Kuoppia – enempi kuoppia!

Olen jo pitkään tiennyt (no – ainakin ollut sitä mieltä), että lääkkeet vaikuttavat meikäläiseen oudoilla tavoilla tai eivät ollenkaan. Nyt olen seurannut tässä leikkauksen jälkeen suht tarkasti ja totta se on, aika jännilläkin (mutta toki sairaan loogisilla) tavoilla. Otan samat tietyt lääkkeet 8 h välein, vaikutuksen pitäisi olla tietynlainen ja toki aina samanlainen. No, vastahankaisella Polkalla ei ole! Aamulla ei ole juuri lainkaan vaikutusta. Päivälääke alkaa tehota vasta useiden tuntien kuluttua ja yösatsi toimii niin kuin pitääkin. Tämän mukaan minun kannattaisi nukkua päivät ja herätä vasta iltapäivällä, jotta pystyisin tekemään jotakin. Koska muutenkaan en nuku ja vuorokausirytmi on täysin olematon, en uskalla ruveta tätä enää järjestelemään… Juu, asiaan varmaan vaikuttavat syömiset jne. Mutta kun ei pitäisi. Lisäksi olen saanut syömiset ja juomiset nyt siihen samaan sopivaan määrään ja ajoitukseen kuin ennen tätä saiskuhässäkkää (joka sai siis meikäläisen ruoka- ja juomapolitiikan persiilleen, vaikken mitenkään tarkkaan näitä asioita edes säätele tai muutenkaan hallitse!). Ai niin, tiedoksi siis vielä, että näitä ei voi napsia miten huvittaa eli siirrellä *ainakaan käskyjen ja kieltojen mukaan* noita ottamisaikoja ja -välejä omin luvin.

Tämä tässä alussa taas siksi, että eilinen oli oikeinkin paha päivä! Kipuja, lisää kipuja, tarjolla myös erilaisia kipuja… ärh. Hiukan helpotti tosiaan alkuillasta, jolloin sain edes liikuteltua itseäni ja tuntui jopa vähän lämpimältä. Sain yllättäen *no joo, riittävästi valvottuani* pätkittäisiä unia myös yöllä. Sellaisia vartin ja jopa puolen tunnin pätkiä. Suoranaista ylellisyyttä siis! ;) Kissakin vaikutti ilahtuneelta, kun nukkuu nykyään tuossa naapurityynyllä. Hän on selkeästi ottanut tehtäväkseen huolehtia minusta eli olla käytettävissä heti, jos tarvitsen tassuhoitoa tai silitysterapiaa! Leidi Minnie on myös ihastunut Nurse Susuun. Niinä päivinä, kun Susua ei näy, kissi käyttäytyy hieman huonosti tuossa keskipäivän tienoolla ja menee sitten nukkumaan pettyneenä. :) Selkeästi hänelle on tarjottu poikkeuksellisia virikkeitä, joita nyt siis odottaa. Jos ja kun minä tästä tokenen, etsinkin taas koko kassin leluja esiin. Minnillä on rutosti saatuja ja itse tehtyjä sekä tehdastekoisia leluja, rinkuloita ja muuta kivaa. Siinä yleensä käy niin, että jutut kiinnostavat vain hetken ja sen jälkeen ne unohtuvat nurkkaan – nurkkaan, josta ne taas löydetään kuukausien kuluttua. Susun kanssa Minni leikkii villalangoilla. Minun kanssani etoparas lelu on hieman tankea muovipussi, jota voi näljätä ja heitellä sekä sitten unohtaa mieluusti keittiön pöydälle tai suoraan kulkureitille *liukas ja kissankuolainen pussi on vekkuli temppu kantapään alla!*.

