Kuoppia – enempi kuoppia!

Olen jo pitkään tiennyt (no – ainakin ollut sitä mieltä), että lääkkeet vaikuttavat meikäläiseen oudoilla tavoilla tai eivät ollenkaan. Nyt olen seurannut tässä leikkauksen jälkeen suht tarkasti ja totta se on, aika jännilläkin (mutta toki sairaan loogisilla) tavoilla. Otan samat tietyt lääkkeet 8 h välein, vaikutuksen pitäisi olla tietynlainen ja toki aina samanlainen. No, vastahankaisella Polkalla ei ole! Aamulla ei ole juuri lainkaan vaikutusta. Päivälääke alkaa tehota vasta useiden tuntien kuluttua ja yösatsi toimii niin kuin pitääkin. Tämän mukaan minun kannattaisi nukkua päivät ja herätä vasta iltapäivällä, jotta pystyisin tekemään jotakin. Koska muutenkaan en nuku ja vuorokausirytmi on täysin olematon, en uskalla ruveta tätä enää järjestelemään… Juu, asiaan varmaan vaikuttavat syömiset jne. Mutta kun ei pitäisi. Lisäksi olen saanut syömiset ja juomiset nyt siihen samaan sopivaan määrään ja ajoitukseen kuin ennen tätä saiskuhässäkkää (joka sai siis meikäläisen ruoka- ja juomapolitiikan persiilleen, vaikken mitenkään tarkkaan näitä asioita edes säätele tai muutenkaan hallitse!). Ai niin, tiedoksi siis vielä, että näitä ei voi napsia miten huvittaa eli siirrellä *ainakaan käskyjen ja kieltojen mukaan* noita ottamisaikoja ja -välejä omin luvin.

Tämä tässä alussa taas siksi, että eilinen oli oikeinkin paha päivä! Kipuja, lisää kipuja, tarjolla myös erilaisia kipuja… ärh. Hiukan helpotti tosiaan alkuillasta, jolloin sain edes liikuteltua itseäni ja tuntui jopa vähän lämpimältä. Sain yllättäen *no joo, riittävästi valvottuani* pätkittäisiä unia myös yöllä. Sellaisia vartin ja jopa puolen tunnin pätkiä. Suoranaista ylellisyyttä siis! ;) Kissakin vaikutti ilahtuneelta, kun nukkuu nykyään tuossa naapurityynyllä. Hän on selkeästi ottanut tehtäväkseen huolehtia minusta eli olla käytettävissä heti, jos tarvitsen tassuhoitoa tai silitysterapiaa! Leidi Minnie on myös ihastunut Nurse Susuun. Niinä päivinä, kun Susua ei näy, kissi käyttäytyy hieman huonosti tuossa keskipäivän tienoolla ja menee sitten nukkumaan pettyneenä. :) Selkeästi hänelle on tarjottu poikkeuksellisia virikkeitä, joita nyt siis odottaa. Jos ja kun minä tästä tokenen, etsinkin taas koko kassin leluja esiin. Minnillä on rutosti saatuja ja itse tehtyjä sekä tehdastekoisia leluja, rinkuloita ja muuta kivaa. Siinä yleensä käy niin, että jutut kiinnostavat vain hetken ja sen jälkeen ne unohtuvat nurkkaan – nurkkaan, josta ne taas löydetään kuukausien kuluttua. Susun kanssa Minni leikkii villalangoilla. Minun kanssani etoparas lelu on hieman tankea muovipussi, jota voi näljätä ja heitellä sekä sitten unohtaa mieluusti keittiön pöydälle tai suoraan kulkureitille *liukas ja kissankuolainen pussi on vekkuli temppu kantapään alla!*.

Belga tulee tänään ja käy kirjastossa sekä kaupoilla. Kummastakaan ei ole paljoa tuotavaa: varatut kirjat ja kaffetta sekä hetelmiä. Muonaa on ja lisäksi Nurse Susu on tuonut valmista apetta, joka on oikein mukavaa vaihtelua. Kirjojakin on, koska olen ollut niin kipeä ettei lukeminenkaan ole jatkuvasti maistunut. Tästä voitte siis todella päätellä jotakin, jos minä en lue öisin. Kyse ei oikeastaan ole keskittymisestä vaan näistä kivuista ja pakkomakuusta – asento on niin epämukava, että läppärin tuijottaminen on usein helpompaa kuin kääntää painavan kirjan sivuja. Ja kun suuntaan keittiöön istumaan ja lukemaan, istuminen alkaa rasittaa nopeasti ja kivut *taas* estävät sekä ajan viettämisen muualla kuin sängyssä ja samalla tietenkin myös lukemisen. Hyvä puoli on se, että kirjoja on isot pinot! Kyllä ne tässä kuluvat, vaikka himppasen tavallista hitaammin… Köyhä ja tumpelo kaipaisi nyt sellaista isoa ja tanakkaa prinsessatuolia, jossa olisi tukeva istua ja joka olisi sopivan korkea. Käsinojat tietty ja vaikka mitä, ähh. Turha huokailla, näillä mennään mitä on. On se nyt prkele, jollei tästä muka voi kuntoutua. Tosin kaikki ”ohjatut harjoitteet” ym. saavat entistä kipeämmäksi (juu, juu, joku nyt sanoo, että sehän se on tarkoituskin). Tarkoitus tuskin lienee, että ne tuovat esiin entistä pahempia kipuja toisaalla eivätkä saa mitään entisiä kuitenkaan karkoitettua tai edes ihan pikkuisen helpotettua. Sorry! Tämä selitys on taas niin omituisesti laadittu, että tästä tuskin saa selvää. :(

On intoa ja on haluja sekä varsinkin hyviä suunnitelmia. Mutta kun saan hiissattua itseni keittiöön ja pitäisi alkaa toimia, jaksut riittävät vain hetken. Aivan liian lyhyen hetken. Tauottelu ei tässäkään auta, koska silloin pitäisi lounasta alkaa laatia jo aamuyön tunneilla. Tämä vain noin niinkuin viikonlopun trad. lounasta ajatellen. Mutta yritän minä silti! Jospa edellisenä iltana pystyisi tekemään jo jotain pientä ja silleensä… Kuten sanoin, muonaa on. Minä nyt vaan olen niin prleen itsepäinen, että tahtoisin ihan itse tehdä meille ruokaa, nih!

