Sitten lisää panikeerausta…

KSH:n nyrppi kävi, vaihtoi sidoksen ja sen osalta kaikki ok. Sen sijaan kauhisteli koipiturvotusta (joka ei ole kipeä, samanlaista ollut joskus ajoittain muutenkin) ja selvähän se, että minä en vain ymmärrä miten vakavaa se on. Varsin ymmärrän, mutta mitä minä tässä voin tehdä?!

Kas kun ennen tuota soitti kipupkl:n lekuri, jolle valitin istumiskipuja ja sitä, että joudun pinnistämään koko ajan varsinkin tuolla koivella pysyäkseni tuolilla. Kerroin myös, että koipi on jkv turvoksissa ja mustelmilla. Enkä nuku. Arvaatte kai, leidin ainoa(hko) kommentti oli se, että kuulostan alavireiseltä ja sitten se alkoi: sama jaanaus mielipideläkkeistä ja muusta scheissesta! Sanoin nyt jotenkuten pärjääväni tällä aavistuksen verran nostetulla Oxylla, nukkuvani antisosiaalisena silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Tuli taas erehdyksessä avattua sen verran turpaansa, että hän haluaa minut sinne vastaanotille (ilm. tarkoituksena purkaa kaikki lääkitys!). Sanoin, että OK mikäli onnistuu samaan aikaan jälkitarkastuksen kanssa. Tämä siksi, että keikka tuonne tulee maksamaan huntin kerrallansa (matkojen omavastuut ja pkl-maksu). Se kehtasi ihmetellä, miten kuljin aikaisemmin…. yritin kertoa, mutta ei se mene perillle näille, joilla ainoa periaate on saada ihmisiltä vähänkin tehoavat lääkkeet pois ja tilalle kaikkea scheissea. Minä olen nyt vihainen! Vihainen myös itselleni, koska en ollut valmistautunut tähän puheluun riittävästi – luulin hänellä olevan tarjota ratkaisua. Paskan marjat, sanon minä! No, mikään pakkohan tuonne ei suinkaan ole mennä…

Kävely ei siis ihmeemmin satu. Selinmakuu on melkein pahinta *istumisen jälkeen*. En ole voinut maata selälläni pariin vuoteen, koska kivut ja lisäksi tuo samainen oikea koipi ei ole taipunut petiin asti. No, nyt se kai taipuu – johtuuko tuo sitten siitä vaiko ei?! Skitsoan taas aivan perkeleesti ja menen kohta hakemaan ekan rauhoikkeen. Toisekseen skitsoan sitä, että en oikeasti osaa sanoa mitä saisin tehdä ja mitä en?! Tiedän, etten saa kumarrella lattioille asti eli kissipoliittiset hommat on saatava joku hoitamaan. Samoin jotain muonaa ja astiaa on ala- ja yläkaapeissa eli edes noukkimilla niitä ei tavoita… Saan kävellessä varata täpöllä, mutta miten hellan ja tiskialtaan vieressä seisoskelu? Rollerin istuin on liian alhaalla mihinkään… vttu, tulen hulluksi. Toisaalta, jos koiven kanssa tulee lähtö en minä mitään sitten enää tarvitsekaan. Huolehtiihan joku sitten Minnistä?

Yhtä mömelöäkin puuttuu, pitää soittaa ja kysyä onko se tullut. Pienempikin määrä olisi riittänyt, mutta eihän Belga sitä tiennyt enkä arvannut moiseen edes ohjeistaa.

Olisikohan vuorossa pahin päivä taas pitkään aikaan. Minulla olisi taas suunnitelm(i)a, mutta… niin… se on se prleen toteutus. Räyh – minä jopa hetkisen ehdin kuvitella, että tuuri olisi kääntynyt. Mutta mihinkäs se.

Otetaanpas aamuomena ja vähän rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PAKKO USKOA, ETTÄ MINUT ON KIROTTU!

Viikko oltu kotona

Tai melkein – iltapäivästä laskien siis. Tilanne? Ehkä hieman parempi eli joitakin asioita osaan varoa. Kivut eivät oikeastaan ole mihinkään hävinneet, paitsi pieni osa niistä kivuista jotka leikkaukseen johtivat. Niistäkään ei voi vielä oikein sanoa mitään, koska liikehdintä ei ole samanlaista kuin ennen *vrt. varovaisuus*. Minä lievästi skitsoilen tätä ns. toipumisprosessia, koska Härra Dri oli niin negatiivinen kohdallani ja oli aivan varma, että tarjolla on luksaatiota, infektiota ja kaikkea muuta mahdollista. Arvaatte varmaan, mitä se saa aikaan aina yksiksensä asioita pähkivässä Polkassa!