Belga tulee tänään ja käy kirjastossa sekä kaupoilla. Kummastakaan ei ole paljoa tuotavaa: varatut kirjat ja kaffetta sekä hetelmiä. Muonaa on ja lisäksi Nurse Susu on tuonut valmista apetta, joka on oikein mukavaa vaihtelua. Kirjojakin on, koska olen ollut niin kipeä ettei lukeminenkaan ole jatkuvasti maistunut. Tästä voitte siis todella päätellä jotakin, jos minä en lue öisin. Kyse ei oikeastaan ole keskittymisestä vaan näistä kivuista ja pakkomakuusta – asento on niin epämukava, että läppärin tuijottaminen on usein helpompaa kuin kääntää painavan kirjan sivuja. Ja kun suuntaan keittiöön istumaan ja lukemaan, istuminen alkaa rasittaa nopeasti ja kivut *taas* estävät sekä ajan viettämisen muualla kuin sängyssä ja samalla tietenkin myös lukemisen. Hyvä puoli on se, että kirjoja on isot pinot! Kyllä ne tässä kuluvat, vaikka himppasen tavallista hitaammin… Köyhä ja tumpelo kaipaisi nyt sellaista isoa ja tanakkaa prinsessatuolia, jossa olisi tukeva istua ja joka olisi sopivan korkea. Käsinojat tietty ja vaikka mitä, ähh. Turha huokailla, näillä mennään mitä on. On se nyt prkele, jollei tästä muka voi kuntoutua. Tosin kaikki ”ohjatut harjoitteet” ym. saavat entistä kipeämmäksi (juu, juu, joku nyt sanoo, että sehän se on tarkoituskin). Tarkoitus tuskin lienee, että ne tuovat esiin entistä pahempia kipuja toisaalla eivätkä saa mitään entisiä kuitenkaan karkoitettua tai edes ihan pikkuisen helpotettua. Sorry! Tämä selitys on taas niin omituisesti laadittu, että tästä tuskin saa selvää. :(

On intoa ja on haluja sekä varsinkin hyviä suunnitelmia. Mutta kun saan hiissattua itseni keittiöön ja pitäisi alkaa toimia, jaksut riittävät vain hetken. Aivan liian lyhyen hetken. Tauottelu ei tässäkään auta, koska silloin pitäisi lounasta alkaa laatia jo aamuyön tunneilla. Tämä vain noin niinkuin viikonlopun trad. lounasta ajatellen. Mutta yritän minä silti! Jospa edellisenä iltana pystyisi tekemään jo jotain pientä ja silleensä… Kuten sanoin, muonaa on. Minä nyt vaan olen niin prleen itsepäinen, että tahtoisin ihan itse tehdä meille ruokaa, nih!

Muuten olen sitä mieltä, että kaiken ollessa kallista, sairaalan hoitopäivämaksu on mielestäni kohtuullinen. Sain siis eilen laskun tuosta ajasta. Lasku kaikkinensa oli pienempi kuin yksi hammaslääkärikäynti (jossa oli yksi paikkaus, puudutus ja hampaan poisto). Jotenkin tämä ei loogisesti käy järkeen, mutta olen tietysti tyytyväinen asioiden ollessa näin ja ettei jokaisesta lääkkeestä tms. laskuteta erikseen. Kuitenkin, kun ajatellaan millainen järjestelmä hoidon takana pyörii kaikkinensa, on lasku siitä mielestäni siis kohtuullista! Hoidon tasoista ollaan montaa mieltä, minulla ei siitä varsinaisesti ole mitään valittamista. Tietyistä toimintaperiaatteista ja oheispalveluista kyllä voisi keskustella pitkään ja hartaasti, mutta se onkin sitten taas eri asia!

Räyh – kyllä taas pitäisi saada asioita eteenpäin, mutta taitaa jäädä yritykseksi. Sekin tässä rassaaa ajatuksia. Lisäksi mieli tekisi kovasti toteuttaa eräs juttu, mutta kun – niin – en tiedä tuleeko tässä kuntoon vaiko eikö ja jos niin milloin. Hmph. Epätietoisuutta on residenssi täynnä eikä se tästä tänään miksikään muutu. Lähden riisumaan pari kurttuomenaa ja lukemaan edes hetkeksi.

ALLEKIRJOITUS
                                    POLKA – MIKÄÄN EI TUNNU OIKEALTA!

