Ilmojen haltiat…

Ihan pieni toive sinne kollegoille eli welhottarelta haltioille – voisitteko kääntää joko kevään pysyvästi päälle tai pitää talven kohdallansa? Ei tässä muuten mitään, mutta nämä äkilliset ja jatkuvat sään vaihtelut saavat aikaan aivan stanallisia kipuja ja särkyjä. Fibro ei tykkää tästä yhtään! :( Koska on muitakin kipuja, olo on välillä veemäinen. Tosi veemäinen. Ja ihan tiedoksi, että fibrosäryt erottaa aivan selkeästi muista kivuista… eikä niihin juuri ole mistään helpotusta. *vähän yrttiteestä, ehkä…*

En minä tässä muuta. Tosin toivoisin myös, että pääsisin harjoittelemaan jonkinlaista kävelyä ja liikehdintää pikapuoliin. No ohjeiden mukaan viikon päästä? En minä nyt niin hirveästi hinkua mihinkään pakollisiin kotihommiin, ne olisi ihan kiva aina teettää muilla. On vaan asioita, jotka on ihan pakko hoitaa tämän kevään aikana ja mitä pikemmin sitä parempi! Ei mitään dharmaattista, mutta kun olen luvannut – sen pidän. Ei tämä muuten kovin valoisalta näytä. Yöt menevät huonosti, kivut herättävät jatkuvasti. Istuminen on myös kivuliasta, tosin omasta mielestäni se johtuu enempi tästä persjalkaisesta mallistani. Siksi tänäänkin lounasta on alettava rakentaa aika kohtapuoliin, koska kaikki on tauotettava välillä. Käytännön piloja nämä…

Valentiinolle lähti eilen pitkähkö, monipolvinen kirje. Lisäksi tilasin Amatsoonista pari halpismyyntikirjaa luettavaksi. Pensylvaniassa kuuluu kevät olevan tavanomaista lämpimämpi ja ilmat suorastaan mukavat. Kateus… no, sain eilen myös itse Valentiinolta kirjeen ja onneksi se on ollut jonkin aikaa matkalla eli ehkä ei kannata kadehtia mitään Jusasta! :P

Itselläni on kaksi mieletöntä pinoa kirjoja tuossa lukematta ja olen luvannut ainakin kahdesta (tai kolmesta) kirjoittaa jotakin. Mukavaa… Lisäksi löysin aikaisemmin katsomatonta liikkuvaa kuvaa. Kyllä minä kevyesti saan näillä viihdytettyä itseäni. Taas palaan sen verran kipuihin ja muuhun märinään, että harmillista on myös se, ettei maatessakaan ole kuin kaksi luvallista asentoa! Minä puudun tänne – minusta tulee halko. Tämä tässä vain sen takia, että missä ihmeen asennoissa kuvittelette minun viihdyttävän itseäni *tsihih*? Ei ole hienoja nojatuoleja(kaan). Njäh!

Turha tässä on toistella itseään. Menen laittamaan lounaan valmistelut aluillensa. Taidan tarjota taas muka-kinkkiä. hiukan erilaisena variaationa kuin viime viikolla. Ai niiiin, nytpäs on taas tuoreita omenoita!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAREMPI OLLA PUHUMATTA JA ROUSKUTTAA SITÄ OMPPUA!

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Testausta

Oikeastaan ihan tahattomasti tuli eilen testattua omaa kuntoa. Ei, ei mitään kestävyysjuoksua tai edes liikkumista ilman rolleria. Kyllä tälle saa ihan vapaasti vaikka nauraa. Kun oli niitä vieraita tulossa alkuiltapäivästä, piti aamun aikana vähän kerätä suurempia häverikkejä piiloon kaappeihin, laittaa muonaa, syödä ja tiskata sekä tehdä muutakin pientä. Eikä niin paha; illalla olin kyllä aivan umpipuhki ja kipeä enkä saanut yöllä taaskaan kivuilta nukuttua. Nyt aamulla ei ole kuitenkaan ihan niin paha kuin olisin kuvitellut! Tämän lasken voitokseni…

Eli eilen tosiaan poikkesi eräs ihminen ja ihmisen paras kaveri käymässä. Tosiaan vain käymässä, koska niin mahdottoman kiltti, ihana ja prakastettava Leidi Minni heittäytyi raivoisaksi taistelevaksi tiikeriksi ja karjuikin samalla mitalla, paisuttaen itsensä kooltaan mös ainakin kolminkertaiseksi. Uskomaton näky! Me kuitenkin kaffittelimme kaikessa rauhassa. Olipa mukava tavata. :)

warhLady Minnie goes Warhol…

Muutoin ei eilen jaksanutkaan enää yhtään mitään. Tänään pitänees laatia kauppalistaa huomista varten sekä tehdä jotain syötävää. Ahmaisin eilen sen soijastorganoffin loppuun. Sitä oil vähän liikaa eli tuli ähky, jospa tänään jotakin tavallista…

