Taas täällä blogissa!

Ehei, ei minusta niin helpolla eroon pääse, vaikka joku ehkä toivoisi! ;) Olipa todella outoa hässäkkää eli ylläpidon palvelin blokkasi jatkuvasti IP-osoitteeni. En päässyt edes katsomaan blogia, saati sitten kirjoittamaan tai kommaamaan. Kiitos Susulle tilannetiedotuksesta sekä Toverille kaikesta avusta – tässä on tietty pakko mainita, että me kaikki olemme turkulaisia. :D Ai että mitä tekemistä tällä on asian kanssa? No ei varmaan yhtään mitään!

Viikon aikana ei ole tapahtunut sen ihmeempiä. Kutsu leikkuun jälkitarkastukseen tuli, ensi viikon keskiviikkona ja ilta-aika. Vandaan Toverittaren Miäs on luvannut kyytiä, josta kiitän jo etukäteen. Muuten ehkä menisi hermo taas Kela-taksoihin… on ollut muutama tosi huono kokemus, joista hirvein oli paluu saiskusta kotiin. :( Josta tulikin mieleen, että yritin aivan suoraan kysymällä selvittää, kuka omistaa (eli kerää rahat ja hoitaa järjestelyt) Helsingin Kela-taksien tilauskeskuksen. Löysin sivuston, kukaan ei vaan suostu vastaamaan suoraan. Jännästi on tiedot jonnekin jömmattu. Olisin vain halunnut tietää, kenelle tipahtaa 3 – 5 euroa jokaisesta puhelustani sinne…

Koska tuota jälkitarkastusta jne. ei ole vielä ollut, en ole uskaltautunut tekemään kaikkea, esim. kumartelemaan ja kyykistelemään. Tässä on sellaisia juttuja, jotka vars. lekuri ehdottomasti kielsi edes yrittämästä. Siksi tämäkin viikko on jatkunut velttoilulla. Sen verran kuitenkin, että joka päivä olen yrittänyt hipsiä edes muutaman askelen ilman mitään tukia ja avitusta. Onnistuu, mutta varovasti – ehkä varon liikaakin. Toivon vaan niin kovasti, että pääsisin liikkeelle! Vaikka sitten rollerin ja / tai kepin kanssa, mutta kuitenkin.

Viikon aikana on tietty luettu paljon ja ahkerasti uutisia. Ei hyvältä kuulosta, missään päin. Meillä lähinnä odotellaan talouden kiristymistä entisestään, siis ihan perskohtaisesti. Jossakin siitä jo olikin kirjoitus, nyt en vain löydä llinksua. Eli kohta kälyisässä tilanteessa olemme juuri me, jotka emme  saa mitään tukia ja avustuksia ja yritämme vain maksaa vuokran ja laskut. Jäljelle ei jää paljoakaan, kun ostaa vielä lääkkeet, maksaa lekuri- ym. sairauskulut. Belga on kohta myös vielä tiukemmalla, jollei ottaisikaan pakko-opintolainaa. Jo nyt hänenkin ruokabudjettinsa on pienehkö eli korkeintaan 80 juuroa kuukaudessa. Eihän tähän ole mitään ratkaisua, ainoa keino on se, että minä teen vain isompia annoksia muonaa ja pakastan osan Belgaa varten sekä lykkään evästä mukaan. Laps taas puolestaan avittaa minua kotihommissa, sen minkä pystyy ja osaa. Vaihtokauppaa siis, muuten ei pärjäillä!

0821d11264

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että nuo koulutukseen ja opiskeluun liittyvät säästöt ja pakkolait kasvattavat eriarvoisuutta! Kohta ei halu opiskella, älykkyys ja kyky riitä, mutta rahalla pääsee mihin vain. Grrr, palataan siis vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen ja se ei taatusti palvele kenenkään etuja. :(

Sen sijaan tänään näin iltapäivälehdessä ensimmäisen kohtuullisen objektiivisen tekstin kannabiksesta Suomessa. Näköjään juttua on tulossa lisääkin, hyvä! Minä erityisesti toivoisin, että puhuttaisiin kannabiksen lääkekäytöstä l. lääkekannabiksesta, jolle on erittäin vaikea saada nykyisin reseptiä. Tämä tässä vain siksi, että se olisi meikäläisen sairauksiin yksi mahdollinen lääke (tämän opiaattimäärän sekä kaikenlaisia sivuoireita tuottavan muun lääkityksen vaihtoehtona)…

Kommattavaa olisi ehkä paljonkin, mutta palaamme asioihin. Minä lähden kohta valmistelemaan lounasta; tänään vuorossa täytetyt paprikat ja bataattihässäkkä kera sienisalaatin. Mahdollisesti tekaisen myös pikapullaa, johon tarvitaan vähän perustarvikkeita ja nekin vain sekoitetaan sekä tyrkätään uuniin.

