Perjantain pikaiset

Tässäkin hissukseen siirrytään normaaleihin aikatauluihin eli yritän pitää tänään kirjoittamispäivän, kaikkea muutakin siihen liittyvää pientä puuhaa olisi tarjolla. Siinäkin mielessä hyvä, että ei tässä ole ihmeitä täällä blögissä tänäänkään kerrottavana.

Belga kävi eilen ja hoiteli asioita sekä siellä että täällä. Sitä tavallista ohjelmaa, pyykkäyksellä koristeltuna. ;) Huomiseksi on säästetty muuta pientä puuhaa, johon itsellä ei ole lupa vielä vääntäytyä *vasta sitten aikataulun mukaan*. Itse märehdin erästä asiaa taas Kelan kanssa. On se ihme laitos; tuskin ainoakaan asia hoituu helposti. Tähän liittyen voin taas todistaa, mitä meikäläiselle maksaa Kela-taksin tilaaminen. Maksoin nimittäin puhelinlaskun eikä siinä ole kuin pari ylimääräistä tekstiviestiä. Niiden lisäksi normilaskusta poikkeaa vain se, että jouduin laskutuskauden aikana soittamaan kolme (-> 3) kertaa Kela-taksin tilausvaraushidastuskeskukseen. Nyt voi aivan selkeästi todeta, että lasku on 15 – 19 euroa enemmän kuin normaalisti. Yksi puhelu (eli taviskäyttäjälle joko menon tai paluun tilaaminen, itselle yleensä molempien mikäli vain mahdollista) maksaa siis käyttäjälle vähintään 5 euroa. Yksi puhelu!? Jonka lisäksi omavastuu on 25 euroa / matka, eli käynti pkl:lla tai sairaalassa maksaa 2 x 25 euroa + 2 x 5 euroa = 60 euroa! Tämä on aivan käsittämätön summa, Meiltä tuonne Vandaalle maksaa normitaksolla alle 35 euroa – noin vertailun vuoksi. Kela vetää ainakin tällä seudulla kahmaloittain rahaa välityspalvelun avulla: se on äärettömän hidasta, niin hidasta että hävettää. Mielelläni tietäisin, mihin tuo raha aivan oikeasti menee? Any? Ai niin, edelleenkään ao. keskuksessa ei ole käytössä mitään käyttäjätietoja, joten kaikki joutuu kertomaan ja toistamaan moneen kertaan (joka tietysti on tarkoituskin, koska se pitkittää vekkulisti puhelua). Ärh!

Oli taas niin tyypillistä, että kun kehuskelin eilen saaneeni unta, viime yö jäikin sitten taas oikein reilusti vajaaksi. Ei voi mitään, ei edes harmitella. Se on jo niin tavallista…. silti ottaa päähän, koska en pystynyt nukahtamaan kipujen ja puutumisen ym. takia. Aivan, tähänkin olisi olemassa oikein hyvää aviketta. Mutta eihän sitä nyt tässä maassa sentään… Tuo valvominen sai kuitenkin aikaan taas suunnitelmoimia eli sellaisia unelmoita, joihin liittyy ainakin melkein toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Olisihan se kiva, jos… jos nyt ihan ensin vaikka tästä kuntoutuisi paremmin käveleväksi.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – OLEN TAAS LUVANNUT KAIKENLAISTA!

Lisää itsekeskeistä jorinaa

Ei minulla ennenkään ole ollut ihmeempää kerrottavaa. Nyt yleensä vielä vähemmän. Maailma oudosti supistuu, mutta siihen tottuu itse nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Minä varmasti laitostuisin äärimmäisen helposti. ;)

Maailman uutisissa olisi ehkä paljonkin kommattavaa, mutta oletan kaikkien ihan itse ne lukeneen enkä jaksa tuputtaa nyt omia mielipiteitäni *koska kyseessä ei ole mitään todella järisyttävää*. Kehun mieluummin Omaa Rakasta Sähköhuopaani, sillä residenssissä on jälleen jäätävää ja kosteaa. Leidi Minni osallistuu kehuihin, sillä hän hallitsee osaa huovan nurkasta tuossa korvani vieressä ja hurisee niin, että näppiskin tärisee. Kissan prakkautta ja huolenpitoa! <3

Joka päivälle on säästelty jotain jännää ja tänään se on pakkoruisku ilman sidoksia ja tod.näk. siis niiden lopullinen jättäminen pois. Nurse Susu on luvannut tulla paikalle ja ns. ulkopuolisen silmin katsoa, näkyykö punoitusta tms. Tässä on se ongelma, että itse en tuota haavaa näe ja peilin kautta on vaikea arvioida yhtään mitään. Toivomme siis siististi parantunutta leikkuuarpea!

Koipi särkeilee edellensä ja välillä aika pahastikin. Mietin, pitäisikö kilauttaa hoitsulle vai jättäisikö huomiseen – silloin voisi rapota haavan kunnostakin (arvelen sitä ehkä kysyttävän). Koipi sai eilen kylmäkäsittelyä lunta pussiin -menetelmällä ja se välillä hetken auttoi. Ärrrh, olenko nyt aivan himppasen katkera siitäkin, että jos muuten olisikin melkein OK, tulee sitten jotain tämmöistä. Kai se on vaan edelleen uskottava, ettei se tuuri muutu kovin helpolla… :( Muutenkin ehkä pari sanaa auktoriteetin suusta voisi olla tarpeen. Mietin jatkuvasti, mitä minun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä jne. Sitten minä vain makoilen kahdessa asennossa, istuskelen hetkiä  keittiössä ja kierrän pari hullunrundia jotakin etsien tai tehden… Eli minä en siis tee yhtään mitään! Ai niin, noihin em. toimintoihin sisältyvät kaikki ne liikkeet, joita on neuvottu tekemään. Silti! Tunnen itseni niin kirotun turhaksi, taas.