Muuten olen sitä mieltä, että kaiken ollessa kallista, sairaalan hoitopäivämaksu on mielestäni kohtuullinen. Sain siis eilen laskun tuosta ajasta. Lasku kaikkinensa oli pienempi kuin yksi hammaslääkärikäynti (jossa oli yksi paikkaus, puudutus ja hampaan poisto). Jotenkin tämä ei loogisesti käy järkeen, mutta olen tietysti tyytyväinen asioiden ollessa näin ja ettei jokaisesta lääkkeestä tms. laskuteta erikseen. Kuitenkin, kun ajatellaan millainen järjestelmä hoidon takana pyörii kaikkinensa, on lasku siitä mielestäni siis kohtuullista! Hoidon tasoista ollaan montaa mieltä, minulla ei siitä varsinaisesti ole mitään valittamista. Tietyistä toimintaperiaatteista ja oheispalveluista kyllä voisi keskustella pitkään ja hartaasti, mutta se onkin sitten taas eri asia!

Räyh – kyllä taas pitäisi saada asioita eteenpäin, mutta taitaa jäädä yritykseksi. Sekin tässä rassaaa ajatuksia. Lisäksi mieli tekisi kovasti toteuttaa eräs juttu, mutta kun – niin – en tiedä tuleeko tässä kuntoon vaiko eikö ja jos niin milloin. Hmph. Epätietoisuutta on residenssi täynnä eikä se tästä tänään miksikään muutu. Lähden riisumaan pari kurttuomenaa ja lukemaan edes hetkeksi.

ALLEKIRJOITUS
                                    POLKA – MIKÄÄN EI TUNNU OIKEALTA!

Aaltoja!

Eikä nyt ehkä siinä kuvalaatikosta tuttu -merkityksessä… Useampikin toipuva on kertonut alkuvaiheiden olevan varsinaista aaltoliikettä. Enhän minä sitä oikein uskonut. Tai uskoin, mutten sisäistänyt. Nyt kyllä eli edellisenä päivänä koet olevasi melkein kunnossa, kaikki lähes-toimii, olo on kohtuullinen jne. Tulee seuraava aamu ja kivut ovat viedä tajun, et jaksaisi lähteä edes vessaan ja käveleminen on sikkaa tuskaa. Kyllä se todellakin on näin! Riippumatta siis lääkityksestä, seurasta tms.

Eilinen erittäin paha yö ja aamu kääntyivät iltapäivällä vähän paremmiksi, mutta ilta ja yö taas menivät ilman unia. Jättiväsy, mutta ei ole sopivaa asentoa kivuttomaan nukkumiseen. Tai on, toki, mutta ne ovatten vielä kiellettyjä. Puolihorrosta siis tarjottiin taas ja olo on sen mukainen – mutta mitäpä siitä. Koipikipu jatkuu lähes samanlaisena, pahimmoillaan istuessa. Ja se kipu on muuten kovaa, todella kovaa. Nyt aamuyön ja aamun aikana laitoin sähköhuovan alimmalle tasolle ja kypsyttelen selkääni. Tiedän, että kaikken ohjeiden ym. mukaan sen pitäisi olla kylmää ja kylmä auttaisi. No, minä olen erilainen ja muissakin kivuissa yleensä lievä lämpö on ollut paljon parempaa kuin kylmä. Tällä nyt siis taas kokeillaan, miten tästä päivästä selvitään!

Belga oli eilen lounaalla, jonka myös itse laaditsi. :P Oikein hyvää vihannespizzaa, en vain jaksanut syödä ihan kaikkea. Lisäksi lasta orjuutettiin kotihommissa, sellaisissa pienissä, joita ei tule aina ajatelleeksi *siis sitä, ettei niitä saisi vielä tehdä*. Meillä oli ihan mukavaa kuitenkin. Hihitellen säädin Belgan tuoman imurin täysteholle ja aloin makoillen imureerata läppärin näppistä. Silloin nousivat jo Belgankin kulmakarvat! Olisittepa nähneet ne karvanöyhtäsojottimet, jotka siinä jöpöttivät *tsihih* – homma uusiksi pariin kertaan ja sen jälkeen pesu sekä puunaus. Ja kas, pari tökähtävää näppiä toimii mainiosti ja muutenkin on puhdas ja raikas olo! *huomatkaa  samaistumiseni* Lisäksi kertoilin hiukan lisää näistä arvioiduista toipumisajoista ym. Laps lupasi avitella edelleen eli ei ainakaan näytä / tunnu kokevan sitä rasitteena. Hyvä näin, oikein hyvä.

jelåMuuten minä vain lueskelen, kirjoittelen ja katselen liikkuvaa kuvaa. Yritän myös olla tekemättä sekä yrittämättä liikaa. Myönnän, että syyllistyn tähän melkein päivittäin, mutta kun… Lisäksi välillä käy mielessä ihan asiallisia asioita, jotka pitäisi hoitaa heti liikkeelle päästessäni. Melkein tärkeimmästä päästä ovat silmäklasit… Toki niissä toisissa väleissä vaalin huolella unelmoita kaikenlaisesta. Ne sisältävät täydellisten utopioiden lisäksi hyvinkin tavanomaisia asioita eli esim. käynti eräässä tietyssä lafkassa tsekkaamassa Lundia-tilanne ja -mitoitus sekä vähän muuta residenssipoliittisiin toimenpiteisiin liittyen. Yllättäen unelmoihin kuuluu myös kylppärin perustavaluontoinen siivous! ;) Melko lähiunelmana olisi kutvehtia jossain muualla kuin keittiön tuolilla tai sängyssä, jossa on tarjolla jopa kaksi asentoa… Tosi hurjaa, melkein megalomaanista. Eikö?

