Keksiviikkona on tapana tarjota…

tylsästi keksejä eli tarjotkaa niitä ihan itse itsellenne. Minä osallistuin näin sosiaalitapauksena T-paidan arvontaan, osallistukaa tekin  *tunnistamme toisemme* :) Jahas, tänään vuorossa vielä ihan vähäsen paperihommia ja pakkaamista sekä huomenna postiin. Eilen hoidin ns. muut hommat. Toivottavasti muistin edes suurimman osan. Kai joku taas perään huutelee, jos en ole ilmoittanut tai joku on jossakin väärin :( Yleensä siis väärin. Hah, kuten uhkailin, kuittasin eilisen muonailun uuniperunalla. Se oli ihan hyvä. Sitten kaffetta ja yrttimaustettu sämpylä, joka ei ollut myöskään paha lain. Niin ja onema – ei sitä nyt päivää ilman onemoita! Tyhmälle ja köyhälle riittää nähkääs vähempikin :P

Sain jopa vietyä isot kasat roskia ja lehtiä, joka on aina urotyö. Johan se otti prle sekin selkään niin, että harmitti. En siis uskalla lähteä ilman rolleria reissuun ja grrr. Ei hyvä, ei. Lisäksi sain kirjoitettua yhden jutun framille, liian pitkä siitä tuli, mutta opus on turhan hyvä pilattavaksi lyhyellä ja tankealla esittelyllä. Haa, ja postissa tuli Valentiinolta 10-sivuinen kirje! :D Juu, oikein mukava – aloin jo väsätä vastausta, siinä menee taas jokunen päivä. Huomenna kun pitää kylille ja silloin taas ei tule mistään muusta mitään. Siis sen verran kylille, että onemat ja vihannekset on noudettava,  samoin kaffetta ja kaffemaitoa. Kirjastossa ja postissa sekä apteekissakin on pakko käydä.
Pyschoactive_DrugsSe on laadittava taas järkevä kauppalista sekä ilmeisesti tsekattava lääketilanne tarkemmin eli mitä eniten juuri nyt tarvittaisiin. Ei ole todellakaan pelkoa, että lääkekatto täyttyisi tänä vuonna :( En ole hakenut Lyricaa enkä Norspania, koska en enää käytä kumpaakaan. On niitä jemmassa, kumpaakin vähän varmuuden välttämiseksi. Jos joku siis vaikka pakottaisi niitä koeluontoisesti syömään (ja jumankauta, Lyrdeen en koske!). Ai niin, vielä siitä Horttonin kyntöytyksestä; syyskuussa, olikohan marraskuussa ja loput helmikuussa? :o Peräti outoa ja kummallista! Onko muka ideana, että sillä välillä kaikki tekevät jotain vtn maraton-harjoituksia tai vastaavaa. Alkoi taas nyppiä, kun luin tuota esittelyä… Minä taidan olla menossa kuulkaas ihan väärään paikkaan! :( Jos minä en nimittäin tuona aikana pääse kipulääkärille, minä kävelen samantien ulos sieltä. Kyllä minä osaan vääntää selkää oikealle ja vasemmalle ihan itekseenkin! Argh!

Väittävät, että huomenna on hellettä ja ukkosta?! Tuota, näkisi vaan ja edes kuulisi. Meillä on ainakin vallinnut lähes täysharmaa sää kevyen sateen kera. Ei haittaa sekään, koska inhoan sekä kuumaa että suoraa aurinkoa. Ihan sama, millaista keliä tarjotaan. Sillä ei ole mitään väliä, koska minä en ole menossa mihinkään. Lisäksi suunnittelin jo sellaisten todella paksujen vuorillisten samettiverhojen hankintaa, että tänne saisi kunnolla pimeää. Minä haluan elää pimeydessä! Pimeä minä ja minun mieleni. Todella, todella pimeä! :P

Edelleen plassua kaffetta, tehoamattomia mömmöjä ja tahmaista vitamiinojuomaa!

ALLEKIRJOITUS

                                                        POLKA – ÄRTSY!

Paperihommat jatkuvat…

vaikka niiden piti tässä muka pikkuhiljaa laantua! Ei toverit, ei sunkas :) Tämä tarkoittaa nimittäin sitä, että kopio päätöksestä on toimitettava eri tahoille. Lisäksi Veka ja Leka tarvitsevat toisia papereita myös noin muuten vaan. Eli samanlainen kotitoimistopäivä tästä taitaa tulla kuin tavallisestikin. Onneksi ei tarvitse lähteä kopieeraamaan kaikkea muualta eli ainakin toistaiseksi monitoimimasiina on toiminut jotenkuten – vaikka välillä yskiikin vekkulisti!

Yritin eilen saada yhteyttä Hortoniin tuon kuntoutuksen tiimoilta. Jätin sitten viestin, että sopisi ottaa yhteyttä. Minä kun en pahemmin tuhlaile aikaa puhelimessa jonottamiseen. Tai yleensä soittamiseen, sen verran itara, kitsas ja saita satun olemaan tällä kertaa. Jos haluavat Lekan rahat, saavat myös ottaa yhteyttä, nih kerta! Uskoisin, että ne kyllä kelpaavat ;) Tosin hieman pelottaa tuo psykopaatin osuus, joka on siis korjaamaton versio… ähh, mitä välii. Saa kai sitä olla hullu. Mutta en aio syödä niitä mömelöitä kuitenkaan, koska kaikkea on jo kokeiltu (paitsi nuo rajummat neuroleptit).
bad-dreams-visiting-hours-01Eilen en siis saanut muuta aikaiseksi kuin lyhyen kirjoituksen framille ja jonkunlaista outoa pilkkimistä puoliunessa. Jäi taas unet vähän kehnommalle ja erittäin pätkinäisiksi, joten oli pakko ottaa vähän takaisin päivällä. Kun vielä söin saladoa, siitä tuli kylmä ja oli pakko mennä peiton alle. Se taas tulkitaan heti nukkumiseksi *Minni*, joten kissa peittonani otin sitten päikkäritkin :D

Jospa tänään siis pidän toimistopäivän, kopieeraan materiaalia, etsin pari paperia sekä pakkaan pari myytyä kirjaa. Torstaina on kuitenkin painuttava kylille hoitamaan kaikkia hommia, joten samalla saan kaiken myös postitettua. Kun vaan muistaisikin jokaisen tahon, jonne on ilmoitettava. Jonkinlaista listaakin tuossa jo tein, muisti kun ei ole ihan parhaita! Jospa tänään vielä menisi saladon voimalla ja huomenna keittelisi loppuviikoksi kunnollisen kattilallisen soppaa? Ei paha, aikomus on ainakin hyvä ja salaatin kanssa on tarjolla tosi hyvää ruisleipää! ;)

Ehkä sitä kaffetta, mömelöitä ja taikajuomat piristyksen vuoksi ja sitten hommiin!