Asiallisina asioina makselin eilen laskuja, joten perustarpeet on turvattu. Tekisi mieli tehdä sitä-ja-tätä, mutta… niin… kun minä en ole mikään ennustaja. Ehkä tämän jahkaamisen sijaan soitan ja tiedustan noita paria asiaa. Siinä on vain aina se pieni uhka, että pitäisi mennä näytille ja sitä minä en kestä. Kotimatka tuolloin oli yhtä helvettiä – ei enää ikinä.

Sorry, olen luvannut tehdä jokusen asian. En pysty, koska ajatukset *taas* pyörivät vain oman itsen ympärillä. Hyi helkkari, että osaankin olla itsekeskeinen. :( Menen nolaamaan itseni omppujen seurassa.

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – ITSEKESKEINEN KIKKARE!

 

 

Skitsoilua ja lällätysmoodia

Ei ole enää vetokettua, on pitkä… joku… mitä en itse näe! Poisto ei mitenkään hirveästi koskenut, nipisteli ja aiheuttikin vain yhden kirouksen. Enempi sisäistä kiroilua aiheutti KSH:n hyyppä ja tapa puhua – kuin olisin ollut vähintäänkin eeeerittäin iäkäs lapsi, jolla on muistisairaus ja joka ei vaan ymmärrä. Missä tällaista opetetaan? Ei kukaan luonnostaan puhu noin! Lisäksi ohjeet olivat taas olleet epämääräisiä, koska olen ”joku ylimääräinen”. Leidi soitti ja komensi käymään suihkussa ennen tuloaan, jotta voi hoitaa ketun. Menin vähän änkäksi; kyllä minä väkisin ruiskuun, mutta puuttui vaatetta ja muuta. Hissukseen sitten änkesin sinne niin, että tullessaan hänellä oli märkä valkoinen valas vastassa. Jotenkin nämä toiveet, pyynnöt ja asiat eivät ole välittyneet eteenpäin. Eikä muuten edes se, mistä kohdasta hakaset poistetaan. :o Tosin hän sitten kovasti kyseli, mitä voisi tehdä. Minä olin jo sillä tuulella, että oikein hyvä, jos siirtyisi toiseen osoitteeseen. Kyllä, kiitän palvelua. Mutta.. ehkä tässä vain rassaa se, ettei vars. tilaus tullut saiskun kautta ja kaikki tieto oli hukattu. Toivoisin kuitenkin, ettei kenellekään lällyteltäisi tuolla tavalla; se alentaa iäkkäämmänkin ihmisarvoa ja itsetuntoa kuulkaas aika paljon!

Oikea koipi on siis kipeä, polven vas. alaneljänneksessä tuntuu selkeä kipu, joka toisinaan säteilee alemmas. Koipi taipuu, pohje ei ole kipeä, voin astua varpailla jne. Turvoksissa se prle on – mutta on se ollut tuollainen aika usein ennenkin. Silti vähän hermostuttaa. Tosin joku väitti, että se johtuu lonkan murjomisesta? En minä tiedä, hoitsu ei vastaa tänään puhelimeen enkä tahdo päivystykseen. :( Tehkääs nyt pikadiagnoosi?

Haava on peitelty sidoksilla vielä pariksi päiväksi. Toivottavasti se paranee kunnolla. En minä tiedä, taas tuntuu kaikki menevän jotenkin sviduralleen eikä mikään toimi ihan siten kuin olisi toivottavaa. Lisäksi täällä on aivan saakelin kylmä! :(

Valitan, minä en keksi mitään mukavaa kirjoitettavaa tänään. No  juu, nukuin ehkä yht. sen 4 h ja sehän on ihan paljon. Muuten – no, taas alkoi se ajatusten kiertoliike, joka ei johda mihinkään hyvään.

Belga tulee lounaalle – saa laittaa itse, jos en jaksa. Käy se niinkin. Ähh, en minä  tiedä. Minä en taas kohta tiedä mistään mitään, taidan tarvita toiset kaffetkin.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JOSKO VÄHÄN ROHKAISUA, EDES?!

 

Soivan pelin lupasi!

Muistattehan lekurin, joka ekalla polikäynnillä laati sen oudon käyntitekstin ja epäili jaksamistani kuntoutua ym. Lupasi kuitenkin itse leikkoa. Joten… heräämössä kuunnellessani kotimaista räkäpunkkia ja Leeviä lujaa ämpäristä, mies tuli tervehtämään ja sanoi kaiken menneen ok. Totesin *edelleen kettuuntuneena ja ehkäpä myös keveissä mömelöissä*, että sitähän hän ei ollut edes uskonut. Härra dri meni ja näin hänet osastolla lähtöaamuna. Kävi petin vieressä toteamassa seuraavaa: ”Hyvin meni. Kyllä siitä pitäisi tulla ihan soiva peli!” Toteamus sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi.

Tosin eilen huutonauroin sille, että olen  kohta Rivo-Riitan kovin kilpailija (ota tästä vaan reilusti vinkki, Pentti!). Jälkitarkastukseen menen toki, leväytän eteen tuon vanhan, harva- ja harmaakarvaisen räyskän ja sanon, että tässä nyt olisi se tuttu soiva peli! *ahhahahahaheheheh*. Btw, kysynkin tässä, oliko tuo teidän mielestä oikeasti asiallista? Toisekseen, mies  sanoi pari muutakin sanaa ja kämppis siinä jo kyseli, että miksi tuo Härrä dri on niin kireä ja puhuu tiukan epäystävällisesti?! En siis ole yksin luulojeni kanssa, jos 70-v. mammakin on samaa mieltä.

