Skitsoilua ja lällätysmoodia

Ei ole enää vetokettua, on pitkä… joku… mitä en itse näe! Poisto ei mitenkään hirveästi koskenut, nipisteli ja aiheuttikin vain yhden kirouksen. Enempi sisäistä kiroilua aiheutti KSH:n hyyppä ja tapa puhua – kuin olisin ollut vähintäänkin eeeerittäin iäkäs lapsi, jolla on muistisairaus ja joka ei vaan ymmärrä. Missä tällaista opetetaan? Ei kukaan luonnostaan puhu noin! Lisäksi ohjeet olivat taas olleet epämääräisiä, koska olen ”joku ylimääräinen”. Leidi soitti ja komensi käymään suihkussa ennen tuloaan, jotta voi hoitaa ketun. Menin vähän änkäksi; kyllä minä väkisin ruiskuun, mutta puuttui vaatetta ja muuta. Hissukseen sitten änkesin sinne niin, että tullessaan hänellä oli märkä valkoinen valas vastassa. Jotenkin nämä toiveet, pyynnöt ja asiat eivät ole välittyneet eteenpäin. Eikä muuten edes se, mistä kohdasta hakaset poistetaan. :o Tosin hän sitten kovasti kyseli, mitä voisi tehdä. Minä olin jo sillä tuulella, että oikein hyvä, jos siirtyisi toiseen osoitteeseen. Kyllä, kiitän palvelua. Mutta.. ehkä tässä vain rassaa se, ettei vars. tilaus tullut saiskun kautta ja kaikki tieto oli hukattu. Toivoisin kuitenkin, ettei kenellekään lällyteltäisi tuolla tavalla; se alentaa iäkkäämmänkin ihmisarvoa ja itsetuntoa kuulkaas aika paljon!

Oikea koipi on siis kipeä, polven vas. alaneljänneksessä tuntuu selkeä kipu, joka toisinaan säteilee alemmas. Koipi taipuu, pohje ei ole kipeä, voin astua varpailla jne. Turvoksissa se prle on – mutta on se ollut tuollainen aika usein ennenkin. Silti vähän hermostuttaa. Tosin joku väitti, että se johtuu lonkan murjomisesta? En minä tiedä, hoitsu ei vastaa tänään puhelimeen enkä tahdo päivystykseen. :( Tehkääs nyt pikadiagnoosi?

Haava on peitelty sidoksilla vielä pariksi päiväksi. Toivottavasti se paranee kunnolla. En minä tiedä, taas tuntuu kaikki menevän jotenkin sviduralleen eikä mikään toimi ihan siten kuin olisi toivottavaa. Lisäksi täällä on aivan saakelin kylmä! :(

Valitan, minä en keksi mitään mukavaa kirjoitettavaa tänään. No  juu, nukuin ehkä yht. sen 4 h ja sehän on ihan paljon. Muuten – no, taas alkoi se ajatusten kiertoliike, joka ei johda mihinkään hyvään.

Belga tulee lounaalle – saa laittaa itse, jos en jaksa. Käy se niinkin. Ähh, en minä  tiedä. Minä en taas kohta tiedä mistään mitään, taidan tarvita toiset kaffetkin.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JOSKO VÄHÄN ROHKAISUA, EDES?!

 

Sissikomentaja Polka!

Annoin eilen itselleni luvan komennella Belgan tekemisiä eli avittamista näissä huushollihommissa. Oikeasti, eihän minusta ole sellaiseen – minä aina kysyn, sopiiko ja voiko, kävisikö ehkä niin tai näin… Siitä huolimatta on vähän nolo olo, jonka kerroinkin. Eikä laps tuosta pahakseen ottanut. Silti minä yritin kertoa vähän lisää. Että tämä juttu nyt ei ole mikään nielurisojen poisto tms. ja tietyt rajoitteet ovat suht pitkiäkin. Totesin myös, että minua *ja päätäni* rassaa se, että aivot eivät suostu tätä kaikkea automaattisesti ymmärtämään / hyväksymään eivätkä myöskään sitä, että leikkauksesta on aikaa vasta viikko! Kun kirjoitan tätä, se on edelleenkin vaikea tajuta. Kaiken järkevän nimissä minulla olisi siis lupa makoilla ja tehdä ne ns. pakolliset harjoitteet sekä olla siihen tyytyväinen. No, minä en jotenkin vain ole! Yritän näköjään aina tehdä jotain lisää, joskus kyllä ilmeisen vahingossa. Nou hätä – tämä kyllä menee ohi ennen puolta päivää. Siihen mennessä energiat on käytetty ja olen tärisevä, väsynyt rauniokasa.

Osa jaksamattomuudesta ja muusta johtuu tietty siitä, että eihän se lääkitys todellakaan toimi. Tuntuu niin oudolta, kun lukee uutisia USA:sta, Kanadasta ja Euroopastakin… ja sitten palaa takaisin näihin kotomaan kipulääkepoliittisiin suoranaisiin vttuiluihin. Argh! Minä alan taas suuttua ja ihan turhasta. Asiahan on nyt niin, että koska tilanteeseen ei voi vaikuttaa muuten, on ryhdyttävä valmisteluihin. Ensin olisi kuntouduttava sen verran, että pystyy matkaamaan lentävällä koneella Euroopan sisäisillä lyhyillä lennoilla. Sen jälkeen olisi vuorossa muutaman paikan lyhyt esikatsastus tietyillä kriteereillä. Mikäli kaikki vaikuttaisi oikein lupaavalta, minä joutaisin jättämään tämän ainaisen tappelemisen lääkityksestä ja lääkärien suoranaisen herjaavan, loukkaavan sekä alentavan käyttäytymisen. Voisin asustaa hetken aikaa muualla etsien toisenlaista elämäntapaa, kokonaisvaltaisempaa hoitoa ja kuntoutumista sekä ihan vaan sellaista elämää, jossa voisi keskittyä muuhunkin kuin byrokratian vaatimiin toimenpiteisiin. Ehkä tämä on vain tähän aukikirjoitettu öinen unelma, mutta kuka tietää!?

bun

Totesin nimittäin eilen myös sellaisen asian, että muutamakin tuote (joita Suomessa ei myydä missään) juurooppalaisesta nettipuodista olisi varsin edukasta ainakin kokeilla näihinkin kipuihin. Arvatkaas mitä? Tietysti niitä on kiellettyä sekä tilata että tuoda maahan. Just! Kyseessä muuten ei ole mikään huume tai valmiste, jossa olisi huumeeksi luokiteltavia ainesosia. Kyse on suomalaisten lääkärien kaikkivoipaisuudesta, pikkusieluisuudesta sekä kytköksistä lääkejätteihin.

