Taas täällä blogissa!

Ehei, ei minusta niin helpolla eroon pääse, vaikka joku ehkä toivoisi! ;) Olipa todella outoa hässäkkää eli ylläpidon palvelin blokkasi jatkuvasti IP-osoitteeni. En päässyt edes katsomaan blogia, saati sitten kirjoittamaan tai kommaamaan. Kiitos Susulle tilannetiedotuksesta sekä Toverille kaikesta avusta – tässä on tietty pakko mainita, että me kaikki olemme turkulaisia. :D Ai että mitä tekemistä tällä on asian kanssa? No ei varmaan yhtään mitään!

Viikon aikana ei ole tapahtunut sen ihmeempiä. Kutsu leikkuun jälkitarkastukseen tuli, ensi viikon keskiviikkona ja ilta-aika. Vandaan Toverittaren Miäs on luvannut kyytiä, josta kiitän jo etukäteen. Muuten ehkä menisi hermo taas Kela-taksoihin… on ollut muutama tosi huono kokemus, joista hirvein oli paluu saiskusta kotiin. :( Josta tulikin mieleen, että yritin aivan suoraan kysymällä selvittää, kuka omistaa (eli kerää rahat ja hoitaa järjestelyt) Helsingin Kela-taksien tilauskeskuksen. Löysin sivuston, kukaan ei vaan suostu vastaamaan suoraan. Jännästi on tiedot jonnekin jömmattu. Olisin vain halunnut tietää, kenelle tipahtaa 3 – 5 euroa jokaisesta puhelustani sinne…

Koska tuota jälkitarkastusta jne. ei ole vielä ollut, en ole uskaltautunut tekemään kaikkea, esim. kumartelemaan ja kyykistelemään. Tässä on sellaisia juttuja, jotka vars. lekuri ehdottomasti kielsi edes yrittämästä. Siksi tämäkin viikko on jatkunut velttoilulla. Sen verran kuitenkin, että joka päivä olen yrittänyt hipsiä edes muutaman askelen ilman mitään tukia ja avitusta. Onnistuu, mutta varovasti – ehkä varon liikaakin. Toivon vaan niin kovasti, että pääsisin liikkeelle! Vaikka sitten rollerin ja / tai kepin kanssa, mutta kuitenkin.

Viikon aikana on tietty luettu paljon ja ahkerasti uutisia. Ei hyvältä kuulosta, missään päin. Meillä lähinnä odotellaan talouden kiristymistä entisestään, siis ihan perskohtaisesti. Jossakin siitä jo olikin kirjoitus, nyt en vain löydä llinksua. Eli kohta kälyisässä tilanteessa olemme juuri me, jotka emme  saa mitään tukia ja avustuksia ja yritämme vain maksaa vuokran ja laskut. Jäljelle ei jää paljoakaan, kun ostaa vielä lääkkeet, maksaa lekuri- ym. sairauskulut. Belga on kohta myös vielä tiukemmalla, jollei ottaisikaan pakko-opintolainaa. Jo nyt hänenkin ruokabudjettinsa on pienehkö eli korkeintaan 80 juuroa kuukaudessa. Eihän tähän ole mitään ratkaisua, ainoa keino on se, että minä teen vain isompia annoksia muonaa ja pakastan osan Belgaa varten sekä lykkään evästä mukaan. Laps taas puolestaan avittaa minua kotihommissa, sen minkä pystyy ja osaa. Vaihtokauppaa siis, muuten ei pärjäillä!

0821d11264

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että nuo koulutukseen ja opiskeluun liittyvät säästöt ja pakkolait kasvattavat eriarvoisuutta! Kohta ei halu opiskella, älykkyys ja kyky riitä, mutta rahalla pääsee mihin vain. Grrr, palataan siis vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen ja se ei taatusti palvele kenenkään etuja. :(

Sen sijaan tänään näin iltapäivälehdessä ensimmäisen kohtuullisen objektiivisen tekstin kannabiksesta Suomessa. Näköjään juttua on tulossa lisääkin, hyvä! Minä erityisesti toivoisin, että puhuttaisiin kannabiksen lääkekäytöstä l. lääkekannabiksesta, jolle on erittäin vaikea saada nykyisin reseptiä. Tämä tässä vain siksi, että se olisi meikäläisen sairauksiin yksi mahdollinen lääke (tämän opiaattimäärän sekä kaikenlaisia sivuoireita tuottavan muun lääkityksen vaihtoehtona)…

Kommattavaa olisi ehkä paljonkin, mutta palaamme asioihin. Minä lähden kohta valmistelemaan lounasta; tänään vuorossa täytetyt paprikat ja bataattihässäkkä kera sienisalaatin. Mahdollisesti tekaisen myös pikapullaa, johon tarvitaan vähän perustarvikkeita ja nekin vain sekoitetaan sekä tyrkätään uuniin.