ALLEKIRJOITUS

                                       POLKA – PAPERITONKO, NO EI TOD!

Epävappua vaan teillekin!

Tai ihan sitä oikeaa, jos sitä vietätte. Minä olen jo kaikki vappuni viettänyt eli se siittä. Juhlat on juhlittu, ei ole syytä enää mihinkään. Mitä sitä suotta! Mutta – muistakaa, mitä minä olen luvannut: jos minä joskus saan ne eläkepaperit (siis ihan oikeat, jatkuvat sellaiset ja mahdollisesti vielä kunnon lääkityksen) minä pidän oikein kunnon pippalot. Sellaiset, että Malmilla ne tullaan taatusti muistamaan vielä vuosia, jollei vuosikymmeniä. Sen verran rankkaa tämä kuulkaas on. Ihan vaan tiedoksi, että nyt öisin pystyy nukkumaan vajaan tunnin yhdessä asennossa, mahdollisia uniasentoja on korkeintaan kolme. Unta tulee siis vajaat kolme tuntia. Riittääkö? No ei, ei tietenkään. Päikkäreitä ei voi ottaa sen kummemmin, koska herää heti vajaan tunnin päästä – se kipu on jotain ihan sairasta! Ei sitä voi kuvailla… :( Kunhan nyt valittelen tässä lämpimikseni, ettei jää yhtäkään päivää märisemättä ja vänisemättä.

Eilinen oli hiljainen, siis kotona neljän seinän sisällä. Ulkona kyllä pähellettiin viileästä kelistä huolimatta ja pähelletään parhaillaankin. Meidän kotokapakka kun on melko pitkään auki ja porukka seikkailee tuossa nurkilla ja puistossa joskus montakin tuntia, ennenkuin osaa pois :) Ei, ei minua harmita. Minusta tuo on ihan hauskaa katsella ja hekotella hiukan vahingoniloisena(kin). Varsinkin kun nätisti pukeutuneet leidit ja herrat joskus heräävät ja huomaavat ruohosta vihreät vaatteet, asfaltti-ihottuman, koirankakat sekä poltetut reiät vaatteissaan. Ei voisi olla tyydyttävämpää ajatusta kuin tuo. Vielä se, että muisti on mennyt, päätä särkee kovasti, rahaa ja juotavaa ei ole ja joku on vielä syönyt kissinkakkaa jonkun toisen suulla! Siitä on onnistunut vappu tehty.
klunssila2Minä se vaan söin vanhoja jämiä, luin uusia kirjoja. Kirjoittelin vähän sitä ja tätä sekä lueskelin myös vähän sitä ja tätä. Roilailin netissä tuolla ja täällä. Hyvin tyhmää, lapsellista ja ajattelematonta ajankäyttöä siis, josta ei ole ollut kenellekään mitään hyötyä. Ei kyllä mitään harmiakaan. Tänään jatkan samalla linjalla, vielä on vanhaa storganohvia tuolla ja pari pottua keittämättä, joten saan ihan vasta keitettyä perunaa kuitenkin jatkeeksi ;) Lisäksi saa varmasti kuulla kääpiöiden kirkumista ja huutoa, itkemistä ja vonkaamista. Ei tarvitse edes kylille sen takia, täällä on paljon kääpiöitä kylässä tänä viikonloppuna, näköjään. Ei mitään pahaa niistä sinänsä, tämä ei ehkä vaan ole kilteille isomummoille paras mahdollinen aika hoidella kaikkea hinkuvia natiaisia.

Mitäs muuta? No ei kuulkaas sitten yhtään mitään. Nyt on toukokuu ja siitä ei pääse mihinkään. Posti toi sen kotivakuutuksen maksun ja se oli muuten yllättävän iso – taas maksu on noussut siis :( Ei kiva eikä mukava. Samalla laitoin maksuun muutamia muita laskuja, siis jömmaan odottamaan… *phuuuuuh*. Vastaavasti olen saanut kaksi kirjaa myytyä aivan törkeän halvalla :( No, jostain on tingittävä ja mieluummin kirja hyvään kotiin edullisesti! Kävin minä muuten ulkonakin eilen, sen verran, että vein roskat. Muuhun ei selkä kertakaikkiaan pystynyt, tuokin teki jo tiukkaa :( Ei hyvä ollenkas. En tajua, miten selviän loppuviikosta – pakko kai se on jotenkin yrittää taas.

Nyt kaffetta, mömelöt, taikajuomat, lisämömelöt ja kaikkea, mitä kaapista löytyy!

ALLEKIRJOITUS

                                        POLKA – MÄRISEE & VÄNISEE TAAS!

Kylille vaihteeksi!

Viikon asiointi-, ostos-, fysterppa-, apteekki- ja muonanhakureissu ottaa taas tänään paikkansa. Siis ihan kiva, mutta kun eilen alkoi oudosti taas kipeytyä lihas oikeassa koivessa. Minen jaksa tätä, oli pakko tropata Ramboilla jo vähän överiä, että sain pahimman talttumaan. Onneksi sen voimalla sain myös nukuttua vähän päivällä. Yöt ovat olleet taas hankalia. Mrhrrm!

