Kohta loppuu…

onneksi tämäkin kuukausi. Iltamyöhällä nousi mukava viileähkö tuuli ja nyt täällä tuoksahtaa ensimmäisen kerran hiukan syksylle. Mukavaa!!! :) Minähän tykkään. Tosin ensimmäisenä toivon, että kaikki julkistoiminnot alkaisivat myös pelata kuten pitäisi kesän jäljiltä! Jospa sitten sinne Peijaisiinkin pääsisi edes vastaanotille. Hermot ovat oikeasti menossa, en vaan jaksaisi odottaa ja odottaa, kun joka päivä on huonompi ja kipeämpi. En maalaa piruja seinälle, mutta tässä odotellessa voisi vaikka olettaa, että kohta mikään ei enää auta. Kun odottaessa siis kaikki pahenee… Ei pirulauta! :( Argh. Minusta jotenkin tuntuu, että meikäläistä nöyryytetään tässä kuuliaiseksi ja nöyräksi sekä tottelevaiseksi, hiljaiseksi potilasainekseksi!

Tänään on pakko soittaa sinne arvaukseen, ihan kohta siis. Kerään ensin listan uusittavista mömelöistä ja sitten… Hmph, pahoin pelkään, että tästäkin tulee taas jotakin häikkää. Tuntuu, että  mikään lekuri- tms. homma ei toimi kuten toivoisi tai on suunnitellut mielessään. Btw, minä suorastaan vihaan Lorttoa!

Päivän slogan: Viha, tuo tunteista puhtain!

Päivän biisi:

Luettua: Johan TheorinAarnivalkeat. Kaksi viimeistä herran opusta eivät ole yltäneet ensimmäisten tasolle, valitettavasti. :( Jotakin vain uupuu ja onhan ne luettava, mutta… Timo MontonenKuka pelkää Parkinsonia : takana kymmenen hilpeää vuotta ja edessä matka 4. maailman Parkinson-kongressiin. Hyvä, että mies itse tunnustaa manianpoikasensa sekä pätemisentarpeensa tekstissä. Muuten olisin ollut häijy. ;) Ei tästä oikein ole edes vertaistueksi, koska herra kehuu itseään, rahojaan ja fiksuuttaan ym. niin, että nousee vain noloa myötähäpeää. Lisäksi hän ei uskalla (tai halua) sanoa, että jokaisen Parkinson on omanlaistaan. Ihan vain tiedoksi, että eräs Toveri on sairastanut tätä jo pitkään ja voi nykyisin melkoisen huonosti. :( Kristina OhlssonDaavidintähdet. Hmmm, ei oikein innosta. Tuntuu, että juoni on liian kaukaa haettu ja sotkuinen. Muutenkin tekijän jännärit eivät ole olleet ihan parasta luokkaa. Elina HirvonenKun aika loppuu. Perhesuhteita ja varsinkin pojan erilaisuutta jo lapsesta lähtien. Tilanne huipentuu eri näkökulmista kerrottuna nuoren miehen tarttuessa aseeseen ja ryhtyessä teloittamaan ns. viattomia ohikulkijoita. Pidin tästä, kyllä. Raaka ja julmakin, mutta silti. Sophie KinsellaHimoshoppaaja vierailla mailla. Chick littiä, joka saa kaipaamaan omaa kirjahyllyä. ;) Yökirjana menee, mutta muuten tekee mieli heittäytyä maahan ja saada itkuhuutopotkuraivarit. Christiane V. FelscherinowChristiane F : minun toinen elämäni. Leidin elämää Huumeasema Zoon ilmestymisen jälkeen. Erinomaisen suositeltava, jos tematiikka kiinnostaa. Minä pidän tästä, kovasti. Suositan, kuten siis varsinaista opustakin! Tiina MartikainenKasvot pinnan alla. Voi huokaus! Kiva, että tekijä on tutustunut poliisin ja palveluskoirien käyttöön, mutta… Välillä leidi kirjoittaa kuin luennoisi suoraan opaskirjasta. Ei näin, ei! Tyyli vie tarinan ketuille ja kerronta tyssähtää. Juoni ei enää toimi, samoin paikalliskuvaus lienee omasta lähipiiristä eikä toimi kuten toivoisi. Tunput!!! :( Jarkko SipiläMies kuumasta. Väärennettyjä euroja, outoja tapahtumia ja murharyhmä saa töitä. Tekijältä näköistään tekstiä, tässä taustatiedot ym. ovat kunnossa ja varsinkin baskiyhteydet, suomalaisuus, eurooppalaisuus on kuvattu näppärästi. Toki Takamäki on myös paikalla. Poliisiromaanien kavereille erityisen mieleen. Reijo MäkiTulivuori. Vares etelässä eli tosi tylsästi Kanarialla (jo tämä oksettaa), naisia ja brenkkua. Muuta tästä ei saa irti, saman vanhan toistoa ja jo alkumetreillä alkaa ketuttaa. Vares on lennellyt liian pitkään eikä tämä jaksa enää innostaa ainakaan meikäläistä yhtään. Kiinnostavat sivuhahmotkin on jo onnistuttu latistamaan. Tunput!!! :(

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – HAISEE SYKSYLLE!

Ei pitäisi miettiä!

Ei todellakaan pitäisi ajatella, miettiä, muistella yhtään mitään! Olisi varmaan hirmuisen hyvä, jos osaisi olla tekemättä mitään näistä – mutta kun ei vaan pysty. Yritän kuitenkin. Ei, en myöskään listaa tänään mitään katkeroitumisen aiheita. Niitä on liikaa. Niistä saa vain rupia persiiseen! :(

Sen verran eilen oli vielä kettuuntunut olo, ettei paljon sanoja riittänyt. Olimme siis hiljaa Belgan kanssa. Onneksi laps tietää, ettei se johdu hänestä tai välttämättä mistään… Viikon paras lounas oli tarjolla eli uusia, oikein hyviä pottuja, feikkikreikkalaista saladoa sekä sieni-soijapiffejä ja rahkakastiketta. Hyvää, tuoretta, raikasta. Upposi kiitettävästi molemmille, jäi vielä tämän päivän lounaaksikin. Myös Belgalle. Belga myös imureerasi kursorisesti, koska siihen(kään) en vaan pysty.

Tänään taas pitäisi ja pitäisi, mutta kun ei vaan pysty. Arrrrrrrrgggggghh!

Päivän slogan: Pane ajatuksesi järjestykseen, niin huomaat ettei niitä paljon ole.

