Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Testattu on

Jep, kävin eilen labrassa ja rtg:ssä. Oli paha reissu. Taksohemmot eivät oikein jaksa odotella, että punkean oikeaan asentoon. Sattuu. Lisäksi rtg:ssä runnottiin niin, että huusin ääneen. Kovin kummeksuivat, että ihan on kipuja selässä ja käsivarsissa ”muka”. Hjuu, eiväthän he voi tietää… Pakkorunnomista siis, koska en itse vaan taivu. Hätinään pääsin kotiin, kylmänhikisenä ja täristen. Oli pakko maata tunti, toinenkin, ennenkuin lämpesin peittojen alla ja pystyin ajattelemaan salaatin laatimista. Lopulta vasta iltamyöhään alkoi vähän helpottaa. Psk homma, tulipahan tehtyä.

En odota mitenkään innokkaana sitä maanantain tapaamistakaan. Kirottu minä.

Luettua: Nic PizzolattoGalveston. Noir-dekkari niille, jotka lajityypistä pitävät *minä en nyt ihan hirveästi*. Kari HäkämiesAnteeksi ei voi antaa. Härra jatkaa dekkaristina, hieman jopa petraa ensimmäisistä eli ei tämä kovin kauhea ole, jaksaa jopa lukea. ;) En silti hehkuta, tosin aiheet osittain tyypillisen ajankohtaisia. Jos ei muuta luettavaa ole, tämä solahtaa yökirjana hyvinkin menemään. Anne Lise Marstrand-JørgensenJos ei tiedä. Tanskalaiselta tekijältä oikein lukukelpoisa opus. Romaani parista ja perheestä 60 – 70-luvun seksuaalisen vallankumouksen tiimoilta *sekä muutakin tuohon aikaan liittyviä ilmiöitä!*. Kuvaus sekä koko perheen kokemuksista, myös lasten ja kasvavien nuorten näkökulma tuodaan hyvin esiin. Minä pidin tästä. Ehkä siksi, että muistan hyvin tuon ajan teemat ja puheenaiheet… Suositan, jos ajankuva ja aiheet kiinnostavat! Maija SalmiPaholaisen juna: matkalla kohti amerikkalaista unelmaa. USA:n töihin aikovien laittomien siirtolaisten parissa tehty reportaasi. Voiko tässä puhua pakolaisista? Vai mikä on korrekti termi? Kuitenkin, niin monia kohtaloita Väli-Amerikasta tai etelämpää leveämmän toimeentulon ääreen pyrkivien kokemuksista, väliasemana Meksiko. Hyytäviä kokemuksia. Suositan yleensäkin hieman omaa pihaansa kauemmaksi ajatteleville; tällaista tapahtuu ns. oikeusvaltion rajalla (ja toimesta, jos vähänkään uutisia olet seurannut). Arnaldur IndriðasonVarjojen kujat. Sodanaikaiset tapahtumat, USA:n tukikohdassa asuvat sekä entiset ja uudet murhat saavat rikostutkijan (ja tutkijat) ymmälleen monellakin tavalla. Menneisyys haluaa tulla kuulluksi ja ehkä ymmärretyksikin… Pidän kovasti tekijästä ja aikaisemmista dekkareista, joten tätäkin voi ehdottomasti suositella! Islantilaisia kansantarinoita, maalaismaisemaa ja karua elämää, toisaalta vasta eilispäivän pankkikriisin seuraumuksia. Lukeaa ihmeessä, tämä on kuukauden helmiä! Kaj Korkea-ahoPaha kirja. 