Muuten yritin eilen saada KSH:ta käymään ja vaihtamaan sidokset. Periaatelupaus, mutta eivät sitten soittaneet. Soitan tänään uudestaan! En pysty itse ja yksin. Samoin hakasten poistoon en enää lähde Lekan invapyörätuolivempatinajokilla, jonka kuski huijasi ja ajoi kuin se sika, jolla on pullo anuksessa.

Pahinta tässä on makaaminen! Selkä sattuu, kylki sattuu… istuminen sattuu. Ärh. Kantapää voi puutua, vaikkei sitäkään uskoisi! Nukuin eilen jokuset iltatirsat, joten yöunet jäivät taas. Tarjosin itselleni liikkuvaa kuvaa ja kirjallisuutta. Selkä ei pitänyt niistäkään. Nyt makaan, kirjoitan läppäri polviin nojaten eikä siitä pidä mikään osa minusta. En edes minä itse. :( En minä valita, olen vain kyllästynyt. Susu lähti yöpymään omaan kotoonsa, jonka tarpeessa varmasti olikin. Minua onkin hellitty monien vuosien edestä: on syötetty ja juotettu, avitettu, nauratettu, jututettu jne. Hieman hämmentävää olla hoivan kohteena!

Olisi tässä kaikenlaista, mutta en pysty jaksamaan enempää – sorry. Toiste tai jo huomenna lisää. Koskaan ei tiedä, mitä minä saan pieneen omituiseen päähäni.

Kiittelen kuitenkin kaikkia lukijoita ja kommentoijia, ootte te ihanoita! :P

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – EIKÄ, SE ON SAANUT SÄNGYSTÄ TARPEEKSEEN!

Versio Polka 2.0 – kaatuuko vai ei?

Rapotusta lupasin, mistäkähän aloittaisi?! Polilla vietin melko täsmälleen 5 h eli koko aukioloajan. Yksi opus tuli luettua, yksi pullo vettä juotua ja omena syötyä. Ei, minä en hermostunut kuin aivan viime metreillä – silloin iski kipu-väsy-kyllästys ja puolikielinen tohtori, jonka kanssa pääsin yhteisymmärrykseen vasta haukuttuamme yhteensopimattomat terveystietojärjestelmät *eikö ole vastustamatonta?*

Tulos: Uuden nivelen asennus perjantaina eli ylihuomenna. Riskit: paljon. Syy: jatkossa voisi olla ongelmia vielä enemmän. Saiskussa: jos jään henkiin, ulos maanantaina. Tuloksena siis pitäisi olla uusi, parempi versio eli Polka 2.0, joka toivottavasti käynnistyy myös vikasietotilassa.

Eli lyhykäisesti viime viikon rtg:ssä nivelen kunto oli kehnompi kuin edellisissä suht tuoreissa kuvissa. Mikäli ei leikkottaisi, edessä olisi joko jääminen kokonaan petiin ja / tai muita isompia ongelmia. Eli silkkoa siellä, vetelä täällä ja suo joka puolella. :( Ei, minä en tätä siis suuremmin itse halua. Syy: koska inhoan saiskussa olemista ja kaikkea mitä tapahtuu *saan aina vähintään flunssan, koen jotain ääriomituista jne*.  Lisäongelmana on tuon toteutus eli selkäydinpuudutuksella, joka ei viimeksi meikäläisellä toiminut ilm. spinaalistenoosin ja retrolisteesin takia. Sekoilin sitten pari vuorokautta nukutus- ym. pöllyissä ja olin sekä kipeä että pihalla, tapahtui kaikkea muutakin epämiellyttävää ylläriä. Tästä sain sentään (sekä muista selkäjutuista) annettua paperit puolikieliselle, joka yllättäen oli tyytyväinen saatuaan perusteltua faktaa.

Ehkä paskimaisin ongelma on kotiutuminen. Jos jään henkiin. Jos ongelmia ei tule ja minä tottavie toivon, että kerrankin toteutuisi se tuurin vaihtuminen edes vähän parempaan, minut päästettäisiin kotiin jo maanantaina, tod.näk. Tehän tiedätte, että täällä hoitajana on vain kissa. Minun pitäisi siis ihan yksin pärjäillä tässä ja kyllähän minä, mutta kunto voi olla tosi hakusessa. Se tässä on se ongelma. Sen lisäksi, että olen kauhuissani, en pysty nukkumaan, olen koko ajan oksennuksen partaalla ja ajatukset pyörivät vain tuon ympärillä! Apuja on toki luvattu, kiitokset Toverittarille (ja The Miähelle). Belgakin jotain varmaan ehtii ja pystyy, mutta ei nyt ihan koko ajan perään katsomaan. Ensimmäiset pari viikkoa siis tulisivat olemaan tod.näk. helvetilliset… Tässä nyt pitäisi listata ne rajoitteet, mitä ei saa tehdä ja se lista on mittava liiasta kumartamisesta kaikkeen muuhun eli kissanhoitopoliittisista toimenpiteistä aina läppärin käyttöön asti tulee olemaan isohkoja ongelmia. :(

Jaa, ehkä lopetan taas vänisemisen. Ei se mitään hyödytä.

