Ei sitä saa pysymään poissa…

Blögistäniästä, vaikka näköjään kaikki luonnonvoimat kovasti yrittävät! Vali-vali jatkuu, kaikesta huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi. ;)

Minusta on jälleen hurjan mielenkiintoista, miksi invataksojen kuskit jaksavat kommentoida, että kauppakassini ovat painavat?! Ensinnäkin: mitä hemmettiä se heille kuuluu – itse minä olen kassini rahdannut taksolle ja pois. Heidän tehtävänsä on vain nostaa pussukat kyytiin ja pois. En ole pyytänyt raahaamaan niitä yhtikäs minnekään, vaikka eilen en ollut itsekään pysyä enää tolpillani. Lisäksi minusta on outoa, että Risma ei vielä klo 10 mennessä ole ehtinyt siivota hevi-tiskiään niin, että halpisomenoista olisi poistettu mätänevät yksilöt? Vai onko tarkoitus ostattaa kalliimpia, sillä noiden omppojen kohdalla harvemmin työntekijöitä näkyy? Kiva tapa ohjata ns. ostostottumuksia! Pitkää miinusta… Samoin Liiteri saa miinusta siitä, että enää ei ole tarjolla minkäänlaista kunnollista kaffetta! Jotain Resitenttiä ja Juhlavaa Mokkaa ja Kultaista Katariinaa. Ne ovat pahoja… minä tahdon sellaista tuhtia, keski-eurooppalaistyyppistä tummaa jauhoista paahtoa! Ei muuten löydy Rismastakaan kuin kovalla rahalla. Ketuttaa!

Rahasta tulikin mieleen, että konkurssissa ollaan. Tai oikeastaan siis miinuksella. Minulla ei periaatteessa olisi varaa yhtään mihinkään. Silti minä jopa ostin tuoreita vihanneksoja ja hetelmiä. Ilman niitä on aika vaikea olla. Tosin nälkä melkein katosi tällä viikolla tämän kaiken scheissen taas tippuessa niskaan, kun piti laskeskella mitä pitää tilata ja mistäkin. Huippu on tietysti se, että minähän en mitään pienillä kuukausimaksuilla useamman vuoden ajan ostele; kaikki maksetaan kerralla, mitä tilataan. Se on sitten eri asia, miten hommat muuten hoidetaan. Tänäänkin siis vissiin eletään kaffella ja leivällä, se on ihan OK.

Pitäisi saada aikaiseksi kirje Valentiinolle. Argh, puolet olisi ollut valmiina tuolla toisella koneella. No en minä tähän hätään sitä saa sieltä ongittua. Belga tosin lupasi pelastaa mahdollisuuksien mukaan kovon sisällön. Pieniä *tai oikeastaan vähän suurempiakin*  ongelmia siinäkin on. Kaikessa on. Kun ei millään jaksaisi, koska särkee niin, etten jaksaisi edes istua enkä maata; saisiko ripustaa itsensä vaikka kaulasta roikkumaan jonnekin? Nukkuminen on täysin kissoissa tai ties missä kateissa – en tiedä. En pysty nukkumaan, olen tuplaväsy ja triplakipeä. Eikä mikään auta! Minä en enää jaksa… :( Olen kuulkaas tosi krantusti puhuteltava yksilö tällä kertaa.

redPäivän slogan: People think computers will keep them from making mistakes. They’re wrong. With computers you make mistakes faster.

Päivän biisi:

Luettua: Minna LindgrenEhtoolehdon pakolaiset. Hoitokodissa tapahtuu jälleen ja edellisestä kirjasta tutut vanhat rouvat toimivat jälleen aktiivisesti paetessaan pieleen menevää saneerausta ja remonttia! Ei paha, mutta asenteellista toki ja samoin tsadilaispainotteista esittelyä, josta kaikki eivät ehkä pidä. Välipalaksi sopiva, ei nyt kovin ihmeellinen opus kuitenkaan! Kim Izzo Avioliitto Jane Austenin tapaan. Kepoista chick litiä, mutta ei ollenkaan pahimmasta päästä. Kelpaa kesävälipalaksi ihan hyvinkin, koska tässä sentään ollaan jonkun tärkeän äärellä (kirjat!!!) ;) Mari JungstedtNeljäs uhri.  Gotlannissakin on moottoripyöräjengi, jota yritetään syyttää kaikesta pahasta. Paha väijyy kuitenkin muualla ja poliisien henk.koht. suhteet ovat esillä enemmän. Tyypillinen Jungstedt, kesädekkari siis. Lisäksi luettu omasta hyllystä pari oiiiikeeein paksua elämäkertaa *meikä prakastaa elämäkertoja!*. Lisäksi toisaalla on tarjolla ainakin jokunen opuskin jälleen, hush sinnekin vaihteeksi. Kirjastoreissu oli onnistunut ja nyt on puoli metriä kirjastomateriaaliakin! :D

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – TUOKAA LÄPPÄRI & KIRJOJA!!!

Kopioisinko itseäni…

vai usutanko suoraan lukemaan jonkun vanhan postaukseni? Ehkä ei kuitenkaan. Päätin aikanaan päivittää päivittäin :P Syynä se, että jos päivitys on tässä – olen hereillä ja tod.näk. jopa hengissä. Hyvä syy, sekin. Lisäksi tämä muistilapputoiminto :)

Todettakoon siis, että eilen kävi Toveri kylässä. Olipa kiva ja kiitos ja silleensä! :D Pitääkähän kivaa siellä toisaalla. Sen jälkeen sainkin kirjoitettua yhden jutun framille sekä lueskeltua eli ei paha lain. Lounaaksi resuista saladoa, erittäin simppeliä sellaista. Ei nimittäin oikein enää löydy aineksia kunnon saladoon(kaan). Kaikki on taas melkein loppu. Tällä(kin) kertaa takso on tilattava jo ihan kohta huomista varten, varmuuden vuoksi!
Ramaz-Razmadze-Fantasy-Still-life-Contemporary-Art-Post-SurrealismAasilla on taas mainio silta, huomenna on päästävä kylille: postiin, kirjastoon, apteekkiin ja kauppoihin. On, on, vaikka se jonkun mielestä onkin tylsää, ennalta arvattavaa ja negatiivista? Se nyt vaan on pakko, koska minä asun edelleen yksin eikä Minni ole oppinut satulalaukkujen käyttämiseen. Belga tosin ehdotti sellaisia pieni kärrejä, josko se toimisi paremmin. Epäilen! >o< Kaikenlaista perustarviketta uupuu ja niitä on haettava, samoin hetelmiä ja vihanneksoja. Nyt myös lääkitys alkaa olla niin finito, että ne repsut on pakko hakea. Ei auta, eivät nekään auta, mutta vähän sentäs helpottavat. Sitä kunnon lääkitystä, ziitos???!!! *tämä on tästä lähtien se pakko-olla-mukana -juttu*

Uusi dekkari tuli jo luettua, tänään voisi kirjoittaa siitä(kin). Postissa on noudettavana jotakin, tuli kortti. Lisäksi lähdössä on pari myytyä opusta. Hyvä edes niin! Jokunen sentti sieltäkin, ei sillä käy kyllä edes kerran kaupassa eikä varsinkaan apteekissa :( Ehei, en minä valita – kunhan vain totean tosiasioita.