Se on jo maaliskuu ja päivät pitenevät… ööööö… päivittäin ihan.. öööö… silmissä! :D

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TÄÄLLÄ SE JAKSAA KÄNÄTTÄÄ EDELLEEN…

Kirjoitan tänään…

joten pääsen päivityksestä tällä merkinnällä. Kas kun tilanne on sama; jos alan miettiä liikaa, läikkyy yli ja sitä läikkymistä alkaa olla jo melko paljon. Parasta siis keskittyä ihan toisenlaiseen maailmaan hetkeksi.

Taas on hetelmiä, halpisvihanneksia ja kirjoja vähintään ensi viikoksi. Ei siis paha, sillä mennään mitä on. Belga tulee lounaalle huomenna, on myös yhtä jos toistakin teettämistä lapselle. Kaikkeen en oikein itse vieläkään uskalla. Eilen vehtaannuin kyllä jo vahingossa tekemään kaikenlaista. Leivoin pienen satsin sitruunamuffareita! :o

Ei, minä en varsinaisesti ole huonolla tuulela. Olen vain lopen kyllästynyt muutamiin asioihin, joista voisi sitten märistä toisella kertaa. Nyt siis kirjoittamaan ne vajaat 3 000 sanaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS ON JOTAKIN JOSKUS TULLUT LUVATTUA, NIIN…

Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Mitäkähän tekisi, että…

mainittaisiin? No ei, en kaipaa mitään mainintaa! Mitäkähän siis tekisi, että löytyisi sellaista tekemistä, jota olisi lupa tehdä? :o Minä vaan suunnittelen enkä pääse siitä eteenpäin, koska en saa / voi tehdä jotain perin simppeliä juttua (esim. ryömiä alakaappeihin). Olkoot sitten, mutta tietyt asiat rassaavat pientä päätä joskus ihan turhaan.

On, minulla on toki tekemistä – ihan luvattuakin. Mutta kun minä tahtoisin ilmeisesti jotakin ihan muuta! Pitäisi ehkä ensin päästä kokeilemaan, voinko alkaa kiertää hullunrinkiä jo talon ympäri vai eivätkö paikat kestä… On niin monta sellaista asiaa, jotka olisi itse hoidettava eli mentävä paikalle. Ihan ekaksi näöntarkastus ainakin. Toisekseen asia, jonka jo olen laittanut alulle eli kodon langaton verkko kaikkine lisähärpäkkeineen. Ei, asialle ei vielä ole konkreettisesti tehty mitään. Puhuttu & konsultoitu, nyt etsiskelen sopivia tarvittavia vekotteja. Sitten ovat nuo ikuisuusasiat eli vaatekaappien organiseeraaminen ja perkaus. Toisena ajankohtaisena viherviitakon kasvien tsekkaus, multien vaihto ja osaan uudet ruukut jne. Semmoista tavallista keväthommaa siis. Ärh. Kai sitä pitää vain alkaa noita kasveja hissukseen käsitellä, muuhun ei yksin pysty – eikä niihinkään läheskään kaikkiin. Jotakin on tehtävä tai menee se vähäkin järki!

Eilinen meni vielä väsyn merkeissä ja päivälläkin torkkuen. Yö katkonaisesti, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Jos jotakin pystyisi tekemään enemmän päivisin, ei tarvitsisi maata niin paljon eivätkä ne kivut sitten iskisi aina keskellä yötä *ainakaan toivottavasti*. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Josta tuli mieleen, että se kipupkl:n lekuri soittaa huomenna. Minulla ei ole mitään järkevää keskusteltavaa ihmisen kanssa, joka väkisin tyrkyttää mielipidelääkettä ja nauraa kertomilleni kivuille. Ei jumankauta el:n toimenkuvaan kuulu se, että asiakkaille nauretaan! Toki sitä on tottunut kaikenlaiseen kohteluun, mutta minusta tuntuu etten halua asioida tämän tahon kanssa millään tavalla… Mielelläni ottaisin pari lausuntoa ja lähetettä, mutta varmaan niidenkin pyytäminen on hullua, turhaa, naurettavaa ja tarpeetonta. Toisaalta, sellainenhan minä juuri olen!

