Lisää itsekeskeistä jorinaa

Ei minulla ennenkään ole ollut ihmeempää kerrottavaa. Nyt yleensä vielä vähemmän. Maailma oudosti supistuu, mutta siihen tottuu itse nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Minä varmasti laitostuisin äärimmäisen helposti. ;)

Maailman uutisissa olisi ehkä paljonkin kommattavaa, mutta oletan kaikkien ihan itse ne lukeneen enkä jaksa tuputtaa nyt omia mielipiteitäni *koska kyseessä ei ole mitään todella järisyttävää*. Kehun mieluummin Omaa Rakasta Sähköhuopaani, sillä residenssissä on jälleen jäätävää ja kosteaa. Leidi Minni osallistuu kehuihin, sillä hän hallitsee osaa huovan nurkasta tuossa korvani vieressä ja hurisee niin, että näppiskin tärisee. Kissan prakkautta ja huolenpitoa! <3

Joka päivälle on säästelty jotain jännää ja tänään se on pakkoruisku ilman sidoksia ja tod.näk. siis niiden lopullinen jättäminen pois. Nurse Susu on luvannut tulla paikalle ja ns. ulkopuolisen silmin katsoa, näkyykö punoitusta tms. Tässä on se ongelma, että itse en tuota haavaa näe ja peilin kautta on vaikea arvioida yhtään mitään. Toivomme siis siististi parantunutta leikkuuarpea!

Koipi särkeilee edellensä ja välillä aika pahastikin. Mietin, pitäisikö kilauttaa hoitsulle vai jättäisikö huomiseen – silloin voisi rapota haavan kunnostakin (arvelen sitä ehkä kysyttävän). Koipi sai eilen kylmäkäsittelyä lunta pussiin -menetelmällä ja se välillä hetken auttoi. Ärrrh, olenko nyt aivan himppasen katkera siitäkin, että jos muuten olisikin melkein OK, tulee sitten jotain tämmöistä. Kai se on vaan edelleen uskottava, ettei se tuuri muutu kovin helpolla… :( Muutenkin ehkä pari sanaa auktoriteetin suusta voisi olla tarpeen. Mietin jatkuvasti, mitä minun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä jne. Sitten minä vain makoilen kahdessa asennossa, istuskelen hetkiä  keittiössä ja kierrän pari hullunrundia jotakin etsien tai tehden… Eli minä en siis tee yhtään mitään! Ai niin, noihin em. toimintoihin sisältyvät kaikki ne liikkeet, joita on neuvottu tekemään. Silti! Tunnen itseni niin kirotun turhaksi, taas.

Asiallisina asioina makselin eilen laskuja, joten perustarpeet on turvattu. Tekisi mieli tehdä sitä-ja-tätä, mutta… niin… kun minä en ole mikään ennustaja. Ehkä tämän jahkaamisen sijaan soitan ja tiedustan noita paria asiaa. Siinä on vain aina se pieni uhka, että pitäisi mennä näytille ja sitä minä en kestä. Kotimatka tuolloin oli yhtä helvettiä – ei enää ikinä.

Sorry, olen luvannut tehdä jokusen asian. En pysty, koska ajatukset *taas* pyörivät vain oman itsen ympärillä. Hyi helkkari, että osaankin olla itsekeskeinen. :( Menen nolaamaan itseni omppujen seurassa.

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – ITSEKESKEINEN KIKKARE!

 

 

Vetokettu pois!

Leikkuusta on siis jo kaksi viikkoa! :o Toisaalta ei uskoisi, mutta kehossa sen kyllä  tuntee – monella eri tavalla. Osin on jo vähän parempi, mutta tietty tässä olen taas kehitellyt uusia, vekkuleita pikkuongelmia. No, tänään siis kuitenkin hakasten poisto eli vetokettu lähtee. Hyvä ainakin siinä mielessä, että saa tuota ihon kutinaa hoidettua paremmin ja ehkä pieni kiristyskin hissuksiin poistuu. Toivon vaan, ettei ole eikä tule mitään ongelmaa.

Uusi ongelma on oik. polvi, joka on joskus aikaisemminkin kettuillut. Lisäksi se ei aikaisemmin mennyt makuulla ollessa suoraksi lainkaan. Nyt kyllä ja sitä epäilenkin kipujen syyksi, samoin näitä harjoitteita – olen tehnyt niitä ihan automaattisesti ja aika paljon, ehkä joskus väärässäkin asennossa. Eilen oli tosi kipeä, nyt levon jälkeen vähän parempi ja ehkä tänään otankin enempi lepuuttaen. Keskityn vain tuohon yhteen asiaan siis tänään.