Tosiasiassa tarvitsisin vaffaa kaffetta, mömelöt, vitamiinot sekä chilisämpylän!

ALLEKIRJOITUS

                                                 POLKA – TYLSÄÄ TÄYNNÄ!

Ihanaa – tavallinen arkipäivä!

Ja vieläpä tiistai, tavallinen, mitäänsanomaton tiistai. Väittäisin, että melkein parasta ;) Minä sitten inhoan noita pitkiä pyhiä – jotenkin se vaikuttaa ihan kaikkeen. Posti ei kulje, mitään luettavaa ei tule eikä mene, blögitkään eivät välttämättä päivity. Argh! No, nyt on taas huoli hetkeksi pois.

Tosin huomautankin heti kaikille, että kohta on amatöörien suurin juhla ei Vappendahl eli ei tästä niin vain päästä. Tosin minä en enää juhli sitäkään. Olen täysin immuuni kaikille normijuhlille – juhlin kaikkea omalaatuista ja epäilyttävää paljon mieluummin. Jos juhlin! En edes muista, milloin muuten olisin jotakin juhlinut? :o No tänään sen verran, että painun kylille viemään ja noutamaan postia sekä kirjastoon ja ruokakauppoihin. Ihan kylille siis, on pakko. Tuli nimittäin luvattua ja se on jo ihan riittävä selvitys. Lisäksi tuoreet hetelmät ovat finito ja viimeiset vihannekset laitoin eilen *jo tosi kärsähtäneinä* soppaan. Soppaa on vielä täksikin päiväksi, mutta tuoreutta kaivataan jo kovasti! Olen ihan hinkuna onemoihin ja muuhun hetelmäpitoiseen, hätätilassa tomaatitkin käyvät – mieluummin saa olla molempia päivittäin. En tule toimeen ilman, myönnetään!

Lisäksi pitää vähän täydentää ihan tavisvarastoa; kuivattuja hetelmiä, kookosta, vaniljasokeria ja muita leivonta-aineksia tarvitaan myös *kun tuli luvattua ne normikeksit Belgalle!* :) Riisikin taitaa olla lopussa, samoin ihan kaikki vihannekset jopa pakkasesta! Paha juttu siis eli tuotavana on isommat kassilliset ja jotain on pakko jättää noudettavaksi vasta loppuviikosta. Ei, ei sekään haittaa. Silloin on taas muutakin asiaa eli taas postiin ja kirjastoonkin. Pääseepähän ainakin liikkeelle ja tulee sitä jotakin aina tehtyäkin.

Eilen sain vaihdettua petivaatteet, pyykättyä ne ja käytyä pakkoruiskussa. Kun vielä tein muonaa ja tiskasin olikin kello yhtäkkiä melkein ehtoopäivä :o Oikeasti, en tajua miten aika menee? No, meikäläisen vaan on pakko tehdä asioita hissuksiin eli sängyn petaamiseenkin menee varmasti triplasti se aika kun muilla. Samoin pyykkien ripusteluun ja varmaan myös vihannesten pilppomiseen. Toisaalta, alan jo tottua siihen enkä ota siitä stressiä. Ei ole kiire mihinkään ja kaiken ehtii. Ja jos ei nyt, yöllä voi jatkaa kaikkea – koska ei kuitenkaan nukuta. Ihan sama siis, mitä tekee ja mihin aikaan. Kunhan se ei ole kovin äänekästä tekemistä. Ai niin, pari kirjapakettia toki väänsin vielä siinä sivussa, vie sekin aina jonkin verran söherrysaikaa. Kyllä se taas tuokin muutaman juuron tilille eli ihan kiva, ei tällä kertaa paljon – sen verran, että voin ostaa nuo leivonta-ainekset ylimääräisenä! :)
indexMuuten olisikin tarkistettava budjettitilanne, laitettava yksi hakemus ensi viikolla menemään ja tilattava pari kirjaa. Siihen se taas meneekin, sekin summa. Kun vielä kotivakuutuksen laskukin taitaa tulla aivan näihin aikoihin, onkin rahareikiä enemmän kuin tarpeeksi. No, tiedossa ovat… Btw, rahareiästä mieleen: eivät ole kaupungin asunnot Tsadissa kovinkaan edukkaita, katselin uusia haettavana olevia asuntoja ja vuokra oli suurempi kuin näissä! Ei siis kannata ainakaan uustuotantoon edes hakea, jollei saa asumistukea! :( Minen oikein jaksa ymmärtää enää näitä kuvioita? Minun pitäisi varmaan muuttaa johonkin, missä olisi halpoja asuntoja eikä siis työpaikkoja? Tosin sellaisella paikkakunnalla ei yleensä sitten ole enää myöskään mitään palveluja. Ongelma? Taidan pysyä malmilaisena… meillä kun on ihan kaikki! Liiterikin… :D

Kaffetta ja mömelöitä sekä puhdasta rättiä niskaan ja odottamaan taksoa!

ALLEKIRJOITUS

                                           POLKA – LAISKOJA EI RUOKITA!

Yrittää ryhdistäytyä…

vaikka ei siitä oikein mitään tule. Kun ei yöllä saa nukuttua, on pakko yrittää korjata tilannetta jossain vaiheessa päivää päikkäreillä. Tämä johtaa siihen, että aamuisin tulee tekelehdittyä vain jotain pientä ja lähes yhdentekevää. Semmoista muka-tekemistä, jos sitäkään. Tietysti luettua, mutta sehän ei ole tekemistä? Eihän?

Muonaa laatiessa otti päähän. Hieno salaattikerä oli sisältä silkkoa eli melkein puolet kerästä joutui biojätteisiin, joka on lähes katastrofi ;) Harmitti! Ei ihme, että oli halvennuksella se salado, taatusti kaupassa tuo virhe tiedettiin… No, söin silti ison kipon saladoa kera nahkean paprikan, purjon ja muinaisten jättein. Örps, silti se oli ihan hyvää :) Kaikki nähkääs kelpaa!
Madot ruinaa roskaruokaa - matohuumoriaTavan mukaan aloin piristyä vasta pienien torkkujen *ja painijaisten* sekä tömäkän iltapäiväkaffen jälkeen. Toki tähän vaikuttaa aina tuo lääkityscombo, joka on ajoitettu ja suunniteltu tarkasti. Sen voimalla sain eilenkin kirjoitettua pari juttua framille eli olin ihan tyytyväinen. En sitten alkanut täyttää sitä Lekan kuntoutushakemusta, mietin odottelisinko kuitenkin toista B-lausuntoa? Ehkä en… täytyy lukea tuo päälääkärin lausunto vielä kertaalleen, minusta se olisi ihan riittävä.

