Soittelevat oikein perään!

En yhtään muistanut, että saiskun uloskirjoitushässäkässä kipuhoitaja lupasi soittaa viikon päästä eli eilen. Asiaa ei ollut missään papereissa laitettu tiedoksi, joten… No, leidi kuitenkin soitti ja kyseli kivuista sekä lääkkeistä eli käytänkö kaikkea ja onko vaikutusta. Siinä vaiheessa päivää oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En sanonut rumasti, mutta varsin selkeästi artikuloiden ja kovalla äänellä kerroin lääkityksen olevan sama ja jättäneeni parasetamolit pois. Tästä sain sitten pienen luennon, jossa hän vetosi tutkimustietoihin parasetamolin ja ibuprofeenin erittäin hyväätekevästä yhteistyöstä. Just! Samalla selvisi niiden 5 kpl Oxyn mysteeri. Ne oli tarkoitettu todella lisättäväksi päiväannokseen eli tuplattavaksi noiden päivien ajaksi. Vekkulia vain, että pussukan tuoja ei siitä mitään sanonut eikä kuoressa ollut selkeää merkintää. Minähän en – periaatteessa – itse nosta annoksia, jollei lupia ole. Näin vältyn ainakin lekurien syyttelystä. Kun aikani taas selitin aikaisempia lääkityksiä ja lääkekokeiluja, leidi kehoitti tuplaamaan tuon päiväannoksen maanantaihin asti. Silloin itse kipulääkäri soittaisi… Just ja OK, tein niin ja auttoihan se himppasen. Tosin minusta nuo annokset pitäisi jakaa päivittäin hieman eri tavalla, mutta ehkä keskustelemme rauhallisesti asiasta maanantaina. Ongelma ja ehkä suurin on se, että Peijaisen kipupkl on Hyyssin kipupkl:n sivutoimipiste ja ainakin jotkut teistä tietävät, miten Hyyssi toimii: ei vastaanottoja, vain konsultaatiovastaus, jossa suositellaan erilaisia mielipidelääkkeitä tai Lyrdeä. Ilmoitin en-suostuvani näihin enää – olen yli 10 v. mennyt mukaan kaikkeen ja näiden viimeisten toisen kierroksen kokeilujen jälkeen minulle oikeasti riittää! Ei ihmistä saisi kiusata stanallisilla sivuoireilla vielä kipujen lisäksi. Ai niin, kun hän tarjoili niitä tutkimustietojaan, oli minullakin onneksi muistissa muutama fakta, jotka kerroin… Emme siis kuitenkaan riidelleet, ehkä olin hieman kovaääninen. Odotamma *vaikka tiedän, ettei sieltä mitään järkeviä apuja tule*.

CVu-vaYWIAA-Izo.jpg large

Kivut siis haittaavat edelleen varsinkin istuessa tuossa halvatun koroketuolilla, josta valun melkein alas näin persjalkaisena. Muutenkin liikun melkein kuin ennen leikkausta, joten iltapäivällä on tullut jo käveltyä ja steppailtua vähän siellä ja täällä. Lisäksi on tietty itse aiheutettua lihaskipua, koska selkeästi jännitän oikeaa isoa perslihasta ja koipea. Jännitän nimenomaan siksi, että Härra Dri hyvin dramaattisesti ilmoitti minun olevan juuri sitä tyyppiä, jolle iskee luksaatioita ja muuta  vekkulia sekä aivan varmasti joitakin komplikaatioita ellen ole huolellinen ja varovainen. Nehän ovat suorastaan toinen nimeni! ;)

Päivän pelasti tietty Nurse Susu, joka ilmaantui tuomaan vinkeän näköistä vihannesmättöä – iso kiitos! Se menee tänään lounaalla aivan varmasti parempiin suihin. :) Kaffittelimme siinä ja hän poistui viettämään aikaa rauhallisempiin oloihin tarkastettuaan kissansa leikintäkyvyn ja voinnin *tsihih*.

Hetkeä myöhemmin torppaan rantautui Hörhö, jonka kanssa lyhyesti märehdimme tätäkin asiaa. Lopultakin mies jopa pyysi anteeksi erinäisiä asioita ja sanomisiaan ns. sairauksistani. Oli lopulta ihan asiallista jutella, suunnittelimme jopa kevytkommuunin perustamista Portugaliin keväämmällä – mikäli kumpikin olemme kunnossa. Koska kaveri oli lähes rahaton ja nälkäkin kurmisteli, laitoin mukaan vähän muonaa. Sellaista ylimääräistä kuivatavaraa, että selviää nyt ainakin viikonlopun yli. En minä kestä ajatella, ettei kaverilla olisi mitään syötävää *ja toki tällä myös tarkoituksellisesti kerätään Karma-pisteitä*. No ei sentään… minä vaan oikeasti olen niin helkkarin hellämielinen, että joskus melkein hävettää.

Tänään Belga tulee lounaalle, samalla väsäilemme ehkä vähän sitä ja tätä. Väsäilemme tarkoittaa tässä siis sitä, että minulla on kerrankin lupa hieman komentaa! Mikä ihana tekosyy, koska olen niin kehno mitään pyytämään. :P

No niin, oli minulla taas jotakin muutakin mielessä. Kun sitä en ole merkinnyt muistiin, se ei liene niin tärkeää. Kiitokset kaikille kommanneille ja lukijoille – muistakaa jättää viestejä ja kuten sanottua, aina voi privata perskohtaisista asioista.

Minä menen keittämään yön toiset kaffet. Nukuin n. klo 22.10 – 23.30 ja toisen kerran n. 15 minuuttia 02.30 tienoolla. Vähäksi käy, mutta ehkä se joskus taas korjaantuu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KIVUNHOITOON SUOSITTELEN TASKULÄMMINTÄ KISSAA!