1920-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus aiheuttaa jotakin outoa lukijoissaan – vai onko tämä pelkkä huhu? Miksi kirjoittajan kerrotaan myrkyttäneen häävieraat? Mitä muuta asetelmaan liittyy? Tyypillinen mysteeri, joka selviää tavallansa. Tyylilaji toimii, ei tätä voi mistään oikein moittiakaan. Jos tästä genrestä pitää, suositan – muuten hiukan puiseva *sorry*. Katariina SouriSammunut sydän. Mandala- ja taidetarinat jatkuvat, yliluonnolliset jutut myös eli jatkoa edelliseen… tuota, sitä samaahan tämä. Ei oikein jaksa, tarina leviää ympäriinsä ja epäjohdonmukaisuuksiakin löytyy. Vain leidin kavereille tai yökirjaksi… lievät tunput tarjotaan. Hilary Mantel Vain varjo häälyväinen. Melkein ansaitsee vuoden kirja -nimen, no ainakin syksyn parhaita opuksia. Elämäkerta lapsuuden karuista kokemuksista, sairaudesta ja kivuista… Lukekaa itse, suositan kaikille! Minun piti kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta nyt en vaan pysty. Outi PakkanenHelle. Anna Laine joutuu erinäisistä syistä evakkoon ja muuttaa Töölööseen, yhtiöön, jossa alkaa tapahtua. Tekijälle erittäin tyypillinen opus, jossa ei oikeastaan mitään uutta. Helppolukuinen, kaupunkia rakastavan ihmisen dekkari. Ata HautamäkiSiell’ on hieno hietakehto: romaani rikoksista. Voisi melkein sanoa samaa kuin edellä… kuitenkin pidän tästä hiukan enemmän. Kaksi naista ja poliiseilla on ongelma, kaupungin lisäksi liikutaan myös mökkiympäristössä. Kelpaa jo hyvinkin yökirjaksi, ehkä jopa odotteluun. Paula HawkinsNainen junassa. Mitä kaikkea voi liittyä siihen, että eräs nainen seuraa junan ikkunasta radanvarren tapahtumia? Yksinkertaisesti alkava rikostarina, josta seuraa monivivahteinen kertomus entisestä avioliitosta, ihmissuhteista ja siitä, miten pieni tapahtuma voi vaikuttaa kaikkien elämään. Suositan; tämä oli pakko lukea kertaistumalla, koska ei vain voinut jäädä odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvä idea ja toteutus, tämä toimii ainakin meikäläisen mielessä – suositan siis kaikille! Gabriella Ullberg WestinYksinäinen perhonen. Joulupukki teloittaa perheen äidin jouluaattona. Syyllistä ei löydy ja motiivikin on hakusessa, mutta tutkijat eivät hellitä. Tutkintaa johtaa kotiseudulle muuttanut Rokka, jonka lapsuudenystävä on murhatun aviomies – entinen Ruotsin huippujalkapalloilija. Njäh, alussa vaikutti kiinnostavammalta, mutta kirja taantuu hiukan jahkaamisen puolelle. Kelpoisa yökirjaksi, ei tätä oikein jaksa muuten… Epäilen, että pari pinoa on jäänyt taas pois välistä. Haitanneeko tuo lopulta yhtään mitään. Kolme erilaista pinoa kirjoja, toki pieniä, odottaa vielä lukemista. On ainakin tekemistä loppuvuodeksi.