Tänään taas on pientä suunniteltua tekemistä. Ja hei, siis sängyssä, netin kautta! :) Minä en paljoa toivoisi. Sen verran, että tästä kuntoutuisi ilman mitään häikkää ja pystyisi kulkemaan itseksensä, vaikka sitten rollerin kanssa. Toivon myös *ja aika paljosti* etteivät nuo lisäkivut ole tulleet jäädäkseen. En minä sitten oikeastaan paljoa muuta. Kaikki muu olisi ylimääräistä  plussaa ja hupia.

Edelleen kiitokset kommaajille, pysyttehän blögissä ja myös privaa saa lähetellä. Aina en sitä muista sanoa, mutta kiittelen myös jokaista minua jollain tavoin avittanutta! Minulla oli vielä jotakin mielessä eli lisättävää näihin jaarituksiin, mutta joskus toiste. Kuulen aamuomenan kirpakan kutsun tuolta tuulten vihellysten keskeltä, se kutsu alkaa olla jo aika viekoitteleva! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI TIEDÄ MITENPÄIN SITÄ OIKEIN OSAISI OLLA!?

Skitsoilua ja lällätysmoodia

Ei ole enää vetokettua, on pitkä… joku… mitä en itse näe! Poisto ei mitenkään hirveästi koskenut, nipisteli ja aiheuttikin vain yhden kirouksen. Enempi sisäistä kiroilua aiheutti KSH:n hyyppä ja tapa puhua – kuin olisin ollut vähintäänkin eeeerittäin iäkäs lapsi, jolla on muistisairaus ja joka ei vaan ymmärrä. Missä tällaista opetetaan? Ei kukaan luonnostaan puhu noin! Lisäksi ohjeet olivat taas olleet epämääräisiä, koska olen ”joku ylimääräinen”. Leidi soitti ja komensi käymään suihkussa ennen tuloaan, jotta voi hoitaa ketun. Menin vähän änkäksi; kyllä minä väkisin ruiskuun, mutta puuttui vaatetta ja muuta. Hissukseen sitten änkesin sinne niin, että tullessaan hänellä oli märkä valkoinen valas vastassa. Jotenkin nämä toiveet, pyynnöt ja asiat eivät ole välittyneet eteenpäin. Eikä muuten edes se, mistä kohdasta hakaset poistetaan. :o Tosin hän sitten kovasti kyseli, mitä voisi tehdä. Minä olin jo sillä tuulella, että oikein hyvä, jos siirtyisi toiseen osoitteeseen. Kyllä, kiitän palvelua. Mutta.. ehkä tässä vain rassaa se, ettei vars. tilaus tullut saiskun kautta ja kaikki tieto oli hukattu. Toivoisin kuitenkin, ettei kenellekään lällyteltäisi tuolla tavalla; se alentaa iäkkäämmänkin ihmisarvoa ja itsetuntoa kuulkaas aika paljon!

Oikea koipi on siis kipeä, polven vas. alaneljänneksessä tuntuu selkeä kipu, joka toisinaan säteilee alemmas. Koipi taipuu, pohje ei ole kipeä, voin astua varpailla jne. Turvoksissa se prle on – mutta on se ollut tuollainen aika usein ennenkin. Silti vähän hermostuttaa. Tosin joku väitti, että se johtuu lonkan murjomisesta? En minä tiedä, hoitsu ei vastaa tänään puhelimeen enkä tahdo päivystykseen. :( Tehkääs nyt pikadiagnoosi?

Haava on peitelty sidoksilla vielä pariksi päiväksi. Toivottavasti se paranee kunnolla. En minä tiedä, taas tuntuu kaikki menevän jotenkin sviduralleen eikä mikään toimi ihan siten kuin olisi toivottavaa. Lisäksi täällä on aivan saakelin kylmä! :(

Valitan, minä en keksi mitään mukavaa kirjoitettavaa tänään. No  juu, nukuin ehkä yht. sen 4 h ja sehän on ihan paljon. Muuten – no, taas alkoi se ajatusten kiertoliike, joka ei johda mihinkään hyvään.

Belga tulee lounaalle – saa laittaa itse, jos en jaksa. Käy se niinkin. Ähh, en minä  tiedä. Minä en taas kohta tiedä mistään mitään, taidan tarvita toiset kaffetkin.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JOSKO VÄHÄN ROHKAISUA, EDES?!

 

Vetokettu pois!

Leikkuusta on siis jo kaksi viikkoa! :o Toisaalta ei uskoisi, mutta kehossa sen kyllä  tuntee – monella eri tavalla. Osin on jo vähän parempi, mutta tietty tässä olen taas kehitellyt uusia, vekkuleita pikkuongelmia. No, tänään siis kuitenkin hakasten poisto eli vetokettu lähtee. Hyvä ainakin siinä mielessä, että saa tuota ihon kutinaa hoidettua paremmin ja ehkä pieni kiristyskin hissuksiin poistuu. Toivon vaan, ettei ole eikä tule mitään ongelmaa.

Uusi ongelma on oik. polvi, joka on joskus aikaisemminkin kettuillut. Lisäksi se ei aikaisemmin mennyt makuulla ollessa suoraksi lainkaan. Nyt kyllä ja sitä epäilenkin kipujen syyksi, samoin näitä harjoitteita – olen tehnyt niitä ihan automaattisesti ja aika paljon, ehkä joskus väärässäkin asennossa. Eilen oli tosi kipeä, nyt levon jälkeen vähän parempi ja ehkä tänään otankin enempi lepuuttaen. Keskityn vain tuohon yhteen asiaan siis tänään.

