Lyhyesti…

En pysty orientoitumaan edes kirjoittamiseen niin kauan kuin tämä blögi a) näyttää erilaiselta kuin pitäisi b) ei ilm. käyttäydy luettaessakaan kuten ennen c) ei näytä sitä mitä pitäisi.

Pitäisi kai alkaa vääntää takaisin  näkymää samanlaiseksi kuin se on ollutkin. Ei mistään muusta syystä kuin siksi, että aikaisemmassa oli kaikki käytännön asiat just eikä melkein. Nyt ei ole eikä toimi! Närästää siis… Josta tulli mieleen, että menen kohta laittamaan paistosta uuniin, saa muhia lounaaseen asti. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI TYKKÄÄ ENÄÄ RÄPELTÄMISESTÄ!

Kirjoitan tänään…

joten pääsen päivityksestä tällä merkinnällä. Kas kun tilanne on sama; jos alan miettiä liikaa, läikkyy yli ja sitä läikkymistä alkaa olla jo melko paljon. Parasta siis keskittyä ihan toisenlaiseen maailmaan hetkeksi.

Taas on hetelmiä, halpisvihanneksia ja kirjoja vähintään ensi viikoksi. Ei siis paha, sillä mennään mitä on. Belga tulee lounaalle huomenna, on myös yhtä jos toistakin teettämistä lapselle. Kaikkeen en oikein itse vieläkään uskalla. Eilen vehtaannuin kyllä jo vahingossa tekemään kaikenlaista. Leivoin pienen satsin sitruunamuffareita! :o

Ei, minä en varsinaisesti ole huonolla tuulela. Olen vain lopen kyllästynyt muutamiin asioihin, joista voisi sitten märistä toisella kertaa. Nyt siis kirjoittamaan ne vajaat 3 000 sanaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS ON JOTAKIN JOSKUS TULLUT LUVATTUA, NIIN…

En lisää otsikkoa tähän

Tämä on vain päivitys päivityksen vuoksi. Jos kirjoittaisin siitä, mitä tässä yön aikana ja aamulla on taas mielessä pyörinyt, makaisin tässä vielä monta tuntia. En jaksa maata enkä kirjoittaa tässä asennossa. Lisäksi nuo vtuttavat asiat ovat joko liian isoja tai monimutkaisia käsiteltäväksi tässä, sellaisenaan. Pitäkää vaan vaikka puolusteluna, en vaan jaksa toistaa samoja, minusta täysin selviä asioita jatkuvasti.

Minä vaan yritän tässä jotenkin jotakin. Ja paskat. Menen hakemaan vihannessoppani lämpiämään. Sekin on varmaan jotenkin epäterveellistä. Sen jälkeen ajattelin tehdä pari asiaa, jotka varmasti ovat kiellettyjä. Vtut minä siitäkään. Olen hieman krantusti puhuteltava tänään(kin). Tämä pitäisi-ei saa -mentaliteetti vedetään justkohta vessasta alas. Hmph.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – NYT MENI PINNA LIIAN MONTA KERTAA!

Yritän, yritän kovasti…

tällä kertaa olla kommentoimatta kommentteja. En siis omia. Kyse on eilen  mainitsemani turkulaisen Arssin tilanteesta. Nyt on pakko linksuttaa Iltahöpinöihin sekä ao. juttuun ja kommentteihin. Ei, minulla ei ole CRPSII:sta, mutta on muutama diagnoosi ja stanalliset kivut. Huoletta voin silläkin perusteella vain sanoa, että nyt ketuttaa. Sekä lääkärin sanat että monet kommentit. Tuntuu, että tässä jutussa sinänsä on jotakin samaa kuin muutamissa omissa kokemuksissa… nuo lääkärien ja tiettyjen ihmisten asenteet.Kaikki kun ei käy kaikille, miten totta se onkaan. Näille huomauttajille olisikin sanottavaa mielipidelääkkeistä sekä siitä, että niillä ei todellakaan ole kaikille vaikutusta, ei ainakaan toivottavaa sellaista!  On se nimittäin hemmetin kummallista, että siihenkään ei uskota. Ärh… menee hermo.

Ehkä se menee muutenkin. Ei minulla taida olla mitään kerrottavaa. Täällä on niin lohduttoman kylmää ja kosteaa, että oikein tuntee sen tunkeutuvan niveliin. :( Ehkä pitää laittaa jotain muonaa uuniin. Tai jotakin. En minä tiedä, koska nyt taas nyppii. Ei varmaan pitäisi, joten minä menen syömään palan hapankorppua. Grrrrr.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN TAVALLISELLA PASKATUULELLA ILMAN MITÄÄN SYYTÄ

Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Liikaa epäkohtia…

Niin paljon on asioita fiturallaan, ettei  jaksa edes valittaa! Ehkä ei jaksa siksi, että nämä ovat melkein ikuisuusasioita, koskevat liian monia ihmisiä ja se pahin eli jos minä täällä blögissä jostain taas vingun, sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä! Sananvapaus on toki tyydytetty, mutta mitään muuta ei tapahdu. Pitäisi siis joko toimia jossakin aktiivisesti mukana tai tehdä jotain konkreettista *oikeastaan molempia* asioiden eteen. Se meneekin sitten hankalaksi, ainakin näin antisosiaalisella ihmisellä…

Ja sitten minä kirjoitin tässä hirmuisen pitkän vuodatuksen siitä, miten tärkeä meistä jokainen on sekä avun ja tuen saajana että vastaanottajana. Luin siitä osan ja totesin koko jutun jotenkin oudoksi hurskasteluksi ja päsmäröinniksi. Plääh itselleni! Jospa vaan toivon, että jokainen lukija jatkaa hyväksi havaitsemallaan tavalla omia myyrin töitään asioiden saattamiseksi oikealle tolalle edes jonkun kohdalla. :)

Olen minäkin taas suunnitellut kaikkea. Aamuisin edelleen suurin osa ideoista on pakko todeta käyttökelvottomiksi. Ei muuten, mutta jossain vaiheessa aina huomaan, että kaikki vaatisi runsaasti rahaa. Sitähän ei ole ja minähän olen kaikenlaisessa taloushommassa täysi tumpelo. Siis omat asiani ja laskuni hoidan, mutta jos pitäisi puhua jostain virmasta tms. unohdetaan koko juttu meikäläisen osalta.

Tämä on taas tätä jauhamista tänä aamuna – höh! Olen yliväsynyt, taidan lähteä etsimään jotakin piristävää. En minä jaksa kommentoida enää kaikkia vääryyksiä – niitä on aivan liikaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE ON TAAS PÄHKINYT PUOLI YÖTÄ OMIAAN…

Ilmojen haltiat…

Ihan pieni toive sinne kollegoille eli welhottarelta haltioille – voisitteko kääntää joko kevään pysyvästi päälle tai pitää talven kohdallansa? Ei tässä muuten mitään, mutta nämä äkilliset ja jatkuvat sään vaihtelut saavat aikaan aivan stanallisia kipuja ja särkyjä. Fibro ei tykkää tästä yhtään! :( Koska on muitakin kipuja, olo on välillä veemäinen. Tosi veemäinen. Ja ihan tiedoksi, että fibrosäryt erottaa aivan selkeästi muista kivuista… eikä niihin juuri ole mistään helpotusta. *vähän yrttiteestä, ehkä…*

En minä tässä muuta. Tosin toivoisin myös, että pääsisin harjoittelemaan jonkinlaista kävelyä ja liikehdintää pikapuoliin. No ohjeiden mukaan viikon päästä? En minä nyt niin hirveästi hinkua mihinkään pakollisiin kotihommiin, ne olisi ihan kiva aina teettää muilla. On vaan asioita, jotka on ihan pakko hoitaa tämän kevään aikana ja mitä pikemmin sitä parempi! Ei mitään dharmaattista, mutta kun olen luvannut – sen pidän. Ei tämä muuten kovin valoisalta näytä. Yöt menevät huonosti, kivut herättävät jatkuvasti. Istuminen on myös kivuliasta, tosin omasta mielestäni se johtuu enempi tästä persjalkaisesta mallistani. Siksi tänäänkin lounasta on alettava rakentaa aika kohtapuoliin, koska kaikki on tauotettava välillä. Käytännön piloja nämä…

Valentiinolle lähti eilen pitkähkö, monipolvinen kirje. Lisäksi tilasin Amatsoonista pari halpismyyntikirjaa luettavaksi. Pensylvaniassa kuuluu kevät olevan tavanomaista lämpimämpi ja ilmat suorastaan mukavat. Kateus… no, sain eilen myös itse Valentiinolta kirjeen ja onneksi se on ollut jonkin aikaa matkalla eli ehkä ei kannata kadehtia mitään Jusasta! :P

Itselläni on kaksi mieletöntä pinoa kirjoja tuossa lukematta ja olen luvannut ainakin kahdesta (tai kolmesta) kirjoittaa jotakin. Mukavaa… Lisäksi löysin aikaisemmin katsomatonta liikkuvaa kuvaa. Kyllä minä kevyesti saan näillä viihdytettyä itseäni. Taas palaan sen verran kipuihin ja muuhun märinään, että harmillista on myös se, ettei maatessakaan ole kuin kaksi luvallista asentoa! Minä puudun tänne – minusta tulee halko. Tämä tässä vain sen takia, että missä ihmeen asennoissa kuvittelette minun viihdyttävän itseäni *tsihih*? Ei ole hienoja nojatuoleja(kaan). Njäh!

Turha tässä on toistella itseään. Menen laittamaan lounaan valmistelut aluillensa. Taidan tarjota taas muka-kinkkiä. hiukan erilaisena variaationa kuin viime viikolla. Ai niiiin, nytpäs on taas tuoreita omenoita!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAREMPI OLLA PUHUMATTA JA ROUSKUTTAA SITÄ OMPPUA!

