Taas täällä blogissa!

Ehei, ei minusta niin helpolla eroon pääse, vaikka joku ehkä toivoisi! ;) Olipa todella outoa hässäkkää eli ylläpidon palvelin blokkasi jatkuvasti IP-osoitteeni. En päässyt edes katsomaan blogia, saati sitten kirjoittamaan tai kommaamaan. Kiitos Susulle tilannetiedotuksesta sekä Toverille kaikesta avusta – tässä on tietty pakko mainita, että me kaikki olemme turkulaisia. :D Ai että mitä tekemistä tällä on asian kanssa? No ei varmaan yhtään mitään!

Viikon aikana ei ole tapahtunut sen ihmeempiä. Kutsu leikkuun jälkitarkastukseen tuli, ensi viikon keskiviikkona ja ilta-aika. Vandaan Toverittaren Miäs on luvannut kyytiä, josta kiitän jo etukäteen. Muuten ehkä menisi hermo taas Kela-taksoihin… on ollut muutama tosi huono kokemus, joista hirvein oli paluu saiskusta kotiin. :( Josta tulikin mieleen, että yritin aivan suoraan kysymällä selvittää, kuka omistaa (eli kerää rahat ja hoitaa järjestelyt) Helsingin Kela-taksien tilauskeskuksen. Löysin sivuston, kukaan ei vaan suostu vastaamaan suoraan. Jännästi on tiedot jonnekin jömmattu. Olisin vain halunnut tietää, kenelle tipahtaa 3 – 5 euroa jokaisesta puhelustani sinne…

Koska tuota jälkitarkastusta jne. ei ole vielä ollut, en ole uskaltautunut tekemään kaikkea, esim. kumartelemaan ja kyykistelemään. Tässä on sellaisia juttuja, jotka vars. lekuri ehdottomasti kielsi edes yrittämästä. Siksi tämäkin viikko on jatkunut velttoilulla. Sen verran kuitenkin, että joka päivä olen yrittänyt hipsiä edes muutaman askelen ilman mitään tukia ja avitusta. Onnistuu, mutta varovasti – ehkä varon liikaakin. Toivon vaan niin kovasti, että pääsisin liikkeelle! Vaikka sitten rollerin ja / tai kepin kanssa, mutta kuitenkin.

Viikon aikana on tietty luettu paljon ja ahkerasti uutisia. Ei hyvältä kuulosta, missään päin. Meillä lähinnä odotellaan talouden kiristymistä entisestään, siis ihan perskohtaisesti. Jossakin siitä jo olikin kirjoitus, nyt en vain löydä llinksua. Eli kohta kälyisässä tilanteessa olemme juuri me, jotka emme  saa mitään tukia ja avustuksia ja yritämme vain maksaa vuokran ja laskut. Jäljelle ei jää paljoakaan, kun ostaa vielä lääkkeet, maksaa lekuri- ym. sairauskulut. Belga on kohta myös vielä tiukemmalla, jollei ottaisikaan pakko-opintolainaa. Jo nyt hänenkin ruokabudjettinsa on pienehkö eli korkeintaan 80 juuroa kuukaudessa. Eihän tähän ole mitään ratkaisua, ainoa keino on se, että minä teen vain isompia annoksia muonaa ja pakastan osan Belgaa varten sekä lykkään evästä mukaan. Laps taas puolestaan avittaa minua kotihommissa, sen minkä pystyy ja osaa. Vaihtokauppaa siis, muuten ei pärjäillä!