Huomattavissa lievä katkeroitumista? No varmasti, koska kipuihin ei sinänsä pure mikään. Kehotetaan liikkumaan, mutta ei saa *rajoitukset jne*. Määräillään tekemään yhtä-ja-toista, muttei kuitenkaan anneta pohjaedellytyksiä toimiin *fysterppa & muut keinot*. Ilman lääkärin lähetettä ja / tai lausuntoa kun ei pysty viemään tiettyjä juttuja läpi. Tai pystyy, jos olisi rahaa heittää tuhluutettavaksi. Nyt ei todellakaan ole.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ÄRSYYNTYNYT SUUNNITTELIJA

Kamala väsytys!

Tulikohan eilen taas sähellettyä liikaa? Laittelin ruokaa, tiskasin, kävin ruiskussa ja tekelehdin jotakin muutakin. Pientä testausta taas, mihin kaikkeen kykenee ja paljonko jaksaa… Kohtuullisesti, tosin olin jo illalla supipoikki. Unihiekkamiestä ei näkynyt tälläkään kertaa, joten nukkumiset ovat olleet vähissä. Väsyttää. Väsyttää niin, että pilkin ja otan mikrounia tässä kirjoittaessa. ;) Ei se muuten haittaa, mutta en pidä tästä olotilasta *hömelöä touhuamista aina välillä*.  Räyh.

Lisäksi piti taas ihan kalenterista laskea noita rajoituksia sekä niiden kestoa. On se vaan uskottava, ettei ihan vielä ja sittenkin varovasti. Hmph! Taidan olla vähän kyllästynyt; mieli tekisi tehdä jotakin sellaista, johon ei ole lupeja. Toisaalta, jos olisi, ehkä en tahtoisikaan tehdä mitään. Turhaa pähkäilyä; on ruokaa ja kirjoja, joten eihän tässä ole hätiä mitiä. Saattaa olla, että Toveritar Sörkasta poikkeaa tänään! Mukavaa…

Belgan kanssa eilen syötiin erittäin heekkua muka-kinkkiä. Hiukan tavallisesta taas muunnettuna olikin kohdallansa! Belga myös imureerasi ja vei kasan lehtiä ym. On täällä ehkä hetken aikaa vielä siistiä. Sitten alkaa taas sama sotkeminen. ;) Turhaa siis sekin.

Minä pilkin taas, pakko lopettaa. Ei tässä mitään asiaa ollutkaan, peruspäivitys vaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS  EI NUKU PÄIVÄLLÄ, VOISIKO USKOA NUKKUVANSA YÖLLÄ?

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Hyvin valvottu yö jälleen takana…

ja siinä mielessä väsy päivä edessä. Onneksi ei ole mitään pakollista ja keli näyttäisi suosivan myös peiton alla makaamista.

Ainoa jo etukäteen rasittava juttu on se hoitsun soittoaika. Varsinkin, kun ajaksi on ilmoitettu niinkin täsmällinen väli kuin klo 9.00 – 15.00. En sitten ole jaksanut sen kummemmin varautua. Vaikka olisi minkälainen lista edessä, se ei auta. Minä luulen tietäväni, mitä konkreettista asiaa hänellä on ja riitahan siitä tulee. Minä tarvitsen tässä vaiheessa kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja heidät on ohjeistettu siihen, että kaikki pitää ajaa alas ja jäljelle jättää ne ihanat, toimivat, tehokkaat parasetamolit ja ibuprofeenit. Näistä (ja melkein kaikesta muusta Hyyssin kipupkl:n) ohjeistuksista olemme siis vahvasti eri mieltä. En minä edes toivo, että hän ymmärtäisi saati sitten kuuntelisi mihin minua eniten koskee ja miksi. Ei, tämä ei ole ennakkoasenne, tämä on jo koetun kertausta!