Yulea

Kaikille lukijoille hyvää Yulea!

yulecat5Rauhaa, valoa ja iloa kohti – päivät pitenevät pian jo parilla minuutilla! ;)

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA – NYHJÄÄ PIMEISSÄ NURKISSA…

Torpassa vieraita

Tekisi melkein mieli uutisoida näkyvästi, mutta ei se sentään niiiiin erikoista ole. ;) Ehkä erikoisempaa on se, että Nainen, Joka jne. ei itse muistanut käyneensä täällä viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Okei, ymmärrän. Hän on hyvin sitoutunut työhönsä ja vapaa-aika on myös jyvitetty mielekkäästi – myös vierailuille. Aikaisemmin tapasimme useammin, silloin kun vielä pääsin liikkeelle ilman erityisjärjestelyjä. Asiaan eli minun oli todistettava esimerkein, ettei hän todellakaan ole poikennut täällä pitkään aikaan. Oli ihan mukava nähdä, päivittää kaikkien yhteisten tuttujen kuulumiset ja tilanne, keskustella henkeviä sekä syödä hyvin. :)

Valitettavasti hänen eiliinen käyntinsä tuotti myös meikäläiselle pieniä aktiviteetteja, jotka kostautuivat jo aamuyöstä ja tilanne tässä vain pahenee. Olen tosi jäykkä ja äärikipeä. Pelkkä kirjoittaminen on melkoisen työn ja yrityksen takana. Argh! :( En nimittäin pääsyt lepuuttamaan kuin vasta alkuillasta eli olin tolpillani reilut 14 h ja se on vähän liikaa. Lihakset ovat täysjumissa, nivelet huutelevat rumia ja muutenkaan ei koko Polka oikein toimi… Minä oliin valmis kokeilemaan tätä lääkitystä ja onnittelenkin toveri kivuliasta toimivasta systeemistä *tietty vähän kateellisena toivoen tuon olevan aina se yksi mahdollinen vaihtoehto jokaiselle kipupotilaalle*! Kannattaa muuten tsekata tämä linkki, vaikka sillä onkin jo vähän ikää…

Seniors-LegalizeMedicalMarijuanaBillboard-111-1-640x254Verotiedotkin ovat tänään taas tarjolla, eivät vielä näin aikaisin. Ei pääse siis kadehtimaan ja katkeroitumaan *wirn*. En jaksa ihmeemmin kadehtia rahaa – tosin sillä saisi parempaa hoitoa tai siis oikeastaan noin yleensä ottaen lääkärin hoitoa ja lääkkeitä määräysten mukaisesti, fysioterapiaa, soveltuvat apuvällineet ja paljon muuta (turhaa?). Kohta ei enää ole oikeasti varaa sairastaa, koska – ylläri, ylläri – säästöt ja leikkaukset kohdistuvat sairastaviin. KELA-korvauksia leikataan kaikilta osin. Minä en enää ymmärrä. Omavastuu lääkkeissä ja taksikuluissa nousee niin, että hyvin harva lopulta pääsee ao. piiriin. Lähinnä vakavasti sairaat (tai sitten esim. erästä tiettyä lääkettä syömään suostuvat!!!!) tai hyvin kaukana julkisista palveluista asuvat. Ei liene yllätys, että KELA varmasti tietää saman ryhmän olevan jo ennestään tiukoilla eli otetaan juuri sen verran, ettei vielä joudu / pääse sosiaalituen piiriin. Vai olettaako KELA jo ennestään, että tämä olisikin siirtoa taskusta toiseen? Että jokainen jo saisi ns. ilmaiset lääkkeet sos.tston päätöksellä? Minusta tämä on jotenkin niin kovin harhaista myös siksi, että monet ovat käyttäneet yksityislääkäriä julkisen sektorin toimimattomuuden, erittäin pitkien jonojen tai vastaavien syiden takia. Ei siksi, että olisi jotenkin hienoa tai parempaa käydä siellä yksityissektorilla… Hyyssin kipupoli ei ota edes jonoon muita kuin ohjeen mukaisesti eli sinne ei yksinkertaisesti pääse. Arvauskeskuksen lääkäreiltä ei edes voi odottaa olevan tarkempia tietoa kivunlievityksen useista eri muodoista, joista lääkitys (ei-perinteinen lääkitys yhdessä erilaisten muiden keinojen kanssa) on vain yksi! Onneksi meikäläinen sai silloin veronpalautusta, joka mahdollisti ajan varaamisen yksityiseltä kipuklinikalta! Sama lienee vuorossa tänä vuonna…

