Perjantain puuhastelut

Onneksi on tuo kiltti laps, joka eilen kävi kaupoissa ja hoitamassa asioita. Kamala ajatellakin, miten itselle olisi käynyt. Juu, olisin ehkä yhden paikan saanut käytyä ja loput olisivat jääneet. :( Kiitos muuten kaikille postia laittaneille, ootte te ihania! :D Minä en ehkä nyt laita kenellekään mitään j-korttia, mutta vuoden aikana saattaa tulla sellaista muuta, odottamatonta ja kivaa postia sitten teillekin päin. Että siitä lähdetään.

Meillä ei mitään valmisteluja ole edes ruuan suhteen sen kummemmin: vähän fisua tuossa meinasin, suutarinlohta on jo tekeytymässä, kylmäsavulohea haetaan pari viipsaletta jossain vaiheessa ja muutoinkin tuolla jotain jo onkin. Belgan kanssa nimittäin syödään yhtenä päivänä sellainen seisovahko pöytä, jossa on tarjolla enempi fisua sekä vihanneksia, kalkonifileetä intialaiseen tapaan ja käristettyjä uunijuureksia. Niillä on tarkoitus pärjätä ja kaikkea on vain yhteen ruokailukertaan, ehkä vähän jämiä jää eli meikäläiselle lounas. Minä en sen ihmeempää tarvitse ja Belga sai toivoa, mitä itse haluaa. No, sienisalaattia toki teen vielä itse ja vähän muutakin pientä.

Siksi tänään ajattelin laittaa sieni-soijapiffejä uuniin ja aloittaa taas kirjeen Valentiinolle. On aika mukava kirjoitella, kun hyvät tuoksut leijailevat residenssissä. Tosin asiaa ei taaskaan taida hirveästi olla, mutta enköhän minä jotakin aina keksi… Mömelöt ovat siis nyt käytössä enkä nyt niin ihmeellistä osaa vielä sanoa. Se tyypillinen, hieman huono olo eli sama kuin plaastareita aloittaessa. Ei haittaa! Ketä kummaa nyt ykät kurkussa haittaisivat, täh?! *no ei, tuo oli vitsi*

ddPäivän slogan: “We don’t even ask happiness, just a little less pain.”

Päivän biisi:

Luettua: Haruka MurakamiVärittömän miehen vaellusvuodet. Tsuruko on väritön mies, tasainen elämä ja työ. Menneisyydessä on kipeä tapahtuma, joka jätti mieheen ikuiset jäljet. Siksi hän elää yksin. Nyt hän tapaa naisen, joka yllyttää selvittämään menneisyyden tapahtumat – ja Tsuruko matkustaa mm. Suomeen. Pidän Murakamista kovasti eikä tämäkään ollut poikkeus – suosittelen jokaiselle! Peter CowieFrancis Ford Coppola, elämäkerta miehestä ja hänen elokuvistaan. Oikein hyvä esitys muuten, mutta jotenkin oudosti tökkii ja varsinkin loppuu kuin kesken. :o Erinomainen filmografia jne. kirjan lopussa, joten siksi(kin) oli minulle ainakin mieleen. Annika GrahnTapani Perttu. Elämäkerta, joka on kuin Perttu itse… lukekaa pois, jos pidätte miehestä ja elämäkerroista. Liisa TalvitieAsko Sarkola naurun takana. Melkoisen loistokkaat muistelmat tai oikeastaan muiden kertomusta Sarkolasta ja tämän vaiheista. Hienoa, olen aina pitänyt miehestä ja opus on lukijansa ansainnut! :) Sen lisäksi kesken on kaksi opusta ja kolmas englanniksi. On jäänyt lukeminen hiukan vähemmälle, koska yritän tainnuttaa itseni idioottilaatikon annilla iltaisin *ei onnistu*. No, tuossa tuli vähän lisää luettavaa kirjastosta. Lisäksi ilouutinen, että ensi vuoden alusta varausmaksut poistuvat, jihhaa! Meikäläisellä kun on aina listassa semmoiset vähän yli 40 opusta (50 on maksimi). Tykkään! :)

ALLEKIRJOITUS

                                         POLKA – SE VAAN YRITTÄÄ, TAAS…

Kannatti sijoittaa!

Nimittäin ne veronpalautuksesta jääneet sentit siihen käyntiin suoraan lekurilla eli Horttonin kivulllisten pkl:lla. Maksoi se ja vain vähän sai takaisin, koska erikoislääkäri. Silti. Kohtelu oli erinomaista, hemmo erittäin mukava ja asiallinen. Ei epäillyt kertomaani ja itse ehdotti seuraavaa mömelövaihtoehtoa, jotka Belga käypi tänään hakemassa. Lupasin sitten hänen mielikseen ainakin viikon syödä myös tulehduskipulääkettä. Lisäksi jälkihuolto pelaa eli hän kysyi, voiko soittaa kohtapuoliin ja kysellä ennen vuodenvaihdetta miten homma toimii!  Koko varattu aika ja vähän ylikin meni eli koko rahalla sai sitä hoitoa. Jesh – ei pahaa sanottavaa. Tosin olin itsekin kiva ja kiltti, vaikken saanut edes siistimpiä vaatteita päälleni *käsi teki aamulla lopullisen tenän pukeutumispuuhissa*.