Jatkan ehkä tänään nettipuotien selaamista hieman toisesta näkökulmasta! ;) Tänään pitäisi myös laatia lyhkäinen viesti Valentiinolle – toki sinne on kortti ja kirje tästä hommasta jo mennyt, mutta siitähän on jo aikaa. Eli jos vain jaksaisi tässä selällänsä kirjoittaa, tämä olisi ainakin tavoite! Jos oikein iso terhakkuus iskisi, selvittelisin myös sen Lekainvatakson omalaatuista tapaa hoitaa asioita – minusta se vaikutti vain ja ainoastaan laittomalta… Hupina minulla on pinoittain kirjoja ja kapoittain omenoita *vieläkin*.

Tästä se on lähdettävä tätäkin päivää vain viemään eteenpäin!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MINÄ TAAS URVAHDIN VIIME YÖNÄ NELISEN TUNTIA… :o

Soittelevat oikein perään!

En yhtään muistanut, että saiskun uloskirjoitushässäkässä kipuhoitaja lupasi soittaa viikon päästä eli eilen. Asiaa ei ollut missään papereissa laitettu tiedoksi, joten… No, leidi kuitenkin soitti ja kyseli kivuista sekä lääkkeistä eli käytänkö kaikkea ja onko vaikutusta. Siinä vaiheessa päivää oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En sanonut rumasti, mutta varsin selkeästi artikuloiden ja kovalla äänellä kerroin lääkityksen olevan sama ja jättäneeni parasetamolit pois. Tästä sain sitten pienen luennon, jossa hän vetosi tutkimustietoihin parasetamolin ja ibuprofeenin erittäin hyväätekevästä yhteistyöstä. Just! Samalla selvisi niiden 5 kpl Oxyn mysteeri. Ne oli tarkoitettu todella lisättäväksi päiväannokseen eli tuplattavaksi noiden päivien ajaksi. Vekkulia vain, että pussukan tuoja ei siitä mitään sanonut eikä kuoressa ollut selkeää merkintää. Minähän en – periaatteessa – itse nosta annoksia, jollei lupia ole. Näin vältyn ainakin lekurien syyttelystä. Kun aikani taas selitin aikaisempia lääkityksiä ja lääkekokeiluja, leidi kehoitti tuplaamaan tuon päiväannoksen maanantaihin asti. Silloin itse kipulääkäri soittaisi… Just ja OK, tein niin ja auttoihan se himppasen. Tosin minusta nuo annokset pitäisi jakaa päivittäin hieman eri tavalla, mutta ehkä keskustelemme rauhallisesti asiasta maanantaina. Ongelma ja ehkä suurin on se, että Peijaisen kipupkl on Hyyssin kipupkl:n sivutoimipiste ja ainakin jotkut teistä tietävät, miten Hyyssi toimii: ei vastaanottoja, vain konsultaatiovastaus, jossa suositellaan erilaisia mielipidelääkkeitä tai Lyrdeä. Ilmoitin en-suostuvani näihin enää – olen yli 10 v. mennyt mukaan kaikkeen ja näiden viimeisten toisen kierroksen kokeilujen jälkeen minulle oikeasti riittää! Ei ihmistä saisi kiusata stanallisilla sivuoireilla vielä kipujen lisäksi. Ai niin, kun hän tarjoili niitä tutkimustietojaan, oli minullakin onneksi muistissa muutama fakta, jotka kerroin… Emme siis kuitenkaan riidelleet, ehkä olin hieman kovaääninen. Odotamma *vaikka tiedän, ettei sieltä mitään järkeviä apuja tule*.

CVu-vaYWIAA-Izo.jpg large

Kivut siis haittaavat edelleen varsinkin istuessa tuossa halvatun koroketuolilla, josta valun melkein alas näin persjalkaisena. Muutenkin liikun melkein kuin ennen leikkausta, joten iltapäivällä on tullut jo käveltyä ja steppailtua vähän siellä ja täällä. Lisäksi on tietty itse aiheutettua lihaskipua, koska selkeästi jännitän oikeaa isoa perslihasta ja koipea. Jännitän nimenomaan siksi, että Härra Dri hyvin dramaattisesti ilmoitti minun olevan juuri sitä tyyppiä, jolle iskee luksaatioita ja muuta  vekkulia sekä aivan varmasti joitakin komplikaatioita ellen ole huolellinen ja varovainen. Nehän ovat suorastaan toinen nimeni! ;)

Päivän pelasti tietty Nurse Susu, joka ilmaantui tuomaan vinkeän näköistä vihannesmättöä – iso kiitos! Se menee tänään lounaalla aivan varmasti parempiin suihin. :) Kaffittelimme siinä ja hän poistui viettämään aikaa rauhallisempiin oloihin tarkastettuaan kissansa leikintäkyvyn ja voinnin *tsihih*.

Hetkeä myöhemmin torppaan rantautui Hörhö, jonka kanssa lyhyesti märehdimme tätäkin asiaa. Lopultakin mies jopa pyysi anteeksi erinäisiä asioita ja sanomisiaan ns. sairauksistani. Oli lopulta ihan asiallista jutella, suunnittelimme jopa kevytkommuunin perustamista Portugaliin keväämmällä – mikäli kumpikin olemme kunnossa. Koska kaveri oli lähes rahaton ja nälkäkin kurmisteli, laitoin mukaan vähän muonaa. Sellaista ylimääräistä kuivatavaraa, että selviää nyt ainakin viikonlopun yli. En minä kestä ajatella, ettei kaverilla olisi mitään syötävää *ja toki tällä myös tarkoituksellisesti kerätään Karma-pisteitä*. No ei sentään… minä vaan oikeasti olen niin helkkarin hellämielinen, että joskus melkein hävettää.