Kun kaikki hianot julkimöblögääjät ja muut aina kertovat, mitä yhteistä heillä on kenenkin kanssa, pääsisin minä kerrankin pätemään! Wau, olen ihan samis Juha Miedon, Hilkka Ahteen ja Hannele Laurin kanssa, melkein paras kaveri jo monta vuotta *eheheeeeh*. No juuei, onpa noita paljon-paljon muitakin ja voi miten hassua, ainakin pari ei-mainittua oli päässyt julkisen puolen hoitoon aivan käsittämättömän nopeasti. Sitä sen kummemmin nyt tässä penkomatta, joillakin se onnistuu…

12510292_1008650075861903_4078678962385449550_nBelga kävi eilen asioilla eli apteekissa noutamassa mömmöt, joita ei viime vkolla ollut ja jotka piti tilata. Lisäksi sain valtavan kassillisen kirjoja! Hupaa taas, miten ihan aina varauslista laukeaa kerralla ja silloin on kyllä ihan hurjia pinoja ympäri huushollia. Sitten taas menee toisinaan parikin kuukautta vain 3 – 5 kirjan viikkovauhdilla. :( Tätä tasoittaisi se, että pääsisi itse kirjastoon ja voisi valita osan pikalainoista. Nyt ei *vielä?* voi ja kaikki hoituu aina täyden varauslistan voimalla! Silti Malmin kirjaston palvelu on aina yhtä loistavaa ja muutenkin kiittelen meitin kirjastoa täpöllä. :P Lisäksi laps toi kaffetta, valkosipulia ja jotain muuta pientä. Pakkasessa on nimittäin muonaa, jota hiljalleen pitää syödä pois. Omenat lähentelevät loppuviimeistä, mutta ehkä niistä vielä yksi krumpeli on tehtävä. Muutoinkin Belga avitteli muutamassa pienemmässä jutussa, joihin en vielä pysty / saa ryhtyä.

Valentiinolle lähti pino virallisempia papereita, siksi etanaposti. Tosin tyrkkäsin mukaan myös vähän muuta kivaa. Jotain siis olen saanut hoidettuakin. Tänään ajattelin uskaltautua laskujen pariin sekä kurkkaamaan tilille. Ihan hyvin riittää kuulkaas yhden asian hoitaminen päivässä – jollei ole siis ihan pakko. Tällä kirjoitussysteemillä ja mahdollisimman epäergonomisessa asennossa ei ole kiiva puuhata koneella. Twiittaamista se ei estä – kiitos merkkirajoituksen! :D Eikä tietenkään liikkuvan kuvan katselemista.

Ehh, alkaa näyttää siltä, ettei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa. Entiseen tapaan; kysykää, kommatkaa ja privatkaa! Minä menen nyt narskauttamaan aamuompulta niskat nurin *rousk*.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – YRITTÄÄ AINA VAAN, IHAN AINA!

Muutama omena päivässä…

pitää lääkärit loitolla tästä kämpästä. Varsinkin kun vetäisen vielä lisäksi valkosipulia, chiliä ja inkivääriä – niin ja mausteita. Tuossa jo epäilin syöväni omenoita liikaa, mutta jos nyt varmuuden vuoksi myös tätä varten! :) Olen kohta syönyt koko laatikollisen omppuja, sain sen vähän ennen Yulea siis.

Nurse Susu on kantanut tänne myös muonaa, joka on tyytyväisenä lapattu kitusiin. Mukava välillä syödä toisen tekemää ruokaa, välillä olen tyhjännyt pakastimettimesta jotakin sinne joskus kätkemääni. Oikeasti, nälkää ei tod. ole nähty *röyyyyh*. Pikemminkin parina päivänä saiskusta kotiutuessa söin sikana, mutta puolustelin sitä kaikilla mahdollisilla puutoksilla sekä sillä, että itse syön suht tarkan aikataulun mukaan. Ei, en kellon mukaan siis. Tulee vaan niin paha heikotus, tutina ja sen jälkeen nälkäraivokiukku eli tämä on ihan itse vaan opittava – syödä pitää ja ajoissa. Eikä sen siis tarvitse olla kilotolkulla muonaa. Lounaaksi riittää se kipollinen muhennosta tms. Ja omppuja.