Versio Polka 2.0 – kaatuuko vai ei?

Rapotusta lupasin, mistäkähän aloittaisi?! Polilla vietin melko täsmälleen 5 h eli koko aukioloajan. Yksi opus tuli luettua, yksi pullo vettä juotua ja omena syötyä. Ei, minä en hermostunut kuin aivan viime metreillä – silloin iski kipu-väsy-kyllästys ja puolikielinen tohtori, jonka kanssa pääsin yhteisymmärrykseen vasta haukuttuamme yhteensopimattomat terveystietojärjestelmät *eikö ole vastustamatonta?*

Tulos: Uuden nivelen asennus perjantaina eli ylihuomenna. Riskit: paljon. Syy: jatkossa voisi olla ongelmia vielä enemmän. Saiskussa: jos jään henkiin, ulos maanantaina. Tuloksena siis pitäisi olla uusi, parempi versio eli Polka 2.0, joka toivottavasti käynnistyy myös vikasietotilassa.

Eli lyhykäisesti viime viikon rtg:ssä nivelen kunto oli kehnompi kuin edellisissä suht tuoreissa kuvissa. Mikäli ei leikkottaisi, edessä olisi joko jääminen kokonaan petiin ja / tai muita isompia ongelmia. Eli silkkoa siellä, vetelä täällä ja suo joka puolella. :( Ei, minä en tätä siis suuremmin itse halua. Syy: koska inhoan saiskussa olemista ja kaikkea mitä tapahtuu *saan aina vähintään flunssan, koen jotain ääriomituista jne*.  Lisäongelmana on tuon toteutus eli selkäydinpuudutuksella, joka ei viimeksi meikäläisellä toiminut ilm. spinaalistenoosin ja retrolisteesin takia. Sekoilin sitten pari vuorokautta nukutus- ym. pöllyissä ja olin sekä kipeä että pihalla, tapahtui kaikkea muutakin epämiellyttävää ylläriä. Tästä sain sentään (sekä muista selkäjutuista) annettua paperit puolikieliselle, joka yllättäen oli tyytyväinen saatuaan perusteltua faktaa.

Ehkä paskimaisin ongelma on kotiutuminen. Jos jään henkiin. Jos ongelmia ei tule ja minä tottavie toivon, että kerrankin toteutuisi se tuurin vaihtuminen edes vähän parempaan, minut päästettäisiin kotiin jo maanantaina, tod.näk. Tehän tiedätte, että täällä hoitajana on vain kissa. Minun pitäisi siis ihan yksin pärjäillä tässä ja kyllähän minä, mutta kunto voi olla tosi hakusessa. Se tässä on se ongelma. Sen lisäksi, että olen kauhuissani, en pysty nukkumaan, olen koko ajan oksennuksen partaalla ja ajatukset pyörivät vain tuon ympärillä! Apuja on toki luvattu, kiitokset Toverittarille (ja The Miähelle). Belgakin jotain varmaan ehtii ja pystyy, mutta ei nyt ihan koko ajan perään katsomaan. Ensimmäiset pari viikkoa siis tulisivat olemaan tod.näk. helvetilliset… Tässä nyt pitäisi listata ne rajoitteet, mitä ei saa tehdä ja se lista on mittava liiasta kumartamisesta kaikkeen muuhun eli kissanhoitopoliittisista toimenpiteistä aina läppärin käyttöön asti tulee olemaan isohkoja ongelmia. :(

Jaa, ehkä lopetan taas vänisemisen. Ei se mitään hyödytä.

Lady Minni on löytänyt uuden, kivan harrastuksen. Talouspaperiteline (sellainen itsekseen pystyssä seisova) kaadetaan kumoon ja sen jälkeen aletaan varovasti kynsien repiä paperia rullalta. Se on jännää ähräämistä. Minnin mielestä. Minä tyydyn käyttämään hauskasti rei’itettyä ja koristeltua paperia. Äsken annoin kissille ihan oman rullan, jonka tein parista arkista. Se tuskin kelpaa, nyt sitä tuijotellaan vain hyvin halveksuvasti! ;)

Uuuh ja yymmhh. Jos oikein panikoidun, voin jutun vielä siirtää tai perua. Soittavat huomenna tarkemmin perjantain aikataulusta. *anteeks, oksettaa* Menenpä riipomaan vähän lisää rauhoikkeita. Nyt jos koskaan kaipaisi V:tä tai Valentiinoa viereen kutvottamaan. Kaikki minun toiveeni ovat kuitenkin aina täysin mahdottomia. En minä nytkään oikeastaan toivo muuta kuin että olisin kotona ja viikko olisi mennyt.

Juuei, minulla ei ole muuta kerrottavaa. Jos jokin askarruttaa, kommaa voi aina tunkea tuohon lootaan. Yritän vastata päivän aikana. Privata voi toki jatkuvasti, niihinkin yritän vastata mahd. nopeaan.

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PANIIKKI ON PIENTÄ TÄMÄN OLOTILAN RINNALLA

Neidoilla huono vuosi?

Oikein röyhkeästi puhun Suomi-neidosta ja itsestäni. Ei nimittäin ollut kovin hyvä vuosi kummallakaan. Enkä taida sen kummemmin analysoida, sitä on tehty tässä jo niin moneen kertaan. Voi vain toivoa, että olisi parempi vuosi edessä ja edes jotain valoa näkyvissä. Saahan sitä edes toivoa.

