Mahtavaa Naisten päivää kaikille!

Tässä jokaiselle naislukijalle kimppu yrttilöitä, loota sukulaatia, jotakin hyvää luettavaa sekä lupa oikein messeviin päivätorkkuihin! :) Eipä täällä meillä päivää ole niin hirveästi ikinä juhlistettu – mukavampi tämä kuitekin on kuin äitien-/isänpäivä tai ystävänpäivä. Minun mielestäni siis. Olen ollut parikin kertaa reissussa Neuvostoliitossa siten, että tämä juhlapäivä on osunut matkan ajalle. Voin vain sanoa, että siellä juhla todella näkyi ja tuntui joka paikassa. Kaikki naiset saivat kukkia ties missä. Oli ilmaisia lippuja erilaisiin kulttuuritapahtumiin, leffoihin, ainakin joissakin ravintoloissa oli spesiaaliannoksia ja ilmainen jälkkäri jne. Oikein mukavaa tulla kerrankin kohdelluksi kuin rinsessaa. :D

Blögiongelmista voitte lukea lisää eilisen päivityksen kommenteista. Syy ei siis ole minun korvieni välissä, vaikka kohta taas siitäkin puhutaan. Toivotaan kuitenkin, että blögi toimii, näkyy jne. Ja hei, jos mielestänne täällä on jotain omituista, laittakaa kommaan tai meiliä suoraan, jooko? Välttämättä minun näkymäni täällä ei ole sama kuin teillä… Kiitokset kärsivällisyydestä, toivottavasti kaikki taas toimii OK.

Tänään pitää valmistautua huomisen saiskukäynnille eli jälkitarkastukseen. Hmph, olen taas ehkä turhan skeptinen. Vastassa on täysin tuntematon hemmo, ei siis tämä kaveri, joka lupasi sen soivan pelin! Pitäisi saada häneltä parikin todistusta / lähetettä, epäilen hiukan… otan kuitenkin mukaan kaikki vanhat paperit, koska siellä on edelleen tarjolla vain ne pari virheellistä asiakirjaa. Siis jos hyyppä tukeutuisi vain niihin, ei mistään tulisi mitään. Toivonkin, että tämä olisi kerrankin siedettävä tapaus *joo, kaikkeahan voi toivoa*. Pitänee myös laittaa itselle muistiin, että kysyn kaikista kieltyistä tekemisistä ja asennoista – siis mitä saa tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Siitä sain jo esimakua, kun kolme eri fysterppaa antoi keskenään erilaisia ohjeita aikaisemmin tuonne soitellessani.

CZBI4FgWwAQAfPT.jpg large

Kokeilin eilen taas sen melkein soivan pelin kestävyyttä ja pesin lakanapyykin. Oli se vähän rankkaa eli kipuja riitti illalla ja nyt vielä pahemmin. Aamulla (retorisesti kysyn, onko klo 3.50 aamua vai ei?) olin niin hitsin kipeä ja jäykkis, että… Pääasia, että pyykit on pesty ja saatu kuivumaan ihan itse ja ilman mainittavia, suurempia ongelmia. Lisäksi laadin eilen itselleni vihreää kalacurrya sekä jonkinlaista bataatti-peruna-purjo-paistosta, oli kyllä heekkuva. Tänään ei siis ruokaongelmaa, voin keskittyä muuhun. Sellaiseen, jota olen luvannut ja luvannut… Ähhh!

Väsyttää taas niin kirotusti enkä saa kipujen ja särkyjen takia unta. Tästä on turha valittaa huomenna, minähän tiedän miten siinä käy. Kun kerron, mitkä eivät käy, minulle nauretaan isoon ääneen, samoin kuin kipuja valittaessani. Jos ehdotan paria mahd. sopivaa valmistetta, ensin myös nauretaan ja sitten päälle suututaan. Että tällaista se nyt vaan on. Enkä minä muuten, mutta kun tätä on jatkunut kohta n. 12 v. (ainakin) asialle voisi tehdä jotakin. Ja kyllä;. kaikkea on kokeiltu; melatoniini ei vaan sovi, samoin kaikki mielipide(ja psykoosilääkkeet). Ne väsyttävät koko päivän, oksettaa ja niistä tulee peräti outoja´mielentilan muutoksia. Nukkumiseen niillä ei ole mitään vaikutusta eikä myöskään kipuihin. Ja kyllä. joskus aikanaan jonkinlainen kotitekoinen meditointi ja rentoutus auttoi. Nyt se ei vaan riitä!