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – MINUN ON PARASTA OLLA HILJAA!

Oman kurjuutensa arkkitehti?

Sitä ollaan taas vaihteeksi enemmän kipeänä, ei mitään uutta. Innostuin *not?* eilen pyykkäämään ihan itse sekä siinä sivussa raivaamaan keittiön hyllyjä. Samalla keittelin muonaa itseni iloksi. Multitaskaamisen myötä jäykistyin jo siinä touhutessa ja tiesin, että ilta, yö ja tämä päivä ovat pahoja. Kyllä. Unta tuli melko täsmälleen 3 h, enempään ei pysty – kivut ovat liikaa. On tämä niin perheestä! Jos nyt pystyykin kipujen kanssa vähän jotain tekemään, tilanne pahenee entisestään. Toisaalta on sanottu, että pitäisi… jne. Argh! Tämä ei ole ihmisen elämää. Tässä ei voi puhua minkäänlaisesta elämän laadusta!

Pitäisi tehdä muutamakin kirjoitushommaa tänään, mutta juuri nyt päätin siirtää nekin huomiseen. En pysty istumaan niin pitkään. Sekin vielä. Ei ole kovin hyvä aamu, vaikka söin jo puolikkaan onemankin. Uutiset eivät ainakaan paranna oloa. Eläkeläisköyhyydestä tehty tutkimus vain todentaa sen, mistä minä ainakin olen puhunut jo pitkään. Minä en pidä itseäni köyhänä, pienituloisena kylläkin ja sen takia jotkut mahdollisuudet vain on suljettu pois. Elämästä. Ikävä kyllä, meitä on paljon ja tällä tarkoitan ennenaikaisesti eläkkeelle joutuneita, kuka mistäkin syystä. Sama joukko tulee taas kärsimään asiakasmaksujen korotuksesta ja Lekan vekkuleista omavastuuosuuksien nostosta ja muista salamyhkäisistä hommeleista.  Penään vain jatkuvasti sitä, miksi sairaan pitää itse maksaa joka ikinen penni siitä, että makaa kipujen kourissa ja ilman apuja? Parempi olisi tarjota syanidipiltsuja suoraan! :(

Minun pitäisi käydä tarkistamassa näkö, jotta voisin hommata oikean vahvuiset lasit. Pitäisi hoitaa pari muutakin asiaa. Ei, ei vaan käy. En pysty yksin, sen huomasi taas eilen. Juu, pääsen ovesta ulos… ehkä… mutta… antaapa taas olla. Jospa saisi Hörhön kiinni ja häneltä erään yhteisen tutun numeron. Katsokaas, joskus sitä on pakko tarttua oljenkorteen. Mukavaa se ei missään nimessä ole, mutta ehkä toimii. Grrr.