Tänään Belga tulee lounaalle, samalla väsäilemme ehkä vähän sitä ja tätä. Väsäilemme tarkoittaa tässä siis sitä, että minulla on kerrankin lupa hieman komentaa! Mikä ihana tekosyy, koska olen niin kehno mitään pyytämään. :P

No niin, oli minulla taas jotakin muutakin mielessä. Kun sitä en ole merkinnyt muistiin, se ei liene niin tärkeää. Kiitokset kaikille kommanneille ja lukijoille – muistakaa jättää viestejä ja kuten sanottua, aina voi privata perskohtaisista asioista.

Minä menen keittämään yön toiset kaffet. Nukuin n. klo 22.10 – 23.30 ja toisen kerran n. 15 minuuttia 02.30 tienoolla. Vähäksi käy, mutta ehkä se joskus taas korjaantuu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KIVUNHOITOON SUOSITTELEN TASKULÄMMINTÄ KISSAA!

Liemet menivät reisille!

Ei eilen, mutta edellispäivänä. :) Piikittämisen hyvin aikaisin harjoitelleena sanoin jo saiskussa, että pistän Klexanet itse ja annoin näytöksen, hyvin meni. Tuo yksi satsi jostain syystä *väärä pino pläskiä* meni osittain reisille eli pienehkö tippa. Ei haitanne? Kotilääkitys on siis itse asiassa täysin sama kuin ennen leikkausta, lisänä kuukauden ajan Klexane sekä 3 x Ibuxin ja vatsansuojalääke. Joo, tyrkkäsivät ne parasetamoliakin repsun, en käytä. Tilannehan on aika omituinen. Heräämössä sain kipulääkitystä oikein hyvin IV:nä. Osastolla vain yhtenä iltana. Jatkossa kyllä sain hoitajan antamaan erästä troppia (en viitsi nimetä), jota ei saa kotoon sekä välillä myös Oxynormia. Oudointa ehkä oli se, että näitä en saanut leikkaus- tai lonkkakipuihin vaan näihin selkä-, käsi- ym. kipuihin, joista olen kärsinyt puolisen vuotta aika rankasti. Nuo vähän auttoivat, eivät kokonaan. Mutta edes jotain helpotusta. Kun kipuhoitaja ja -lääkäri sitten lähtöpäivänä kävivät jututtamassa, minulle naurettiin pyytäessäni kotiin jotain troppia. Yritin selittää sairaushistoriaa ja ongelmia sekä kipuja. Ne nonseleerattiin ja tarjottiin kuin täysin ymmärtämättömälle (hengen)vaarallisia yhdistelmiä ibuprofeenia ja parasetamolia kera Panacodin ja Lyrican! Siinä vaiheessa aukaisin sen ruman sanallisen arkkuni.

Näin siis syön edelleen samoja lääkkeitä, tosin tarkoituksena olisi hankkiutua jonkun puheille – en vielä pysty suunnittelemaan asiaa sen pidemmälle. Sitten kun ja jos tämä tilanne on ohi eli myöhään keväällä.

Saiskun ruuasta myös pikkuisen eli vaikka kehuin kasvisruokaa, se oli hyvää vain yhdellä lounaalla. Muuten se oli mautonta, liikaa kypsennettyä ja välillä jopa pahaa. Tämä on minulta paljon sanottu, koska syön melkein mitä tahansa inisemättä. Rankin ylläri oli saapuminen osastolle hurjan nälkäisenä. Tarjotin tuotiin ja kas, siinä oli oikein rutosti kinkkusoiroja sisältävää minestronejäljitelmää, karkeaa porkkanaraastetta, tummaa leipää, mustikkakeittoa, maitoa. Pystyin syömään vain leivän ja mustikkakeiton, muu oli jo ruokakorttiin merkitty ei-sopivaksi. Vähän harmitti – onneksi tajusin vikitellä yökön kantamaan pari ylimääräistä juggapurkkia yöksi. Muutakin tuosta ruuasta ja varsinkin sen ajoituksesta tekisi mieli kirjoittaa. Ihan mainintana tässä mm. se, että jugurtit olivat käsittämättömän sokerisia, samoin kaikki jälkkärit. Niin makeita, etten kotona ikinä syö tuollaisia. Samoin omista syömisistä noin yleensä voisi laatia ainakin yhden tekstin jne. Ehkä jossain vaiheessa saan aikaan erillisen postauksen ruoka-asioista, koska uskon vakaasti niiden vaikuttavan meikäläisen olotilaan – toisinaan jopa erittäinkin radikaalisti!

Kun nyt ruuasta puhutaan, eilen iski aivan hillitön hiilarimättönälkä eli vetelin menemään Susun loistokasta paistettua riisiä kera broccolin ja munon, omaa linssimuhennosta, hapangorppuja, sienisalaattia ja sen semmoista. Itse arvelen, että tuo saiskun ruoka ja tämä koko sessio sai aikaan erilaisia puutoksia, jotka korjailin sitten tehokkaasti! ;) Samoin eilen iski pitkästä aikaa oikea väsy, nukuin päikkärit, iltapäikkärit sekä yöllä jopa useammat unet. Ei paha lain, sanoisin. Mitään normaalia nukkumistahan tämä ei vielä ole, mutta kuitenkin parempaa kuin pitkään aikaan! Siitä voin sentään olla iloisa.

Tavoitin eilen myös KSH:n, joka tullee tänään aamulla tsekkaamaan haavan ym. En jaksa selittää, mutta oli kovin hankalaa tuo asian hoitaminen siellä. Syitä on useita, kaikki eivät johdu minun nälkäkiukkuvaiheestani. ;)

Nurse Susu viettää aikaansa kotioloissa, jonka hänelle suon erittäinkin mielelläni. Minä en ole maailman parhainta seuraa edes parhaimmillani *tsihih*. Kaiken muun hyvän lisäksi Susun tekemä ruoka on erittäin hyvää (melkein kuin omatekemää, mutta SusuTwistillä!) ja hän on myös omimassa Lady Minnietä itsellensä *vitsi-vitsi!*. Minni on onnesta tankea, kun joku jaksaa leikkiä ja ährätä lapsen kanssa. :D Tapaamme varmaankin huomenna. Belga tulee tänään, normiroudaus ja vähän ylimääräistä hommaa kotipoliittisten toimenpiteiden osalta.