Pöydälle on kertynyt jo iso pino postitettavaa materiaalia, hui! Lisäksi parikin opusta on luvattu noutaa eli saanpahan taas yhden kauppareissun kuitattua niilläkin lovvoilla – ei paha lain. Vaatii vain tätä päivystämistä kotona, mikä on aivan erinomainen tekosyy olla lähtemättä edes ulos. En minä kyllä pystyisi kävelemäänkään, sen verran rankkoja ovat nuo kivut taas viimepäivinä olleet! :( Ahittaa, kun ei sitä parempaa lääkitystä tai mitään muutakaan vaihtoehtoa tarjota. Vain leikkausta, johon en aivan heti suostu! Syytä saa kysyä, eri asia vastaanko…

Jahas, kaffetta ja mömelöitä, kai se taas on jotain tehtävä tänäänkin.

ALLEKIRJOITUS                                         POLKA – JAKSUTON & RYHDITÖN

Myötähäpeää lähes kaiken puolesta!

Siis Iltapulu, häpeä! Masennus ja miten se paranee; mielipidelääkkeiden vaikutustapa tai liikunta. Ryhdyn kohta konkreettisiin toimenpiteisiin tällaisen terveysfasismin toimittajia kohtaan. Aidon oikeasti. Suorastaan vaarallista sekä sen lisäksi turhankin monelle mahdotonta. Hyi sentäs, Pulu!!! :( Tekisi mieli sanoa rumemmin, mutta en minäkään sentään ihan kaikkea kehtaa *ai, oikeasti en, vai… no odotetaan vielä hetki*! Pahempaa oli vielä tulossa -> täällä!  Että niin helppoa se on; nuku hyvin, syö hyvin, liiku paljon, ajattele ettet masennut niin et masennu! Eikö olekin helppoa? *raivoa, kiihkeää raivoa* Tuli vaan eilen mieleen, aurinkoisena kevätpäivänä, miten moni on todella masentunut eivätkä nuo keinot sairauteen tehoa. Näistä jutuista saa taas sellaisen käsityksen, että pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja siitä se lähtee, oma vika. Sama juttu näiden kipujen kanssa: ne voi loihtia ajatuksen voimalla pois (!!!), nukkua vaan hyvin ja liikkua paljon – kyllä kivutkin häviävät. Aissaatana, että alkaa taas raivottaa! Huomaatte varmaan, että en ole nukkunut hyvin enkä liikkunut. Koska sattuu, särkee, juilii ja jomottaa niin, että en pääse edes ulos asti! Repikääs siittä. Onneksi sain nukuttua päivätirsat soppakupilliseni jälkeen, muuten olisin ollut peräti raivokkaalla tuulella.

Sain sentään kaffen voimalla kirjoitettua yhden jutun framille vähän kritisoiden ja ketunhäntä kainalossa, saas nähdä huomaako kukaan mitään ;) Hyvä niin! Lisäksi kirjoittelin kirjeenomaista tuotosta vähän eteenpäin, siinä menee aina pari päivää, että saan kaiken suhteellisen hyvässä järjestyksessä paperille. Vieras kieli on aina vieras kieli, vaikka olisi kuinka tuttu. Ei voi mitään, tietyt vivahteet ja idiomit pitää vieläkin tarkistaa *nolo* :( Mutta on se mukava tietää, että minua jelpitään edes ajatuksen tasolla kauempaakin, auttaa se myös ajatuksen tasolla vähäsen. No joo, tosi vähän, mutta kuitenkin.

Tänään siis kylille, pakko jaksaa. Ihan pakko, vaikka kuinka sattuisi. Ei kukaan vie ja hae postia, kirjoja, lääkkeitä eikä muonaa eikä ole tarviskaan. Minä Itte. Minä! Tosin se tietää huomiseksi erittäin kivuliasta ja hankalaa päivää, mutta ainakin olen saanut kaiken, mitä olen Ihan Itte halunnut! Nih kerta… Kaipaan niitä hetelmiä suorastaan sairaasti :P Lisäksi pitäisi keksiä jotain lounasta Belgan kanssa apehdittavaksi lauvantaina. Voisikohan tehdä susia ja saladoa? Se olisi aika raikasta ja keväistä sekä suhteellisen halpaa meikäläisen tavalla tehtynä? Mietintään…

Valentine-AValentineDinosaurCrushPäivän slogan: Missing someone gets easier every day because even though it’s one day further from the last time you saw each other, it’s one day closer to the next time you will!

Päivän biisi: Touch Me

Luettua: Pirjo HeinonenVeljen varjo. No juu, ilmeisesti tämä on omaelämäkertamainen opus. Muuten en tätä oikein jaksa ymmärtää, kovin on muutoin nimittäin höttöinen. On tässä pientä järkeäkin eli tukahdutetut ja käsittelemättömät traumaattiset lapsuuden muistot voivat aiheuttaa mielen sairastumisen. Muuten meni vähän överiksi, sorry vaan! Katja AlmAnsiosidonnainen kuolema. Ideoita on ja vähän liikaakin, kökköisyyttä myös. Sinällään tämä toimisi, mutta kun päällekkäisjuonia kasataan eikä niitä jakseta oikein viedä loppuun, ei jännityksestä enää ole tietoa. Toivoo vain myötähäveten, että kirja loppuisi! :( Titta HeikkiläRakkauden ruletti. Eiiihhh, tämä on selkeästi kotomainen versio viidestäkymmenestä heinäpaalista :D Huvituttavan kamala sellainen kaiken lisäksi… Merikukka nettideittailee ja on oikeasti merenneito sekä paljon muuta scheissea. Jälleen kammoittavaa myötähäpeää, tunput, kaksinkerroin, ziitos! :( Thomas ErikssonPelonkylväjät. Aika omela, tavallaan. Käyttäytymistutkijan luennolla tapahtuu murha, käyttäytymistutkijaa käytetään myös apuna murhan selvittämisessä ja se myös on toimivinaan. Stereotypioita siis, mutta kekseliäästi tällä kertaa. Menee keväisenä välipalana, mammuttikokoisena sellaisena, nopeasti. Marja ToivioLastani et tapaa. Miten perheoikeudelliset kysymykset, lasten tapaamisoikeudet, maksut, asuminen ja muu jäävät soviteltavaksi avioerossa. Kaikki kärsivät – ei vähiten perheen vanhin tytär, joka kuitenkin selviytyy. Toivottavasti. Ikävä kyllä, tällaisen liian kiltin tytön kohtaloksi yleensä tulee paljon ikävämpi rooli. Kohtalaisen todenoloista lastensuojelu- ja lakiasiaa, avioeroista sekä myös miesten oikeudesta lapsiinsa! Osa kannattaa jopa lukaista, toivottavasti jokainen osaa siivilöidä tietyt asiat pois omasta tajunnastaan. Lisäksi kulutettu kymmenkunta muuta opusta, jotka jälleen siellä toisaalla tarjolla – hush, käykääs tsiigaamassa!!!

