Tammikuu katosi johonkin?

Toisaalta tämän kuun alkamisesta on hirmuisen paljon aikaa. Toisaalta taas en tiedä mihin ne kaikki päivät oikein ovat kuluneet. Todella omituista! Meikäläisen aikakäsitys tekee taas ihan omia temppujaan, onneksi seinäkalenteriin vilkaisemalla voi ainakin joskus päätellä jopa oikean päivän ja kuukauden. ;)

Ristikääs nyt sormianne ja piirtäkää vaikka pentagrammeja seinille – ihan mitä tahansa: polvikipu on lientynyt aivan pikkisen. Polvi sai eilen pari tiiliskivellistä kylmää sekä melkein koko päivän makuutuslepoa. Oli pakko, koska kipu alkoi olla sietämätöntä. Toivottavasti se tästä paranee eikä ainakaan palaa takaisin, melkein meni jo hermot. Varmaan pahimman kivun häviäminen sai aikaan myös sen, että nukuin melkein 4 h. Se on se maaginen raja! Oikein mukavaa, nukkuminen nimittäin. Vielä häiritsee hiukan se, ettei voi valita nukkumisasentoa – mutta senkin aika tulee vielä! Pitkästä aikaa siis pääsin suoraan herättyäni aamukaffelle, se oli sitten sitäkin mukavampaa. :D

Ewww, kävin tässä välissä keittiössä ja kyllä polvessa edelleen on kipua. On. Mutta se ei ole samanlaista tajunnanraastavaa, joten oikeasti – taas minä toivon teidän pitävän peukkuja! :)

Sain myös kirjoitettua lyhyen viestin Valentiinolle, ihan kuvan kera. *tsihih* Asiaa siinä ei juuri ollut, vain tätä sairauskertomusta. Ehkä se kuitenkin lievitti hänen oloaan, koska hän oli erittäin pahoillaan ettei pystynyt olemaan täällä jelppimässä & hengessä mukana. Eilisen piti myös olla tavispäivä siten, että kukaan ei ollut tulossa käymään. Ehtoopäivällä puhelin kuitenkin soi ja Hörhö tuuppasi itsensä residenssiin. Olisi ollut vailla tyhjiä pulloja tai lyhytaikaista avaralainaa. Rahaahan minä en hänelle enää ikinä anna, pulloja minulla taas ei koskaan ole. Koska hänelläkin eläkepäivä on ensi viikolla, keitin kaffet sekä kolusin kaapista sen verran ruokaa, että mies selviää ensi viikkoon asti. Ei Hörhö paha ihminen ole millään tavalla, oman elämänsä ongelmainen vain ja yrittää selvitä parhaansa mukaan! Siinä sitten sain myös päivitetyt kuulumiset malmilaisten liikkeistä ja tapahtumista viime aikoina.

Kuten jo kerroinkin, Belga tulee lounaalle ja minä olen jo aloittanut varovaisesti esivalmistelut. Maailman simppeleintä muonaahan olen tekemässä… Jos kuitenkin koipi hirttää kiinni, jätän hommat sikseen ja laps jatkaa sitten siitä. On se kuitenkin yritettävä edes jotakin.

On minulla taas kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, joita hellin myöhäisehtoolla. Saas nähdä, tuleeko mistään sen valmiimpaa vai kehitelläänkö jo tänään taas uusia!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VARO-VARO-VASTI KUITENKIN ETEENPÄIN!

 

Vain karaistuneille blögin seuraajille – katso kuva!

Vain niille, jotka ovat minusta jo kaiken lukeneet, kuulleet ja nähneet. Tarjolla on niiiiiin harvinaista kuvamateriaalia – ensimmäistä kertaa Blögistäniässä. *rumpujen pärinää, laskeutuva hiljaisuus* Saanko esitellä, Polgan leikkausarpi; pituus vähän vajaat 30 cm.

haavaSijainti oik. lantiiosta alaspäin, ei täysin sivulla, mutta ei aivan pärsheessäkään. Kuvan on maanittelun ja hieman epäuskoisen julkistamislupauksen jälkeen ottanut Nurse Susu. Ihan vain siksi, että tarpeeksi pitkään pelfiekeppiä ei löytynyt eikä meikäläisen kotikaamera muutenkaan olisi ehkä suostunut tätä tallentamaan. Eli näin, tällainen on tilanne tismalleen 2 vkoa leikkauksen jälkeen! Jäljet tuossa ympärillä johtuvat sidosten liimasta, joka ei tehnyt hyvää edes meikäläisen parkkiintuneelle pärshnahalle. Ei kuitenkaan punoitusta, ei eritystä, ei varsinaista kipua. Toivomme siis kaiken sujuvan hyvin.

Erityiskiitokset on ansainnut Susu, joka on jaksanut sietää minua ja oikkuiluani, epämääräisiä ja outoja selityksiä  sekä satunnaisia puheripuleita. Olen saanut hirrrmuisen hyvää muonaa *ja myös heekkuja*, minusta on oikeasti huolehdittu ja minä en nyt tässä vaiheessa osaa muuta kuin kiittää! Minä lupaan yrittää keksiä jotakin… josta sitten hieman myöhemmin. :)

Eilinen ruisku, tuon haavahomman hoitaminen ja kerrankin oikeaan aikaan otetut kipumömelöt, hyvä ruoka ja muu piristi sen verran, etten turhaan soitellut saiskuun. Itse kun vain epäilen, että tässä ruoto tekee omia korjausliikkeitään uusien mallien mukaisiksi ja kivut johtuisivat pääosin siitä. Ovat ne pahoja, kyllä. Mutta näihin kipuihin lääkitys tehoaa, joten katsomma ehkä vielä hetken. Sain nimittäin postia, että kipuhoitaja soittaa ensi viikolla ja tiedustaa tilannetta. Hyvä, että ilmoittivat ajan – voin ainakin yrittää suhtautua sekä käyttäytyä asiallisesti, mahdollisesti jopa kirjata joitakin asioita ylös etukäteen.