Kun kaikki hianot julkimöblögääjät ja muut aina kertovat, mitä yhteistä heillä on kenenkin kanssa, pääsisin minä kerrankin pätemään! Wau, olen ihan samis Juha Miedon, Hilkka Ahteen ja Hannele Laurin kanssa, melkein paras kaveri jo monta vuotta *eheheeeeh*. No juuei, onpa noita paljon-paljon muitakin ja voi miten hassua, ainakin pari ei-mainittua oli päässyt julkisen puolen hoitoon aivan käsittämättömän nopeasti. Sitä sen kummemmin nyt tässä penkomatta, joillakin se onnistuu…

12510292_1008650075861903_4078678962385449550_nBelga kävi eilen asioilla eli apteekissa noutamassa mömmöt, joita ei viime vkolla ollut ja jotka piti tilata. Lisäksi sain valtavan kassillisen kirjoja! Hupaa taas, miten ihan aina varauslista laukeaa kerralla ja silloin on kyllä ihan hurjia pinoja ympäri huushollia. Sitten taas menee toisinaan parikin kuukautta vain 3 – 5 kirjan viikkovauhdilla. :( Tätä tasoittaisi se, että pääsisi itse kirjastoon ja voisi valita osan pikalainoista. Nyt ei *vielä?* voi ja kaikki hoituu aina täyden varauslistan voimalla! Silti Malmin kirjaston palvelu on aina yhtä loistavaa ja muutenkin kiittelen meitin kirjastoa täpöllä. :P Lisäksi laps toi kaffetta, valkosipulia ja jotain muuta pientä. Pakkasessa on nimittäin muonaa, jota hiljalleen pitää syödä pois. Omenat lähentelevät loppuviimeistä, mutta ehkä niistä vielä yksi krumpeli on tehtävä. Muutoinkin Belga avitteli muutamassa pienemmässä jutussa, joihin en vielä pysty / saa ryhtyä.

Valentiinolle lähti pino virallisempia papereita, siksi etanaposti. Tosin tyrkkäsin mukaan myös vähän muuta kivaa. Jotain siis olen saanut hoidettuakin. Tänään ajattelin uskaltautua laskujen pariin sekä kurkkaamaan tilille. Ihan hyvin riittää kuulkaas yhden asian hoitaminen päivässä – jollei ole siis ihan pakko. Tällä kirjoitussysteemillä ja mahdollisimman epäergonomisessa asennossa ei ole kiiva puuhata koneella. Twiittaamista se ei estä – kiitos merkkirajoituksen! :D Eikä tietenkään liikkuvan kuvan katselemista.

Ehh, alkaa näyttää siltä, ettei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa. Entiseen tapaan; kysykää, kommatkaa ja privatkaa! Minä menen nyt narskauttamaan aamuompulta niskat nurin *rousk*.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – YRITTÄÄ AINA VAAN, IHAN AINA!

Muutama omena päivässä…

pitää lääkärit loitolla tästä kämpästä. Varsinkin kun vetäisen vielä lisäksi valkosipulia, chiliä ja inkivääriä – niin ja mausteita. Tuossa jo epäilin syöväni omenoita liikaa, mutta jos nyt varmuuden vuoksi myös tätä varten! :) Olen kohta syönyt koko laatikollisen omppuja, sain sen vähän ennen Yulea siis.

Nurse Susu on kantanut tänne myös muonaa, joka on tyytyväisenä lapattu kitusiin. Mukava välillä syödä toisen tekemää ruokaa, välillä olen tyhjännyt pakastimettimesta jotakin sinne joskus kätkemääni. Oikeasti, nälkää ei tod. ole nähty *röyyyyh*. Pikemminkin parina päivänä saiskusta kotiutuessa söin sikana, mutta puolustelin sitä kaikilla mahdollisilla puutoksilla sekä sillä, että itse syön suht tarkan aikataulun mukaan. Ei, en kellon mukaan siis. Tulee vaan niin paha heikotus, tutina ja sen jälkeen nälkäraivokiukku eli tämä on ihan itse vaan opittava – syödä pitää ja ajoissa. Eikä sen siis tarvitse olla kilotolkulla muonaa. Lounaaksi riittää se kipollinen muhennosta tms. Ja omppuja.

Eilisilta oli taas paha, samoin yö ja aamu… nukuin vain vähän, troppasin ja yritin katsella liikkuvaa kuvaa. Suurimman osan aikaa olin puolihorteessa. Liikaa kipuja, liian vähän helpotusta. En tiedä, oliko eilinen minimaalinen puuhastelu taas pahasta. Toisaalta, jostakin se on aloitettava kuitenkin. Toivottavasti tänään on parempi.

Belga tulee käymään ja eilen soittaessani kuulosti jopa ihan ilahtuneelta. Mukavaa! Huomenna on siis se KSH ja hakasten poisto, taisin eilen ilmoittaa väärän päivän. Joka päivälle siis jotakin. Ja edelleen on tätä ”pitäisi tehdä” -osastoa tarjolla. Kyllä, kyllä, hoidan ihan kohta tämän jälkeen tuon kirjeen postitettavaksi!

Koska Leidi Minnie on tarjonnut kaikkea mitä ikinä hän onkaan voinut, laitamma tähän tarjolle oikein keräilykuvan! Hän on tehnyt sen, minkä vain kissa  voi tehdä. Kuvat on ottanut ja koostanut Susu, joka on myös tehnyt kaiken mahdollisen – kiitos! :)

mINNIEIPakkanen saisi lauhtua, ihan vaan siksi, että iho on kuiva, pölisee ja kutisee – enkä ylety raapimaan enkä joka paikkaa rasvaamaan. Samoin haava (ja vars. sidoksen liima) kutisee niin, että häijyä tekee! Toivottavasti tuo asia ratkeaa huomenna ja kaikki on kunnossa.

En jaksa vänistä tänään. Taisin kuluttaa siitä osan jo eilen, minulla on muutakin tekemistä tälle päivälle. ;) Silti peräänkuulutan suomalaisen kipulääkityspolitiikan huomattavaa muutosta.

Riivin jo taikajuomat ja mömelöt, olisikohan aamun ensimmäisen omenan aika?! :o

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SE YRITTÄÄ YRITTÄÄ, VAIKKA NIHKEÄÄ ON!

Päivät kuluvat nopeasti

Minä en tiedä, mihin kaiken ajan tuhluutan. :o En siis ole vielä ehtinyt pahemmin pitkästyä. Asiaa auttaa varmasti yli vuoden kuivaharjoittelu. Eilinen oli jo melko lähellä niitä suht tavallisia päiviä ennen leikkausta. Yritin oikeastaan tahallaan pitää melkein saman aikataulun ja tietyt aktiviteetit, että itse näkisi mikä on kunto. Arvaahan sen, kun olin lämmittänyt linssimuhennosta lounaaksi, syönyt ja tiskannut, olin jo tosi valmis lepuuttamaan! Ei ehkä olisi pitänyt riuhtoa kaikilla kaapeilla ja väkertää muutakin ihan kylmiltänsä. Kyllä se kostaantuu!