Ensin tästä siis postiin; minulla on kassillinen vietävää ja kassillinen noudettavaa. Lisäksi kirjastosta haen jokusen kirjan ja apteekista satsin nukkuavitteita ja rauhoikkeita. Muita troppeja taitaa ollakin, ainakin viikoksi :) Siitä suoraan fysterpalle viimeistä kertaa. Taidan pyytää vain lyhyemmän vatkutuksen ja harjoitusohjeet kirjallisina, kaipa hänellä niitäkin on. Toisaalta, oma ohjelma on koottu vanhojen fysterppakäyntien perusteella ja on aika paljon rankempi… pitäisiköhän sitä jotenkin oikeasti keventää? Nimittäin tuo lihasjuttu ei ole kiva, eivät myöskään nuo suonenvedot *vaikka kuinka troppaisi magnesiumia, jotkut asennot sekä vesi pahentavat tilannetta dharmaattisesti*. Pitää keskustella asiasta. Sitten onkin taas älytöntä muonan kanniskelua. En minä muuten mitään valittaisi, mutta yrittäkääs toimia rollerin kanssa jotenkin järkevästi kaupassa, siinä sivussa haldaten pari kassia ja ostoskoria sekä painavia ostoksia. Veikkaisin, että aika monen hermot alkaisivat mennä *ainakin meikäläinen tarvitsee sitä rauhoiketta mm. tätä varten*! Kaikki tuoreet vihannekset ovat loppu, samoin hedelmät. Edes pakkasessa ei ole mitään vihannesperäistä! :( Pelottaa jo etukäteen, miten kipeä sitä onkaan ehtoopuolella. Onneksi on soppaa vielä yksi annos valmiina, saan ainakin ruokaa heti kotouduttuani :)
crazy-fun-funny-graphic-insane-photography-Favim.com-38651Muuten sain eilen taas kirjoitettua yhden jutun framille, jonka itselleni kiitoksena mainitsen. Hyvä näin, jatkoin lueskelemalla yhtä vieraskielistä opusta, joka on jömmakirjana ollut kesken jo jonkin aikaa. Ei kehno sekään. Jossain välissä kävin pakkoruiskussa – auringon räköttäessä täpöllä ikkunoista parin tunnin ajan, täällä onkin jo tosi lämmintä! Siinä mielessä kiva jopa käydä ruiskussa, ettei tarvitse palella niin hillittömästi. Lisäksi se piristää, myös mieltä. Muuten ehtoo meni taas netissä roilatessa ja katsellessa paria ohjelmaa, joita olen hissuksiin seuraillut. En vaan jaksa intoutua mihinkään ihmeellisempään. Ketuttaa, kun joka liikettä pitää varoa. Silti jokainen liike koskee, vihloo, rutisee ja kaikkea mahdollista. Kohta menee hermot! :( Otin sitten vaihteeksi lisää rauhoiketta, tietysti. Unet menivät hänekseen, koska piti reissuun aamusta – näin se on aina. Onneksi on lupa ottaa päikkärit, jos kivut antavat periksi edes sen verran. Lekalle lähtevää hakemusta en edes aloittanut, ei ole sellainen olo. Valentiinille lähtevässä kirjeessä on vain muutama rivi. Tuntuu, että näitä hommia ei hoideta perslihaksilla vaan aivan muulla tavalla. Paneudun näihin siis ihan erikseen!

Kaffetta, mömelöitä, sitkeää kuivaleipää – siitä on tämäkin aamu tehty!
ALLEKIRJOITUS                                                POLKA – YRITTÄÄ YRITTÄÄ!

Keksejä!?

Koska on keksiviikko, jokainen saa ihan meikäläisen luvalla tarjota itselleen keksejä sieltä salakaappijömmasta :) Minä ainakin, tosin täytyy ne ensin leipoa… Eipä se eilinenkään ollut kovin tuottava. Aamupäivä menee kuhnustellessa ja pikkuhommia vängertäessä aina vaan. Alan jo tottua siihen. En edes yritä mitään sen tuottavampaa. Kunhan sain pyykit pois kuivumasta ja viikattua kaappeihin. Lisäksi keitin oikein tömäkästi chilillä ja inkiväärillä sekä muilla mausteilla tuhditettua vihanneskeittoa ainakin kolmeksi päiväksi! Oli hyvää…

Posti toi kaikenlaista, mieluisampana taas yksi kevyt kirjauutuus. Kirjat ovatkin melkein loppu, pari asiaopusta lojuu lukematta, niihin ei juuri nyt jaksa paneutua. Luettu on, kirjoittamatta auki tuossa lojuu viisi teosta. Ei ahita, koska aina saan jotakin aikaiseksi pelkillä perslihaksilla(kin), jos oikein tiukoille menee :D Odottelin muutakin postia, mutta ei, ei vielä. Lekan hakemukseen en jaksanut koskea, ehkä se jää viikonlopulle – kiirehän silläkään ei ole. Pääasia, että saan sen lähtemään.

Jonkinmoista hyvää tuulta päivään toi erään härran poikkeaminen noutamassa ostamansa opus, yksi on noutamatta ja se haetaan huomenna *todnäk*. Tämän viikon myyntituloilla kuittaan huomiset kauppalaskut, tiedän sen jo etukäteen. Ei siis paha! Mukavaa oli se, että eilisestä härrasta on tulossa kanta-asiakas; tämä oli varmaankin jo viides opus, jonka hän on ostanut. Kiva, että luottoa kirjojen kuntoon sekä sopivaan hintaan löytyy. Teistä tämä tietty kuulostaa ihan typerältä, mutta en vain pysty säilyttämään kaikkia kirjoja ja osa on sellaisia, joita en ehkä haluakaan pitää hyllyssä (mm. irtonaisia jonkun sarjan osia). Jos-ja-jos minulla olisi iso asunto, teetetyt hyvät hyllyt ja muuta mukavaa, en varmaan luopuisi ainoastakaan minua kohdanneesta kirjasta. Koska näin ei ole, on johonkin vedettävä raja ja joskus on oikeasti inhottava jopa luopua jostakin. Toisaalta, luopuminen kirjoista *jotka ovat meikäläiselle ehkä tärkeintä elämässä* on terveellistä -> pystyy luopumaan edes jostakin, tosin korvausta vastaan.
come-to-the-dark-sideHuomenna pitäisi sitten taas kylille, johan tässä onkin makoiltu ja ihmetelty. Rankka päivä tulossa, viimeinen kerta fysterpalla, paljon postia vietävänä ja haettavana sekä viikon tuoreet ainekset ja muut muonat! Hitsi, nyt olen suhteellisen kävelykunnossa. Huomenna en. Tämä aiheuttaa stressiä ja inhotusta jo etukäteen. Miksi ei voi saada parempaa lääkitystä? Sitäpaitsi, fyssa ei tutkinut tuota viimeaikaista ongelmaa, joka ei mielestäni johdu lonkasta lainkaan. Itse epäilen sen olevan lihasperäinen ongelma (kuten fysterppakin). Hän ei kuunnellut sitä osaa selityksestäni lainkaan, kaikki meni lonkkavaurion ja spinaalistenoosin piikkiin. No, en minä lääkäri ole, mutta ehkä sitä tuntee tässä iässä jo vähän omaakin kehoaan… Siksi olisikin niin hienoa, jos saisi sen maksusitoumuksen Horttoniin!

