Millään ja missään ei ole kiirettä?!

Simppeli ihminen – kuten minä – ajattelee, että sehän on ihan hyvä. Ettei ole kiirettä. Eilen alkoi kyllä nyppiä, sillä terveydenhoidon puolella niitä kiireitä ei todella näytä olevan. Ainakaan julkisella puolella ja terveysasemilla, eipä sairaalassakaan…

Toverittaret eilen kommasivat, että kumpikin joutuu odottamaan vastaanottoaikaa 3 viikkoa. Eihän se ole pitkä aika, ei. Mutta kun kyse on kohtuullisen tärkeistä asioista, toivoisi nopeampaa toimintaa! Minä olen viimeiset kaksi kertaa odottanut aikaa 6 viikkoa. Jos ei siis ole pää kainalossa, turha odottaa nopeaa apua. Tämä tuntuu vähän oudolta, koska julkisesti annetaan hiukan toisenlaisia odotusaikoja.  Mrrr, vihastuttaa.

Kipuhoitaja soitti eilen, aivan tyhjää täynnä koko puhelu. Leidi oli niin iäkäs, epävarma ja väsyneen oloinen, etten jaksanut edes riidellä. Hän ei osannut vastata kysymyksiini, suoritti vain soittovelvollisuuttaan ja puhui *tietty* kipulääkityksen alasajosta. Kerroin, että niin kauan kuin kivut ovat tätä luokkaa, näihin lääkityksiin en tee muutoksia. Lisäksi huomautin pariinkin kertaan, että em. lääkitys on kyllä enemmänkin tarkoitettu selkäongelmiin *joita on siis monta* kuin leikkauksen jälkeiseen kipuun. Kun yritin vielä kysellä kaikenlaista, hän ilmoittikin kiputrin itse sitten soittavan parin viikon päästä. On se omituista. Tärkeintä ei ole se, miten minä olen toipunut ja mikä on kokonaistilanne – tärkeintä on lopettaa lääkitys. Voihan ämmän länget!

Liikojen kyselyiden seurauksena hän myös sanoi fysterpan soittavan minulle. Ihan OK, olisikin keskusteltavaa. Kunnes illalla tuli viesti, että minun on soitettava itse sinne. He eivät voi soittaa… Juu, kyllähän minä. Olisi vain helpompi, jos sieltä soittaa ihminen, joka on lukenut ja jolla on ehkä edessään sairauskertomukseni! ;) Ja sitten vielä tästä ao. lafkan tiedottamisesta: käytössä on useita vuosia vanhat esitteet ym. Niissä on virheelliset puhelinnumerot ja soittoajat. Itse sain aikaisemmin käsin korjatun version juuri fysterpalta. Oikeastaan hulluinta olikin se, että aluksi tuo kipuhoitaja antoi minulle nuo väärät tiedot eli luki ne suoraan vanhoista papereista. Argh! Minä tarjoan tähän edukkaan ratkaisun: palkatkaa joku opiskelija kesätöihin ainoana tehtävänä painattaa isohko tarra, jossa on oikeat tiedot ja sen jälkeen liimata tämä vanhojen tietojen tilalle. Tämä on vähintä mitä pitäisi tehdä! Kyllä minä jaksan etsiä tietoja, mutta kuvittelen tilalle vanhan / huolestuneen / sairauksiensa takia kovin väsyneen ihmisen soittelemassa turhia puheluita väärään aikaan, saaden yliolkaisia vastauksia ja joutuen soittamaan vielä perään useita eri puheluita. Tätä ei voi kutsua palveluksi, ei missään mielessä!