Kaikesta tästä jopa melkein ilahtuneena *no joo, eipäs nyt liioitella* päätin tuhluuttaa ja sijoittaa omaan tulevaisuuteeni. Tilasin Yrjön alen-alen-alesta taas vuoden shampoot, dödöt ja muut sen tyyppiset tarpeet. Eipä tullut hintavaksi, ja taatusti riittävät taas tosiaan vuodeksi… Kaikenlaista turhuutta sitä. :) Puolustelen tätä kuitenkin sillä, että jos  tokeennun siihen kuntoon, että pääsen itse ihmisten ilmoille, haluaisin olla mieluusti myös puhdas ja tuoksua jollekin muulle kuin… *köh* petissä röhnöttäneelle, eltaantuneelle Polkalle! :P

Kun edelleenkään unta ei tule, tulee sen sijaan aina vaan suunniteltua kaikenlaista. Eivät ne ole edes mitenkään hurjia juttuja. Lisään samalla eilisten pienten toiveiden mukaan pari asiaa; olisi kamalan mukava saada sänky oikealle paikalleen joskus ja päästä ihan valitsemaan vaatteensa. Onkohan se liikaa toivottu? Niin, ne suunnitelmat, ne pyörivät myös lopulta aika simppeleiden, konkreettisten ja toteutettavien asioiden ympärillä. Unelmoitsemiset ovat sitten ihan erikseen. Mutta todellakin, nyt riittäisi se, että pääsisin ihan itse liikkeelle edes suhteellisen kivuttomasti, vaikka sitten rollerilla!

Minun piti kirjoittaa vielä parista jutusta, mutta ne eivät ole mitenkään tärkeitä ja näppiksen sokkonaputtelu tässä selällänsä vie aikaa ja voimia *sorry nyt vaan*. Jätetään ne johonkin toiseen päivään, onpahan sitten olevinansa ainakin asiaa tai ”asiaa”.

Omppulaatikko on tyhjä! Jäljellä on toki vielä jokunen hetelmä joiden kunto on sellainen, että ne on kuorittava ennen syömistä. Helppoa on siis syödä useampikin omena päivässä – ja kohta kuoriutuu se päivän ensimmäinen!

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA – JULKISTA PÄRSHEILYÄ KAIKKINE NÄKYMINEEN!

Vetokettu pois!

Leikkuusta on siis jo kaksi viikkoa! :o Toisaalta ei uskoisi, mutta kehossa sen kyllä  tuntee – monella eri tavalla. Osin on jo vähän parempi, mutta tietty tässä olen taas kehitellyt uusia, vekkuleita pikkuongelmia. No, tänään siis kuitenkin hakasten poisto eli vetokettu lähtee. Hyvä ainakin siinä mielessä, että saa tuota ihon kutinaa hoidettua paremmin ja ehkä pieni kiristyskin hissuksiin poistuu. Toivon vaan, ettei ole eikä tule mitään ongelmaa.

Uusi ongelma on oik. polvi, joka on joskus aikaisemminkin kettuillut. Lisäksi se ei aikaisemmin mennyt makuulla ollessa suoraksi lainkaan. Nyt kyllä ja sitä epäilenkin kipujen syyksi, samoin näitä harjoitteita – olen tehnyt niitä ihan automaattisesti ja aika paljon, ehkä joskus väärässäkin asennossa. Eilen oli tosi kipeä, nyt levon jälkeen vähän parempi ja ehkä tänään otankin enempi lepuuttaen. Keskityn vain tuohon yhteen asiaan siis tänään.

Kun kaikki hianot julkimöblögääjät ja muut aina kertovat, mitä yhteistä heillä on kenenkin kanssa, pääsisin minä kerrankin pätemään! Wau, olen ihan samis Juha Miedon, Hilkka Ahteen ja Hannele Laurin kanssa, melkein paras kaveri jo monta vuotta *eheheeeeh*. No juuei, onpa noita paljon-paljon muitakin ja voi miten hassua, ainakin pari ei-mainittua oli päässyt julkisen puolen hoitoon aivan käsittämättömän nopeasti. Sitä sen kummemmin nyt tässä penkomatta, joillakin se onnistuu…

12510292_1008650075861903_4078678962385449550_nBelga kävi eilen asioilla eli apteekissa noutamassa mömmöt, joita ei viime vkolla ollut ja jotka piti tilata. Lisäksi sain valtavan kassillisen kirjoja! Hupaa taas, miten ihan aina varauslista laukeaa kerralla ja silloin on kyllä ihan hurjia pinoja ympäri huushollia. Sitten taas menee toisinaan parikin kuukautta vain 3 – 5 kirjan viikkovauhdilla. :( Tätä tasoittaisi se, että pääsisi itse kirjastoon ja voisi valita osan pikalainoista. Nyt ei *vielä?* voi ja kaikki hoituu aina täyden varauslistan voimalla! Silti Malmin kirjaston palvelu on aina yhtä loistavaa ja muutenkin kiittelen meitin kirjastoa täpöllä. :P Lisäksi laps toi kaffetta, valkosipulia ja jotain muuta pientä. Pakkasessa on nimittäin muonaa, jota hiljalleen pitää syödä pois. Omenat lähentelevät loppuviimeistä, mutta ehkä niistä vielä yksi krumpeli on tehtävä. Muutoinkin Belga avitteli muutamassa pienemmässä jutussa, joihin en vielä pysty / saa ryhtyä.