Jahas, olen varmaan käyttänyt koko valituskiintiön niistä vanhoista, samoista asioista. Jospa toivoisi, että olisi jotain mukavampaa kerrottavaa ylihuomenna, sen käynnin jälkeen. Muuten mieltäni ovat ilahduttaneet mitä oudoimmat ja kiehtovimmat öiset ideat! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ONNEKSI KUKAAN EI NÄE UNIINI JA SUUNNITELMIINI

Joskus vaan ei jaksaisi…

En minä huvikseni valita. Eikä se ole kivaa. Enkä aina tosiaan jaksaisikaan.Se nyt on kuitenkin niin, että pieni mieli toivoo senkin kantautuvan eteenpäin, jonnekin. Ei siis vain vakkarilukijoille.

Muuten ei täällä ole mitään rapottavaa. Muistan, miten vielä osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessa ihmettelin, kun eräs tuttu invatakson käyttäjä kertoi joutuneensa olemaan sisällä koko talven.Juteltiin siinä ja sanoin varmaan, etten kestäisi. No joo, paskapuhetta. Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa. Olen kökkinyt sisätiloissa ainakin 1.5 v. ja käynyt vain ehdottoman pakolliset lääkärit ym. joita ei ole voinut kukaan muu hoitaa! Niin se piiri pikaisesti suppenee eikä tämä aina edes tunnu oudolta. Meno alas avaamaan ovea on Kuukauden Seikkailu… Tänään taas Belga saa kertoa, joko uskaltaisi yrittää itse luistella pihaan Crocsit jalassa…

Jep, torstai, eli Belga tulee ja käy ruokakaupat, apteekin ja kirjaston. Sama rundi, melkein samat asiatkin sekä hyvin samanlaiset muonat joka viikko. Pääasia, että saan ainakin omenoita ja kaffetta… Taidan leipoa lapselle mukaan muutaman muffarin! *uhoa!*

Taas ollisi oikeasti niin paljon sanottavaa, mutta se on myös niin turhaa. Lisäksi en aio enää ikinä hehkuttaa mitään, mikä ei ole sataprosenttisen varmaa. Eli eipä taida löytyä mitään kiinnostavaa lukijoillekaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTAKIN SE ODOTTAA JA ODOTTAA JA ODOTTAA!

Kamala väsytys!

Tulikohan eilen taas sähellettyä liikaa? Laittelin ruokaa, tiskasin, kävin ruiskussa ja tekelehdin jotakin muutakin. Pientä testausta taas, mihin kaikkeen kykenee ja paljonko jaksaa… Kohtuullisesti, tosin olin jo illalla supipoikki. Unihiekkamiestä ei näkynyt tälläkään kertaa, joten nukkumiset ovat olleet vähissä. Väsyttää. Väsyttää niin, että pilkin ja otan mikrounia tässä kirjoittaessa. ;) Ei se muuten haittaa, mutta en pidä tästä olotilasta *hömelöä touhuamista aina välillä*.  Räyh.

Lisäksi piti taas ihan kalenterista laskea noita rajoituksia sekä niiden kestoa. On se vaan uskottava, ettei ihan vielä ja sittenkin varovasti. Hmph! Taidan olla vähän kyllästynyt; mieli tekisi tehdä jotakin sellaista, johon ei ole lupeja. Toisaalta, jos olisi, ehkä en tahtoisikaan tehdä mitään. Turhaa pähkäilyä; on ruokaa ja kirjoja, joten eihän tässä ole hätiä mitiä. Saattaa olla, että Toveritar Sörkasta poikkeaa tänään! Mukavaa…

Belgan kanssa eilen syötiin erittäin heekkua muka-kinkkiä. Hiukan tavallisesta taas muunnettuna olikin kohdallansa! Belga myös imureerasi ja vei kasan lehtiä ym. On täällä ehkä hetken aikaa vielä siistiä. Sitten alkaa taas sama sotkeminen. ;) Turhaa siis sekin.

Minä pilkin taas, pakko lopettaa. Ei tässä mitään asiaa ollutkaan, peruspäivitys vaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS  EI NUKU PÄIVÄLLÄ, VOISIKO USKOA NUKKUVANSA YÖLLÄ?