No, kipuhoitajakin kuitenkin oli kovasti sitä mieltä, että jostain lenkkeilemisestä ja hiihtämisestä voisi puhua vasta puolen vuoden päästä – jos silloinkaan. Hän muistutteli myös meikäläistä siitä, että osa selkäongelmista voi reagoida asennon vaihtuessa melko ärhäkästikin. Juu, tuttua on! Minä olen yrittänyt aktiivisesti olla reagoimatta tähän joidenkin tyyppien outoihin reaktioihin tässä toipumisessa. Nyt – muidenkin sitä kompatessa – vähät välitän siitä, mitä muut ajattelevat. Enhän minä muutenkaan kaikista asioista sen kummemmin ota itseeni eli teen sen, mitä tietyt auktoriteetit katsovat oikeaksi ja jonka minä itse tunnen hyväksi ja vaikuttavaksi! Menkääs siis vaan ihan itse vaikka vesihiihtämään! *höh*

Taas on nukuttu huonosti ja puolittain pilkitty illalla. Odotankin lupia ehkä nukkua vähän eri asennoissa – väittäsin jopa saavani silloin paremmin unta… Muuten ei todellakaan mitään erikoista. Edelleen iltayöt tuottavat kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, on se kyllä mahdotonta tuo ajatusten konrollointi. :P

Siksi onkin aamukivien vuoro, suoraan kasasta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – AUKTORITEETEILLA ON ENEMMÄN PAINOA!

Jännä päivä – tavallansa

Heh, tänä samaisena päivänä 28 vuotta sitten ilmaantui maailmaan Belga, Kiven Kantaja! :) Olkoot tämä muistutuksena tänään siitä, ettei ihan kaikki mitenkään voi mennä huonosti – eihän?! Olihan silloinkin kaikkinaista häverikkiä, mutta kyllä siitä rääpäleestä ihan kunnon kaveri tuli! :) Jos siis laps satut jostain kumman syystä tänne hollille, pidähän kivaa synttäriä!

Minä vietän ainakin tämän aamupäivän tuolla polilla, jollei minua heitetä ulos heti kättelyssä. Mukaan on pakattu pyydettyjen papereiden lisäksi vähän muutakin; aina varmuuden vuoksi papereita, joihin on merkitty nuo muut diagnoosit ja sen semmoista. Kun ne eivät jumaliste usko yhtään mitään! Ei, minä en ole edes huonolla tuulella. Pikemminkin odotan kiinnostuneena, onko juhlakausi taltuttanut miehen luontoa vai iskeekö kokovartalokrabbis päälle juuri tänään? Se olisi jo tosi huonoa tuuria…

Leka-takso on tilattu, varasin sen iltamyöhään ettei tarvinnut jonotella. En ole vielä tarkistanut lämpötilaa… hetki… siinä – 9 asteen tienoilla eli aika vilsa. Olen varautunut, päällimmäisenä iiiso villapaita ja maihari. Koipiin muiden sukkien päälle bambusukat ja Crocsit – koska nyt en vaan saa kiskottua muuta päälleni! :( Onneksi ja toivottavasti missään ei joudu kutvehtimaan eikä toivottavasti riisumaan. Kutvehtimisesta huolehdin itse, riisumisen saa sitten hoitaa joku muu. Btw, aika hieno markkinarako olisi, jos terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ym. olisi vapaaehtoishommissa komeita nuoria miehiä, jotka avittaisivat pukemis-riisumishommissa? Eikö? *wirn* Ei tuntuisi yhtään niin hankalalta ja voisi vähän kiinnittää itsekin huomiota siihen, mitä virttynyttä mummosloggia sitä päälleen vetää *no, minä juurikin semmoista*!

Menen vielä mässyttämään vähän omenaa ja müslia ennen lähtöä sekä riipomaan aamumömelöt kera taikajuomain. Reissun takia piti pakosti vähän tätäkin myöhentää. Nyt kuulkaa saa pitää peukkuja, varpaita  ja ihan mitä tahansa pystyssä – myös sinne rukousmyllyyn voipi käydä sitaisemassa tiskirättejä lisää!

Minä tulen rapoamaan kaikesta viimeistään huomenna!

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ON SE VAAN NIIN EPÄMÄÄRÄISTÄ TÄMÄ KAIKKI!