Tänään tulee kuitenkin käymään KSH:sta joku -> hiusten pesu ja ruisku, sidoksen vaihto ja rasvausta. Toivonkin, että hän osaa sanoa jotakin yleisnäkymistä! Koska ao. leikkausta ja sen esitoimia sekä odottelua varten on laadittu ihan oma kirjanen, olisi vielä järkevämpää, jos jälkipyykkiä varten olisi myös oma opus. Toki jotain on tuossakin läystäkkeessä, mutta se on enempi vain pelvoittavaa. :(

Sain eilen väkerrettyä lyhyen kirjeen Valentiinolle, täynnä kirotusvihreitä ja muutenkin hieman sekavan… Ilmoitin kyllä, että se johtuu vain tästä kirjoitusasennosta ja omista jaksuista. Tämä systeemi ei oikein innosta laajempaan faktaan eikä varsinkaan fiktioon. Halusin kuitenkin hänen saavan pikaisemman kirjeen, vaikka sitten lyhyemmänkin. Tällä viikolla pitäisi kuitenkin laittaa etanapostissa hänelle hieman materiaalia erästä tärkeähköä asiaa varten. Siihen ehkä saisi jo järkevämpääkin *njäääh* mukaan.

Muuten jälleen kerran torkuin alkuillan ja sitten valvoin aikaisin. Ei se minua haittaa, mutta naapuri tuntuu joistain äänistä joskus havahtuvan. Hmph. Minulla olisi aikaa ja haluja tehdä kirjallisia rästihommia. mutta tämä asento… :( Ärh!

Eilisiin kommentteihin sen verran vielä tässä, että tuo eräs luontaistuote ei todellakaan liity mitenkään huimeisiin tahi niiden jalostamiseen. Sitä myydään rohdoskaupoissa ja postimyynnissä (kuten siis muitakin luontaistuotteita, teetä ym.) ympäri Juurooppaa, mutta jostakin syystä se on kielletty täällä. Tämä on muuten asia, joka on vielä tarkistettava – saattaa olla, että olen itse erehtynyt tai vain lukenut väärin. Ei olisi sekään ensimmäinen kerta!

No, siinä on ainakin jotain järkevää tehtävää tällekin päivälle. Olisi muutakin, toki. Ehkä yritän keskittyä lukemiseen – siinäkin haittaa jälleen kerran sopiva asento! Tai ei varsinaisesti sopiva vaan tieto siitä, onko lupa maata ja kuinka pitkään istua jne. Voi huokaus! Taidan mennä riipimään rauhoikkeen, muuten alan panikeerata lähes kaikkea.

Kiittelen taas kommentoijia – mukava, että olette jaksaneet jättää jälkenne ja edelleen sana on vapaa, halutessaan voi aina myös privailla! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – MÄ EN EHKÄ AJATTELE AINA NIIN SELKEÄSTI…

Soittelevat oikein perään!

En yhtään muistanut, että saiskun uloskirjoitushässäkässä kipuhoitaja lupasi soittaa viikon päästä eli eilen. Asiaa ei ollut missään papereissa laitettu tiedoksi, joten… No, leidi kuitenkin soitti ja kyseli kivuista sekä lääkkeistä eli käytänkö kaikkea ja onko vaikutusta. Siinä vaiheessa päivää oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En sanonut rumasti, mutta varsin selkeästi artikuloiden ja kovalla äänellä kerroin lääkityksen olevan sama ja jättäneeni parasetamolit pois. Tästä sain sitten pienen luennon, jossa hän vetosi tutkimustietoihin parasetamolin ja ibuprofeenin erittäin hyväätekevästä yhteistyöstä. Just! Samalla selvisi niiden 5 kpl Oxyn mysteeri. Ne oli tarkoitettu todella lisättäväksi päiväannokseen eli tuplattavaksi noiden päivien ajaksi. Vekkulia vain, että pussukan tuoja ei siitä mitään sanonut eikä kuoressa ollut selkeää merkintää. Minähän en – periaatteessa – itse nosta annoksia, jollei lupia ole. Näin vältyn ainakin lekurien syyttelystä. Kun aikani taas selitin aikaisempia lääkityksiä ja lääkekokeiluja, leidi kehoitti tuplaamaan tuon päiväannoksen maanantaihin asti. Silloin itse kipulääkäri soittaisi… Just ja OK, tein niin ja auttoihan se himppasen. Tosin minusta nuo annokset pitäisi jakaa päivittäin hieman eri tavalla, mutta ehkä keskustelemme rauhallisesti asiasta maanantaina. Ongelma ja ehkä suurin on se, että Peijaisen kipupkl on Hyyssin kipupkl:n sivutoimipiste ja ainakin jotkut teistä tietävät, miten Hyyssi toimii: ei vastaanottoja, vain konsultaatiovastaus, jossa suositellaan erilaisia mielipidelääkkeitä tai Lyrdeä. Ilmoitin en-suostuvani näihin enää – olen yli 10 v. mennyt mukaan kaikkeen ja näiden viimeisten toisen kierroksen kokeilujen jälkeen minulle oikeasti riittää! Ei ihmistä saisi kiusata stanallisilla sivuoireilla vielä kipujen lisäksi. Ai niin, kun hän tarjoili niitä tutkimustietojaan, oli minullakin onneksi muistissa muutama fakta, jotka kerroin… Emme siis kuitenkaan riidelleet, ehkä olin hieman kovaääninen. Odotamma *vaikka tiedän, ettei sieltä mitään järkeviä apuja tule*.