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Testausta

Oikeastaan ihan tahattomasti tuli eilen testattua omaa kuntoa. Ei, ei mitään kestävyysjuoksua tai edes liikkumista ilman rolleria. Kyllä tälle saa ihan vapaasti vaikka nauraa. Kun oli niitä vieraita tulossa alkuiltapäivästä, piti aamun aikana vähän kerätä suurempia häverikkejä piiloon kaappeihin, laittaa muonaa, syödä ja tiskata sekä tehdä muutakin pientä. Eikä niin paha; illalla olin kyllä aivan umpipuhki ja kipeä enkä saanut yöllä taaskaan kivuilta nukuttua. Nyt aamulla ei ole kuitenkaan ihan niin paha kuin olisin kuvitellut! Tämän lasken voitokseni…

Eli eilen tosiaan poikkesi eräs ihminen ja ihmisen paras kaveri käymässä. Tosiaan vain käymässä, koska niin mahdottoman kiltti, ihana ja prakastettava Leidi Minni heittäytyi raivoisaksi taistelevaksi tiikeriksi ja karjuikin samalla mitalla, paisuttaen itsensä kooltaan mös ainakin kolminkertaiseksi. Uskomaton näky! Me kuitenkin kaffittelimme kaikessa rauhassa. Olipa mukava tavata. :)

warhLady Minnie goes Warhol…

Muutoin ei eilen jaksanutkaan enää yhtään mitään. Tänään pitänees laatia kauppalistaa huomista varten sekä tehdä jotain syötävää. Ahmaisin eilen sen soijastorganoffin loppuun. Sitä oil vähän liikaa eli tuli ähky, jospa tänään jotakin tavallista…

Muuten, 3D-rinttauksella saa aikaan jänniä juttuja. Vaikka tällaisia USA-kippoja – näitä voisi saada myös Suomi-versiona. Olisi varmaan siistimpi lahjus kuin se ainainen Aalto-vaasi väärennettynä ;) Tai mistäpä minä tietäisin. Linksuja jaetaan tänään ihan ilmaiseksi eli tässä vielä selvitys siitä, kun olen aina sanonut muiden pitävän minua vihaisen näköisenä! Onhan tätäkin asiaa tietty joku jo ehtinyt selvittää. :P

Kuten huomaatte, ei taaskaan mitään eikä ainakaan mitään järkevää. Menen nauttimaan aamuompun kirpeästä puraisusta. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SITÄ TAAS YRITETÄÄN SELITTÄÄ:..

Sumutettu olo?

Johtuu ehkä siitä, että ulkona on aika öklö ilma; sumua, jotain rähmää, vettä, sohjoa… Eilen ei nähnyt edes pihan toiselle puolelle. Ei siellä kyllä oliisi ollut mitään katsottavaakaan. :) Muutenkin on vaihteeksi höttöinen olo, koska nukkumiset ovat olleet taas kadoksissa. Meikäläisen näkö (muukin kuin ulko-) ei pidä jatkuvasta valvomisesta, ruudun tuijottamisesta ja lukemisesta. Vali-vali…

Koska eilen *ja näköjään myös tänään* on sisälläkin helkkarin kylmää ja kosteaa, suurin osa aikaa onkin melkein pakko viettää petissä Rakkaan Lämpöhuovan ja kissan kanssa. Eilinen meni kyllä tekemättä mitään järkevää. Lounasta sentään eli tein ison padallisen soiganoffia – tuli hyvää. Eli soijapaloista värkkäsin storganoffia, jota tarjoilin nuudelien kanssa. Hmmm… soijapalojen koostumus on muuttunut, varmaan jo monta vuotta sitten. En ole näitä käyttänyt pitkään aikaan, kun rouheesta löytyy tavallaan enemmän vaihtoehtoja, sitä on aina varalla kaapissa. Ihan hyvää tuosta tuli, mausteita meni todella paljon enemmän kuin edes muistin :P Apetta tuli niin paljon, että laitoin yhden kipon pakkaseen Belgalle maistiaisiksi ja itselle jäi vielä iso lounas täksi päiväksi. Ei kehnosti laadittu, sanoisin.

Tänään tulee myös vieraita, ehkä. Varauksella sen takia, että koskaan ei voi olla varma mistään. Toivottavasti löytävät perille ja toivottavasti voin myös rapota huomenna kaikesta!