Kaffetta, taikajuomat sekä näkkäriä, ai miten niin aina samaa?!

ALLEKIRJOITUS                                     POLKA – MUUTOSVASTARINTAINEN!

Ei se yhteiskunta kuule sillä tavalla pyöri…

että jokainen saisi sitä, mitä haluaa?! *tsihih* Oikeasti, jotain tuollaista teki eilen mieli tiuskaista omisarvikselle. Leidi näyttää peräänsä kyllästyneeltä meikäläiseen sekä ongelmiini. Ei häntä kiinnosta, mihin koskee tai sattuu, miltä tuntuu tai muuta. Häntä kiinnostaa vain se, olenko saanut muualta lausuntoja tai lääkkeitä. Ettei hänen vain tarvitsisi tehdä mitään. Vaikuttaa siltä, että hän haluaisi minusta eroon mahdollisimman pian. En toki vastustaisi minäkään sitä eroa – mutta koska hänet on minulle annettu, mitä muuta voin? Pakko käydä työnantajan osoittamalla lääkärillä ja siinä se, toki saan tarvittaessa lähetteitä Arvaustalon erikoisille lääkäreille. En enää uskalla, kaikki ovat olleet todella erikoisia eikä keneltäkään ole herunut apuja tai mitään muutakaan!

Pääasia oli siis se, että hän vain halusi tietää, antavatko fysiatri  ja psykiatri omat B-lausuntonsa ja minun pitää toimittaa hänelle kopiot. Hän sitten kirjoittaa vielä omansa, jos ?! on tarvis :o Tämä vähän ihmetytti, koska jossain kuitenkin oli ilmottu aika selkeästi, että edellytettiin nimenomaan MYÖS työarvauslääkärin lausuntoa. No, ans kattoo taas tätäkin. Odottelen kumpaakin paperia. Saattaa olla, että fyssa kirjoittaa omansa ensi viikon käynnin jälkeen. Niin, siis se lähete kipua hoitavalle erikoislääkärillehän oli nakitettu suoraan minua jo hoitavalle fysiatrille. Nyt olen joka kautta puffannut asiaa, mm. psykiatriakin pyysin kertomaan, että kiputilanne on sietämätön. Pelkkä Indometin ja Panacod eivät siis riitä ja Norspanista ei ole apuja. Eli rajumpia mömelöitä, ziitos! Tai sitten oikein isot tuopit! Kun omisarvis aikansa oli toistellut sitä, että hän ei voi mitään, pyysin kirjoittamaan lastin codeja ja sain. Se siitä. Kun alkoi keskustella plaastarin alasajosta, totesin ehkä tekeväni sen ihan omin ohjein ;) Ilkeä minä, viekkareita on kärsitty kuten kipua, kylmää ja joskus jopa nälkääkin eli se ei ole mitään uutta. Siihen on oma lääkityksensä. Mutta kun katsoin, miten leidi yrittää luikerrella ulos vastuualueeltaan, teki todella mieli sanoa ”Ei se yhteiskunta kuules sillä tavalla pyöri, että jokainen työarvauslääkäri saisi noin vain valita asiakkaansa, niiiiiiiiiin?” Btw, annoin hammaslääkärin lausunnon murenevista hampaista ja siitä, että puren hampaita yhteen pelkän kivun takia. ”Oletko ajatellut hammaskiskoja?” Saatana, sanoin ääneen. Siinä selkeästi lukee, että koko ajan. En siis yöllä. Ei pirulauta hammaskiskoja voi pitää koko päivän ajan. Vai pitäisikö jotenkin ennakoida kipuja, pistää hammaskisko paikalleen ja odottaa raisuja läpilyöntikipuja? Kräääääh… jotkut eivät ajattele.

Onneksi oli rolleri. Onneksi oli Serkut. Leidi heitti minut ulos puolen tunnin päästä ja minulla oli tunnin aika. Lyödäänkö vetoa, että työnantajaa laskutetaan tunnin ajasta?! No, ei haita. Menin Serkkuihin ja byäääh,  oli vain yksi pieni juusto eikä paria juttua taas ollenkanas. Toisaalta oli taas lisäarvona kuivattuja kirsikoita :P Tuhluutin vähiä rahojani sitten kuivattuihin erilaisiin marjoihin sun muihin härpäkkeisiin, kohuked ostin tietty, vähän keksiä ja semmoista pientä. Ei mennyt kovin paljon lovvoa – ei sitä ollut onneksi edes mukana. Enkä ole huomaavinanikaan korttimaksumahdollisuutta ;) Jouduin odottelemaan taksoa turhankin kauan, oli kylmä ja kipeä olo. Onneksi rollerissa voi istua, se pelastaa paljon. Talon tuntevana voi myös etsiytyä hiukan lämpimämpään väijyyn…

Noutotakso oli kimppakyyti, noudettiin eräs vanha rouva kampaajalta ja vietiin n. 300 m kotoonsa eli en todella ole ainoa, joka kulkee vain lyhyitä matkoja. Mamma kyllä askelsi niin kehnosti kyynärsauvansa kanssa, että pelotti… ihmettelin, miksei hänellä ole kevyttä rolleria :o Olisi vähän vakaampi… tietysti voi olla heikot käsi- tms. puolivoimat tai jotain muuta, enhän minä voi tietää. Vaikutti vaan niin vaaralliselta se meno, vaikka taksokuski tarjoutui auttamaan ja melkein kantoi mamman kotoonsa. Ihmettelen. Toivon tietty, että ei ole yksin kotona tai liikkuu siellä sitten jonkun apuvälineen kanssa. Hitsi – ei ole kovin ruusuinen tulevaisuudenkuva tuokaan.
dorkasaurus-love-black-razblintMistä tulikin mieleen, että ahh onnea! Postia oli räimitty lootasta :) Pitkänpitkä kirje toisaalta sekä yksi kohtuullisen hyvä kirja, jonka jo melkein ehdinkin lukea. Ei paha lain. Erittäinkin 7-sivuinen kirje oli jo sitä luokkaa, joita meikäläinenkin suoltaa. Lisäksi oli oikeinkin miellyttävä *tsihih* sekä kannustava muissa asioissa :) Mii veri häpi nau! Aloittelin kirjettä vastaukseksi, pyykkäsin taas vähän lisää ja lämmitin soppaa. Vielä on täksi päiväksi muonaa, mutta kyllä ovat nyt varastot niin tyhjänä, ettei aikoihin. Tänään on pakko tehdä pitkä kauppalista sekä pakata postiin menevät kirjat sekä muut härpäkkeet. Jotain siis menee Huutiksessa välillä kaupaksikin, ei paljon. Lisää se on aina meitin muonaan, lähinnä. Taas pitäisi sinne apteekkiinkin, eli sinne se taitaa kyllä suoraan mennä.