Ai niin – pakko kertoa, että hieman ehkä vaahtosin mm. mielipidelääkkeistä ja tietysti myös Lyrdestä. Kaveri sanoi, että hän ei määrää  sitä kenellekään ja hänenkin mielestään siinä lääketeollisuus on todella onnistuneesti lobannut lääkettä. Hah, en ole ainoa, joka ajattelee samalla tavalla *on niitä järkeviäkin ihmisiä vielä*. Ihmelääke, joka tehoaa kaikkeen ja kaikille, mutta on stanan kallista ja aiheuttaa muutamillekin erittäin pahoja sivareita. MOT -> mikäli ollenkaan tajuatte. Näppärästi hän myös laski sen, ettei plaastari ole kätevä, koska kuitenkin liikuskelen ja touhuan, joka aiheuttaa kipuja. Laastari taas luovuttaa lääkettä koko ajan *ainakin periatteessa* samaa tahtia, joten se ei vaikuta samalla tavalla. Siksi siis mömelöt ja aloituskin jo kohtuullisen reilulla annoksella. Minä tulen raporteeraamaan heti huomenna, mitä on tapahtumassa!

Mikäli tämä yhdistelmä ei tehoa, luvassa jatkossa sitten muuta. Eli tästäkin jo keskusteltiin. Ei paha sekään. Minä olen nyt ainakin tyytyväinen. Toivottavasti myöhemminkin, koskaanhan näistä ei voi tietää… Mutta nyt on taas jotakin odotettavaa. Kun pääsisi edes kunnolliseen kävelykuntoon, vaikka vain rollerin kanssa, olisin aivan tyytyväinen. Pienen kivunkin kestää, muttei tätä jatkuvaa jäytämistä.
imagesKulutin sitten lounaaksi hörpityn vihanneskeiton jälkeisen iltapäivän vaihteeksi konttorihommiin. Lekaan lähti useampia papereita, lisäksi piti tekaista pari valtakirjaa ja yksi lista sekä vähän muuta paperihommaa. Ja äkkiä olikin taas pimeää! :o Mihin se aika oikein aina ehtii mennä?

Belga tulee iltapäivällä käymään postissa, kirjastossa, siellä atteekissa ja kaupoissa. Jotakin on hankinnassa, muttei mitään j-syötävää todellakaan. Ihan vaan meikäläisen obligatoriset onemat ja jugurtti sekä pakolliset vihannekset, lounasemmeitä sun muuta. Jotainhan jo toinkin Serkuista, muttei ns. kunnon ruokaa… ;) Semmoisia enempi heekkumaisia juttuja. Meillä nuo heekut ovat hyvinkin laaja ja erilainen käsite kuin ehkä toisaalla.

Jahas, se on susivaffat kaffet ja jonkinlaisen kauppalistan mietintää!

ALLEKIRJOITUS

                                      POLKA – RAHATON RESEPTILLINEN!

Vain tosi idiootti järjestää itselleen ohjelmaa

lähes koko viikoksi, varsinkin edellisviikon höykytyksen jälkeen. Joo, sattuu, koskee ja kipu häiritsee kaikkea tekemistä. Yöunet ovat luokattomia. Vai mitäs sanotte siitä, että viime yönä nukuin 20 min ja heräsin ensimmäistä kertaa. Yön mittaan herätyksiä tuli 8, joiden aikana kävin tupakalla, juomassa vettä, tempomassa puolikkaan mömelön ja lukemassa pari sivua. Väittäisin, että hereilläolo- ja nukkumisaika menivät melko tasan. Prle!

Ohjelmaa siis, koska sattuu – sattukoon sitten samalla ihan kunnolla! Tänään menen käymään Serkuissa eli tuhluuttamaan. Ostoslistaesitys on valmiina, toivottavasti kaikkea löytyy. Siis pitäisi löytyä, nämä ovat Serkkuin normitavaraa. Eli kohuked, mehua, juustoja, keksejä, kuivahetelmiä erilaisia, adjikaa, toffeeta ja sukulaatia vähäsen, sekä kalavyöhykkeen täsmäisku. Mausteita ja vähän muutakin vielä. Kyllä sinne on lopulta pakko päästä, niin himottaa jo jotkin jutut! ;) Eli täsmäisku sinne taksolla ja 20 min ostosaikaa, sitten takaisin! Onhan nyt Belgan saatava valkosipulisavujuustoa sekä minun rootsin kurkkuja, adjikaa sekä sienijuustoa! Kaalipiirakkaakin saattaa olla. Joten ei kun menoksi, ihan kohta…

