Lyhyesti…

En pysty orientoitumaan edes kirjoittamiseen niin kauan kuin tämä blögi a) näyttää erilaiselta kuin pitäisi b) ei ilm. käyttäydy luettaessakaan kuten ennen c) ei näytä sitä mitä pitäisi.

Pitäisi kai alkaa vääntää takaisin  näkymää samanlaiseksi kuin se on ollutkin. Ei mistään muusta syystä kuin siksi, että aikaisemmassa oli kaikki käytännön asiat just eikä melkein. Nyt ei ole eikä toimi! Närästää siis… Josta tulli mieleen, että menen kohta laittamaan paistosta uuniin, saa muhia lounaaseen asti. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI TYKKÄÄ ENÄÄ RÄPELTÄMISESTÄ!

Kohta riittää tämä pelleily

Menee hermo WP:n kanssa. Tai sitten se on YP. Kirjoitin päivityksen, yritin saada sen ulos. Ei, herjausta herjausta ja taas salasanojen vaihto ja kettuilua uloskirjautumisesta ja jos sen vahvistaa, ei pääse tänne enää ikinä? Miksi tämä on yhtäkkiä niin hlvtin hankalaa? TÄH?

Minä olen loppuunväsynyt enkä jaksa nyt tapella tämmöisen jutun kanssa. :( Olkko.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT TAAS NYPPII ERIKOISEN KIEHTOVASTI

Joskus vaan ei jaksaisi…

En minä huvikseni valita. Eikä se ole kivaa. Enkä aina tosiaan jaksaisikaan.Se nyt on kuitenkin niin, että pieni mieli toivoo senkin kantautuvan eteenpäin, jonnekin. Ei siis vain vakkarilukijoille.

Muuten ei täällä ole mitään rapottavaa. Muistan, miten vielä osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessa ihmettelin, kun eräs tuttu invatakson käyttäjä kertoi joutuneensa olemaan sisällä koko talven.Juteltiin siinä ja sanoin varmaan, etten kestäisi. No joo, paskapuhetta. Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa. Olen kökkinyt sisätiloissa ainakin 1.5 v. ja käynyt vain ehdottoman pakolliset lääkärit ym. joita ei ole voinut kukaan muu hoitaa! Niin se piiri pikaisesti suppenee eikä tämä aina edes tunnu oudolta. Meno alas avaamaan ovea on Kuukauden Seikkailu… Tänään taas Belga saa kertoa, joko uskaltaisi yrittää itse luistella pihaan Crocsit jalassa…

Jep, torstai, eli Belga tulee ja käy ruokakaupat, apteekin ja kirjaston. Sama rundi, melkein samat asiatkin sekä hyvin samanlaiset muonat joka viikko. Pääasia, että saan ainakin omenoita ja kaffetta… Taidan leipoa lapselle mukaan muutaman muffarin! *uhoa!*

Taas ollisi oikeasti niin paljon sanottavaa, mutta se on myös niin turhaa. Lisäksi en aio enää ikinä hehkuttaa mitään, mikä ei ole sataprosenttisen varmaa. Eli eipä taida löytyä mitään kiinnostavaa lukijoillekaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTAKIN SE ODOTTAA JA ODOTTAA JA ODOTTAA!

En lisää otsikkoa tähän

Tämä on vain päivitys päivityksen vuoksi. Jos kirjoittaisin siitä, mitä tässä yön aikana ja aamulla on taas mielessä pyörinyt, makaisin tässä vielä monta tuntia. En jaksa maata enkä kirjoittaa tässä asennossa. Lisäksi nuo vtuttavat asiat ovat joko liian isoja tai monimutkaisia käsiteltäväksi tässä, sellaisenaan. Pitäkää vaan vaikka puolusteluna, en vaan jaksa toistaa samoja, minusta täysin selviä asioita jatkuvasti.

Minä vaan yritän tässä jotenkin jotakin. Ja paskat. Menen hakemaan vihannessoppani lämpiämään. Sekin on varmaan jotenkin epäterveellistä. Sen jälkeen ajattelin tehdä pari asiaa, jotka varmasti ovat kiellettyjä. Vtut minä siitäkään. Olen hieman krantusti puhuteltava tänään(kin). Tämä pitäisi-ei saa -mentaliteetti vedetään justkohta vessasta alas. Hmph.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – NYT MENI PINNA LIIAN MONTA KERTAA!

Nukkuneen putous

Se tarkoittaa tilannetta, jossa on nukkunut huonosti alkuyön. Sitten hokattuaan homman, on tipahdellut uneen monta, monta kertaa aamuyön ja aamun aikana. Että tämmöinen selitys tällä kertaa. ;) Juu, se pitää kyllä paikkansa eli väsy oli vähän  myöhässä tänä aamuna. Sain siis nukuttua jo pelkästään uusiounina sen 4 h, joka on jo kohtuullinen saavutus.