Se on jo maaliskuu ja päivät pitenevät… ööööö… päivittäin ihan.. öööö… silmissä! :D

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TÄÄLLÄ SE JAKSAA KÄNÄTTÄÄ EDELLEEN…

Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Kamala väsytys!

Tulikohan eilen taas sähellettyä liikaa? Laittelin ruokaa, tiskasin, kävin ruiskussa ja tekelehdin jotakin muutakin. Pientä testausta taas, mihin kaikkeen kykenee ja paljonko jaksaa… Kohtuullisesti, tosin olin jo illalla supipoikki. Unihiekkamiestä ei näkynyt tälläkään kertaa, joten nukkumiset ovat olleet vähissä. Väsyttää. Väsyttää niin, että pilkin ja otan mikrounia tässä kirjoittaessa. ;) Ei se muuten haittaa, mutta en pidä tästä olotilasta *hömelöä touhuamista aina välillä*.  Räyh.

Lisäksi piti taas ihan kalenterista laskea noita rajoituksia sekä niiden kestoa. On se vaan uskottava, ettei ihan vielä ja sittenkin varovasti. Hmph! Taidan olla vähän kyllästynyt; mieli tekisi tehdä jotakin sellaista, johon ei ole lupeja. Toisaalta, jos olisi, ehkä en tahtoisikaan tehdä mitään. Turhaa pähkäilyä; on ruokaa ja kirjoja, joten eihän tässä ole hätiä mitiä. Saattaa olla, että Toveritar Sörkasta poikkeaa tänään! Mukavaa…

Belgan kanssa eilen syötiin erittäin heekkua muka-kinkkiä. Hiukan tavallisesta taas muunnettuna olikin kohdallansa! Belga myös imureerasi ja vei kasan lehtiä ym. On täällä ehkä hetken aikaa vielä siistiä. Sitten alkaa taas sama sotkeminen. ;) Turhaa siis sekin.

Minä pilkin taas, pakko lopettaa. Ei tässä mitään asiaa ollutkaan, peruspäivitys vaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS  EI NUKU PÄIVÄLLÄ, VOISIKO USKOA NUKKUVANSA YÖLLÄ?

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Sumutettu olo?

Johtuu ehkä siitä, että ulkona on aika öklö ilma; sumua, jotain rähmää, vettä, sohjoa… Eilen ei nähnyt edes pihan toiselle puolelle. Ei siellä kyllä oliisi ollut mitään katsottavaakaan. :) Muutenkin on vaihteeksi höttöinen olo, koska nukkumiset ovat olleet taas kadoksissa. Meikäläisen näkö (muukin kuin ulko-) ei pidä jatkuvasta valvomisesta, ruudun tuijottamisesta ja lukemisesta. Vali-vali…

Koska eilen *ja näköjään myös tänään* on sisälläkin helkkarin kylmää ja kosteaa, suurin osa aikaa onkin melkein pakko viettää petissä Rakkaan Lämpöhuovan ja kissan kanssa. Eilinen meni kyllä tekemättä mitään järkevää. Lounasta sentään eli tein ison padallisen soiganoffia – tuli hyvää. Eli soijapaloista värkkäsin storganoffia, jota tarjoilin nuudelien kanssa. Hmmm… soijapalojen koostumus on muuttunut, varmaan jo monta vuotta sitten. En ole näitä käyttänyt pitkään aikaan, kun rouheesta löytyy tavallaan enemmän vaihtoehtoja, sitä on aina varalla kaapissa. Ihan hyvää tuosta tuli, mausteita meni todella paljon enemmän kuin edes muistin :P Apetta tuli niin paljon, että laitoin yhden kipon pakkaseen Belgalle maistiaisiksi ja itselle jäi vielä iso lounas täksi päiväksi. Ei kehnosti laadittu, sanoisin.

Tänään tulee myös vieraita, ehkä. Varauksella sen takia, että koskaan ei voi olla varma mistään. Toivottavasti löytävät perille ja toivottavasti voin myös rapota huomenna kaikesta!