Tälle päivälle ohjelmassa lisää postituksen säätöä, pakkoruisku sekä pitkän kauppalistan teko. Eiköhän se työllistä ainakin aamupäivän ajan :) Kaffetta ja mömelöitä taas kehiin, taitaa tuolla olla pala tosi kuivaa ruisleipääkin ja sen kun paahdan, on hampaillakin hommia.

ALLEKIRJOITUS                                         POLKA – THE COOKIE MONSTER!

Myötähäpeää lähes kaiken puolesta!

Siis Iltapulu, häpeä! Masennus ja miten se paranee; mielipidelääkkeiden vaikutustapa tai liikunta. Ryhdyn kohta konkreettisiin toimenpiteisiin tällaisen terveysfasismin toimittajia kohtaan. Aidon oikeasti. Suorastaan vaarallista sekä sen lisäksi turhankin monelle mahdotonta. Hyi sentäs, Pulu!!! :( Tekisi mieli sanoa rumemmin, mutta en minäkään sentään ihan kaikkea kehtaa *ai, oikeasti en, vai… no odotetaan vielä hetki*! Pahempaa oli vielä tulossa -> täällä!  Että niin helppoa se on; nuku hyvin, syö hyvin, liiku paljon, ajattele ettet masennut niin et masennu! Eikö olekin helppoa? *raivoa, kiihkeää raivoa* Tuli vaan eilen mieleen, aurinkoisena kevätpäivänä, miten moni on todella masentunut eivätkä nuo keinot sairauteen tehoa. Näistä jutuista saa taas sellaisen käsityksen, että pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja siitä se lähtee, oma vika. Sama juttu näiden kipujen kanssa: ne voi loihtia ajatuksen voimalla pois (!!!), nukkua vaan hyvin ja liikkua paljon – kyllä kivutkin häviävät. Aissaatana, että alkaa taas raivottaa! Huomaatte varmaan, että en ole nukkunut hyvin enkä liikkunut. Koska sattuu, särkee, juilii ja jomottaa niin, että en pääse edes ulos asti! Repikääs siittä. Onneksi sain nukuttua päivätirsat soppakupilliseni jälkeen, muuten olisin ollut peräti raivokkaalla tuulella.

Sain sentään kaffen voimalla kirjoitettua yhden jutun framille vähän kritisoiden ja ketunhäntä kainalossa, saas nähdä huomaako kukaan mitään ;) Hyvä niin! Lisäksi kirjoittelin kirjeenomaista tuotosta vähän eteenpäin, siinä menee aina pari päivää, että saan kaiken suhteellisen hyvässä järjestyksessä paperille. Vieras kieli on aina vieras kieli, vaikka olisi kuinka tuttu. Ei voi mitään, tietyt vivahteet ja idiomit pitää vieläkin tarkistaa *nolo* :( Mutta on se mukava tietää, että minua jelpitään edes ajatuksen tasolla kauempaakin, auttaa se myös ajatuksen tasolla vähäsen. No joo, tosi vähän, mutta kuitenkin.

Tänään siis kylille, pakko jaksaa. Ihan pakko, vaikka kuinka sattuisi. Ei kukaan vie ja hae postia, kirjoja, lääkkeitä eikä muonaa eikä ole tarviskaan. Minä Itte. Minä! Tosin se tietää huomiseksi erittäin kivuliasta ja hankalaa päivää, mutta ainakin olen saanut kaiken, mitä olen Ihan Itte halunnut! Nih kerta… Kaipaan niitä hetelmiä suorastaan sairaasti :P Lisäksi pitäisi keksiä jotain lounasta Belgan kanssa apehdittavaksi lauvantaina. Voisikohan tehdä susia ja saladoa? Se olisi aika raikasta ja keväistä sekä suhteellisen halpaa meikäläisen tavalla tehtynä? Mietintään…

Valentine-AValentineDinosaurCrushPäivän slogan: Missing someone gets easier every day because even though it’s one day further from the last time you saw each other, it’s one day closer to the next time you will!