Horttonista varasin sitten ajan huomiseksi heti aamusta. Eli oikein järkyn näköisenä liikenteeseen, väsyneenä ja kulahtaneena. Jos ei apuja irtoa, syytän miestä tahallisesta hädänalaisen tilan hyväksikäytöstä, jätän laskun samasta syystä maksamatta ja uhkailen jollakin oudolla. Ei, tosiasiassa, kerron ettei kuntoutumispätkiinkään voi osallistua täysipainoisesti kivun takia, mikä on harvinaisen totta. Eikä voi tehdä mitään muutakaan. Pyysin lisäksi leidejä roudaamaan paperiversiot potilaskertomuksesta hyypälle, sen lisäksi mitä koneella nääs jo on. Ans kattoo. En oikein tiedä, mitä kaverista voi sanoa. Olen kuullut sekä huonoa että hyvää. Lopputekstit seuraavat sitten heti siellä käytyäni.

maxine67bTorjantaina on varmaan vuorossa Belga, kauppasessio ja mahd. apoteekkivierailu. Sen näkee sitten. Ja kohta onkin perjantai. Voi kun nuo pakko-osto & kulutuspäivät saisi pois alta, voisi ja jaksaisi taas elää normaalimmin. Nyt tuo osta-osta vaan ärsyttää ja pirteät joikut ketuttavat. Minä en tällaisesta todellakaan nauti. Paljon enemmän nauttisin, jos joku raksaliike päättäisi kokeilla sisäseinien uudelleeneristystä täällä residenssissä esim. asentamalla jonkun kivan lämmittävän uuden seinän! Täällä kuulkaas tuuli pyörittää sukkia jalassa ja on kylmä kuin joulumuorin peräreiässä!

Juu, olen pahantuulinen ja krantusti puhuteltava! Myönnetään. Jos niitä mömelöitä ei tule, on otettava yhteyttä erilaisiin salamyhkäisiin toimijoihin ja se ei ehkä ole aina niin mukavaa. Pitänee siihenkin alkaa sitten valmistautua… Toisaalta, minähän olen aina valmistautunut kaikkeen. Otan vain laukkuni ja lähden. Se on siinä.

Ensin ne kaffet!

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – TAAS SE AIKOO MENNÄ…

Matkalle Varjojen Maahan?

Etsimme matkalle matkanjohtajaa, oppaita sekä runsasta määrää kiinnostuneita osallistujia. Tarkoituksena on tutustua tämän maan tarjontaan ns. kaikissa mielissä sekä osallistua erilaisiin aktiviteetteihin paikallisten eläjien mukana. Turvallisuus taataan!

Näin siinä siis kävi. Hemmo oli mielipidelääkeihminen, joka suosi Lyrdeä ja olisi kuinka toisin pakottanut meikäläiselle vähän paraa… ne kun ovat niin turvallisia! Eli ei tehoavia lääkkeitä, koska koukku *koukku sillä on perskurkkanassa*! Kerroin kokemukseni, kieltäydyin kunniasta napsia näitä mitään enää lisää tahi uudelleen. Sain kuitenkin nimen Horttonin kipupkl:lla, joka voisi ottaa vastaan. Siis siten, että itse maksan. Ja maksaisinhan minä.

Evil-DoctorTänä aamuna tapaan pipologin ja fysterpan, joille molemmille puhun asiasta edelleen. Nyt tuosta toisesta vaihtoehdosta. Niin täyttä siellä kuitenkin on, että mennee seuraaville jaksoille (helmikuu)… Plääh! En minä taida jaksaa. Vaikka pakkohan se on. Tämä on aika pashamaista, sanoisin. Nyt varsinkin lähtö jonnekin monena päivänä peräkkäin on niin äärettömän rankkaa, että ette voi kuvitellakaan. No, mitäs minä tässä valittamaan, kun ei ole mitään valitettavaa *asiantuntijalähteiden mukaan*! Huomenna jatketaan normiohjelmaa.

Arvauskeskuksen ylileidi kirjoitti; sain uudet nimet ja yhteystiedot omalääkärille. Hän se oli minun nimeni antanut psyk.hoitsulle! No, joka tapauksessa olen siitä kieltäytynyt ja se asia on hoidossa nyt. Pitääkin laittaa laps tänään apteekkiin kaiken muun ohella. Samalla Belga lupasi käydä viemässä ja hakemassa postia, kirjoja ja jotain syötävää. Kotona ei ole juuri mitään, koska olen syönyt sen snadin lounaani tuolla. Eilen jopa toin omenani kotoon! :)

Ei kuulkaas paljon naurata! On kylmä, koska myrsky viilensi torpan. On särky, koska kipeä ja plaastarien vaihtopäivä. On vaikka mitä muuta, mutta nyt on kyllä jaksut harvinaisen loppu.

Ei kun kaffetta ja kappa rauhoikkeita!

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – ARGH, YLÖS JA MATKAAN!

Kannattaako valittaa?

No, Iltapulun mukaan ainakin pähkinöistä  *jo / vasta* kannattaa valittaa! Siitä lähtien siis voi kaikesta märistä, tehdä valituksen tahi peräti kantelun, jos on oikein sillä tuulella.

