpottaa, tietysti. Nyt alkaa tulla jo hinku päästä ulos ja laajempiin tiloihin kävelemään sekä testailemaan. Testaamista tarvittaisiin sen takia, että sen tarkan 6 vkon jälkeen voisi ehkä jo uskaltautua hoitamaan muutaman tärkeimmän asian. Mutta katsotaan nyt! Edelleen eniten näistä rajoitteista närppii tämä ns. nukkuma-asento, joka ei ole meikäläiselle luontainen. Viime yönä sain kuitenkin – ja taas – poikkeuksellisesti goisittua yhteensä n. 4.5 h. Jeeee, vuoden ennätys. :)

Belga tulee tänään ja käy noutamassa yhden paketin, pinon kirjoja ja vähän tuoretta syötävää. Omenat ovat nyt loppu! Pitää keksiä jotakin tilalle. Samoin pitää alkaa kehitellä taas itsellekin jotain uutta lounasruokaa. Muuten, se melkein ensimmäinen paikka, jonne kuskaan itseni liikkumarajoitteiden poistuttua, on kyllä ViiVoan. Taas on tullut huomattua, miten paljon kaikkea pientä puuttuu… siitä päätellen ostoslistasta tulee mittava!

Jännäprojekti etenee seuraavan kerran vasta ensi viikolla, joten minulla ei ole mitään ihmeellisen tärkeää kerrottavaa. Toki voisin taas kommentoida uutimia, mutta teen en edelleenkin siellä toisaalla. Ja nyt nylkemään kiviä! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KUNTO PARANEE MINUUTTIEN SISÄLLÄ…

Pähkäilee saamattomana valintojen edessä!

Te lukijathan tiedätte, että minä olen aina hirmuisen huono valitsemaan ja päättämään asioista. Ei ole yllätys, että nyt se on vielä hankalampaa… Pitää ottaa huomioon niin kovin monia asioita, ei vähiten näitä omia rajoituksia. Toivon kuitenkin, että tässä alkaisi tokeentua ja edes jotkut asiat helpottuisivat!

Belga poikkesi eilen ja nouti vähäiset kirjavaraukseni sekä pikkuisen mupellettavaa. Uhkailin hänellekin, että saatan huomenna laittaa lounasta ihan itse. Laps katseli vähän epäilevästi, joten hän saa toimia varalla. Ajatuksena on tänään ehtoon aikana hissukseen katsastaa pakkasen tarjonta, valkata sieltä jotakin sekä tehdä muita esivalmisteluja… Saas nähdä, mutta toivon sen toimivan.

Eipä silti, Nurse Susun muonat ovat olleet tosi hyviä – kiitos! Mutta tehän tiedätte minut, Minä Itte aina kuin on mahdollista. :) Ja oikeasti, on pakko yrittää päästä jonkinlaiseen tavalliseen arkieloon takaisin. En millään jaksaisi edes maata, mutta kun ei pysty istumaan pitkään ja käveleminenkin on vähän hänessään, käyvät hermot välillä vähän kireänä. Rajoituksista en ole osaa kai edes huomannut niin tarkasti noudattaa, joitakin kuitenkin ihan vimpan päälle. Eniten pelkään koko ajan sitä, että jotakin menee / on mennyt pieleen…

minniiiiiiiiiiiLady Minnie jaksaa olla aina yhtä prakastava – mutta toisinaan Susu ja lankakerä vievät voiton! (kuvat: Susu)

Jotakin olen ehkä tehnyt oikeinkin, koska sain taas nukuttua edes pätkissä viime yönä *eli heräsin torkuttuani läppäri sylissä*. Jos edes pätkäunia tarjotaan, sekin on jo hyvä. Ruiskukin on harkinnassa, joko tänään tai huomenna. Huomista puolustaa se, että joku olisi paikalla mahd. häverikin sattuessa. Ehkä tänään palataan muutoinkin perusteltuun päiväjärjestykseen ja yritän saada vähän virkeämmän viestin lähtemään Valentiinolle! :)

Oli oikein mukava kälätellä eilen Belgan kanssa ja hänkin tuntui olevan ilahtunut. Mukavaa! Samalla terviisit Sörkan jengille ja neiti S:lle, olipa mukava kuulla teikäläisistäkin. :P

Ewww, minua väsyttää hirmuisesti ja lähdenkin riisumaan yhden omenan. Päivän hetelmävinkkinä olkoot se, että koska kiwit ovat halvempia kuin tomaatit tms. kannattaa kokeilla Polkan kivileippä. Alle hapankorppu, paahdettu ruispala tms. Sen päälle siipale juustoa ja viipaloitu & kuorittu kiwi (ja jos nyt sattuu siinä olemaan, päällimmäiseksi voisi ripotella jotain paahdettuja siemeniä). On heekkuva. :P

Ajankohtaiset asiat ovat taas twitterissä @Polgarazi ja kaikenlaista näkyy löytyvän tällekin päivälle. Päätin, etten jakele ja kommentoi kaikkea turhaan kahteen kertaan, joten poiketkaa välillä tuollakin. Twitterin 140  merkkiä yrittävät kovasti karsia meikäläisen loppumatonta jorinaa ja hitaita käännöksiä!