Päivän biisi:

Luettua: Kimmo OksanenKasvonsa menettänyt mies. Kun sairaus vie ulkonäön, mutta jättää kuitenkin tukevasti taistelun jälkeen henkiin. Omakohtaisia kokemuksia ja tähänhän nyt ei voi muuta sanoa. Heleena LönnrothKukkamarin kolmas elämä. Auts, jos on pakko tuputtaa ”rakkausromaanin” sisään faktatietoja, olisi syytä tarkistaa ne faktat (mm. kirjoitusasu, luvut ja paljon muuta)! Jos on olevinaan ”sivistynyt ja matkustellut”, onko tätä kaikkea scheissea pakko tuoda esiin mitättömässä opuksessa?! Hirveä opus, tunput! Blake CrouchWayward Pines – Ei pakotietä. Jännäri omelin maustein; riittävästi salamyhkäisyyttä myös lukijalle! Mikä vuosi pikkukaupungissa on ja miksi asukkaat käyttäytyvät kuin ohjailtuina? Tod. tahtoisi nähdä tämän sarjana. ;) Ja kyllä, tämä oli meikäläisen kieroontuneeseen makuun… Lucy Dillon Ikuisen onnen salaisuus. Kirja ei voi olla läpeensä huono, jos siinä on kirjakauppa, rakkautta kirjoihin sekä paljon koiria! Juoni sinänsä ei viihdytä meikäläistä ja välillä ne niskakarvatkin ovat pystyssä. Toisaalta, melko harmitonta yölukemista. Mary KubicaGood girl – kunpa tietäisit. Ns. hyvän perheen tytär siepataan ja hänet pelastetaan kuukausia myöhemmin. Kuka oli sieppauksen takana ja miksi? Perheen maailma romahtaa, kun asiat alkavat hiljalleen selvitä. Jep, pidin, vaikka käykin välillä *tahallisesti?* hiukan hermoille. Christoffer CarlssonÄäret. Jatkoa Varjot-romaanille, itsenäisesti luettavissa. Tavallisena pidetty puukotus ei näyttäisi olevan sitä ja poliiseja seurataan. Onko asialla Suopo? Poliittinen ilmapiiri kiristyy ja yhteiskunnassa ei ole kaikki hyvin. Seppo JokinenKuolevaksi julistettu. Komisario Koskinen jälleen työssä. Outoa vainoamista ja naisten ahdistelua Tampereella. Kelpaa kesäyön kirjaksi… Marja OrkomaVilliminttu & Vetoketju. Kotomaista chick littiä, joka nyt vaan on aika puuduttavaa. Toisaalta, yökirjana siis käypäinen. Karl Ove KnausgårdTaisteluni. Viides kirja. Pidän kovasti Knausgårdista ja mikä ettei siis tästäkin osasta. Toisaalta, tässä on jo aika paljon päällekkäisyyttä ja se himppasen häiritsee. Silti pidän nuoruudenkuvauksesta, matkoista, muusta. Eikä tätä sarjaa voi kuin suositella. :) Juha OinonenKoston kuriiri. Aika tympeä lukea osoittelevaa tekstiä, joka ei ole edes hyvin kirjoitettua. Viina ja autot ovat pahasta, myönnetään. Rattijuopot tappavat, totta sekin. Jos nyt ei itse pääse irti siitä ajatuksesta, voisi kirjoittaja mennä terapiaan. Ei kirjoittamaan! Gillian FlynnTeräviä esineitä. Nuori, kiireinen toimittaja palaa kotiseudulleen tekemään juttua murhatusta tytöstä. Etelässä, kotona, mieleen palaavat kammottavat muistot lapsuudesta ja nuoruudesta. Tämä ei vielä riitä, sillä toinen murha on jo melkein kynnyksellä ja pikkukaupungin salaisuuksienkin on avauduttava! Hyvää yritystä, jännitteitä ja psykopatiaa riittää, Syvän Etelän pikkukaupungin kuvaus hyvää, samoin oma ajautuminen tiettyihin tapoihin. Ainoana miinuksena juoni, eli vähänkään tajuava lukija selvittää syylliset ennen kirjan puoliväliä! Silti voisi suosittaa…

ALLEKIRJOITUS

               POLKA – HUONO SEKÄ IHMISENÄ ETTÄ ELÄIMENÄ

Pilvi!

Nyt sitä tarvitaan – siis pilveä! :P On liian kuuma, sanokaa ihan mitä tahansa. Toivottavasti ennusteet kerrankin pitäisivät paikkansa ja tulisi sadetta & myrskyä. Yö oli pitkä, kivulias ja hikinen. Ei tullut nukuttua. Eiliset mittavat aktiviteetit (lounas ym.) iskivät takaisin täpöllä. Minä en enää kohta jaksa. Oikeasti.

Päivän slogan: Niin kipeä, ettei jaksa edes niitä kopioida…

Päivän biisi:

Luettua: Viveca StenSotilaiden salaisuudet. Tekijälle niin tyypilliset kuviot, lievästi puuduttavaa. Ei lukeudu yltiösuosikkeihinikaan, joten kelpaa odottelu- ja yökirjaksi. Sophia LorenEilen, tänään, huomenna: omaelämäkerta. Tykästyin tähän melko paljon. Haamukirjoittajaa ei mainita, mutta ehkä sellainen löytyy. Silti miellyttävästi koottu, antoisa elämäkerta, jota voin suositella kaikille! Charlaine HarrisYllätyksiä haudan takaa. Vampyyreiden jälkeisen sarjan toinen osa ei vakuuta sitäkään vähää kuin ensimmäinen. Ei, ei toimi. Pientä kiinnostusta herättää salamaniskujen vaikutukset ym. Luppokirja. Stephen King  – Tervetuloa Joylandiin. Tottakai tämä piti onkia käsiin, viimeisin suomennos. Niin, suomennoksesta heti; näkee, ettei kyseessä ole alkuaikojen kääntäjä. :( Jotkut termit ärsyttävät, en sano virheellisiksi… ei vaan istu tekstiin. Tarina hyvin kingimäinen, nostalginen, ei huippua, mutta kulkee kuin kummitusjuna! :P Marka-Sisko AaltoTappavaa lunta. Uih, ihan liikaa tavaraa ja juonia yhteen kirjaan, ei näin. Plussana seksuaalivähemmistön esittely osana vyyhtiä, ei liian tarkoitushakuisesti. Kirjoittajan nimi ilm. riitti, koska sisältö on sotkuisa ja epämääräinen. Anneli KiveläTaikatemppuja Katajamäellä. Kotimaista rhomandiikkaa, chick littiä, mitä lie. Vain pahimpaan kirjapulaan. :( Fredrik BackmanBritt-Marie kävi täällä. Olevinaan ”huumorikirjallisuutta”, mutta ei naurata sitten yhtään – ei tekijän edellinenkään. Päähenkilöt saisivat tosielämässä kaiken myötätuntoni ihan muuttumatta ihmisenä tai eläimenä, kirjailija voisi mennä sosiaaliseeraamaan omaan nurkkaansa. :( Graeme SimsionVauvatesti. Mitähän tästä sanoisi?! Älyköt tai sellaisina esiintyvät lapsia hankkimassa… Lyö yli, mikä lienee tarkoituskin.  Menee vain vähän liiaksikin, joten ei jaksa hetkauttaa kovin pitkään, tylsistyttää lopulta ja aiheuttaa vain jonkinlaista kiusaantunutta myötähäpeää. Asko SoleAika paha: dokumenttiromaani. No eipä tällä ole dokumentin kanssa oikeastaan paljoakaan tekemistä; Kyllikki Saaren perheen ja suvun taustoja sekä murhaa setvitään epäkiinnostavasti. Laura HonkasaloPerillä kello kuusi. Perhe-elämää, läheisiä ja sukulaisia naisen silmin v. 1966.  Ei, ei näin! Kirjoittaja ei ole tarkistanut riittävästi perusasioita ja se häiritsee, jos pyritään korostamaan aikakautta ja vieläpä vuotta. Häiritseviä epätotuuksia ja fiboja on vain liikaa. Ilmapiiri, ihmiset, kaupunki eivät ole uskottavia. Ja tottahan sekin, ettei kirjoittaja ole edes syntynyt tuolla vuosikymmenellä. :( John WatersLiftari. Miehemme elokuvamaailmasta liftailee yli 60-vuotiaana; parhaat ja pahimmat kyydit sekä totuus. Jep, pidin kovastikin. Kukapa ei Watersista pitäisi ja ideahan on erinomainen. Kiittäen suositan. :) Lasse Ansaharju & SusuPetalKultainen talja. Valokuvia tavallisista ihmisistä ympäri maailmaa, tavallisissa toimissa. Kuvien herättämiä tunteita tulkitsee vapaamuotoisesti Susu.. Jos pitkät tekstit eivät jaksa nyt kiinnostaa, tässä vaihtoehto. Kuvat kukin voi tulkita tavallaan, teksti avautuu jokaiselle erilailla – sitä voi jatkaa tai siihen voi upota ja tunnelmoida itse. Valokuvat vaikuttavat satunnaisilta, mutta eivät sitä liene. Vai onko elämä satunnaista? Tekstit ovat paikoitellen proosarunoa, herkkää ja oivaltavaa. Vaikka teosta ei ole etukäteen yhdessä suunniteltu, tämä toimii erinomaisesti. Musta-valkoiset kuvat tuovat yhtenäisyyttä, katsot ihmisiä etkä tietyn maan asukkaita. Hyvä kesäkirja ja vaikka lahjakirja (teksti myös englanniksi) tuliaisiksi.