Valentiinolle lähti pino virallisempia papereita, siksi etanaposti. Tosin tyrkkäsin mukaan myös vähän muuta kivaa. Jotain siis olen saanut hoidettuakin. Tänään ajattelin uskaltautua laskujen pariin sekä kurkkaamaan tilille. Ihan hyvin riittää kuulkaas yhden asian hoitaminen päivässä – jollei ole siis ihan pakko. Tällä kirjoitussysteemillä ja mahdollisimman epäergonomisessa asennossa ei ole kiiva puuhata koneella. Twiittaamista se ei estä – kiitos merkkirajoituksen! :D Eikä tietenkään liikkuvan kuvan katselemista.

Ehh, alkaa näyttää siltä, ettei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa. Entiseen tapaan; kysykää, kommatkaa ja privatkaa! Minä menen nyt narskauttamaan aamuompulta niskat nurin *rousk*.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – YRITTÄÄ AINA VAAN, IHAN AINA!

Muutama omena päivässä…

pitää lääkärit loitolla tästä kämpästä. Varsinkin kun vetäisen vielä lisäksi valkosipulia, chiliä ja inkivääriä – niin ja mausteita. Tuossa jo epäilin syöväni omenoita liikaa, mutta jos nyt varmuuden vuoksi myös tätä varten! :) Olen kohta syönyt koko laatikollisen omppuja, sain sen vähän ennen Yulea siis.

Nurse Susu on kantanut tänne myös muonaa, joka on tyytyväisenä lapattu kitusiin. Mukava välillä syödä toisen tekemää ruokaa, välillä olen tyhjännyt pakastimettimesta jotakin sinne joskus kätkemääni. Oikeasti, nälkää ei tod. ole nähty *röyyyyh*. Pikemminkin parina päivänä saiskusta kotiutuessa söin sikana, mutta puolustelin sitä kaikilla mahdollisilla puutoksilla sekä sillä, että itse syön suht tarkan aikataulun mukaan. Ei, en kellon mukaan siis. Tulee vaan niin paha heikotus, tutina ja sen jälkeen nälkäraivokiukku eli tämä on ihan itse vaan opittava – syödä pitää ja ajoissa. Eikä sen siis tarvitse olla kilotolkulla muonaa. Lounaaksi riittää se kipollinen muhennosta tms. Ja omppuja.

Eilisilta oli taas paha, samoin yö ja aamu… nukuin vain vähän, troppasin ja yritin katsella liikkuvaa kuvaa. Suurimman osan aikaa olin puolihorteessa. Liikaa kipuja, liian vähän helpotusta. En tiedä, oliko eilinen minimaalinen puuhastelu taas pahasta. Toisaalta, jostakin se on aloitettava kuitenkin. Toivottavasti tänään on parempi.

Belga tulee käymään ja eilen soittaessani kuulosti jopa ihan ilahtuneelta. Mukavaa! Huomenna on siis se KSH ja hakasten poisto, taisin eilen ilmoittaa väärän päivän. Joka päivälle siis jotakin. Ja edelleen on tätä ”pitäisi tehdä” -osastoa tarjolla. Kyllä, kyllä, hoidan ihan kohta tämän jälkeen tuon kirjeen postitettavaksi!

Koska Leidi Minnie on tarjonnut kaikkea mitä ikinä hän onkaan voinut, laitamma tähän tarjolle oikein keräilykuvan! Hän on tehnyt sen, minkä vain kissa  voi tehdä. Kuvat on ottanut ja koostanut Susu, joka on myös tehnyt kaiken mahdollisen – kiitos! :)

mINNIEIPakkanen saisi lauhtua, ihan vaan siksi, että iho on kuiva, pölisee ja kutisee – enkä ylety raapimaan enkä joka paikkaa rasvaamaan. Samoin haava (ja vars. sidoksen liima) kutisee niin, että häijyä tekee! Toivottavasti tuo asia ratkeaa huomenna ja kaikki on kunnossa.

En jaksa vänistä tänään. Taisin kuluttaa siitä osan jo eilen, minulla on muutakin tekemistä tälle päivälle. ;) Silti peräänkuulutan suomalaisen kipulääkityspolitiikan huomattavaa muutosta.

Riivin jo taikajuomat ja mömelöt, olisikohan aamun ensimmäisen omenan aika?! :o

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SE YRITTÄÄ YRITTÄÄ, VAIKKA NIHKEÄÄ ON!

Päivät kuluvat nopeasti

Minä en tiedä, mihin kaiken ajan tuhluutan. :o En siis ole vielä ehtinyt pahemmin pitkästyä. Asiaa auttaa varmasti yli vuoden kuivaharjoittelu. Eilinen oli jo melko lähellä niitä suht tavallisia päiviä ennen leikkausta. Yritin oikeastaan tahallaan pitää melkein saman aikataulun ja tietyt aktiviteetit, että itse näkisi mikä on kunto. Arvaahan sen, kun olin lämmittänyt linssimuhennosta lounaaksi, syönyt ja tiskannut, olin jo tosi valmis lepuuttamaan! Ei ehkä olisi pitänyt riuhtoa kaikilla kaapeilla ja väkertää muutakin ihan kylmiltänsä. Kyllä se kostaantuu!