Päivän biisi: Touch Me

Luettua: Pirjo HeinonenVeljen varjo. No juu, ilmeisesti tämä on omaelämäkertamainen opus. Muuten en tätä oikein jaksa ymmärtää, kovin on muutoin nimittäin höttöinen. On tässä pientä järkeäkin eli tukahdutetut ja käsittelemättömät traumaattiset lapsuuden muistot voivat aiheuttaa mielen sairastumisen. Muuten meni vähän överiksi, sorry vaan! Katja AlmAnsiosidonnainen kuolema. Ideoita on ja vähän liikaakin, kökköisyyttä myös. Sinällään tämä toimisi, mutta kun päällekkäisjuonia kasataan eikä niitä jakseta oikein viedä loppuun, ei jännityksestä enää ole tietoa. Toivoo vain myötähäveten, että kirja loppuisi! :( Titta HeikkiläRakkauden ruletti. Eiiihhh, tämä on selkeästi kotomainen versio viidestäkymmenestä heinäpaalista :D Huvituttavan kamala sellainen kaiken lisäksi… Merikukka nettideittailee ja on oikeasti merenneito sekä paljon muuta scheissea. Jälleen kammoittavaa myötähäpeää, tunput, kaksinkerroin, ziitos! :( Thomas ErikssonPelonkylväjät. Aika omela, tavallaan. Käyttäytymistutkijan luennolla tapahtuu murha, käyttäytymistutkijaa käytetään myös apuna murhan selvittämisessä ja se myös on toimivinaan. Stereotypioita siis, mutta kekseliäästi tällä kertaa. Menee keväisenä välipalana, mammuttikokoisena sellaisena, nopeasti. Marja ToivioLastani et tapaa. Miten perheoikeudelliset kysymykset, lasten tapaamisoikeudet, maksut, asuminen ja muu jäävät soviteltavaksi avioerossa. Kaikki kärsivät – ei vähiten perheen vanhin tytär, joka kuitenkin selviytyy. Toivottavasti. Ikävä kyllä, tällaisen liian kiltin tytön kohtaloksi yleensä tulee paljon ikävämpi rooli. Kohtalaisen todenoloista lastensuojelu- ja lakiasiaa, avioeroista sekä myös miesten oikeudesta lapsiinsa! Osa kannattaa jopa lukaista, toivottavasti jokainen osaa siivilöidä tietyt asiat pois omasta tajunnastaan. Lisäksi kulutettu kymmenkunta muuta opusta, jotka jälleen siellä toisaalla tarjolla – hush, käykääs tsiigaamassa!!!

Kaffetta, taikajuomat sekä näkkäriä, ai miten niin aina samaa?!

ALLEKIRJOITUS                                     POLKA – MUUTOSVASTARINTAINEN!

Ei se yhteiskunta kuule sillä tavalla pyöri…

että jokainen saisi sitä, mitä haluaa?! *tsihih* Oikeasti, jotain tuollaista teki eilen mieli tiuskaista omisarvikselle. Leidi näyttää peräänsä kyllästyneeltä meikäläiseen sekä ongelmiini. Ei häntä kiinnosta, mihin koskee tai sattuu, miltä tuntuu tai muuta. Häntä kiinnostaa vain se, olenko saanut muualta lausuntoja tai lääkkeitä. Ettei hänen vain tarvitsisi tehdä mitään. Vaikuttaa siltä, että hän haluaisi minusta eroon mahdollisimman pian. En toki vastustaisi minäkään sitä eroa – mutta koska hänet on minulle annettu, mitä muuta voin? Pakko käydä työnantajan osoittamalla lääkärillä ja siinä se, toki saan tarvittaessa lähetteitä Arvaustalon erikoisille lääkäreille. En enää uskalla, kaikki ovat olleet todella erikoisia eikä keneltäkään ole herunut apuja tai mitään muutakaan!

Pääasia oli siis se, että hän vain halusi tietää, antavatko fysiatri  ja psykiatri omat B-lausuntonsa ja minun pitää toimittaa hänelle kopiot. Hän sitten kirjoittaa vielä omansa, jos ?! on tarvis :o Tämä vähän ihmetytti, koska jossain kuitenkin oli ilmottu aika selkeästi, että edellytettiin nimenomaan MYÖS työarvauslääkärin lausuntoa. No, ans kattoo taas tätäkin. Odottelen kumpaakin paperia. Saattaa olla, että fyssa kirjoittaa omansa ensi viikon käynnin jälkeen. Niin, siis se lähete kipua hoitavalle erikoislääkärillehän oli nakitettu suoraan minua jo hoitavalle fysiatrille. Nyt olen joka kautta puffannut asiaa, mm. psykiatriakin pyysin kertomaan, että kiputilanne on sietämätön. Pelkkä Indometin ja Panacod eivät siis riitä ja Norspanista ei ole apuja. Eli rajumpia mömelöitä, ziitos! Tai sitten oikein isot tuopit! Kun omisarvis aikansa oli toistellut sitä, että hän ei voi mitään, pyysin kirjoittamaan lastin codeja ja sain. Se siitä. Kun alkoi keskustella plaastarin alasajosta, totesin ehkä tekeväni sen ihan omin ohjein ;) Ilkeä minä, viekkareita on kärsitty kuten kipua, kylmää ja joskus jopa nälkääkin eli se ei ole mitään uutta. Siihen on oma lääkityksensä. Mutta kun katsoin, miten leidi yrittää luikerrella ulos vastuualueeltaan, teki todella mieli sanoa ”Ei se yhteiskunta kuules sillä tavalla pyöri, että jokainen työarvauslääkäri saisi noin vain valita asiakkaansa, niiiiiiiiiin?” Btw, annoin hammaslääkärin lausunnon murenevista hampaista ja siitä, että puren hampaita yhteen pelkän kivun takia. ”Oletko ajatellut hammaskiskoja?” Saatana, sanoin ääneen. Siinä selkeästi lukee, että koko ajan. En siis yöllä. Ei pirulauta hammaskiskoja voi pitää koko päivän ajan. Vai pitäisikö jotenkin ennakoida kipuja, pistää hammaskisko paikalleen ja odottaa raisuja läpilyöntikipuja? Kräääääh… jotkut eivät ajattele.

Onneksi oli rolleri. Onneksi oli Serkut. Leidi heitti minut ulos puolen tunnin päästä ja minulla oli tunnin aika. Lyödäänkö vetoa, että työnantajaa laskutetaan tunnin ajasta?! No, ei haita. Menin Serkkuihin ja byäääh,  oli vain yksi pieni juusto eikä paria juttua taas ollenkanas. Toisaalta oli taas lisäarvona kuivattuja kirsikoita :P Tuhluutin vähiä rahojani sitten kuivattuihin erilaisiin marjoihin sun muihin härpäkkeisiin, kohuked ostin tietty, vähän keksiä ja semmoista pientä. Ei mennyt kovin paljon lovvoa – ei sitä ollut onneksi edes mukana. Enkä ole huomaavinanikaan korttimaksumahdollisuutta ;) Jouduin odottelemaan taksoa turhankin kauan, oli kylmä ja kipeä olo. Onneksi rollerissa voi istua, se pelastaa paljon. Talon tuntevana voi myös etsiytyä hiukan lämpimämpään väijyyn…