Muuten, 3D-rinttauksella saa aikaan jänniä juttuja. Vaikka tällaisia USA-kippoja – näitä voisi saada myös Suomi-versiona. Olisi varmaan siistimpi lahjus kuin se ainainen Aalto-vaasi väärennettynä ;) Tai mistäpä minä tietäisin. Linksuja jaetaan tänään ihan ilmaiseksi eli tässä vielä selvitys siitä, kun olen aina sanonut muiden pitävän minua vihaisen näköisenä! Onhan tätäkin asiaa tietty joku jo ehtinyt selvittää. :P

Kuten huomaatte, ei taaskaan mitään eikä ainakaan mitään järkevää. Menen nauttimaan aamuompun kirpeästä puraisusta. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SITÄ TAAS YRITETÄÄN SELITTÄÄ:..

Sumutettu olo?

Johtuu ehkä siitä, että ulkona on aika öklö ilma; sumua, jotain rähmää, vettä, sohjoa… Eilen ei nähnyt edes pihan toiselle puolelle. Ei siellä kyllä oliisi ollut mitään katsottavaakaan. :) Muutenkin on vaihteeksi höttöinen olo, koska nukkumiset ovat olleet taas kadoksissa. Meikäläisen näkö (muukin kuin ulko-) ei pidä jatkuvasta valvomisesta, ruudun tuijottamisesta ja lukemisesta. Vali-vali…

Koska eilen *ja näköjään myös tänään* on sisälläkin helkkarin kylmää ja kosteaa, suurin osa aikaa onkin melkein pakko viettää petissä Rakkaan Lämpöhuovan ja kissan kanssa. Eilinen meni kyllä tekemättä mitään järkevää. Lounasta sentään eli tein ison padallisen soiganoffia – tuli hyvää. Eli soijapaloista värkkäsin storganoffia, jota tarjoilin nuudelien kanssa. Hmmm… soijapalojen koostumus on muuttunut, varmaan jo monta vuotta sitten. En ole näitä käyttänyt pitkään aikaan, kun rouheesta löytyy tavallaan enemmän vaihtoehtoja, sitä on aina varalla kaapissa. Ihan hyvää tuosta tuli, mausteita meni todella paljon enemmän kuin edes muistin :P Apetta tuli niin paljon, että laitoin yhden kipon pakkaseen Belgalle maistiaisiksi ja itselle jäi vielä iso lounas täksi päiväksi. Ei kehnosti laadittu, sanoisin.

Tänään tulee myös vieraita, ehkä. Varauksella sen takia, että koskaan ei voi olla varma mistään. Toivottavasti löytävät perille ja toivottavasti voin myös rapota huomenna kaikesta!

Toisaalta tekisi mieli alkaa puuhastella jotakin, mutta kaikki on vähän semmoista mihin ei vielä olisi lupia… Räyh ja toisaalta hyvä tekosyy.  Jotenkin alan taas kyllästyä tähän makoilemiseen, kun ei edes klaffisoffalle voi vaihtaa – ei ihan vielä. Jospa taas keskittyisi keittiöhommiin eli tänään vaikka sen siivoilemiseen. Ainakin se olisi hyödyllistä! :

Ruuasta ja keittiöistä tuli mieleen yksi melkoisen hyvä minisarja, jota voisin suositella. YouTubesta löytyy tällainen Back In Time For Dinner, jossa käydään aivan tavallisen brittiperheen ruokailuja läpi vuosikymmenten. Alkaen 1940-luvulta ja päättyen ”tulevaisuuteen”. Siinä sivutaan myös maailmanpolitiikan tapahtumia, naisen aseman muutosta yhteiskunnassa, palkkausta, nuorison nousua kuluttajiksi, ostoskäyttäytymistä ja kaikenlaista muutakin ajankuvaan liittyvää. Sopisi suomalaistenkin katsoa, jos alkaa valmisruoka tms. tympiä ja suomalainen perinne ketuttaa. Asiaa, hupia ja närkästystä sopivassa suhteessa eli minä ainakin pidin, tämä antaa kovasti perspektiiviä siihen, mitä Briteissä ja myös meillä syödään sen kummemmin ajattelematta tiettyjä asioita. *ei voi olla totta, meikäläinen jakaa katseluvinksuja :o*

Jahas, jospa minä taas menisin vaikka järsimään sen aamuomenan. :)

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – EDELLEEN OMENA PÄIVÄSSÄ MENEE HYVIN ALAS…

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Toipuminen on minuuteista riippuvaista!?