Lady Minni on löytänyt uuden, kivan harrastuksen. Talouspaperiteline (sellainen itsekseen pystyssä seisova) kaadetaan kumoon ja sen jälkeen aletaan varovasti kynsien repiä paperia rullalta. Se on jännää ähräämistä. Minnin mielestä. Minä tyydyn käyttämään hauskasti rei’itettyä ja koristeltua paperia. Äsken annoin kissille ihan oman rullan, jonka tein parista arkista. Se tuskin kelpaa, nyt sitä tuijotellaan vain hyvin halveksuvasti! ;)

Uuuh ja yymmhh. Jos oikein panikoidun, voin jutun vielä siirtää tai perua. Soittavat huomenna tarkemmin perjantain aikataulusta. *anteeks, oksettaa* Menenpä riipomaan vähän lisää rauhoikkeita. Nyt jos koskaan kaipaisi V:tä tai Valentiinoa viereen kutvottamaan. Kaikki minun toiveeni ovat kuitenkin aina täysin mahdottomia. En minä nytkään oikeastaan toivo muuta kuin että olisin kotona ja viikko olisi mennyt.

Juuei, minulla ei ole muuta kerrottavaa. Jos jokin askarruttaa, kommaa voi aina tunkea tuohon lootaan. Yritän vastata päivän aikana. Privata voi toki jatkuvasti, niihinkin yritän vastata mahd. nopeaan.

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PANIIKKI ON PIENTÄ TÄMÄN OLOTILAN RINNALLA

Uusi viikko, uudet märinät!

Uusia, täysin koskemattomia märinöitä ei varmaan ole tarjolla. Lupaan tehtailla kuitenkin vanhoista ketutuksen aiheista kehiteltyjä väninöitä ja tavan mukaan linksuttaa niistä. Tiedän, ei se monia kiinnosta. Vielä harvemmat haluavat *tai uskaltavat* kommentoida, ehkäpä juuri Ison Veljen valvonnan takia. Muistutan tässä, että minä julkaisen jokaisen kommentin – mikäli se ei loukkaa suoraan ketään tai jos se on kohtuuttoman asiaton. Minua ja tekemisiäni saa toki loukata, kunhan varautuu ryöpytykseen. ;) Mainokset ja asiattomat kommentit (ja linkit) jätän julkaisematta. Enkä muuten seuraa lukijamääriä tai osoitteita, joista blögissäni on käyty. Tämä on täysin tahallista.

Nyt kun olen moneen otteeseen kirjoittanut eläkkeestä ja sen riittämisestä, onkin mukava todeta, ettei hra Tiitinen varmaan joudu asioimaan fattassa! Tiitisen saama kuukausieläke bruttona on suurinpiirtein sitä luokkaa, jolla monen vanhuuseläkeläisen on tultava toimeen koko vuosi. Halloo! Ajatelkaa tätä ihan pieni hetki. Kuka voi olla niin arvokas yhteiskunnalle, että hänen kuukausieläkkeensäkin on tuota luokkaa? Tässä ei muuten edes kerrota, mitä muita etuuksia hän saa (tai mitä hänelle jää) – tahtoisin tietää!?

Tahtoisin myös tietää, mitä järkeä on rakentaa 15 neliömetrin kanakoppeja eli vuokra-asuntoja tarvitseville?! Sato tietää ja osaa perustella varmasti, koska se niitä rakentaa. Vuokra ”vain” 500 euroa/kk. Asunnossa parvi, talossa paljon yhteistiloja. Jep, hetken kuulostaa hyvältä. Mutta, näissä ei pysty asumaan hiukankaan liikuntaesteinen henkilö. Muutenkin näen tässä jotain omituista, koska Sato & VVO myivät normivuokrakämpät ja tarjoavat nyt vain huippuhintaista Lumo-konseptia. Toki ymmärrän, että siinä taotaan vain rahaa. Mutta mistä hemmetistä meikäläisen tapaiset oudokit saavat edullisen vuokra-asunnon? Maksan itse vuokrani enkä saa mitään tukia, joten siinä jo tipahdan myös jonosta! Oikeasti. Koko järjestelmä Suomessa rakentuu näemmä sille, että asumistukea saavat lähes kaikki. :o

Ufffff. Ehkä ei enempää tänään, tämäkin taitaa olla lukijoille jo liikaa! Jospa sitten ruoka-asiaa? :) Kuten lupasin, väkersin eilen altaallisen makaroonilootaa. Siitä tuli aivan hervottoman heekkuva. Söin simona kaksi pientä kipollista ja laitoin pakkaseen kaksi isoa annosta. Olin tyytyväinen sekä ruokaan että itseeni. Tänään vuorossa jotakin muuta, josko kasviskeiton tekisi… On niin paljon puuhaa eli asioita hoidettavana, mm. kirjallisesti sekä pyykkikoneen voimalla, että ruoka saisi olla itse itsensä keittelevää sorttia.

Nyt kuitenkin aamuomppo ja työlistan tsekkaus.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE TEKEE, TEKEE SE, VAIKKA HITAASTI JA VAIVALLOISESTI

Jos jaksaisi aina valittaa

Jos minä – ihan oikeasti – jaksaisin joka päivä valittaa samoista asioista, ottaisiko kukaan sitäkään tosissaan? Viimeiset 1 – 1.5 vkoa ovat olleet aika pahoja. Sen verran kivuliaita, että sitä on vaikea edes kirjoittaa ulos. Jotain ehkä kertoo se, että toivoo ettei tarvitsisi nousta sängystä ja mennä kylppäriin *melkein mieluummin jo pissisi allensa*. Siinä sitä voikin toteuttaa Käypä hoito -suositusta ihan jumalattoman tosissaan. Myönnän, tuo teksti ärsyttää minua hemmetisti. Toivon, että asiasta kirjoittavat joutuisivat kestämään tällaista ensin vaikkapa muutaman kuukauden ajan…