0821d11264

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että nuo koulutukseen ja opiskeluun liittyvät säästöt ja pakkolait kasvattavat eriarvoisuutta! Kohta ei halu opiskella, älykkyys ja kyky riitä, mutta rahalla pääsee mihin vain. Grrr, palataan siis vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen ja se ei taatusti palvele kenenkään etuja. :(

Sen sijaan tänään näin iltapäivälehdessä ensimmäisen kohtuullisen objektiivisen tekstin kannabiksesta Suomessa. Näköjään juttua on tulossa lisääkin, hyvä! Minä erityisesti toivoisin, että puhuttaisiin kannabiksen lääkekäytöstä l. lääkekannabiksesta, jolle on erittäin vaikea saada nykyisin reseptiä. Tämä tässä vain siksi, että se olisi meikäläisen sairauksiin yksi mahdollinen lääke (tämän opiaattimäärän sekä kaikenlaisia sivuoireita tuottavan muun lääkityksen vaihtoehtona)…

Kommattavaa olisi ehkä paljonkin, mutta palaamme asioihin. Minä lähden kohta valmistelemaan lounasta; tänään vuorossa täytetyt paprikat ja bataattihässäkkä kera sienisalaatin. Mahdollisesti tekaisen myös pikapullaa, johon tarvitaan vähän perustarvikkeita ja nekin vain sekoitetaan sekä tyrkätään uuniin.

Se on jo maaliskuu ja päivät pitenevät… ööööö… päivittäin ihan.. öööö… silmissä! :D

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TÄÄLLÄ SE JAKSAA KÄNÄTTÄÄ EDELLEEN…

Ilmojen haltiat…

Ihan pieni toive sinne kollegoille eli welhottarelta haltioille – voisitteko kääntää joko kevään pysyvästi päälle tai pitää talven kohdallansa? Ei tässä muuten mitään, mutta nämä äkilliset ja jatkuvat sään vaihtelut saavat aikaan aivan stanallisia kipuja ja särkyjä. Fibro ei tykkää tästä yhtään! :( Koska on muitakin kipuja, olo on välillä veemäinen. Tosi veemäinen. Ja ihan tiedoksi, että fibrosäryt erottaa aivan selkeästi muista kivuista… eikä niihin juuri ole mistään helpotusta. *vähän yrttiteestä, ehkä…*

En minä tässä muuta. Tosin toivoisin myös, että pääsisin harjoittelemaan jonkinlaista kävelyä ja liikehdintää pikapuoliin. No ohjeiden mukaan viikon päästä? En minä nyt niin hirveästi hinkua mihinkään pakollisiin kotihommiin, ne olisi ihan kiva aina teettää muilla. On vaan asioita, jotka on ihan pakko hoitaa tämän kevään aikana ja mitä pikemmin sitä parempi! Ei mitään dharmaattista, mutta kun olen luvannut – sen pidän. Ei tämä muuten kovin valoisalta näytä. Yöt menevät huonosti, kivut herättävät jatkuvasti. Istuminen on myös kivuliasta, tosin omasta mielestäni se johtuu enempi tästä persjalkaisesta mallistani. Siksi tänäänkin lounasta on alettava rakentaa aika kohtapuoliin, koska kaikki on tauotettava välillä. Käytännön piloja nämä…

Valentiinolle lähti eilen pitkähkö, monipolvinen kirje. Lisäksi tilasin Amatsoonista pari halpismyyntikirjaa luettavaksi. Pensylvaniassa kuuluu kevät olevan tavanomaista lämpimämpi ja ilmat suorastaan mukavat. Kateus… no, sain eilen myös itse Valentiinolta kirjeen ja onneksi se on ollut jonkin aikaa matkalla eli ehkä ei kannata kadehtia mitään Jusasta! :P

Itselläni on kaksi mieletöntä pinoa kirjoja tuossa lukematta ja olen luvannut ainakin kahdesta (tai kolmesta) kirjoittaa jotakin. Mukavaa… Lisäksi löysin aikaisemmin katsomatonta liikkuvaa kuvaa. Kyllä minä kevyesti saan näillä viihdytettyä itseäni. Taas palaan sen verran kipuihin ja muuhun märinään, että harmillista on myös se, ettei maatessakaan ole kuin kaksi luvallista asentoa! Minä puudun tänne – minusta tulee halko. Tämä tässä vain sen takia, että missä ihmeen asennoissa kuvittelette minun viihdyttävän itseäni *tsihih*? Ei ole hienoja nojatuoleja(kaan). Njäh!