Minä nyt ihan ensin sanon, että se Lorri on kyllä todella kajahtanut tapaus! Ihmettelin, kun Horttonissa oli vielä juttu fysterpan kanssa kesken ja puhelin soi – nron näin kaupungin numeroksi ja arvelinkin, että jospa joku on jo saanut valitukseni. No ehkä on saanut, ehkä ei. Vastasin kuitenkin juuri em. syystä ja puhelimessahan oli arvauskeskuksen psyk.sh, joka kysyi milloin haluan tulla varaamalleni ajalle?! Siis että mitä? Kerroin, että en ole varannut aikaa, en ole ajan tarpeessa ja jos Lorri on varannut ajan, en myöskään asioi tämän henkilön kanssa enää tulevaisuudessa. Ziis, Lorri yrittää väkisin tehdä minusta masentunutta! Oikeasti… Siis ihan varmasti tuolle ajalle olisi ollut jollakin muulla oikea tarve. Minä nyt sanoin olevani Horttonissa, meneväni psykkan konsultaatioon tällä vkolla täällä enkä aio tavata ketään muuta asian merkeissä. Piste. Uskomatonta perseilyä!

fun_12c330238d008a24fec761f8fd347109_h_Funny_Pics_Folder_s339x500_142799_580-s339x500-147726Horttonissa paikat olivat ennallaan ja kävellä piti taas niin maan hemmetisti. Eilen oli vain fysterppa. Lisäksi sain *ihan ilman lupia kylläkin* järjestettyä ajan lekurille täksi ehtoopäiväksi! Voih, nyt sitä peukutusta vasta tarvitaankin! Kiitos kaikille eilen peukuttaneille, myös hiuksille ja muulle pystyssä olleelle *wirn*. Minä nyt ihan oikeasti tarvitsen kunnon lääkityksen. Lisäksi omasta mielestäni tarvitsisin myös pari apuvälinettä, joita ei nyt oikein ole silleensä tarjolla. Minun pitää jutella varmaan toimintaterpan kanssa asiasta, luulen, että hän tajuaa mitä ajan takaa! Asia ei olisi kovin iso ongelma ja siihen olisi yksinkertaiset ratkaisutkin – tosin sellaiset epäperinteiset, että eräitä asioita ja tavaroita käytetään niiden käyttötarkoituksen vastaisesti, joka ei tietenkään ole kiellettyä. Eri asia on, tajuaako tämä kaveri sen… pakko, kun minä innostun selittämään!

Eilen ei sitten oikein muuta. Fysterpalle kerroin, miten edellisen session jälkeen olin vaan kipeämpi kuin tavallisesti ja olen nytkin kipeämpi *paljonkin* kuin viime jaksolla. Sanoi huomaavansa, ei ihme; olin nukkunut neljä tuntia, katkonaisesti. Siinä sitten jotain yleistä ja muutamia vaihtoehtoja, hänet tapaan ainakin vielä pari kertaa tällä vkolla. Muuten talo makaa tavallansa ja ruoka sekä varsinkin leipä oli hyvää! :)

Ei tässä muuta kuin kohti uusia seikkailuja! Ensin kaffetta ja jotakin leipää, kappa rauhoikkeita ja tavistaksolla liikenteeseen…

ALLEKIRJOITUS

                               POLKA – EN ON PAKKO OLLA HULLU!!!

Kirjoja, lääkitystä ja muonaa

Belga kävi siis asioilla ja toi puoli kassillista kirjoja ja toisen puoli kassillista lääkitystä. Yhtä pitää tilata, joten hän tuo loput tullessaan lauvantaina. Jes, ei paha. Lisäksi saimme taas söpöliinejä munakoisoja ja kukkakaaleja, joten viikon ruoka on tiedossa. Myös onemat olivat halvennuksella ja laps ymmärsi tuoda niitä koko ison pussillisen eli vähän enemmän kuin 1 kpl / pvä. Siinä kiiteltyäni keiteltiin kaffet ja höpötettiin hetki joutavia. Klaffisoffa sai apujalat ja huomenna *ehkä* saan sijoitettua päällistä uusiksi. Katsotaan nyt – jotenkin minulla ei tunnu olevan kiirettä mihinkään. Ei edes tälle asialle. Asiaa voidaan hautoa uudelleen myös huomenna, kun Belga tulee lounaalle ja muutenkin on enempi kotihommia hoidettavana.

Tämän päivän kulutan kirjoittamalla Valentiinolle. Häneltä tuli muuten jo toinen kirje tällä viikolla eli eilen sain myös postia :) Oikein mukavaakin eli hän oli kovin tyytyväinen eräisiin raportteihin ja artikkeliin, jotka olin kopioinut hänelle. Hyvä näinkin. Tuossa kirjoituksen välitiloissa laitan munakoisovuokaa hautumaan uuniin. Kun se alkaa olla valmista, yleensä kirjekin on loppusuoralla. Toivottavasti, sillä ei minulla ihan hirveän paljon ole asiaa. Mitäs tässä meikäläisellä oikein olisi kerrottavaa, jos ei valittaakaan viitsi? Ei niin yhtään mitään – ei vauhtia eikä vaarallisia tilanteita! :P

Nonnih, nuppuset, kuten arvelinkin petivaatetta sieltä on tulossa eli Tom of Finland -mallisto on julkaistu. Ja kyllä, kyllä minä voisin ottaa nuo sänkyyn tai kylppäriin! :) Epäilen, että Vettein takana nuo menevät kyllä kaupaksi aivan simona, hienoa.