Ähh, minulla oli olevinansa paljon muutakin asiaa, kun aloitin tämän päivityksen. En enää jaksa muistaa, mitä kaikkea mietin. Ehkä ne palaavat jossain vaiheessa mieleen. Jos teillä on jotakin *ja vaikkei olisikaan*, muistakaa kommata ja aina voi laittaa privaa. Luen viestit ym. päivittäin, mutta vastailen yleensä seuraavana päivänä! Ihan vaan sen takia, että sopivaa kirjoitusasentoa on hurjan hankala järjestää montaa kertaa päivässä itsellensä.

Minä sujahdan tästä toimeikkaana vastaanottamaan KSH:ta eli valmistautumaan niin paljon kuin on mahdollista etukäteen tehdä.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ETOVALITTAJAN PALUU!

No niin – rauhoitutaanpas nyt siellä!

Otsikko koskee *toivottavasti niitä harvoja* lukijoita, jotka ovat ottaneet itselleen joulustressiä jostain. Kyllä se ilta ja nämä traditiopyhät tulevat ilman pakkosiivousta, ostostoimintoja jne. Ihan totta! Ottakaa jo rauhallisesti ja keittäkää aamukaffet, ladatkaa viereen jo jotakin heekkua ja nauttikaa jostakin mikä on teidän mieleenne. :)

Josta tuli mieleen ja jonka takia rakentelin tämän aloituksen: Isot Kiitokset  kaikille, jotka ovat tässä auttaneet ja muistaneet meitä. Erityiskiitokset Toverittarelle melkein naapurissa, joka poikkesi viikolla ja toi kaikenlaista lahjusta ja purtavaa sekä eilen ehtoolla poikenneelle herralle, joka myös toi kassillisen herkkuja. Kun näihin lisää vielä Belgan tuomat hedelmät ja vihannekset, ei täältä torpasta kuulkaas ruokaa puutu! :D Varasin Minnillekin purkillisen kermaa (vähin erin nautittavaksi) ja laps tulee syömään ylihuomenna. Lisäksi Hörhö & co saapunee jossain vaiheessa lyhyesti apehtimaan. Tänään laitan perinteiset joulumunakoisot uuniin *kikatusta*, jossa ne saavat muhia tomaatti-juusto-siemensekoitus-maustekastikkeessa. Ruoka-aika on, kun ne ovat jäähtyneet ja parhaimmillaan, lisukkeena kaikenlaista uudempaa ja vanhempaa kasvishässäkkää. Jälkkärinä torttuja, krumpelia sitten myöhemmin. On ihan Hamsterimainen olo eli kaikkea on ja mitä ei ole, sitä ei tarvita! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talon ylpeys – tyytyväinen kissi!

Joululukemistakin on pinosotalla, josta yöllä jo ehdin lukea Hilary Mantel – Vain varjo häilyväinen. Suositan. Lukekaa ihmeessä, tähän eläytyy kivuista kärsivä ainakin täpöllä, samoin lohduttomaan lapsuuteen ym. Tästä pitää kirjoittaa enemmän myöhemmin, mutta nyt etukäteisvinkki. Samoin etukäteisvinkki SusuPetalin seuraavasta kirjasta, joka ilmestyy 2016! :)

Melkein alan tässä vänistä taas kivuista. Koska riivin juuri kapan mömelöitä ja taikajuomat, totean vaan, että ei pitäisi pyykätä tai laittaa ruokaa. Olin eilen olevinani pirtsakka ja ryhdyin hommiin. Se takasi ilta- ja yökivut, jotka olivat taas melkein kestämättömät. Mietin taas, pitäisikö päivystykseen. Koska ei sitä autoa ja avittajaa, kävin yöllä lääkekaapilla… ei hyvä tietenkään. Ei tässä mikään auta. :(

Jospa tämä taas tästä, menen kohta hetkeksi pitkälleni. Leidi Minnie ja minä toivotamma kaikille edelleen rauhaa, iloa ja valoa! :) Sovitaanko niin, että jokainen taaplaa tyylillään nämäkin vapaapäivät?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE, JOKA YRITTÄÄ VAIN SELVIYTYÄ…

 

Etsin positiivista otsikkoa,

mutta tänä aamuna sitä on tosi vaikea keksiä! Eilinen meni kokonaan makoillessa, troppasin päivällä vähän reilummin – oli pakko. Mitään en siis saanut aikaan. Ei ehkä ole niin kiireellistäkään hoidettavaa. Tosin pitäisi ennen vuoden vaihdetta ehtiä (lue -> jaksaa) käydä hoitamassa muutama asia. Ne ovat sellaisia, jotka siis vaativat ihan itse liikkumista johonkin ja se onkin se ongelma. :(

Muuten huolestuttaa se, miten ensi vuonna sairastaminen tulee kalliimmaksi. Kalliimmaksi nimenomaan meikäläisille, jotka joutuvat asioimaan julkisella puolella ja lekurin lisäksi esim. poliklinikoilla. Jännintä tietty on se, että tästä päätettiin taas lähes huomaamatta, tosin muistan linkanneeni tämän aikaisemminkin. Kun lisäksi lääkemaksukatto ja Lekatakson hinnat nousevat, kuusessa ollaan. Edelleen kysyn vakavasti, miksi sairaan pitää maksaa eniten kaikesta? Oikeasti? Olenko minä niin jumalattoman tyhmä, että en ymmärrä?