Turha tässä on toistella itseään. Menen laittamaan lounaan valmistelut aluillensa. Taidan tarjota taas muka-kinkkiä. hiukan erilaisena variaationa kuin viime viikolla. Ai niiiin, nytpäs on taas tuoreita omenoita!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAREMPI OLLA PUHUMATTA JA ROUSKUTTAA SITÄ OMPPUA!

Mitäkähän tekisi, että…

mainittaisiin? No ei, en kaipaa mitään mainintaa! Mitäkähän siis tekisi, että löytyisi sellaista tekemistä, jota olisi lupa tehdä? :o Minä vaan suunnittelen enkä pääse siitä eteenpäin, koska en saa / voi tehdä jotain perin simppeliä juttua (esim. ryömiä alakaappeihin). Olkoot sitten, mutta tietyt asiat rassaavat pientä päätä joskus ihan turhaan.

On, minulla on toki tekemistä – ihan luvattuakin. Mutta kun minä tahtoisin ilmeisesti jotakin ihan muuta! Pitäisi ehkä ensin päästä kokeilemaan, voinko alkaa kiertää hullunrinkiä jo talon ympäri vai eivätkö paikat kestä… On niin monta sellaista asiaa, jotka olisi itse hoidettava eli mentävä paikalle. Ihan ekaksi näöntarkastus ainakin. Toisekseen asia, jonka jo olen laittanut alulle eli kodon langaton verkko kaikkine lisähärpäkkeineen. Ei, asialle ei vielä ole konkreettisesti tehty mitään. Puhuttu & konsultoitu, nyt etsiskelen sopivia tarvittavia vekotteja. Sitten ovat nuo ikuisuusasiat eli vaatekaappien organiseeraaminen ja perkaus. Toisena ajankohtaisena viherviitakon kasvien tsekkaus, multien vaihto ja osaan uudet ruukut jne. Semmoista tavallista keväthommaa siis. Ärh. Kai sitä pitää vain alkaa noita kasveja hissukseen käsitellä, muuhun ei yksin pysty – eikä niihinkään läheskään kaikkiin. Jotakin on tehtävä tai menee se vähäkin järki!

Eilinen meni vielä väsyn merkeissä ja päivälläkin torkkuen. Yö katkonaisesti, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Jos jotakin pystyisi tekemään enemmän päivisin, ei tarvitsisi maata niin paljon eivätkä ne kivut sitten iskisi aina keskellä yötä *ainakaan toivottavasti*. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Josta tuli mieleen, että se kipupkl:n lekuri soittaa huomenna. Minulla ei ole mitään järkevää keskusteltavaa ihmisen kanssa, joka väkisin tyrkyttää mielipidelääkettä ja nauraa kertomilleni kivuille. Ei jumankauta el:n toimenkuvaan kuulu se, että asiakkaille nauretaan! Toki sitä on tottunut kaikenlaiseen kohteluun, mutta minusta tuntuu etten halua asioida tämän tahon kanssa millään tavalla… Mielelläni ottaisin pari lausuntoa ja lähetettä, mutta varmaan niidenkin pyytäminen on hullua, turhaa, naurettavaa ja tarpeetonta. Toisaalta, sellainenhan minä juuri olen!

Huomattavissa lievä katkeroitumista? No varmasti, koska kipuihin ei sinänsä pure mikään. Kehotetaan liikkumaan, mutta ei saa *rajoitukset jne*. Määräillään tekemään yhtä-ja-toista, muttei kuitenkaan anneta pohjaedellytyksiä toimiin *fysterppa & muut keinot*. Ilman lääkärin lähetettä ja / tai lausuntoa kun ei pysty viemään tiettyjä juttuja läpi. Tai pystyy, jos olisi rahaa heittää tuhluutettavaksi. Nyt ei todellakaan ole.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ÄRSYYNTYNYT SUUNNITTELIJA

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Normiperstai

Pakko pyrkiä ns. normaaleihin rutiineihin, alkaa mennä hermo…  Tai siis hermo menee sihen, ettei saa tehdä sitä vähääkään. Tosin taas tajusin, ettei kovin paljoon välttämättä pystykään. Ärh.