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – YRITETÄÄNPÄ TAAS TÄNÄÄNKIN!

 

Vetokettu pois!

Leikkuusta on siis jo kaksi viikkoa! :o Toisaalta ei uskoisi, mutta kehossa sen kyllä  tuntee – monella eri tavalla. Osin on jo vähän parempi, mutta tietty tässä olen taas kehitellyt uusia, vekkuleita pikkuongelmia. No, tänään siis kuitenkin hakasten poisto eli vetokettu lähtee. Hyvä ainakin siinä mielessä, että saa tuota ihon kutinaa hoidettua paremmin ja ehkä pieni kiristyskin hissuksiin poistuu. Toivon vaan, ettei ole eikä tule mitään ongelmaa.

Uusi ongelma on oik. polvi, joka on joskus aikaisemminkin kettuillut. Lisäksi se ei aikaisemmin mennyt makuulla ollessa suoraksi lainkaan. Nyt kyllä ja sitä epäilenkin kipujen syyksi, samoin näitä harjoitteita – olen tehnyt niitä ihan automaattisesti ja aika paljon, ehkä joskus väärässäkin asennossa. Eilen oli tosi kipeä, nyt levon jälkeen vähän parempi ja ehkä tänään otankin enempi lepuuttaen. Keskityn vain tuohon yhteen asiaan siis tänään.

Kun kaikki hianot julkimöblögääjät ja muut aina kertovat, mitä yhteistä heillä on kenenkin kanssa, pääsisin minä kerrankin pätemään! Wau, olen ihan samis Juha Miedon, Hilkka Ahteen ja Hannele Laurin kanssa, melkein paras kaveri jo monta vuotta *eheheeeeh*. No juuei, onpa noita paljon-paljon muitakin ja voi miten hassua, ainakin pari ei-mainittua oli päässyt julkisen puolen hoitoon aivan käsittämättömän nopeasti. Sitä sen kummemmin nyt tässä penkomatta, joillakin se onnistuu…

12510292_1008650075861903_4078678962385449550_nBelga kävi eilen asioilla eli apteekissa noutamassa mömmöt, joita ei viime vkolla ollut ja jotka piti tilata. Lisäksi sain valtavan kassillisen kirjoja! Hupaa taas, miten ihan aina varauslista laukeaa kerralla ja silloin on kyllä ihan hurjia pinoja ympäri huushollia. Sitten taas menee toisinaan parikin kuukautta vain 3 – 5 kirjan viikkovauhdilla. :( Tätä tasoittaisi se, että pääsisi itse kirjastoon ja voisi valita osan pikalainoista. Nyt ei *vielä?* voi ja kaikki hoituu aina täyden varauslistan voimalla! Silti Malmin kirjaston palvelu on aina yhtä loistavaa ja muutenkin kiittelen meitin kirjastoa täpöllä. :P Lisäksi laps toi kaffetta, valkosipulia ja jotain muuta pientä. Pakkasessa on nimittäin muonaa, jota hiljalleen pitää syödä pois. Omenat lähentelevät loppuviimeistä, mutta ehkä niistä vielä yksi krumpeli on tehtävä. Muutoinkin Belga avitteli muutamassa pienemmässä jutussa, joihin en vielä pysty / saa ryhtyä.

Valentiinolle lähti pino virallisempia papereita, siksi etanaposti. Tosin tyrkkäsin mukaan myös vähän muuta kivaa. Jotain siis olen saanut hoidettuakin. Tänään ajattelin uskaltautua laskujen pariin sekä kurkkaamaan tilille. Ihan hyvin riittää kuulkaas yhden asian hoitaminen päivässä – jollei ole siis ihan pakko. Tällä kirjoitussysteemillä ja mahdollisimman epäergonomisessa asennossa ei ole kiiva puuhata koneella. Twiittaamista se ei estä – kiitos merkkirajoituksen! :D Eikä tietenkään liikkuvan kuvan katselemista.

Ehh, alkaa näyttää siltä, ettei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa. Entiseen tapaan; kysykää, kommatkaa ja privatkaa! Minä menen nyt narskauttamaan aamuompulta niskat nurin *rousk*.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – YRITTÄÄ AINA VAAN, IHAN AINA!