Miksi sitten yleensä lähdin urheilemaan tavispäivän tapaan enkä Peijaisen ohjekirjasen mukaan? Tuntuu, että sekä lukijoilla että varsinkin muilla on jokaisella eri käsitys tekonivelleikkauksesta. Joku on kokeillut hiihtämistä parin päivän päästä ja mennyt täpöllä viikon jälkeen. Toinen taas kepitellyt menemään kotona pari kuukautta. Jonkun mielestä tämä ei ole sen kummempi kuin nielurisaleikkaus eli turha tehdä mitään numeroa. Lähinnä minulle on tyrkätty tätä mielipidettä, että pikkujuttu ja treenaamaan siitä! :o Taas tulee väkisinkin mieleen, että minua ei oteta vakavasti. Olen hiukan enemmän kuin ihmeissäni, tämän ehdottajankin kannattaisi muistaa se pitkä rotla asetetuista M-diagnooseista eli varsinkin nuo monet selkäongelmat eivät hyvää lupaa ja ne pitää muistaa tässäkin kuntoutuessa.

Suoraan sanoen olin jo kovin tyytyväinen siihen, että sain eilen jotain vähän tehtyä. Tietysti se kostautui jo illalla ja varsinkin nyt aamulla eli lihakset ovat pirun kipeät, mutta siitä se lähtee! Enkä minä aio pitää mitään älytöntä kiirusta – ainakin lupaan yrittää. KSH tulee poistamaan hakaset huomenna, hrhrrh. Ans kattoo, mitä sitten paljastuu! Kaikkihan ei ole noin vaan yksinkertaisesti ohi ja kunnossa. Lopullisestihan aasiat tarkistaa Härra Dri jälkitarkastuksessa 8 – 10 vkon päästä.

Edelleen olen hiukan kärmeissäni kipulääkityksestä, kuten eilen oli jo puhetta. Ymmärrän muuten äärimmäisen hyvin, miksi jotkut napsivat ylimääräisiä nappeja tai ottavat vaikka muutaman huikan kirkasta. On perkeleellistä odottaa sitä oikeaa kellonaikaa saadakseen ottaa sen ainokaisen napin *joka on tietty vielä depotia* sekä sen jälkeen odottaa sen erittäin hidasta tehoamista. Väittäisin ihan perstuntumalta, että ainakin osa yliannostuksista ja ns. sekakäytöstä johtuu vain ja ainoastaan tästä eli riittämättömästä, huonosti ajoitetusta ja väärin valitusta sekä suunnitellusta lääkityksestä. (Väärin valittu tarkoittaa tässä sitä, että saman tyyppisiä opiaatteja on paljon ja niitä on nopea- ja hidasvaikutteisia jne).

Muutoin minusta on kyllä  huolehdittu mainiosti! :) Leidi Minnie hoitaa ja huolehtii prakkauden- ja hellyydenkaipuusta – jos hän voisi, hän varmaan ryömisi vieläkin lähemmäs purrrraten ja nuollen karhealla kielellään. Nurse Susu kävi eilenkin varmistamassa, etten näänny nälkään ja toi taas jotain mielenkiintoista purtavaa! Muuten – ilman Susun käyntejä ja avitusta elämä olisi paljon tyhjempää. Belga tulee tarvittaessa n. 20 min varoitusajalla, mutta silloin pitää olla myös ns. oikeaa asiaa… ;) Lisäksi pari Toveritarta & Miähet ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä tarvittaessa. Minä kiitän ihan kaikkia, olen minä kuitenkin onnekas! Kiitti myös kaikista kommenteista – niitä saapi kirjoittaa jatkuvasti ja tietty myös privata.

Tänään olisi yhtä ja toista selviteltävää, kaikenlaisia asioita. Valentiinolle lähtee etanapostia, laskutkin on tsekattava ja muitakin asioita hoidettava. Ehkä minä nekin taas jaksan, kunhan lepuutan hetken tämän kirjoittamisen jälkeen. On hiukan hankalaa, kun en pysty istumaan pöydän ääressä pitkään eli kirjoittamisen on sujuttava täysin selinmakuulla. Toisaalta, voisi olla huonomminkin enkä minä nyt ole valittamassa ainakaan tästä!

Menen kohta tsekkaamaan lääkevaraston ja puraisen päivän ensimmäistä omppua!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – HARRASTUKSENA KIERÄHDYKSET SÄNKYYN JA YLÖS!

 .

Soittelevat oikein perään!