Luettua: Vepe Hänninen – Uusi alku. Kylmäverisesti sinun -sarjan henkilöiden elämää 8 v. myöhemmin. Yleensä en hirveästi pidä näistä alunperin TV:lle tehdyistä jutuista, tämä on ehkä himppasen eri asia… Kyllä tämän ihan mielellään luki, kohtuullinen poliisiromaani. Päähenkilöillä on myös siviilielämä, jota kuvataan toisinaan ehkä liikaakin. Eiiii paha, ei. Jokin kuitenkin estää kehumasta tätä enempää. Kari PalinJäljitys. Harri on entinen laitapuolen kulkija, nykyinen ”kunniallinen ihminen”. Kun hänen poikansa tapetaan julmasti, elämälle jää vain yksi tarkoitus: etsiä tappaja! Tässä oli paljonkin hyvää, mutta uudelleenkirjoittaminen tai karsinta olisi vielä parantanut tekstiä. Ei mikään suuri romaani, mutta kelpoinen ja hyvin Tsadia ja tavallisen ihmisen elämää kuvaileva opus. Sopii yö- ja odottelukirjaksi. Sisko KoskiniemiKääntöpuolella lapsuus. Kaija on sosiaalityöntekijä ja työskentelee poliisiaseman yhteydessä. Töitä poikii erilaisten rikosten yhteydessä – ensin huolehditaan lapsista. Osa voisi olla hyvin tottakin, osa ehkä ei. Kerronta ei aina toimi ja jos kirjoittaja on käyttänyt omia kokemuksiaan ja asiantuntemustaan pohjana, osa toimista on hieman arveluttavia. Siitä huolimatta tämä on ihan lukukelpoinen, mikäli ei itse ole työskennellyt alalla tai siihen läheisesti liittyvissä hommissa. Ei tämä mikään sensaatio ole – romaani, muistakaapas se. Danielle SteelOsoitteena Charles Street 44. Hömppää, mutta taitavaa ja luettavaa sellaista. Francescalle jää avioerossa mukavan erilainen vanha talo Manhattanilla. Hän ei kuitenkaan pysty kulujen takia asumaan siellä ottamatta vuokralaisia ja hiljalleen taloon keräytyy pieni ydinjoukko ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa kanssa. Yhteisöasumista nykypäivänä kuvattuna ilman ihmeempiä analyyseja; mukana tietty rakkautta ja rhomandiikkaa, jännitystä ja kälmejä tapahtumia. Sopii oikein hyvin luettavaksi silloin, kun on kyllästynyt todelliseen maailmaan ja ihmisiin. ;) Hömpälle on aikansa! Neil Young –   Special deluxe: muistelmia elämästä ja autoista. Pidän kovasti herran kirjoitustyylistä, se on mukavan jutusteleva, omat piirrokset ovat hienoja ja kirja toimii! Tämä vie mukanaan 1970-luvulle, toisinaan taas kehittämään aivan uusia ideoita. Osa tarinoista on kerrottu jo aikaisemmin, mutta tässä kerrotaan myös kaikista hänen omistamistaan autoista *johon en – ihme kyllä – kyllästynyt*. Suosittelen Neil Youngista pitäville sekä kaikille vanhoille ja uusille hipeille, hämyille ja muuten vain hieman erilaisille ihmisille. Lars PetterssonVerijäljet lumessa. Koutokeinossa löytyy autoonsa ammuttu mies, uhri ruotsalainen poliitikko. Norjan poliisi on helisemässä, kun tutkintaan mukaan änkeää kahden maan suojelupoliisi. Samaan aikaan kaivosyhtiö haluaa käynnistää uudelleen toimintansa pienessä saamelaisyhteisössä, maanomistusoikeudet eivät voisi olla epäselvempiä porotalousalueella, ainakaan poliisin mielestä kaikessa ei tunnu olevan järkeä. Toisen murhan jälkeen tunnelmat alkavat olla kireät ja vanhat sukuvihat nousevat kysymyksenalaisiksi. Minä pidin tästä, yllättäen. Hiukan kerronta (vai käännös?) tökkii eli ei ole aivan perussujuvaa, mutta muuten saamelaisten asemasta tässä hyvää kuvausta. Myös kaivosasiat ja maanomistus tuntuvat koskettavan läheltä, joten tätä voisi suositella mikäli aihe muuten kiinnostaa. Jännite säilyi loppuun asti eikä kirjassa oikeastaan ollut mitään turhaa. :) Liza MarklundRautaveri. Viimeinen Annika Bengtsonista kertova romaani, ehkä myös tekijän viimeinen kirjallinen tuotos muutenkin *sanoo hän itse*. Selvittämättömät rikokset vainoavat, samoin Annikan henk.koht. elämä on jälleen kriisissä ja jotakin on tehtävä myös ahdistukselle. Tyypillistä Marklundia, ehkä hieman nihkeämpääkin… Silti mukana ruotsalaisen yhteiskunnan perhearki ja feministinen ajattelu, jotka tekijä on tuonut itsestään selvinä asioina mukaan dekkareihin. Samoin päähenkilöiden perhe-elämän, ihmissuhteet, ajatukset, ongelmat… Kannattaa muistaa, että lajissaan Marklund oli aikanaan ykkösluokkaa. Tämä ei yllä parhaimpaan, mutta aikaisemmat opukset lukenut ottaa tämänkin mielellään kirjapinoonsa ja minäkin hieman