Otsikon mukaan – kyllä! Eilen nimittäin soitin fysterpalle ja kyselin muutamaakin asiaa. Lopuksi tarkistin näitä rajoituksia eli 6 vkon päästä leikkauksesta saa istua esim. autoon (ja muulle matalammalle istuimelle). Kysyin pitäisikö minun kuitenkin varoa enemmän ja ottaa tyyny mukaan, koska Härra Dri piti tuota varomista ym. tärkeänä. Ei, ei sitten ollenkaan – terpan mukaan se on sitten 6  vkon jälkeen vain haitaksi… Puuttumatta tässä kohden muuhun, perstaina 19.2. klo 00.01 minä saan tehdä kaikkea nyt huomattavastikin rajattuja toimia! Saman aikamääreen jälkeen en siten saisi myöskään enää käyttää tiettyjä apuvälineitä. Uskomatonta, miten fysterpan asemassa oleva henkilö, jota minä en ole edes perskohtaisesti tavannut, voi antaa minulle näin äärimmäisen tarkat ohjeet! :P

Aivan, niin pitkää kuin leveääkin. Minulla todella oli paljon kysyttävää, mutta en saanut mihinkään järkevää vastausta. Lisäksi sain täysin erilaisia *joka vastakkaisia* neuvoja kuin minut leikkauksen jälkeen tavannut fysterapeutti antoi. Himppasen alkoi närppiä, en alkanut huudella hävyttömyyksiä – kerroin kyllä, että melko outo tapa heillä on toimia ja jaella ohjeita ilmeisesti manuaalia tuijottaen. Minä päätin pitää sen oman pääni *ja järkeni* ensimmäisenä sikana ja noudattaa ekan terpan ohjeita soveltaen sekä muistaen sen, että Härra Dri piti sitä ylimääräistä varomista tarpeellisena. Ehkä minä sillä selviän. Ei minulla sinänsä ole ratkaistavana ongelmia, halusin vain vahvistusta omille teorioille ja tekemisilleni. Samalla tietenkin myös sille, etteivät lukijani ole jo ilmoittaneet minua Finlandia-hiihtoon! :o

Ei tässä ihmeempää, polvea särkee pitkään seisoessa tai istuessa. Lepo helpottaa, tietysti. Nyt alkaa tulla jo hinku päästä ulos ja laajempiin tiloihin kävelemään sekä testailemaan. Testaamista tarvittaisiin sen takia, että sen tarkan 6 vkon jälkeen voisi ehkä jo uskaltautua hoitamaan muutaman tärkeimmän asian. Mutta katsotaan nyt! Edelleen eniten näistä rajoitteista närppii tämä ns. nukkuma-asento, joka ei ole meikäläiselle luontainen. Viime yönä sain kuitenkin – ja taas – poikkeuksellisesti goisittua yhteensä n. 4.5 h. Jeeee, vuoden ennätys. :)

Belga tulee tänään ja käy noutamassa yhden paketin, pinon kirjoja ja vähän tuoretta syötävää. Omenat ovat nyt loppu! Pitää keksiä jotakin tilalle. Samoin pitää alkaa kehitellä taas itsellekin jotain uutta lounasruokaa. Muuten, se melkein ensimmäinen paikka, jonne kuskaan itseni liikkumarajoitteiden poistuttua, on kyllä ViiVoan. Taas on tullut huomattua, miten paljon kaikkea pientä puuttuu… siitä päätellen ostoslistasta tulee mittava!

Jännäprojekti etenee seuraavan kerran vasta ensi viikolla, joten minulla ei ole mitään ihmeellisen tärkeää kerrottavaa. Toki voisin taas kommentoida uutimia, mutta teen en edelleenkin siellä toisaalla. Ja nyt nylkemään kiviä! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KUNTO PARANEE MINUUTTIEN SISÄLLÄ…

Hyvin valvottu yö jälleen takana…

ja siinä mielessä väsy päivä edessä. Onneksi ei ole mitään pakollista ja keli näyttäisi suosivan myös peiton alla makaamista.