Muuten en juhli tänään(kään) mitään enkä millään tavalla. Valvoin vaihteeksi viime yön, joten jospa saisi vähän goisittua. Ihan sama, onko jotain ratekkeja tahi ei. Ei niistä onneksi välitä Minnikään. Njäh. Juhlaruuaksi vihanneskeittoa ja omppukrumpelia. ;)

Muuta? Ehh, tilastoja nuo näkyvät nakerrelleen. Sen verran voisi valaista, että en käynyt ulkona edes kerran kuukaudessa. Lääkekatto tuli täyteen. Samoin lekatakson omavastuuosuus. Onpa tämä tylsää. :( No, kirjoista: tarkistin HelMetistä lainaustilastot ja eiliset kirjat mukaan laskettuna lainoja tuli vuoden aikana 303 kpl. Niitä ei ole eritelty genren mukaan, se pitäisi tehdä ihan itse eikä vaan jaksa. Muuta tilastoitavaa ei kai ole?!

Jospa tästä lähtisi taas nakertamaan aamuomppua ja miettimään, mitä ihmettä minä suunnittelin yön aikana… ;)

ALLEKIRJOITUS

              POLKA – YÖLLÄ IDEAT OVAT VALLAN VILLEJÄ!

Hyvin valvotun yön jälkeen…

onkin taas tarpeen litkiä kahvia vähän suuremmasta mukista. Juuei, en saanut taaskaan nukuttua. Ei voi mitään, sitä on turha murehtia. Tästä seuraa, että olen supiväsy puoliltapäivin ja myöhemmin ehtoolla pilkin mikrounia – se on epämiellyttävää! Siis ne mikrounet tai vartin Mulla On Silmät Auki -torkut, jäks. En tykkää… olisi niin mukava nukkua ihan oikeasti. En vaan muista, milloin olisin nukkunut hyvin, kivuitta jne. Joskus vuosia, vuosia sitten. Eli ihan turha märistä ja valittaa.

Belga kävi eilen asioilla eli kirjastossa, atteekissa ja kaupoissa. Nyt on reilusti vihanneksia ja hetelmiä, se hyvä puoli tässä juhlakaudessa on. Alennushalvennuksia on kaikista juureksista ja hetelmistä. Minähän tykkään. Varsinkin, kun nyt sain kikatuskohtauksen ihan ilmaiseksi kaupan päälle. Tad-da-daa, saanko esitellä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Naughty Pears

Belga melkein punastui, kun sanoi yrittäneensä etsiä sellaisia tavallisia päärynöitä. :D Mussutin jo yhden menemään, oli heekkua!

Pitäisi tänäänkin taas tarttua johonkin, edes laatimaan lounasta. Siis minähän tykkään kokata jne, mutta kun ei kestä seisoa eikä istua kovin pitkään. Jos yrittää, saa kärsiä taas pari päivää tavallista enemmän. Hmph. Pitäisi myös pyykätä ja kaikkea muutakin. Joka ikiseen asiaan ei nyt vaan kehtaisi lastakaan pyytää avuksi. Eniten varmaan siksi, että koska mitään ei päällepäin näy, ei voi olla kipuja. *eihän, Hra Tri?* Anteeks, nyt tulin jo tuosta niin pahalle tuulelle, että on parempi lopettaa. Muuten tulisin jälleen kerran kirjoittaneeksi jotain, jonka joku lukija kuitenkin tulkitsee väärin… Minä aina onnistun joko sanomaan tai kirjoittamaan asian jotenkin niin, että se ymmärretään ihan eri tavalla. Aivan, olen huono ihminen ja minä tiedän sen.

Menen syömään omenan – niissä ei ole mitään naurettavaa.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAHA JA HUONO IHMINEN

Hush, tiehensä tämä viikko!

Heti maanantaina toivoisin tämän viikon olevan jo ohi. Ensi viikolla on ne labrat ja rtg. En minä niitäkään nyt niin hinkua, mutta tämä jouluhässäkkä on epämiellyttävää. Ei, eihän se minua muuten koske, mutta mainoksia on vaikea eliminoida eikä radiota viitsi jatkuvasti käydä säätämässä muille kanaville. Sitä j:n hehkutusta en millään jaksaisi! Mikä ihmeen pakko tässä maassa on vieläkin viettää nuita päiviä vain tietyllä tavalla. Tässä menisin komppaamaan nyt Brittejä ja pubeja eli jos olisi mahdollista noin liikkumisen puolesta, haluaisin viettää joulun pubissa kumoamalla vähän juomaa ja kälättämällä jostain arkipäiväisistä asioista ja sitten kotiin nukkumaan. Mutta kun siis ei. :( Tosin moni muukaan ei vietä j:a, erittäin perustellusti!

Uutisiakaan en taida jaksaa kommentoida. Riittänee, että käytte lukemassa tarkemmin Höskän jutun siitä, miten vähänkään varakkaammat  pitävät pienituloisia roskasakkina! Meikäläisen lukuoikeus Höskään loppui, joten en viitsi linkatakaan siihen. Tässä asiaa liippaava toinen juttu, jossa on muutakin aiemmin kommentoimaani…

Hrrrhrhrr, täällä on taas huisin kylmää ja vetoista. Näpit jäätyvät, joten ei tässä sen enempää. Terviisiä niille, jotka mieluummin elävät omaa elämäänsä kuin pakkoviettävät noiden yleisten traditioiden ohjaamaa kulutusjuhlaa.

ALLEKIRJOITUS

  POLKA – VÄSY, KYLMÄ JA KETUTUS EI OLE HYVÄ YHDISTELMÄ!

Löytyykö upouusia märinöitä?