En yhtään muistanut, että saiskun uloskirjoitushässäkässä kipuhoitaja lupasi soittaa viikon päästä eli eilen. Asiaa ei ollut missään papereissa laitettu tiedoksi, joten… No, leidi kuitenkin soitti ja kyseli kivuista sekä lääkkeistä eli käytänkö kaikkea ja onko vaikutusta. Siinä vaiheessa päivää oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En sanonut rumasti, mutta varsin selkeästi artikuloiden ja kovalla äänellä kerroin lääkityksen olevan sama ja jättäneeni parasetamolit pois. Tästä sain sitten pienen luennon, jossa hän vetosi tutkimustietoihin parasetamolin ja ibuprofeenin erittäin hyväätekevästä yhteistyöstä. Just! Samalla selvisi niiden 5 kpl Oxyn mysteeri. Ne oli tarkoitettu todella lisättäväksi päiväannokseen eli tuplattavaksi noiden päivien ajaksi. Vekkulia vain, että pussukan tuoja ei siitä mitään sanonut eikä kuoressa ollut selkeää merkintää. Minähän en – periaatteessa – itse nosta annoksia, jollei lupia ole. Näin vältyn ainakin lekurien syyttelystä. Kun aikani taas selitin aikaisempia lääkityksiä ja lääkekokeiluja, leidi kehoitti tuplaamaan tuon päiväannoksen maanantaihin asti. Silloin itse kipulääkäri soittaisi… Just ja OK, tein niin ja auttoihan se himppasen. Tosin minusta nuo annokset pitäisi jakaa päivittäin hieman eri tavalla, mutta ehkä keskustelemme rauhallisesti asiasta maanantaina. Ongelma ja ehkä suurin on se, että Peijaisen kipupkl on Hyyssin kipupkl:n sivutoimipiste ja ainakin jotkut teistä tietävät, miten Hyyssi toimii: ei vastaanottoja, vain konsultaatiovastaus, jossa suositellaan erilaisia mielipidelääkkeitä tai Lyrdeä. Ilmoitin en-suostuvani näihin enää – olen yli 10 v. mennyt mukaan kaikkeen ja näiden viimeisten toisen kierroksen kokeilujen jälkeen minulle oikeasti riittää! Ei ihmistä saisi kiusata stanallisilla sivuoireilla vielä kipujen lisäksi. Ai niin, kun hän tarjoili niitä tutkimustietojaan, oli minullakin onneksi muistissa muutama fakta, jotka kerroin… Emme siis kuitenkaan riidelleet, ehkä olin hieman kovaääninen. Odotamma *vaikka tiedän, ettei sieltä mitään järkeviä apuja tule*.

CVu-vaYWIAA-Izo.jpg large

Kivut siis haittaavat edelleen varsinkin istuessa tuossa halvatun koroketuolilla, josta valun melkein alas näin persjalkaisena. Muutenkin liikun melkein kuin ennen leikkausta, joten iltapäivällä on tullut jo käveltyä ja steppailtua vähän siellä ja täällä. Lisäksi on tietty itse aiheutettua lihaskipua, koska selkeästi jännitän oikeaa isoa perslihasta ja koipea. Jännitän nimenomaan siksi, että Härra Dri hyvin dramaattisesti ilmoitti minun olevan juuri sitä tyyppiä, jolle iskee luksaatioita ja muuta  vekkulia sekä aivan varmasti joitakin komplikaatioita ellen ole huolellinen ja varovainen. Nehän ovat suorastaan toinen nimeni! ;)

Päivän pelasti tietty Nurse Susu, joka ilmaantui tuomaan vinkeän näköistä vihannesmättöä – iso kiitos! Se menee tänään lounaalla aivan varmasti parempiin suihin. :) Kaffittelimme siinä ja hän poistui viettämään aikaa rauhallisempiin oloihin tarkastettuaan kissansa leikintäkyvyn ja voinnin *tsihih*.

Hetkeä myöhemmin torppaan rantautui Hörhö, jonka kanssa lyhyesti märehdimme tätäkin asiaa. Lopultakin mies jopa pyysi anteeksi erinäisiä asioita ja sanomisiaan ns. sairauksistani. Oli lopulta ihan asiallista jutella, suunnittelimme jopa kevytkommuunin perustamista Portugaliin keväämmällä – mikäli kumpikin olemme kunnossa. Koska kaveri oli lähes rahaton ja nälkäkin kurmisteli, laitoin mukaan vähän muonaa. Sellaista ylimääräistä kuivatavaraa, että selviää nyt ainakin viikonlopun yli. En minä kestä ajatella, ettei kaverilla olisi mitään syötävää *ja toki tällä myös tarkoituksellisesti kerätään Karma-pisteitä*. No ei sentään… minä vaan oikeasti olen niin helkkarin hellämielinen, että joskus melkein hävettää.

Tänään Belga tulee lounaalle, samalla väsäilemme ehkä vähän sitä ja tätä. Väsäilemme tarkoittaa tässä siis sitä, että minulla on kerrankin lupa hieman komentaa! Mikä ihana tekosyy, koska olen niin kehno mitään pyytämään. :P

No niin, oli minulla taas jotakin muutakin mielessä. Kun sitä en ole merkinnyt muistiin, se ei liene niin tärkeää. Kiitokset kaikille kommanneille ja lukijoille – muistakaa jättää viestejä ja kuten sanottua, aina voi privata perskohtaisista asioista.

Minä menen keittämään yön toiset kaffet. Nukuin n. klo 22.10 – 23.30 ja toisen kerran n. 15 minuuttia 02.30 tienoolla. Vähäksi käy, mutta ehkä se joskus taas korjaantuu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KIVUNHOITOON SUOSITTELEN TASKULÄMMINTÄ KISSAA!