nostalgisista syistä suositan. Ronja TyrenKun kotona ei ole tilaa. Fiona kouluttautuu psykoterapeutiksi ja tapaa työssään julmuuksia, joita ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Lapset kohtaavat vääryyksiä kotonaan, miten hän voisi niihin vaikuttaa? Erityisesti Jessen asema ja kohtalo mietityttävät… Sorry, mutta jokin tässä kirjassa tökkii enkä voi sille mitään. En siis ainakaan suosittele, kuitenkin tämä tiedoksi. Paula SalomaaViikingin varjossa: Katja Halmeen tarina. No juu, vähän kuin numerolehteä lukisi. ;) Eipä silti, on tässä jotain mielenkiintoistakin. Enempi kuitenkin sellaista juorulehtitavaraa, ikävä kyllä. Siksi lukeminen ei ole niin kiinnostavaa kuin voisi olla. Valitan, se on lähes tunppujen paikka! :( Catharina Ingelman-SundbergRyöstön hetki kullan kallis. Keinutuolikopla palaa jälleen toimimaan vanhustenhoidon nimissä… ;) Ei niin pientä pankkia, etteikö sitä ryöstää kannattaisi. Eikä niin pientä murhetta, etteikö tämä yhteenliittymä sitä voisi hoitaa. Tämä on ilmeisesti olevinansa ns. huumoripläjäys, mutta ei naurata. Ei naurata siksi, että tämä on melkein-totta sekä Ruotsissa että Suomessa, rikoksia lukuunottamatta. Antaahan tämä turhaa toivoa kaikille, jotka kärsivät elosta (säilytyksestä) vanhustentaloissa tai vastaavissa, ilman asianmukaisia elinolosuhteita. Jos olet näitä jo lukenut, lue pois. Ehkä uusi lukija aloittaisi mieluummin sarjan ensimmäisestä. Jyri Hokkinen –  Rypsisade. Tästä minä jossain määrin jopa pidin, hiukan yllätyksenä itsellenikin. Entinen rikospoliisi, Tapio Foka Fokin toimii ovimiehenä Helsingin Sörkassa. Lomatkallaan Tukholmaan hän riitautuu kolmen venäläisen miehen kanssa. Foka saa oppia, kuinka kovan hinnan voi yhdestä harkitsemattomasta teosta joutua maksamaan ja kuinka onni voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi. Miksi nuori naispoliisi tutkii Juudaksen evankeliumia ja miten asiaan liittyy kuollut nuori nainen, jolla oli omituinen tatuointi jalassaan. Tarina kulkee hyvin eikä tässä muutenkaan ole huomautettavaa kovin paljon. Lukemisen puutteeseen! :) John Grisham Vuori. Vuonna 2008 Samatha Koferin ura newyorkilaisessa lakifirmassa on nousukiidossa – kunnes lama iskee, ja turvamiehet saattelevat hänet pakkolomalle. Samanthaa ”onnistaa”, sillä hänelle tarjotaan vuoden palkatonta työjaksoa virginialaisen pikkukaupungin oikeusaputoimistossa. Suuri osa jutuista on avioeroja ja muuta tavanomaista. Alueella on kaivostoimintaa ja isot yhtiöt eivät kaihda rankkojakaan toimia saadakseen haltuunsa maata, välttyäkseen kaikenlaisilta korvauksilta mm. työssä vammautuneille ja sairastuneille työntekijöille. Sam löytää hyviä ystäviä, mutta pahempia vihollisia kaivosyhtiöiden puolelta. Tekijältään tyypillinen laki & oikeus -romaani, tällä kertaa kuitenkin hyvin maustein. Hiilikaivostoiminta tuhoaa luonnon ja ihmiset eikä tämä Grishamiakaan ilmeisesti miellytä! Hyvä puheenvuoro siitä, mitä avolouhos voi saada aikaan ympäristössä, jos ei piitata muuta kuin rahasta ja tuotannosta. Suositan, sillä harvoin jusalainen miljonäärikirjailijakaan uskaltautuu korporaatiovastaiseen työhön. ;) Sekin on kiinnostavaa, että tässä puhutaan Keski-Lännen ongelmista, joita harvemmin kirjallisuudessa välitetään käsitellä eli siitäkin plussat. Tuula T. MatintupaPimeyden kääntöpuoli.  Kirjailija Helena Väkerö löytää miehensä kätköistä kirjeen, joka on osoitettu hänelle. Kirje on tullut kaukaa.Käynnistyy sarja outoja tapahtumia. Antero Väkerö joutuu ilkivallantekojen kohteeksi, ja Helenan rakastama puutarha tuhotaan. Sitten kaikki kärjistyy kohtalokkaaseen automatkaan… Sukuromaani, joka taipuu jännäriksi tapahtumien myötä. Jotenkin jokin tässä taas hiukan tökkii, kuten tekijällä aina *valitan*. Mikäli pidät kirjoittajasta, siitä vaan ja lainaa tämä. En osaa sen ihmeemmin sanoa, mikä näissä häiritsee minua – pitäisi ihan erikseen paneutua asiaan. Kas, ja nyt taas mietin, että tästä listasta puuttuu jotakin? Olisiko jäänyt yksi satsi kirjoja merkitsemättä? Onhan se mahdollista, koska pääsen tsekkaamaan HelMetistä lainaushistorian – hmph. Antaapi olla, muistaisin kyllä, jos jotakin todella poikkeavaa olisi jäänyt mainitsematta.