Tästä kaikesta johtuu tietysti se, että en ole pystynyt yhtään mihinkään. Siis siihen järkevään toimintaan, asioihin, jotka pitäisi hoitaa. Ruokaa olen saanut aikaiseksi, koska on mukavaa kokata ja varsinkin syödä *wirn*. Eilinen vanhanaikainen makaronilaatikko taittui lopulta aika vekkuliksi hässäkäksi. ;) Kun makaronit oli keitetty, raastoin joukkoon pari porkkanaa, pilpoin kasan purjoa, ison paprikan, jokusen chilin, paljon mausteita, valkosipulia, vähän soijahiutaleita sekä nestettä ja koko hoito uuniin tunniksi sekä hautumaan jälkilämmössä. Tulipas kuulkaas hyvää, mutta ei se ehkä tuota nimeä vastaa. Olisiko pasta-kasvispaistos hienompi *no, ainakin kuvaavampi* nimi? Sitä muuta tauhkaa tuli mukaan niin paljon, että tarvittiin torpan suurin uunivuoka. Mitä parasta, osan satsista laitoin pakkaseen. Saattaa olla, että tulee aika, jolloin tarvitaan äkkiänopeasti ruokaa ja silloin on parempi olla jotain oikeaa muonaa jömmassa.

Täytyy tänään oikein tosissaan yrittää hoitaa nuo pakolliset asiat. Pitäisi myös listata, mitä kaikkia asioita varten tarvitsen taas vuoden alusta uudet lääkärintodistukset. :( Ei ole helppoa, koska Lortto ei kuuntele eikä ole samaa mieltä asioista. Ei, vaikka osa on mielestäni ihan selviä juttuja. Peijaisiinkin pitäisi soittaa ja tarkistaa jonotilanne. Epäilen, että minua vain roikotetaan viimeisenä. Jos nyt sinne on ikinä edes nimeni laitettukaan. Tämä varmaan kuulostaa tosi vainoharhaiselta, mutta en ihmettelisi, jos minut olisi ”vahingossa” tipautettu pois – sen siitä saa, kun virallisesti selvittää kollegoiden käyttäytymistä toisille lekureille! Rangaistus tulee, mutta se toteutetaan hienovaraisesti. Peijainenkin on valmis maksamaan sakkoa siitä, ettei hoitotakuu toteudu yhtenäkään vuonna. Sillä tavalla pystytään myös hallitsemaan jokaista hoitojonossa olevaa ihan perskohtaisesti.

Lukijat voisivat laittaa privaa ja ehdottaa yksityispuolen toimijoita, joilla on hyvä maine. Haussa olisivat esim. fysiatri, fysterppa, ortopedi, kivunhoidon erityispätevyyden omaava… ne nyt ainakin. Minä en enää edes tiedä, mistä pitäisi lähteä. Ehkä siitä, että kipuja saisi vähemmäksi, jolloin voisin oikeasti tehdäkin jotain. Argh. Melkein pyyhin tämän kappaleen pois, mutta jätetään tämä nyt kuitenkin tähän. Jospa jotain hyvää poikisi kerrankin tästä märinästä ja väninästä.

Joulukaktus punkeaa nuppuja niin, että se näyttää jo omituiselta. Puolet kukista on auki, valkoisia kukkia vaaleanpunaisella vivahteella. Aika upea kukinta tänä vuonna, paras ikinä. Punainen kaktus kukkii vähän tätä toista myöhemmin. Lisäksi flamingokukassa on kolme isoa kukintoa ja lisää tulossa. Ainakin kasvit viihtyvät tässä kaiken paashan keskellä. Tämä on olevinansa residenssin positiivisin tilannetiedotus!

Jahas, pitää tästä ruiskuun ja aamuomenalle!

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – EI SE SUOSTU LOPETTAMAAN TUO VALITUSTA!

Itsepäisyyspäivä

Ei, se ei ole kirotusvihreä. Ei, se ei ole myöskään ”olevinansa vitsi”. Se on minusta yksi tärkeä suomalaisten ominaisuus, joka on *muun lisäksi* säilyttänyt maan itsenäisyyden. ;) Ilman suomalaisten tinkimätöntä itsepäisyyttä emme olisi edes tässä. Väittäisin näin – toisaalta tämä on taas viime yön jänniä spekulointeja. Sitä tuli taas valvottua, kun unia ei saanut kovinkaan rapsakasti.

Valentiino aikanaan ihmetteli, miten täällä juhlitaan tätä päivää. Aivan toisella tavalla siis kuin Jusalassa. Ei BBQ:ta ja huippuhauskoja kekkereitä perheiden ja kavereiden kesken, ei mitään hauskaa, mekkalointia, kulkueita tms. Ei toki, vakava pitää olla. Ja nauttia edustajien välityksellä synkeän näköisestä vastaanotosta (tämä on Valentiinosta ihan kaiken huippu!), joka myös televisioidaan. Köyhä kansa syö makaryyniä, juo haaleaa vettä ja katsoo päreen valossa töllöstä iltapukuja, arvostellen kaikkien pärstiä ja pyrstöjä. Nice! :D

Se siitä. Hyvä, että ollaan itsenäisiä EU:n jäseniä eli itsenäisyys on muiden taskussa. Not so nice! Minä en ihmeemmin juhli tänään, mutta pitänee mainita se muisto, että Faija makasi v. 1941 tänä päivänä eli 6.12. klo 14.20 tienoilta lähtien haavoittuneena kiven takana, teeskennellen hengetöntä. Onnistui siinä ja selvisi, tästäkin, ja makasi sairaalassa yli joulujen. Tämä kertomus lisäliitteineen on traditio, jonka kuuli joka joulukuussa. Jatkamme.