Päivän slogan: Värisee kuin salama tilauksesta kirkkaalta taivaalta!

Päivän biisi:

Luettua: Reinaldo Arenas Matka Havannaan. Kolme erilaista tarinaa, jotka ovat hyvin erityyppisiä – kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia. Hyvin epäperinteistä luettavaa, joten nimen mukaan ei ehkä kannata valita! ;) Kate MortonHylätty puutarha. Tavallaan hyvinkin perinteinen sukutarina jännärin ja menneisyyden höystein. Tarina vie Englannin rannikolta Lontooseen ja lopulta Australiaan perin oudoin kääntein. Mukava sekoitus taidetta, kirjallisuutta sekä sukututkimusta eli ei mitenkään epämieluisaa luettavaa. Sopivan hömpähtävää kaikkinensa eli sopii vaikka kaikkien hommien välissä luettavaksi. Mikko-Pekka HeikkinenJääräpää. Saamelaiset ovat erilaisia ja sen saa uusi rouva kunnanjohtaja todeta kuntaliitosta puitaessa, samalla kun kylän naisista jokainen saa turpaansa ja miehet eivät puhu vieläkään mitään. Surkuhupaisan sarkastinen, olevinansa hauskakin, mieleen jää ehkä parhaiten naisten yhteistyö ja kulttuurien välinen ero. Cormac Mc CarthyKaikki kauniit hevoset, hieno tarina nuorista miehistä Lännen karjamailla ja Meksikossa. Kovat ajat ja kovat otteet vaativat kasvamaan äkkiä miehen mittaan – kolmen nuoren miehen kylmä tarina. Ensimmäinen osa trilogiasta… muistuttaa hieman erästä uudempaa tulokasta. Ehdottomasti luettava, jos kestää melko rankat olot ja väkivallan. Kesken on tavalliseen tapaan kaksi opusta, joista taas jossakin vaiheessa enemmän. Eivät nyt sen kummoisempia, semmoista välipalaluettavaa muun häsläämisen lomassa.

Kaffetta, leippä, omena ja hommii!

ALLEKIRJOITUS

                                           POLKA – PERJANTAIN PAKOLLISET!

Ulkoilua! Vieraita!

Tämähän on aivan mahdotonta. Alkaa muistuttaa lähes normaalia *lukuunottamatta minua itseäni*. Eilinen kuittautui kuitenkin varsin komeasti, kun ensin olin ruoskinut henkisesti itseäni kaikin mahdollisin tavoin puoli aamua. Kyllä, minä kävin siellä av-lainaamossa hakemassa kassini. Ison kassin. Jossa kaksi korotustyynyä *njääh, no ei oikein käteviä…*, sukanvedin *no toimii*, nousutuen *ruman ja epäkäytännöllisen suunnittelun riemuvoitto, jota en ehdottaisi mihinkään tiloihin – tekisin itse, jos olisi välineet*. Mutta haettu on, vaikka tiukoille veti!

Minulla on tapana huijata itseäni eli latasin vietävät roskat valmiiksi ja kerroin, että menen vain viemään roskat. Jos siltä tuntuu, voin sitten tilata takson jne. No, meninhän minä tosiaan sitten. Kipeää teki, mutta homma tuli hoidettua. Kotoon eli sisään rappuun takaisin en olisi päässyt ilman kivan taksikuskin apuja, oli se taas sen verran hankaavaa. Kiitokset siis taksoille vaihteeksi, nämä olivat normitaksoja nimittäin!!! :)

Hetken oltuani kotona, Toveritar kyseli voisiko tulla näyttäytymään hoitokoiransa kanssa. Toki meikähän aina ilahtuu vieraista ja koirista, Minni oli pieni ongelma. Minni arestiin kylppäriin, tosin se ei oikein toiminut. Olipa mukava nähdä, vaikka kaikki muu ei aina niin positiivista olekaan… Kissa & koira hepuloivat molemmat, joten vierailu jäi lyhyeksi. Ehkä paremmalla ajalla, että voisi juoda kaffet ja jutella rauhassa? Mutta silti, aina mukava huomata etten ole unohdettua kansanosaa… *no en minä niin epäile, kunhan olen antisosiaalinen taas*.
L'Ange du Foyer ou Le Triomphe du surréalisme, 1937-thumb-600x470-38694Maalaus Max Ernst – kannattaa käydä tsekkaamassa… ;)