Tilttauksia!

Tuli sunnuntaina tilttailtua. Ihan aamusta asti. Olin aivan järjettömän väsynyt eli päivityksen jälkeen nukuin toiset aamu-unet. Sen jälkeen vielä pienet ja silleensä. Yritin lukea, tilttasin ja kirja tipahti. Yritin katsella liikkuvaa kuvaa, silmät alkoivat harottaa ja heräsin ruudun pimetessä. En nukkunut pitkiä pätkiä, sellaisia torkkuja kuitenkin. Yö olikin taas yhtä huono, koska kivut ja jäykkyys herättävät säännöllisin väliajoin. Silti tuo nukkuminen teki varmaan ihan hyvää. Jaksaa taas valvoa!

Siksipä ei mitään hyödyllistä tullut tehtyäkään. Ei ehkä tänäänkään, koska on valmistauduttava huomiseen hammaslääkäriin ja ViiVoanin keikkaan. Toverille terkkuja, jos edelleenkin jokin mättää viestien avaamisessa: viimeistään klo 11.00! :) Pitää tästä siis ruiskuun ja pesemään hiukset, etsimään puhdasta vaatetta ja tekemään listaa… Se on kuulkaas erittäin suurisuuntaista toimintaa, jos minä lähden kerran vuodessa aasialaiseen ruokapuotiin! ;) Eniten harmittaa jo etukäteen se, ettei siellä pysty liikkumaan rollerin kanssa. Käytävät ja loukot nyt vaan ovat niin pieniä ja kapeita! :( Siksihän minä kaveria pyytelinkin mukaan, mutta silti asiaintila on tylsä.

Pitäisi myös etsiä eräitä kuvia postitettavaksi, skannatakin ne siinä samalla, tehdä osoitelappuja ja muuta sellaista, tyypillistä konttoorityötä. En vaan viitsi juuri nyt raahata läppäriä tästä mihinkään! Alan taas toivoa, että joku hoitaisi residenssiini langattoman verkon sekä muutaman kätevän lisälaitteen!? Mukavuutta lisäävät apuvälineet olisivat myös plussaa; minä en jaksa makoilla sängyssä, koska se lisää kipuja! Argh, saanhan minä tänään valittaa? Ei ole oikein hyvä aamu. :(

Uutisetkin ovat tasapaksua massaa, josta ei jaksa juuri nyt kiihtyä eikä innostua. Voi olla parempi niin, välillä.

ALLEKIRJOITUS

                                               POLKA – VIELÄKIN VÄSYTTÄÄ!

 

Vielä kerran!

Kun jaksaa vielä tämän päivän, saa sentään huomenna olla kotona… ;) Vuorossa siis lisää terppaa ja Hra Psyko. Duh! Sain eilen uusittua repsun ja kerrottua sen hassunhauskan *not!* tarinan omisarvisesta. Reaktio oli lähinnä huvittunut eikä herrakaan pistänyt hanttiin, kun kerroin yrittäväni korjata asiaa.

Takso oli aamulla taas varsin erikoinen; jouduin antamaan neuvoja lainopillisissa kysymyksissä toiskieliselle miehelle, joka oli huolissaan tulevan lapsensa asemasta. Mielenkiintoista. Kukaan ei ollut hänelle tyrkyttänyt tietoja mm. isyyden tunnustamisesta tai vastaavasta. No, kerroin minkä tiesin ja silleensä. Sain samalla kuulla jännän elämäntarinan nuoren miehen seikkailuista ja siitä, miten hän tänne päätyi…

Kiitos peukutuksista – ne auttoivat eilen. Jos vielä jaksaisitte tänäänkin, olisin kovin ilokas. Tänään sitä vielä tarvitaan. *anelee* Lisärapoa paremmalla ajalla, kaikenlaisista viikon aikana tapahtuneista asioista.

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – ERITTÄIN TEHOKAS?