Miksi sitten yleensä lähdin urheilemaan tavispäivän tapaan enkä Peijaisen ohjekirjasen mukaan? Tuntuu, että sekä lukijoilla että varsinkin muilla on jokaisella eri käsitys tekonivelleikkauksesta. Joku on kokeillut hiihtämistä parin päivän päästä ja mennyt täpöllä viikon jälkeen. Toinen taas kepitellyt menemään kotona pari kuukautta. Jonkun mielestä tämä ei ole sen kummempi kuin nielurisaleikkaus eli turha tehdä mitään numeroa. Lähinnä minulle on tyrkätty tätä mielipidettä, että pikkujuttu ja treenaamaan siitä! :o Taas tulee väkisinkin mieleen, että minua ei oteta vakavasti. Olen hiukan enemmän kuin ihmeissäni, tämän ehdottajankin kannattaisi muistaa se pitkä rotla asetetuista M-diagnooseista eli varsinkin nuo monet selkäongelmat eivät hyvää lupaa ja ne pitää muistaa tässäkin kuntoutuessa.

Suoraan sanoen olin jo kovin tyytyväinen siihen, että sain eilen jotain vähän tehtyä. Tietysti se kostautui jo illalla ja varsinkin nyt aamulla eli lihakset ovat pirun kipeät, mutta siitä se lähtee! Enkä minä aio pitää mitään älytöntä kiirusta – ainakin lupaan yrittää. KSH tulee poistamaan hakaset huomenna, hrhrrh. Ans kattoo, mitä sitten paljastuu! Kaikkihan ei ole noin vaan yksinkertaisesti ohi ja kunnossa. Lopullisestihan aasiat tarkistaa Härra Dri jälkitarkastuksessa 8 – 10 vkon päästä.

Edelleen olen hiukan kärmeissäni kipulääkityksestä, kuten eilen oli jo puhetta. Ymmärrän muuten äärimmäisen hyvin, miksi jotkut napsivat ylimääräisiä nappeja tai ottavat vaikka muutaman huikan kirkasta. On perkeleellistä odottaa sitä oikeaa kellonaikaa saadakseen ottaa sen ainokaisen napin *joka on tietty vielä depotia* sekä sen jälkeen odottaa sen erittäin hidasta tehoamista. Väittäisin ihan perstuntumalta, että ainakin osa yliannostuksista ja ns. sekakäytöstä johtuu vain ja ainoastaan tästä eli riittämättömästä, huonosti ajoitetusta ja väärin valitusta sekä suunnitellusta lääkityksestä. (Väärin valittu tarkoittaa tässä sitä, että saman tyyppisiä opiaatteja on paljon ja niitä on nopea- ja hidasvaikutteisia jne).

Muutoin minusta on kyllä  huolehdittu mainiosti! :) Leidi Minnie hoitaa ja huolehtii prakkauden- ja hellyydenkaipuusta – jos hän voisi, hän varmaan ryömisi vieläkin lähemmäs purrrraten ja nuollen karhealla kielellään. Nurse Susu kävi eilenkin varmistamassa, etten näänny nälkään ja toi taas jotain mielenkiintoista purtavaa! Muuten – ilman Susun käyntejä ja avitusta elämä olisi paljon tyhjempää. Belga tulee tarvittaessa n. 20 min varoitusajalla, mutta silloin pitää olla myös ns. oikeaa asiaa… ;) Lisäksi pari Toveritarta & Miähet ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä tarvittaessa. Minä kiitän ihan kaikkia, olen minä kuitenkin onnekas! Kiitti myös kaikista kommenteista – niitä saapi kirjoittaa jatkuvasti ja tietty myös privata.

Tänään olisi yhtä ja toista selviteltävää, kaikenlaisia asioita. Valentiinolle lähtee etanapostia, laskutkin on tsekattava ja muitakin asioita hoidettava. Ehkä minä nekin taas jaksan, kunhan lepuutan hetken tämän kirjoittamisen jälkeen. On hiukan hankalaa, kun en pysty istumaan pöydän ääressä pitkään eli kirjoittamisen on sujuttava täysin selinmakuulla. Toisaalta, voisi olla huonomminkin enkä minä nyt ole valittamassa ainakaan tästä!

Menen kohta tsekkaamaan lääkevaraston ja puraisen päivän ensimmäistä omppua!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – HARRASTUKSENA KIERÄHDYKSET SÄNKYYN JA YLÖS!

 .

Viikko oltu kotona

Tai melkein – iltapäivästä laskien siis. Tilanne? Ehkä hieman parempi eli joitakin asioita osaan varoa. Kivut eivät oikeastaan ole mihinkään hävinneet, paitsi pieni osa niistä kivuista jotka leikkaukseen johtivat. Niistäkään ei voi vielä oikein sanoa mitään, koska liikehdintä ei ole samanlaista kuin ennen *vrt. varovaisuus*. Minä lievästi skitsoilen tätä ns. toipumisprosessia, koska Härra Dri oli niin negatiivinen kohdallani ja oli aivan varma, että tarjolla on luksaatiota, infektiota ja kaikkea muuta mahdollista. Arvaatte varmaan, mitä se saa aikaan aina yksiksensä asioita pähkivässä Polkassa!

Tänään tulee kuitenkin käymään KSH:sta joku -> hiusten pesu ja ruisku, sidoksen vaihto ja rasvausta. Toivonkin, että hän osaa sanoa jotakin yleisnäkymistä! Koska ao. leikkausta ja sen esitoimia sekä odottelua varten on laadittu ihan oma kirjanen, olisi vielä järkevämpää, jos jälkipyykkiä varten olisi myös oma opus. Toki jotain on tuossakin läystäkkeessä, mutta se on enempi vain pelvoittavaa. :(

Sain eilen väkerrettyä lyhyen kirjeen Valentiinolle, täynnä kirotusvihreitä ja muutenkin hieman sekavan… Ilmoitin kyllä, että se johtuu vain tästä kirjoitusasennosta ja omista jaksuista. Tämä systeemi ei oikein innosta laajempaan faktaan eikä varsinkaan fiktioon. Halusin kuitenkin hänen saavan pikaisemman kirjeen, vaikka sitten lyhyemmänkin. Tällä viikolla pitäisi kuitenkin laittaa etanapostissa hänelle hieman materiaalia erästä tärkeähköä asiaa varten. Siihen ehkä saisi jo järkevämpääkin *njäääh* mukaan.