Tänään pitäisi fysterpan tulla käskyttämään ja kiusaamaan. Olisi kovin hyvä, jos hän innokkaana ihmisenä kiskoisi koipeni takaisin edes siihen kuntoon, jossa se oli ennen Horttonia. Minä olen nimittäin tänään aika krantusti puhuteltava eilisten aktiviteettien jälkeen. Ne muistuttivat lähinnä akrobatiaa meikäläiselle, joka on tottunut yrittämään vain hissukseen venytellä ja askeltaa sitä mitä pystyy! Nih kerta! Jos jotain tarjotaan, onko lupa myös jotain vaatia? Minä kovasti haluaisin tietää? Minulla on häneltä muutakin kysyttävää. Parhaassa tapauksessa kirjoitan vielä tässä aamun kähmeessä viestin myös Lorrille, riippuu ketutukseni ja lääkitykseni määrästä! :P

Huomenna pitäisi saada Belga käymään asioilla, mikäli mahdollista. Atteekkiasiat tässä eniten taas huolestuttavat: tod.näk. ne eivät anna ulos sitä määrää plaastareita, mitä määrätty on *korotusmääräystä ei näy kirjoitettuna nähdäkseni missään*. Lirissä siis, joulukuuhun asti! Jotenkin tuntuu siltä, että kovin moni on taas viime aikoina joutunut kestämään todella omalaatuista kohtelua sos. ja terv. viranomaisten puolelta! Nimenomaan ne, joilla jo elo päivä kerrallansa on hankalaa. Mihin tässä ollaan oikein menossa ja pitäisikö muuttaa maasta?! Tai jos ei siihen pysty, mitä hemmettiä voisi tehdä? Minä taas vaan ihmettelen suuresti! :o Enkä nyt puhu itsestäni vaan yleensä… Argh!

No, eilisen iltapäivän ratoksi kuittailin vähän Amatsoonin tilauksia. Onneksi se on ensinnäkin kivaa ja toisekseen ei ihan kammottavan kallistakaan. Nyt pitäisi vielä paneutua muihin hommiin, ne paperihommat jäivät tälle päivälle jaksujen kertakaikkiaan loppuessa *ja pärsheen puutuessa*. ;) Älkää huolehtiko, minulla oikeasti riittää tekemistä kyllä viikon jokaiselle päivälle.

Nyt keitetään päivän ekat kaffet ja sitten hommiin *tsihih*…

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – KAIKKIEN PUOLESTA KAIKKIA VASTAAN!

Jaksut finito – onemat eivät!

Vaikka Belga oli eilen lounaalla eli avittamassa möhköä vammakkoa, silti jaksut loppuivat. Kertakaikkiaan ei enää noussut jalka, ei käsi *onneksi ei paljon muuta tarvitse saadakaan nousemaan!*. Enkä minä muuta tehnyt kuin muonaa. Ahh, kyllä oli muuten omena-kaurapaistos niiiiiiiiiiiiiiiin hyvää, että teki mieli syödä kaikki. Tietty ihan vähän oli jätskiä päällä. Laitoin loput Belgalle astiaan ja kotiin vietäväksi. Meikällä on ehkä vielä jokunen *köh* omena, joita syödä ja joista tehdä paistosta. Edellisehtoona syötyjen omenien saldon (ne olivat kotimaista punakanelia, pieniä ja tosi hyviä) voi laskea kannoista. Eli katselin liikkuvaa kuvaa järsien niitä omenoita, sellainen tikkumetsä oli siinä aamulla. :P Ei kuitenkaan vatsanpuruja, kuten pienenä meille aina väitettiin! Nyt kun omenoita on, syökää niitä ja jos mahdollista *ettekä itse käytä* antakaa vaikka naapureille tai tuttaville. Takaan, että moni kaupunkilainen olisi tosi iloinen! :)

Lisäksi väsäsin wokkia ja kevätkääriksiä sekä riisiä lapselle. Pitäähän se edes hyvin ruokkia, jos sitä aikoo vaivata vielä ensi viikollakin. Pahasti siltä näyttää, että täytyy. Oloni ja koipeni sekä lonkka EIVÄT siis ole mitenkään tässä parantuneet, vaikka kaikkia säädettyjä harjoitteita teenkin! Siis EN OLE kävelykunnossa ja rollerin kanssakin pääsen hädin tuskin ulko-ovelle, en sen pidemmäs. Kipu vain pahenee rasituksessa, ei helpota! Älkää edes kuvitelko, että alan vetämään yli kipurajan – siitä varoitettiin, että joku hermo & punos & vähän muutakin voi ottaa asian pahakseen ja vaurioitua peruuttamattomasti. Niin että se siitä! *vihaa & inhoa*
imagesMinä en näe liikunnassa mitään muuta hyvää kuin sen, että kävelemällä pääsee paikasta toiseen. Muuten asia saa minun puolestani olla ja ihmiset voisivat mieluummin liikkua etanan tavoin. Se olisi vauhdilleni sopivaa ja jotenkin niin meikäläisen oloistakin. Laiskiainen tietysti vielä mieluummin, mutta kun laiskiaista pidetään yleensä söpönä ja sympaattisena *mitä minä en suinkaan ole*. Niin, minua siis ketuttaa tässä vain se, etten pääse kävelemään kivuitta sinne minne haluan. Nih! Lisäksi on ihan oikeasti olemassa asioita ja vaivoja, joihin se stanan liikunta ei noin vain auta, ei edes piikkimatto ennen sitä!  *ihan totta!* Mrhrrmhmh!