Nyt nyppii…

Arvasinhan minä, että siitä Ecke nääsin reissusta tulee vielä jälkipuheita. Luin eilen heidän tekstinsä, joka oli karmaiseva. Oikeasti. En tuntenut itseäni. Minut oli luonnehdittu todella oudosti eikä kukaan ollut ottanut huomioon edes sitä, että olin elänyt edelliset vuorokaudet oksukakkitaudissa kylppärissä. :o Olen raivoissani – ja olin. Mietin, pitäisikö vaatia jonkinlaista oikaisua (mikäli vanhat tiedot pitävät paikkansa, se on erittäin hankalaa) tai edes oman vastineen lisäämistä tekstiin. Minä siis olen mielipuoli hirvilö…ja he kieltäytyvät hoitamasta minua.

Rasittavaa. Jos olen hiljaa ja yritän mielessäni rauhoitella itseäni, olen ilmeetön ja tahdoton. Jos sitten lopulta suutun, olen kiroileva ja huonosti hoitoon sopeutuva. Duh, eivät ole ne mukavat, nuoret, valkotakkiset miehet todellakaan olleet kaukana. Lisäksi käy ilmi, miten toiskielisiä loukkaa niin kovasti heidän kielitaidostaan huomauttaminen? Toisinpäin ei saisi, ei…

Ähh, en ole taaskaan nukkunut, koska tämä scheisse häiritsee mielenrauhaani. Lähden käymään Serkuissa, josko hyvä ruoka tarjoaisi myös jotain muuta ajateltavaa.

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – NE LÖI MUT MAAHAN TAAS!

Kuin viimeistä päivää,

ainakin tänä vuonna. En aio tehdä mitään lupauksia tulevalle vuodelle – niitä voi tehdä sitten vuoden aikana vaikka kuinka paljon. En myöskään aio summata tänne märinöitä ja marinoita, niitä voivat halukkaat selata arkistosta. Eli enpä taida tehdä mitään vuoden vaihtumisen vuoksi, opettelen vain kirjoittamaan uuden numeron! :)

Läpi eilisen lumiräntäsademyrskyn ja tuulen Belga kuitenkin saapui pelastamaan minut hetelmä- ja kirjapuutokselta. Laps käväisi kaupassa ja kirjastossa, lisäksi ehdimme iltapäiväkaffitella ja heittää muutaman valitun herjan. Lisäksi tietty sovittiin lauvantain lounaasta ja osittain ruuastakin. Sitä, mitä sattuu olemaan tai tulemaan. Ei ole paljon vaadittu, kunhan jotain syötävää on tarjolla!

lovenye2Valentiinolta tuli hieman myöhästynyt kaunis kortti sekä kirje – ilahduttivat mieltä isosti jälleen kerran oikeaan aikaan. Olen vähän närkästynyt, koska härra doktori ei sitten soittanut. Soittoaika oli varattu jne. Taidan tänään jättää huomautuksen sekretaarille asiasta; ei muuten, mutta minä oikeasti odotin. Ja ne lääkkeet olisi vielä ehtinyt saada edukkaasti. No, on sitä maksukattoa taas kerrytettävä ensi vuonnakin, joten ihan sama. Toisaalta. Harmittaa vaan, koska Belga olisi samalla voinut hakea kaikkea muutakin. :( Tietysti se on ikävä soitella, koska palkkio ei ole niin suuri kuin käynti hänen luonaan eli jäbä ei saa lovvoa siittä, hmph!

Tänään ohjelmassa samaa vanhaa eli pyykit kuivina kaappiin *ja itse perässä?*, jotain muutakin olisi tehtävänä. Ei vaan millään jaksa eikä pysty. Se on tässä kaikkein pahinta! Se on asia, joka myös ottaa eniten päähän. :( Mieli tekisi tehdä ja melkein jo lähtee hommaan, mutta sitten ei, ei pysty; sattuu, kiristää, juilii, vihloo, jäykistelee. Näin loppuu moni melkein-jo-aloitettu homma äkkiä alkutekijöihinsä. Nyt ei selkä eikä lonkka oikein kestäisi edes istumista. Onko lopetettava istuminenkin? Ja puolimakuuttaminen? Siihenkin olisi trillä ehkä olllut tarjota jotain vastausta, mutta en nyt sitten osaa sanoa itse asiaan mitään. Olen kysymysmerkkinä -> ?