Päivät kuluvat nopeasti

Minä en tiedä, mihin kaiken ajan tuhluutan. :o En siis ole vielä ehtinyt pahemmin pitkästyä. Asiaa auttaa varmasti yli vuoden kuivaharjoittelu. Eilinen oli jo melko lähellä niitä suht tavallisia päiviä ennen leikkausta. Yritin oikeastaan tahallaan pitää melkein saman aikataulun ja tietyt aktiviteetit, että itse näkisi mikä on kunto. Arvaahan sen, kun olin lämmittänyt linssimuhennosta lounaaksi, syönyt ja tiskannut, olin jo tosi valmis lepuuttamaan! Ei ehkä olisi pitänyt riuhtoa kaikilla kaapeilla ja väkertää muutakin ihan kylmiltänsä. Kyllä se kostaantuu!

Miksi sitten yleensä lähdin urheilemaan tavispäivän tapaan enkä Peijaisen ohjekirjasen mukaan? Tuntuu, että sekä lukijoilla että varsinkin muilla on jokaisella eri käsitys tekonivelleikkauksesta. Joku on kokeillut hiihtämistä parin päivän päästä ja mennyt täpöllä viikon jälkeen. Toinen taas kepitellyt menemään kotona pari kuukautta. Jonkun mielestä tämä ei ole sen kummempi kuin nielurisaleikkaus eli turha tehdä mitään numeroa. Lähinnä minulle on tyrkätty tätä mielipidettä, että pikkujuttu ja treenaamaan siitä! :o Taas tulee väkisinkin mieleen, että minua ei oteta vakavasti. Olen hiukan enemmän kuin ihmeissäni, tämän ehdottajankin kannattaisi muistaa se pitkä rotla asetetuista M-diagnooseista eli varsinkin nuo monet selkäongelmat eivät hyvää lupaa ja ne pitää muistaa tässäkin kuntoutuessa.

Suoraan sanoen olin jo kovin tyytyväinen siihen, että sain eilen jotain vähän tehtyä. Tietysti se kostautui jo illalla ja varsinkin nyt aamulla eli lihakset ovat pirun kipeät, mutta siitä se lähtee! Enkä minä aio pitää mitään älytöntä kiirusta – ainakin lupaan yrittää. KSH tulee poistamaan hakaset huomenna, hrhrrh. Ans kattoo, mitä sitten paljastuu! Kaikkihan ei ole noin vaan yksinkertaisesti ohi ja kunnossa. Lopullisestihan aasiat tarkistaa Härra Dri jälkitarkastuksessa 8 – 10 vkon päästä.

Edelleen olen hiukan kärmeissäni kipulääkityksestä, kuten eilen oli jo puhetta. Ymmärrän muuten äärimmäisen hyvin, miksi jotkut napsivat ylimääräisiä nappeja tai ottavat vaikka muutaman huikan kirkasta. On perkeleellistä odottaa sitä oikeaa kellonaikaa saadakseen ottaa sen ainokaisen napin *joka on tietty vielä depotia* sekä sen jälkeen odottaa sen erittäin hidasta tehoamista. Väittäisin ihan perstuntumalta, että ainakin osa yliannostuksista ja ns. sekakäytöstä johtuu vain ja ainoastaan tästä eli riittämättömästä, huonosti ajoitetusta ja väärin valitusta sekä suunnitellusta lääkityksestä. (Väärin valittu tarkoittaa tässä sitä, että saman tyyppisiä opiaatteja on paljon ja niitä on nopea- ja hidasvaikutteisia jne).

Muutoin minusta on kyllä  huolehdittu mainiosti! :) Leidi Minnie hoitaa ja huolehtii prakkauden- ja hellyydenkaipuusta – jos hän voisi, hän varmaan ryömisi vieläkin lähemmäs purrrraten ja nuollen karhealla kielellään. Nurse Susu kävi eilenkin varmistamassa, etten näänny nälkään ja toi taas jotain mielenkiintoista purtavaa! Muuten – ilman Susun käyntejä ja avitusta elämä olisi paljon tyhjempää. Belga tulee tarvittaessa n. 20 min varoitusajalla, mutta silloin pitää olla myös ns. oikeaa asiaa… ;) Lisäksi pari Toveritarta & Miähet ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä tarvittaessa. Minä kiitän ihan kaikkia, olen minä kuitenkin onnekas! Kiitti myös kaikista kommenteista – niitä saapi kirjoittaa jatkuvasti ja tietty myös privata.

Tänään olisi yhtä ja toista selviteltävää, kaikenlaisia asioita. Valentiinolle lähtee etanapostia, laskutkin on tsekattava ja muitakin asioita hoidettava. Ehkä minä nekin taas jaksan, kunhan lepuutan hetken tämän kirjoittamisen jälkeen. On hiukan hankalaa, kun en pysty istumaan pöydän ääressä pitkään eli kirjoittamisen on sujuttava täysin selinmakuulla. Toisaalta, voisi olla huonomminkin enkä minä nyt ole valittamassa ainakaan tästä!

Menen kohta tsekkaamaan lääkevaraston ja puraisen päivän ensimmäistä omppua!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – HARRASTUKSENA KIERÄHDYKSET SÄNKYYN JA YLÖS!

 .