Lyhyesti…

En pysty orientoitumaan edes kirjoittamiseen niin kauan kuin tämä blögi a) näyttää erilaiselta kuin pitäisi b) ei ilm. käyttäydy luettaessakaan kuten ennen c) ei näytä sitä mitä pitäisi.

Pitäisi kai alkaa vääntää takaisin  näkymää samanlaiseksi kuin se on ollutkin. Ei mistään muusta syystä kuin siksi, että aikaisemmassa oli kaikki käytännön asiat just eikä melkein. Nyt ei ole eikä toimi! Närästää siis… Josta tulli mieleen, että menen kohta laittamaan paistosta uuniin, saa muhia lounaaseen asti. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI TYKKÄÄ ENÄÄ RÄPELTÄMISESTÄ!

Kohta riittää tämä pelleily

Menee hermo WP:n kanssa. Tai sitten se on YP. Kirjoitin päivityksen, yritin saada sen ulos. Ei, herjausta herjausta ja taas salasanojen vaihto ja kettuilua uloskirjautumisesta ja jos sen vahvistaa, ei pääse tänne enää ikinä? Miksi tämä on yhtäkkiä niin hlvtin hankalaa? TÄH?

Minä olen loppuunväsynyt enkä jaksa nyt tapella tämmöisen jutun kanssa. :( Olkko.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT TAAS NYPPII ERIKOISEN KIEHTOVASTI

Kirjoitan tänään…

joten pääsen päivityksestä tällä merkinnällä. Kas kun tilanne on sama; jos alan miettiä liikaa, läikkyy yli ja sitä läikkymistä alkaa olla jo melko paljon. Parasta siis keskittyä ihan toisenlaiseen maailmaan hetkeksi.

Taas on hetelmiä, halpisvihanneksia ja kirjoja vähintään ensi viikoksi. Ei siis paha, sillä mennään mitä on. Belga tulee lounaalle huomenna, on myös yhtä jos toistakin teettämistä lapselle. Kaikkeen en oikein itse vieläkään uskalla. Eilen vehtaannuin kyllä jo vahingossa tekemään kaikenlaista. Leivoin pienen satsin sitruunamuffareita! :o

Ei, minä en varsinaisesti ole huonolla tuulela. Olen vain lopen kyllästynyt muutamiin asioihin, joista voisi sitten märistä toisella kertaa. Nyt siis kirjoittamaan ne vajaat 3 000 sanaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS ON JOTAKIN JOSKUS TULLUT LUVATTUA, NIIN…

Joskus vaan ei jaksaisi…

En minä huvikseni valita. Eikä se ole kivaa. Enkä aina tosiaan jaksaisikaan.Se nyt on kuitenkin niin, että pieni mieli toivoo senkin kantautuvan eteenpäin, jonnekin. Ei siis vain vakkarilukijoille.

Muuten ei täällä ole mitään rapottavaa. Muistan, miten vielä osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessa ihmettelin, kun eräs tuttu invatakson käyttäjä kertoi joutuneensa olemaan sisällä koko talven.Juteltiin siinä ja sanoin varmaan, etten kestäisi. No joo, paskapuhetta. Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa. Olen kökkinyt sisätiloissa ainakin 1.5 v. ja käynyt vain ehdottoman pakolliset lääkärit ym. joita ei ole voinut kukaan muu hoitaa! Niin se piiri pikaisesti suppenee eikä tämä aina edes tunnu oudolta. Meno alas avaamaan ovea on Kuukauden Seikkailu… Tänään taas Belga saa kertoa, joko uskaltaisi yrittää itse luistella pihaan Crocsit jalassa…

Jep, torstai, eli Belga tulee ja käy ruokakaupat, apteekin ja kirjaston. Sama rundi, melkein samat asiatkin sekä hyvin samanlaiset muonat joka viikko. Pääasia, että saan ainakin omenoita ja kaffetta… Taidan leipoa lapselle mukaan muutaman muffarin! *uhoa!*

Taas ollisi oikeasti niin paljon sanottavaa, mutta se on myös niin turhaa. Lisäksi en aio enää ikinä hehkuttaa mitään, mikä ei ole sataprosenttisen varmaa. Eli eipä taida löytyä mitään kiinnostavaa lukijoillekaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTAKIN SE ODOTTAA JA ODOTTAA JA ODOTTAA!