Toisekseen, toivoisin kovasti jokaisen lukijan ottavan kantaa lääkekannabikseen, sen määräämisen tiukkenemiseen (kun sitä pitäisi helpottaa) ja koko aiheeseen! Kun aina mielellään matkitaan USA:ta ja Kanadaa, pitäisi kannabis vapauttaa kokonaan. Se on ehkä pidempi projekti, mutta jos ensin lääkekannabis saisi sille kuuluvan normaalin lääkkeen aseman, oltaisiin jo pitkällä. Nyt pääset Sinäkin vaikuttamaan: Tuomas Karhunen kerää suomalaisten tarinoita puutteellisesta kivun- ja sairaanhoidosta, lääkekannabisreseptin saamisen vaikeuteen liittyen. Myös kokemukset lääkekannabiksen käytöstä ovat tervetulleita, ja ihmiset voivat jättää kertomuksiaan halutessaan nimettömänä. Toimi siis seuraavasti:

1. JAA JA TYKKÄÄ TÄSTÄ FACEBOOK-PÄIVITYKSESTÄ:
https://www.facebook.com/lohikaarme/posts/189112944766625

2. Ehdota tutullesi jota lääkekannabis voisi auttaa, että hän lähettäisi tarinansa

OPERAATION NETTISIVUT JA VIESTIKAAVAKE: tuomaskarhunen.com/indica

Kannattaa vastata ja poiketa muutenkin lukemassa tulevia tarinoita ja tutustua sivustoon. Minä ainakin aion vastata pitkällä rotlalla ja muistaakseni lukijoissa on useampia, jotka voisivat (ja toivottavasti jaksavat) edes lyhyesti kommata asiaa…

Huolestuttavia päätöksiä näkyy myös vuokra-asuntorintamalla. VVO myy tavisvuokra-asuntonsa ja keskittyy Lumoon. Lumostahan jo postasin: älyttömän kallista asumista, jollei tukia saa… Tämä äkkiä katsottuna näyttää taas siltä, että lisää rahaa tahkotaan. Vuokralaisille kovempi pala, sillä VVO:n (ja nyt siis Lumon) vuokrat ovat nousseet nousemistaan ja jos nyt ARA-rahoituksella on rakennettu kalliita vuokra-asuntoja, en oikein jaksa ymmärtää!? Taidan olla vieläkin tyhmempi – en ymmärrä tätäkään? Eli vuokrankorotukset pysyvät ennallaan ja VVO tienaa, samalla yritys alkaa rakentaa ”markkinahinnalla” uusi asuntoja ja voidaan nyt jo arvata, missä hinnoissa vuokrat liikkuvat! Joka tapauksessa, joku vetää reippaasti rahaa kassiinsa. :(

Edelleen penään sitä, miksi ihmeessä pitää Naamatussa kertoa olevan yksinäinen / tarvitsevansa apua jne. Tämä on jo toinen uutisoitu tapaus! Jurppii. En ole Naamatussa enkä mene. Jos minä muualla huhuan avuntarvetta tms. sitä ei kukaan kuule, vai? Mihin hlvttiin maailma on menossa, jos vain Naamattu auttaa???

Ihan rauhassa voitte päätellä, että olen kahjo, rajoittunut, katkera ja vaikka mitä. Ja kas, olette ihan oikeassa. Nyt on vaan niin, että haluaisin ehkä elää vielä ensi vuonnakin ja se tarkoittaa sitä, että tarvitsen lääkitystä, asunnon ja vähän muonaa. Kaikki kuitenkin näyttää menevän siihen suuntaan, että sairasta, pienituloista, yksinelävää kissaihmistä ei katsota hyvällä silmällä. Tästä esimerkkinä tuo Tsadin vuokrailmoitus, jossa esteettömien asuntojen vuokra on tapissa eikä kissoja tai tupakointia asunnoissa sallita ja keittiöhommatkin on tarkoituksella minimoitu (no, onhan tässä sijainti ja komea talo, mutta-mutta-mutta..). :o Oikeasti, lähtisikö joku kanssani asuttamaan kommuunia vaikkapa siellä Portugalissa (tai Hollannissa…)?

Yyyyh, ei ole mukava tänäkään aamuna lukea uutisia. Minä niin kovasti toivoisin pääseväni edes kävelemään, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä mihin pystyy ja mihin ei, mihin pyytää apua ja mistä vain kärsiä stanasti koko ajan pystymättä vaikuttamaan asiaan. Suoraan sanoen, olen taas raivoissani.

Menenkin rouskuttamaan omenaa. Ei se helpota, mutta ehkä paskan maku suusta häviää!

ALLEKIRJOITUS

         POLKA – SITÄ PAINETAAN IHMISTÄ SUOHON IHAN URAKALLA!

 

Kuu on täysi, huomasin

Täysikuu. Eilen jo sitä epäilin ja illalla sitten näinkin mölliäisen pilvien lomasta. Tarkoittaa sitä, että unta saa vielä tavallista vähemmän. Nyt ei edes tämä fiinimpi omaehtoinen titraus pure, joten yöllä saa viettää muutaman tunnin lukemalla. Ihan siksi, ettei uni vaan tule, jos sattuu heräämään *ja minähän satun*. Semmoista. :(

Olen taas susikipeä. Särkee, juilii ja kolottaa. Innostuin eilen vähän liikaa, kun piti pilppoa vihanneksia. Huomasin, että jääkkärissä on myös munakoisoa, joten sekin tarvitsi toimenpiteitä. On ihan kiva, että Belga tuo tsioskilta kaikkia yllärivihanneksia, mutta näitä en vaan huomannut torstaina. Tuli siis lisää hommaa eli värkkäsin niistä ja muista ylimääräisistä, vähän pehmenneistä vihanneksista koisopaistoksen. Ruuaksi seljankaa, joka tarkoittaa vihanneksien pilppoamista n. 3 l:n kattilaan. Innostuin vielä ompoista ja pilpoin niitäkin jokusen, että sain uuniin omppokrumpelia. Vietin kolmisen tuntia valmisteluissa. Käytännössä siis koivillani ja nyt selkä, käsivarret, koivet – no ihan joka paikka on kipeä ja särkee. Troppaus ei auta, enää. Kyllä minä sen tiesin, mutta tykkään myös kunnon ruuasta! Seljanka oli hirmuisen hyvää ja mausteista, lapskin piti siitä. Paistoksesta puuttui suolaa, mutta siitä sain isot kipot jömmaan kummallekin. Krumpeli oli aivan helkkarin heekkuva, söimme sitä kaffen kanssa ja jämät sai Belga mukaansa. Oikein erinomainen ruokapäivä, jonka jämät syön tänään pois! :P