Eilen ihan vähän väkersin jotain Belgaa odotellessa ja sehän kostautui heti. Yö ja aamu pahimpia aikoihin. Särkee. Syynsä lienee myös runtukelissä. En tykkää, en sitten yhtään. Kulutankin tämän päivän kirjoittamalla Valentiinolle sekä mahd. laatimalla jotain muutakin, jos jaksan. Pää väittää aina, että jaksan – muut paikat tajuavat sen vasta paljon myöhemmin. Epäreilua. Pitäisi aina yrittää muistaa, mutta kun on vaan niin kirotun tyhmä. .(

Tänään ei siis oikein aihetta muuhun. Yllätysrojektikin kuivunee kasaan. Auttaisikohan pala omenaa tai hapankorppua?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAAS KUNNOLLA KULJE!

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Sumutettu olo?

Johtuu ehkä siitä, että ulkona on aika öklö ilma; sumua, jotain rähmää, vettä, sohjoa… Eilen ei nähnyt edes pihan toiselle puolelle. Ei siellä kyllä oliisi ollut mitään katsottavaakaan. :) Muutenkin on vaihteeksi höttöinen olo, koska nukkumiset ovat olleet taas kadoksissa. Meikäläisen näkö (muukin kuin ulko-) ei pidä jatkuvasta valvomisesta, ruudun tuijottamisesta ja lukemisesta. Vali-vali…

Koska eilen *ja näköjään myös tänään* on sisälläkin helkkarin kylmää ja kosteaa, suurin osa aikaa onkin melkein pakko viettää petissä Rakkaan Lämpöhuovan ja kissan kanssa. Eilinen meni kyllä tekemättä mitään järkevää. Lounasta sentään eli tein ison padallisen soiganoffia – tuli hyvää. Eli soijapaloista värkkäsin storganoffia, jota tarjoilin nuudelien kanssa. Hmmm… soijapalojen koostumus on muuttunut, varmaan jo monta vuotta sitten. En ole näitä käyttänyt pitkään aikaan, kun rouheesta löytyy tavallaan enemmän vaihtoehtoja, sitä on aina varalla kaapissa. Ihan hyvää tuosta tuli, mausteita meni todella paljon enemmän kuin edes muistin :P Apetta tuli niin paljon, että laitoin yhden kipon pakkaseen Belgalle maistiaisiksi ja itselle jäi vielä iso lounas täksi päiväksi. Ei kehnosti laadittu, sanoisin.

Tänään tulee myös vieraita, ehkä. Varauksella sen takia, että koskaan ei voi olla varma mistään. Toivottavasti löytävät perille ja toivottavasti voin myös rapota huomenna kaikesta!

Toisaalta tekisi mieli alkaa puuhastella jotakin, mutta kaikki on vähän semmoista mihin ei vielä olisi lupia… Räyh ja toisaalta hyvä tekosyy.  Jotenkin alan taas kyllästyä tähän makoilemiseen, kun ei edes klaffisoffalle voi vaihtaa – ei ihan vielä. Jospa taas keskittyisi keittiöhommiin eli tänään vaikka sen siivoilemiseen. Ainakin se olisi hyödyllistä! :