ALLEKIRJOITUS

                                POLKA – NYT ON RYYTYNYT RUPULIAINEN…

Rahareikiä – kirjaimellisesti!

Lupasin rapottaa hammasrempasta ja kaikkihan sitä odottavat malttamattomasti *erittäin mediaseksikästä?*. Muistatte ehkä, että viime vuonna öbaut näihin aikoihin (keväällä siis) jouduin käymään paikkauttamassa lohjenneet hampaan. Jep, kyse oli tästä samasta ongelmahampaasta, jossa on jo paikka-aineita enemmän kuin hammasta. Ao. hammas on myös halki ja poikki jne. Nyt hemmo katsoi, ettei se enää ole pelastettavissa, joten se revitään irti n. 3 viikon päästä! Samalla tsekkasi muutenkin purukaluston ja ihmetteli, miksei viime vuonna yhtä reikää huomattu; on niiiin iso. No, ihmettelin minäkin. Eli toisessa hampaassa on reikä, jota ehkä ei voida paikata. On nyt hänessään voiko sille tehdä mitään vai revitäänkö sekin. Lisäksi pari tosi pientä häverikkiä ja puhdistus. Tarjolla siis käyntejä sielläkin syksyyn asti. Epämukavaa. Onneksi kyseessä on Tsadin hoitola eikä yksityinen. Lasku on vähän pienempi, mutta aikoja harvemmassa… Tiedä sitten, tärkeintä kai on nyt asian hoitaminen. Hiukan nirppoo tuo, ettei edellisellä käynnillä sitä yhtä reikää muka-huomattu. Minun tuuriani, taas… :(

Muutoin osui mukavat taksot matkoille ja hölöttämistä riitti. Ei niin mitään huomautettavaa heidän toiminnastaan. Kuten sanoinkin, rankkaa oli ryömiminen vastaanotille. Paikka ei tod. ole esteetön, ovia ja loukkoja on paljon – erittäin hankalaa siis. Neuvonta pahoitteli, mutta eihän se asiaa auta mitenkään. Pakko oli yrittää ja kyllähän minä vieläkin olen tavallista kipeämpi ja jäykempi. En oikein uskalla kuvitella reissuavani yksin esim. Serkkuihin tai karvarille. Niin, tuo karvari -> pitkien hiusten latvat alkavat olla niin harsuuntuneet, että ne pitäisi leikkoa. Itse en osaa enkä edes pysty. Jospa vielä tänään kysyisi asiaa Belgalta. ;)

Valentiino sai kirjeensä ja siinä se eilinen menikin. Muutama tunti kirjoittamista ja loppupäivä petissä märisten ja vänisten, 70-luvun kesiä muistellen.

Päivän slogan: Jotkut asiat ovat väistämättömiä, mutta se ei tarkoita etteikö niitä voisi inhota ja vihata!

Päivän biisi:

Luettua: Saara TurunenRakkaudenhirviö. Äiti ei voi sietää mitään erilaista ja erikoista, sitä on vältettävä eikä se ole sopivaa… Tyttö kapinoi omalla tavallaan ja muuttaa myöhemmin Helsinkiin taidelukioon. Elämä vie maailmalle, eri maihin – mutta koskaan hän ei ole tyytyväinen. Lähes erinomainen esikoinen, vaikka hiukan käy hermoille. ;) Silti voisin jopa suositella. Antti RantanenYksin halki Alppien: GR5: Genevejärveltä Nizzaan. Pitkälle edistyneen patikoijan erään retken muistot. Ei paha, muille harrastajille ja sympatiseeraajille OK materiaalia. Lainasin, koska pidän näistä kuvauksista eli ei vain maisemia ja ihmisiä, myös ruokaa, varusteita ja reittisuunnittelua. Mari PyyPaperiton. Edellistä jännäriä komppaava maahanmuuttajatarina, jännite ei ole mitenkään terävä eli lähellä tosielämän mahdollisia tapahtumia. Muuten lukukelpoisa, joskus häiritsee liika virkamiesjargon sekä byrokratian turha kuvaus. Leena Falttu ja Marja HiltunenJuuselan Maija. Jatkoa Mansikkamäen Elinaan. ;) Omalla tavallaan tykkäsin tästä. Murre on tuttua ja sitä käytetään oikein. Tarinakin sujuu ja aikakauden sekä ihmisten kuvaus osuu nappiin! Tiivistäminen ehkä olisi ollut paikallaan, mutta jos jaksaa syventyä tähän, kirja toimii joka tapauksessa. Ei sovi kovin kaupungistuneille ja nykypäivää ihannoiville. Maaseudun draamaa ja elämää, sukulaisuus- ja muita suhteita. Erinomainen kesä- ja yökirja. :) Maret MeriKymmenen eilistä. Tekeekö mieli temppujaan vai tapahtuuko ympärillä todellakin jotain outoa ja epämääräistä? Miia joutuu sairaslomalle mielipideongelmiensa takia ja palaa lapsuusympäristöönsä Pohjanmaalle. Mutta autiossa talossa muistot palaavat ja menneisyys lyö niskaan nykypäivän asein. Tavallaan kelpo opus, mutta osin epäjohdonmukainen ja täynnä pieniä virheitä *tosielämässä siis*. Jos nuo jaksaa kestää eikä jää miettimään, tästä voi saada jotain irti. Pentti KirstiläJäähyväiset Hanhivaaralle. Jestas, kiitoksia! :) 12 v. edellisestä Hanhivaarasta ja mies on täällä taas, ehkä viimeistä kertaa. Symppis Hanhivaara sairastuu syöpään ja miehen ajatukset ovat entistä terävämpiä ja analyysit viimeisen päälle. Toki rikoskin tulee ilmi, mutta ketään ei ammuta eikä hurjia oikeastaan tapahdu. Erinomaista, suositan ja jätän spoilailun pois! :P Michael Katz KrefeldKadonneet. Ravn alkaa toipua rankoista tapahtumista (kirja Langenneet) ja elämä vinkkaa parempaakin puoltaan. Samalla etsitään erästä kadonnutta miestä ja rahoja Saksasta, takautumina palataan DDR:n viimeisiin päiviin ja poliittisen eliitin pakosuunnitelmiin sekä Stasin toimiin. Pidän Ravnista ja Kööpenhaminan kuvauksista, mutta nämä takautumat eivät vaan toimi siten kuin pitäisi. Eli valikoiden suositan… Yökirjana hyvinkin meni. :) Jo NesbøVerta lumella. Osa I. Tekijää lähes tyypillisemmillään, ei kai tätä voi kuin lukea ja kiitellen hyväksyä. Tosin joskus käy mielessä, että tämän(kin) olen jo lukenut. Elina PulliTukkasurma. Esikoisdekkari, jonka tapahtuma- ja toimintaympäristö on hiukan poikkeava eli päiväkoti ja sen työntekijät. Leidi tuntee ihmisensä ja Espoon kotikulmat, joten teksti ja juoni toimivat melkoisen hyvin. Hiukan järki hannaa vastaan paikoittain, mutta kiittelen silti – suositan dekkarien kavereille, vähintään yökirjaksi! Pauliina SusiTakaikkuna. Digijännäri? Opus liikkuu netin ympyröissä, tietyn naisen elämässä ja työssä, seksissä sekä rikoksissa… En halua spoilata, joten jokainen lukekoon itse. Hiukan raskassoutuista välillä, mutta kirjoittaja tuntee aiheen ja ympäristön, josta vain plussaa. Osmo SoininvaaraJäähyväiset eduskunnalle. Odotin enemmän päiväkirjatyyppistä ulosantia, tämä on blogiomaista yleistilitystä. Kärki ja painotukset puuttuvat aika-ajoin ja hiukan rätväkämpi tyyli olisi paree. Nyt jäi vain vaisu olo ja hiukan myötähäpeää, sorry. Aamuyöhön valvoville unikirjaksi! :P Sitten hölmö juttu; etsin paria opusta, jotka voisin lukea uudelleen. En tietenkään muistanut tarkkaa nimeä enkä kirjoittajia. Etsimällä löysin ja… jep, olen lukenut, kyllä. Tosin vieraalla kielellä, joten ei heti löytynyt. Oudointa oli se, ettei niitä ole suomennettu vieläkään – vaikka omasta mielestä siis luin ne suomeksi. On minulla hyvä mielikuvitus! :) Juu, on omia kirjoja vielä, mutta nyt alkaa jo puuduttaa. Tahtoo lisää lukemattomia kirjoja!!!

ALLEKIRJOITUS

                                                POLKA – HISSUKSEEN TAAS

Kesä?

Kliseistä eli huomenna on jo kesäkuu. Minä en tiedä, mihin on hävinnyt yli puoli vuotta. Tai tiedän, jos viitsitte lukea märinää: 12.9. jälkeen on ollut viikko viikon jälkeen kehnompi olo. Ei ehkä sen enempää. Eilen Belgallekin sanoin, että jaksaisiko odottaa Lorton yhteydenottoa ensi viikon vai pitäisikö jo laittaa viestiä toisaalle… On pakko tehdä jotain! :( Toinen vaihtoehto on se, että joku tulee hoitelemaan minua sänkyyn.

Belga oli eilen lounastamassa ja hyväähän tuo taas oli. Kesäkurmitsapaistosta iso läjä, uudehkoja pieniä pottuja, saladoa, kärtsättyä fisuliinia ja rahkasta käänneltyä soossia. Jälkkäriksi löytyi vielä kaffetta ja pannukakkua hillon kanssa. Petivaatteet sain vaihdettua vain  Belgan avulla, koska olkapäät ym. ovat myös niin kirotun kipeät. Belga myös siivosi ja nosteli pyykit kuivumaan. Kivut olivat sitä luokkaa, että hätinään pystyi vähän liikkumaan – tekemisistä ei oikein puhettakaan. Loppuehtoon kulutin omien kirjojen sekä erityisen kehnon ”viihteen” nimissä. Alkaa olla niin tylsää tämä meikäläisen elo, ettei ehkä kannattaisi paljoa raportoida. Silti tahtoisin minäkin sämpylöitä heti aamulla! :P

Päivän slogan: Pain is such an uncomfortable feeling that even a tiny amount of it is enough to ruin every enjoyment

Päivän biisi:

Luettua: Pasi LuhtaniemiViattomat. Ihan nättiä kerrontaa menneestä, mutta jännitysmomentti puuttuu kohtalaisenkin fiksun lukijan selvittäessä totuuden jo alkumetreillä. Silti aika kelpo opus. ;) Abbas Khider –  Kirje Munakoisotasavaltaan. Miten kirje kulkikaan muutamia vuosia sitten, kun postia ei voinut (tai uskaltanut) käyttää. Pienoisromaani, jossa kirjeen / kirjeiden kuljettajat kuvataan, mitä matkalla tapahtuu… Ei paha, mutta vähän sanomista löytyy. John KivirantaKohtalo. Mietin vaan, mistä mies on tietonsa brenkusta, mömelöistä ja huimeista sekä niiden käyttö- ja myyntitavoista hankkinut. :o Riipii, broidi – ei kaikin osin todellakaan toimi, enempi myötähäpeää. Duh. Jollekin portti johonkin? :( Tapani BaggePieni talvisota. Tekijälleen hyvin tyypillistä kerrontaa ja pikkukaupunkien sekä taajamien kuvailua, jolle ei vertaista helposti löydy! ;) Näe Kerava sielusi silmin (… jos nyt haluat…). Ja minähän pidin sekä suositan, tietty, sen verran ronskia ja naisnäkökulmankin sisältävää rötöstelyä! :) Saara KesävuoriMusta hevonen. Leidin uuden jännäritrilogian eka osa. Njoh, muistuttaa osittain kovasti edellistä, josta kyllä pidin. Mukana kovia kokeneita nuoria ja huimeita, murhia, katoamisia jne. Kyllä tämän lukee, mutta jotakin jäi kaipaamaan – jatkoa? Ehkä myös hiukan toisenlaisia päähenkilöitä kuin edellisessä trilogiassa? Jennifer ClementBasquiatin leski: rakkaustarina. Tajunnanvirtaa ja kyllä kelpasi, minulle ainakin. Oikeastaan edellyttää pohjatietoja, että tästä saa jotakin irti. Jei, Andy W. :) Katarina WennstamPetturi. Ja tämäkin leidi jatkaa trilogiansa jälkeen. Itse asiassa pidin tästä enemmän kuin em. opuksista, tämä kantaa paremmin ja jännitys säilyy, silti pätkääkään teemoista tinkimättä. Suositan. Viikon aikana kähmitty omilla hyllyillä pölyisiä ja vähemmän pölyisiä opuksia – onneksi niitä vielä(kin) löytyy.