Muutoin ei kai erikoista; Nurse Susu poikkesi eilen itsekin vaivaisena huolehtimassa muonituksesta ja leikittämässä Minniä. Sain värkättyä itselleni eilisen lounaan – tosin se vei taas voimat aivan täysin. Simppeliähän se oli; perunoita ja kukkakaalia, mukanansa tymäkkä curry-chili-valkosipulikastike. Vaikka yritin touhuilla hissuksiin, jaksoin hätinään syödä ja kaaduin sitten suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei vaan jaksa eikä kestä. Silti minä yritän – joidenkin mielipiteistä pätkääkään välittämättä!

Jännärojekti jatkaa hiljalleen mahdollista toteutumistaan tai sitten ei. Onneksi on taas päivän ajaksi yhtä ja toista selvitettävää juttua, asiaa ja ei-asiaa. Ei, aika ei tule pitkäksi! Toteankin tässä, että aloitin aamun klo 4 tienoolla lukemalla uutisia ja nyt olen vasta tässä vaiheessa. Enkä minä ole vetelehtinyt yhtään missään.

Jahas, jospa se leidi on aamuintoinen… menenkin riisumaan viimeiset omput ja rouskutan niiden kupeeseen pari rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN KIVA, JOS SEURAA KÄYTTÖOHJEITA!

Helmikuussa on hyviä puolia!

Ihan ensimmäiseksi tietty se, että tämä on tavallista lyhempi kuukausi ;) Edelliseen liittyen voidaan tällöin olettaa, että sietämättömän kivuliaita päiviä on myös suhteessa vähemmän, eikö? Lisäksi nyt saa jo odottaa, että kevät on joskus tulossa… En tiedä, onko siinä nyt varsinaisesti mitään odotettavaa, mutta kuitenkin. :P Ehkä lukijoiden kannalta on nyt olennaista myös se, että kertomani Polkan jännärojekti ratkeaa viimeistään kuukauden lopussa!

No, siinä sitä olikin taas – sitä lievästi positiiviseksi väkisin väännettyä eloa. Muuten minulla menee kohta hermo. Ainakin yksi. Makoilu nimittäin ei ole lempipuuhia, ei varsinkaan, kun on vain kaksi ns. luvallista asentoa. Ärh. Istumaan pystyn tuolla tietyllä (siis sallitulla – on määräykset, minkä korkuisella ja muutenkin minkälaisella tuolilla istua) keittiön tuolilla n. 5 – 15 min. ilman kohtuutonta kipua. Jos menee pidempään, kuten usein menee, ylösnousu ja sen jälkeiset hetket ovat helvetillisiä. On mentävä suoraan makoilemaan, siis sinne menettämään sen hermonsa. Kävely onnistuu rollerin kanssa, mikäli vedän suht suoria linjoja täällä residenssissä. Mutta se ei kovin pitkään onnistu, koska keittiöhommat ovat sellaista mene pari askelta, väännä ja käännä, palaa ja tee sama toisinpäin -tyyppistä askeltamista. Ärh. Okei, antaa olla. Ehkä joku tajuaa, miksi kaikki ei nyt vaan ole sellaista ruusuilla tanssimista! :(

Mutta kyllä minä yritän. Minä yritän enemmän kuin ehkä luulettekaan. Kaikenlaista.

Huomenna kipupkl:n hoitsu soittaa ja minun varmaan pitäisi valmistautua. Vistottaa jo etukäteen se väheksyntä ja suhtautuminen, joka oli jo viime kerralla kuultavissa. Minun pitäisi olla jo vuosien karaisema tästä aiheesta, mutta ei se ole niin yksinkertaista!

Aha, väninäksikö on menossa? No, tänään taas toimii Polkan koekeittiö. Se aloittaa pilppomisrutiinin jo melko pian ja tarjolle lävähtää jossain vaiheessa jotakin muutakin kukkakaalipitoista muonaa kuin pelkkä aloo gobi. Kerron sitten tästäkin lisää – jos jotakin kerrottavaa on. Muonan lisäksi pitäisi taas tarkistaa taloudellista tilannetta ja käydä samalla maksamassa pari laskua. Lisäksi minulla on kesken kohtuullisen hyvä kirja ja kaffen kanssa on tarjolla joko piparitaikinaa tai krumpelia. Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. Varsinkin näemmä muiden ajatustasoilla.