Noutotakso oli kimppakyyti, noudettiin eräs vanha rouva kampaajalta ja vietiin n. 300 m kotoonsa eli en todella ole ainoa, joka kulkee vain lyhyitä matkoja. Mamma kyllä askelsi niin kehnosti kyynärsauvansa kanssa, että pelotti… ihmettelin, miksei hänellä ole kevyttä rolleria :o Olisi vähän vakaampi… tietysti voi olla heikot käsi- tms. puolivoimat tai jotain muuta, enhän minä voi tietää. Vaikutti vaan niin vaaralliselta se meno, vaikka taksokuski tarjoutui auttamaan ja melkein kantoi mamman kotoonsa. Ihmettelen. Toivon tietty, että ei ole yksin kotona tai liikkuu siellä sitten jonkun apuvälineen kanssa. Hitsi – ei ole kovin ruusuinen tulevaisuudenkuva tuokaan.
dorkasaurus-love-black-razblintMistä tulikin mieleen, että ahh onnea! Postia oli räimitty lootasta :) Pitkänpitkä kirje toisaalta sekä yksi kohtuullisen hyvä kirja, jonka jo melkein ehdinkin lukea. Ei paha lain. Erittäinkin 7-sivuinen kirje oli jo sitä luokkaa, joita meikäläinenkin suoltaa. Lisäksi oli oikeinkin miellyttävä *tsihih* sekä kannustava muissa asioissa :) Mii veri häpi nau! Aloittelin kirjettä vastaukseksi, pyykkäsin taas vähän lisää ja lämmitin soppaa. Vielä on täksi päiväksi muonaa, mutta kyllä ovat nyt varastot niin tyhjänä, ettei aikoihin. Tänään on pakko tehdä pitkä kauppalista sekä pakata postiin menevät kirjat sekä muut härpäkkeet. Jotain siis menee Huutiksessa välillä kaupaksikin, ei paljon. Lisää se on aina meitin muonaan, lähinnä. Taas pitäisi sinne apteekkiinkin, eli sinne se taitaa kyllä suoraan mennä.

Huomenna siis kylille ja pitkän kaavan kautta; posti, kirjastosta jokunen varaus, apteekista ainakin codit ja allegriamömelöt, vihannestsioski sekä Risman ja Liiterin hetelmät & vihannekset ainakin. Hirveä hinku saada jotain muutakin tuoretta kuin onema päivässä :( Voi jospa siellä olisi jotain muutakin edukasta… ai niin, se porganalevite, jonka ohjeen teillekin jaoin täällä blögissä: Belga piti siitä tosi paljon. Taidan tehdä sitä perjantaina kaksi isompaa satsia eli Belgalle toisen vaihtariksi. Laps saa tuoda meikäläiselle puolet roskaleivästä (siis roskaleipä on sellaista siemen-lese-kokojyväsekaleipää, jota Belga tekee tosi usein ja se on erinomaisen hyvää). Levite muuten on erityisen hyvää näkkärin päällä ja varmaan sopii siis roskaleipäänkin :D

Kaffetta on vielä, taikajuomaakin sekä sitä näkkäriä – ei hätiä mitiä!

ALLEKIRJOITUS                                                POLKA – SERENDIPITOUS?

Uudet mömelöt – uudet sivarit

Hah, olisihan se pitänyt jo arvata! Jos jokin lääkitys tuntuisi edes pikkuisen tehoavan, löytyykin sitten parin päivän päästä erittäin epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Ei tullut siis yhden mömelön annoksella, tosin ei se yksi mömelö mitään auttanutkaan. Kun nostin kahteen, sain jo pikkuisen paremmin nukuttua; tosin aamu meni sitten vähän haahuillessa eli väsymyspönötystä seuraavana päivänä. Tod.näk. se olisi mennyt ohi kuitenkin viikon-parin päästä. Mutta, tämä huomattavasti epämiellyttävämpi sivuoire onkin se, että pari mömelöä otettuani alkaa kiristämään sekä kurkussa että vielä enemmän tuolla jossain ruokatorven alaosassa… Sivuvaikutuslistaa tavatessani mainittiin nielemisvaikeus – tarkoittaako tämä sitä, vai? Ainakin tilanne on äärimmäisen epämiellyttävä. Kuvitelkaas itse, että olisi koko ajan ikäänkuin pala jossain tuolla kurkussa menossa alas! Ei, tämä ei ole närästystä. Ei, tämä ei ole sappivaivoja. Eikä tällaista ongelmaa ole ikinä aikaisemmin ollut. Vasta nyt, kun aloin riipiä näitä nappiloita. Jees, turha se olikin odottaa, että meikäläisellä olisi onni mömelöiden suhteen :( On vaan ilmottava asiasta sekä päälääkärille että omisarvikselle. Lista kokeilluista lääkkeistä alkaa olla melkoisen mittava!

Eilinen menikin tuota oloa vähän ihmetellessä. Ai niin, lisäksi se aiheuttaa vatsakipuja, lievästi. Ilmeisesti siksi, että myös ummetus yhtenä sivarina. Räyh. Eli siinä sitten vaan istuttiin *vessassa mm.* ja ihmeteltiin. Alkoi oikeasti jo ketuttaa tämäkin. Pakko oli jättää pois tuo lääke ja jatkaa vanhoilla, katson samalla ilmeneekö samoja oireita parin päivän jälkeen. Siinähän se selviää varsin näppärästi. Harmi!
koe-elainpuisto
Ulkoilin sen verran, että pinkkasin lehdet ja paffit vietäväksi, samalla vein tietty roskat ja kissanpurut. Eipä ollut mitään mielenkiintoista dyykattavaakaan. Tai olisi ollut, jos olisi joku joka tekisi! Ei ole, joten kirjahyllylaudat jäivät sinne – niistä olisi voinut rakentaa yhden jutun, jota tarvitsisin. No, ehkä keksin jotakin asialle. Minä nimittäin oikeasti tarvitsisin sängyn reunaan (runkopatja, huom) jonkinlaisen reunan tai kaffan, josta ottaa tukea kääntyessä. Muuten se on niin helkkarin hankalaa, koska joka paikkaa juilii. Apinakiikku (siis se jossa roikkuu tanko sängyn yläpuolella ja kääntyy) ei käy, koska ei ole riittävästi käsivoimia. Kahva seinässä ei myöskään oikein miellytä eikä kuulosta hyvältä. Tiedän, mikä toimisi, mutta en pysty / osaa sitä itse rakentaa. Ongelma nimittäin on juuri se, ettei sängyssä ole reunoja tai päätyä, muutenhan tätä ongelmaa ei olisikaan! Ähh, turha selittää, eivät ne apuvälinepuolellakaan oikein tajunneet mitä minä tarkoitan. Annetaan olla, voin minä muutaman kerran vielä pudota.