Muuten oli kylmää ja kankeaa. Hätyytin Belgaa sulkemaan ilmastointiaukot niin pienelle kuin mahdollista, sillä loppui se pahin tuuli sisällä. Tuuli, jonka Belgakin jo eilen myönsi tuntevansa. Nyt tuuli vain vähän vingahtaa, ei enää ulvo eli vähän parempi. Silti aamut ovat edelleen kankeita ja tätä se on taas muutaman kuukauden eteenpäin. Tähän ei auta mikään vällyjen punkeaminen niskaan. Yleensä minun ei tee mieli *oikeasti* muuttaa mihinkään. Mutta nyt, jos kunto olisi vähänkään parempi ja joku kanssasairastaja löytyisi, lähtisin etsimään loukkoa Portugalista! Lämpöä, halvempaa elova sekä apotuotteita, laillistettua kukkaa jne. Kyllä – voisin oikeasti paeta jonnekin (enkä minä sitä aurinkoa halaja, kunhan ei olisi niin prleen jäykkä!).

Muuten olen sitä mieltä, että hallituksen olisi ollut erottava jo kauan sitten. Tuo SSS:n puuhastelu täyttää jo halpahintaisen tragikomedian mitat. Ei noita voi ottaa tosissaan! :(

Luettua: Jaana LehtiöKolmas oli ensimmäinen. Porvoossa murhataan ihmisiä… miten nämä henkilöt liittyvät toisiinsa ja miksi eräs on jo poikkeuksellisen vanha luuranko? Tästä ei kunnon jännäriä oikein saa eli nyt mennään taas ja jälleen kerran näiden viime vuosien suosikkihommaan eli sodanaikaiseen Saksaan setvimään eräänkin juutalaisen yrittäjän aikomuksia ja muuta aikaan liittyvää. Ei vaan istu tähän, ei sitten millään. Porvoon kuvauksena varmaan ihastuttaa muutamia. Ei, tätä voi käyttää vain unikirjana, muutoin antaisin tunput. Sophie Kinsella Huippushoppaaja tähtien tiellä. Hömppää, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja joka välillä vain ärsyttää. Siksi tämä onkin omiaan odottelu- ja unikirjaksi, siksi tämä onkin lainattu. Ehei, ei tätä arvostella ole tarkoituskaan. Hanna HällstenMangojen aika. Maahanmuuttaja rakastaa… ;) Pohjoisessa ei enää riitä naisia, joten muutto etelään on paikallaan. Kotimaahankin olisi kaipuuta ja mangot pyörivät mielessä. Elämä Suomessa ei ole aina niin mukavaa, paremman elämän perässä nääs. Kyllä tämän lukee, vaikka stereotypoita pyöriikin mielessä. Virpi PöyhönenDoe. Äidin ja tyttären tarina naisen asemasta ja muutoksesta sekä muutoista, jos saa tarpeekseen ja katoaa. Doessa ei tapahdu mitään, siellä ei ole mitään, ei edes töitä. Jollei suostu työskentelemään lähes ilmaiseksi. Luenko opusta väärin, jos tulkitsen tämän perheen natiivi-amerikkalaisiksi? Kirja kuitenkin toimii, jollei naisten kohtelu ala närästää mieltä. Ingrid HedströmIhmiskoe. Nuoren pojan katoaminen 1970-luvulla ja päähenkilön enon mahdollinen syyllisyys ajavat leidin selvittämään sekä katoamista että lääketehtaan erikoisia tutkimustapoja, lääkkeen sivuvaikutuksia sekä tähän liittyviä moraalittomia tutkimusmenetelmiä. Kyseessä ovat melkoiset rahamäärät, joten henkensä kaupalla tässä toimitaan. Taas ruotsalaisdekkari, joka toimii eri ympäristöissä yllättävän hyvin. Suositan dekkarien kavereille sekä epämääräisiä lääkebisneksiä aina kavahtaville. :) Moog KonttinenElämän kartoitus alias Moog Konttinen – lied. Osa III (1976 – 1985). Ai että minä olen näistä aikaisemmista tykännyt ja samanlainen karkkikasahan tässäkin oli tarjolla. Moogin elämää erittäinkin yksityiskohtaisesti em. aikana. Moogin elämää, perhe-elämää, eroelämää, kaikkea muuta mitä noina vuosina eteen sitten tulikaan. Kyllä, suositan erittäin vahvasti. Tosin vaatii lukijaltaan hieman sietokykyä joidenkin pikkujuttujen suhteen. Ja Moogille kiitos, lisää tätä! Milla OllikainenPirunkuru. Poliisiromaani Lapista. Äkäslompolossa kaivosyhtiö aikoo aloittaa toiminnan, joka toisi mukanaan satoja työpaikkoja kituvaan kuntaan. Suurin osa on täpinöissään, mutta jotkut haistavat asiassa ongelmia… samaan aikaan erämaasta löytyy entisen kaivosmiehen ruumis, metallinpaljastin vierellään. Poliisi joutuu tutkimaan kyläläisten hyvinkin läheisiä suhteita, sillä kuolema vierailee muuallakin. Tekijä kuvaa hyvin työ- ja oleskeluympäristöä, sen hyviä puolia ja ongelmia. Aihekin on ajankohtainen ja suht kiinnostava, joten kyllä tämän lukee ihan patistamatta. Quentin BatesLuihin ja ytimiin. Sarjan toinen osa. Ylikonstaapeli Gunnhildur ”Gunna” Gisladóttir on siirtynyt väkivaltarikosyksikköön Reykjavikiin, mutta asuu yhä Hvalvíkin pikkukylässä. Pitkä Ommi häipyy avovankilasta ja hänen tuttujaan aletaan pahoinpidellä. Puolijulkkis ja miehistä pitävä Svana murhataan, putkimies Jón on menettänyt romahduksessa kaiken. Liikemiehet ja poliitikot ovat yhä pinnalla, mutta kuinka kauan eli eletään tiukkoja aikoja suuren romahduksen jälkeen. Erinomaista jatkoa edelliseen opukseen. Pidin tästä kovasti, ei vähiten siksi, että Islannin kuvaus nyt vaan toimii erinomaisesti eikä tästä ajasta paljoa vielä ole kirjoitettu. Suositan siis. Tuija LehtinenKuin yö ja päivä. Kaksi hömppäkirjaa samoissa kansissa. Tekijän hömppä toimii hyvin yö- ja odottelukirjana eli kotimaista taattua ajatuksetonta luettavaa (tämä on siis tarkoitettu ihan positiiviseksi). Voin siis suositella, jos tarvitset rentoutusta. Johanna HolmströmSulje silmäs pienoinen. Sipoossakin, hyvin toimeentulevan kansanosan asuttamalla alueella voi tapahtua ikäviä. Siitä vain vaietaan. Yhdessä. Lapsipsykologi Robin palaa lapsuutensa maisemiin havaitakseen, että menneisyyden kauhut ja tragediat tuntuvat elävän yhä omaa elämäänsä. Prameiden kulissien ja hajahtavien yritysten takana voidaan huonosti, monin tavoin.Tässä suljetussa yhteisössä kaikki tuntuvat epäilevän toisiaan. Ihmissuhteet, sikäli kuin niitä yleensä on, eivät ole aitoja. Robinin äiti pakenee ahdistusta alkoholiin, mutta Robin lähtee selvittämään, mitä sanottavaa pelokkailla lapsilla on. Mitä leikkejä metsäryteikössä ja suolla leikitään? Tämä trilleri puraisee, tosin täytyy heti sanoa, että kirjoittaja onkin suomenruotsalainen ja tuntee em. kaltaisia yhteisöjä… Suositan, mukavasti hiukan kettuiluakin Sipoon puolesta *vai vastaan* ;) Lisäksi on luettu vähän omista hyllyistä, asia-asiaa sekä tuota yhtä kesken olevaa vieraskielistä tutkimusta. Ei sitä nyt kaikkea tähänkään viitsi listata. Edelleen pidän jatkuvasti sen 50 varausta jonossa, välillä se laukeaa hyvin. Nyt on mukava pino odottamassa, toivon jouluksi saatavan samanlaisen.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – RAIHNAINEN TAAS MÄRISEE TURHIA