Tänään pitäisi sitten jaksaa kirjoittaa. Eilen ei enää pystynyt jaksamaan, koska päivä meni ruokaa laittaessa, tiskatessa ja ihan perushommissa. Hei, uskaltauduin jopa ruiskuun. Luulen, ettei kukaan oikein ymmärrä, millainen seikkailu sekin täällä yksin oikein on?! Muutenkin ehdottaisin kokeilemaan epävakaata liikkumista pimeässä, mieluusti sen jälkeen, kun kissa on rutannut kaikki matot sekä levittänyt esteet. Siitä tulee niin veikeän epävarma olo… Tietää ainakin olevansa kykenemätön yhteen jos toiseenkin asiaan. Lopulta. Minä olen nyt kykenemätön sympatiseeraamaan vähän kaikkea erinäisistä syistä!

Nonnih, kohta lähtee: ensiksi kaksi (!!!) plaastaria ja sitten kaffetta – oiskohan onema mitään?

Btw, Belga käski kysyä, syökö joku muu yhtä kahjon paljon onemoita kuin minä *tsihih*?
ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – HUIMEITA, ONEMOITA JA KAFFETTA!

Arvotaan, kenessä on vikaa ja missä!

Voihan emännän kevät! Sain eilen Tsadin kipupkl:n konsultaatiovastauksen sieltä suoraan, mukana Lorrin kirjoittama lähete! :o Mietin, alanko huutaa suoraan – sitten alkoi vain ketuttaa. Leidin mielestä mitään ongelmaa ei ole, tarvitaan vain mielipidelääkkeitä! Molempien mielestä. Sitten vain ehdottomasti liikehoitoa eli fysterppaa… Onkohan näillä jäänyt nyt yli 10 v:n paperinipusta jotakin oleellista lukematta? Onneksi ei tarvitse mennä näiden mukaan. Sävykin on aika ikävä, oikeasti. Ikäänkuin minä jotenkin olisin nauttinut noista eri mömelöistä, jotka eivät ole avittaneet; no en todellakaan. Esim. tästä huomaa, että Lorri ei ole kuunnellut minua eikä erinäisiä selvityksiä tai sitten hän ei uskonut niitä (joka on vielä ikävämpää!). Arrrrrrrrrrggggggggh! Saunan takana on kuulkaas tilaa. Horttonin ensi jaksolla tahdon myös lekurille – silloin se pitää itse muistaa pyytää. Muutoin järjestetty aika on vasta viimeisellä jaksolla.

Oma suunnitelmahan on totella Horttonin ylihemmoa. Belga hakee huomenna lisää plaastareita ja lähden nostoihin ensi vkon jälkeen. 20 mcg ei vie edes sitä vanhaa selkäkipua, ei muutakaan. Ikävää sikäli, että tuo selkäkipu tuo lisää veemäisiä tuntemuksia. Se oli jo melkein poissa aika pitkään, liekö nyt ahdistunut oudoista asennoista tässä lonkkaa vedellessä *kirjaimellisesti*. Saiskun fysterppa yritti soittaa jossain vaiheessa aamulla, mutta ei kylppärissä ole mukana kännikkää eli en ehtinyt vastaamaan. En myöskään soittanut takaisin, koska leidi varmaankin soitti asiakkaiden välissä. Soittanee sitten tänään, ehkä? Eilinen meni siis tirsahdellessa pariin otteeseen, aina kun siltä tuntui. Lounaaksi mupelsin itse kootun tipusaladon, sen päälle hetelmävalikoiman. Ei paha! :P
UI4h9L (2)Sain kuitenkin kirjoitettua jälleen sillä kehnolla gluteus maximuksella yhden jutun framille sekä aloitettua yhden elämäkerran, josta meikä pitää tosi paljon *lisää toiste, se on oikea tiiliskivi!*. Muuten haahuilin vähän sitä ja tätä eli yritin tehdä jotain pientä. Tosi pieneksi se jäi, koska en edes kissinoksua saanut mopattua pois hankalasta paikasta. En vaan taittunut sinne, selkä ei kaartunut enää sinnepäin! :( Tänään Belga tulee taas avuksi asioille, on pakko. En uskalla tällä lonkalla sekä koivilla ja selällä liikenteeseen. Ehkä selviäisin – ehkä en! Voisin tehdä nykäset… ;)

Pakko on kuitenkin hakea postista ja  kirjastosta materiaalia, käydä apteekissa sekä noutaa vähän kovin tarpeellista tavaraa ruokakaupoista. Belga on luotettava kauppahenkilö – hän tietää tarkkaan, mitä minä ostaisin *koska hän tekee samanlaisia ostoksia*. Ei tarvitse haahuilla eikä pelätä pankkikorttinsa kohtaloa! ;) Auts, ehtisiköhän tässä vielä tehdä sen  Lekan paperin! Se melkein unohtui, kun oli noita aktiviteetteja eilen. Eli harmitti sen verran lujasti! Harmi, etten kehtaa skannata tähän sitä lausuntoa. Siinä on todella veikeitä ilmaisuja kollegalta toiselle. :( *hyi hemmetti*

Minä kuitenkin juon kohta kahvia!