Huomenna siis kylille ja pitkän kaavan kautta; posti, kirjastosta jokunen varaus, apteekista ainakin codit ja allegriamömelöt, vihannestsioski sekä Risman ja Liiterin hetelmät & vihannekset ainakin. Hirveä hinku saada jotain muutakin tuoretta kuin onema päivässä :( Voi jospa siellä olisi jotain muutakin edukasta… ai niin, se porganalevite, jonka ohjeen teillekin jaoin täällä blögissä: Belga piti siitä tosi paljon. Taidan tehdä sitä perjantaina kaksi isompaa satsia eli Belgalle toisen vaihtariksi. Laps saa tuoda meikäläiselle puolet roskaleivästä (siis roskaleipä on sellaista siemen-lese-kokojyväsekaleipää, jota Belga tekee tosi usein ja se on erinomaisen hyvää). Levite muuten on erityisen hyvää näkkärin päällä ja varmaan sopii siis roskaleipäänkin :D

Kaffetta on vielä, taikajuomaakin sekä sitä näkkäriä – ei hätiä mitiä!

ALLEKIRJOITUS                                                POLKA – SERENDIPITOUS?

Residenssissä ei liikahda Polkakaan,

on kuin se olisi jähmettynyt koneen äärelle tuoliin tai sänkyyn. Sitä väliä tässä vielä hätäisesti pystyy liikkumaan, matkaa on pahimmillaan pari askelta, jos suostuu kömpimään sängyssä. Sekin on kivuliasta ja hankalaa. Parempi ottaa kokonaista kuusi askelta ja kaatua oikealle paikalleen. Olen nimittäin reporähjäpoikki. Olin eilen jo lähtiessä jäykkä, polvia särki ja peeseessä oli kipeää kireyttä. Tämähän tietty paheni tuossa ulkona seistessä. Ensin alakertaan muuttava fiksu älykkö oli varannut hissin omaan käyttöönsä eli tunki oven väliin jotakin purkaessaan tavaroita eikä laskenut välillä lainkaan vapaaksi. Oli pakko hoilottaa, että raukat ja rähjät vammakot eivät pääse ulos! Sitten odotin taksoa puoli tuntia ja kun auto tuli, se oli tavistakso hälytettynä lähitolpalta. Jep, tilaukseni oli siis unohdettu :( Ihan kiva eli hyvä alku! Paketit sain lähtemään sekä kirjat noudettua, onneksi. Olisi ollut pari juttua tsekattavana, mutta en uskaltanut kävellä tai seisoskella yhtään pidempään. Vihannestsioskilta hain parin euron kassin; se sisälsi kolme purjoa, viisi paprikaa sekä kaksi isoa varsisellerin pötikkää. Ei paha kuulkaas lain! Taas tiedän, mitä tein viim meillä syödään lähipäivinä.

Fysterppa oli terhakalla tuulella ja valiteltuani siinä hetkisen, hän räpelsi lihasten kimpussa täpöllä. Harmitteli tietysti kipuja, mutta silti tein liikkeet ja yritin vain purra kieleen enkä hampaisiin. Hyväähän se tekee, noin periaatteessa. Tänään on aikaa toipua ja hissukseen tehdä nyhrätä sitä ja tätä. Seuraava terppa-aikakin kun meni puolentoista viikon päähän. Talon fysterpat näyttävät olevan aika suosittuja ja hänkin on pitkään työtä tehnyt, en siis ihmettele. Varsin laatuisa ihminenkin, ei siitä pahimmasta päästä pirtsakoita & risunlaihoja kääkättäjiä ;) Eli kaksi terppa-aikaa vielä jäljellä. Itse en pysty niitä itselleni tarjoamaan, joten seuraavat haetaan joko KELAlta tai yritetään mieluummin sinne Hortoonian puolelle. Katsomma, milloin lausuntoja alkaa sadella kotoon.

Eilen oli sadellut yksi kirja sekä lopultakin Varastosta pyytämäni paperi. Siinä oli outo sävy, ihan kuin minä kiusallani sitä olisin pyytänyt. Hitsi, jos minulta pyydetään paperia, josta käy ilmi tämä-ja-tuo asia, sellaisen pyynnön minä tietysti välitän. Turha minulle on kiukutella, en minä huvikseni kaikenlaisia hakemuksia täällä väsäile. No nyt ovat hakemuksen lisäliitteetkin koossa, kopiot vain ja sitten alkuperäiset postiin Belgan mukana. Ehtivät nekin ajoissa perille!

Kaupoista en – oikeasti – hamstrannut mitään ihmeellistä. Tein aivan normiostokset, mutta silti kassit pullistelivat täpötäysinä. No oli niitä vihanneksoja ja hetelmiäkin, juggaa ja kaffemaitoa, kaffettakin, talouspaprua ja kaikkea semmoista, joka vie todella paljon tilaa. Harmitti, koska tuo raijjaaminen ei tee selälle eikä millekään muulle hyvää. Mutta en minä kahta kertaa viikossa aio säännöllisesti käydä kaupoilla, jos ei pakko ole. Varaudun aina siihen, että jotain syötävää on siis koko viikoksi. Ei, ei siis mitään jännää kerrottavaa kyliltäkään. Malmi on paikoillansa ja hörhöt myös, tosin kevätpuhdistus lienee käynnissä. Milizeit vahtivat tavallista tarkemmin hörhöjen pesien suulla…
fitness-protection-programPäivän slogan: Silloin, kun elämä ei potki perseelle, se on vaan vaihtamassa isompaa saapasta jalkaan.