Muuten jälleen kerran torkuin alkuillan ja sitten valvoin aikaisin. Ei se minua haittaa, mutta naapuri tuntuu joistain äänistä joskus havahtuvan. Hmph. Minulla olisi aikaa ja haluja tehdä kirjallisia rästihommia. mutta tämä asento… :( Ärh!

Eilisiin kommentteihin sen verran vielä tässä, että tuo eräs luontaistuote ei todellakaan liity mitenkään huimeisiin tahi niiden jalostamiseen. Sitä myydään rohdoskaupoissa ja postimyynnissä (kuten siis muitakin luontaistuotteita, teetä ym.) ympäri Juurooppaa, mutta jostakin syystä se on kielletty täällä. Tämä on muuten asia, joka on vielä tarkistettava – saattaa olla, että olen itse erehtynyt tai vain lukenut väärin. Ei olisi sekään ensimmäinen kerta!

No, siinä on ainakin jotain järkevää tehtävää tällekin päivälle. Olisi muutakin, toki. Ehkä yritän keskittyä lukemiseen – siinäkin haittaa jälleen kerran sopiva asento! Tai ei varsinaisesti sopiva vaan tieto siitä, onko lupa maata ja kuinka pitkään istua jne. Voi huokaus! Taidan mennä riipimään rauhoikkeen, muuten alan panikeerata lähes kaikkea.

Kiittelen taas kommentoijia – mukava, että olette jaksaneet jättää jälkenne ja edelleen sana on vapaa, halutessaan voi aina myös privailla! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MÄ EN EHKÄ AJATTELE AINA NIIN SELKEÄSTI…

Sissikomentaja Polka!

Annoin eilen itselleni luvan komennella Belgan tekemisiä eli avittamista näissä huushollihommissa. Oikeasti, eihän minusta ole sellaiseen – minä aina kysyn, sopiiko ja voiko, kävisikö ehkä niin tai näin… Siitä huolimatta on vähän nolo olo, jonka kerroinkin. Eikä laps tuosta pahakseen ottanut. Silti minä yritin kertoa vähän lisää. Että tämä juttu nyt ei ole mikään nielurisojen poisto tms. ja tietyt rajoitteet ovat suht pitkiäkin. Totesin myös, että minua *ja päätäni* rassaa se, että aivot eivät suostu tätä kaikkea automaattisesti ymmärtämään / hyväksymään eivätkä myöskään sitä, että leikkauksesta on aikaa vasta viikko! Kun kirjoitan tätä, se on edelleenkin vaikea tajuta. Kaiken järkevän nimissä minulla olisi siis lupa makoilla ja tehdä ne ns. pakolliset harjoitteet sekä olla siihen tyytyväinen. No, minä en jotenkin vain ole! Yritän näköjään aina tehdä jotain lisää, joskus kyllä ilmeisen vahingossa. Nou hätä – tämä kyllä menee ohi ennen puolta päivää. Siihen mennessä energiat on käytetty ja olen tärisevä, väsynyt rauniokasa.

Osa jaksamattomuudesta ja muusta johtuu tietty siitä, että eihän se lääkitys todellakaan toimi. Tuntuu niin oudolta, kun lukee uutisia USA:sta, Kanadasta ja Euroopastakin… ja sitten palaa takaisin näihin kotomaan kipulääkepoliittisiin suoranaisiin vttuiluihin. Argh! Minä alan taas suuttua ja ihan turhasta. Asiahan on nyt niin, että koska tilanteeseen ei voi vaikuttaa muuten, on ryhdyttävä valmisteluihin. Ensin olisi kuntouduttava sen verran, että pystyy matkaamaan lentävällä koneella Euroopan sisäisillä lyhyillä lennoilla. Sen jälkeen olisi vuorossa muutaman paikan lyhyt esikatsastus tietyillä kriteereillä. Mikäli kaikki vaikuttaisi oikein lupaavalta, minä joutaisin jättämään tämän ainaisen tappelemisen lääkityksestä ja lääkärien suoranaisen herjaavan, loukkaavan sekä alentavan käyttäytymisen. Voisin asustaa hetken aikaa muualla etsien toisenlaista elämäntapaa, kokonaisvaltaisempaa hoitoa ja kuntoutumista sekä ihan vaan sellaista elämää, jossa voisi keskittyä muuhunkin kuin byrokratian vaatimiin toimenpiteisiin. Ehkä tämä on vain tähän aukikirjoitettu öinen unelma, mutta kuka tietää!?

bun

Totesin nimittäin eilen myös sellaisen asian, että muutamakin tuote (joita Suomessa ei myydä missään) juurooppalaisesta nettipuodista olisi varsin edukasta ainakin kokeilla näihinkin kipuihin. Arvatkaas mitä? Tietysti niitä on kiellettyä sekä tilata että tuoda maahan. Just! Kyseessä muuten ei ole mikään huume tai valmiste, jossa olisi huumeeksi luokiteltavia ainesosia. Kyse on suomalaisten lääkärien kaikkivoipaisuudesta, pikkusieluisuudesta sekä kytköksistä lääkejätteihin.

Jatkan ehkä tänään nettipuotien selaamista hieman toisesta näkökulmasta! ;) Tänään pitäisi myös laatia lyhkäinen viesti Valentiinolle – toki sinne on kortti ja kirje tästä hommasta jo mennyt, mutta siitähän on jo aikaa. Eli jos vain jaksaisi tässä selällänsä kirjoittaa, tämä olisi ainakin tavoite! Jos oikein iso terhakkuus iskisi, selvittelisin myös sen Lekainvatakson omalaatuista tapaa hoitaa asioita – minusta se vaikutti vain ja ainoastaan laittomalta… Hupina minulla on pinoittain kirjoja ja kapoittain omenoita *vieläkin*.