Toisaalta tekisi mieli alkaa puuhastella jotakin, mutta kaikki on vähän semmoista mihin ei vielä olisi lupia… Räyh ja toisaalta hyvä tekosyy.  Jotenkin alan taas kyllästyä tähän makoilemiseen, kun ei edes klaffisoffalle voi vaihtaa – ei ihan vielä. Jospa taas keskittyisi keittiöhommiin eli tänään vaikka sen siivoilemiseen. Ainakin se olisi hyödyllistä! :

Ruuasta ja keittiöistä tuli mieleen yksi melkoisen hyvä minisarja, jota voisin suositella. YouTubesta löytyy tällainen Back In Time For Dinner, jossa käydään aivan tavallisen brittiperheen ruokailuja läpi vuosikymmenten. Alkaen 1940-luvulta ja päättyen ”tulevaisuuteen”. Siinä sivutaan myös maailmanpolitiikan tapahtumia, naisen aseman muutosta yhteiskunnassa, palkkausta, nuorison nousua kuluttajiksi, ostoskäyttäytymistä ja kaikenlaista muutakin ajankuvaan liittyvää. Sopisi suomalaistenkin katsoa, jos alkaa valmisruoka tms. tympiä ja suomalainen perinne ketuttaa. Asiaa, hupia ja närkästystä sopivassa suhteessa eli minä ainakin pidin, tämä antaa kovasti perspektiiviä siihen, mitä Briteissä ja myös meillä syödään sen kummemmin ajattelematta tiettyjä asioita. *ei voi olla totta, meikäläinen jakaa katseluvinksuja :o*

Jahas, jospa minä taas menisin vaikka järsimään sen aamuomenan. :)

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – EDELLEEN OMENA PÄIVÄSSÄ MENEE HYVIN ALAS…

Taas tökkäistävä viikko alkuun

Eipä silti, meikäläisen päivät ovat melko samanlaisia. Ei väliä, onko sunnuntai vai maanantai. Haa, paitsi että arkipäivänä voi edes odottaa postia! ;) Silti on saatava viikko alkuun. Mitään varsinaisesti sovittua ei ole, mutta sellaisia puoliksi luvattuja ja ehdotettuja juttuja kylläkin. Jännäprojektinkin pitäisi edistyä. Tälläkin viikolla siis tapahtuu. Tänään en vielä voi luvata, mitä se voipi olla. Haa, voin kuitenkin kertoa jotakin yllättävää: KELA myöntyi erääseen asiaan, josta käytiin pientä päätössanailua ja viestinvaihtoa! :) Kyse oli hyvin pienestä summasta, mutta enemmäkin periaatteesta eli siitä, miten ja milloin liikuntaesteinen voi noutaa (eli pyytää jotakuta toista hakemaan) tietyt lääkkeet atteekista (jos niitä siis on vielä kotona). Tavallaan tilanne ei siis ratkennut kummankaan hyväksi, mutta virma hyväksyi selkeästi tekemäni ratkaisun *tämä oli se yllättävä osuus!* ;)

Jospa ensin päivityksen jälkeen menisi inventoimaan pakastimettimen ja jääkaapin. Voisi laatia joko soppaa tai uuniruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi. Jos ei jaksa, aina on nuudeleita ja vihanneksia (-> lue: porkkanaa, purjoa, valkosipulia). Mieleen jäi kiertämään myös tuo eilinen jaarittelu leipomisesta! Hitsit, jos minä olen töissä ollessa ja iltaisin järjestöhommia pyörittäessä vielä leiponut meille aamusämpylät ja kaffepullat, on se nyt kumma. Eivät ne taidot mihinkään ole voineet häipyä, ei myöskään muut kyvyt. Jaksaminen on se ainoa ongelma ja siitä selviää vain kokeilemalla ja / tai tauottamalla. Muuten huushollin eteen on vähän hankala tehdä vielä mitään, koska ei ole lupia ryhtyä nostelemaan ja kumartelemaan… Ja sama juttu liikehtimisen kanssa eli ei vielä uskalla kylille.

Suunnitellahan voi – ja unelmeerata! Se on oikeastaan selviämiskeno. Jotain näistä voi joskus jopa toteutua. :) Sitten on toinen todellisuus eli vielä on kirjoja lukematta.Ehkä hiukan voisi märistä siitä, että ei ole oikein kunnollista  lukupaikkaa (jollei siis lue petissä), asia ratkennee liikehtimisvapauden lisääntyessä. Ärh, yöllä harmiksi kääntyi yöjalkalampun totaalinen sammuminen. Ei mitään, mutta se ei ole ihan tavismallin vaihtolamppu eli joudun odottelemaan loppuviikkoon – Belga saa erikseen sellaisen hakea, koska näitä ei nyt satu olemaan jömmassa. Lukemisesta ja kirjoista on kyllä ihan erikseen muistutettava kaikkia: tänään on Lainan päivä! Muistathan seurata lähikirjastosi – ja tietty muidenkin kirjastojen – ideoita ja tapahtumia. :)

Aivan, tämä on täysin mitäänsanomaton päivitys. Voisin kommentoida taas helkkarin monia asioita, mutta en nyt vain halua. Edelleenkin ajankohtaisemmat ketutusväninät löytyvät Twitteristä @Polgarazi 

Nyt toivotankin vaan Nurse Susulle oikein hyvää tuuria tälle päivälle! Toivottavasti kaikki järjestyy kuten pitääkin.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN MINÄ TAASKAAN NUKKUNUT, MUTTA MITÄ VÄLII…

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Toipuuko makaamalla?