Ostin palvelua itselleni…

Luulin tilaavani toyboyn, mutta tulikin KSH:n sirkeä nuori leidi. ;) Ehkä se oli tässä kunnossa kuitenkin parempi ja ainakin hyödyllisempi vaihtoehto. Yritin olla mahd. nopea, koska tiesin olevani kaikinpuolin ylimääräinen, puskasta ilmestynyt lisätaakka. Kävin vain pikaruiskussa, tosin ei ollut edes tarkoitus tehdä muuta. Leidi hoiti sidoksen vaihdon ja todisteli moneen kertaan, että on parantunut hyvin, ei eritä ja näyttää hänen mielestään hyvältä. *helpotus iso* Lisäksi pyysin rasvailemaan selkää ja koipia, joihin itse on nyt täysin mahdoton mitenkään ylettyä ja iho on aivan ratisevan kuiva. Sekin hoitui ja vielä ylimääräisenä pyysin pikaisesti letittämään hiukset tiukasti, koska en itse siihen kunnolla kykene (liikerajoitteet käsissä ovat taas pahat, koska melko hillittömät säryt). Kiitos, toiminnot pelasivat mallikkaasti, seuraava tapaaminen maanantaina ja hakasten poisto perjantaina. Veloittavat – ensimmäisen tiedon mukaan – 10 juuroa kerralta. Sen kyllä kestää, tässä tilanteessa! :)

Belga kävi hoitamassa vähän muonaa kaupoista, ison kassillisen lääkkeitä sekä pinon kirjoja. Noilla tulee taas toimeen ainakin viikon! Lisäksi laps teki ylimääräisiä hommia pyynnöstä eli pyykkäsi, tiskasi, järjesteli vähän piuhoja ym. juttuja lisätäkseen mukavuuttani kirjoitella tässä selinmakuulla. Harjakaisiksi nautimme vuoden ekat Ruunarit ja kaffet. Ruunarit ovat hyviä, harvoin syötyinä. Huomasin kyllä saavani massiivisen sugar overloadin. ;) Siinä sivussa kauhistutin ja nauratin Belgaa tarinoilla leikkuuhommista sekä saiskun oloista. Laps näytti kyllä mielestäni hiukan huojentuneelta, kun olin oma typerä itseni jälleen ja takaisin kotona. Hän myös näki minut siinä vuorokauden huonoimmassa kunnossa eli iltapäivällä, jolloin kivut ovat pahimmoillaan sekä muutenkin on jo melkoisen kehno fiilis. Sovimme sitten normilounaan lauvantaiksi sillä optiolla, että jos minä en kykene, Belga loihtii safkan.

CYo-J0qWAAAjh42Minni on näyttänyt sekä parhaimpia että huonompia puoliaan; aina yhtä rakastettavan ihana, mutta illankähmeessä alkaa kiusiminen ja pieni kisvttuilu kissivirne kuonolla. :) Nyt karvamölli taas uinuu polvitaipeessa maailman kilteimmän ja kauneimman kissan näyttikappaleena! Omela otus. >o<

Päivät kuluvat hissukseen samoissa puuhissa kuin aina: on lukemista, kirjoittamista, katsottavaa ja sitä pientä puuhattavaa. Puuhat on vain jätettävä hiukan vähemmälle, koska nyt pystyn vielä tavallistakin vähäisempään. Liika liikkuminenkin kostautuu täydellisenä loppuunajamisen tunteena eli on pakko mennä maate, koska heikottaa ja tärisen väsymyksestä. Toivottavasti kivut alkaisivat helpottaa; eilen ja tänäänkin on ollut paha. Entiset kivut + leikkauskivut + leikkauksen jälkeiset kivut + toipumiskivut – ja lääkityksenä vain samat mömmöt kuin ennenkin. Välillä melkein tekisi mieli iskeä nyrkillä seinään *öh, tuota, iskinkin kerran ja mustelma siihen tuli*. Se on kivunsiirtomenetelmä, joka toimii ainakin hetken.

Eipä kai minulla tässä mitään  maailmojasyleilevää sanottavaa ole. Tämä selällään makaaminen on kivuliasta, varsinkin jos järjestän tällaisen kirjoitussession. Lopetan siis myös kipupoliittisista syistä. Jos jollakulla olisi tarjota sitä Vihreää Teetä, voisi privauttaa asiasta…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VALVOTUN YÖN JÄLKEEN ON TAAS UPEITA IDEOITA!!!

Liemet menivät reisille!

Ei eilen, mutta edellispäivänä. :) Piikittämisen hyvin aikaisin harjoitelleena sanoin jo saiskussa, että pistän Klexanet itse ja annoin näytöksen, hyvin meni. Tuo yksi satsi jostain syystä *väärä pino pläskiä* meni osittain reisille eli pienehkö tippa. Ei haitanne? Kotilääkitys on siis itse asiassa täysin sama kuin ennen leikkausta, lisänä kuukauden ajan Klexane sekä 3 x Ibuxin ja vatsansuojalääke. Joo, tyrkkäsivät ne parasetamoliakin repsun, en käytä. Tilannehan on aika omituinen. Heräämössä sain kipulääkitystä oikein hyvin IV:nä. Osastolla vain yhtenä iltana. Jatkossa kyllä sain hoitajan antamaan erästä troppia (en viitsi nimetä), jota ei saa kotoon sekä välillä myös Oxynormia. Oudointa ehkä oli se, että näitä en saanut leikkaus- tai lonkkakipuihin vaan näihin selkä-, käsi- ym. kipuihin, joista olen kärsinyt puolisen vuotta aika rankasti. Nuo vähän auttoivat, eivät kokonaan. Mutta edes jotain helpotusta. Kun kipuhoitaja ja -lääkäri sitten lähtöpäivänä kävivät jututtamassa, minulle naurettiin pyytäessäni kotiin jotain troppia. Yritin selittää sairaushistoriaa ja ongelmia sekä kipuja. Ne nonseleerattiin ja tarjottiin kuin täysin ymmärtämättömälle (hengen)vaarallisia yhdistelmiä ibuprofeenia ja parasetamolia kera Panacodin ja Lyrican! Siinä vaiheessa aukaisin sen ruman sanallisen arkkuni.