Paitsi että minua väsyttää aivan tolkuttomasti, koska en pysty nukkumaan – sekä kivut että nuo pakolliset asennot saavat aikaan sen, että on pakko nousta ylös muutaman kerran yössä, koska muuta ei vaan voi tehdä. Räyh. Ei ollut tarkoitus vain valittaa, mutta siksi tämä taas näytti kääntyvän. Pahoittelen. Pahoitin myös mieleni tekstistä, jonka luin eilisiltana ja joka ei itse asiassa mitenkään liity minuun tai tilanteeseeni.

Parempi lähteä riisumaan aamuomena ja samalla sheivaamaan yksi kivi…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTKUT ASIAT OVAT NIIN PIENESTÄ KIINNI!

Tyhmästä päästä saa kärsiä!

Siitä saa melkoisesti kärsiä. Niin paljon kärsiä, että voisi perustaa kärsäkaupan! *ontuu, ontuu pahasti* Olo on kuin minut olisi hakattu tai pistetty jonkun vekkulin silppurin tai venytyskidutuspenkin läpi. Tosiasiassahan minä vain rekonstruoin normaalin lauvantain eilen. Vieläpä vähän varovasti. Vihannesten pilppomisenkin aloitin jo klo 8. Hauduttelin pastakastiketta melkein pari tuntia, jotta siitä tulisi oikeanlaista. Aloin hyytyä jo pitkään ennen Belgan tuloa, mutta eihän nyt kattilaa voi jättää yksin hellalle. Eli sinnittelin ja lapsen tultua painuin lepuuttamaan siksi aikaa, että hän keitti pastaa muonan kylkeen. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja painuin takaisin petiin. Belga sai tiskata ja hoitaa pari muuta hommaa. Kyllä minä vielä väkisin raijasin itseni ruiskuun sekä tekelehdin muutamat aivan pakolliset jutut.

Yö meni valvoen ja särkien. Tekisi mieli lähettää veemäiset terveiset niille, jotka epäilevät minun lusmuilevan petissä tekemättä mitään! Ärh. Tässä se nyt on todistettu, jaksamisen taso leikkauksen jälkeen eli ei vielä kovin kummoinen. Mainitsenpa vielä, että fysterppa poikkeuksellisesti kehui taannoin lihaksien olemassaoloa, yrittämispointtia sekä edes jonkinlaista kehonhallintaa…

Tänään ei todellakaan ole vuorossa mitään vastaavaa. Vain ns. normihommat ja kaikenlaista vetkuttelua, netissä roilaamista ja lueskelua. Se saa nyt riittää minulle, ainakin hetkeksi!

Sitten jännähommiin, ainahan Polkalla pitää olla jokin jännäprojekti käynnissä ja niin on nytkin – konkreettisesti se pärähti käyntiin eilittäin. Tuloksesta ei ole mitään tietoa, se ei riipu mitenkään minusta. Kun asia selviää, tulen jälleen kerran hämmentämään tätä blögistäniäläistä taikajuomapataa oikein kunnolla. ;) Pitäähän lukijoille järjestää pähkäiltävää.

Edelleen tässä harkitsen sen luontaistuotteen tilaamista. Pitää vieläkin tarkistaa yksi asia…On se silti mukava, että netin kautta löytää kaikenlaista – varsinkin sellaista, mitä ei ikinä ennen olisi tullut mieleenikään haluta. Olen taas törmännyt kaikenlaiseen, ei sillä että hankkisin tai minulta puuttuisi jotakin. Olisi vain kiva, jos olisi sellaista ja tällaista; varsinaisesti tällä ei ole tekemistä omistamisen kanssa. Enempi se on sitä, että joku on kehittänyt jotain uutta, vekkulia ja näyttävää jonkin tavallisen vekotin tilalle tai saanut vain vekotin näyttämään… hyvältä!

Eli eihän tässä tänäänkään mitään tärkeää asiaa. Kipu ja särky ovat niin tavanomaisia. Menenkin taas riisumaan pari omenaa, kaivan kirjan esille ja päädyn toiseen todellisuuteen…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAIPUMATON… MONELLAKIN TAVALLA!