CVu-vaYWIAA-Izo.jpg large

Kivut siis haittaavat edelleen varsinkin istuessa tuossa halvatun koroketuolilla, josta valun melkein alas näin persjalkaisena. Muutenkin liikun melkein kuin ennen leikkausta, joten iltapäivällä on tullut jo käveltyä ja steppailtua vähän siellä ja täällä. Lisäksi on tietty itse aiheutettua lihaskipua, koska selkeästi jännitän oikeaa isoa perslihasta ja koipea. Jännitän nimenomaan siksi, että Härra Dri hyvin dramaattisesti ilmoitti minun olevan juuri sitä tyyppiä, jolle iskee luksaatioita ja muuta  vekkulia sekä aivan varmasti joitakin komplikaatioita ellen ole huolellinen ja varovainen. Nehän ovat suorastaan toinen nimeni! ;)

Päivän pelasti tietty Nurse Susu, joka ilmaantui tuomaan vinkeän näköistä vihannesmättöä – iso kiitos! Se menee tänään lounaalla aivan varmasti parempiin suihin. :) Kaffittelimme siinä ja hän poistui viettämään aikaa rauhallisempiin oloihin tarkastettuaan kissansa leikintäkyvyn ja voinnin *tsihih*.

Hetkeä myöhemmin torppaan rantautui Hörhö, jonka kanssa lyhyesti märehdimme tätäkin asiaa. Lopultakin mies jopa pyysi anteeksi erinäisiä asioita ja sanomisiaan ns. sairauksistani. Oli lopulta ihan asiallista jutella, suunnittelimme jopa kevytkommuunin perustamista Portugaliin keväämmällä – mikäli kumpikin olemme kunnossa. Koska kaveri oli lähes rahaton ja nälkäkin kurmisteli, laitoin mukaan vähän muonaa. Sellaista ylimääräistä kuivatavaraa, että selviää nyt ainakin viikonlopun yli. En minä kestä ajatella, ettei kaverilla olisi mitään syötävää *ja toki tällä myös tarkoituksellisesti kerätään Karma-pisteitä*. No ei sentään… minä vaan oikeasti olen niin helkkarin hellämielinen, että joskus melkein hävettää.

Tänään Belga tulee lounaalle, samalla väsäilemme ehkä vähän sitä ja tätä. Väsäilemme tarkoittaa tässä siis sitä, että minulla on kerrankin lupa hieman komentaa! Mikä ihana tekosyy, koska olen niin kehno mitään pyytämään. :P

No niin, oli minulla taas jotakin muutakin mielessä. Kun sitä en ole merkinnyt muistiin, se ei liene niin tärkeää. Kiitokset kaikille kommanneille ja lukijoille – muistakaa jättää viestejä ja kuten sanottua, aina voi privata perskohtaisista asioista.

Minä menen keittämään yön toiset kaffet. Nukuin n. klo 22.10 – 23.30 ja toisen kerran n. 15 minuuttia 02.30 tienoolla. Vähäksi käy, mutta ehkä se joskus taas korjaantuu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KIVUNHOITOON SUOSITTELEN TASKULÄMMINTÄ KISSAA!

Liemet menivät reisille!

Ei eilen, mutta edellispäivänä. :) Piikittämisen hyvin aikaisin harjoitelleena sanoin jo saiskussa, että pistän Klexanet itse ja annoin näytöksen, hyvin meni. Tuo yksi satsi jostain syystä *väärä pino pläskiä* meni osittain reisille eli pienehkö tippa. Ei haitanne? Kotilääkitys on siis itse asiassa täysin sama kuin ennen leikkausta, lisänä kuukauden ajan Klexane sekä 3 x Ibuxin ja vatsansuojalääke. Joo, tyrkkäsivät ne parasetamoliakin repsun, en käytä. Tilannehan on aika omituinen. Heräämössä sain kipulääkitystä oikein hyvin IV:nä. Osastolla vain yhtenä iltana. Jatkossa kyllä sain hoitajan antamaan erästä troppia (en viitsi nimetä), jota ei saa kotoon sekä välillä myös Oxynormia. Oudointa ehkä oli se, että näitä en saanut leikkaus- tai lonkkakipuihin vaan näihin selkä-, käsi- ym. kipuihin, joista olen kärsinyt puolisen vuotta aika rankasti. Nuo vähän auttoivat, eivät kokonaan. Mutta edes jotain helpotusta. Kun kipuhoitaja ja -lääkäri sitten lähtöpäivänä kävivät jututtamassa, minulle naurettiin pyytäessäni kotiin jotain troppia. Yritin selittää sairaushistoriaa ja ongelmia sekä kipuja. Ne nonseleerattiin ja tarjottiin kuin täysin ymmärtämättömälle (hengen)vaarallisia yhdistelmiä ibuprofeenia ja parasetamolia kera Panacodin ja Lyrican! Siinä vaiheessa aukaisin sen ruman sanallisen arkkuni.

Näin siis syön edelleen samoja lääkkeitä, tosin tarkoituksena olisi hankkiutua jonkun puheille – en vielä pysty suunnittelemaan asiaa sen pidemmälle. Sitten kun ja jos tämä tilanne on ohi eli myöhään keväällä.

