Ehei, ei minusta niin helpolla eroon pääse, vaikka joku ehkä toivoisi!
Olipa todella outoa hässäkkää eli ylläpidon palvelin blokkasi jatkuvasti IP-osoitteeni. En päässyt edes katsomaan blogia, saati sitten kirjoittamaan tai kommaamaan. Kiitos Susulle tilannetiedotuksesta sekä Toverille kaikesta avusta – tässä on tietty pakko mainita, että me kaikki olemme turkulaisia.
Ai että mitä tekemistä tällä on asian kanssa? No ei varmaan yhtään mitään!
Viikon aikana ei ole tapahtunut sen ihmeempiä. Kutsu leikkuun jälkitarkastukseen tuli, ensi viikon keskiviikkona ja ilta-aika. Vandaan Toverittaren Miäs on luvannut kyytiä, josta kiitän jo etukäteen. Muuten ehkä menisi hermo taas Kela-taksoihin… on ollut muutama tosi huono kokemus, joista hirvein oli paluu saiskusta kotiin.
Josta tulikin mieleen, että yritin aivan suoraan kysymällä selvittää, kuka omistaa (eli kerää rahat ja hoitaa järjestelyt) Helsingin Kela-taksien tilauskeskuksen. Löysin sivuston, kukaan ei vaan suostu vastaamaan suoraan. Jännästi on tiedot jonnekin jömmattu. Olisin vain halunnut tietää, kenelle tipahtaa 3 – 5 euroa jokaisesta puhelustani sinne…
Koska tuota jälkitarkastusta jne. ei ole vielä ollut, en ole uskaltautunut tekemään kaikkea, esim. kumartelemaan ja kyykistelemään. Tässä on sellaisia juttuja, jotka vars. lekuri ehdottomasti kielsi edes yrittämästä. Siksi tämäkin viikko on jatkunut velttoilulla. Sen verran kuitenkin, että joka päivä olen yrittänyt hipsiä edes muutaman askelen ilman mitään tukia ja avitusta. Onnistuu, mutta varovasti – ehkä varon liikaakin. Toivon vaan niin kovasti, että pääsisin liikkeelle! Vaikka sitten rollerin ja / tai kepin kanssa, mutta kuitenkin.
Viikon aikana on tietty luettu paljon ja ahkerasti uutisia. Ei hyvältä kuulosta, missään päin. Meillä lähinnä odotellaan talouden kiristymistä entisestään, siis ihan perskohtaisesti. Jossakin siitä jo olikin kirjoitus, nyt en vain löydä llinksua. Eli kohta kälyisässä tilanteessa olemme juuri me, jotka emme saa mitään tukia ja avustuksia ja yritämme vain maksaa vuokran ja laskut. Jäljelle ei jää paljoakaan, kun ostaa vielä lääkkeet, maksaa lekuri- ym. sairauskulut. Belga on kohta myös vielä tiukemmalla, jollei ottaisikaan pakko-opintolainaa. Jo nyt hänenkin ruokabudjettinsa on pienehkö eli korkeintaan 80 juuroa kuukaudessa. Eihän tähän ole mitään ratkaisua, ainoa keino on se, että minä teen vain isompia annoksia muonaa ja pakastan osan Belgaa varten sekä lykkään evästä mukaan. Laps taas puolestaan avittaa minua kotihommissa, sen minkä pystyy ja osaa. Vaihtokauppaa siis, muuten ei pärjäillä!

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että nuo koulutukseen ja opiskeluun liittyvät säästöt ja pakkolait kasvattavat eriarvoisuutta! Kohta ei halu opiskella, älykkyys ja kyky riitä, mutta rahalla pääsee mihin vain. Grrr, palataan siis vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen ja se ei taatusti palvele kenenkään etuja. 
Sen sijaan tänään näin iltapäivälehdessä ensimmäisen kohtuullisen objektiivisen tekstin kannabiksesta Suomessa. Näköjään juttua on tulossa lisääkin, hyvä! Minä erityisesti toivoisin, että puhuttaisiin kannabiksen lääkekäytöstä l. lääkekannabiksesta, jolle on erittäin vaikea saada nykyisin reseptiä. Tämä tässä vain siksi, että se olisi meikäläisen sairauksiin yksi mahdollinen lääke (tämän opiaattimäärän sekä kaikenlaisia sivuoireita tuottavan muun lääkityksen vaihtoehtona)…
Kommattavaa olisi ehkä paljonkin, mutta palaamme asioihin. Minä lähden kohta valmistelemaan lounasta; tänään vuorossa täytetyt paprikat ja bataattihässäkkä kera sienisalaatin. Mahdollisesti tekaisen myös pikapullaa, johon tarvitaan vähän perustarvikkeita ja nekin vain sekoitetaan sekä tyrkätään uuniin.
Se on jo maaliskuu ja päivät pitenevät… ööööö… päivittäin ihan.. öööö… silmissä! 

POLKA – TÄÄLLÄ SE JAKSAA KÄNÄTTÄÄ EDELLEEN…