Lisäksi tuli omenakatto vastaan eli siirryimme mandariineihin ja ananiakseen ainakin viikoksi. Johtuisikohan siitä, että yhtenä iltana hirmuisen nälissäni vetäisin kolme omppua peräkkäin? :P Ahnimus saa yleensä kärsiä, tiedetään! Myös aamupalaan tarvittaisiin jotain vaihtelua… harkitaan asiaa!

Kaffetta ja leipää, olisikohan kurkku mitään?

ALLEKIRJOITUS

                                 POLKA – VUODEN VIIMEISIN TUORE MÄRINÄ!

PS: Te, jotka juhlitte, hauskoja pippaloita ja kivaa vuoden vaihdetta! :)

Lisää jänniä kipuja

ja vaivoja, taas. Okei, eivät ne uusia ole. Nyt vaan jostakin syystä ovat tällä viikolla äityneet oikein pahaksi ja niihin tuo kipulääkitys ei tepsi. Eli lonkkaa juilii, mutta pahin kipu on jossain perskurkkanassa :o Mikään ei auta; ei lääkitys, ei kylmä tai lämmin, ei hieronta. Edelleen se on minusta iskiaismaista, mutta kun on sanottu, ettei voi olla… :( Liikkuminen pahentaa, samoin istuminen ja seisominen taas saa myös selän kiljumaan. Itku tässä on tulla, prle. Onneksi lekuri soittaa tiistaina – saisi luvan antaa joko diagnoosin tai valjastaa kipulääkityksen uusiksi. Tilanne on nimittäin nyt aika paha eikä mikään avita. Pitäisi vaan pysyä tietyssä asennossa sängyssä, liikahtamatta, ja sehän on tietty mahdotonta. Eli kärvistellään taas ilman unia ja pilkkien päivän mittaan.

Sain hätinään eilen lounaan laadittua, kun aloitin jo aamusta klo 8 jälkeen kuorimalla bataatteja. Lisukkeeksi kaikelle muulle siis. Hyvin upposi molempiin ja jämiä jäi moneksi päiväksi. Katsastan tänään, mitä noista voi jatkojalostaa tai pistää suoraan pakkaseen. En minä jaksa kaikkea syödä parissa päivässä… Hyviä olivat varsinkin fisut ja erityisesti sitruunasilakka – kiittelen kainosti itseäni :) Kalkonifilee currytandoortahnalla siveltynä oli mehukasta ja sopivasti maustettua, erinomaista sanoisin. Belga vetäisi kaksi täpötäyttä lautasellista ja minäkin otin kerran vähän lisää.

keep-calm-and-remain-bitterOtti aika koville laatia ruuat ja tiskata, siinä tulee liikehdittyä yllättävän paljon. Kannattaa joskus laskea. Silti en suostu syömään valmisruokia, ihan pienestä pakosta esimerkiksi. Toki joskus, jos tilanne sitä ehdottomasti vaatii, mutta samalla vaivalla tekee jo itsekin jotakin! On minulla kiltti laps, vaikkei se mitään koskaan kerrokaan tekemisistään *juu, olen vähäsen ude kuitenkin*. Tarjoutui imuroimaan ilman pyyntöä. Sanoin myös, ettei ole pakko lähteä kaupoille tai asioille ensi viikolla, jos ei jaksa tai halua. Hän ilmoitti olevansa ihan valmis käymään, koska itse tod.näk. kävisi muutoinkin tuolloin Malmilla. Ilmeisesti hänkin näki, että ihan ei ole The Äitee kunnossa. Sen verran saatoin päästellä rumia sanoja. Mutta kun joka askel sattuu, sattuu kovasti! Päivässä voi olla vartin verran kivutonta aikaa, jos sopiva asento löytyy. Se on kylläkin harvinaista… siksi tässä ovatkin taas hermot menossa! Kyllä minä kipua kestän tiettyyn rajaan asti, mutta kun pitäisi myös pystyä liikkumaan, edes käymään kusella, juomassa ja istuakin hetkittäin – nyt alkaa nauru olla todella vähissä!