Kaikkien kieltojen ja käskyjen uhalla, osaan ongelmista tosiaan auttaa se laiska makaaminen. Toisaalta siitä on seurauksena se, että selkä on nyt jumissa… Ei siis koskaan hyvä. Toivottavasti suunta on kuitenkin parempaan. Tänään yritän taas väkertää meille sen ns. paremman lounaan. Ei se ole sen parempi kuin viikollakaan. Sen laatimiseen on ehkä käytetty runsaasti enemmän aikaa ja vaivaa, joskus jopa vähän parempia aineksia *jos on ollut tarjolla*. Minä olen vain pitänyt ideana, että sekä minä että Belga saamme kerran viikossa kummatkin nauttia itseämme paremmasta seurasta sekä ruuasta, jossa saattaa olla jopa salaattia kylkiäisenä. ;)

Sain eilisen makaamisen aikana kirjoitettua sen mitä pitikin. Aikaa tosin meni ja kirjoitusasento on taatusti epäergonomisin ikinä. Mutta se on tehty ja siitä olenkin ihan tyytyväinen. Tosin kirjoittaessani englanniksi tulin taas aivan hirmuisen kateelliseksi! Olen kateellinen kaikille, joiden äidinkieli on englanti. Ihan siitä syystä, että heillä on omalla kielellään luettavissa valtava määrä kirjoja. Kirjoja, joita ei ole käännetty ja joita ei siis joku kustantaja ole valinnut. Tarjonta on siis valtava ja se vaikuttaa tietty sekä omiin valintoihin että kirjojen hintoihin… Ja kyllähän minäkin luen englanniksi kirjoitettuja opuksia, se ei vaan ole sama asia. En ikinä pysty hallitsemaan aivan täysin kaikkia vivahteita. Niitä, joilla kirjoittaja on ehkä hyvinkin hienovaraisesti halunnut tuoda jotakin julki. No niin, se kateus on jo häipynyt! Minulla on isot pinot kirjaston kirjoja vain odottamassa lukemista, ihan turha märistä. Postistakin tipahti pari kevään uutuutta. Olen ihan tyytyväinen tähän… .kunhan nyt pääsin sanomaan tuostakin.

Mitäs muuten arvelette, mitä tekee Polka syötyään pari kuukautta omenoita 2 – 4 kpl päivässä ja niiden loputtua? Lähettää tietty Belgan kauppaan hakemaan tuoreita hetelmiä, niitä halvimpia. Ensin laps tuo ison laatikon kivejä, jotka tietty ovat hyvejä. Seuraavalla viikolla alennushalvennuksella *muka* on veriappelsiineja tai niitä tavallisia ja ne eivät jostain syystä vaan uppoa. No, Polka tietty ohjeistaa Belgaa tuomaan jälleen ison pussukan niitä puolalaisia halpisomppuja. Tässä vaiheessa laps kysyy, olenko tosissani. Kyllä, tietty. Ja taas meillä syödään samoja omppuja, hyviä ovat edelleen. Turha yrittää väkisin syödä hetelmiä, joista ei ihmeemmin pidä tai joista saa jotain oireita (sitrushedelmät, banaani). Enkä minä suostu tuhlaamaan älyttömiä summia eksoottisempiin heekkuhetelmiin. Kas kun nämä tuoreet jutut on minusta myös syötävä tuoreena eikä puoliraakana tai ylikypsänä. :)

En taaskaan saanut nukuttua, joten kulutin yötä suunnitellen kaikenlaista. Jostain kumman syystä minulla on näköjään oletuksena se, että minä todellakin toivun tästä paljon parempaan kuntoon. Ei pitäisi olettaa. Pitäisi muistaa, että selässä on useampi vika ja kun ryhtyy *siis ehkä ryhtyy, jos pystyy* liikkumaan enemmän, selkä ei tule siitä pitämään. Melkein kirjoitin, että liikkuisi jopa ilman rolleria. Poistin oletuksen, koska niin pitkälle en edes uskalla kuvitella. Realistinen tavoite voisi olla se, että käyttäisi keppiä ja ainakin ulkona liikkuessa rolleria. Ei nyt kuitenkaan mennä niin pitkälle ollenkaan! Nämä ovat vain valveunia. Tyydytään nyt vain siihen, että yleensä pystyn täällä toimimaan ja jotakin jopa tekemäänkin.