Saiskun ruuasta myös pikkuisen eli vaikka kehuin kasvisruokaa, se oli hyvää vain yhdellä lounaalla. Muuten se oli mautonta, liikaa kypsennettyä ja välillä jopa pahaa. Tämä on minulta paljon sanottu, koska syön melkein mitä tahansa inisemättä. Rankin ylläri oli saapuminen osastolle hurjan nälkäisenä. Tarjotin tuotiin ja kas, siinä oli oikein rutosti kinkkusoiroja sisältävää minestronejäljitelmää, karkeaa porkkanaraastetta, tummaa leipää, mustikkakeittoa, maitoa. Pystyin syömään vain leivän ja mustikkakeiton, muu oli jo ruokakorttiin merkitty ei-sopivaksi. Vähän harmitti – onneksi tajusin vikitellä yökön kantamaan pari ylimääräistä juggapurkkia yöksi. Muutakin tuosta ruuasta ja varsinkin sen ajoituksesta tekisi mieli kirjoittaa. Ihan mainintana tässä mm. se, että jugurtit olivat käsittämättömän sokerisia, samoin kaikki jälkkärit. Niin makeita, etten kotona ikinä syö tuollaisia. Samoin omista syömisistä noin yleensä voisi laatia ainakin yhden tekstin jne. Ehkä jossain vaiheessa saan aikaan erillisen postauksen ruoka-asioista, koska uskon vakaasti niiden vaikuttavan meikäläisen olotilaan – toisinaan jopa erittäinkin radikaalisti!

Kun nyt ruuasta puhutaan, eilen iski aivan hillitön hiilarimättönälkä eli vetelin menemään Susun loistokasta paistettua riisiä kera broccolin ja munon, omaa linssimuhennosta, hapangorppuja, sienisalaattia ja sen semmoista. Itse arvelen, että tuo saiskun ruoka ja tämä koko sessio sai aikaan erilaisia puutoksia, jotka korjailin sitten tehokkaasti! ;) Samoin eilen iski pitkästä aikaa oikea väsy, nukuin päikkärit, iltapäikkärit sekä yöllä jopa useammat unet. Ei paha lain, sanoisin. Mitään normaalia nukkumistahan tämä ei vielä ole, mutta kuitenkin parempaa kuin pitkään aikaan! Siitä voin sentään olla iloisa.

Tavoitin eilen myös KSH:n, joka tullee tänään aamulla tsekkaamaan haavan ym. En jaksa selittää, mutta oli kovin hankalaa tuo asian hoitaminen siellä. Syitä on useita, kaikki eivät johdu minun nälkäkiukkuvaiheestani. ;)

Nurse Susu viettää aikaansa kotioloissa, jonka hänelle suon erittäinkin mielelläni. Minä en ole maailman parhainta seuraa edes parhaimmillani *tsihih*. Kaiken muun hyvän lisäksi Susun tekemä ruoka on erittäin hyvää (melkein kuin omatekemää, mutta SusuTwistillä!) ja hän on myös omimassa Lady Minnietä itsellensä *vitsi-vitsi!*. Minni on onnesta tankea, kun joku jaksaa leikkiä ja ährätä lapsen kanssa. :D Tapaamme varmaankin huomenna. Belga tulee tänään, normiroudaus ja vähän ylimääräistä hommaa kotipoliittisten toimenpiteiden osalta.

Ähh, minulla oli olevinansa paljon muutakin asiaa, kun aloitin tämän päivityksen. En enää jaksa muistaa, mitä kaikkea mietin. Ehkä ne palaavat jossain vaiheessa mieleen. Jos teillä on jotakin *ja vaikkei olisikaan*, muistakaa kommata ja aina voi laittaa privaa. Luen viestit ym. päivittäin, mutta vastailen yleensä seuraavana päivänä! Ihan vaan sen takia, että sopivaa kirjoitusasentoa on hurjan hankala järjestää montaa kertaa päivässä itsellensä.

Minä sujahdan tästä toimeikkaana vastaanottamaan KSH:ta eli valmistautumaan niin paljon kuin on mahdollista etukäteen tehdä.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ETOVALITTAJAN PALUU!

Päivä 2. *tai oikeastaan 2.5!*

Sattuu, ei nukuta. Henkilökunta ihmettelee, koska minulle tyrkätään kapoittain mömelöjä ja silti nukun  vain mikrounia. Ihan niinkuin kotonakin!

Kasvisruoka on ollut ihan kelpoista, eilen jopa kiitettävää ja sitä oli paljon (Lihattomia Lindströmejä kolme valtavaa piffiä & lisukkeet sekä jälkkäri. Syömisiä on minun versiolleni vähän turhankin paljon – ikävä kyllä vain klo 9 – 18. Muun ajan on sitten ilman muonaa, jollei ole ymmärtänyt sitä jemmata.