Eilisilta oli taas paha, samoin yö ja aamu… nukuin vain vähän, troppasin ja yritin katsella liikkuvaa kuvaa. Suurimman osan aikaa olin puolihorteessa. Liikaa kipuja, liian vähän helpotusta. En tiedä, oliko eilinen minimaalinen puuhastelu taas pahasta. Toisaalta, jostakin se on aloitettava kuitenkin. Toivottavasti tänään on parempi.

Belga tulee käymään ja eilen soittaessani kuulosti jopa ihan ilahtuneelta. Mukavaa! Huomenna on siis se KSH ja hakasten poisto, taisin eilen ilmoittaa väärän päivän. Joka päivälle siis jotakin. Ja edelleen on tätä ”pitäisi tehdä” -osastoa tarjolla. Kyllä, kyllä, hoidan ihan kohta tämän jälkeen tuon kirjeen postitettavaksi!

Koska Leidi Minnie on tarjonnut kaikkea mitä ikinä hän onkaan voinut, laitamma tähän tarjolle oikein keräilykuvan! Hän on tehnyt sen, minkä vain kissa  voi tehdä. Kuvat on ottanut ja koostanut Susu, joka on myös tehnyt kaiken mahdollisen – kiitos! :)

mINNIEIPakkanen saisi lauhtua, ihan vaan siksi, että iho on kuiva, pölisee ja kutisee – enkä ylety raapimaan enkä joka paikkaa rasvaamaan. Samoin haava (ja vars. sidoksen liima) kutisee niin, että häijyä tekee! Toivottavasti tuo asia ratkeaa huomenna ja kaikki on kunnossa.

En jaksa vänistä tänään. Taisin kuluttaa siitä osan jo eilen, minulla on muutakin tekemistä tälle päivälle. ;) Silti peräänkuulutan suomalaisen kipulääkityspolitiikan huomattavaa muutosta.

Riivin jo taikajuomat ja mömelöt, olisikohan aamun ensimmäisen omenan aika?! :o

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SE YRITTÄÄ YRITTÄÄ, VAIKKA NIHKEÄÄ ON!

Päivät kuluvat nopeasti

Minä en tiedä, mihin kaiken ajan tuhluutan. :o En siis ole vielä ehtinyt pahemmin pitkästyä. Asiaa auttaa varmasti yli vuoden kuivaharjoittelu. Eilinen oli jo melko lähellä niitä suht tavallisia päiviä ennen leikkausta. Yritin oikeastaan tahallaan pitää melkein saman aikataulun ja tietyt aktiviteetit, että itse näkisi mikä on kunto. Arvaahan sen, kun olin lämmittänyt linssimuhennosta lounaaksi, syönyt ja tiskannut, olin jo tosi valmis lepuuttamaan! Ei ehkä olisi pitänyt riuhtoa kaikilla kaapeilla ja väkertää muutakin ihan kylmiltänsä. Kyllä se kostaantuu!

Miksi sitten yleensä lähdin urheilemaan tavispäivän tapaan enkä Peijaisen ohjekirjasen mukaan? Tuntuu, että sekä lukijoilla että varsinkin muilla on jokaisella eri käsitys tekonivelleikkauksesta. Joku on kokeillut hiihtämistä parin päivän päästä ja mennyt täpöllä viikon jälkeen. Toinen taas kepitellyt menemään kotona pari kuukautta. Jonkun mielestä tämä ei ole sen kummempi kuin nielurisaleikkaus eli turha tehdä mitään numeroa. Lähinnä minulle on tyrkätty tätä mielipidettä, että pikkujuttu ja treenaamaan siitä! :o Taas tulee väkisinkin mieleen, että minua ei oteta vakavasti. Olen hiukan enemmän kuin ihmeissäni, tämän ehdottajankin kannattaisi muistaa se pitkä rotla asetetuista M-diagnooseista eli varsinkin nuo monet selkäongelmat eivät hyvää lupaa ja ne pitää muistaa tässäkin kuntoutuessa.

Suoraan sanoen olin jo kovin tyytyväinen siihen, että sain eilen jotain vähän tehtyä. Tietysti se kostautui jo illalla ja varsinkin nyt aamulla eli lihakset ovat pirun kipeät, mutta siitä se lähtee! Enkä minä aio pitää mitään älytöntä kiirusta – ainakin lupaan yrittää. KSH tulee poistamaan hakaset huomenna, hrhrrh. Ans kattoo, mitä sitten paljastuu! Kaikkihan ei ole noin vaan yksinkertaisesti ohi ja kunnossa. Lopullisestihan aasiat tarkistaa Härra Dri jälkitarkastuksessa 8 – 10 vkon päästä.