Siksi pitääkin hiissautua niihin lounaan valmistelupuuhiin. Just, näin aikaisin siksi, että en pysty seisomaan pitkään enkä tekemään kaikkea peräjälkeen. Lauvantailounaan valmisteluun ja tekemiseen kaikkinensa on varattava aikaa vähintään nelisen tuntia.

Kaikille lukijoille herkukasta viikonloppua! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS SE EI VALITA, SE PUHUU RUUASTA JA KIRJOISTA!

Toipuminen on minuuteista riippuvaista!?

Otsikon mukaan – kyllä! Eilen nimittäin soitin fysterpalle ja kyselin muutamaakin asiaa. Lopuksi tarkistin näitä rajoituksia eli 6 vkon päästä leikkauksesta saa istua esim. autoon (ja muulle matalammalle istuimelle). Kysyin pitäisikö minun kuitenkin varoa enemmän ja ottaa tyyny mukaan, koska Härra Dri piti tuota varomista ym. tärkeänä. Ei, ei sitten ollenkaan – terpan mukaan se on sitten 6  vkon jälkeen vain haitaksi… Puuttumatta tässä kohden muuhun, perstaina 19.2. klo 00.01 minä saan tehdä kaikkea nyt huomattavastikin rajattuja toimia! Saman aikamääreen jälkeen en siten saisi myöskään enää käyttää tiettyjä apuvälineitä. Uskomatonta, miten fysterpan asemassa oleva henkilö, jota minä en ole edes perskohtaisesti tavannut, voi antaa minulle näin äärimmäisen tarkat ohjeet! :P

Aivan, niin pitkää kuin leveääkin. Minulla todella oli paljon kysyttävää, mutta en saanut mihinkään järkevää vastausta. Lisäksi sain täysin erilaisia *joka vastakkaisia* neuvoja kuin minut leikkauksen jälkeen tavannut fysterapeutti antoi. Himppasen alkoi närppiä, en alkanut huudella hävyttömyyksiä – kerroin kyllä, että melko outo tapa heillä on toimia ja jaella ohjeita ilmeisesti manuaalia tuijottaen. Minä päätin pitää sen oman pääni *ja järkeni* ensimmäisenä sikana ja noudattaa ekan terpan ohjeita soveltaen sekä muistaen sen, että Härra Dri piti sitä ylimääräistä varomista tarpeellisena. Ehkä minä sillä selviän. Ei minulla sinänsä ole ratkaistavana ongelmia, halusin vain vahvistusta omille teorioille ja tekemisilleni. Samalla tietenkin myös sille, etteivät lukijani ole jo ilmoittaneet minua Finlandia-hiihtoon! :o

Ei tässä ihmeempää, polvea särkee pitkään seisoessa tai istuessa. Lepo helpottaa, tietysti. Nyt alkaa tulla jo hinku päästä ulos ja laajempiin tiloihin kävelemään sekä testailemaan. Testaamista tarvittaisiin sen takia, että sen tarkan 6 vkon jälkeen voisi ehkä jo uskaltautua hoitamaan muutaman tärkeimmän asian. Mutta katsotaan nyt! Edelleen eniten näistä rajoitteista närppii tämä ns. nukkuma-asento, joka ei ole meikäläiselle luontainen. Viime yönä sain kuitenkin – ja taas – poikkeuksellisesti goisittua yhteensä n. 4.5 h. Jeeee, vuoden ennätys. :)

Belga tulee tänään ja käy noutamassa yhden paketin, pinon kirjoja ja vähän tuoretta syötävää. Omenat ovat nyt loppu! Pitää keksiä jotakin tilalle. Samoin pitää alkaa kehitellä taas itsellekin jotain uutta lounasruokaa. Muuten, se melkein ensimmäinen paikka, jonne kuskaan itseni liikkumarajoitteiden poistuttua, on kyllä ViiVoan. Taas on tullut huomattua, miten paljon kaikkea pientä puuttuu… siitä päätellen ostoslistasta tulee mittava!

Jännäprojekti etenee seuraavan kerran vasta ensi viikolla, joten minulla ei ole mitään ihmeellisen tärkeää kerrottavaa. Toki voisin taas kommentoida uutimia, mutta teen en edelleenkin siellä toisaalla. Ja nyt nylkemään kiviä! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KUNTO PARANEE MINUUTTIEN SISÄLLÄ…