Kiitos, iso kiitos LähiToverittarelle ja The Miähelle, jotka pelastivat minun tietoteknisestä ongelmasta. :) Minulla oli ämpäri ja nappikuulokkeet leikkaussalissa, siinä niitä tuli sitten riuhdottua ja myllättyä jne. Kuulokkeiden liitäntä löystyi eli ääni alkoi säristä ja lopulta hävisi… olisi sen saanut ehkä teipillä säädettyä, mutta ei nyt oikein kykene jaksamaan. Eli herrasväki kävi ja toi uudet kuulokkeet sekä heekkupaloja *tsihih*, minä kiitän kauniisti! :D

Muutoin tuli eilen käytyä lenkillä käytävässä Eevan kanssa ja silleensä. Niin ja nytkin istun sängyn laidalla tätä kirjoittamassa. Tänään en tietenkään vielä pääse mihinkään eli tarkoitan lähemmäs kotioloja tms.. Huomenna voin sitten ehkä alkaa jo soitella, mikä tulee olemaan tilanne ensi viikolla! Pitäkäähän huolta Leidi Minnistä, minä jo ehdin nähdä unta hänestäkin… Olette ihania ihmisiä *pus och kram*!

ALLEKIRJOITUS

                                             POLKA – OLESKELULUPA VANDAALLE?

Versio Polka 2.0 – kaatuuko vai ei?

Rapotusta lupasin, mistäkähän aloittaisi?! Polilla vietin melko täsmälleen 5 h eli koko aukioloajan. Yksi opus tuli luettua, yksi pullo vettä juotua ja omena syötyä. Ei, minä en hermostunut kuin aivan viime metreillä – silloin iski kipu-väsy-kyllästys ja puolikielinen tohtori, jonka kanssa pääsin yhteisymmärrykseen vasta haukuttuamme yhteensopimattomat terveystietojärjestelmät *eikö ole vastustamatonta?*

Tulos: Uuden nivelen asennus perjantaina eli ylihuomenna. Riskit: paljon. Syy: jatkossa voisi olla ongelmia vielä enemmän. Saiskussa: jos jään henkiin, ulos maanantaina. Tuloksena siis pitäisi olla uusi, parempi versio eli Polka 2.0, joka toivottavasti käynnistyy myös vikasietotilassa.

Eli lyhykäisesti viime viikon rtg:ssä nivelen kunto oli kehnompi kuin edellisissä suht tuoreissa kuvissa. Mikäli ei leikkottaisi, edessä olisi joko jääminen kokonaan petiin ja / tai muita isompia ongelmia. Eli silkkoa siellä, vetelä täällä ja suo joka puolella. :( Ei, minä en tätä siis suuremmin itse halua. Syy: koska inhoan saiskussa olemista ja kaikkea mitä tapahtuu *saan aina vähintään flunssan, koen jotain ääriomituista jne*.  Lisäongelmana on tuon toteutus eli selkäydinpuudutuksella, joka ei viimeksi meikäläisellä toiminut ilm. spinaalistenoosin ja retrolisteesin takia. Sekoilin sitten pari vuorokautta nukutus- ym. pöllyissä ja olin sekä kipeä että pihalla, tapahtui kaikkea muutakin epämiellyttävää ylläriä. Tästä sain sentään (sekä muista selkäjutuista) annettua paperit puolikieliselle, joka yllättäen oli tyytyväinen saatuaan perusteltua faktaa.

Ehkä paskimaisin ongelma on kotiutuminen. Jos jään henkiin. Jos ongelmia ei tule ja minä tottavie toivon, että kerrankin toteutuisi se tuurin vaihtuminen edes vähän parempaan, minut päästettäisiin kotiin jo maanantaina, tod.näk. Tehän tiedätte, että täällä hoitajana on vain kissa. Minun pitäisi siis ihan yksin pärjäillä tässä ja kyllähän minä, mutta kunto voi olla tosi hakusessa. Se tässä on se ongelma. Sen lisäksi, että olen kauhuissani, en pysty nukkumaan, olen koko ajan oksennuksen partaalla ja ajatukset pyörivät vain tuon ympärillä! Apuja on toki luvattu, kiitokset Toverittarille (ja The Miähelle). Belgakin jotain varmaan ehtii ja pystyy, mutta ei nyt ihan koko ajan perään katsomaan. Ensimmäiset pari viikkoa siis tulisivat olemaan tod.näk. helvetilliset… Tässä nyt pitäisi listata ne rajoitteet, mitä ei saa tehdä ja se lista on mittava liiasta kumartamisesta kaikkeen muuhun eli kissanhoitopoliittisista toimenpiteistä aina läppärin käyttöön asti tulee olemaan isohkoja ongelmia. :(

Jaa, ehkä lopetan taas vänisemisen. Ei se mitään hyödytä.

Lady Minni on löytänyt uuden, kivan harrastuksen. Talouspaperiteline (sellainen itsekseen pystyssä seisova) kaadetaan kumoon ja sen jälkeen aletaan varovasti kynsien repiä paperia rullalta. Se on jännää ähräämistä. Minnin mielestä. Minä tyydyn käyttämään hauskasti rei’itettyä ja koristeltua paperia. Äsken annoin kissille ihan oman rullan, jonka tein parista arkista. Se tuskin kelpaa, nyt sitä tuijotellaan vain hyvin halveksuvasti! ;)

Uuuh ja yymmhh. Jos oikein panikoidun, voin jutun vielä siirtää tai perua. Soittavat huomenna tarkemmin perjantain aikataulusta. *anteeks, oksettaa* Menenpä riipomaan vähän lisää rauhoikkeita. Nyt jos koskaan kaipaisi V:tä tai Valentiinoa viereen kutvottamaan. Kaikki minun toiveeni ovat kuitenkin aina täysin mahdottomia. En minä nytkään oikeastaan toivo muuta kuin että olisin kotona ja viikko olisi mennyt.