En lisää otsikkoa tähän

Tämä on vain päivitys päivityksen vuoksi. Jos kirjoittaisin siitä, mitä tässä yön aikana ja aamulla on taas mielessä pyörinyt, makaisin tässä vielä monta tuntia. En jaksa maata enkä kirjoittaa tässä asennossa. Lisäksi nuo vtuttavat asiat ovat joko liian isoja tai monimutkaisia käsiteltäväksi tässä, sellaisenaan. Pitäkää vaan vaikka puolusteluna, en vaan jaksa toistaa samoja, minusta täysin selviä asioita jatkuvasti.

Minä vaan yritän tässä jotenkin jotakin. Ja paskat. Menen hakemaan vihannessoppani lämpiämään. Sekin on varmaan jotenkin epäterveellistä. Sen jälkeen ajattelin tehdä pari asiaa, jotka varmasti ovat kiellettyjä. Vtut minä siitäkään. Olen hieman krantusti puhuteltava tänään(kin). Tämä pitäisi-ei saa -mentaliteetti vedetään justkohta vessasta alas. Hmph.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – NYT MENI PINNA LIIAN MONTA KERTAA!

Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Ilmojen haltiat…

Ihan pieni toive sinne kollegoille eli welhottarelta haltioille – voisitteko kääntää joko kevään pysyvästi päälle tai pitää talven kohdallansa? Ei tässä muuten mitään, mutta nämä äkilliset ja jatkuvat sään vaihtelut saavat aikaan aivan stanallisia kipuja ja särkyjä. Fibro ei tykkää tästä yhtään! :( Koska on muitakin kipuja, olo on välillä veemäinen. Tosi veemäinen. Ja ihan tiedoksi, että fibrosäryt erottaa aivan selkeästi muista kivuista… eikä niihin juuri ole mistään helpotusta. *vähän yrttiteestä, ehkä…*

En minä tässä muuta. Tosin toivoisin myös, että pääsisin harjoittelemaan jonkinlaista kävelyä ja liikehdintää pikapuoliin. No ohjeiden mukaan viikon päästä? En minä nyt niin hirveästi hinkua mihinkään pakollisiin kotihommiin, ne olisi ihan kiva aina teettää muilla. On vaan asioita, jotka on ihan pakko hoitaa tämän kevään aikana ja mitä pikemmin sitä parempi! Ei mitään dharmaattista, mutta kun olen luvannut – sen pidän. Ei tämä muuten kovin valoisalta näytä. Yöt menevät huonosti, kivut herättävät jatkuvasti. Istuminen on myös kivuliasta, tosin omasta mielestäni se johtuu enempi tästä persjalkaisesta mallistani. Siksi tänäänkin lounasta on alettava rakentaa aika kohtapuoliin, koska kaikki on tauotettava välillä. Käytännön piloja nämä…

Valentiinolle lähti eilen pitkähkö, monipolvinen kirje. Lisäksi tilasin Amatsoonista pari halpismyyntikirjaa luettavaksi. Pensylvaniassa kuuluu kevät olevan tavanomaista lämpimämpi ja ilmat suorastaan mukavat. Kateus… no, sain eilen myös itse Valentiinolta kirjeen ja onneksi se on ollut jonkin aikaa matkalla eli ehkä ei kannata kadehtia mitään Jusasta! :P

Itselläni on kaksi mieletöntä pinoa kirjoja tuossa lukematta ja olen luvannut ainakin kahdesta (tai kolmesta) kirjoittaa jotakin. Mukavaa… Lisäksi löysin aikaisemmin katsomatonta liikkuvaa kuvaa. Kyllä minä kevyesti saan näillä viihdytettyä itseäni. Taas palaan sen verran kipuihin ja muuhun märinään, että harmillista on myös se, ettei maatessakaan ole kuin kaksi luvallista asentoa! Minä puudun tänne – minusta tulee halko. Tämä tässä vain sen takia, että missä ihmeen asennoissa kuvittelette minun viihdyttävän itseäni *tsihih*? Ei ole hienoja nojatuoleja(kaan). Njäh!

Turha tässä on toistella itseään. Menen laittamaan lounaan valmistelut aluillensa. Taidan tarjota taas muka-kinkkiä. hiukan erilaisena variaationa kuin viime viikolla. Ai niiiin, nytpäs on taas tuoreita omenoita!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAREMPI OLLA PUHUMATTA JA ROUSKUTTAA SITÄ OMPPUA!