Näin siis syön edelleen samoja lääkkeitä, tosin tarkoituksena olisi hankkiutua jonkun puheille – en vielä pysty suunnittelemaan asiaa sen pidemmälle. Sitten kun ja jos tämä tilanne on ohi eli myöhään keväällä.

Saiskun ruuasta myös pikkuisen eli vaikka kehuin kasvisruokaa, se oli hyvää vain yhdellä lounaalla. Muuten se oli mautonta, liikaa kypsennettyä ja välillä jopa pahaa. Tämä on minulta paljon sanottu, koska syön melkein mitä tahansa inisemättä. Rankin ylläri oli saapuminen osastolle hurjan nälkäisenä. Tarjotin tuotiin ja kas, siinä oli oikein rutosti kinkkusoiroja sisältävää minestronejäljitelmää, karkeaa porkkanaraastetta, tummaa leipää, mustikkakeittoa, maitoa. Pystyin syömään vain leivän ja mustikkakeiton, muu oli jo ruokakorttiin merkitty ei-sopivaksi. Vähän harmitti – onneksi tajusin vikitellä yökön kantamaan pari ylimääräistä juggapurkkia yöksi. Muutakin tuosta ruuasta ja varsinkin sen ajoituksesta tekisi mieli kirjoittaa. Ihan mainintana tässä mm. se, että jugurtit olivat käsittämättömän sokerisia, samoin kaikki jälkkärit. Niin makeita, etten kotona ikinä syö tuollaisia. Samoin omista syömisistä noin yleensä voisi laatia ainakin yhden tekstin jne. Ehkä jossain vaiheessa saan aikaan erillisen postauksen ruoka-asioista, koska uskon vakaasti niiden vaikuttavan meikäläisen olotilaan – toisinaan jopa erittäinkin radikaalisti!

Kun nyt ruuasta puhutaan, eilen iski aivan hillitön hiilarimättönälkä eli vetelin menemään Susun loistokasta paistettua riisiä kera broccolin ja munon, omaa linssimuhennosta, hapangorppuja, sienisalaattia ja sen semmoista. Itse arvelen, että tuo saiskun ruoka ja tämä koko sessio sai aikaan erilaisia puutoksia, jotka korjailin sitten tehokkaasti! ;) Samoin eilen iski pitkästä aikaa oikea väsy, nukuin päikkärit, iltapäikkärit sekä yöllä jopa useammat unet. Ei paha lain, sanoisin. Mitään normaalia nukkumistahan tämä ei vielä ole, mutta kuitenkin parempaa kuin pitkään aikaan! Siitä voin sentään olla iloisa.

Tavoitin eilen myös KSH:n, joka tullee tänään aamulla tsekkaamaan haavan ym. En jaksa selittää, mutta oli kovin hankalaa tuo asian hoitaminen siellä. Syitä on useita, kaikki eivät johdu minun nälkäkiukkuvaiheestani. ;)

Nurse Susu viettää aikaansa kotioloissa, jonka hänelle suon erittäinkin mielelläni. Minä en ole maailman parhainta seuraa edes parhaimmillani *tsihih*. Kaiken muun hyvän lisäksi Susun tekemä ruoka on erittäin hyvää (melkein kuin omatekemää, mutta SusuTwistillä!) ja hän on myös omimassa Lady Minnietä itsellensä *vitsi-vitsi!*. Minni on onnesta tankea, kun joku jaksaa leikkiä ja ährätä lapsen kanssa. :D Tapaamme varmaankin huomenna. Belga tulee tänään, normiroudaus ja vähän ylimääräistä hommaa kotipoliittisten toimenpiteiden osalta.

Ähh, minulla oli olevinansa paljon muutakin asiaa, kun aloitin tämän päivityksen. En enää jaksa muistaa, mitä kaikkea mietin. Ehkä ne palaavat jossain vaiheessa mieleen. Jos teillä on jotakin *ja vaikkei olisikaan*, muistakaa kommata ja aina voi laittaa privaa. Luen viestit ym. päivittäin, mutta vastailen yleensä seuraavana päivänä! Ihan vaan sen takia, että sopivaa kirjoitusasentoa on hurjan hankala järjestää montaa kertaa päivässä itsellensä.

Minä sujahdan tästä toimeikkaana vastaanottamaan KSH:ta eli valmistautumaan niin paljon kuin on mahdollista etukäteen tehdä.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ETOVALITTAJAN PALUU!

Soivan pelin lupasi!

Muistattehan lekurin, joka ekalla polikäynnillä laati sen oudon käyntitekstin ja epäili jaksamistani kuntoutua ym. Lupasi kuitenkin itse leikkoa. Joten… heräämössä kuunnellessani kotimaista räkäpunkkia ja Leeviä lujaa ämpäristä, mies tuli tervehtämään ja sanoi kaiken menneen ok. Totesin *edelleen kettuuntuneena ja ehkäpä myös keveissä mömelöissä*, että sitähän hän ei ollut edes uskonut. Härra dri meni ja näin hänet osastolla lähtöaamuna. Kävi petin vieressä toteamassa seuraavaa: ”Hyvin meni. Kyllä siitä pitäisi tulla ihan soiva peli!” Toteamus sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi.