Juuei, minulla ei ole muuta kerrottavaa. Jos jokin askarruttaa, kommaa voi aina tunkea tuohon lootaan. Yritän vastata päivän aikana. Privata voi toki jatkuvasti, niihinkin yritän vastata mahd. nopeaan.

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PANIIKKI ON PIENTÄ TÄMÄN OLOTILAN RINNALLA

Ei halua, mutta silti…

Huomenna on siis miitti Peijaisissa. Enhän minä sinne mitenkään hinkua, siksi varmaan tulikin taas valvottua. Mietinkin, miten paljon rauhoiketta pitää ottaa alle, että ei ärsyyntyisi tämän härran hyökkäävästä käytöksestä ja suoranaisesta piilokettuilusta. Vai onko se niin, että tavisämmälle *vähän pläski, vähän tupakoiva, vähän sitä-ja-tätä* voi syytää ihan mitä vaan? Että kyllä se on kaikki vaan kestettävä. Ihan kaikki. Ärh! Jos minä en sano mitään, olen umpimielinen psyykkinen tapaus. Jos sanon jotakin, käyttäydyn asiattomasti ja minut pistetään ulkoruokintaan ja kaikki lääkitys tempaistaan vegs. Kaksi kertaa ärh!

Kai se on kerättävä paperinsa, etsittävä jotakin kampetta huomiseksi ja tilattava Leka-takso. On muistettava myös jonotuskirja(t) ja eväät, muuten ärsykynnys voi alentua vielä pahemmaksi. Minä oikeasti yritän käyttäytyä eikä minulla ole ikinä ennen ollut missään eikä kenenkään kanssa näitä ongelmia – paitsi nyt viimeisen vuoden aikana… ihmettelen. Kai se on uskottava, että pitäisi olla nimeä / rahaa / muuten mallitapaus / fyysisesti huippukunnossa ja terve, jotta kohdeltaisiin asiallisesti. Kolme kertaa ärh!

Belga kävi eilen ja seinässä on kaksi taulua lisää. Oikein hyvä. että pääsivät esille ja näyttävät paremmalta kuin voisi kuvista edes uskoa. ;) Juu, ehkä saatte joskus ne kuvat. Lounas oli myös onnistunut, varsinkin uusia emmeitä sisäänsä kätkenyt salado ja punajuuripaistos. Teen toistekin! Ja jälkkärinä iiiiiiso kippo omppukrumpelia, josta loput pakkasin lapselle mukaan – on jotakin iltateelle hänelläkin. Minulla on vielä omppuja puoli laatikollista eli riittää siitä muutamaan paistokseenkin. Kyselyjen perusteella_ Omppukrumpeli (applecrumble) on siis mähnää, joka tunnetaan Kaura-omenapaistoksena. Edellisissä kommenteissa on oma noin-ohje, mutta kuukkeloimalla jokainen voi etsiä paremman… tuo toimii minun mielestäni ihan ök. En viitsi linkittää tähän mitään ohjetta, koska ne ovat aika erilaisia keskenänsä.

Njäh, nyt ei kuulkaas tosiaan ole meikäläisen ihan paras päivä! Varmaan arvaatte, että mielessä pyörii vain huominen *ja tietty siitä koko ruljanssista selviytyminen*. Neljäs ärh!

Minä menen nyt ja mussutan *eheheh, härn* aamupäärynän! :P

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – TUHAT KERTAA ”MIKSI?” JA ”ÄRH!”

Neidoilla huono vuosi?

Oikein röyhkeästi puhun Suomi-neidosta ja itsestäni. Ei nimittäin ollut kovin hyvä vuosi kummallakaan. Enkä taida sen kummemmin analysoida, sitä on tehty tässä jo niin moneen kertaan. Voi vain toivoa, että olisi parempi vuosi edessä ja edes jotain valoa näkyvissä. Saahan sitä edes toivoa.

Muuten en juhli tänään(kään) mitään enkä millään tavalla. Valvoin vaihteeksi viime yön, joten jospa saisi vähän goisittua. Ihan sama, onko jotain ratekkeja tahi ei. Ei niistä onneksi välitä Minnikään. Njäh. Juhlaruuaksi vihanneskeittoa ja omppukrumpelia. ;)

Muuta? Ehh, tilastoja nuo näkyvät nakerrelleen. Sen verran voisi valaista, että en käynyt ulkona edes kerran kuukaudessa. Lääkekatto tuli täyteen. Samoin lekatakson omavastuuosuus. Onpa tämä tylsää. :( No, kirjoista: tarkistin HelMetistä lainaustilastot ja eiliset kirjat mukaan laskettuna lainoja tuli vuoden aikana 303 kpl. Niitä ei ole eritelty genren mukaan, se pitäisi tehdä ihan itse eikä vaan jaksa. Muuta tilastoitavaa ei kai ole?!

Jospa tästä lähtisi taas nakertamaan aamuomppua ja miettimään, mitä ihmettä minä suunnittelin yön aikana… ;)

ALLEKIRJOITUS

              POLKA – YÖLLÄ IDEAT OVAT VALLAN VILLEJÄ!