Ehkäpä se johtui Toverittaren ja Miähen vierailusta residenssissä? Ei, vieraat eivät olleet mitenkään unettavia. En minä sillä *wirn*. Oli oikein mukava jutustaa pitkästä aikaa, kiittelen myös tuliaisista! :)

Jotakin pitäisi varmaan tänäänkin? Jospa laatisi jotain järkimuonaa? Kuittasin eilisen näkkärillä, kaffella, ompuilla ja juggalla. Ei huvittanut mikään ruoka ja lauantaina taisin apehtia hiukan liikaakin, siksi mutustelin enempi kevyteväitä. Eipä silti, ei oikein huvita tänäänkään. Se nyt vaan on niin, että jollen laita ruokaa, en myöskään syö… Oi, onnea, muistaakseni pakkasessa  on linssimuhennosta, jota voisi vetäistä nuudelien kanssa. Jep – siinä ratkaisu olemattomaan ongelmaan.

Ei, minulla ei ole mitään erityistä tai mieltäkohottavaa asiaa, vain näitä normijorinoita. Se on ihan hyvä se, eikö vaan? :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAPAHTUMATTOMUUS ON JOSKUS OIKEA ONNI!

Kamala väsytys!

Tulikohan eilen taas sähellettyä liikaa? Laittelin ruokaa, tiskasin, kävin ruiskussa ja tekelehdin jotakin muutakin. Pientä testausta taas, mihin kaikkeen kykenee ja paljonko jaksaa… Kohtuullisesti, tosin olin jo illalla supipoikki. Unihiekkamiestä ei näkynyt tälläkään kertaa, joten nukkumiset ovat olleet vähissä. Väsyttää. Väsyttää niin, että pilkin ja otan mikrounia tässä kirjoittaessa. ;) Ei se muuten haittaa, mutta en pidä tästä olotilasta *hömelöä touhuamista aina välillä*.  Räyh.

Lisäksi piti taas ihan kalenterista laskea noita rajoituksia sekä niiden kestoa. On se vaan uskottava, ettei ihan vielä ja sittenkin varovasti. Hmph! Taidan olla vähän kyllästynyt; mieli tekisi tehdä jotakin sellaista, johon ei ole lupeja. Toisaalta, jos olisi, ehkä en tahtoisikaan tehdä mitään. Turhaa pähkäilyä; on ruokaa ja kirjoja, joten eihän tässä ole hätiä mitiä. Saattaa olla, että Toveritar Sörkasta poikkeaa tänään! Mukavaa…

Belgan kanssa eilen syötiin erittäin heekkua muka-kinkkiä. Hiukan tavallisesta taas muunnettuna olikin kohdallansa! Belga myös imureerasi ja vei kasan lehtiä ym. On täällä ehkä hetken aikaa vielä siistiä. Sitten alkaa taas sama sotkeminen. ;) Turhaa siis sekin.

Minä pilkin taas, pakko lopettaa. Ei tässä mitään asiaa ollutkaan, peruspäivitys vaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS  EI NUKU PÄIVÄLLÄ, VOISIKO USKOA NUKKUVANSA YÖLLÄ?

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Normiperstai

Pakko pyrkiä ns. normaaleihin rutiineihin, alkaa mennä hermo…  Tai siis hermo menee sihen, ettei saa tehdä sitä vähääkään. Tosin taas tajusin, ettei kovin paljoon välttämättä pystykään. Ärh.

Eilen ihan vähän väkersin jotain Belgaa odotellessa ja sehän kostautui heti. Yö ja aamu pahimpia aikoihin. Särkee. Syynsä lienee myös runtukelissä. En tykkää, en sitten yhtään. Kulutankin tämän päivän kirjoittamalla Valentiinolle sekä mahd. laatimalla jotain muutakin, jos jaksan. Pää väittää aina, että jaksan – muut paikat tajuavat sen vasta paljon myöhemmin. Epäreilua. Pitäisi aina yrittää muistaa, mutta kun on vaan niin kirotun tyhmä. .(

Tänään ei siis oikein aihetta muuhun. Yllätysrojektikin kuivunee kasaan. Auttaisikohan pala omenaa tai hapankorppua?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAAS KUNNOLLA KULJE!

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Millään ja missään ei ole kiirettä?!