No, eipä kai ihan aamusta – mutta odottakaas iltapäivään asti! Kyllä minä ehdin mieleni siihen mennessä jo pahoittaa moneen kertaan…

Kyllä minä nyt kuitenkin haluan kommentoida tätä valelääkärijuttu. Jo hemmon paljastuttua melkoisen kohun seurauksena olin sitä mieltä, että kertoman mukaan hän *ainoana lääkärinä* jaksoi kuunnella esim. vanhuksia ja näiden ongelmia, moni tuli mielestään autetuksi. Eikö tämä ole hyvä juttu? Eipä tietenkään normilekureiden mielestä! Eihän nyt aasiakasta sentään pidä kuunnella eikä varsinkaan uskoa. Nyt valelääkäriä syytetään kahdesta taposta (ja kuolemantuottamuksista). Normilääkärillä on sama määrä lusikkansa nurkkaan nakanneita jäännösasiakkaita, mutta tätä kutsutaan yleisesti hyväksytysti ”potilasvahingoiksi”. Aivan sama juttu! Normilääkäriä paijataan päähän ja yhtään mukisematta maksetaan palkkaa ja palkkioita. Valelääkäriltä peritään maksettua palkkaa pois, miljoonan verran. Tästä voisi muuten näin tyhmä eukko päätellä, että palkka oli 100 000 vuodessa. Hmph. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi sen, kuka olisi ja millä koulutuksella  oikeutettu saamaan tuon rahasumman. Toisaalta, kaikenlaiset terapeutit ja hoitajat saavat toimia ilman mitään lupeja (jos eivät siis mainosta suorittaneensa lääketieteellisiä tutkintoja ja terapoivat / hoitavat jotain… sanotaan nyt vaikka huuhaata) ja veloittaa mitä ikinä kehtaavat. Hmph. Tässä kärsii eniten *ja taas kerran* luottamus kaikkiin lekureihin!

Enpä taas mekkaloi enempää, lukekaa niitä otsikkolehtiä. ;) Minä olen vähän väsynyt, valvoin jo toisen yön eikä se naurata.

Tänään Belga tulee lounaalle, tarjoan ruokaisempaa salaattia sekä venepottuja ja -bataattia. Jälkkäriksi teen taas omenakrumpelia, jos en muuta keksi. Meillä on siis jälkkäriä kerran viikossa, joskus jälkkäri muuttuu myös kaffen kanssa kauppapäivänä nautittavaksi. Ähh, se on jotain makeampaa, muffareita – krumpelia – jee, nyt muistin, meilläpä onkin piparitaikinaa pakkasessa. Ei, sitä ei tänäkään vuonna paisteta. Se on niin jumaleissönin hyvää raakana kaffen kanssa! :P

Pakko tässä on yrittää nauttia edes ruuasta, niin kauan kuin aikaa on (n. 3.5 viikkoa siis)! Menen narskuttamaan omenaa…

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – VÄSYNYT JA KETTUUNTUNUT, KUTEN TAVALLISTA

Peijaiset?

Doddih, lopultakin materiaalia Peijaisista. Jotakin tapahtuu *tai sitten ei* noin 3.5 vkon päästä. Belgan synttärinä on alustava tarkastushaastattelulaillinenvettuilutapaaminen Peijaisissa ja jos minut hyväksytään, muutaman pvän päästä leikotaan. En siis voi sanoa mitään varmaksi, en usko mihinkään ennenkuin olen petissä ja hengissä. Tätä ennen on kuitenkin nyt helkkarin kireällä aikataululla sovittava labrat, rtg ja käytävä hakemassa lisäappareita. Minua aikataulu ei tietty haittaa, mutta toivottavasti saan Malmilta sopivat ajat, saiskustahan se on kiinni. Hyvin on kyllä laskettu eli menee hiinä-ja-hiinä, ettei tästä ajan venymisestä voi pitää mekkalaa. Tai voisi, mutta miksi pitäisi – mikään ei nopeuta mitään eikä varmaan ainakaan paranna kohtelua. Sitä minä oikeastaan tässä eniten pelkään. Sitä syyllistämistä ja kohtelua, jota tiedän olevan tulossa ja omia reaktioitani. Ehkä pitää vain tropata itseään rauhoittavilla niin, ettei tulisi sanottua julki kaikkia ajatuksia! Homma siis hoidossa, jo on aikakin. Minä en toivo edes tulevani ennalleen, koska se on mahdotonta. Toivon vain selviäväni hengissä ja kipujen edes helpottuvan. Jo se riittäisi. En minä oikeasti paljoa pyydä?!

Aamun uutiset ovat omalla tavallaan taas jänniä. Höskä ja muut tahot uutisoivat nyt päällimmäisenä Stadin asuntojen asuttamisesta *wirn*. Katsokaas eilistä päivitystä, jossa puhun asiasta! Oikeasti, minä olen tuota samaa painottanut jo vuosia, tilanne on ollut aivan yleisesti tiedossa. Suomalaiseen tapaan on vaadittu ensin tutkimus asiasta, jotta jotain voitaisiin tehdä. :o Näinhän se on, mutta toivottavasti nyt palataan tilanteeseen, jossa asunnot menevät asiallisesti jaettaviksi ja tulorajat palautetaan. :) Minullakin olisi edes himppasen toivoa *juu, se on aina oma itse ensimmäisenä* ja uskon, että moni oikeasti asuntoa tarvitseva myös saisi sen.

Olisi tässä paljon muitakin asioita, mutta niistä Twitterin puolella enemmän ja lyhyemmin. :) Tänään Belga tulee käymään ja hoitelee taas atteekki-, kauppa- ja kirjastoasiat. Minun pitää hoidella nuo labra- ja rtg-varaukset sekä tsekata Kelataksojen toiminta ensi vuonna. Kun asialliset asiat on hoidettu, lounas ottaa paikkansa ja väkerrän jotakin punajuurista. Keitin eilen niitä saavillisen ja söin osan lounaana raejuuston ym. kanssa, oli hyvää. Josko tänään tekisi Soiströmmejä tai sitten Punaisia Hernepiffejä. :) Kummatkin ovat hyvejä eikä Belgakaan osannut valita. Katsotaan, kumpi aines on helpompi ottaa kaapista.