Ainoa jo etukäteen rasittava juttu on se hoitsun soittoaika. Varsinkin, kun ajaksi on ilmoitettu niinkin täsmällinen väli kuin klo 9.00 – 15.00. En sitten ole jaksanut sen kummemmin varautua. Vaikka olisi minkälainen lista edessä, se ei auta. Minä luulen tietäväni, mitä konkreettista asiaa hänellä on ja riitahan siitä tulee. Minä tarvitsen tässä vaiheessa kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja heidät on ohjeistettu siihen, että kaikki pitää ajaa alas ja jäljelle jättää ne ihanat, toimivat, tehokkaat parasetamolit ja ibuprofeenit. Näistä (ja melkein kaikesta muusta Hyyssin kipupkl:n) ohjeistuksista olemme siis vahvasti eri mieltä. En minä edes toivo, että hän ymmärtäisi saati sitten kuuntelisi mihin minua eniten koskee ja miksi. Ei, tämä ei ole ennakkoasenne, tämä on jo koetun kertausta!

Muutoin ei kai erikoista; Nurse Susu poikkesi eilen itsekin vaivaisena huolehtimassa muonituksesta ja leikittämässä Minniä. Sain värkättyä itselleni eilisen lounaan – tosin se vei taas voimat aivan täysin. Simppeliähän se oli; perunoita ja kukkakaalia, mukanansa tymäkkä curry-chili-valkosipulikastike. Vaikka yritin touhuilla hissuksiin, jaksoin hätinään syödä ja kaaduin sitten suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei vaan jaksa eikä kestä. Silti minä yritän – joidenkin mielipiteistä pätkääkään välittämättä!

Jännärojekti jatkaa hiljalleen mahdollista toteutumistaan tai sitten ei. Onneksi on taas päivän ajaksi yhtä ja toista selvitettävää juttua, asiaa ja ei-asiaa. Ei, aika ei tule pitkäksi! Toteankin tässä, että aloitin aamun klo 4 tienoolla lukemalla uutisia ja nyt olen vasta tässä vaiheessa. Enkä minä ole vetelehtinyt yhtään missään.

Jahas, jospa se leidi on aamuintoinen… menenkin riisumaan viimeiset omput ja rouskutan niiden kupeeseen pari rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN KIVA, JOS SEURAA KÄYTTÖOHJEITA!

Tyhmästä päästä saa kärsiä!

Siitä saa melkoisesti kärsiä. Niin paljon kärsiä, että voisi perustaa kärsäkaupan! *ontuu, ontuu pahasti* Olo on kuin minut olisi hakattu tai pistetty jonkun vekkulin silppurin tai venytyskidutuspenkin läpi. Tosiasiassahan minä vain rekonstruoin normaalin lauvantain eilen. Vieläpä vähän varovasti. Vihannesten pilppomisenkin aloitin jo klo 8. Hauduttelin pastakastiketta melkein pari tuntia, jotta siitä tulisi oikeanlaista. Aloin hyytyä jo pitkään ennen Belgan tuloa, mutta eihän nyt kattilaa voi jättää yksin hellalle. Eli sinnittelin ja lapsen tultua painuin lepuuttamaan siksi aikaa, että hän keitti pastaa muonan kylkeen. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja painuin takaisin petiin. Belga sai tiskata ja hoitaa pari muuta hommaa. Kyllä minä vielä väkisin raijasin itseni ruiskuun sekä tekelehdin muutamat aivan pakolliset jutut.

Yö meni valvoen ja särkien. Tekisi mieli lähettää veemäiset terveiset niille, jotka epäilevät minun lusmuilevan petissä tekemättä mitään! Ärh. Tässä se nyt on todistettu, jaksamisen taso leikkauksen jälkeen eli ei vielä kovin kummoinen. Mainitsenpa vielä, että fysterppa poikkeuksellisesti kehui taannoin lihaksien olemassaoloa, yrittämispointtia sekä edes jonkinlaista kehonhallintaa…

Tänään ei todellakaan ole vuorossa mitään vastaavaa. Vain ns. normihommat ja kaikenlaista vetkuttelua, netissä roilaamista ja lueskelua. Se saa nyt riittää minulle, ainakin hetkeksi!

Sitten jännähommiin, ainahan Polkalla pitää olla jokin jännäprojekti käynnissä ja niin on nytkin – konkreettisesti se pärähti käyntiin eilittäin. Tuloksesta ei ole mitään tietoa, se ei riipu mitenkään minusta. Kun asia selviää, tulen jälleen kerran hämmentämään tätä blögistäniäläistä taikajuomapataa oikein kunnolla. ;) Pitäähän lukijoille järjestää pähkäiltävää.