Simppeli ihminen – kuten minä – ajattelee, että sehän on ihan hyvä. Ettei ole kiirettä. Eilen alkoi kyllä nyppiä, sillä terveydenhoidon puolella niitä kiireitä ei todella näytä olevan. Ainakaan julkisella puolella ja terveysasemilla, eipä sairaalassakaan…

Toverittaret eilen kommasivat, että kumpikin joutuu odottamaan vastaanottoaikaa 3 viikkoa. Eihän se ole pitkä aika, ei. Mutta kun kyse on kohtuullisen tärkeistä asioista, toivoisi nopeampaa toimintaa! Minä olen viimeiset kaksi kertaa odottanut aikaa 6 viikkoa. Jos ei siis ole pää kainalossa, turha odottaa nopeaa apua. Tämä tuntuu vähän oudolta, koska julkisesti annetaan hiukan toisenlaisia odotusaikoja.  Mrrr, vihastuttaa.

Kipuhoitaja soitti eilen, aivan tyhjää täynnä koko puhelu. Leidi oli niin iäkäs, epävarma ja väsyneen oloinen, etten jaksanut edes riidellä. Hän ei osannut vastata kysymyksiini, suoritti vain soittovelvollisuuttaan ja puhui *tietty* kipulääkityksen alasajosta. Kerroin, että niin kauan kuin kivut ovat tätä luokkaa, näihin lääkityksiin en tee muutoksia. Lisäksi huomautin pariinkin kertaan, että em. lääkitys on kyllä enemmänkin tarkoitettu selkäongelmiin *joita on siis monta* kuin leikkauksen jälkeiseen kipuun. Kun yritin vielä kysellä kaikenlaista, hän ilmoittikin kiputrin itse sitten soittavan parin viikon päästä. On se omituista. Tärkeintä ei ole se, miten minä olen toipunut ja mikä on kokonaistilanne – tärkeintä on lopettaa lääkitys. Voihan ämmän länget!

Liikojen kyselyiden seurauksena hän myös sanoi fysterpan soittavan minulle. Ihan OK, olisikin keskusteltavaa. Kunnes illalla tuli viesti, että minun on soitettava itse sinne. He eivät voi soittaa… Juu, kyllähän minä. Olisi vain helpompi, jos sieltä soittaa ihminen, joka on lukenut ja jolla on ehkä edessään sairauskertomukseni! ;) Ja sitten vielä tästä ao. lafkan tiedottamisesta: käytössä on useita vuosia vanhat esitteet ym. Niissä on virheelliset puhelinnumerot ja soittoajat. Itse sain aikaisemmin käsin korjatun version juuri fysterpalta. Oikeastaan hulluinta olikin se, että aluksi tuo kipuhoitaja antoi minulle nuo väärät tiedot eli luki ne suoraan vanhoista papereista. Argh! Minä tarjoan tähän edukkaan ratkaisun: palkatkaa joku opiskelija kesätöihin ainoana tehtävänä painattaa isohko tarra, jossa on oikeat tiedot ja sen jälkeen liimata tämä vanhojen tietojen tilalle. Tämä on vähintä mitä pitäisi tehdä! Kyllä minä jaksan etsiä tietoja, mutta kuvittelen tilalle vanhan / huolestuneen / sairauksiensa takia kovin väsyneen ihmisen soittelemassa turhia puheluita väärään aikaan, saaden yliolkaisia vastauksia ja joutuen soittamaan vielä perään useita eri puheluita. Tätä ei voi kutsua palveluksi, ei missään mielessä!

No, kipuhoitajakin kuitenkin oli kovasti sitä mieltä, että jostain lenkkeilemisestä ja hiihtämisestä voisi puhua vasta puolen vuoden päästä – jos silloinkaan. Hän muistutteli myös meikäläistä siitä, että osa selkäongelmista voi reagoida asennon vaihtuessa melko ärhäkästikin. Juu, tuttua on! Minä olen yrittänyt aktiivisesti olla reagoimatta tähän joidenkin tyyppien outoihin reaktioihin tässä toipumisessa. Nyt – muidenkin sitä kompatessa – vähät välitän siitä, mitä muut ajattelevat. Enhän minä muutenkaan kaikista asioista sen kummemmin ota itseeni eli teen sen, mitä tietyt auktoriteetit katsovat oikeaksi ja jonka minä itse tunnen hyväksi ja vaikuttavaksi! Menkääs siis vaan ihan itse vaikka vesihiihtämään! *höh*

Taas on nukuttu huonosti ja puolittain pilkitty illalla. Odotankin lupia ehkä nukkua vähän eri asennoissa – väittäsin jopa saavani silloin paremmin unta… Muuten ei todellakaan mitään erikoista. Edelleen iltayöt tuottavat kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, on se kyllä mahdotonta tuo ajatusten konrollointi. :P

Siksi onkin aamukivien vuoro, suoraan kasasta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – AUKTORITEETEILLA ON ENEMMÄN PAINOA!