Tosin eilen huutonauroin sille, että olen  kohta Rivo-Riitan kovin kilpailija (ota tästä vaan reilusti vinkki, Pentti!). Jälkitarkastukseen menen toki, leväytän eteen tuon vanhan, harva- ja harmaakarvaisen räyskän ja sanon, että tässä nyt olisi se tuttu soiva peli! *ahhahahahaheheheh*. Btw, kysynkin tässä, oliko tuo teidän mielestä oikeasti asiallista? Toisekseen, mies  sanoi pari muutakin sanaa ja kämppis siinä jo kyseli, että miksi tuo Härrä dri on niin kireä ja puhuu tiukan epäystävällisesti?! En siis ole yksin luulojeni kanssa, jos 70-v. mammakin on samaa mieltä.

Muuten yritin eilen saada KSH:ta käymään ja vaihtamaan sidokset. Periaatelupaus, mutta eivät sitten soittaneet. Soitan tänään uudestaan! En pysty itse ja yksin. Samoin hakasten poistoon en enää lähde Lekan invapyörätuolivempatinajokilla, jonka kuski huijasi ja ajoi kuin se sika, jolla on pullo anuksessa.

Pahinta tässä on makaaminen! Selkä sattuu, kylki sattuu… istuminen sattuu. Ärh. Kantapää voi puutua, vaikkei sitäkään uskoisi! Nukuin eilen jokuset iltatirsat, joten yöunet jäivät taas. Tarjosin itselleni liikkuvaa kuvaa ja kirjallisuutta. Selkä ei pitänyt niistäkään. Nyt makaan, kirjoitan läppäri polviin nojaten eikä siitä pidä mikään osa minusta. En edes minä itse. :( En minä valita, olen vain kyllästynyt. Susu lähti yöpymään omaan kotoonsa, jonka tarpeessa varmasti olikin. Minua onkin hellitty monien vuosien edestä: on syötetty ja juotettu, avitettu, nauratettu, jututettu jne. Hieman hämmentävää olla hoivan kohteena!

Olisi tässä kaikenlaista, mutta en pysty jaksamaan enempää – sorry. Toiste tai jo huomenna lisää. Koskaan ei tiedä, mitä minä saan pieneen omituiseen päähäni.

Kiittelen kuitenkin kaikkia lukijoita ja kommentoijia, ootte te ihanoita! :P

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – EIKÄ, SE ON SAANUT SÄNGYSTÄ TARPEEKSEEN!

Ei halua, mutta silti…

Huomenna on siis miitti Peijaisissa. Enhän minä sinne mitenkään hinkua, siksi varmaan tulikin taas valvottua. Mietinkin, miten paljon rauhoiketta pitää ottaa alle, että ei ärsyyntyisi tämän härran hyökkäävästä käytöksestä ja suoranaisesta piilokettuilusta. Vai onko se niin, että tavisämmälle *vähän pläski, vähän tupakoiva, vähän sitä-ja-tätä* voi syytää ihan mitä vaan? Että kyllä se on kaikki vaan kestettävä. Ihan kaikki. Ärh! Jos minä en sano mitään, olen umpimielinen psyykkinen tapaus. Jos sanon jotakin, käyttäydyn asiattomasti ja minut pistetään ulkoruokintaan ja kaikki lääkitys tempaistaan vegs. Kaksi kertaa ärh!

Kai se on kerättävä paperinsa, etsittävä jotakin kampetta huomiseksi ja tilattava Leka-takso. On muistettava myös jonotuskirja(t) ja eväät, muuten ärsykynnys voi alentua vielä pahemmaksi. Minä oikeasti yritän käyttäytyä eikä minulla ole ikinä ennen ollut missään eikä kenenkään kanssa näitä ongelmia – paitsi nyt viimeisen vuoden aikana… ihmettelen. Kai se on uskottava, että pitäisi olla nimeä / rahaa / muuten mallitapaus / fyysisesti huippukunnossa ja terve, jotta kohdeltaisiin asiallisesti. Kolme kertaa ärh!

Belga kävi eilen ja seinässä on kaksi taulua lisää. Oikein hyvä. että pääsivät esille ja näyttävät paremmalta kuin voisi kuvista edes uskoa. ;) Juu, ehkä saatte joskus ne kuvat. Lounas oli myös onnistunut, varsinkin uusia emmeitä sisäänsä kätkenyt salado ja punajuuripaistos. Teen toistekin! Ja jälkkärinä iiiiiiso kippo omppukrumpelia, josta loput pakkasin lapselle mukaan – on jotakin iltateelle hänelläkin. Minulla on vielä omppuja puoli laatikollista eli riittää siitä muutamaan paistokseenkin. Kyselyjen perusteella_ Omppukrumpeli (applecrumble) on siis mähnää, joka tunnetaan Kaura-omenapaistoksena. Edellisissä kommenteissa on oma noin-ohje, mutta kuukkeloimalla jokainen voi etsiä paremman… tuo toimii minun mielestäni ihan ök. En viitsi linkittää tähän mitään ohjetta, koska ne ovat aika erilaisia keskenänsä.

Njäh, nyt ei kuulkaas tosiaan ole meikäläisen ihan paras päivä! Varmaan arvaatte, että mielessä pyörii vain huominen *ja tietty siitä koko ruljanssista selviytyminen*. Neljäs ärh!

Minä menen nyt ja mussutan *eheheh, härn* aamupäärynän! :P

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – TUHAT KERTAA ”MIKSI?” JA ”ÄRH!”