Toisaalta tekisi mieli alkaa puuhastella jotakin, mutta kaikki on vähän semmoista mihin ei vielä olisi lupia… Räyh ja toisaalta hyvä tekosyy.  Jotenkin alan taas kyllästyä tähän makoilemiseen, kun ei edes klaffisoffalle voi vaihtaa – ei ihan vielä. Jospa taas keskittyisi keittiöhommiin eli tänään vaikka sen siivoilemiseen. Ainakin se olisi hyödyllistä! :

Ruuasta ja keittiöistä tuli mieleen yksi melkoisen hyvä minisarja, jota voisin suositella. YouTubesta löytyy tällainen Back In Time For Dinner, jossa käydään aivan tavallisen brittiperheen ruokailuja läpi vuosikymmenten. Alkaen 1940-luvulta ja päättyen ”tulevaisuuteen”. Siinä sivutaan myös maailmanpolitiikan tapahtumia, naisen aseman muutosta yhteiskunnassa, palkkausta, nuorison nousua kuluttajiksi, ostoskäyttäytymistä ja kaikenlaista muutakin ajankuvaan liittyvää. Sopisi suomalaistenkin katsoa, jos alkaa valmisruoka tms. tympiä ja suomalainen perinne ketuttaa. Asiaa, hupia ja närkästystä sopivassa suhteessa eli minä ainakin pidin, tämä antaa kovasti perspektiiviä siihen, mitä Briteissä ja myös meillä syödään sen kummemmin ajattelematta tiettyjä asioita. *ei voi olla totta, meikäläinen jakaa katseluvinksuja :o*

Jahas, jospa minä taas menisin vaikka järsimään sen aamuomenan. :)

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – EDELLEEN OMENA PÄIVÄSSÄ MENEE HYVIN ALAS…

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Hyvin valvottu yö jälleen takana…

ja siinä mielessä väsy päivä edessä. Onneksi ei ole mitään pakollista ja keli näyttäisi suosivan myös peiton alla makaamista.

Ainoa jo etukäteen rasittava juttu on se hoitsun soittoaika. Varsinkin, kun ajaksi on ilmoitettu niinkin täsmällinen väli kuin klo 9.00 – 15.00. En sitten ole jaksanut sen kummemmin varautua. Vaikka olisi minkälainen lista edessä, se ei auta. Minä luulen tietäväni, mitä konkreettista asiaa hänellä on ja riitahan siitä tulee. Minä tarvitsen tässä vaiheessa kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja heidät on ohjeistettu siihen, että kaikki pitää ajaa alas ja jäljelle jättää ne ihanat, toimivat, tehokkaat parasetamolit ja ibuprofeenit. Näistä (ja melkein kaikesta muusta Hyyssin kipupkl:n) ohjeistuksista olemme siis vahvasti eri mieltä. En minä edes toivo, että hän ymmärtäisi saati sitten kuuntelisi mihin minua eniten koskee ja miksi. Ei, tämä ei ole ennakkoasenne, tämä on jo koetun kertausta!

Muutoin ei kai erikoista; Nurse Susu poikkesi eilen itsekin vaivaisena huolehtimassa muonituksesta ja leikittämässä Minniä. Sain värkättyä itselleni eilisen lounaan – tosin se vei taas voimat aivan täysin. Simppeliähän se oli; perunoita ja kukkakaalia, mukanansa tymäkkä curry-chili-valkosipulikastike. Vaikka yritin touhuilla hissuksiin, jaksoin hätinään syödä ja kaaduin sitten suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei vaan jaksa eikä kestä. Silti minä yritän – joidenkin mielipiteistä pätkääkään välittämättä!

Jännärojekti jatkaa hiljalleen mahdollista toteutumistaan tai sitten ei. Onneksi on taas päivän ajaksi yhtä ja toista selvitettävää juttua, asiaa ja ei-asiaa. Ei, aika ei tule pitkäksi! Toteankin tässä, että aloitin aamun klo 4 tienoolla lukemalla uutisia ja nyt olen vasta tässä vaiheessa. Enkä minä ole vetelehtinyt yhtään missään.

Jahas, jospa se leidi on aamuintoinen… menenkin riisumaan viimeiset omput ja rouskutan niiden kupeeseen pari rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN KIVA, JOS SEURAA KÄYTTÖOHJEITA!

Aaltoja!

Eikä nyt ehkä siinä kuvalaatikosta tuttu -merkityksessä… Useampikin toipuva on kertonut alkuvaiheiden olevan varsinaista aaltoliikettä. Enhän minä sitä oikein uskonut. Tai uskoin, mutten sisäistänyt. Nyt kyllä eli edellisenä päivänä koet olevasi melkein kunnossa, kaikki lähes-toimii, olo on kohtuullinen jne. Tulee seuraava aamu ja kivut ovat viedä tajun, et jaksaisi lähteä edes vessaan ja käveleminen on sikkaa tuskaa. Kyllä se todellakin on näin! Riippumatta siis lääkityksestä, seurasta tms.