Edelleen olen hiukan kärmeissäni kipulääkityksestä, kuten eilen oli jo puhetta. Ymmärrän muuten äärimmäisen hyvin, miksi jotkut napsivat ylimääräisiä nappeja tai ottavat vaikka muutaman huikan kirkasta. On perkeleellistä odottaa sitä oikeaa kellonaikaa saadakseen ottaa sen ainokaisen napin *joka on tietty vielä depotia* sekä sen jälkeen odottaa sen erittäin hidasta tehoamista. Väittäisin ihan perstuntumalta, että ainakin osa yliannostuksista ja ns. sekakäytöstä johtuu vain ja ainoastaan tästä eli riittämättömästä, huonosti ajoitetusta ja väärin valitusta sekä suunnitellusta lääkityksestä. (Väärin valittu tarkoittaa tässä sitä, että saman tyyppisiä opiaatteja on paljon ja niitä on nopea- ja hidasvaikutteisia jne).

Muutoin minusta on kyllä  huolehdittu mainiosti! :) Leidi Minnie hoitaa ja huolehtii prakkauden- ja hellyydenkaipuusta – jos hän voisi, hän varmaan ryömisi vieläkin lähemmäs purrrraten ja nuollen karhealla kielellään. Nurse Susu kävi eilenkin varmistamassa, etten näänny nälkään ja toi taas jotain mielenkiintoista purtavaa! Muuten – ilman Susun käyntejä ja avitusta elämä olisi paljon tyhjempää. Belga tulee tarvittaessa n. 20 min varoitusajalla, mutta silloin pitää olla myös ns. oikeaa asiaa… ;) Lisäksi pari Toveritarta & Miähet ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä tarvittaessa. Minä kiitän ihan kaikkia, olen minä kuitenkin onnekas! Kiitti myös kaikista kommenteista – niitä saapi kirjoittaa jatkuvasti ja tietty myös privata.

Tänään olisi yhtä ja toista selviteltävää, kaikenlaisia asioita. Valentiinolle lähtee etanapostia, laskutkin on tsekattava ja muitakin asioita hoidettava. Ehkä minä nekin taas jaksan, kunhan lepuutan hetken tämän kirjoittamisen jälkeen. On hiukan hankalaa, kun en pysty istumaan pöydän ääressä pitkään eli kirjoittamisen on sujuttava täysin selinmakuulla. Toisaalta, voisi olla huonomminkin enkä minä nyt ole valittamassa ainakaan tästä!

Menen kohta tsekkaamaan lääkevaraston ja puraisen päivän ensimmäistä omppua!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – HARRASTUKSENA KIERÄHDYKSET SÄNKYYN JA YLÖS!

 .

Sitten lisää panikeerausta…

KSH:n nyrppi kävi, vaihtoi sidoksen ja sen osalta kaikki ok. Sen sijaan kauhisteli koipiturvotusta (joka ei ole kipeä, samanlaista ollut joskus ajoittain muutenkin) ja selvähän se, että minä en vain ymmärrä miten vakavaa se on. Varsin ymmärrän, mutta mitä minä tässä voin tehdä?!

Kas kun ennen tuota soitti kipupkl:n lekuri, jolle valitin istumiskipuja ja sitä, että joudun pinnistämään koko ajan varsinkin tuolla koivella pysyäkseni tuolilla. Kerroin myös, että koipi on jkv turvoksissa ja mustelmilla. Enkä nuku. Arvaatte kai, leidin ainoa(hko) kommentti oli se, että kuulostan alavireiseltä ja sitten se alkoi: sama jaanaus mielipideläkkeistä ja muusta scheissesta! Sanoin nyt jotenkuten pärjääväni tällä aavistuksen verran nostetulla Oxylla, nukkuvani antisosiaalisena silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Tuli taas erehdyksessä avattua sen verran turpaansa, että hän haluaa minut sinne vastaanotille (ilm. tarkoituksena purkaa kaikki lääkitys!). Sanoin, että OK mikäli onnistuu samaan aikaan jälkitarkastuksen kanssa. Tämä siksi, että keikka tuonne tulee maksamaan huntin kerrallansa (matkojen omavastuut ja pkl-maksu). Se kehtasi ihmetellä, miten kuljin aikaisemmin…. yritin kertoa, mutta ei se mene perillle näille, joilla ainoa periaate on saada ihmisiltä vähänkin tehoavat lääkkeet pois ja tilalle kaikkea scheissea. Minä olen nyt vihainen! Vihainen myös itselleni, koska en ollut valmistautunut tähän puheluun riittävästi – luulin hänellä olevan tarjota ratkaisua. Paskan marjat, sanon minä! No, mikään pakkohan tuonne ei suinkaan ole mennä…