 

Mummon jalanjäljillä

En muista, olenko täällä koskaan kehuskellut sillä, että jo Isoäiti oli vegettäjä. Jos en ole – ja mitä vaikka olisinkin – kehuskellaan nyt sillä. ;) Siinä nimittäin on hiukan kehumista. Isoäiti siis oli syntynyt nippa-nappa 1800-luvun puolella, meni nuorena avioon, sai viisi lasta ja eli nirkoisissa, köyhissä oloissa Pohjanmaalla. Niissä oloissa, 1900-luvun alkupuolelta aina tuonne sotien jälkeisiin vuosiin asti hän vegetti. Epäilen, että oli hankalaa. Muutenkaan niillä lakeuksilla ja siinä torpassa ei ollut paljoa syötävää; navetassa jokunen lehmä, kana ja lampas sekä sika kotitarpeiksi, vähän pottu- ja juuresmaata, poikkeuksellisesti myös jonkinlainen yrttipenkki. Isoäiti menehtyi liian nuorena lasten ollessa vielä pieniä – ei ehtinyt leikkaukseen asti alunperin väärän diagnoosin takia (kuulostaa kovin nykyaikaiselta). Tarinat kertovat, että hänellä oli aina lieviä vatsavaivoja ja olisiko ihan niidenkin takia vegettänyt – kukaan ei enää muista. Takana saattaa olla myös uskonnollisuutta tai tolstoilaisuutta – sitäkään kukaan ei tiedä. Kuitenkin, varsin kunnioitettava saavutus, kun ottaa huomioon elinolosuhteet! :)

Esiäiti tuli eilen jostakin mieleen, kun värkkäilin tofupataa ja pilpoin vihanneksia sekaan. Se on kuitenkin meillä niin helppoa! :) Voisinko sanoa seuraavani isoäidin esimerkkiä? No, en todellakaan. Mutta on toinenkin asia, minkä takia tunnen lievää yhteenkuuluvuutta: en ole vanhempieni näköinen, en kenenkään muunkaan sukulaiseni näköinen. Sensijaan olen selkeä kopio tästä nimenomaisesta isomammasta…

Tänään kulutan päivän kirjoittamalla, taas. Aikataulu muuttui pariksi viikoksi ja on muutakin hoideltavaa. Siinä menee äkkiä koko päivä. Tai siis se aika päivästä, jonka pystyn tässä kökkimään ja kirjoittamaan. Lisäksi tänään on pakkoruiskupäivä ja nyt jo paleltaa ihan vimmatusti! :( Täällä on kosteaa ja kylmää, tuuli ujeltaa ulkona. Pitänee laittaa sähköhuopa päälle jo ennakkoon ja ruiskusta tultua sukeltaa suoraan petiin lämmittelemään! Pitäisi laatia myös ostoslistaa huomiselle. En minä taas keksi mitään muonaa – se on vihanneskeittoa erilaisilla virityksillä sitten taas. Onneksi on vielä niitä kohtuuhintaisia hetelmiä tarjolla! Kunhan jotakin saa apehtia, voipi olla ihan ilokas.