Ei naurata myöskään se, että nyt tuon kulutushelvettijuhlan jälkeen siirrytään tuhluuttamaan rahoja kirjaimellisesti taivaan tuuliin. Enkä minä edes pidä raketeista, paljas taivas on kauniimpi! :) Katkeroko? No, en ainakaan Uudesta Vuodesta, sen juhlimisesta, syömisistä ja dokaamisesta nyt en ainakaan! *hah* Ihan sama ja jokainen tekee tietty mitä haluaa. Minä taidan kaivautua vain peittojen alle. Minä en toivoisi muuta kuin sitä, että jollain keinolla saisi kivut minimiin ja pystyisi liikkumaan itse. Pienet on toiveet, prle.

Nyt kaffetta ja leipää, tarjolla on pyykinpesua ja muuta hommaa siten, että taatusti koskee!

ALLEKIRJOITUS

                                               POLKA – AINA VAAN SATTUU!

Omenoita ja jugurttia

on tarpeeksi niitä päivä varten, jolloin ruokakaupat ovat kiinni! Minusta se on riittävästi. Belga oli nähnyt reissullansa eilen useampia kaksikärryllisiä ruokaostoksilla olevia. Kuka sen kaiken syö? Sanon suoraan, ettei taatusti kukaan ja ketuttaa suuresti, mikä määrä hyvää muonaa menee turhaan taas roskiin. Fyi fan!

Täällä ei mene mitään roskiin. Meillä ostettiin vain se, minkä minä syön tässä ja Belgan kanssa lauvantaina. Muuten siis melko normaalia muonaa, jopa. Vähän ehkä lisuketta enemmän – hyvin ehkä. Mitä jaksan tehdä. Jos edes jaksan. Eilisenkin lounaan kuittasin vaihteeksi uunipotulla (mikrossa tulee aivan sikahyviä uuni- tai veneperunoita yhdelle ihmiselle!) ja fisulla  sekä porganoilla. Mitä sitä sen kummempaa! Minä en ole mitään tehnyt, että ansaitsisin jostain syystä sen  parempaa. Eikä minulla olisi varaakaan mihinkään. Jos olisi ollut rutosti ylimääräistä lovvoa, olisin tehnyt kivan käytännön pilan ja tilannut Joulupukin käymään Belgalle, viemään vaikka pari suklaarasiaa tms. Olisin halunnut nähdä nuorenmiehen ilmeen! :D *korvaamatonta*

hating-christmasHörhökin poikkesi eilen pikaisesti tuomassa yhden jutun. Hyvinhän heillä pyyhkii torpassa: kaupunki tarjoaa muut jouluruuat, mutta kinkun hörhöliinit ostavat porukassa. Kun taas vertailimme tuloja, Hörhö saa enemmän kuukaudessa kuin minä sekä lisäksi fattan maksamana lääkkeet, lekurin ja muut kulut. En ole kade, mutta voisi alkaa hiljalleen maksaa sitä velkaa. Ai niin, sehän menee ulosottoon. No, joka tapauksessa. Ai, miten niin katkera?! :(

Minä kulutan nämä tylsät päivät puputtamalla hyviä omppoja sekä välillä ihan vähäsen suklaata. Siinäpä ne heekut melkein ovatkin. On tietty daadeleita sekä juggaa ja müslia illoiksi, ei sovi unohtaa. Se huono puoli, että kirjat ehkä loppuvat kesken. Onneksi voi aloittaa uuden kierroksen omista, niistä löytyy aina jotakin. Varmasti jostain netin syövereistä löytyy myös liikkuvaa kuvaa, joka ei käsittele näitä pippaloita!