Kävely ei siis ihmeemmin satu. Selinmakuu on melkein pahinta *istumisen jälkeen*. En ole voinut maata selälläni pariin vuoteen, koska kivut ja lisäksi tuo samainen oikea koipi ei ole taipunut petiin asti. No, nyt se kai taipuu – johtuuko tuo sitten siitä vaiko ei?! Skitsoan taas aivan perkeleesti ja menen kohta hakemaan ekan rauhoikkeen. Toisekseen skitsoan sitä, että en oikeasti osaa sanoa mitä saisin tehdä ja mitä en?! Tiedän, etten saa kumarrella lattioille asti eli kissipoliittiset hommat on saatava joku hoitamaan. Samoin jotain muonaa ja astiaa on ala- ja yläkaapeissa eli edes noukkimilla niitä ei tavoita… Saan kävellessä varata täpöllä, mutta miten hellan ja tiskialtaan vieressä seisoskelu? Rollerin istuin on liian alhaalla mihinkään… vttu, tulen hulluksi. Toisaalta, jos koiven kanssa tulee lähtö en minä mitään sitten enää tarvitsekaan. Huolehtiihan joku sitten Minnistä?

Yhtä mömelöäkin puuttuu, pitää soittaa ja kysyä onko se tullut. Pienempikin määrä olisi riittänyt, mutta eihän Belga sitä tiennyt enkä arvannut moiseen edes ohjeistaa.

Olisikohan vuorossa pahin päivä taas pitkään aikaan. Minulla olisi taas suunnitelm(i)a, mutta… niin… se on se prleen toteutus. Räyh – minä jopa hetkisen ehdin kuvitella, että tuuri olisi kääntynyt. Mutta mihinkäs se.

Otetaanpas aamuomena ja vähän rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PAKKO USKOA, ETTÄ MINUT ON KIROTTU!

Sissikomentaja Polka!

Annoin eilen itselleni luvan komennella Belgan tekemisiä eli avittamista näissä huushollihommissa. Oikeasti, eihän minusta ole sellaiseen – minä aina kysyn, sopiiko ja voiko, kävisikö ehkä niin tai näin… Siitä huolimatta on vähän nolo olo, jonka kerroinkin. Eikä laps tuosta pahakseen ottanut. Silti minä yritin kertoa vähän lisää. Että tämä juttu nyt ei ole mikään nielurisojen poisto tms. ja tietyt rajoitteet ovat suht pitkiäkin. Totesin myös, että minua *ja päätäni* rassaa se, että aivot eivät suostu tätä kaikkea automaattisesti ymmärtämään / hyväksymään eivätkä myöskään sitä, että leikkauksesta on aikaa vasta viikko! Kun kirjoitan tätä, se on edelleenkin vaikea tajuta. Kaiken järkevän nimissä minulla olisi siis lupa makoilla ja tehdä ne ns. pakolliset harjoitteet sekä olla siihen tyytyväinen. No, minä en jotenkin vain ole! Yritän näköjään aina tehdä jotain lisää, joskus kyllä ilmeisen vahingossa. Nou hätä – tämä kyllä menee ohi ennen puolta päivää. Siihen mennessä energiat on käytetty ja olen tärisevä, väsynyt rauniokasa.

Osa jaksamattomuudesta ja muusta johtuu tietty siitä, että eihän se lääkitys todellakaan toimi. Tuntuu niin oudolta, kun lukee uutisia USA:sta, Kanadasta ja Euroopastakin… ja sitten palaa takaisin näihin kotomaan kipulääkepoliittisiin suoranaisiin vttuiluihin. Argh! Minä alan taas suuttua ja ihan turhasta. Asiahan on nyt niin, että koska tilanteeseen ei voi vaikuttaa muuten, on ryhdyttävä valmisteluihin. Ensin olisi kuntouduttava sen verran, että pystyy matkaamaan lentävällä koneella Euroopan sisäisillä lyhyillä lennoilla. Sen jälkeen olisi vuorossa muutaman paikan lyhyt esikatsastus tietyillä kriteereillä. Mikäli kaikki vaikuttaisi oikein lupaavalta, minä joutaisin jättämään tämän ainaisen tappelemisen lääkityksestä ja lääkärien suoranaisen herjaavan, loukkaavan sekä alentavan käyttäytymisen. Voisin asustaa hetken aikaa muualla etsien toisenlaista elämäntapaa, kokonaisvaltaisempaa hoitoa ja kuntoutumista sekä ihan vaan sellaista elämää, jossa voisi keskittyä muuhunkin kuin byrokratian vaatimiin toimenpiteisiin. Ehkä tämä on vain tähän aukikirjoitettu öinen unelma, mutta kuka tietää!?