Muuta? No, minähän aina linkitän sinne ja tänne, Iltahupuloihinkin usein. Mutta en nyt ihan näille sivustoille kuitenkaan *muistaakseni*. Se nyt vain on niin, että jos edes yrittää olla kriittinen ja etsiä tietoa, sitä oikeaa ja perusteltua on vaikea löytää. Ei ihme, että minulla ja monella muullakin (kuulin huhuja…) kuluu uutisten lukemiseen jokunen tunti päivässä. Itsellä menee aamuisin kevyesti noin kolme tuntia. Eikä se ole vielä edes paljon eli en ehdi tarkistaa aina edes lähteitä… ;)

Jospa nyt menisi keittämään toiset aamukaffet ja nakertaisi puolikkaan oneman…

 

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JO VAIN SE TAAS MÄHRYSTÄÄ UUTISVIITAKOSSA

Harvoin kannattaa odottaa

Harvoin odottamisesta mitään hyvää seuraa. Iltayöllä jotkut suunnitelmat tuntuvat jopa hyviltä, aamulla eivät. Yleensä ne ovat toteuttamiskelvottomia päivänvalossa. :( Olen pahasti jumittunut lekuriongelmiin. Tänään kuitenkin laitan viestiä Horttoniin, koska   tekstejä ei ole tullut enkä saa siis mitään eteenpäin ao. pohjalta. Aika kuluu, tilanne huononee ja mömelötkin loppuvat. On siis tehtävä jotakin muuta laillista. Yksi vaihtoehto on hoitaa kaikki yksityisesti. Rahalla, jota ei periaatteessa ole. Ratkaisu on käyttää lainarahaa ja jättää velat muiden maksettavaksi, jos henki lähtee. Eihän se minua sitten enää hetkauta!

Eilinen oli taas erittäin huono päivä. Vaikka en mitään erityistä tehnyt, silti *tai siksi* kivut olivat aivan järjettömiä. Edes huonoimmista huonoin kirja kera typerimmän liikkuvan kuvan ja makean juotavan eivät tehonneet. Mömelöistä ei enää edes jaksa valittaa. Pitäisiköhän ajaa alas kaikki lääkitys? :P

Sorry, en malta olla väni-märisemättä. Jospa nyt kirjoittaisin sen yhden viestin, poistuisin lukemaan viimeisintä kirjaston opusta sekä keittelemään kukkakaalia. Syödä pitää kuitenkin. Ja hoitaa kissa-asiat. Onneksi Lady Minniellä on mukavaa. >o<

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – LIIKKUU MINIMAALISESTI

Minni korottaa ääntään

Hei, kavrut! Mä tiän, ett te ootte halunneet jo tosi pitkään mun skrivaavan jotain itte. Joo, mutt tiätteks tei, toi Möhkö ei vaan oo suastunut jelppiin. :( Muute mitää, mutt arvaatteks onks hankalaa näpytellä tassuill tätä läppärin näppist?! Just! On siis.. Nii ni ihan ekaks pitää sanoo, ett ei oo mein Möhkö enää yäkkäkipee. Ei tosiaan oo. Siinä se pupeltaa taas, siis hei taas! Ekaks se pupelsi iha aamust jotai hetelmää. Nyt se pupeltaa juustoo ja leipää ja kaffetta. Siis se vaa pupeltaa ihan koko aika. Onneks mäki oon saanut hiimusest heekkui. Eilenki mä sain maistaa sen kanapupelluksest biitin ja tänää maistoin juustoo. Haisulijuustoo, tarttu mun söpöihin hampuleihin!