Ruuasta ja keittiöistä tuli mieleen yksi melkoisen hyvä minisarja, jota voisin suositella. YouTubesta löytyy tällainen Back In Time For Dinner, jossa käydään aivan tavallisen brittiperheen ruokailuja läpi vuosikymmenten. Alkaen 1940-luvulta ja päättyen ”tulevaisuuteen”. Siinä sivutaan myös maailmanpolitiikan tapahtumia, naisen aseman muutosta yhteiskunnassa, palkkausta, nuorison nousua kuluttajiksi, ostoskäyttäytymistä ja kaikenlaista muutakin ajankuvaan liittyvää. Sopisi suomalaistenkin katsoa, jos alkaa valmisruoka tms. tympiä ja suomalainen perinne ketuttaa. Asiaa, hupia ja närkästystä sopivassa suhteessa eli minä ainakin pidin, tämä antaa kovasti perspektiiviä siihen, mitä Briteissä ja myös meillä syödään sen kummemmin ajattelematta tiettyjä asioita. *ei voi olla totta, meikäläinen jakaa katseluvinksuja :o*

Jahas, jospa minä taas menisin vaikka järsimään sen aamuomenan. :)

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – EDELLEEN OMENA PÄIVÄSSÄ MENEE HYVIN ALAS…

Hyvin valvottu yö jälleen takana…

ja siinä mielessä väsy päivä edessä. Onneksi ei ole mitään pakollista ja keli näyttäisi suosivan myös peiton alla makaamista.

Ainoa jo etukäteen rasittava juttu on se hoitsun soittoaika. Varsinkin, kun ajaksi on ilmoitettu niinkin täsmällinen väli kuin klo 9.00 – 15.00. En sitten ole jaksanut sen kummemmin varautua. Vaikka olisi minkälainen lista edessä, se ei auta. Minä luulen tietäväni, mitä konkreettista asiaa hänellä on ja riitahan siitä tulee. Minä tarvitsen tässä vaiheessa kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja heidät on ohjeistettu siihen, että kaikki pitää ajaa alas ja jäljelle jättää ne ihanat, toimivat, tehokkaat parasetamolit ja ibuprofeenit. Näistä (ja melkein kaikesta muusta Hyyssin kipupkl:n) ohjeistuksista olemme siis vahvasti eri mieltä. En minä edes toivo, että hän ymmärtäisi saati sitten kuuntelisi mihin minua eniten koskee ja miksi. Ei, tämä ei ole ennakkoasenne, tämä on jo koetun kertausta!

Muutoin ei kai erikoista; Nurse Susu poikkesi eilen itsekin vaivaisena huolehtimassa muonituksesta ja leikittämässä Minniä. Sain värkättyä itselleni eilisen lounaan – tosin se vei taas voimat aivan täysin. Simppeliähän se oli; perunoita ja kukkakaalia, mukanansa tymäkkä curry-chili-valkosipulikastike. Vaikka yritin touhuilla hissuksiin, jaksoin hätinään syödä ja kaaduin sitten suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei vaan jaksa eikä kestä. Silti minä yritän – joidenkin mielipiteistä pätkääkään välittämättä!

Jännärojekti jatkaa hiljalleen mahdollista toteutumistaan tai sitten ei. Onneksi on taas päivän ajaksi yhtä ja toista selvitettävää juttua, asiaa ja ei-asiaa. Ei, aika ei tule pitkäksi! Toteankin tässä, että aloitin aamun klo 4 tienoolla lukemalla uutisia ja nyt olen vasta tässä vaiheessa. Enkä minä ole vetelehtinyt yhtään missään.

Jahas, jospa se leidi on aamuintoinen… menenkin riisumaan viimeiset omput ja rouskutan niiden kupeeseen pari rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN KIVA, JOS SEURAA KÄYTTÖOHJEITA!

Jännä päivä – tavallansa

Heh, tänä samaisena päivänä 28 vuotta sitten ilmaantui maailmaan Belga, Kiven Kantaja! :) Olkoot tämä muistutuksena tänään siitä, ettei ihan kaikki mitenkään voi mennä huonosti – eihän?! Olihan silloinkin kaikkinaista häverikkiä, mutta kyllä siitä rääpäleestä ihan kunnon kaveri tuli! :) Jos siis laps satut jostain kumman syystä tänne hollille, pidähän kivaa synttäriä!