Ja sitten aamuomppo kera lisäuutisten!

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – KUN TAPAHTUU, TAPAHTUU PALJON

Hyviä aikomuksia…

Eikö se ollutkin niin, että tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla? Jos näin on *retorisesti*, minä olen ollut sillä tiellä jo kovin pitkään, monista muistakin syistä. ;)

Ihan vaan itselle muistiin, että eilinen oli paha, paha päivä. Unen puute, syömisen jättäminen välistä ja kaikenlaiset aktiviteetit saivat aikaan yököttävän heikotuksen, tärinän, palelun ja muuta epämiellyttävää. Korjasin heti syömällä pastaa ja vihanneksia juustohässäkän kanssa. Vähän liian myöhään eli oli pakko taas makoilla jokunen tunti. Argh, minä en jaksaisi makoilla! Enkä minä halua lepuuttaa ja makoilla. Minä haluaisin vain kipujen vähenevän edes sen verran, että pääsisin ulos kerran (tai hurjana ajatuksena – ehkä jopa kaksi kertaa) viikossa.

Tänään pitäisi pystyä taas kaikenlaiseen. Alku on lupaava eli siirsin läppärin klaffipiirongille, olisi printattavaa ja skannattavaa. Kun tämä päivitys on tehty, jatkan noilla kirjallisilla töillä. Ei niitä nyt isoa pinoa ole, mutta olen lykännyt joidenkin hoitamista siksi, että ne ovat vaatineet dokumänttien paperiversioimista.

Uutisissa on tänäänkin rutosti kommentoitavaa, jaettavaa ja tietysti märistävää! Suurin osa edelleen Twitterissä, seuraathan @Polgarazi . Jotain kuitenkin myös tänne eli eikö kukaan muka tajua, että outoudesta todellakin rangaistaan – paitsi koulussa myös siellä terveydenhoidossa! Jos asiakkaan persoona ei istu terveydenhuollon odotuksiin, se kostautuu  välittömästi hoidossa *tai sen puutteessa*. Hoidon taso selittyy sillä, pitääkö lekuri hoidettavasta vai ei. Hyväntuulinen ja sinnikäs potilas palkitaan paremmalla hoidolla ja tutkimuksilla kuin olisi sairauden osalta tarpeen. Varautunutta jurottajaa sakotetaan, vaikka terveys muuta edellyttäisi. Herkästi reagoiva potilas saa häirikön ja psyykkisesti ongelmaisen leiman ja kärsii siitä myös jatkossa, koska sairauskertomusmerkinnät ovat Pyhiä Sanoja!

Sitten se toinen lempiongelma eli vuokra-asunnot. Kuten joku aika sitten ennustin, Tsadissa tulee kohta pula asunnoista ja niinhän sitä jo uutisoitiinkin. Toki tiedämme ja ymmärrämme tämän. Mutta lukekaas tuo artikkeli ja nuo ratkaisuehdotukset. Siinä on jotakin, jota minä en ymmärrä. Paljonkin, oikeastaan! :o Se, että suoraan ilmoitetaan tietyn osan siirtyvän vapaille markkinoille ja valtion maksavan laskun, on hölmöläisten hommaa, kirjaimellisesti. Se on vastuun pakoilua ja rahan siirtämistä taskusta toiseen! Periaatteena pitäisi olla jokaisen haluavan asuttaminen kaupungin asuntoihin. Siis jokaisen! Millä tavalla ja millaiseen asuntoon, se on sitten eri asia – minä voisin tarjota siihenkin ratkaisumalleja. Oikeastaan, minä voisin ratkaista koko ongelman, jos sitä minulta vain kysyttäisiin! :P Ensiksi asutetaan hakijat kuten Karjalan siirtolaiset: Tsadin asunnoissa asuu paljon hyvätuloisia henkilöitä isoissa asunnoissa. Erittäin hyvätuloiset irtisanotaan – etsiköön jokainen vapailta markkinoilta sen asunnon, myös Tsadin työntekijät!!! Sen jälkeen isoihin asuntoihin, joissa asuu vain yksi-kaksi henkilöä,  asutetaan myös muita; kyllä 4 h – 6 h + k luukkuun sopii muitakin ja antoihan sopu sikaa tuolloinkin. Jos radikaalia sopeutumista vaaditaan kaikilta, vaaditaan sitä sitten tasavertaisesti! Kirjoitettuani tämän voin vain odottaa räävittömiä kommentteja, mutta minä olen aikaisemminkin puhunut tästä.

Lisäksi yksi hyvä *no, joooo* uutinen eli ökyrikkaat eläkeläiset eivät enää pakene ainakaan Epsanjaan. Portugalin kanssa asia on vähän toisin, koska sinnehän minäkin tästä pakenisin, jos kunto sallisi ja ihan muista kuin finanssipoliittisista syistä. Toki nekin merkitsevät eli tällä eläkkeellä tulisi toimeen paremmin siellä ja saisi myös asianmukaista lääkitystä edullisemmin. Duh! :)

Muuten olen sitä mieltä, että jos joudun vielä makoilemaan kipujen kourissa pitkään, muutun joko vielä kriittisemmäksi tai sitten alan seurata sellaisia TV-sarjoja, että itseäkin hirvittää ja nolottaa. Tähän asti olen pitänyt edes jotakin tasoa, mutta…

Jahas, ne muut kirjalliset tehtävät on hoidettava kohtapuoliin. Ensin aamuomppo ja samalla punajuuria altaaseen likoamaan puhtaaksi. ;) Tänään ja huomenna ruokana punajuuria juuston ym. kanssa, huomenna teen ehkä pellillisen Soiströmmin piffejä. :)

ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – ON SE NIIN TAAS TIETÄVINÄNSÄ…

Oman kurjuutensa arkkitehti?