Jäi tuo Jusala tuohon kummittelemaan, siellähän myös sattuu ja tapahtuu. Ei nyt sen enempää, mutta siellä sitä osataankin tehdä liittovaltion hommia kuin Iisakin kirkkoa – suomalainen Apotti jää kepoisasti toiseksi! :o Muitakin uutisia ja ”uutisia” olisi, kommentoitavaakin, mutta jätän nekin sinne 140 merkillä ulosannettavaksi. Näin omalaatuisella kirjoitustavalla, jota minäkin harjoitan, on 140 merkkiä melkoinen haaste. Suosittelen. Suosittelen myös käymään vain lukemassa meikäläisen piipitystä @Polgarazi  on edelleenkin osoite Twitterissä! :)

Belga oli eilen lounaalla ja siinä sivussa ripusti pyykit ja imureerasi. Palkkiona (tai kannustimena) se parempi lounas, joka eilen koostui kalacurrywokista, mausteriisistä ja lisävihanneksista. Jälkkärinä kaffen kanssa loistokasta omppukrumpelia. Krumpeli oli niiiin hyvää! Lisäsin kaurahiutaleisiin kookosta, josta meillä tykätään. Haalea paistos oli todella, todella hyvää… :P Jätteistä riitti taas molemmille tämän päivän lounaaksi. Olisi ollut kaikenlaista tekemistä ja teettämistä, mutta olin niin kipeä ja väsynyt etten jaksanut ajatella koko asiaa. Jääkööt, ehkä sitten joskus… Aktiivinen tekeminen kun kestää korkeintaan n. 2 h aamupäivällä. Sen jälkeen olen niin susijäykkä, kivut pahenevat ja olisi pakko lepuuttaa – aina ei vain ole mahdollisuutta. Argh.

Joulua tungetaan taas joka tuutista, sitä on vaikea paeta! Meillä on jo perinne, ettei sitä vietetä. Kumpikaan meistä ei ihmeemmin välitä edes perinteisistä ruuista. No, minä pidän lanttu- ja porkkanalaatikoista, mutta teen niitä usein muutenkin ainesten ollessa kohtuuhintaisia. Muuten joulun lounas on meillä täynnänsä parhaita vihanneskokkauksia hyvin pienen kalatarjonnan vieressä. Ai niin – piparitaikinaa menee. Raakana. Se on myös heekkua. Raakana. Njam!

Eli ei mitään asiaa tänäänkään. Ulkona myrskyää taas, olihan tuossa jo muutama tunti rauhallistakin. Keittiön ikkuna on tullut sisään kai neljä kertaa, ei ole särkynyt ja toivottavasti lukitus ääriasentoon pitää vielä tämän tuulen. Pitäisi *taas* jaksaa soitella tuostakin, että joku ehkä joskus voisi tulla sen korjaamaan. Hmph.

Viettäkäähän repäisevä ehtoo juhlia katsellen *wirn*!

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA – TAAS SE YRITTÄÄ YRITTÄÄ!

Maailma on niin outo!

Kun yhdenkin illan ja yön lueskelee uutisia sekä niiden kommentteja sekä katsoo muutaman pätkän jotain paikallista tv-ohjelmaa, siitä vain varmistuu: sekä ihmiset että jotkut asiat nyt vaan ovat niin outoja. Ei tarvitse mennä kauas, ihan kotimaakin riittää. Tiedä sitten itkeäkö vai nauraa esim. pyykin kuivaamisen ohjeistukselle;)

Päivän parhain uutinen kanadalaisille on tietysti kannabiksen laillistaminen! :) Onnea Kanada – järkevää päätöksentekoa myös kansantaloudellisesti. Lääkekannabis on maassa ollut laillista (ja kohtuullisen helposti saatavissa) jo pitkään. Tähän pitäisi Suomessakin päästä…. tai edes tuohon lääkintäpuoleen helpotusta. Suositan.

Älkää nyt kuristako minua, mutta saanko ihmetellä ääneen mihin on kadonnut erityisesti suomalainen yleissivistys? Ihan perustietämys siis? En osaa itsekään vastata, mutta näin nyt vaan on. Samalla voi ihmetellä, miten esimerkiksi Briteissä ja USA:ssa ollaan samaten hyvin tietämättömiä yleisistä asioista, historiasta jne. Jännää sikäli, että jos näitä vertaa keskenään, suomalaisten käsitys maailmasta sekä tiedot ovat edes kohtuullisia! :o Ei, tämä ei ole tarkoitettu kenellekään eikä millekään perskohtaiseksi, ihan yleisesti vain mietittäväksi. Yleistiedon puute sekä tietämättömyys perusasioista saavat aikaan ajatusten ja näkemysten kapeutumista ja sillä tiellä ei ole mitään hyvää.

Epämääräistä? Toki, ainahan minä olen sellainen. No oikeasti en, koska Valentiinolle lähti eilen kirje, 2 490 sanaa. Ei paha lain. tosin meni siihen melkein työpäivän verran aikaakin. ;) Siihen se kului eilinenkin päivä, ei mitään näkyvää siis aikaiseksi. Yritin kysellä, josko joku lähtisi kaveriksi ViiVoaniin. Ei. Selvä, muutama teistä jää ilman postia sitten ja minunkin maustevarastoni jää vajaaksi. Eipä siinä mitään, mutta kun minä en saa rolleria väkisin tungettua niiden hyllyjen väleihin eikä siellä kukaan vonkumatta avita… Näinhän se tietysti hoituu näppärästi eli nekin rahat säästyvät! Menenkin maksamaan loput laskut.