Huomenna pitäisi kylille ja taas olisi helkkaristi asioita hoidettavana. Hyvä niin, saan kaikki ainakin samalla kertaa eli fysterppa, posti, kirjasto, muonakaupat ja siinähän se. Tosin nyt ajoitus menee vähän kehnoksi, mutta ei voi mitään. Kyllä siitä on vaan selvittävä. Tosin se taas tietää ongelmia perjantaiksi eli saakelinmoista särkyä ja väsytystä. Tänään on siis pakkoruisku, laadittava kauppalista *josta tulee taas aivan helkkarin pitkä* sekä tsekattava kirjastotilanne. Ei kai siinä muuta, ainakaan toivottavasti. Soppaakin on vielä yhdeksi päiväksi. Taidankin tehdä tänään porgana-feta-tahnaa leivänpäällykseksi, se on muuten hyvää :)

Mmmm, en ole taaskaan saanut mitään järjellistä aikaiseksi. Olen paketoinut erinäisiä lähetyksiä sekä kirjoittanut yhden jutun framille. Ei ole paljon kehumista siinäkään siis. En minä ole laiska, olen vaan saamaton. Yritän jatkaa taas kirjettä, sekin pitäisi saada lähtemään viimeistään perstaina. Olisi kutsujakin pariin tapahtumaan, mutta en jaksa yksin lähteä. Ei pahemmin huvita, eivät ole niin mielenkiintoisia sentään. Antisosiaalisuuteni siis voittaa jälleen kerran.

Kaffetta ja taikajuomaa, josko ruiskuun ihan ensiksi!

ALLEKIRJOITUS                                              POLKA – KOKEILTU KANIINI!

Yritettävä taas!

Se olisi sitten taas lähtö kylille kuten uhkailinkin. On siis pakko, ei ole valinnanvaraa. Liikaa asioita hoidettavana, ainakin kerran viikossa on pakko lähteä reissuun. Viimeinen onema-rassukin tuli silpaistua eilittäin, muusta tuoreesta ei ole tiet… sorry, melkein valehtelin, porganoita torpassa on! :)

Eilen oli taas varsinainen postipäivä eli tarjottiin kirjoja, meiliä sekä kirjettä :D Tykkään, vaikka taas tuli vähän selviteltävää. No, aikaahan on eikä ongelma ole iso, väärinkäsitys luetun & luullun ymmärtämisessä ;) Eiköhän sellainen selviä ajan myötä. Syynä tosin voi olla tämä meikäläisen tapa kirjoittaa laajalti ja laveasti sekä unohtaa jokin tärkeä sana välistä pois *noloa*! Sain siis lueskeltua erinomaisen hyvää opusta, kirjoitettua yhden jutun framille sekä jatkettua kirjeen kirjoittamista sekä vastasin samaan meiliin kahteen kertaan *vielä nolompaa*, koska ensimmäisen kerran luin yhden rivin väärin :( Että niin tarkka minä nykyään olen, ei pitäisi koskaan kehuskella, ei!

Tänään käyn hakemasta ne mielinukutustarpeet testattavaksi, pakkohan ne on noutaa muodon vuoksi. Lisäksi kävi mielessä, että kunhan saisin nyt pikapuoliin tuon päälääkärin lausunnon, voisin laittaa fysiatrille meiliä. Kysyisin, määrääkö vai voiko hän tehdä kivuille mitään. Minä en nimittäin aio mennä turhalle pkl-reissulle ja maksaa siitä n. 40 monikansallista ilman mitään vastinetta. B-lausuntoa vartenhan käynti on jo tehty. Hemmo on nimittäin niin lääkekielteinen, että en oikein jaksaisi *enkä missään nimessä haluaisikaan* riidellä hänen kanssaan mistään lääkityksestä. Toisaalta en myöskään halua syödä turhaan mitään scheissea, joka ei tehoa! Tämä on niin outoa asia tämä aivokemia; miten toiset lääkkeet tehoavat toisilla ja toisille taas ei tai sitten ne vaikuttavat täysin eri tavoin. Siksi olisi kamalan hyvä, jos pääsisi edes sinne Hortoniaan. No, met katsomma. Tämä on taas sellaista odottamista, oikeastaan siis koko vuosi – syksyllehän tuo päälääkäri uhkasi neuropsykon testejä, jos Veka hylkää taas hakemukseni. Vekkulia, miten vuoteen voi sisällyttää melkoisen monta käyntiä erilaisilla oudoilla tyypeillä ;)
OUTOMieluummin minä eläisin ihan tavallista tapahtumaköyhää elämää, kävisin normaalisti duunissa ja silleensä. Se nyt vaan ei ole mahdollista ja se siittä. Tosin joskus tulee haikailtua jotain sellaista hommaa, mitä voisi tehdä ihan vähän kotona… toisaalta se edellyttäisi toiminimen tms. perustamista ja siihenhän ei minusta ole. Olen aivan kädetön raha-asioissa, myös omissani saati sitten virman. Ehkä minä keskityn myymään Huutiksessa ja Torilla kirjoja ja rättejä toivoen, että sieltä jokunen ropo joskus tirahtaa. Netcyclerissa on myös meikäläisen vaihtosivusto todella erinäisille pikkutavaroille sekä kirjoille, joita en kehtaa myydä. Myynnissähän on vain uutta ja priimaa *kehu-kehu* :) Kannattaisiko teitin mielestä laittaa tuonne oma sivu tyyliin ”Polgan kirppuri”? Tai hei, jos ketään kiinnostaa, laittakaa privaa niin annan suoraan linkin ao. kohteisiin. Ehkä se on helpompaa niin. En minä tahtoisi mitään myydä tässä samalla. Oikeastaan.