Sitä ollaan taas vaihteeksi enemmän kipeänä, ei mitään uutta. Innostuin *not?* eilen pyykkäämään ihan itse sekä siinä sivussa raivaamaan keittiön hyllyjä. Samalla keittelin muonaa itseni iloksi. Multitaskaamisen myötä jäykistyin jo siinä touhutessa ja tiesin, että ilta, yö ja tämä päivä ovat pahoja. Kyllä. Unta tuli melko täsmälleen 3 h, enempään ei pysty – kivut ovat liikaa. On tämä niin perheestä! Jos nyt pystyykin kipujen kanssa vähän jotain tekemään, tilanne pahenee entisestään. Toisaalta on sanottu, että pitäisi… jne. Argh! Tämä ei ole ihmisen elämää. Tässä ei voi puhua minkäänlaisesta elämän laadusta!

Pitäisi tehdä muutamakin kirjoitushommaa tänään, mutta juuri nyt päätin siirtää nekin huomiseen. En pysty istumaan niin pitkään. Sekin vielä. Ei ole kovin hyvä aamu, vaikka söin jo puolikkaan onemankin. Uutiset eivät ainakaan paranna oloa. Eläkeläisköyhyydestä tehty tutkimus vain todentaa sen, mistä minä ainakin olen puhunut jo pitkään. Minä en pidä itseäni köyhänä, pienituloisena kylläkin ja sen takia jotkut mahdollisuudet vain on suljettu pois. Elämästä. Ikävä kyllä, meitä on paljon ja tällä tarkoitan ennenaikaisesti eläkkeelle joutuneita, kuka mistäkin syystä. Sama joukko tulee taas kärsimään asiakasmaksujen korotuksesta ja Lekan vekkuleista omavastuuosuuksien nostosta ja muista salamyhkäisistä hommeleista.  Penään vain jatkuvasti sitä, miksi sairaan pitää itse maksaa joka ikinen penni siitä, että makaa kipujen kourissa ja ilman apuja? Parempi olisi tarjota syanidipiltsuja suoraan! :(

Minun pitäisi käydä tarkistamassa näkö, jotta voisin hommata oikean vahvuiset lasit. Pitäisi hoitaa pari muutakin asiaa. Ei, ei vaan käy. En pysty yksin, sen huomasi taas eilen. Juu, pääsen ovesta ulos… ehkä… mutta… antaapa taas olla. Jospa saisi Hörhön kiinni ja häneltä erään yhteisen tutun numeron. Katsokaas, joskus sitä on pakko tarttua oljenkorteen. Mukavaa se ei missään nimessä ole, mutta ehkä toimii. Grrr.