Belga tulee lounaalle enkä keksi muuta ruokaa kuin taviswokkia. On se ihan hyvää, mutta jotakin muutakin voisi joskus tehdä. Tiedän, että se uppoaa ja jälkkäriksi onppukrumpelia! Krumpeli oli viimeksi menestys, joten sitä lisää *koska kauraryynejä on ainakin jömmassa*. Pitäisi tehdä myös kotihommia, mutta en vain saa aneltua Belgaa esim. siivoamaan kylppäriä omaan malliini tai hoitamaan paria muuta juttua. Tästä tulee vielä ongelmia, koska minun on pakotettava itseni kivusta huolimatta tekemään jotain. Jotain sellaista, joka on lähes vaarallista ja ainakin viikon toipumisajan vaativaa. Jännää se ei ole missään mielessä, lähinnä teikäläisiä ehkä huvittaisi. Minua muuten ei.

Mietin eilen, milloinkahan olen viimeksi nauranut. On siitä muutama kuukausi. Ei ole paljoa sellaista, mikä huvittaisi.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – EI TODELLAKAAN NAURATA!

Kuu on täysi, huomasin

Täysikuu. Eilen jo sitä epäilin ja illalla sitten näinkin mölliäisen pilvien lomasta. Tarkoittaa sitä, että unta saa vielä tavallista vähemmän. Nyt ei edes tämä fiinimpi omaehtoinen titraus pure, joten yöllä saa viettää muutaman tunnin lukemalla. Ihan siksi, ettei uni vaan tule, jos sattuu heräämään *ja minähän satun*. Semmoista. :(

Olen taas susikipeä. Särkee, juilii ja kolottaa. Innostuin eilen vähän liikaa, kun piti pilppoa vihanneksia. Huomasin, että jääkkärissä on myös munakoisoa, joten sekin tarvitsi toimenpiteitä. On ihan kiva, että Belga tuo tsioskilta kaikkia yllärivihanneksia, mutta näitä en vaan huomannut torstaina. Tuli siis lisää hommaa eli värkkäsin niistä ja muista ylimääräisistä, vähän pehmenneistä vihanneksista koisopaistoksen. Ruuaksi seljankaa, joka tarkoittaa vihanneksien pilppoamista n. 3 l:n kattilaan. Innostuin vielä ompoista ja pilpoin niitäkin jokusen, että sain uuniin omppokrumpelia. Vietin kolmisen tuntia valmisteluissa. Käytännössä siis koivillani ja nyt selkä, käsivarret, koivet – no ihan joka paikka on kipeä ja särkee. Troppaus ei auta, enää. Kyllä minä sen tiesin, mutta tykkään myös kunnon ruuasta! Seljanka oli hirmuisen hyvää ja mausteista, lapskin piti siitä. Paistoksesta puuttui suolaa, mutta siitä sain isot kipot jömmaan kummallekin. Krumpeli oli aivan helkkarin heekkuva, söimme sitä kaffen kanssa ja jämät sai Belga mukaansa. Oikein erinomainen ruokapäivä, jonka jämät syön tänään pois! :P

Muuten oli kylmää ja kankeaa. Hätyytin Belgaa sulkemaan ilmastointiaukot niin pienelle kuin mahdollista, sillä loppui se pahin tuuli sisällä. Tuuli, jonka Belgakin jo eilen myönsi tuntevansa. Nyt tuuli vain vähän vingahtaa, ei enää ulvo eli vähän parempi. Silti aamut ovat edelleen kankeita ja tätä se on taas muutaman kuukauden eteenpäin. Tähän ei auta mikään vällyjen punkeaminen niskaan. Yleensä minun ei tee mieli *oikeasti* muuttaa mihinkään. Mutta nyt, jos kunto olisi vähänkään parempi ja joku kanssasairastaja löytyisi, lähtisin etsimään loukkoa Portugalista! Lämpöä, halvempaa elova sekä apotuotteita, laillistettua kukkaa jne. Kyllä – voisin oikeasti paeta jonnekin (enkä minä sitä aurinkoa halaja, kunhan ei olisi niin prleen jäykkä!).

Muuten olen sitä mieltä, että hallituksen olisi ollut erottava jo kauan sitten. Tuo SSS:n puuhastelu täyttää jo halpahintaisen tragikomedian mitat. Ei noita voi ottaa tosissaan! :(