Päivän biisi: My Own Peculiar Way

Luettua: Jojo MoyesOle niin kiltti, älä rakasta häntä. Kahdessa eri aikatasossa liikkuvat rakkaustarinat liittyen kirjeisiin ja niiden löytämiseen. Nojaa, ilmankin tätä olisin voinut ihan hyvin elellä. Ei minusta mitenkään ihmeellinen. Amity GaigeSchroeder. Tästä pidin; mies kirjoittaa tutkintavankeudessa selvitystä siitä, miten Itä-Saksasta isänsä kanssa paennut poika muuttuu yllättäen kesäleirillä Eric Kennedyksi ja mitä jatkossa seuraa. Miten hän löytää maailman upeimman naisen sekä saa hänen kanssaan vielä upeamman tyttären. Kun eropapereita aletaan setviä. Eric lähtee vielä viimeiselle road tripille tyttärensä kanssa. Hieno, älykäs tarina – pidin kovasti ja suositan muillekin! Denise MinaValheiden varjo. Alex Morrow tutkii jälleen erästä kuolemantapausta, joka johtaa Glasgowin pimeimmillekin puolille ja ikävä kyllä, joku jälleen kerran mainitsee hänen yhteytensä veljeensä. Hyvä veli -järjestelmä ulottuu pitkälle ja osa poliiseistakin on korruptoitunut, tutkinta on hankalaa ja ehkä jopa mahdotonta. Leidin kirjoitustyylistä pitäville varma nakki, toki muillekin, jotka pitävät hieman erilaisesta poliisikirjallisuudesta. ;) Malmcom Mackay – Lewis Winterin on kuoltava. Freelance-ammattitappaja saa jälleen työkeikan, poikkeuksellisesti hän ottaa sen vastaan. Yleensä hän ei tee järjestäytyneelle taholle keikkoja, mutta nyt toinen tappaja on ansaitulla sairaslomalla ja hän on todellakin itse hyvä työssään. Työ sujuu, mutta yllättäen mukaan on jo ehtinyt sotkeutua myös poliisi, Winterin naisystävä sekä muutama muukin epämiellyttävä taho. Onko tappaja kohta takaa-ajon kohteena vai onko hänen turvauduttava järjestäytyneiden ystäviensä apuun? Yllättävän hyvä, Glasgow noir -tyylin opus, trilogian ensimmäinen ja jatkoa vain sopii odottaa. Erinomainen näyte lajissaan eli pidin ja suositan! :) Stefan TegenfalkKoston vanki. Huume X:n kehittäjää etsitään lukuisien murhien takia, itse asiassa häntä pidetään vangittuna ja kidutetaan paljastamaan koko tuotantoprosessin kulku. Suoraa jatkoa Vihan aikaan, jonka huomaa. Alku on hieman sekavaa ja loppu toimii jo paremmin. Kuten edellisessäkin, jälleen kirjoitus- ja asiavirheitä, joista en osaa sanoa johtuvatko ne käännöksestä vai alkuperäisteoksesta. Epäilen alkuperäistä, koska tyyli on mitä on! Puolitunput :( Eveliina Lundqvist Salainen päiväkirja eläintiloilta. Tässä jokaisen kotokirjaston yksi peruskirja, niiden muiden tiettyjen päiväkirjojen lisäksi. Leidillä on jo kaksi tutkintoa, mutta hän haluaa vielä eläintenhoitajan tutkinnon. Suurena haaveena perustaa tulevaisuudessa tuotantoeläinten vanhainkoti… tätä termiä tässä nyt käytän siis minä. Kirjassa hän kertoo harjoitteluajoistaan eri tuotantoyksiköissä *karmea ilmaisu, btw* sekä raportoi melko tyyneesti tapahtumista korostaen koko ajan, että mielipiteet ovat vain hänen omiaan. Tätä lukee kuin hurjempaakin jännäriä. Ainakin meikäläiselle kävi niin! Olen sentään ehtinyt nähdä teurastamot sisältä jo melko nuorena, jolloin niihin vielä pääsi tutustumaan. Eli ei ihmeitä siltä osin.  Voisin kyllä kertoa, miten broiskuja lahdataan. Säästän kaikki kuitenkin siltä. Sen sijaan lukekaa tämä kirja – ihan siinäkin mielessä, että ehkä ymmärrätte täysvegaaneja paremmin! *hyvä se semivegen on tässä selitellä* Osa näistä ja paaljon muuta siellä toisaalla :)

ALLEKIRJOITUS

                                                POLKA – KIPIÄ JA JÄYKKIS!

Kylille ja kidutettavaksi

Tänään siis aika taas fysterpalle kidutukseen, sitä ennen käyn postissa viemässä ainakin neljä pakettia *ziitosta kaikille!* ja noudan kirjaston varaukset. Hieman tuo fysterppa sekoittaa päivän aikataulua. ;) Aika on juuri puoliltapäivin – piti olla heti aamusta, mutta leidi soitti eilen vaihtaakseen ajan… Ei muuta, mutta ennen tuota ei  oikein voi syödä ja sen jälkeen taas on aivan sairas nälkä :) Pitäisikö ottaa evästä mukaan? No, ehkä tankkaan lähtiessä jugurtilla ja müslilla, sillä pärjää puoli päivää. Tuon jälkeen on käytävä vain ruokakaupoissa. Tuo vain on melko harhauttava termi. Jos käyn kerran viikossa kaupassa, se tarkoittaa sitä, että kaikki tuoremuona on loppu ja kaupasta on raijattava aika helkkarin paljon muonaa ja yleensä jotain muutakin. Lista on jo pitkä ja jos jotakin laputettua isketään eteen, on sekin tietysti tarkistettava huolekkaasti! :)

Eilinen meni siinä yrittäessäni toipua edellisten mömelöjen sivareista: nyt se olo on kyllä jo täysin ohi. Kyllä se todella aiheutui niistä lääkkeistä, asiaan ei ole mitään muuta selitystä. Ketuttaa! No, kävin pakkoruiskussa, lämmitin soppaa, lueskelin ja yrittelin kirjoittaa. Sitä tavallista siis. Lopulta laitoin pyykit pyörimään, että tietäisin edes jotakin tehneeni. Se on niin pienestä kiinni, nähkääs. On monia, joiden mielestä minä saan vain maata kotona enkä tee mitään?! Joo, kun voisikin ja saisi jotain apuja joskus, olisikin tosi uppevaa. Näin ei ole, itse on kaikki hoidettava ja toiset jutut ottavat tosissaan voimille enemmän kuin toiset. Väsäsin myös tuota leivänpäällistä, joka teillekin ohjeena tässä julki tuotakoon:

Porkkana-feta -levite

Tarvitaan 4 – 5 porkkanaa, itse käytin 4 kohtalaisen suurta, fetajuustoa (no juu, siis oikeasti jotain salaattijuustoa – halvinta mitä löytyy) n. 60 g (hiivapalan kokoinen biitti, saa tietty laittaa enemmänkin, jos on jäänyt…) sekä provéncale-maustetta (tai muuta haluamaasi maustetta: rakuunaa, timjamia, persiljaa…).
Pese porkkanat ja halutessasi kuori ne, itse rapsuttelin ne puhtaaksi karkealla pesimellä. Paloittele ja keitä täysin kypsäksi vähässä vedessä. Älä lisää veteen suolaa tai mausteita! Kaada vesi vaikka vihanneskeiton pohjaa varten, laita porkkanat kulhoon ja kumoa feta päälle. Porkkanat siis saavat olla kuumia tässä vaiheessa, se ei haittaa! Heitä päälle sopivaksi katsomasi määrä mausteita, älä laita liikaa kuivattuja yrttejä. Niistä irtoaa makua kuitenkin koko säilytyksen ajan ja maut tekeytyvät hissukseen. Soseuta kaikki yhdessä sauvasekoittimella (tai jollakin muulla vekotilla). Maista! On hyvää :) Laita sopivaan kannelliseen purkkiin jatkokäyttöä varten. Sopii leivän päälle, dipattavaksi ja mihin nyt tätä keksiikään laittaa… Itselle tuosta annoksesta tuli 300 g purkki aivan täyteen. Käytin Rainbown halvinta salaattijuustoa, jota Rismassa on myynnissä (iso pakkaus, josta on riittänyt useampaan erilaiseen ruokaan). Tätä muuten varmaan voisi kokeilla tehdä vaikka savufofusta – silloin pitänee lisätä vähän suolaa. Hyvää ja halpaa päällystettä helposti. Tämä on muuten yksi muona, johon en laittaisi valkosipulia tai sipulia, siitä tulee äkkiä tunkkainen tai liian kitkerä maku. Toisaalta kevään ehtiessä pidemmälle tätä olisi kiva maustaa tuoreilla yrteillä!
Aikaveitikoitanuoporkkanat.Juu, ei, ei ole tulossa edelleenkään ruokablögiä eikä shishustusblögiä, eikä varsin myötiblögiä! Ei myöskään päivä nasu -blögiä! :) Nasu on kyllä valmiina ja aina sillä on jotain päälläkin. Tätä kirjoittaessa pitkä vanha ja lämmin yökkäri sekä paksu kylpytakki, jalassa kahdet paksut sukat. En suostuisi itsekään kuvaamaan itseäni nyt, btw. Kunhan jaoin tuon, koska arvelen ehkä muidenkin etsivän jotain kivaa uutta näkkärin päälliseksi toisinaan :) Tulikin mieleen, on ostettava näkkäriä! Mietin sitä itsetehtyä näkkäriäkin; toisaalta olisi ostettava erikseen siihen kaikki tarpeet? Huokaus, elämä on valintoja täynnä ja  Liiterin seesaminsiemen-näkkäri on hyvää ja rapsakkaa.