Mnn2Mä muuten voin oikee paksusti, siis sillee tavallisest. ;) Möhkö sanoo, ett mä oon kasvanu. Kai mä oon… Se sanoo kans, ett mull on paksu pää. En tiijä mitä se sillä meinaa, vähä oon epäluulone. Mutt silti se prakastaa munta huujasti, siit mä oon vaama! Mä oon nykyään hirmusen lähene sen kaa. Me goisitaa lähekkäi, joskus mä goisin sen leuan allakii. Mun uus tosi jännä harrastus on kumparelasku! *ton mä jouduin lunttimaan Kuukkelist, ett mikä sen oikee nimi on* Mein torpas kumparelasku on semmost, ett Möhkö makaa ja lukee tai tsiigaa jotain elävei kuvei koneelt. Mä hiippailen sen lonkan päälle, se on se korkein kohta sänkys. Mä ensin istun siinä, sitt meen maate ja mua pitää silittää ja paijattaa. Sitt mä venyn väh aikastas paljon ja alan luistaa alas peitolle. Sitä mä jaksan vaiks kuin kauaa. Toisaalt, hjoo. En tiijä, tarkottiks Möhkö sitä vai oliks se mun viiheaavio, mutt tippusin siit päälleni sitt – kops-kops-kops sano mun pää. Oli vähä hölmistyny fiilis, hei! Mutt se on ihan paras leikki melkee. Sitt mä kans hiippailen outoihi paikkoihi ton viakkuu öisin. Niinko nualeen sen koovii *koovat maistuu ihan paahaalt*, nenää, suita ja soomii. Soomii saa kans sitt purettaa välill, niil ei oo nii välii. Sille helläst purittaa niinko.

Meill kävikii eile se kiva kissihaisunen setä ja se yks leidi. Mä sain keemaa ja kukkei, mä-mä-mä sain ihan kaikkee! :D Heekkui hiiveesti. Möhkö sanoo, etei sais syyä kaikkii kukkei ja mä yritän olla nätiste. Juu, en syä niit tulppei – värit on kyll tosi uppeet! Mutt kaikkee vihreetkää en sitt syä, en tosissaa! Möhkö nimittäi sano, ett se meinaa just mennä jotai vihreehommaa tekeen. Mä luulen, ett mä menenki goisaan sitt. Mutt hei, mä kiittelen keemast. Möhkö pakastaa sitä mulle-mulle-mulle pakastimettimes semmosina piäninä palasina (toim. huom. jääkuutioina) ja sitt se riittää tooooooosi pitkään.

Mä meen ny ja Möhkö vaa ropottaa vihreitte kaa. Hei, se vissiin skrivaa sitt huamen. Mutt mä paan tähä tonne foton munsta. SP-tätsy on ottanu sen tos aikasemmi. Enks ookki viahko? :)

ALLEKIRJOITUS

                                                 MINNIE THE MOOCHER

Ohjattiin ovelle…

suhteellisen epäkohteeliasti eli tyyliin Otta niska-pärshe kiini heittä åvi ulös. ;) Aiheutin siis kohtuutonta pahennusta *sorry*. Lisärapoa huomenna, olen rätti.

 

POLKA

Posliiniviidakko, II

Eilen, tasan klo 22.05 tuli aivan hemmetin huono olo. Yritin lepuuttaa iltamömelöillä, mutta se vain paheni. Sitten tuotoksia alkoikin tulla kummastakin päästä, kuume nousi ja olo paheni pahenemistaan. Kun selkä ja lonkat huusivat kivusta, oli taistelua päästä edes valkoiseen viidakkoon.  Jälki oli rumaa ja nesteitä poistui litroittain! :( Nukuttua en tietenkään saanut ja naapurikin tuntui valvovan kuunnellen yökkimistäni *en osaa oksua sievästi!*

Aamulla ei enää tullut mitään. Aloin hissukseen juoda appelsiinivettä (pari lusikallista itse puristettua appelsiinimehua ja loput kylmää vettä) ja se pysyy sisällä. Toivottavasti tästä tokeentuu. Vielä olen aivan petikamaa, mömmöjen ja veden voimalla yritän vähän lukea ja katsella jotain. Ei pidä liikaa käpertyä huonoon oloon, koska ajatellenhan se vain pahenee. Tarttuukohan tauti Blogistaniasta? ;) *no ei, ei tosissaan*

Nyt olisi kiva, jos Valentiino olisi hoitamassa minua…

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – AIVAN REPO JA JAKSAMATON

Meillä kävi vieras!