bun

Totesin nimittäin eilen myös sellaisen asian, että muutamakin tuote (joita Suomessa ei myydä missään) juurooppalaisesta nettipuodista olisi varsin edukasta ainakin kokeilla näihinkin kipuihin. Arvatkaas mitä? Tietysti niitä on kiellettyä sekä tilata että tuoda maahan. Just! Kyseessä muuten ei ole mikään huume tai valmiste, jossa olisi huumeeksi luokiteltavia ainesosia. Kyse on suomalaisten lääkärien kaikkivoipaisuudesta, pikkusieluisuudesta sekä kytköksistä lääkejätteihin.

Jatkan ehkä tänään nettipuotien selaamista hieman toisesta näkökulmasta! ;) Tänään pitäisi myös laatia lyhkäinen viesti Valentiinolle – toki sinne on kortti ja kirje tästä hommasta jo mennyt, mutta siitähän on jo aikaa. Eli jos vain jaksaisi tässä selällänsä kirjoittaa, tämä olisi ainakin tavoite! Jos oikein iso terhakkuus iskisi, selvittelisin myös sen Lekainvatakson omalaatuista tapaa hoitaa asioita – minusta se vaikutti vain ja ainoastaan laittomalta… Hupina minulla on pinoittain kirjoja ja kapoittain omenoita *vieläkin*.

Tästä se on lähdettävä tätäkin päivää vain viemään eteenpäin!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MINÄ TAAS URVAHDIN VIIME YÖNÄ NELISEN TUNTIA… :o

Soivan pelin lupasi!

Muistattehan lekurin, joka ekalla polikäynnillä laati sen oudon käyntitekstin ja epäili jaksamistani kuntoutua ym. Lupasi kuitenkin itse leikkoa. Joten… heräämössä kuunnellessani kotimaista räkäpunkkia ja Leeviä lujaa ämpäristä, mies tuli tervehtämään ja sanoi kaiken menneen ok. Totesin *edelleen kettuuntuneena ja ehkäpä myös keveissä mömelöissä*, että sitähän hän ei ollut edes uskonut. Härra dri meni ja näin hänet osastolla lähtöaamuna. Kävi petin vieressä toteamassa seuraavaa: ”Hyvin meni. Kyllä siitä pitäisi tulla ihan soiva peli!” Toteamus sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi.

Tosin eilen huutonauroin sille, että olen  kohta Rivo-Riitan kovin kilpailija (ota tästä vaan reilusti vinkki, Pentti!). Jälkitarkastukseen menen toki, leväytän eteen tuon vanhan, harva- ja harmaakarvaisen räyskän ja sanon, että tässä nyt olisi se tuttu soiva peli! *ahhahahahaheheheh*. Btw, kysynkin tässä, oliko tuo teidän mielestä oikeasti asiallista? Toisekseen, mies  sanoi pari muutakin sanaa ja kämppis siinä jo kyseli, että miksi tuo Härrä dri on niin kireä ja puhuu tiukan epäystävällisesti?! En siis ole yksin luulojeni kanssa, jos 70-v. mammakin on samaa mieltä.

Muuten yritin eilen saada KSH:ta käymään ja vaihtamaan sidokset. Periaatelupaus, mutta eivät sitten soittaneet. Soitan tänään uudestaan! En pysty itse ja yksin. Samoin hakasten poistoon en enää lähde Lekan invapyörätuolivempatinajokilla, jonka kuski huijasi ja ajoi kuin se sika, jolla on pullo anuksessa.

Pahinta tässä on makaaminen! Selkä sattuu, kylki sattuu… istuminen sattuu. Ärh. Kantapää voi puutua, vaikkei sitäkään uskoisi! Nukuin eilen jokuset iltatirsat, joten yöunet jäivät taas. Tarjosin itselleni liikkuvaa kuvaa ja kirjallisuutta. Selkä ei pitänyt niistäkään. Nyt makaan, kirjoitan läppäri polviin nojaten eikä siitä pidä mikään osa minusta. En edes minä itse. :( En minä valita, olen vain kyllästynyt. Susu lähti yöpymään omaan kotoonsa, jonka tarpeessa varmasti olikin. Minua onkin hellitty monien vuosien edestä: on syötetty ja juotettu, avitettu, nauratettu, jututettu jne. Hieman hämmentävää olla hoivan kohteena!