Testattu on

Jep, kävin eilen labrassa ja rtg:ssä. Oli paha reissu. Taksohemmot eivät oikein jaksa odotella, että punkean oikeaan asentoon. Sattuu. Lisäksi rtg:ssä runnottiin niin, että huusin ääneen. Kovin kummeksuivat, että ihan on kipuja selässä ja käsivarsissa ”muka”. Hjuu, eiväthän he voi tietää… Pakkorunnomista siis, koska en itse vaan taivu. Hätinään pääsin kotiin, kylmänhikisenä ja täristen. Oli pakko maata tunti, toinenkin, ennenkuin lämpesin peittojen alla ja pystyin ajattelemaan salaatin laatimista. Lopulta vasta iltamyöhään alkoi vähän helpottaa. Psk homma, tulipahan tehtyä.

En odota mitenkään innokkaana sitä maanantain tapaamistakaan. Kirottu minä.

Luettua: Nic PizzolattoGalveston. Noir-dekkari niille, jotka lajityypistä pitävät *minä en nyt ihan hirveästi*. Kari HäkämiesAnteeksi ei voi antaa. Härra jatkaa dekkaristina, hieman jopa petraa ensimmäisistä eli ei tämä kovin kauhea ole, jaksaa jopa lukea. ;) En silti hehkuta, tosin aiheet osittain tyypillisen ajankohtaisia. Jos ei muuta luettavaa ole, tämä solahtaa yökirjana hyvinkin menemään. Anne Lise Marstrand-JørgensenJos ei tiedä. Tanskalaiselta tekijältä oikein lukukelpoisa opus. Romaani parista ja perheestä 60 – 70-luvun seksuaalisen vallankumouksen tiimoilta *sekä muutakin tuohon aikaan liittyviä ilmiöitä!*. Kuvaus sekä koko perheen kokemuksista, myös lasten ja kasvavien nuorten näkökulma tuodaan hyvin esiin. Minä pidin tästä. Ehkä siksi, että muistan hyvin tuon ajan teemat ja puheenaiheet… Suositan, jos ajankuva ja aiheet kiinnostavat! Maija SalmiPaholaisen juna: matkalla kohti amerikkalaista unelmaa. USA:n töihin aikovien laittomien siirtolaisten parissa tehty reportaasi. Voiko tässä puhua pakolaisista? Vai mikä on korrekti termi? Kuitenkin, niin monia kohtaloita Väli-Amerikasta tai etelämpää leveämmän toimeentulon ääreen pyrkivien kokemuksista, väliasemana Meksiko. Hyytäviä kokemuksia. Suositan yleensäkin hieman omaa pihaansa kauemmaksi ajatteleville; tällaista tapahtuu ns. oikeusvaltion rajalla (ja toimesta, jos vähänkään uutisia olet seurannut). Arnaldur IndriðasonVarjojen kujat. Sodanaikaiset tapahtumat, USA:n tukikohdassa asuvat sekä entiset ja uudet murhat saavat rikostutkijan (ja tutkijat) ymmälleen monellakin tavalla. Menneisyys haluaa tulla kuulluksi ja ehkä ymmärretyksikin… Pidän kovasti tekijästä ja aikaisemmista dekkareista, joten tätäkin voi ehdottomasti suositella! Islantilaisia kansantarinoita, maalaismaisemaa ja karua elämää, toisaalta vasta eilispäivän pankkikriisin seuraumuksia. Lukeaa ihmeessä, tämä on kuukauden helmiä! Kaj Korkea-ahoPaha kirja. 1920-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus aiheuttaa jotakin outoa lukijoissaan – vai onko tämä pelkkä huhu? Miksi kirjoittajan kerrotaan myrkyttäneen häävieraat? Mitä muuta asetelmaan liittyy? Tyypillinen mysteeri, joka selviää tavallansa. Tyylilaji toimii, ei tätä voi mistään oikein moittiakaan. Jos tästä genrestä pitää, suositan – muuten hiukan puiseva *sorry*. Katariina SouriSammunut sydän. Mandala- ja taidetarinat jatkuvat, yliluonnolliset jutut myös eli jatkoa edelliseen… tuota, sitä samaahan tämä. Ei oikein jaksa, tarina leviää ympäriinsä ja epäjohdonmukaisuuksiakin löytyy. Vain leidin kavereille tai yökirjaksi… lievät tunput tarjotaan. Hilary Mantel Vain varjo häälyväinen. Melkein ansaitsee vuoden kirja -nimen, no ainakin syksyn parhaita opuksia. Elämäkerta lapsuuden karuista kokemuksista, sairaudesta ja kivuista… Lukekaa itse, suositan kaikille! Minun piti kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta nyt en vaan pysty. Outi PakkanenHelle. Anna Laine joutuu erinäisistä syistä evakkoon ja muuttaa Töölööseen, yhtiöön, jossa alkaa tapahtua. Tekijälle erittäin tyypillinen opus, jossa ei oikeastaan mitään uutta. Helppolukuinen, kaupunkia rakastavan ihmisen dekkari. Ata HautamäkiSiell’ on hieno hietakehto: romaani rikoksista. Voisi melkein sanoa samaa kuin edellä… kuitenkin pidän tästä hiukan enemmän. Kaksi naista ja poliiseilla on ongelma, kaupungin lisäksi liikutaan myös mökkiympäristössä. Kelpaa jo hyvinkin yökirjaksi, ehkä jopa odotteluun. Paula HawkinsNainen junassa. Mitä kaikkea voi liittyä siihen, että eräs nainen seuraa junan ikkunasta radanvarren tapahtumia? Yksinkertaisesti alkava rikostarina, josta seuraa monivivahteinen kertomus entisestä avioliitosta, ihmissuhteista ja siitä, miten pieni tapahtuma voi vaikuttaa kaikkien elämään. Suositan; tämä oli pakko lukea kertaistumalla, koska ei vain voinut jäädä odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvä idea ja toteutus, tämä toimii ainakin meikäläisen mielessä – suositan siis kaikille! Gabriella Ullberg WestinYksinäinen perhonen. Joulupukki teloittaa perheen äidin jouluaattona. Syyllistä ei löydy ja motiivikin on hakusessa, mutta tutkijat eivät hellitä. Tutkintaa johtaa kotiseudulle muuttanut Rokka, jonka lapsuudenystävä on murhatun aviomies – entinen Ruotsin huippujalkapalloilija. Njäh, alussa vaikutti kiinnostavammalta, mutta kirja taantuu hiukan jahkaamisen puolelle. Kelpoisa yökirjaksi, ei tätä oikein jaksa muuten… Epäilen, että pari pinoa on jäänyt taas pois välistä. Haitanneeko tuo lopulta yhtään mitään. Kolme erilaista pinoa kirjoja, toki pieniä, odottaa vielä lukemista. On ainakin tekemistä loppuvuodeksi.