Perinteet taas kunniaan!

Vietän tämänkin perstain kirijoittamalla. Ainakin Valentiinolle on laitettava postia, muuta tehdään jaksujen ja sen semmoisten mukaan.

Ei oikein hyvä, taaskaan. Olen nukkunut niin kehnosti, että pilkin jo nyt tässä koneen päällä. Särkee – onkohan taas ilmat muuttumassa. Njäh, menen ensin tuhluuttamaan itseni hyvälle tuulelle eli tilaan kirjan tai pari tuonne toisaalle. On ainakin kivaa etsiä sopivaa luettavaa. Muusta en oikein tiedä – tänään ei mitenkään hirveästi naurata…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ENEMPI HISSUKSIIN; SÄRKEE JA JUILII!

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Mikään ei ole terveellistä…

Taas tuli luettua uutisia, oli ehkä tavallista enemmän sellaisia, jotka jotenkin sivusivat sairauksia, niiden hoitoa, ns. hyvää oloa *mitvit se mahtaisi olla*… Näistä luetuista jutuista saa sellaisen kuvan, että joka ikinen sairaus on ihmisen / sairastuneen oma vika. Ikioma vika; on syönyt ja juonut väärin, liikkunut joko liian vähän tai väärällä tavalla ja muutenkin aiheuttanut itse itselleen kaikki fyysiset ongelmansa! Jos on kaiken lisäksi sattunut tupakoimaan, tuomio on varma. Jostakin syystä nyt juominen on muutamaksi vuodeksi näköjään tökätty syrjään eli se ei ole pinnalla. Eli lyhyesti: teet mitä tahansa, kaikki on oma vikasi. Selvä… sitten joudut sairaalaan, hoitoon, leikkaukseen tms. Jos et toivu tarpeeksi nopeasti, taas kaikki on oma vikasi! Vaikka paikan ruoka on syömiskelvotonta ja vetäisisit puollimaratonin käytävällä päivisin – ihan oma vika, jos et ymmärrä mennä sänkyyn juuri sillä tavalla kuin *terve* fysterppa on ohjeistanut. Tällöin sinä olet hoitokielteinen ja sinulla on aistittavissa selkeitä mielen ongelmia! Se, että oma tapasi on toisen mielestä oikea, ei pelasta mitään! Sinä et tottele 100 %:sti annettuja ohjeita ja sehän tässä on väärin!

Sairastunut itse, asiakas tai potilas, miten kutsutaankin, ei saa itse ottaa selvää sairauksistaan eikä hoidosta, ei varsinkaan lääkehoidosta. Nyt on nimittäin niin, että joka ikiseen Käypä hoito -suositukseen tyrkätään ensimmäiseksi liikunta! Ihan sama, mistä on kyse ja pystyykö ao. henkilö liikkumaan. Piste. Se on nyt päätetty, että liikunta on ainoa lääke ja siihen on uskottava. Olet aivan prleen kerettiläinen, jos menetkin kertomaan, että sinulla liikunta pahentaa kipuja, vie pariksi päiväksi petiin tms. Sinä vain luulet. Sinulla on aistittavissa ongelmia korvien välissä. Sitten alkaa tulla mielipide- ja psykoosilääkitystä. Se voi olla helpotuskin, koska niiden vaikutuksen alaisena et enää pysty liikkumaan mihinkään. Kipuihin ne eivät kyllä vaikuta pskannakkiakaan!

Minä alan todella saada tarpeekseni tästä, että joka sairauteen ensimmäisenä – siis hei – ensimmäisenä ”lääkkeenä” on liikunta. Vttu, kyllä minä likkuisin ihan mielelläni, jos pystyisin. Satun myös olemaan niitä fibroa sairastavia, joilla liikunta oleellisesti pahentaa tilannetta (moneksi päiväksikin). Tähän kun lisätään nykyinen tilanne, ei kuulkaas naurata hetkeäkään! Olen saanut kolmet erilaiset ohjeet siitä, milloin voisi kuvitella etenevänsä istumaan esim. takson penkille sekä kävelemään rollerin kanssa hissuksiin ostarilla. Lääkityksestä soittaa tänään se kipupkl:n lekuri, joka nauraa suoraa huutoa valittaessani särkyjä, kolotuksia ja kipuja.

Minä olen tänä aamuna niin harvinaisen vttuuntunut tähän ihmislajiin, joka ilmeisesti itse uskoo puheisiinsa. En ikinä ole toivonut kenellekään pahaa, joten toivon heillekin vain jotain sellaista sairautta, johon he itse sanovat automaagisesti liikunnan auttavan. Eihän se ole rumasti sanottu, eihän?!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN VARMASTI YRITÄ TÄNÄÄNKÄÄN ULOS!