Tai ainakin melkein vieras… Hörhö nimittäin soitti ja halusi keskustella rauhallisesti kais-tiijätte-mistä eli siitä rosisjutusta ja muusta. Lupasin. Kas kummaa, hän hyväksyi asian tämänhetkiset toimet ihan oikeina, pyysi anteeksi vielä uudelleen ja halusi olla kaveri jälleen. Ja ei – ei pyytänyt vippiä, olisi jopa tarjonnut huikat. En ottanut, mutta keitin kaffet. Eli tulikin sitten vietettyä puoli iltapäivää Hörhön kanssa juoruillen kaikista yhteisistä tutuista ja tilanteita päivittäen. Asia siis on kunnossa kaikin puolin, hyvä niin. Meikäläisen mainekin on samalla puhdistunut siellä, missä pitääkin. ;)

Eipä siinä sitten muuta enää jaksanutkaan. Belgalle soitin kysyäkseni tänään kauppa- ja postireissulle, poika vastasi hekotellen puhelimeen. Hekotus oli niin hauskaa, että kysyin vain ehtiikö tänään avukseni ja kun lupasi, sanoin, että voikin mennä jatkaan sitä tekemistä mikä oli meneillään keskeyttäessäni hekotuksen. En taida uskaltaa edes arvailla, mitä siellä tapahtui… :P

Posti toi ensinnäkin vuokrankorotusilmoituksen eli vuoden vaihteessa vuokra nousee taas jonkun kympin *huokaus*. Kuten tavallisestikin, ei sen enempää eikä vähempää. Eikö vain olekin jännää? Yhdessä asunnossa ja kahtena vuonna vuokra hiukan laski, toisena vuonna jopa enemmän. Sen jälkeen se nousikin jo sitten ihan kunnolla… tosi jännää tämä asumisoikeus: koskaan ei tiedä paljonko maksaa ja mistä. Mitään ei kuitenkaan saa lahjaksi, se on selvä. Lisäksi tuli kirje Valentiinolta, menenkin taas selaamaan Amatsoonia! Huomenna pitää kirjoittaa vastine, kun vaan taas jaksaisi. On välillä vaan niin väsy, eikä juttu oikein kulje. Kun ei nyt ole mitään erityistä kerrottavaakaan tällä kertaa.

Taidan jäädä odottamaan Belgaa, että voisi laittaa jotakin hyvää iltapäiväksi syötäväksi. Mitäkähän se hyvä oikein voisi olla, on enempi ongelma? Jotain, mitä Liiteristä saa halvalla *tai ainakin edes osan siitä*. En eilenkään saanut lähdettyä ulos, jalka on vieläkin vähän jumissa eikä oikein vielä tokene normaaliinkaan ontumiseen. Fysterppa aikoo ilmaantua ensi vkolla kotikäynnille näyttämään uusia, kivoja liikkeitä *not!*. Just!
keep-calm-and-love-drugsKahvi kiinnostaa nyt enempi, sorry vaan.

ALLEKIRJOITUS
                                                    POLKA – KAFFESIEPPO!

Mielipiteeni

on harvinaisen yhtenevä tämän kanssa!

Ei muuta sanottavaa, ei todellakaan.

Mylly vikasietotilassa, ongelma vakavampi kuin luulin. Iso Vika, Belga tulossa keskiviikkona…. <3

ALLEKIRJOITUS

                                              POLKA – HANKAA VASTAAN!

Yleisön pyynnöstä – Lady Minnie!