Muuten tämä päivä menee loppuehtoosta toipuessa päivän rasituksista sekä miettiessä huomisia vääntöjä. Ei siis mitään erikoista. Tätä samaa vanhaa. Huomisen voisi pyhittää lounaksen laatimiselle lauvantaiksi ja vaikka leipomisentapaiselle toiminnalle… Belga uhkaili, ettei muista minun ikinä leiponeen pullaa. Höh, laps on unohtanut. Yhteen aikaan tekaisin 20 minuutissa sekä porganasämpylät että saman verran pullia tulemaan kerran viikossa. Siis pellillisen kumpiakin. Se ei todellakaan vie kauan, kun asiaan vaan ryhtyy. Eri asia on jaksaako ja huvituttaako?! Jää nytkin harkinnanalaiseksi, aineet kai olisi. Se on joko pullat tai sitten se Oolannin pannari! :P *heekkupeeseet*

Nyt kuitenkin aamukaffetta ja vaffaa sellaista sekä taikajuomat!

ALLEKIRJOITUS                                     POLKA – KYLILLÄ EI AINA OLE KIVAA!

Taskussa vinkui ja opetin mamman pahoille tavoille!

Olenpa taas ollut eilen ilkeä ihminen *wirn*, ja se muuten tuntuu oikein hyvälle! :)

Postiin lähti kortteja sekä noudin yhden hyvän kotomaisen dekkarin, lukemista viikonlopuksi siis. Kirjastosta irtosi vain yksi opus, kuten olen sanonutkin tarjonnan liikehdinnästä; se on nihkeämpää nykyisin. Hyvä silti näinkin. Apoteekista noudin kohtuuhintaiset vanhat mömelöt *näitä oli jo 70-luvulla!* ja käteistäkin piti repiä seinästä :o Oli vielä.

Fysterppa oli tällä kertaa montakin astetta rankempi. Viikon aikana etsiskelin itse sitä pahinta kipu-jumituskohtaa ja löysinkin. Tätsy alkoi käsitellä sitä varsin rankalla kädellä, annoin luvan tietysti – se mikä sattuu, yleensä myös tehoaa. Silloin alkoi taskussa vinkua! Viiiiiiiiiiuiiiiiiiiiiiiiiuviiiiiiiiiiu :o Minnin vinkuhiirulo oli unohtunut villatakin taskuun, oli siinä vähän selittämistä. Toisaalta päästiin jutun makuun, koska terppa itse on kissaihmisiä. Äkkiä saa muuten menemään sen 45 minuuttia. Kerroin lisäksi, mitä teen yleensä kotona. Hän hyväksyi kiitellen ja neuvoi vain pitämään liikkeet oikeita. Olen yrittänyt ainakin eli jotakin olen siis tehnyt jopa oikein. Kilti minä! ;) Tuon jälkeen muuten olin jo aika rätti, oli mennyt pari tuntia reissussa.

Säntäsin vielä ruokakaupoille, Risma ei paljoa tarjonnut tällä kertaa. Sitä pläskiä nyt on aina tarjoomuksessa, samoin valmisruokia, valmissalaattia, makkaraa… nauratti eräskin mamma, jonka kaikki ruokaostokset olivat laputettuja. En siis pahalla nauranut vaan nimenomaan sitä tietoisuutta, jota hän taatusti olosuhteiden pakosta noudattaa. Myös tämä ”oikea aika, oikea paikka” -dilemma on selkeästi ratkaistu. Meidän Risma näet tarjoaa parhaiten näitä halvennuksia torstai-aamuisin ;) Rismasta siis vain pakolliset ostokset, joita ei Liiteristä saa. Liiterissä taas oli onneksi montakin tuorepuolen halvennusta: säkillinen onemoita, toinen kukkakaalia, yksi paprikoita, pala halstrattua lohta – kaikki alesta. Samalla tempaisin sieltä vaniljajugurtit, kissaraksut, kaffet ja muut pakkotarpeet. Mitään ylimääräistä ei kantti kestänyt eikä ollut tarviskaan. Lounaaksi huomenna paria plaatua fisua, meinasin tehdä fisupiffejä tänään ja samalla jotain keksejä ja ehkä pannaria(kin). Jos jaksan. Siis jos.

Tämä mamman opettaminen pahoille tavoille; tarina alkoi siitä, kun vanhempi rouva valitti kassalle haluavansa palauttaa lasten kokoiset sukkahousut, joissa oli hänen mielestään väärät housut väärässä paketissa tms. Tosin hän oli ostanut paketin suljettuna, avannut kotona ja todennut pieniksi, mutta ei ollut kokeillut päälle. Kaikkihan muistavat, ettei mikään kauppa yleensä vaihda alusvaatteita tai sukkia… No, kielitaidoton uusi kassa oli aika töykeän oloinen ja mammaa ketutti niin, että oli lähellä vääntää itkuraivoa. Nyhjäisin mammaa hihasta ja sanoin, että avaisi paketin suoraan kaupassa ja mittailisi, niin minä ainakin teen eikä tuolla kukaan ole koskaan sanonut mitään. Hän siinä ilmoitti, että sehän on sitten tarkoitus ostaa – se on ostoaie. Aivan, sanoin, mutta paskat siittä, jos tuote on muutenkin välillä epäkuranttia :D Mammaa alkoi naurattaa… sanoin myös, että juttelisi myymäläpäällikön kanssa ja syyttäisi vaikka kehnoa näköään tms. Liiterissä on joskus hankala asioida palautusten kanssa, se on ihan totta. Eivätkä kaikki vastaavatkaan ole ihan kärryillä asioista. Suora hyökkäys kuitenkin kannattaa. Eli taas olen yllyttänyt erään iäkkään pantterin ilkivaltaisiin toimiin kaupassa! :D Ja minusta se on ihan oikein.