Luettua: Vepe Hänninen – Uusi alku. Kylmäverisesti sinun -sarjan henkilöiden elämää 8 v. myöhemmin. Yleensä en hirveästi pidä näistä alunperin TV:lle tehdyistä jutuista, tämä on ehkä himppasen eri asia… Kyllä tämän ihan mielellään luki, kohtuullinen poliisiromaani. Päähenkilöillä on myös siviilielämä, jota kuvataan toisinaan ehkä liikaakin. Eiiii paha, ei. Jokin kuitenkin estää kehumasta tätä enempää. Kari PalinJäljitys. Harri on entinen laitapuolen kulkija, nykyinen ”kunniallinen ihminen”. Kun hänen poikansa tapetaan julmasti, elämälle jää vain yksi tarkoitus: etsiä tappaja! Tässä oli paljonkin hyvää, mutta uudelleenkirjoittaminen tai karsinta olisi vielä parantanut tekstiä. Ei mikään suuri romaani, mutta kelpoinen ja hyvin Tsadia ja tavallisen ihmisen elämää kuvaileva opus. Sopii yö- ja odottelukirjaksi. Sisko KoskiniemiKääntöpuolella lapsuus. Kaija on sosiaalityöntekijä ja työskentelee poliisiaseman yhteydessä. Töitä poikii erilaisten rikosten yhteydessä – ensin huolehditaan lapsista. Osa voisi olla hyvin tottakin, osa ehkä ei. Kerronta ei aina toimi ja jos kirjoittaja on käyttänyt omia kokemuksiaan ja asiantuntemustaan pohjana, osa toimista on hieman arveluttavia. Siitä huolimatta tämä on ihan lukukelpoinen, mikäli ei itse ole työskennellyt alalla tai siihen läheisesti liittyvissä hommissa. Ei tämä mikään sensaatio ole – romaani, muistakaapas se. Danielle SteelOsoitteena Charles Street 44. Hömppää, mutta taitavaa ja luettavaa sellaista. Francescalle jää avioerossa mukavan erilainen vanha talo Manhattanilla. Hän ei kuitenkaan pysty kulujen takia asumaan siellä ottamatta vuokralaisia ja hiljalleen taloon keräytyy pieni ydinjoukko ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa kanssa. Yhteisöasumista nykypäivänä kuvattuna ilman ihmeempiä analyyseja; mukana tietty rakkautta ja rhomandiikkaa, jännitystä ja kälmejä tapahtumia. Sopii oikein hyvin luettavaksi silloin, kun on kyllästynyt todelliseen maailmaan ja ihmisiin. ;) Hömpälle on aikansa! Neil Young –   Special deluxe: muistelmia elämästä ja autoista. Pidän kovasti herran kirjoitustyylistä, se on mukavan jutusteleva, omat piirrokset ovat hienoja ja kirja toimii! Tämä vie mukanaan 1970-luvulle, toisinaan taas kehittämään aivan uusia ideoita. Osa tarinoista on kerrottu jo aikaisemmin, mutta tässä kerrotaan myös kaikista hänen omistamistaan autoista *johon en – ihme kyllä – kyllästynyt*. Suosittelen Neil Youngista pitäville sekä kaikille vanhoille ja uusille hipeille, hämyille ja muuten vain hieman erilaisille ihmisille. Lars PetterssonVerijäljet lumessa. Koutokeinossa löytyy autoonsa ammuttu mies, uhri ruotsalainen poliitikko. Norjan poliisi on helisemässä, kun tutkintaan mukaan änkeää kahden maan suojelupoliisi. Samaan aikaan kaivosyhtiö haluaa käynnistää uudelleen toimintansa pienessä saamelaisyhteisössä, maanomistusoikeudet eivät voisi olla epäselvempiä porotalousalueella, ainakaan poliisin mielestä kaikessa ei tunnu olevan järkeä. Toisen murhan jälkeen tunnelmat alkavat olla kireät ja vanhat sukuvihat nousevat kysymyksenalaisiksi. Minä pidin tästä, yllättäen. Hiukan kerronta (vai käännös?) tökkii eli ei ole aivan perussujuvaa, mutta muuten saamelaisten asemasta tässä hyvää kuvausta. Myös kaivosasiat ja maanomistus tuntuvat koskettavan läheltä, joten tätä voisi suositella mikäli aihe muuten kiinnostaa. Jännite säilyi loppuun asti eikä kirjassa oikeastaan ollut mitään turhaa. :) Liza MarklundRautaveri. Viimeinen Annika Bengtsonista kertova romaani, ehkä myös tekijän viimeinen kirjallinen tuotos muutenkin *sanoo hän itse*. Selvittämättömät rikokset vainoavat, samoin Annikan henk.koht. elämä on jälleen kriisissä ja jotakin on tehtävä myös ahdistukselle. Tyypillistä Marklundia, ehkä hieman nihkeämpääkin… Silti mukana ruotsalaisen yhteiskunnan perhearki ja feministinen ajattelu, jotka tekijä on tuonut itsestään selvinä asioina mukaan dekkareihin. Samoin päähenkilöiden perhe-elämän, ihmissuhteet, ajatukset, ongelmat… Kannattaa muistaa, että lajissaan Marklund oli aikanaan ykkösluokkaa. Tämä ei yllä parhaimpaan, mutta aikaisemmat opukset lukenut ottaa tämänkin mielellään kirjapinoonsa ja minäkin hieman nostalgisista syistä suositan. Ronja TyrenKun kotona ei ole tilaa. Fiona kouluttautuu psykoterapeutiksi ja tapaa työssään julmuuksia, joita ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Lapset kohtaavat vääryyksiä kotonaan, miten hän voisi niihin vaikuttaa? Erityisesti Jessen asema ja kohtalo mietityttävät… Sorry, mutta jokin tässä kirjassa tökkii enkä voi sille mitään. En siis ainakaan suosittele, kuitenkin tämä tiedoksi. Paula SalomaaViikingin varjossa: Katja Halmeen tarina. No juu, vähän kuin numerolehteä lukisi. ;) Eipä silti, on tässä jotain mielenkiintoistakin. Enempi kuitenkin sellaista juorulehtitavaraa, ikävä kyllä. Siksi lukeminen ei ole niin kiinnostavaa kuin voisi olla. Valitan, se on lähes tunppujen paikka! :( Catharina Ingelman-SundbergRyöstön hetki kullan kallis. Keinutuolikopla palaa jälleen toimimaan vanhustenhoidon nimissä… ;) Ei niin pientä pankkia, etteikö sitä ryöstää kannattaisi. Eikä niin pientä murhetta, etteikö tämä yhteenliittymä sitä voisi hoitaa. Tämä on ilmeisesti olevinansa ns. huumoripläjäys, mutta ei naurata. Ei naurata siksi, että tämä on melkein-totta sekä Ruotsissa että Suomessa, rikoksia lukuunottamatta. Antaahan tämä turhaa toivoa kaikille, jotka kärsivät elosta (säilytyksestä) vanhustentaloissa tai vastaavissa, ilman asianmukaisia elinolosuhteita. Jos olet näitä jo lukenut, lue pois. Ehkä uusi lukija aloittaisi mieluummin sarjan ensimmäisestä. Jyri Hokkinen –  Rypsisade. Tästä minä jossain määrin jopa pidin, hiukan yllätyksenä itsellenikin. Entinen rikospoliisi, Tapio Foka Fokin toimii ovimiehenä Helsingin Sörkassa. Lomatkallaan Tukholmaan hän riitautuu kolmen venäläisen miehen kanssa. Foka saa oppia, kuinka kovan hinnan voi yhdestä harkitsemattomasta teosta joutua maksamaan ja kuinka onni voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi. Miksi nuori naispoliisi tutkii Juudaksen evankeliumia ja miten asiaan liittyy kuollut nuori nainen, jolla oli omituinen tatuointi jalassaan. Tarina kulkee hyvin eikä tässä muutenkaan ole huomautettavaa kovin paljon. Lukemisen puutteeseen! :) John Grisham Vuori. Vuonna 2008 Samatha Koferin ura newyorkilaisessa lakifirmassa on nousukiidossa – kunnes lama iskee, ja turvamiehet saattelevat hänet pakkolomalle. Samanthaa ”onnistaa”, sillä hänelle tarjotaan vuoden palkatonta työjaksoa virginialaisen pikkukaupungin oikeusaputoimistossa. Suuri osa jutuista on avioeroja ja muuta tavanomaista. Alueella on kaivostoimintaa ja isot yhtiöt eivät kaihda rankkojakaan toimia saadakseen haltuunsa maata, välttyäkseen kaikenlaisilta korvauksilta mm. työssä vammautuneille ja sairastuneille työntekijöille. Sam löytää hyviä ystäviä, mutta pahempia vihollisia kaivosyhtiöiden puolelta. Tekijältään tyypillinen laki & oikeus -romaani, tällä kertaa kuitenkin hyvin maustein. Hiilikaivostoiminta tuhoaa luonnon ja ihmiset eikä tämä Grishamiakaan ilmeisesti miellytä! Hyvä puheenvuoro siitä, mitä avolouhos voi saada aikaan ympäristössä, jos ei piitata muuta kuin rahasta ja tuotannosta. Suositan, sillä harvoin jusalainen miljonäärikirjailijakaan uskaltautuu korporaatiovastaiseen työhön. ;) Sekin on kiinnostavaa, että tässä puhutaan Keski-Lännen ongelmista, joita harvemmin kirjallisuudessa välitetään käsitellä eli siitäkin plussat. Tuula T. MatintupaPimeyden kääntöpuoli.  Kirjailija Helena Väkerö löytää miehensä kätköistä kirjeen, joka on osoitettu hänelle. Kirje on tullut kaukaa.Käynnistyy sarja outoja tapahtumia. Antero Väkerö joutuu ilkivallantekojen kohteeksi, ja Helenan rakastama puutarha tuhotaan. Sitten kaikki kärjistyy kohtalokkaaseen automatkaan… Sukuromaani, joka taipuu jännäriksi tapahtumien myötä. Jotenkin jokin tässä taas hiukan tökkii, kuten tekijällä aina *valitan*. Mikäli pidät kirjoittajasta, siitä vaan ja lainaa tämä. En osaa sen ihmeemmin sanoa, mikä näissä häiritsee minua – pitäisi ihan erikseen paneutua asiaan. Kas, ja nyt taas mietin, että tästä listasta puuttuu jotakin? Olisiko jäänyt yksi satsi kirjoja merkitsemättä? Onhan se mahdollista, koska pääsen tsekkaamaan HelMetistä lainaushistorian – hmph. Antaapi olla, muistaisin kyllä, jos jotakin todella poikkeavaa olisi jäänyt mainitsematta.