Minä vietän ainakin tämän aamupäivän tuolla polilla, jollei minua heitetä ulos heti kättelyssä. Mukaan on pakattu pyydettyjen papereiden lisäksi vähän muutakin; aina varmuuden vuoksi papereita, joihin on merkitty nuo muut diagnoosit ja sen semmoista. Kun ne eivät jumaliste usko yhtään mitään! Ei, minä en ole edes huonolla tuulella. Pikemminkin odotan kiinnostuneena, onko juhlakausi taltuttanut miehen luontoa vai iskeekö kokovartalokrabbis päälle juuri tänään? Se olisi jo tosi huonoa tuuria…

Leka-takso on tilattu, varasin sen iltamyöhään ettei tarvinnut jonotella. En ole vielä tarkistanut lämpötilaa… hetki… siinä – 9 asteen tienoilla eli aika vilsa. Olen varautunut, päällimmäisenä iiiso villapaita ja maihari. Koipiin muiden sukkien päälle bambusukat ja Crocsit – koska nyt en vaan saa kiskottua muuta päälleni! :( Onneksi ja toivottavasti missään ei joudu kutvehtimaan eikä toivottavasti riisumaan. Kutvehtimisesta huolehdin itse, riisumisen saa sitten hoitaa joku muu. Btw, aika hieno markkinarako olisi, jos terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ym. olisi vapaaehtoishommissa komeita nuoria miehiä, jotka avittaisivat pukemis-riisumishommissa? Eikö? *wirn* Ei tuntuisi yhtään niin hankalalta ja voisi vähän kiinnittää itsekin huomiota siihen, mitä virttynyttä mummosloggia sitä päälleen vetää *no, minä juurikin semmoista*!

Menen vielä mässyttämään vähän omenaa ja müslia ennen lähtöä sekä riipomaan aamumömelöt kera taikajuomain. Reissun takia piti pakosti vähän tätäkin myöhentää. Nyt kuulkaa saa pitää peukkuja, varpaita  ja ihan mitä tahansa pystyssä – myös sinne rukousmyllyyn voipi käydä sitaisemassa tiskirättejä lisää!

Minä tulen rapoamaan kaikesta viimeistään huomenna!

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ON SE VAAN NIIN EPÄMÄÄRÄISTÄ TÄMÄ KAIKKI!

Taas tuuli ulvoo…

Mitä helkkaria? Joka toinen päivä myrskyää, tai ainakin yrittää. Meillä se tarkoittaa sitä, että sisällä on aivan stanan kylmää ja vetoista… Joka taas tarkoittaa sitä, että särkee ja palelee tavallista enemmän. Ainoa hyvä paikka on kahden peiton alla sängyssä, mielellään sähköhuopa välillä täpöllä. :( Ihan sama, millainen keli muutoin on, toivoisin kuitenkin, että sisällä olisi lämpimämpää. Ja ei, siihen ei auta se, että päällä on vaatetta jo kontillisen verran. Se ei ole sama asia, jostain syystä.

Ei auta, valitan tässä ja säntään (lue -> onnun hemmetin hitaasti) sitten tekemään päivän ehdottoman pakolliset tehtävät eli huomisen kauppalistan sekä pakkaan postihommelit. Muu saa jäädä suosiolla tekemättä, niin jäi eilenkin. Ei vaan pysty, koska on niin kipeä. Ei jaksa yrittää käyttäytyä eli soitella ympäriinsä. Siinä käy äkkiä niin, että minun ollessani tällä tuulella liikkeellä, ei asiallista puhelua helposti tule soitettua eli rähähdän pienestäkin byrokratian ährystämisestä. Jostain syystä se ei ikinä edistä asioiden hoitamista. :o

Siis aamuomena ja kolmas paita päälle.

ALLEKIRJOITUS

                                      POLKA – TÄMÄ ON IHAN JÄRJETÖNTÄ!