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – TARVITSEE UUSIA KIRJOJA!

Ei lasia lainkaan!

Tehän tiedätte sen määritelmän optimistista ja pessimististä – onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Minä olen tullut kohdallani siihen päätelmään, että minulle ei ole edes tuotu sitä lasia! ;)

Eilinen meni tosiaan kirjoittaessa, on se sen verran rasittavaa. Ei muuten, mutta istuminen *huokaus*. Joku voisi olla suorastaan kateellinen siitä jäykkyydestä, joka iskee jo vartin istumisen jälkeen. Ehkä ei kuitenkaan niistä kivuista, jotka tästä seuraavat. Ne nimittäin kestävät sitten koko päivän. Valentiino sai kirjeensä, alle 2 000 sanaa. Lienee hänen mielestään hieman lyhyt, mutta ei voi mitään. Keskityin olennaisiin enkä toistanut itseäni, eli paketti on varsin tiivis.

Tänään normilauvantai eli Belga tulee lounaalle ja esittelee pölkkärille keskilattiaa sekä Lady Minnien pudottamaa karvoitusta. Lounaaksi väkertelen pizzaa ja salaattia, molemmat on jo laitettu alulle eli tarvikkeet on etsitty valmiiksi jne. Miksikö? No ihan siksi, etten pysty enää seisomaan kovin pitkää yhtämittaan työtasojen vieressä. On helpompi, jos esivalmistelut on tehty ja käyn välillä aina pilppomassa sitä-ja-tätä tai sekoittelemassa emmeitä.

Muuta? Sen verran kyllä, että tein jonkinlaisen periaatepäätöksen lekurikysymyksessä. Yritän selvittää joitakin  asioita Horttonista, koska arvauskeskus siis  todella on kieltäytynyt hoitamasta minua fyysisesti. Arvauskeskus haluaisi hoitaa päätäni, joka ei minun mielestäni enää kaipaa lisäkokeiluja mielipide- tahi muillakaan lääkityksillä. Nada!

Päivän slogan: If someone hates you for no reason, give that motherfucker a reason.

Päivän biisi:

Luettua: John WilliamsStoner. Ensiksi tiedoksi, että tuo on sukunimi *wirn!*. Erinomainen kertomus Keski-Lännestä kotoisin olevasta nuoresta miehestä, joka pääsee opiskelemaan yliopistoon ja jatkaa opintojaan jääden lopulta yliopiston huomaan. Kertoo sekä henkilökohtaisesta että koko maan muutoksesta noina vuosina. Pidin enemmän kuin luulin. Tosin pientä horjumista on tekijän aikakäsityksessä sekä suomennoksen parissa epämääräisyydessä; molemmat aliarvioivat lukijaa. ;) Juha NumminenYstävä sä lapsien. Poliisiromaani, jossa tutkija joutuu palaamaan menneisyyteensä löytäessään lapsuudenkaveriensa ruumiit palaneesta talosta. Ihan kelpoisa juttu, vaikka hiukan liikaa juonia näin lyhyeen opukseen. Inger FrimanssonTyttö ja kissa. Mukava saada tämäkin suomennettuna. Hyvin tekijänsä oloinen psykologinen trilleri, jossa lukijaa viedään kuin pässiä narussa eikä mikään ole kuin luulisi. Pidän tekijän tavasta kirjoittaa, tämä ei ole edes pahimmasta päästä. Hyytävää päänsisäistä kolinaa… nimi on parempi alkukielellä! ;) Suositan. Marian KeyesNainen joka varasti elämäni. Ei niin paha kuin olettaisi eli asiaakin taustalta löytyy. Yleisvaikutelma on enempi chick litiin päin, mutta kyllä tämä yökirjana menettelee. :) Muuten koluttu kotihyllyjä ja kuten kerroinkin, keskityin tällä viikolla Saarikoskeen *aina yhtä mielenkiintoista*!

ALLEKIRJOITUS

                                          POLKA – LUKEE LUKEMISTAAN!

Konditionaali kiellettävä!

Lannistavaa… aina pitäisi ja pitäisi, ei vaan pysty eikä jaksa kaikkea. Joskus jo parin metrin siirtyminenkin on äärivaikeaa. Ei jaksa edes ajatella, joten on parempi uppoutua lukemiseen ja liikkuvaan kuvaan. Tämä ei tietenkään edistä sitten senkään vertaa muita toimia. Plääh! :(

Valentiinolle sain kuitenkin kirjoitettua, vaikka olo on pari päivää ollut taas tosi huono. En ymmärrä, ilmeisesti kerään kaikki basiliskot ympäriltä ja saan lastentauteja. Flunssainen ja kipeä olo jatkuu jo kolmatta päivää, tänään yritän lannistaa sen. On pakko. On ihan pakko piiskata itseään tekemään edes jotakin. Edes lounasta, vaikkei tee mieli mitään… ei kun, tekee mieli jotain juotavaa, mutta en tiedä mitä.

Sorry, ei tästä tule mitenkään valoisaa päivitystä taaskaan. Räyh.

Päivän slogan: Yksinkertaista iloa parempi on muiden ilon pilaaminen!

Päivän biisi:

Luettua: Anna LarssonPaviaanivarkaus. Himppasen liian pitkälle vietyä kehittelyä, muutenkin aika yököttäviä tapauksia. Poliisiromaanina kuitenkin omalla tavallaan looginen, menee yökirjana *jos oksu ei yllätä*. Kaksoispisteiden riemuvoitto. ;) . Pirjo RissanenTerveisiä Armille. Raadollinen opus äitiydestä, äidinrakkaudesta ja perhesuhteista. Jokainen varmaan löytää itsensä tai jonkin piirteen itsestään tästä opuksesta, joten siinä mielessä kestää lukemisen. Toisaalta, meikäläistä kerronta jossain vaiheessa ärsytti suhteettomasti… Mary Higgins ClarkKatse menneisyydestä. Jotenkin tämä ei tunnu yltävän edellisten suomennosten tasolle, olisiko aiheen syytä? Jännärinä tämä ei kauaa kanna ja juonikin on köykäinen. Viihteenä käypäisä, ei kuitenkaan aiheuta kummempia väristyksiä. Malva NevaValheiden pastoraali. Opus ympätty liian täyteen erilaisia juonia, kieli on karmeaa ja ilmeisesti kukaan ei ole oikolukenut tätä kahden leidin kirjoittamaa ”jännäriä”. Ei Italiassa asuminen oikeuta äidinkielen turmelemiseen ja suomennoksen puuttumiseen isosta osasta sanontoja jne. Ainoan plussan ansaitsee merkintä lahjoituksista… Justin GoKatoava aika. Yllättävän viehättävä ja nostalginen tarina I maailmansodan ajalta, perheen historiasta ja sen selvittämisestä sekä nykypäivästä. Toimii hyvin, vaikka ensin epäilin. Voin jopa suositella – rhomandiikka, dharmaa ja sheikkailua. ;) Hanna Tuuri – Ranta. Leidin kerronta vie toki Irlantiin, mutta kiertolaisten elämään hän ei ole päässyt oikein sisälle (vaikka sitä yrittää todistaa). Pari tarinaa on aikaisemminkin luettu – jostakin. Paremmin  toimisi  pelkkä irlantilaisen elämän kuvaus laman keskellä. Sorry, mutta niin se vain on. Lars StrangAhneuden hinta. Liike-elämän likaisien lainalaisuuksien kuvaus, joskin juoni menee jo liian pitkälle. Venäjän tapahtumat ovat hiukan liikaa, samoin Lapin sodan tapahtumat. Vaikka em. ei ole niin suurta roolia, ne silti levittävät tarinaa lannaksi asti. Ei, ei toimi kuin hetkellisesti. Caitlin MoranNäin minusta tuli tyttö. Aivan hulvaton tarina tytön kasvamisesta köyhässä perheessä, hänen itselleen asettamasta tavoitteesta (monista niistä) sekä erilaisista sessioista *tsihih* bändien ja toimittajien kanssa, juoden, polttaen ja harrastaen seksiä. 1990-lukua, hippivanhempia, rockia, sisaruksia, lisää rockia… Hauska, kipeä, ehdottoman suositeltava kaikenikäisille! :P Ja taas omat hyllyt käyttöön.

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – SAAMATON, JOKA TAVALLA!

Kaikkea sitä yrittääkin!

Fysterppa ei ehkä tarkoittanut sellaisia harjoitteita, joita eilen tein. Koska juili niin ankarasti, yritin kirjoittaa sängyssä lojuen eli läppäri tuolilla ja silleensä. Ei hyvä idea. Nyt olen vielä kipeämpi. Ei siis toimi, eivät ainakaan nuo omalaatuiset vinokenot asennot, joita harrastin. Valmista tuli, joskin lähettämisessä oli vielä enemmän ongelmaa. Argh, nuo alustat, jotka olettavat kaikkien käyttävän Mikronöftin tuotteita. :(

Eilisestä ei siis todellakaan muuta. Osaan kyllä kuluttaa päivän tunnit viihdykkäästi lukien ja sitä elävää kuvaa tuijotellen – ei tee heikkoakaan. Vielä kun mupellan jotakin *omasta mielestä* heekkua, ei ole hätäpäivää! Pipoa kiristää vain liikkuessa tulevat stanalliset kivut. Huvittavinta *not!* on tietysti se, että parin tunnin lepuuttamisen jälkeen alkaa suunnitella jo pitkiä retkueita jonnekin. Tässä vaiheessa olisi syytä käydä vaikka juomassa vettä; nouseminen ja askeltaminen keittiöön tekevätkin jo niin kipeää, että asian voisi unohtaa pidemmäksi aikaa. :( Silti sitä toivoo, että pääsisi edes kauppaan. No joo, jospa nyt edes alaovelle!

Täytynee siis poistua ja aloittaa lounastaistelu. Taistelu siksi, että taas tekee niin kirotun kipeää. Ruokaa on kuitenkin saatava, siitä minä en tingi. Joillakin sitä tuuria riittää! :) Pitää avata tuo suklaalevy, jonka Belga toi meille…

Päivän slogan: Elämänhallinnan eritasonojapuut ovat urheilulaji, jossa harvempi meistä loistaa!

Päivän biisi:

Luettua: Sisko ThorsHevonkuusi. Rivitalohelvettiä talohallituksen nimissä, rhomandiikkaa ja yrittäjäongelmaa. Hmph, liian monta juonta näin lyhyeen opukseen. Yksi olisi riittänyt ja jopa toiminut. Nyt tämä on enempi ärsyttävää sotkua. Yökirjana ehkä menettelee, muuten tunppu. :( Cecelia AhernKuinka rakastutaan. Rhomandiikkaa Dublinissa, itsemurha-ajatuksia ja perheongelmia. Ei paha, mutta jotenkin kuitenkin niin viatoinen eikä oikein toimi psykotasolla. Rhomandiikasta pitäville nuoremmille. ;) Yökirjana menee hyvinkin myös meikäläisellä, koska on niinkin kepoisa. Hanne DahlKuka olisi uskonut. Hauholla tapahtuu taas. Majoitusliikettä pyörittävä leidi sairastuu ja yllättäen sukulainen Ruotsista ilmestyy kuvioihin. Murha, parikin ja idyllinen ympäristö muuttuu… No juu, ei nyt parasta kotimaista, mutta välipalana menettelee. Miksihän leidi käyttää tätä kirjailijanimeä; olisiko nimellä sinänsä jotain vaikutusta? *wirn* Anna ToddAfter: törmäyksen jälkeen. Harmaiden heinäpaalien nuorisoversio, joka ei nyt vaan jaksa innostaa seksifantasioilla(kaan). Luin tämän enempi tapakuvauksena, mutta ei tämä toimi silläkään tasolla. Ehkä joku ei-vielä-täysi-ikäinen saa tästä kicksejä. Minulta tunput! :( David Suchet & Geoffrey WansellHercule Poirot ja minä. Näyttelijän ”elämäntyö” Poirotin kuteissa. ;) Sinänsä ihan OK muistelmat, mutta ovatko kaikki näin itsekeskeisiä ja omahyväisiä? Jos em. TV-elokuvat kiinnostavat, tämä puolustaa paikkaansa. Cathi Unsworth (toim.)Lontoo noir. Melkoisen hyviä novelleja Lontoon rikoksista, tekijöistä ja tilanteista. Sopivasti kelmeitä tarinoita, pidin ja suositan. Mirja AatsinkiAsunto koulun yläkerrassa. Jotenkin karmaisevaa ja hyvin suomalaista kerrontaa naisopettajan arjesta ja osittain ahdingosta Pohjois-Suomessa, yksinäisen kansakoulun opettajana sodan jälkeen. Ei tuota iloa eikä hyviä oloja, mutta tämä voisi olla todenperäistä. Kreeta Palmi, Maria SuorttiIntohimoisesti koukussa. Naisten välinen ystävyys on lojaaliutta parhaimmillaan, eikö? ;) Riippuvuuksiakin on monenlaisia… Jotkut mielipiteet ovat niiiiin ärsyttäviä, samoin kuvailu – eikä liene tarkoituksellista. Yökirjana, nippa-nappa, muuten tunppu. Kaarina de Wolff  –   Rakkahin sisko. Toivon kovasti, ettei tämä ole omaelämäkerrallista. Sen verran raadollista, ilkeääkin ja rasittavan osoittelevaa teksti välillä on. Silti tässä on jotakin, joka pitää otteessa loppuun asti. En kuitenkaan suosittele, koska jokainen muodostaa varsinkin tästä perskohtaiset mielipiteensä kokemustensa perusteella… Peter Culshaw –  Manu Chao: maailman kiertäjä. Tätä et varmasti tiennyt ja tunnetko edes muusikkoa? :) Voin suositella, ihan yleissivistyksen nimissä *tsihih*.  Tapani KoivulaElannon portilla: kertomus virkamiehen valaistumisesta. Oudompi tuttavuus, sillä opus alkaa kuin ns. ”veijariromaani”, joista en ihmeemmin piittaa. Lopulta kuitenkin selviää, että kyse on henkisyydestä ja ihmisyydestä jne. Ei nyt pahin mahdollinen ja selaa tämän yökirjana. En suosittele, en negaa – jokaisella on mielipiteensä. Markku RopponenKuhala ja vapaa pudotus. Kuhala vanhenee, mutta roistoja ja ruumiita riittää. Sitkeä sissi ajautuu myös psykohoitoon ja saa *ylläri-ylläri* mielipidelääkkeitä, joita muutkin tarvitsevat. Kuhalaan tykästyneille odotettu opus, kelpaa myös meikäläiselle eli hekottelin ääneen pariinkin kertaan. :) Näiden lisäksi on kulutettu taas omien hyllyjen sisältöä ihan reippaasti.