Nii, ku te kerta ootte joku pyytäny, ett mä skrivaisin jotai tänne? Eiks? Juu, mä lukitin kyll tualta jotain semmosta. Ekaks, sori vaa, ett mun siävät ja söppelit tassunkat vähä viälä lispuu täss näppiksel! Mutt hei, eihä se mitää haittaa. Ton emon jutskat on kuiteski nii tylsii, vaiks sill oiskii muka paremmat tumputt siis semmoset ulokkeet mill skrivaa >o<

Toi sanoo, ett mä oon kasvanu! Se muute ei sitt tarkota, ett mä olsin mikää pläski *niinku toi emo!* Tuala on toi foto alhaala, voitte itte tsiigaa. En oo pläski ku ihan sopusuhtane, nätti likka. Teinari, sanoo noi kaikki. No juu, on mull vähäå kevättä kaikiss rinnois :)
OLYMPUS DIGITAL CAMERAMitä mä sitt teen? No mull on ihan äldest kaikkee duunii; mä tsiigaan, ett toi hoitaa kissihiekan putsaukset, mun raksukupit ja vesikupit ja mun kasvit ja mun kaikki. Kaikki on mun-mun-mun ja haldaan tätä torppaa nääs. Toi on kyll vähä uudelleenkoulutuksen tarpees, voisiks joku hoitaa sen pualen? Mull voi sitt vaiks privata eriksee… Ei muute, mutt eilenkii se otti sen karmee otuksen tualta kaapista ja alko hurruuttaa kaikkii mun just sopivaks karvottamii paikkoi :( Hirvee homma saada kaikki taas mukavan karvaseks ja sopivaks! Eiks oo epistä. Ja sitt se sanoo, ett en sais hyppii täss näppiksel! En muka sais, hei, miten muuten muka saisin skrivailla? Kysyn vaan siis, tää on ihan tämmönen kissaoikeusjuttu! Mull on oltava vapaa kommuniseeraan mun frendien kaa muuallakii, nih kerta. Mull on jonku verra frendei tual ympäriinsä, ett ei voi muut ku meilailla vaa.

Toi on vähä uhkaillu, ett mentäis käymää vetskull. Ei muute mennä! Se on kyll ihan selvä juttu. Toi on leikannu mun kynsei ja mä oon antanut sen tekee sen. Se on ihan okei. Mutt sitt, hei, voitteks te kuvitella, ett mä siis mä joudun ihan pyytään niinku huamioo itelleen!!! Jos sill on liikaa noit rättei päällä, se ei heti reakeeraa mihkää tönimisii tai tökkimisii tassunkoil – ei ainaskaa, jos sill on ne vekotit viäl korvis. Tiätteks mitä mä sitt oon alkanu tekee? Mä puretan sillee oikee varovast, niinku näykkäsen mun piänil söppelihampuleil ton korvast tai ponnarist! Ja Pojan kaa, tsihih. Se aina peljästyy ihan hirveest! :D Mutt toi ei, se rapsuu sitt kyll ja ottaa syliin ja paijattaa ja me tsiigataa tirppoi täst masiinast. Täsä on hurjan paljo semmosii ohjelmei ku näkyy tirppoi erilaisii… mä tykkään <3 Nii, emmä niinku oikeesti pure tai mitää. Mä sillee vaan helläst huamautan, ett mä oon niinku aikastas tärkee!

Mä syän viäläki mialuite raksui ja vodaa. En syä sitä määkäruakaa, en. Mutt joskus mä oon saanu piänei biitei fisui tai sitt semmost tirppalintuu. Oon syäny, vähä. Toi sano, ett totutellaa vähä. Sopii. Raksut on kuiteskii parast. Mutt mitä menee palvelija ja tekittää: ostaa väärii halpisraksui! Siit pitäis kyll saara jo semmone huamautus ainaskii… no mä lupasin syädä tän kerran noi loppuu, jos sitt saa niit toisii mihi mä oon tottunu. Eile tääl oli Poika ja me syätii fisuu, siin oli kyll liikaa kaikkee muut, ett mä vaan semmose piäne biiti sitt maistoin. Noi rohmus muute. Jäks.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAHuamasitteks tei muute, ett mä tos emol jo tekasin mun ekat sydänpissit! Mä pistän sen kuvan tähä uudestaa, jos vaiks joku ei muka sitä oo huamannu. Ei kyll kukaa taaskaa sanonu mitää *möks* :( Mutt hei, nyt mun tarvii mennä. Toi kaivelee kaappei ja mäki taho kaappeihi!!! >o<

                                        Tein Lady Minnie – The One And Only!

ALLEKIRJOITUS
POLKA – MITÄS MINÄ OLEN TÄHÄN SANOMAAN…