Tästä se on lähdettävä tätäkin päivää vain viemään eteenpäin!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MINÄ TAAS URVAHDIN VIIME YÖNÄ NELISEN TUNTIA… :o

Soittelevat oikein perään!

En yhtään muistanut, että saiskun uloskirjoitushässäkässä kipuhoitaja lupasi soittaa viikon päästä eli eilen. Asiaa ei ollut missään papereissa laitettu tiedoksi, joten… No, leidi kuitenkin soitti ja kyseli kivuista sekä lääkkeistä eli käytänkö kaikkea ja onko vaikutusta. Siinä vaiheessa päivää oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En sanonut rumasti, mutta varsin selkeästi artikuloiden ja kovalla äänellä kerroin lääkityksen olevan sama ja jättäneeni parasetamolit pois. Tästä sain sitten pienen luennon, jossa hän vetosi tutkimustietoihin parasetamolin ja ibuprofeenin erittäin hyväätekevästä yhteistyöstä. Just! Samalla selvisi niiden 5 kpl Oxyn mysteeri. Ne oli tarkoitettu todella lisättäväksi päiväannokseen eli tuplattavaksi noiden päivien ajaksi. Vekkulia vain, että pussukan tuoja ei siitä mitään sanonut eikä kuoressa ollut selkeää merkintää. Minähän en – periaatteessa – itse nosta annoksia, jollei lupia ole. Näin vältyn ainakin lekurien syyttelystä. Kun aikani taas selitin aikaisempia lääkityksiä ja lääkekokeiluja, leidi kehoitti tuplaamaan tuon päiväannoksen maanantaihin asti. Silloin itse kipulääkäri soittaisi… Just ja OK, tein niin ja auttoihan se himppasen. Tosin minusta nuo annokset pitäisi jakaa päivittäin hieman eri tavalla, mutta ehkä keskustelemme rauhallisesti asiasta maanantaina. Ongelma ja ehkä suurin on se, että Peijaisen kipupkl on Hyyssin kipupkl:n sivutoimipiste ja ainakin jotkut teistä tietävät, miten Hyyssi toimii: ei vastaanottoja, vain konsultaatiovastaus, jossa suositellaan erilaisia mielipidelääkkeitä tai Lyrdeä. Ilmoitin en-suostuvani näihin enää – olen yli 10 v. mennyt mukaan kaikkeen ja näiden viimeisten toisen kierroksen kokeilujen jälkeen minulle oikeasti riittää! Ei ihmistä saisi kiusata stanallisilla sivuoireilla vielä kipujen lisäksi. Ai niin, kun hän tarjoili niitä tutkimustietojaan, oli minullakin onneksi muistissa muutama fakta, jotka kerroin… Emme siis kuitenkaan riidelleet, ehkä olin hieman kovaääninen. Odotamma *vaikka tiedän, ettei sieltä mitään järkeviä apuja tule*.

CVu-vaYWIAA-Izo.jpg large

Kivut siis haittaavat edelleen varsinkin istuessa tuossa halvatun koroketuolilla, josta valun melkein alas näin persjalkaisena. Muutenkin liikun melkein kuin ennen leikkausta, joten iltapäivällä on tullut jo käveltyä ja steppailtua vähän siellä ja täällä. Lisäksi on tietty itse aiheutettua lihaskipua, koska selkeästi jännitän oikeaa isoa perslihasta ja koipea. Jännitän nimenomaan siksi, että Härra Dri hyvin dramaattisesti ilmoitti minun olevan juuri sitä tyyppiä, jolle iskee luksaatioita ja muuta  vekkulia sekä aivan varmasti joitakin komplikaatioita ellen ole huolellinen ja varovainen. Nehän ovat suorastaan toinen nimeni! ;)

Päivän pelasti tietty Nurse Susu, joka ilmaantui tuomaan vinkeän näköistä vihannesmättöä – iso kiitos! Se menee tänään lounaalla aivan varmasti parempiin suihin. :) Kaffittelimme siinä ja hän poistui viettämään aikaa rauhallisempiin oloihin tarkastettuaan kissansa leikintäkyvyn ja voinnin *tsihih*.

Hetkeä myöhemmin torppaan rantautui Hörhö, jonka kanssa lyhyesti märehdimme tätäkin asiaa. Lopultakin mies jopa pyysi anteeksi erinäisiä asioita ja sanomisiaan ns. sairauksistani. Oli lopulta ihan asiallista jutella, suunnittelimme jopa kevytkommuunin perustamista Portugaliin keväämmällä – mikäli kumpikin olemme kunnossa. Koska kaveri oli lähes rahaton ja nälkäkin kurmisteli, laitoin mukaan vähän muonaa. Sellaista ylimääräistä kuivatavaraa, että selviää nyt ainakin viikonlopun yli. En minä kestä ajatella, ettei kaverilla olisi mitään syötävää *ja toki tällä myös tarkoituksellisesti kerätään Karma-pisteitä*. No ei sentään… minä vaan oikeasti olen niin helkkarin hellämielinen, että joskus melkein hävettää.

Tänään Belga tulee lounaalle, samalla väsäilemme ehkä vähän sitä ja tätä. Väsäilemme tarkoittaa tässä siis sitä, että minulla on kerrankin lupa hieman komentaa! Mikä ihana tekosyy, koska olen niin kehno mitään pyytämään. :P

No niin, oli minulla taas jotakin muutakin mielessä. Kun sitä en ole merkinnyt muistiin, se ei liene niin tärkeää. Kiitokset kaikille kommanneille ja lukijoille – muistakaa jättää viestejä ja kuten sanottua, aina voi privata perskohtaisista asioista.

Minä menen keittämään yön toiset kaffet. Nukuin n. klo 22.10 – 23.30 ja toisen kerran n. 15 minuuttia 02.30 tienoolla. Vähäksi käy, mutta ehkä se joskus taas korjaantuu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KIVUNHOITOON SUOSITTELEN TASKULÄMMINTÄ KISSAA!

Liemet menivät reisille!