Luettua: Jaana LehtiöKolmas oli ensimmäinen. Porvoossa murhataan ihmisiä… miten nämä henkilöt liittyvät toisiinsa ja miksi eräs on jo poikkeuksellisen vanha luuranko? Tästä ei kunnon jännäriä oikein saa eli nyt mennään taas ja jälleen kerran näiden viime vuosien suosikkihommaan eli sodanaikaiseen Saksaan setvimään eräänkin juutalaisen yrittäjän aikomuksia ja muuta aikaan liittyvää. Ei vaan istu tähän, ei sitten millään. Porvoon kuvauksena varmaan ihastuttaa muutamia. Ei, tätä voi käyttää vain unikirjana, muutoin antaisin tunput. Sophie Kinsella Huippushoppaaja tähtien tiellä. Hömppää, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja joka välillä vain ärsyttää. Siksi tämä onkin omiaan odottelu- ja unikirjaksi, siksi tämä onkin lainattu. Ehei, ei tätä arvostella ole tarkoituskaan. Hanna HällstenMangojen aika. Maahanmuuttaja rakastaa… ;) Pohjoisessa ei enää riitä naisia, joten muutto etelään on paikallaan. Kotimaahankin olisi kaipuuta ja mangot pyörivät mielessä. Elämä Suomessa ei ole aina niin mukavaa, paremman elämän perässä nääs. Kyllä tämän lukee, vaikka stereotypoita pyöriikin mielessä. Virpi PöyhönenDoe. Äidin ja tyttären tarina naisen asemasta ja muutoksesta sekä muutoista, jos saa tarpeekseen ja katoaa. Doessa ei tapahdu mitään, siellä ei ole mitään, ei edes töitä. Jollei suostu työskentelemään lähes ilmaiseksi. Luenko opusta väärin, jos tulkitsen tämän perheen natiivi-amerikkalaisiksi? Kirja kuitenkin toimii, jollei naisten kohtelu ala närästää mieltä. Ingrid HedströmIhmiskoe. Nuoren pojan katoaminen 1970-luvulla ja päähenkilön enon mahdollinen syyllisyys ajavat leidin selvittämään sekä katoamista että lääketehtaan erikoisia tutkimustapoja, lääkkeen sivuvaikutuksia sekä tähän liittyviä moraalittomia tutkimusmenetelmiä. Kyseessä ovat melkoiset rahamäärät, joten henkensä kaupalla tässä toimitaan. Taas ruotsalaisdekkari, joka toimii eri ympäristöissä yllättävän hyvin. Suositan dekkarien kavereille sekä epämääräisiä lääkebisneksiä aina kavahtaville. :) Moog KonttinenElämän kartoitus alias Moog Konttinen – lied. Osa III (1976 – 1985). Ai että minä olen näistä aikaisemmista tykännyt ja samanlainen karkkikasahan tässäkin oli tarjolla. Moogin elämää erittäinkin yksityiskohtaisesti em. aikana. Moogin elämää, perhe-elämää, eroelämää, kaikkea muuta mitä noina vuosina eteen sitten tulikaan. Kyllä, suositan erittäin vahvasti. Tosin vaatii lukijaltaan hieman sietokykyä joidenkin pikkujuttujen suhteen. Ja Moogille kiitos, lisää tätä! Milla OllikainenPirunkuru. Poliisiromaani Lapista. Äkäslompolossa kaivosyhtiö aikoo aloittaa toiminnan, joka toisi mukanaan satoja työpaikkoja kituvaan kuntaan. Suurin osa on täpinöissään, mutta jotkut haistavat asiassa ongelmia… samaan aikaan erämaasta löytyy entisen kaivosmiehen ruumis, metallinpaljastin vierellään. Poliisi joutuu tutkimaan kyläläisten hyvinkin läheisiä suhteita, sillä kuolema vierailee muuallakin. Tekijä kuvaa hyvin työ- ja oleskeluympäristöä, sen hyviä puolia ja ongelmia. Aihekin on ajankohtainen ja suht kiinnostava, joten kyllä tämän lukee ihan patistamatta. Quentin BatesLuihin ja ytimiin. Sarjan toinen osa. Ylikonstaapeli Gunnhildur ”Gunna” Gisladóttir on siirtynyt väkivaltarikosyksikköön Reykjavikiin, mutta asuu yhä Hvalvíkin pikkukylässä. Pitkä Ommi häipyy avovankilasta ja hänen tuttujaan aletaan pahoinpidellä. Puolijulkkis ja miehistä pitävä Svana murhataan, putkimies Jón on menettänyt romahduksessa kaiken. Liikemiehet ja poliitikot ovat yhä pinnalla, mutta kuinka kauan eli eletään tiukkoja aikoja suuren romahduksen jälkeen. Erinomaista jatkoa edelliseen opukseen. Pidin tästä kovasti, ei vähiten siksi, että Islannin kuvaus nyt vaan toimii erinomaisesti eikä tästä ajasta paljoa vielä ole kirjoitettu. Suositan siis. Tuija LehtinenKuin yö ja päivä. Kaksi hömppäkirjaa samoissa kansissa. Tekijän hömppä toimii hyvin yö- ja odottelukirjana eli kotimaista taattua ajatuksetonta luettavaa (tämä on siis tarkoitettu ihan positiiviseksi). Voin siis suositella, jos tarvitset rentoutusta. Johanna HolmströmSulje silmäs pienoinen. Sipoossakin, hyvin toimeentulevan kansanosan asuttamalla alueella voi tapahtua ikäviä. Siitä vain vaietaan. Yhdessä. Lapsipsykologi Robin palaa lapsuutensa maisemiin havaitakseen, että menneisyyden kauhut ja tragediat tuntuvat elävän yhä omaa elämäänsä. Prameiden kulissien ja hajahtavien yritysten takana voidaan huonosti, monin tavoin.Tässä suljetussa yhteisössä kaikki tuntuvat epäilevän toisiaan. Ihmissuhteet, sikäli kuin niitä yleensä on, eivät ole aitoja. Robinin äiti pakenee ahdistusta alkoholiin, mutta Robin lähtee selvittämään, mitä sanottavaa pelokkailla lapsilla on. Mitä leikkejä metsäryteikössä ja suolla leikitään? Tämä trilleri puraisee, tosin täytyy heti sanoa, että kirjoittaja onkin suomenruotsalainen ja tuntee em. kaltaisia yhteisöjä… Suositan, mukavasti hiukan kettuiluakin Sipoon puolesta *vai vastaan* ;) Lisäksi on luettu vähän omista hyllyistä, asia-asiaa sekä tuota yhtä kesken olevaa vieraskielistä tutkimusta. Ei sitä nyt kaikkea tähänkään viitsi listata. Edelleen pidän jatkuvasti sen 50 varausta jonossa, välillä se laukeaa hyvin. Nyt on mukava pino odottamassa, toivon jouluksi saatavan samanlaisen.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – RAIHNAINEN TAAS MÄRISEE TURHIA