ALLEKIRJOITUS

                                                   POLKA – LEPPYMÄTÖN!

Nahkaruoskat soi!

Eli Lady Minnie vain heilautteli kyllästyneenä häntäänsä, kun minä aamuruuhkassa tavistaksossa herraskaisesti hurruutin Horttoniin. Ensimmäisenä mainittakoon, että on todella sekava paikka. Ymmärrän – vanha talo, jossa toimintoja on vähän siellä ja täällä. Eihän se haittaa, jos muuten on OK. Talossa hoidossa tai tutkimuksissa käyvä ei näe varsinaisia majoitus- ja kuntoutustiloja. Ne ovat ihan siistejä, mutta eivät mitään luksusta. Minulla on edelleen(kin) se käsitys, että Hortton satsaa mieluummin näiltä osin toimintoihin kuin ulkonäköön. Pidän tätä hyvänä. Niinhän minäkin teen! :D

Oikeasti, olipa rankka ensimmäinen päivä. Kulkeminen kävi pikkuisen *vähättelyä* voimille, siirtyminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella ja paikkoja joutuu etsimään. Plussat sille, että kaksi ihmistä vei minut suoraan oikealle ovelle, kun kysyin missä minä olen! :o Muutoin tähän asti vain plussaa. On punkka, jossa käydä lepuuttamassa, jos aikaa on (jossa kaksi vanhempaa tätsyä öitsee pidempään). On lounas, jonka saattoi syödä sekä aivan jumaleissönin hyvää ja tuoretta siemenleipää! :) Ei mitään seisovia pöytiä tai vaihtoehtoja, en sitten tiedä siitä oikeasta ruokalasta – minut ruokitaan osastolla. Parin leidin kanssa pääsin jo juoruväleihinkin *mitenkäs sen antisosiaalisuuden kanssa taas olikaan*. Tupakalle on liian pitkä matka, kävin pihalla salatupakalla yhden kaalen kanssa! *tietysti* :D
parsnipAsiaan, ensimmäinen tapaaminen fysterpan kanssa vaikutti lupaavalta. Sanoisinko jo, että liian lupaavalta. Tämä oli nyt vain taustoja, suunnittelua ja sen semmoista. Lisäksi puhuttiin apuvälineistä ym. Näihin hän suhtautui siten, että ilman muuta kaikki saa. Tätähän en heti niele, ei Tsadi maksa meikäläisen vammatasolla vielä mitään. Mutta ei ole kielletty suuria kuvittelemasta. Ihan mukava nuori mies *yskii* :)

Päälääkäri oli miellyttävä, asiallinen ja yllättäen väitti ymmärtävänsä mitä tarkoitan. Toisaalta, olin juuri ajoittanut kaiken lääkityksen oikein eli mielestäni kaikki meni kuten pitikin. Tosin meikäläisellä on tuota pitkää historiaa kerrottavana mistä tahansa, joten piti hiukan tähdennellä aikoja ja sen semmoista. Mutta noin pääpiirteissään myönteinen tapaaminen. Varmasti jostain ollaan eri mieltä, hän vain sanoi sen eri tavalla kuin esim. Lorri.

Muuten olisi sitten ollut erilaista ohjelmaa vapaasti valinnassa. Talon esittely jäi meikältä kesken, kun kivut iskivät ja huusin ääneen rumia. Kaveri sanoi, josko jättäisin suosiolla siihen ja menisin lepuuttamaan. Alkujorinat toki kuuntelin. Huomenna onkin vuorossa lekuri ja erilaista terppaa ainakin 3 – 4 tuntia sekä yksi luento, jonka aion käydä kuuntelemassa. Sitten katson osuuteni täytetyksi, koska muuhun en mielestäni enää kykene. Muuten, oikeasti, päivä on yllättävän rankka! Kuvitelkaas itse istuvanne vaikka minkä-tahansa-asiantuntijan vastaanotolla useamman tunnin verran ja puhumassa sekä vielä keskittymässä (!?) koko ajan ko. asiaan. Eli ei se mitään hupia ole, todellakaan. Hupia sen sijaan saa, jos kirjoitat Kuukkeliin vaikka tuon paikan oikean nimen ja katsot kuvahakua *kuolaa* – erityisesti naisille!!! Pakko vinksuttaa.

Kotiin päästyä olinkin aivan repo. Tilanteen korjasi sopivasti ajoitettu lääkitys, valtava sammio vaffaa kaffetta sekä siemensämpylä Putinskaja-bros. Violalla, njam – tomangia ja sinappia unohtamatta!

ALLEKIRJOITUS

                            POLGA – KOHTA MINÄ MENEN JA ILLALLA JO TULEN!

PS: Minnie oli ilmeisesti nukkunut koko päivän… kiltti kissi tuli vastaan ovelle, mutta meni samantien uudelleen unille. Älytön mäikinä ja ynpäri-ynpäri-ynpäri -juoksu aloitettiin vasta, kun minä olin menossa nukkumaan! :P