Ei eilen, mutta edellispäivänä. :) Piikittämisen hyvin aikaisin harjoitelleena sanoin jo saiskussa, että pistän Klexanet itse ja annoin näytöksen, hyvin meni. Tuo yksi satsi jostain syystä *väärä pino pläskiä* meni osittain reisille eli pienehkö tippa. Ei haitanne? Kotilääkitys on siis itse asiassa täysin sama kuin ennen leikkausta, lisänä kuukauden ajan Klexane sekä 3 x Ibuxin ja vatsansuojalääke. Joo, tyrkkäsivät ne parasetamoliakin repsun, en käytä. Tilannehan on aika omituinen. Heräämössä sain kipulääkitystä oikein hyvin IV:nä. Osastolla vain yhtenä iltana. Jatkossa kyllä sain hoitajan antamaan erästä troppia (en viitsi nimetä), jota ei saa kotoon sekä välillä myös Oxynormia. Oudointa ehkä oli se, että näitä en saanut leikkaus- tai lonkkakipuihin vaan näihin selkä-, käsi- ym. kipuihin, joista olen kärsinyt puolisen vuotta aika rankasti. Nuo vähän auttoivat, eivät kokonaan. Mutta edes jotain helpotusta. Kun kipuhoitaja ja -lääkäri sitten lähtöpäivänä kävivät jututtamassa, minulle naurettiin pyytäessäni kotiin jotain troppia. Yritin selittää sairaushistoriaa ja ongelmia sekä kipuja. Ne nonseleerattiin ja tarjottiin kuin täysin ymmärtämättömälle (hengen)vaarallisia yhdistelmiä ibuprofeenia ja parasetamolia kera Panacodin ja Lyrican! Siinä vaiheessa aukaisin sen ruman sanallisen arkkuni.

Näin siis syön edelleen samoja lääkkeitä, tosin tarkoituksena olisi hankkiutua jonkun puheille – en vielä pysty suunnittelemaan asiaa sen pidemmälle. Sitten kun ja jos tämä tilanne on ohi eli myöhään keväällä.

Saiskun ruuasta myös pikkuisen eli vaikka kehuin kasvisruokaa, se oli hyvää vain yhdellä lounaalla. Muuten se oli mautonta, liikaa kypsennettyä ja välillä jopa pahaa. Tämä on minulta paljon sanottu, koska syön melkein mitä tahansa inisemättä. Rankin ylläri oli saapuminen osastolle hurjan nälkäisenä. Tarjotin tuotiin ja kas, siinä oli oikein rutosti kinkkusoiroja sisältävää minestronejäljitelmää, karkeaa porkkanaraastetta, tummaa leipää, mustikkakeittoa, maitoa. Pystyin syömään vain leivän ja mustikkakeiton, muu oli jo ruokakorttiin merkitty ei-sopivaksi. Vähän harmitti – onneksi tajusin vikitellä yökön kantamaan pari ylimääräistä juggapurkkia yöksi. Muutakin tuosta ruuasta ja varsinkin sen ajoituksesta tekisi mieli kirjoittaa. Ihan mainintana tässä mm. se, että jugurtit olivat käsittämättömän sokerisia, samoin kaikki jälkkärit. Niin makeita, etten kotona ikinä syö tuollaisia. Samoin omista syömisistä noin yleensä voisi laatia ainakin yhden tekstin jne. Ehkä jossain vaiheessa saan aikaan erillisen postauksen ruoka-asioista, koska uskon vakaasti niiden vaikuttavan meikäläisen olotilaan – toisinaan jopa erittäinkin radikaalisti!

Kun nyt ruuasta puhutaan, eilen iski aivan hillitön hiilarimättönälkä eli vetelin menemään Susun loistokasta paistettua riisiä kera broccolin ja munon, omaa linssimuhennosta, hapangorppuja, sienisalaattia ja sen semmoista. Itse arvelen, että tuo saiskun ruoka ja tämä koko sessio sai aikaan erilaisia puutoksia, jotka korjailin sitten tehokkaasti! ;) Samoin eilen iski pitkästä aikaa oikea väsy, nukuin päikkärit, iltapäikkärit sekä yöllä jopa useammat unet. Ei paha lain, sanoisin. Mitään normaalia nukkumistahan tämä ei vielä ole, mutta kuitenkin parempaa kuin pitkään aikaan! Siitä voin sentään olla iloisa.

Tavoitin eilen myös KSH:n, joka tullee tänään aamulla tsekkaamaan haavan ym. En jaksa selittää, mutta oli kovin hankalaa tuo asian hoitaminen siellä. Syitä on useita, kaikki eivät johdu minun nälkäkiukkuvaiheestani. ;)

Nurse Susu viettää aikaansa kotioloissa, jonka hänelle suon erittäinkin mielelläni. Minä en ole maailman parhainta seuraa edes parhaimmillani *tsihih*. Kaiken muun hyvän lisäksi Susun tekemä ruoka on erittäin hyvää (melkein kuin omatekemää, mutta SusuTwistillä!) ja hän on myös omimassa Lady Minnietä itsellensä *vitsi-vitsi!*. Minni on onnesta tankea, kun joku jaksaa leikkiä ja ährätä lapsen kanssa. :D Tapaamme varmaankin huomenna. Belga tulee tänään, normiroudaus ja vähän ylimääräistä hommaa kotipoliittisten toimenpiteiden osalta.

Ähh, minulla oli olevinansa paljon muutakin asiaa, kun aloitin tämän päivityksen. En enää jaksa muistaa, mitä kaikkea mietin. Ehkä ne palaavat jossain vaiheessa mieleen. Jos teillä on jotakin *ja vaikkei olisikaan*, muistakaa kommata ja aina voi laittaa privaa. Luen viestit ym. päivittäin, mutta vastailen yleensä seuraavana päivänä! Ihan vaan sen takia, että sopivaa kirjoitusasentoa on hurjan hankala järjestää montaa kertaa päivässä itsellensä.

Minä sujahdan tästä toimeikkaana vastaanottamaan KSH:ta eli valmistautumaan niin paljon kuin on mahdollista etukäteen tehdä.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ETOVALITTAJAN PALUU!