Eilinen erittäin paha yö ja aamu kääntyivät iltapäivällä vähän paremmiksi, mutta ilta ja yö taas menivät ilman unia. Jättiväsy, mutta ei ole sopivaa asentoa kivuttomaan nukkumiseen. Tai on, toki, mutta ne ovatten vielä kiellettyjä. Puolihorrosta siis tarjottiin taas ja olo on sen mukainen – mutta mitäpä siitä. Koipikipu jatkuu lähes samanlaisena, pahimmoillaan istuessa. Ja se kipu on muuten kovaa, todella kovaa. Nyt aamuyön ja aamun aikana laitoin sähköhuovan alimmalle tasolle ja kypsyttelen selkääni. Tiedän, että kaikken ohjeiden ym. mukaan sen pitäisi olla kylmää ja kylmä auttaisi. No, minä olen erilainen ja muissakin kivuissa yleensä lievä lämpö on ollut paljon parempaa kuin kylmä. Tällä nyt siis taas kokeillaan, miten tästä päivästä selvitään!

Belga oli eilen lounaalla, jonka myös itse laaditsi. :P Oikein hyvää vihannespizzaa, en vain jaksanut syödä ihan kaikkea. Lisäksi lasta orjuutettiin kotihommissa, sellaisissa pienissä, joita ei tule aina ajatelleeksi *siis sitä, ettei niitä saisi vielä tehdä*. Meillä oli ihan mukavaa kuitenkin. Hihitellen säädin Belgan tuoman imurin täysteholle ja aloin makoillen imureerata läppärin näppistä. Silloin nousivat jo Belgankin kulmakarvat! Olisittepa nähneet ne karvanöyhtäsojottimet, jotka siinä jöpöttivät *tsihih* – homma uusiksi pariin kertaan ja sen jälkeen pesu sekä puunaus. Ja kas, pari tökähtävää näppiä toimii mainiosti ja muutenkin on puhdas ja raikas olo! *huomatkaa  samaistumiseni* Lisäksi kertoilin hiukan lisää näistä arvioiduista toipumisajoista ym. Laps lupasi avitella edelleen eli ei ainakaan näytä / tunnu kokevan sitä rasitteena. Hyvä näin, oikein hyvä.

jelåMuuten minä vain lueskelen, kirjoittelen ja katselen liikkuvaa kuvaa. Yritän myös olla tekemättä sekä yrittämättä liikaa. Myönnän, että syyllistyn tähän melkein päivittäin, mutta kun… Lisäksi välillä käy mielessä ihan asiallisia asioita, jotka pitäisi hoitaa heti liikkeelle päästessäni. Melkein tärkeimmästä päästä ovat silmäklasit… Toki niissä toisissa väleissä vaalin huolella unelmoita kaikenlaisesta. Ne sisältävät täydellisten utopioiden lisäksi hyvinkin tavanomaisia asioita eli esim. käynti eräässä tietyssä lafkassa tsekkaamassa Lundia-tilanne ja -mitoitus sekä vähän muuta residenssipoliittisiin toimenpiteisiin liittyen. Yllättäen unelmoihin kuuluu myös kylppärin perustavaluontoinen siivous! ;) Melko lähiunelmana olisi kutvehtia jossain muualla kuin keittiön tuolilla tai sängyssä, jossa on tarjolla jopa kaksi asentoa… Tosi hurjaa, melkein megalomaanista. Eikö?

Tänään taas on pientä suunniteltua tekemistä. Ja hei, siis sängyssä, netin kautta! :) Minä en paljoa toivoisi. Sen verran, että tästä kuntoutuisi ilman mitään häikkää ja pystyisi kulkemaan itseksensä, vaikka sitten rollerin kanssa. Toivon myös *ja aika paljosti* etteivät nuo lisäkivut ole tulleet jäädäkseen. En minä sitten oikeastaan paljoa muuta. Kaikki muu olisi ylimääräistä  plussaa ja hupia.

Edelleen kiitokset kommaajille, pysyttehän blögissä ja myös privaa saa lähetellä. Aina en sitä muista sanoa, mutta kiittelen myös jokaista minua jollain tavoin avittanutta! Minulla oli vielä jotakin mielessä eli lisättävää näihin jaarituksiin, mutta joskus toiste. Kuulen aamuomenan kirpakan kutsun tuolta tuulten vihellysten keskeltä, se kutsu alkaa olla jo aika viekoitteleva! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI TIEDÄ MITENPÄIN SITÄ OIKEIN OSAISI OLLA!?