Siksi minä kaffen jälkeen aionkin mennä uusiounille ja valvoa piruillessani koko seuraavan yön. Olen tässä valvonut jo kohta pari yötä kipujen kanssa kaksin, ei pitäisi tehdä mitään ”rasittavaa” *mrrhrrmhrmh*. Ensin kaffetta ja leipää, ehkä juustoakin?

ALLEKIRJOITUSPS: Kaikille upeita kortteja (mm. Kartanosta) lähettäneille ISOT KIITOKSET!!! <3

                                                    POLKA – TAAS SE VALITTAA!

Nyt ne päivät iskivät takaisin!

Jos kadotinkin tuossa *muka* haahuillessa kaksi päivää, karma päätti iskeä sitten eilen takaisin. Uusiounet aamulla vielä olivat lupaavat, mutta sitten pitikin jo pakkoruiskuun. Se on meikäläiselle melkein työksi laskettava toimenpide; katsoa sopiva aika, kunto ja koipien sekä käsien toiminta. Mielellään vielä niin, että saisi joko syötävää tai juotavaa sen jälkeen. Eli siis ruiskuun!

Sitten on tuossa tullut varmaan viikon verran puhuttua jotain pölyjen pyihinnästä. No niin, Minni hyppäsi kirjahyllyn yläkerroksiin. Sieltä karisikin sitten kissan verran pölykoiria. Sisuunnuin, etsin rätin ja vihreän omenan tuoksuista öljyä – suurin osa pinnoista siistiytyi edes jotakuinkin siedettäviksi. Huomautettakoon, että tässä vaiheessa aloin olla jo aika räähkässä kunnossa.

chocolate_anti_christmas_girlie_design_xlargeVielä piti pakata pari kirjaa täksi päiväksi sekä laatia alustavaa puutelistaa. Belga on vielä tulossa tänään ja käy postissa, kirjastossa sekä hakemassa pari juttua kaupoista *vain mikäli missään ei ole kohtuutonta jonoa – kirjaston katson kuitenkin pakolliseksi*. Kaiken tämän tehtyäni, myös lounastettuani, tiskattuani ja ties mitä muuta tehtyäni kello tulikin taas pimeä ja lumisade. Krääks! Niin meni päivä ja kyllä, sain tehtyä nuo jutut. Sen huomaa, joka paikka on jäykkis ja kipumömelö vie vain terän muutenkin pahimmista oloista. Voitte siis kuvitella, että ongelmatonta ei ole edes meikäläisen elo rollerin kanssa täällä viuhtoessa. Kyydissä milloin mitäkin, veitsistä, saksista, uuniperunoista ja kirjoista lähtien…

Kiitän taas saamastani postista – on se niin kivaa kuitenkin. Lisäksi Valentiinokin ilahdutti ylimääräisellä kirjeellä ilmoittaen erään asian selviämisestä, josta oli itse ollut huolissaan. Mukavahan se on saada kirje ja taas on jotakin, johon myös vastausta kirjoittaessa voi viitata :) Ei siis turhaa märinää tahi väninää – se säästetään, viisaasti kyllä, tänne blögiin! :P

Yule-lounas jää syömättä, samoin j-lounas tai päivällinen eikä ole niin väliksikään. Belgan kanssa on jo sovittu lauvantaisesta apehdinnasta ja sitä ennen sekä sen jälkeen Minä Itte voin loihtia mitä kummallisempia herkkuja omaksi (ja tietty Lady Minnien) ilokseni. Ans kattoo, jaksaako sitä tehdä mitään vai syönkö fisua suoraan purkista. :) Suotavaa olisi, että saisin nukuttua joinakin öinä ja myös, että illoiksi netti tarjoaisi jotakin todella tyrmäävää ei-joulupitoista liikkuvaa kuvaa tai typerää sarjaa! Kyllä minä aikani saan kulumaan, mutta silmät eivät kestä jatkuvaa lukemista tai ruudun tuijottamista, kumpaakaan. Vaihtelua on siis saatava silleensä sopivasti!