Olisi tässä kaikenlaista, mutta en pysty jaksamaan enempää – sorry. Toiste tai jo huomenna lisää. Koskaan ei tiedä, mitä minä saan pieneen omituiseen päähäni.

Kiittelen kuitenkin kaikkia lukijoita ja kommentoijia, ootte te ihanoita! :P

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – EIKÄ, SE ON SAANUT SÄNGYSTÄ TARPEEKSEEN!

Tosi jännän äärellä!

Olen kankeana sekä pakkasesta että kauhusta. Taas yksi yö ilman unia, ei haitanne tässä tilanteessa siis yhtään mitään. Kiitokset kaikille kommanneille ja privanneille, vastattu on – ainakin jotakin. ;)

Tänään pitäisi iltapäivällä puhelimen soida ja ilmoitus huomisesta aikataulusta sekä mahd. muista asioista tulla. Hjuu, tavallansa olen varautunut. Luultavasti kaikki on kuitenkin vielä hirveämpää jne. Oksettaa. En yleensä voi huonosti, mutta nyt kyllä. Tiedättehän te, se minun tuurini… :( Ei siis naurata niin pätkääkään. Sorry. Tämä päivityskin on tässä vain näön vuoksi. Ei minulla ole oikein mitään sanottavaakaan. Ehkä sen verran. että ennen kuin veitsi alkaa piirtää viiltoa ehtii vielä huutaa: ”EI – mä meenkin kotiin takaisin!”.

Lady Minnietä on luvattu usealtakin taholta hoitaa, hoivata ja paijata, josta olen tietty äärimmäisen ilokas! Leidi on hyvän palvelun ansainnut ja jos hoivaaja malttaa paneutua soffalle pitkälleen, hän saa rakkautta, hurinaa ja kaikkea kissamukavaa runsain mitoin! Muuta palkkiota hän ei suostukaan tarjoamaan. :)

Näillä näkymin tapaan tänään Toverittaren ja Belgan, jotka hoitanevat joitakin asioita joko poissaollessani tai sitten ei. Minähän en voi tietää. Tässä vaiheessa – ja tämä on tottavieköön se elämäni ensimmäinen ja ehkä ainoa kerta – kaipailisin tablettia tai älykästä puhelinta. Olkoot. Ottanette kuitenkin asian huomioon eli jos minusta ei kuulu mitään, siihen on kaksi syytä: olen poistunut treffaamaan mukavampia kavereita tai en vain pääse nettiyhteyden pariin. Taviskänny pelittää kuten ennenkin.

Ja sitten muutaman päivän toivon teidän pitävän niitä ulokkeita pystyssä eikä se tiibetiläisen rukousmyllyn pystyttäminenkään mikään huono ajatus ole. Tuossa pakkasessa voi myös tehdä vinkeitä taikoja!

Tod.näk. huomisaamuna joudun lähtemään niin aikaisin, etten saa tänne mitään esille. Siinä tapauksessa – kiittelen kaikkia lukijoita.

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – OKSU KURKUSSA RIIPOO LISÄÄ MÖMELÖITÄ

Jännä päivä – tavallansa

Heh, tänä samaisena päivänä 28 vuotta sitten ilmaantui maailmaan Belga, Kiven Kantaja! :) Olkoot tämä muistutuksena tänään siitä, ettei ihan kaikki mitenkään voi mennä huonosti – eihän?! Olihan silloinkin kaikkinaista häverikkiä, mutta kyllä siitä rääpäleestä ihan kunnon kaveri tuli! :) Jos siis laps satut jostain kumman syystä tänne hollille, pidähän kivaa synttäriä!

Minä vietän ainakin tämän aamupäivän tuolla polilla, jollei minua heitetä ulos heti kättelyssä. Mukaan on pakattu pyydettyjen papereiden lisäksi vähän muutakin; aina varmuuden vuoksi papereita, joihin on merkitty nuo muut diagnoosit ja sen semmoista. Kun ne eivät jumaliste usko yhtään mitään! Ei, minä en ole edes huonolla tuulella. Pikemminkin odotan kiinnostuneena, onko juhlakausi taltuttanut miehen luontoa vai iskeekö kokovartalokrabbis päälle juuri tänään? Se olisi jo tosi huonoa tuuria…