Edelleen tässä harkitsen sen luontaistuotteen tilaamista. Pitää vieläkin tarkistaa yksi asia…On se silti mukava, että netin kautta löytää kaikenlaista – varsinkin sellaista, mitä ei ikinä ennen olisi tullut mieleenikään haluta. Olen taas törmännyt kaikenlaiseen, ei sillä että hankkisin tai minulta puuttuisi jotakin. Olisi vain kiva, jos olisi sellaista ja tällaista; varsinaisesti tällä ei ole tekemistä omistamisen kanssa. Enempi se on sitä, että joku on kehittänyt jotain uutta, vekkulia ja näyttävää jonkin tavallisen vekotin tilalle tai saanut vain vekotin näyttämään… hyvältä!

Eli eihän tässä tänäänkään mitään tärkeää asiaa. Kipu ja särky ovat niin tavanomaisia. Menenkin taas riisumaan pari omenaa, kaivan kirjan esille ja päädyn toiseen todellisuuteen…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAIPUMATON… MONELLAKIN TAVALLA!

Tammikuu katosi johonkin?

Toisaalta tämän kuun alkamisesta on hirmuisen paljon aikaa. Toisaalta taas en tiedä mihin ne kaikki päivät oikein ovat kuluneet. Todella omituista! Meikäläisen aikakäsitys tekee taas ihan omia temppujaan, onneksi seinäkalenteriin vilkaisemalla voi ainakin joskus päätellä jopa oikean päivän ja kuukauden. ;)

Ristikääs nyt sormianne ja piirtäkää vaikka pentagrammeja seinille – ihan mitä tahansa: polvikipu on lientynyt aivan pikkisen. Polvi sai eilen pari tiiliskivellistä kylmää sekä melkein koko päivän makuutuslepoa. Oli pakko, koska kipu alkoi olla sietämätöntä. Toivottavasti se tästä paranee eikä ainakaan palaa takaisin, melkein meni jo hermot. Varmaan pahimman kivun häviäminen sai aikaan myös sen, että nukuin melkein 4 h. Se on se maaginen raja! Oikein mukavaa, nukkuminen nimittäin. Vielä häiritsee hiukan se, ettei voi valita nukkumisasentoa – mutta senkin aika tulee vielä! Pitkästä aikaa siis pääsin suoraan herättyäni aamukaffelle, se oli sitten sitäkin mukavampaa. :D

Ewww, kävin tässä välissä keittiössä ja kyllä polvessa edelleen on kipua. On. Mutta se ei ole samanlaista tajunnanraastavaa, joten oikeasti – taas minä toivon teidän pitävän peukkuja! :)

Sain myös kirjoitettua lyhyen viestin Valentiinolle, ihan kuvan kera. *tsihih* Asiaa siinä ei juuri ollut, vain tätä sairauskertomusta. Ehkä se kuitenkin lievitti hänen oloaan, koska hän oli erittäin pahoillaan ettei pystynyt olemaan täällä jelppimässä & hengessä mukana. Eilisen piti myös olla tavispäivä siten, että kukaan ei ollut tulossa käymään. Ehtoopäivällä puhelin kuitenkin soi ja Hörhö tuuppasi itsensä residenssiin. Olisi ollut vailla tyhjiä pulloja tai lyhytaikaista avaralainaa. Rahaahan minä en hänelle enää ikinä anna, pulloja minulla taas ei koskaan ole. Koska hänelläkin eläkepäivä on ensi viikolla, keitin kaffet sekä kolusin kaapista sen verran ruokaa, että mies selviää ensi viikkoon asti. Ei Hörhö paha ihminen ole millään tavalla, oman elämänsä ongelmainen vain ja yrittää selvitä parhaansa mukaan! Siinä sitten sain myös päivitetyt kuulumiset malmilaisten liikkeistä ja tapahtumista viime aikoina.

Kuten jo kerroinkin, Belga tulee lounaalle ja minä olen jo aloittanut varovaisesti esivalmistelut. Maailman simppeleintä muonaahan olen tekemässä… Jos kuitenkin koipi hirttää kiinni, jätän hommat sikseen ja laps jatkaa sitten siitä. On se kuitenkin yritettävä edes jotakin.

On minulla taas kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, joita hellin myöhäisehtoolla. Saas nähdä, tuleeko mistään sen valmiimpaa vai kehitelläänkö jo tänään taas uusia!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VARO-VARO-VASTI KUITENKIN ETEENPÄIN!