Pakkoruiskussa tuli käytyä ja Lady Minnille kerrottua pissiläikkien epätoivotusta ilmaantumisesta tuolloin ja tällöin >o< Varmuuden vuoksi luuttusin vielä sängynalustan Tolu-pitoisella nesteellä kunnolla. Syömiset kuittasin saladolla ja muut välipalat kuivahetelmillä. Terveellistä *ja makeaa* ;) Pitäisi taas katsastaa jotain vaihtoehtoista muonaa pariksi päiväksi, joku pakastefisu tuolla ainakin makoilee orpona… hmmm… Ehkä sitten huomenna. Reissusta tultua olen kuitenkin taas aivan rättipuhki sen fysterpankin takia, joten palaillaan astialle.

On vieläkin ainakin pariin kuppiin kaffetta sekä näkkäriä!

ALLEKIRJOITUS                                           POLKA – MYY, VAIHTAA JA SYÖ!

Vetäkää kruksia seinään!

Meillä kävi eilen vieras – tai siis tuttu ;) Päivitimme kuulumiset ja hiukan maistelimme sitä postissa tullutta yllärilaatusuklaata. Kiitosta eli hyvää oli ja on, kaikki ei sentään kulunut samalla kertaa. Muuten ei taas tavan mukaan tullut saatua mitään laatuisaa aikaiseksi. Päivä kului siinä asioita hoitaessa eli nyt on selvää, että Varasto toimittaa päätöksen takaisinperinnästä jo tämän vuoden puolella. OK, en sitä mitenkään odota. Katson sen tässä tilanteessa kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin mikään muu. Ihan verotus- ja kustannuspoliittisista syistä. Toisekseen otin yhteyttä liittoon sovitellun päivärahan tiimoilta. Käsittelijälle asia kokonaisuudessaan oli lopulta sen verran vieras, että hän lupasi ottaa selvää ja soittaa meikäläiselle myöhemmin. Kun nimittäin sain koko jutun kerrottua, jäi sinne hieman nikotteleva leidi. Ettäkö näinkö? Voi siis tapahtua? Aivan ja kyllä voi, tapahtuukin koko ajan. Hänelle tämä oli täysin jostain scifi-jutusta tempaistu pätkä. Kieltämättä siltä se minustakin välillä tuntuu… Niin, kun vielä Toveritar siinä poikkesi, syödäkin vähän piti ja kaffitella korppujen kera. Tienata yhden leivän sekä puolikkaan savulohen hinta myymällä taas yksi kirja, joka käytiinkin heti noutamassa. Siinä se päivä meni, ihan totta. No, kirjoitin minä sitten tuota kirjettä toisaalle vielä pari tuntia. Ajatus ei oikein kulje ja hyvin tahmainen on siis kirjekin. Jouduin pyytelemään anteeksi ajatuksenjuoksun kömpelyyttä – nyt ei vaan voi mitään. Ei kulje niin ei kulje. Syynä myös aamu-Lyrden nosto, joka vei melkoiseen väsytykseen sekä jonkun asteiseen haparointiin myös ajatuksissa. Toisaalta se vaikuttaa myös vitutukseen sen verran, että takaisinperintä sai eilen enää hyvin vaisun ajatuksen ”Totta veessä, eihän meikäläiselle nyt muuta voisikaan tapahtua!”. En siis edes uhkaillut ketään enkä kiipeillyt seinille.

Ai niin, onnekas minä *joo, jossain asiassa sentään* voitin taannoin Susun arvonnassa taulun. Taulu on hiano ja värit todella upeat livenä, jos kyllä tässä kuvassakin. Nimi on Pelastakaa meret niin merenneidot palaavat! Tuonne se sijoitetaan ylös, Susun toisen taulun viereen. Hyvin sopivatkin vierekkäin – on Belgallekin taas hommaa tiedossa… :) Kiitos, Susu! <3
merenKirjeen sain vielä illalla lähetettyä menemään, samoin laadittua jonkinmoisen kauppalistan tälle päivälle. Pitäisi ehkä hamsteroida jotain ruokia, mutta en minä osaa. Enkä minä kaikkea edes voi! Meillä on tarkoitus syödä yksi parempi lounas ja se on siinä. Toisaalta nyt lauvantainakin pitäisi syödä jotakin enkä minä ole vielä tehnyt mitään… Tarkoitus on myös jonakin päivänä syödä jotain kivaa punajuurivuokaa tms. Ostin Liiteristä halpispunajuuria ja niitä teki jo eilen mieli. En jaksanut keittää, kun oli niin iso väsy. Ne ovat kyllä niin pieniä, että olisivat parhaimmillaan sellaisinaan suolavedessä keitettyinä ja syötyinä esim. sinihomejuuston kanssa suoraan lautaselta. Raakaa, mutta toimivaa! Lauvantaiksi voisin laatia piirakan, siihenkin olisi aineksia… No, met taas katsomma.

Jos tästä nyt taas ensin postiin viemään sitä yhtä pakettia ja sitten kirjaston sekä apteekin kautta ostamaan lisää hetelmiä (1.5 kg onemoita on mennyt…) ja fisua sekä vihanneksoja. Ihan vaan pakollisia nyt meinasin tänään kuitenkin hankkia. Eikä minulla ole kohta rahaa edes pakollisiin. Mistä hemmetistä pääsisi dyykkaamaan noita kaikkia herkkuja, jotka kauppiaat heittävät roskiin?! Minä olen kateellinen niille, jotka asuvat seuduilla, joilla kauppiaat jättävät roskikset lukitsematta tai jätteet myllyttämättä. Meillä kaikki on niin kehnosti saatavilla, muuten taatusti menisin kiipeämään *no, johan tuli luvattua* sinne etsimään jotain ruokaa! Ei minua enää kuulkaas mikään pelota, nih!

Kaffetta kehiin, aamumömelöt ja taikajuomat sekä kylille tieni käy!

ALLEKIRJOITUS                                    POLKA – HÖMELÖ MÖMELÖ *EHEHHEHEH*