Leka-takso on tilattu, varasin sen iltamyöhään ettei tarvinnut jonotella. En ole vielä tarkistanut lämpötilaa… hetki… siinä – 9 asteen tienoilla eli aika vilsa. Olen varautunut, päällimmäisenä iiiso villapaita ja maihari. Koipiin muiden sukkien päälle bambusukat ja Crocsit – koska nyt en vaan saa kiskottua muuta päälleni! :( Onneksi ja toivottavasti missään ei joudu kutvehtimaan eikä toivottavasti riisumaan. Kutvehtimisesta huolehdin itse, riisumisen saa sitten hoitaa joku muu. Btw, aika hieno markkinarako olisi, jos terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ym. olisi vapaaehtoishommissa komeita nuoria miehiä, jotka avittaisivat pukemis-riisumishommissa? Eikö? *wirn* Ei tuntuisi yhtään niin hankalalta ja voisi vähän kiinnittää itsekin huomiota siihen, mitä virttynyttä mummosloggia sitä päälleen vetää *no, minä juurikin semmoista*!

Menen vielä mässyttämään vähän omenaa ja müslia ennen lähtöä sekä riipomaan aamumömelöt kera taikajuomain. Reissun takia piti pakosti vähän tätäkin myöhentää. Nyt kuulkaa saa pitää peukkuja, varpaita  ja ihan mitä tahansa pystyssä – myös sinne rukousmyllyyn voipi käydä sitaisemassa tiskirättejä lisää!

Minä tulen rapoamaan kaikesta viimeistään huomenna!

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ON SE VAAN NIIN EPÄMÄÄRÄISTÄ TÄMÄ KAIKKI!

Löytyykö upouusia märinöitä?

No, eipä kai ihan aamusta – mutta odottakaas iltapäivään asti! Kyllä minä ehdin mieleni siihen mennessä jo pahoittaa moneen kertaan…

Kyllä minä nyt kuitenkin haluan kommentoida tätä valelääkärijuttu. Jo hemmon paljastuttua melkoisen kohun seurauksena olin sitä mieltä, että kertoman mukaan hän *ainoana lääkärinä* jaksoi kuunnella esim. vanhuksia ja näiden ongelmia, moni tuli mielestään autetuksi. Eikö tämä ole hyvä juttu? Eipä tietenkään normilekureiden mielestä! Eihän nyt aasiakasta sentään pidä kuunnella eikä varsinkaan uskoa. Nyt valelääkäriä syytetään kahdesta taposta (ja kuolemantuottamuksista). Normilääkärillä on sama määrä lusikkansa nurkkaan nakanneita jäännösasiakkaita, mutta tätä kutsutaan yleisesti hyväksytysti ”potilasvahingoiksi”. Aivan sama juttu! Normilääkäriä paijataan päähän ja yhtään mukisematta maksetaan palkkaa ja palkkioita. Valelääkäriltä peritään maksettua palkkaa pois, miljoonan verran. Tästä voisi muuten näin tyhmä eukko päätellä, että palkka oli 100 000 vuodessa. Hmph. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi sen, kuka olisi ja millä koulutuksella  oikeutettu saamaan tuon rahasumman. Toisaalta, kaikenlaiset terapeutit ja hoitajat saavat toimia ilman mitään lupeja (jos eivät siis mainosta suorittaneensa lääketieteellisiä tutkintoja ja terapoivat / hoitavat jotain… sanotaan nyt vaikka huuhaata) ja veloittaa mitä ikinä kehtaavat. Hmph. Tässä kärsii eniten *ja taas kerran* luottamus kaikkiin lekureihin!

Enpä taas mekkaloi enempää, lukekaa niitä otsikkolehtiä. ;) Minä olen vähän väsynyt, valvoin jo toisen yön eikä se naurata.

Tänään Belga tulee lounaalle, tarjoan ruokaisempaa salaattia sekä venepottuja ja -bataattia. Jälkkäriksi teen taas omenakrumpelia, jos en muuta keksi. Meillä on siis jälkkäriä kerran viikossa, joskus jälkkäri muuttuu myös kaffen kanssa kauppapäivänä nautittavaksi. Ähh, se on jotain makeampaa, muffareita – krumpelia – jee, nyt muistin, meilläpä onkin piparitaikinaa pakkasessa. Ei, sitä ei tänäkään vuonna paisteta. Se on niin jumaleissönin hyvää raakana kaffen kanssa! :P

Pakko tässä on yrittää nauttia edes ruuasta, niin kauan kuin aikaa on (n. 3.5 viikkoa siis)! Menen narskuttamaan omenaa…

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – VÄSYNYT JA KETTUUNTUNUT, KUTEN TAVALLISTA