Tällekin päivälle olisi rutosti hommia ruuanlaitosta ja kirjoittamisesta alkaen; kirje on kesken ja yksi toinen juttu puolivalmiina ainakin päässä. Argh, olen jäykkä, kankea ja kyvytön kävelemään. Voisiko joku taitella minusta kivan origamin, joka pysyisi istumassa hyvässä asennossa koneen ääressä jokusen tunnin?

Päivän slogan: Nothing is perfect. Life is messy. Relationships are complex. Outcomes are uncertain. People are irrational.

Päivän biisi: Roll Me Up and Smoke Me When I Die

Confused_fruit__Video_tutorial_by_AlexandraFLuettua: Kirsti KaijaKakin maku. Sijaisperheistä ja huostaanotetuista sijoituslapsista tarinaa… samoin äideistä ja perheistä, joista lapset otettiin huostaan. Duoda, tämä olisi ehdottomasti tarvinnut jonkinlaista editointia. Näin tämä ei toimi, valitettavasti. Aihe ja käsittely olisi OK, mutta kieli, toistot ja suoranaiset virheet häiritsevät ääripahasti :( Jäks! Eli siksi tunput, myös sekavuus on pahasta… Harlan Coben Lupaa ja vaikene. Cobenin tyypillinen tapa kirjoittaa, erittäin kälmi juoni. Toisaalla parempi esittely. Kuten myös kädellisestä muita opuksia. Pari luin viikon aikana myös ihan omista vanhoista kokoelmista – se on vaan niin, että nuo eräät säilytetyt kirjat jaksaa lukea kymmeniä(kin) kertoja :)

ALLEKIRJOITUS                POLKA – VÄSY, MUTTA EI MITENKÄÄN ERITYISEN ONNELLINEN!

Yritettävä taas!

Se olisi sitten taas lähtö kylille kuten uhkailinkin. On siis pakko, ei ole valinnanvaraa. Liikaa asioita hoidettavana, ainakin kerran viikossa on pakko lähteä reissuun. Viimeinen onema-rassukin tuli silpaistua eilittäin, muusta tuoreesta ei ole tiet… sorry, melkein valehtelin, porganoita torpassa on! :)

Eilen oli taas varsinainen postipäivä eli tarjottiin kirjoja, meiliä sekä kirjettä :D Tykkään, vaikka taas tuli vähän selviteltävää. No, aikaahan on eikä ongelma ole iso, väärinkäsitys luetun & luullun ymmärtämisessä ;) Eiköhän sellainen selviä ajan myötä. Syynä tosin voi olla tämä meikäläisen tapa kirjoittaa laajalti ja laveasti sekä unohtaa jokin tärkeä sana välistä pois *noloa*! Sain siis lueskeltua erinomaisen hyvää opusta, kirjoitettua yhden jutun framille sekä jatkettua kirjeen kirjoittamista sekä vastasin samaan meiliin kahteen kertaan *vielä nolompaa*, koska ensimmäisen kerran luin yhden rivin väärin :( Että niin tarkka minä nykyään olen, ei pitäisi koskaan kehuskella, ei!

Tänään käyn hakemasta ne mielinukutustarpeet testattavaksi, pakkohan ne on noutaa muodon vuoksi. Lisäksi kävi mielessä, että kunhan saisin nyt pikapuoliin tuon päälääkärin lausunnon, voisin laittaa fysiatrille meiliä. Kysyisin, määrääkö vai voiko hän tehdä kivuille mitään. Minä en nimittäin aio mennä turhalle pkl-reissulle ja maksaa siitä n. 40 monikansallista ilman mitään vastinetta. B-lausuntoa vartenhan käynti on jo tehty. Hemmo on nimittäin niin lääkekielteinen, että en oikein jaksaisi *enkä missään nimessä haluaisikaan* riidellä hänen kanssaan mistään lääkityksestä. Toisaalta en myöskään halua syödä turhaan mitään scheissea, joka ei tehoa! Tämä on niin outoa asia tämä aivokemia; miten toiset lääkkeet tehoavat toisilla ja toisille taas ei tai sitten ne vaikuttavat täysin eri tavoin. Siksi olisi kamalan hyvä, jos pääsisi edes sinne Hortoniaan. No, met katsomma. Tämä on taas sellaista odottamista, oikeastaan siis koko vuosi – syksyllehän tuo päälääkäri uhkasi neuropsykon testejä, jos Veka hylkää taas hakemukseni. Vekkulia, miten vuoteen voi sisällyttää melkoisen monta käyntiä erilaisilla oudoilla tyypeillä ;)
OUTOMieluummin minä eläisin ihan tavallista tapahtumaköyhää elämää, kävisin normaalisti duunissa ja silleensä. Se nyt vaan ei ole mahdollista ja se siittä. Tosin joskus tulee haikailtua jotain sellaista hommaa, mitä voisi tehdä ihan vähän kotona… toisaalta se edellyttäisi toiminimen tms. perustamista ja siihenhän ei minusta ole. Olen aivan kädetön raha-asioissa, myös omissani saati sitten virman. Ehkä minä keskityn myymään Huutiksessa ja Torilla kirjoja ja rättejä toivoen, että sieltä jokunen ropo joskus tirahtaa. Netcyclerissa on myös meikäläisen vaihtosivusto todella erinäisille pikkutavaroille sekä kirjoille, joita en kehtaa myydä. Myynnissähän on vain uutta ja priimaa *kehu-kehu* :) Kannattaisiko teitin mielestä laittaa tuonne oma sivu tyyliin ”Polgan kirppuri”? Tai hei, jos ketään kiinnostaa, laittakaa privaa niin annan suoraan linkin ao. kohteisiin. Ehkä se on helpompaa niin. En minä tahtoisi mitään myydä tässä samalla. Oikeastaan.

Pakkoruiskussa tuli käytyä ja Lady Minnille kerrottua pissiläikkien epätoivotusta ilmaantumisesta tuolloin ja tällöin >o< Varmuuden vuoksi luuttusin vielä sängynalustan Tolu-pitoisella nesteellä kunnolla. Syömiset kuittasin saladolla ja muut välipalat kuivahetelmillä. Terveellistä *ja makeaa* ;) Pitäisi taas katsastaa jotain vaihtoehtoista muonaa pariksi päiväksi, joku pakastefisu tuolla ainakin makoilee orpona… hmmm… Ehkä sitten huomenna. Reissusta tultua olen kuitenkin taas aivan rättipuhki sen fysterpankin takia, joten palaillaan astialle.

On vieläkin ainakin pariin kuppiin kaffetta sekä näkkäriä!

ALLEKIRJOITUS                                           POLKA – MYY, VAIHTAA JA SYÖ!