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – LAADUKASTA LAUVANTAITA!

Valmistautumista

Valmistaudun siis ensi viikkoon, jolloin pitäisi olla joka päivä Horttonissa. Eikö taas annettu niitä tavanomaisia katteettomia lupauksia! :( En saanut ohjelmaa, enpä tietenkään – vaikka kahteen kertaan perskohtaisesti luvattiin. Oikeasti, mikään ei ärsytä enemmän kuin lupausten pettäminen. Nyt tiedän vain, että huomenna pitäisi olla paikalla aamulla, mieluusti ennen klo 9. Njäh!

Eilinen menikin enempi odotellessa, ei siis kiiressä. Väärin arvioitu, ei pitäisi uskoa edelleenkään niihin lupauksiin. Belga kävi heekkulounaalla (wokkia ja riisiä – meillä se on herkkua) ja vähän imureerasi samalla. Osan päivästä kulutin listaamalla asioita, ne pitää vielä kirjoittaa auki huomiseksi. Tämän aamun aloitin reippaasti kylmällä suihkulla, koska viime yö jäi taas melko unettomaksi. Pitää etsiä myös jotakin siistimpää vaatetta viikoksi, kengätkin olisi ihan kiva löytää. :P Päätin myös ottaa mukaan juotavaa ja omenan, luettavaa sekä yhtä ja toista muutakin – semmoista tarpeellista *wirn*. Viimeksi sain viikon aikana kaksi (tai oikeastaan puolitoista) lounasta. Joskus tuntuu, että minun huono onneni on todella potenssiin n…

Viikolla Iltalupu toki yllätti monillakin uutisilla ja ”uutisilla”. Kaikkihan me olemme nähneet jo huonot uutiset maailmanlaajuisesti jne. Ajattelinkin kertoa, että myös Malmilla tapahtuu, mutta minulla tai Belgalla ei ollut tämän kanssa mitään tekemistä!

Nonnih, tästä sitten taas jatkamaan – tavoite olisi kuitenkin saada vähän unta ensi yönä, joten päikkäreille ei ole varaa painua.

Päivän slogan: Sometimes you have to be apart from people you love, but that doesn’t make you love them any less. Sometimes you love them more.

Päivän biisi:

Luettua: Anders de la MotteKupla ja Peli on käynnissä jälleen. Trilogian viimeinen osa eikä niistä kehnoin, edellyttää aikaisempien osien lukemista ja menemistä mukaan mm. ajatuksiin salaliittoteorioista ja muusta jännästä. ;) Ei paha, mutta ei varmaan ole kaikkien mieleen. Arttu TuominenMuistilabyrintti, opuksella on hetkensä, niitä on aika vähän. Ikävä kyllä, joissakin asioissa tämä ei vaan toimi riittävästi. Jotkut yksityiskohdat vaativat tarkistamista jne. Yökirja… Craig RusselYksityisetsivä Lennox, hyvää ajankuvaa sodanjälkeisestä Britanniasta. Ei tämä mikään ihmeellinen elämys ole, mutta kelpoisaa jännitystä savusumun varjossa. Lilja Siivola
Siltavuorenpenkereeltä Kalifornian kultamaille : elämäkerta. II osa. Tuota, Kalifornia vie kirjasta vain pienehkön osan, Saksaa kuvataan paljon laajemmin ja tarkemmin (toki myös parin seurustelua sekä avioelämän alkuvuosia). :o Olisin odottanut vähän muuta. Selkeä ero sisällössä ja tyylissä siis näiden kohdalla. Ehkä tämä on tarkoitettu vain suvulle, koska en näe mitään funktiota kehnoille fotoille. Kyllä tämän luki, mutta hiukan pettynyt olo jäi (jos nimen perusteella on kirjan tilannut). James ChurchKorealainen kuurupiilo. Mukadekkari, jota ei vaan jaksanut. Ei edes yöllä eli tunput saapi tämä. :( Sari ManninenAfrikkalainen kouluvuosi. Yli 40-v. matkaopas vaihtaa elämänsä suuntaa ja opiskelee vuoden verran villieläinpuistojen työntekijäksi. Pidin, kovastikin. Ympäristön kuvaus on mukavaa ja värikästä, samoin kouluolojen ja mm. retkien sekä työharjoittelun ongelmat ja huvit. Leidi on myös sopeutuva, vaikka tavat ja byrokratia sekä koulukavereiden nuoruus aiheuttavatkin joskus hieman ongelmia. Mukava, pirteä ja avoin kirja. Suositan jokaiselle, joka pitää Afrikan maisemista ja eläimistä sekä vilpittömästä kerronnasta.  Cathy KellyKaikki alkoi Pariisissa. Rhomantiikkaa, dharmaa, Irlanti. Siinä se vanha resepti, kuluu yökirjana eikä aiheuta muita toimenpiteitä. Harlan CobenSaalistaja. Hyvin tekijänsä oloinen jännäri, toimii kuin edellisestkin taudit! Vinkeä, oudohko juoni, joka alkaa erään nettiprofiilin tunnistamisesta ja vie synkeisiin tekoihin. Suositan tämän genren ystäville. Matti KlingeUpsalasta Pariisiin : muistelmia 1960-1972. Varsinaisten mujistelmien 2. osa siis. Ei voi kuin sanoa, että jatkuu samoissa merkeissä; itsekehu ei ainakaan ole häviämässä mihinkään. Silti Klingessä on oma viehätyksensä eikä tätä voi jättää lukematta. Lisäksi noukittu omista hyllyistä kaikenlaista mukavaa…

ALLEKIRJOITUS

                                       POLKA – SE MENEE KOHTA TAAS!