Ai niin, edelliseen viitaten vielä, keksinhän minä jotakin! :D Olen toisinaan kaapaissut ViiVoanista mukaan pussin tai pari jotain itämaista snackia, semmoista perunalastujen ja juustosuikeroiden (en naksuta näitä…) korviketta; paljon mausteita, erilaisia papuja, pähkinöitä, nuudelipätkiä ym. Mietin tuossa, mihin voisi käyttää (müslin lisäksi) soijapapuhiutaleita. Muistin nähneeni mm. niitä noissa snackeissa ja ei kun toimeen. Piti muutenkin paahtaa auringonkukan siemeniä ja heitin sitten mukaan pari pientä kourallista näitä hiutaleita. Toimii! Kun koko satsi oli sopivan ruskeaa, kumosin pannullisen kulhoon ja maustoin reilusti chilijauheella sekä merisuolaropsauksella myllystä. Namia! Huomasin vasta myöhemmin, että sekaan sopii vielä muutakin kotihyllyjen jömmasta, joten kivoja kokeiluja on tiedossa. Joskus vaan tarvitsee ne pari hyppysellistä jotakin suolaista ja mausteista… :P

Jaa niin, en taida tänäänkään puuttua päivän uutisiin sen kummemmin. Tiedätte, mistä tsekata pikamielipiteet. Uutisia lukiessa tuntuu siltä, että menossa on samaan aikaan liian paljon. Lähes kaikki, mistä uutisoidaan, on sotaa, hyökkäyksiä, pelkoa, vihaa… Ei paljon naurata. Ikäluokkani muistaa kylmän sodan ajan – nykyinen ilmapiiri on paljon kovempi ja vihamielisempi sekä ulottuu paljon laajemmalti. Tämä arvojen ja mielipiteiden koveneminen sekä toisten, erilaisten ajatusten väheksyminen luo vain eriarvoisuutta. Luokkayhteiskunta on totta, vaikka joku kuvitteli siitä päästyn eroon.

Minä vain juon taikajuomaa ja kaffetta!

ALLEKIRJOITUS

                   POLKA – KYLLÄ SE NYT TAAS SUUNNITTELEE!

Blögikatko…

Pieni tauko, joka johtui ilmeisesti vain ja ainoastaan minusta. Kai. Eli tekniikan ja minun välisistä erimielisyyksistä. Kiitokset Toverille, joka jälleen avitti asiassa! *niiaailee ympäriinsä, vilkuttaa ja käyttäytyy epäsopivasti*

Juuei, minulla on sekä kiireitä että ei ole. Pitää kirjoittaa, kaikenlaista. Kotona on aivan susikylmä, seinät ja ikkunat huokuvat pakkasta ja patterit ovat kädenlämpöisiä. Kissakin palelee. >o<

Kunhan tulin tarkastamaan, toimiiko!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – KOHTA MENNÄÄN TAAS, LENKUTTAEN…

 

Ihan käyttämätön viikko edessä

Puhto, korkkaamaton viikko eikä *tietenkään* mitään sovittua tai pakollista. Mii laik. On pakko.

Ilolla totesin viikonlopun aikana, että jokunen tuttu on jo siirtynyt takaisin käyttämään kännykän perusmallia! :) Hienoa, suositan… Kätevää on kertoman mukaan pitää (k)älykänny, jos se on pakollinen työkänny ja hoitaa omat puhelunsa vanhalla Nookkialla. Siistii, onnittelen vanhaan palanneita. Leka saa tässäkin taas huutia omista ”digipalveluistaan”. Kuittien ym. lähettäminen skannattuna on hankalaa, liitetiedoston muotojen ym. takia. Nyt on tuputettu niiden kuvaamista ja lähettämistä sellaisena. Tuota, kuinkahan monella seniorilla on kamerakänny? Varsinkin kun mainostetaan niitä helppotoimintokännyjä, joissa   e i   sitten ole sitä kameraa (tai on, kaikkein kalleimmissa versioissa)…. jokin tässä lyö toista korvalle. Pääasia tietty, ettei Lekan tarvitse tehdä kohta enää yhtään mitään – eikä varsinkaan maksaa mitään kenellekään. Ensi vuoden Leka-takson hinnat olisivat takson mukaan 16 € -> 25 €. Lekurikäynnin hinta siis nousee samalla reippaasti.

Pakko sanoa taas kerran: Miksi sairauksilla rahastetaan? Ei kukaan tahallaan sairasta, joten miksi siitä joutuu vielä maksamaan viimeisetkin senttinsä?

Jokainen etsii sairaustietoja netistä, tietty. Kannattaa vilkaista linkki ja ottaa osasta ihan opikseen eli kaikkea ei kannata kertoa lekurille. Iso osa kommentoijista on samaa mieltä kuin minä: nuo hauskat ihmiset valkeissa takeissaan eivät jaksa tai halua kuulla välttämättä mitään asiakkaalta itseltään. Eivät ainakaan oletuksia! Ja kyllä, luotto lekureihin on mennyt tässä muutaman vuoden aikana pahasti. Valitan, olette itse siihen syypäitä sekä käyttäytymisellä että rahanahneudella. En minä sillä, etteikö hyvä lääkäri myös saisi ansaita hyvin. Sehän on luonnollista. Onko sitten luonnollista ansaita veroparatiisiyhtiöillä tehdystä, välillä erittäin kyseenalaisesta työstä, toimimisesta vain työnantajan tai vakuutusyhtiön toivomusten mukaan? Erittäin kyseenalaista ja moraalitonta on työskennellä julkisella sektorilla sekä pitää sen lisäksi useita eri yksityisvastaanottoja, joihin itse ohjaa potilaita julkiselta puolelta. Törkeää – sen lisäksi monikin näistä (tunnen ja tiedän näitä tyyppejä) ei jaksa siihen varsinaiseen virkaansa paneutua lainkaan. Hyi. Minä en voi ymmärtää, miksi näitä ”lekureita” pitäisi vielä katsoa ylöspäin ja / tai kunnioittaa. Fan.

Tässä *tätähän ei pitänyt ajatella, mutta…* hiukan suunnittelin, että voisi yrittää etsiä jonkun minua kuuntelevan hyypän. Aivan, se olisi tietty yksityisellä ja maksaisi maltaita. Kontaktit Horttoniin ovat olemassa, joten ainakin sinne kipupkl:lle on selkeä tie. En vain tiedä – mieluummin olisin syömättä nuita mömelöitä ja… Huh, veronpalautus ei tule ikinä riittämään kaikkeen, mihin olen sen suunnitellut käyttäväni.

Unohdetaanpas taas kaikki, mikä koskee minua. Olen hullu, läski ja vielä tyhmä sekä luulotautinen. Menenkin suunnittelemaan, minkälaista epäterveellistä vegetystä tänään harrastaisi. Olihan se niin, että eräänkin trin mielestä vegetys on turhaa ja haitallista!

ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – TURHA JA JOPA HAITALLINEN!