ALLEKIRJOITUS

            POLKA – SE EI ITSEKÄÄN TIEDÄ… YHTÄÄN MITÄÄN!

Uusi viikko, uudet märinät!

Uusia, täysin koskemattomia märinöitä ei varmaan ole tarjolla. Lupaan tehtailla kuitenkin vanhoista ketutuksen aiheista kehiteltyjä väninöitä ja tavan mukaan linksuttaa niistä. Tiedän, ei se monia kiinnosta. Vielä harvemmat haluavat *tai uskaltavat* kommentoida, ehkäpä juuri Ison Veljen valvonnan takia. Muistutan tässä, että minä julkaisen jokaisen kommentin – mikäli se ei loukkaa suoraan ketään tai jos se on kohtuuttoman asiaton. Minua ja tekemisiäni saa toki loukata, kunhan varautuu ryöpytykseen. ;) Mainokset ja asiattomat kommentit (ja linkit) jätän julkaisematta. Enkä muuten seuraa lukijamääriä tai osoitteita, joista blögissäni on käyty. Tämä on täysin tahallista.

Nyt kun olen moneen otteeseen kirjoittanut eläkkeestä ja sen riittämisestä, onkin mukava todeta, ettei hra Tiitinen varmaan joudu asioimaan fattassa! Tiitisen saama kuukausieläke bruttona on suurinpiirtein sitä luokkaa, jolla monen vanhuuseläkeläisen on tultava toimeen koko vuosi. Halloo! Ajatelkaa tätä ihan pieni hetki. Kuka voi olla niin arvokas yhteiskunnalle, että hänen kuukausieläkkeensäkin on tuota luokkaa? Tässä ei muuten edes kerrota, mitä muita etuuksia hän saa (tai mitä hänelle jää) – tahtoisin tietää!?

Tahtoisin myös tietää, mitä järkeä on rakentaa 15 neliömetrin kanakoppeja eli vuokra-asuntoja tarvitseville?! Sato tietää ja osaa perustella varmasti, koska se niitä rakentaa. Vuokra ”vain” 500 euroa/kk. Asunnossa parvi, talossa paljon yhteistiloja. Jep, hetken kuulostaa hyvältä. Mutta, näissä ei pysty asumaan hiukankaan liikuntaesteinen henkilö. Muutenkin näen tässä jotain omituista, koska Sato & VVO myivät normivuokrakämpät ja tarjoavat nyt vain huippuhintaista Lumo-konseptia. Toki ymmärrän, että siinä taotaan vain rahaa. Mutta mistä hemmetistä meikäläisen tapaiset oudokit saavat edullisen vuokra-asunnon? Maksan itse vuokrani enkä saa mitään tukia, joten siinä jo tipahdan myös jonosta! Oikeasti. Koko järjestelmä Suomessa rakentuu näemmä sille, että asumistukea saavat lähes kaikki. :o

Ufffff. Ehkä ei enempää tänään, tämäkin taitaa olla lukijoille jo liikaa! Jospa sitten ruoka-asiaa? :) Kuten lupasin, väkersin eilen altaallisen makaroonilootaa. Siitä tuli aivan hervottoman heekkuva. Söin simona kaksi pientä kipollista ja laitoin pakkaseen kaksi isoa annosta. Olin tyytyväinen sekä ruokaan että itseeni. Tänään vuorossa jotakin muuta, josko kasviskeiton tekisi… On niin paljon puuhaa eli asioita hoidettavana, mm. kirjallisesti sekä pyykkikoneen voimalla, että ruoka saisi olla itse itsensä keittelevää sorttia.

Nyt kuitenkin aamuomppo ja työlistan tsekkaus.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE TEKEE, TEKEE SE, VAIKKA HITAASTI JA VAIVALLOISESTI