Jömma-nimisessä paikassa

on varmaan taas tunkua. Olen hukannut yhtä ja toista, tänä aamuna kateissa on puhelin. ;) Melkein tiedän, missä se on, mutta en taivu etsimään. Odotan siis Belgan tuloa… Selityksenä kerrottakoon, että puhelin lojuu yleensä yöpöydän tasolla. Eilen olin laittavinani sen sinne, tod.näk. se jäi lojumaan tyynyn viereen. Siitä se onkin helppo pudottaa ja sillä on kiva leikkiä. Sylttitehtaalle johtaa siis Minnien kevyet tassunjäljet. Harmi, ettei hänestä voi kouluttaa etsijä-noutajakissaa!

Eilinen meni kirjoittaessa, n. 7 h ja 2 206 sanaa. Lähetettyäni tuotoksen, totesin unohtaneeni puolet asioista. Hmph, kirjoitin ne äsken lyhyesti muistiin. Onpahan ensi viikolla jotakin, josta heti aloittaa.  Loppuehtoon lueskelin ja katselin tapojen mukaan liikkuvaa kuvaa, joka oli harvinaisen tylsää. Olisi siis pitänyt nukuttaa ja kyllähän minä uneen tipahdinkin. Vartiksi. Sen jälkeen luin vähän lisää ja lopulta sain kasaan yhteensä ainakin 4 h unet. Harmi kyllä sellaisissa pätkissä, että on koko ajan vähän väsähtänyt olo. Mutta ehkä se tästä, hissukseen. On se parempi kuitenkin kuin mielipidelääkkeiden aikana vajaan 2 h unet!

Koska huomenna pitäisi uurnille, laitan tähän vakuuttavimman vaalimainoksen! Saattaapi olla, että äänestäisin. :P

Belga on tulossa kohtapuoliin ja minäkin tästä menen. Pitää pilppoa perunoita uunia varten, kesäkurmitsaa ja muita vihanneksia myös sekä iso salaatti kaveriksi. Kaikenlaista siis. Pitäisi ehkä tänään mittailla makkarin mahdollista uutta järjestystä eli mahtuvatko kaappien ovet auki jne. Ongelmanahan olen vain minä – en pysty nukkumaan kuin toisella kyljellä. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia petin sijoittmiselle. Aivan, näin helposti löytyy taas syyllinen!

Päivän slogan: Another belief of mine: that everyone else my age is an adult, whereas I am merely in disguise.

Päivän biisi:

Luettua: Timo SaartoVesimiehen aika. Ajankuvaa ja dekkaria 70-luvulta, mutta jokin tässä minua vähän häiritsee. Ei, ei oikein istu nyt kohdallensa. Kuitenkin ansaitsee paikkansa erilaisuuden takia. Anitta Kaitajärvi –    Hillankukkanyrkki: romaani elämästä ja rikoksesta. Mitä tapahtui sodan aikana Lapissa ja muualla; inkeriläisten, sotavankien, virolaisten jäädessä maahan vastoin odotuksia. Kuka on suvussa ja perheessä kuka ja miten tähän liittyvät kulta, korut ja sisarusten vanhemmat sekä varsinkin isän viimeisin naisystävä. Vähän täyteentupattua touhua, lukeehan tämän, jos ei paremmasta tiedä… Sara SaarelaNimeä minut uudelleen. Aihe vähän kirjoitettu eli lapsen hyväksikäyttö ja miten se on vaikuttanut tämän elämään. Toisaalta, kirjoitustapa ja -kieli on kehnoa, kannattaisi tarkistaa, miten nykynuoriso puhuu ja käyttäytyy. Onneksi uskoa ei tuputeta, se tulee luontevasti *jos on tullakseen* esiin – ei siis perusluttislaista touhua. ;) Ann CleevesSatamakatu. Vera Stanhopeen voi luottaa ja minä ainakin pidän näistä kovasti. Lajissaan tämä on yksi sarjan parhaita, ehdottomasti. Sari SohlbergJäähyväiset rinnoilleni. Omakohtainen kertomus rintasyövästä ja muuten olisi erinomainen, mutta se kirjoitusasu ja kerrontatapa on vaan niin kovin kökkö! Kirjoita uudestaan, tiivistä ja korjaa – silloin tällä olisi jo vertaistuen tarkoitus ja jotain merkitystä. Nyt tarjolla vain myötähäpeää, koska teksti on lähes lukukelvotonta. Jørn Lier HorstSuljettu talveksi. Uusi jännärikirjailija eikä kehno ollenkaan. Mitä kesämökeillä oikein tapahtuu? Murtovarkaita, mutta keitä ja miksi? Miksi lintuja tippuu taivaalta kuolleina? Ovela tarina tarjoaa myös ajateltavaa eli suositan! Stefan TegenfalkPahan kasvot. Jatkoa edellisiin jännäreihin eli olisi suotavaa lukea ne kaksi ennen tätä, ihan henkilöiden takiakin. Silti tästä ei ihan hirveästi jää mieleen eli melko yhdentekevää tekstiä, jota yökirjana voi hyvinkin käsitellä. Mohamedou Ould SlahiGuantánamon päiväkirja. Näin se maailman vapain maa pitää jo oikeudenkäynnissä vapautettua miestä edelleen telkien takana terroristilakien *ilmeisesti* nojalla. Tylyä tekstiä, kidutusta ja johdattelua sekä lupauksia, lukekaa pois älkääkä ihmetelkö mustattuja sivuja; ne on todellakin sensuroitu! Suositan. Sara BlædelHyvästit vapaudelle. Kirjoittaja jatkaa melko pitkälti entisiä teemoja eli Pohjoismaissa näkyvää ihmiskauppaa ja prostituutiota, jota ei poliisikaan aina ongelmaksi tunnustaa. Kysehän on entisistä sosialistisista maista, joten eiväthän ne nuoret naiset ole edes ihmisiä… Lajissaan hyvä, mutta hiukan toistoa alkaa jo olla matkassa. Harri WinterPahan palkka. Kun pahaa tekemällä edistetään hyvän asiaa? Kosto elää vai eletäänkö sitä varten? Hyvät pahikset siis eikä tämä nyt kehno ole, mutta ei mikään järisyttävä lukuelämyskään. Eino PuhilasOrpopoikana Siperiassa ja muualla Neuvosto-Venäjällä. Valitan, näitä muistelmia on jo luettu enemmän kuin tarpeeksi eikä tämä luo minkäänlaista lisäarvoa. Korkeintaan ihmettelen miehen moitteita kaikkia valtioita ja kansoja kohtaan. :o Franz-Olivier GiesbertRakkauden ja koston kokki. Hieno, hauska ja hävyttömän mukava opus muutenkin. Tämän luki mieluusti ja suositan muillekin. Mukana myös draamaa ja historian siipien havinaa! :)

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – AINA SE JAKSAA LUKEA!