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – MINUN ON PARASTA OLLA HILJAA!

No niin – rauhoitutaanpas nyt siellä!

Otsikko koskee *toivottavasti niitä harvoja* lukijoita, jotka ovat ottaneet itselleen joulustressiä jostain. Kyllä se ilta ja nämä traditiopyhät tulevat ilman pakkosiivousta, ostostoimintoja jne. Ihan totta! Ottakaa jo rauhallisesti ja keittäkää aamukaffet, ladatkaa viereen jo jotakin heekkua ja nauttikaa jostakin mikä on teidän mieleenne. :)

Josta tuli mieleen ja jonka takia rakentelin tämän aloituksen: Isot Kiitokset  kaikille, jotka ovat tässä auttaneet ja muistaneet meitä. Erityiskiitokset Toverittarelle melkein naapurissa, joka poikkesi viikolla ja toi kaikenlaista lahjusta ja purtavaa sekä eilen ehtoolla poikenneelle herralle, joka myös toi kassillisen herkkuja. Kun näihin lisää vielä Belgan tuomat hedelmät ja vihannekset, ei täältä torpasta kuulkaas ruokaa puutu! :D Varasin Minnillekin purkillisen kermaa (vähin erin nautittavaksi) ja laps tulee syömään ylihuomenna. Lisäksi Hörhö & co saapunee jossain vaiheessa lyhyesti apehtimaan. Tänään laitan perinteiset joulumunakoisot uuniin *kikatusta*, jossa ne saavat muhia tomaatti-juusto-siemensekoitus-maustekastikkeessa. Ruoka-aika on, kun ne ovat jäähtyneet ja parhaimmillaan, lisukkeena kaikenlaista uudempaa ja vanhempaa kasvishässäkkää. Jälkkärinä torttuja, krumpelia sitten myöhemmin. On ihan Hamsterimainen olo eli kaikkea on ja mitä ei ole, sitä ei tarvita! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talon ylpeys – tyytyväinen kissi!

Joululukemistakin on pinosotalla, josta yöllä jo ehdin lukea Hilary Mantel – Vain varjo häilyväinen. Suositan. Lukekaa ihmeessä, tähän eläytyy kivuista kärsivä ainakin täpöllä, samoin lohduttomaan lapsuuteen ym. Tästä pitää kirjoittaa enemmän myöhemmin, mutta nyt etukäteisvinkki. Samoin etukäteisvinkki SusuPetalin seuraavasta kirjasta, joka ilmestyy 2016! :)

Melkein alan tässä vänistä taas kivuista. Koska riivin juuri kapan mömelöitä ja taikajuomat, totean vaan, että ei pitäisi pyykätä tai laittaa ruokaa. Olin eilen olevinani pirtsakka ja ryhdyin hommiin. Se takasi ilta- ja yökivut, jotka olivat taas melkein kestämättömät. Mietin taas, pitäisikö päivystykseen. Koska ei sitä autoa ja avittajaa, kävin yöllä lääkekaapilla… ei hyvä tietenkään. Ei tässä mikään auta. :(

Jospa tämä taas tästä, menen kohta hetkeksi pitkälleni. Leidi Minnie ja minä toivotamma kaikille edelleen rauhaa, iloa ja valoa! :) Sovitaanko niin, että jokainen taaplaa tyylillään nämäkin vapaapäivät?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE, JOKA YRITTÄÄ VAIN SELVIYTYÄ…