Vaihtelua ei tarvita kaffen, leivän ja juuston tilalle!

ALLEKIRJOITUS                                          POLKA – MÖMELÖIVÄ EMÄNDÄ!

Katosi toinenkin päivä!

No nyt ei ole millään mitään rajaa. Eilinenkin hävisi vain jonnekin siinä haahuillessa. :o Toisaalta – ihan sama meikäläiselle. Pölyt eivät juokse karkuun eivätä ne prleen pitkikset kiipeä itsestään alahyllyltä esille. Kaikki on siis ihan kohdallaan…

Edellisyö meni melkein valvoessa, koska en vaan saanut unta ja käden takia sitä sopivaa asentoa on mahdoton löytää. Käteen ei auta edes tämä kipulääkitys, se on pahana. Se tarvitsisi lepoa, mutta ei saa. En nääs pysty nukkumaan toisella kyljellä, koska sen puoleinen lonkka äityy taas todella kipeäksi siinä vaiheessa. Tämä on sellaista arpapeliä, mitä tehdä ja missä asennossa yrittää edes nukkua. Joskus, kun saan käden hyvin tuettua johonkin lokoseen, saatan urvahtaa – siksi siis eilen tulikin otettua oikeat päikkärit! Juu, hyvää teki. :) Selityksenä siis sille, että mitään ei torpassa kuitenkaan tapahtunut!

Nyt titrailen nuita kipulääkkeitä sopivasti vaikuttaviksi ja se on vähän hankalaa. Ehkä se onnistuu vielä, toivoo tämä! Nyt mennään 4 kpl / vrk, varaa nostoon on. Mutta jos ajattelee, että ottoväli pitäisi olla suhtkoht sama, tulee jo ongelmia. Tai toisaalta ei, koska kuitenkin olen yöllä hereillä… Njääh, odotellaan nyt vielä muutama päivä. Härra doktori soittaa n. vkon päästä ja silloin voi pyytää joko lisäämään annosta tai sitten keskustellaan lääkityksen vaihdosta, ainakin osittain tjsp. Riippuu ihan tuntemuksista tuolloin. Uskoisin annostuksenkin jo tasoittuneen siihen mennessä.

hE3CC2D6EJahas, siis normimaanantai ja pahkeinen, unohdin eilen toivottaa kaikille Yulea. No, tänään on siis vuoden lyhin päivä: Yulea, iloa ja valoa kaikille – tästä vain päivänvalon aika pitenee! :) Kun muutenkin jotkut jaksavat huolehtia pienemmistäkin eli meidän kaikkien karvamölleistä, muistakaa myös huolehtia näin juhlien aikana. Älkää antako sopimattomia heekkuja, jooko? Ja olkaa muutenkin tarkkoja verojen maksusta ja muusta, kas naapurimaassa asiat hoidetaan jo näin karskilla tavalla! =^-^=

Taidan tänään käydä pakkoruiskussa, pakata pari kirjaa menemään ja tsekata puutokset kaapeista ja mahd. jääkaapista. Belga käy vielä huomennissa asioilla, joten kaiken olisi parasta olla valmiina ja hoidettuna. Ai niin, soossinkin voisi laittaa jo tänään tekeytymään… Juu, olisi kaikenlaista pientä edelleen tekeillä, mutta joko ei jaksa tai pysty. Tai sitten ei vaan kirjaimellisesti huvita yhtään mikään! On lupa olla huvittamatta.

Siis kaffetta ja mömelö kielen alle! :cool:

ALLEKIRJOITUS

                               POLKA – IMESKELEE KUIN VIIME HÄDÄSSÄ…