Perinteet taas kunniaan!

Vietän tämänkin perstain kirijoittamalla. Ainakin Valentiinolle on laitettava postia, muuta tehdään jaksujen ja sen semmoisten mukaan.

Ei oikein hyvä, taaskaan. Olen nukkunut niin kehnosti, että pilkin jo nyt tässä koneen päällä. Särkee – onkohan taas ilmat muuttumassa. Njäh, menen ensin tuhluuttamaan itseni hyvälle tuulelle eli tilaan kirjan tai pari tuonne toisaalle. On ainakin kivaa etsiä sopivaa luettavaa. Muusta en oikein tiedä – tänään ei mitenkään hirveästi naurata…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ENEMPI HISSUKSIIN; SÄRKEE JA JUILII!

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Mitäkähän tekisi, että…

mainittaisiin? No ei, en kaipaa mitään mainintaa! Mitäkähän siis tekisi, että löytyisi sellaista tekemistä, jota olisi lupa tehdä? :o Minä vaan suunnittelen enkä pääse siitä eteenpäin, koska en saa / voi tehdä jotain perin simppeliä juttua (esim. ryömiä alakaappeihin). Olkoot sitten, mutta tietyt asiat rassaavat pientä päätä joskus ihan turhaan.

On, minulla on toki tekemistä – ihan luvattuakin. Mutta kun minä tahtoisin ilmeisesti jotakin ihan muuta! Pitäisi ehkä ensin päästä kokeilemaan, voinko alkaa kiertää hullunrinkiä jo talon ympäri vai eivätkö paikat kestä… On niin monta sellaista asiaa, jotka olisi itse hoidettava eli mentävä paikalle. Ihan ekaksi näöntarkastus ainakin. Toisekseen asia, jonka jo olen laittanut alulle eli kodon langaton verkko kaikkine lisähärpäkkeineen. Ei, asialle ei vielä ole konkreettisesti tehty mitään. Puhuttu & konsultoitu, nyt etsiskelen sopivia tarvittavia vekotteja. Sitten ovat nuo ikuisuusasiat eli vaatekaappien organiseeraaminen ja perkaus. Toisena ajankohtaisena viherviitakon kasvien tsekkaus, multien vaihto ja osaan uudet ruukut jne. Semmoista tavallista keväthommaa siis. Ärh. Kai sitä pitää vain alkaa noita kasveja hissukseen käsitellä, muuhun ei yksin pysty – eikä niihinkään läheskään kaikkiin. Jotakin on tehtävä tai menee se vähäkin järki!

Eilinen meni vielä väsyn merkeissä ja päivälläkin torkkuen. Yö katkonaisesti, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Jos jotakin pystyisi tekemään enemmän päivisin, ei tarvitsisi maata niin paljon eivätkä ne kivut sitten iskisi aina keskellä yötä *ainakaan toivottavasti*. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Josta tuli mieleen, että se kipupkl:n lekuri soittaa huomenna. Minulla ei ole mitään järkevää keskusteltavaa ihmisen kanssa, joka väkisin tyrkyttää mielipidelääkettä ja nauraa kertomilleni kivuille. Ei jumankauta el:n toimenkuvaan kuulu se, että asiakkaille nauretaan! Toki sitä on tottunut kaikenlaiseen kohteluun, mutta minusta tuntuu etten halua asioida tämän tahon kanssa millään tavalla… Mielelläni ottaisin pari lausuntoa ja lähetettä, mutta varmaan niidenkin pyytäminen on hullua, turhaa, naurettavaa ja tarpeetonta. Toisaalta, sellainenhan minä juuri olen!

Huomattavissa lievä katkeroitumista? No varmasti, koska kipuihin ei sinänsä pure mikään. Kehotetaan liikkumaan, mutta ei saa *rajoitukset jne*. Määräillään tekemään yhtä-ja-toista, muttei kuitenkaan anneta pohjaedellytyksiä toimiin *fysterppa & muut keinot*. Ilman lääkärin lähetettä ja / tai lausuntoa kun ei pysty viemään tiettyjä juttuja läpi. Tai pystyy, jos olisi rahaa heittää tuhluutettavaksi. Nyt ei todellakaan ole.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ÄRSYYNTYNYT SUUNNITTELIJA