ALLEKIRJOITUS

            POLKA – SE EI ITSEKÄÄN TIEDÄ… YHTÄÄN MITÄÄN!

Kuu on täysi, huomasin

Täysikuu. Eilen jo sitä epäilin ja illalla sitten näinkin mölliäisen pilvien lomasta. Tarkoittaa sitä, että unta saa vielä tavallista vähemmän. Nyt ei edes tämä fiinimpi omaehtoinen titraus pure, joten yöllä saa viettää muutaman tunnin lukemalla. Ihan siksi, ettei uni vaan tule, jos sattuu heräämään *ja minähän satun*. Semmoista. :(

Olen taas susikipeä. Särkee, juilii ja kolottaa. Innostuin eilen vähän liikaa, kun piti pilppoa vihanneksia. Huomasin, että jääkkärissä on myös munakoisoa, joten sekin tarvitsi toimenpiteitä. On ihan kiva, että Belga tuo tsioskilta kaikkia yllärivihanneksia, mutta näitä en vaan huomannut torstaina. Tuli siis lisää hommaa eli värkkäsin niistä ja muista ylimääräisistä, vähän pehmenneistä vihanneksista koisopaistoksen. Ruuaksi seljankaa, joka tarkoittaa vihanneksien pilppoamista n. 3 l:n kattilaan. Innostuin vielä ompoista ja pilpoin niitäkin jokusen, että sain uuniin omppokrumpelia. Vietin kolmisen tuntia valmisteluissa. Käytännössä siis koivillani ja nyt selkä, käsivarret, koivet – no ihan joka paikka on kipeä ja särkee. Troppaus ei auta, enää. Kyllä minä sen tiesin, mutta tykkään myös kunnon ruuasta! Seljanka oli hirmuisen hyvää ja mausteista, lapskin piti siitä. Paistoksesta puuttui suolaa, mutta siitä sain isot kipot jömmaan kummallekin. Krumpeli oli aivan helkkarin heekkuva, söimme sitä kaffen kanssa ja jämät sai Belga mukaansa. Oikein erinomainen ruokapäivä, jonka jämät syön tänään pois! :P

Muuten oli kylmää ja kankeaa. Hätyytin Belgaa sulkemaan ilmastointiaukot niin pienelle kuin mahdollista, sillä loppui se pahin tuuli sisällä. Tuuli, jonka Belgakin jo eilen myönsi tuntevansa. Nyt tuuli vain vähän vingahtaa, ei enää ulvo eli vähän parempi. Silti aamut ovat edelleen kankeita ja tätä se on taas muutaman kuukauden eteenpäin. Tähän ei auta mikään vällyjen punkeaminen niskaan. Yleensä minun ei tee mieli *oikeasti* muuttaa mihinkään. Mutta nyt, jos kunto olisi vähänkään parempi ja joku kanssasairastaja löytyisi, lähtisin etsimään loukkoa Portugalista! Lämpöä, halvempaa elova sekä apotuotteita, laillistettua kukkaa jne. Kyllä – voisin oikeasti paeta jonnekin (enkä minä sitä aurinkoa halaja, kunhan ei olisi niin prleen jäykkä!).

Muuten olen sitä mieltä, että hallituksen olisi ollut erottava jo kauan sitten. Tuo SSS:n puuhastelu täyttää jo halpahintaisen tragikomedian mitat. Ei noita voi ottaa tosissaan! :(

Luettua: Jaana LehtiöKolmas oli ensimmäinen. Porvoossa murhataan ihmisiä… miten nämä henkilöt liittyvät toisiinsa ja miksi eräs on jo poikkeuksellisen vanha luuranko? Tästä ei kunnon jännäriä oikein saa eli nyt mennään taas ja jälleen kerran näiden viime vuosien suosikkihommaan eli sodanaikaiseen Saksaan setvimään eräänkin juutalaisen yrittäjän aikomuksia ja muuta aikaan liittyvää. Ei vaan istu tähän, ei sitten millään. Porvoon kuvauksena varmaan ihastuttaa muutamia. Ei, tätä voi käyttää vain unikirjana, muutoin antaisin tunput. Sophie Kinsella Huippushoppaaja tähtien tiellä. Hömppää, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja joka välillä vain ärsyttää. Siksi tämä onkin omiaan odottelu- ja unikirjaksi, siksi tämä onkin lainattu. Ehei, ei tätä arvostella ole tarkoituskaan. Hanna HällstenMangojen aika. Maahanmuuttaja rakastaa… ;) Pohjoisessa ei enää riitä naisia, joten muutto etelään on paikallaan. Kotimaahankin olisi kaipuuta ja mangot pyörivät mielessä. Elämä Suomessa ei ole aina niin mukavaa, paremman elämän perässä nääs. Kyllä tämän lukee, vaikka stereotypoita pyöriikin mielessä. Virpi PöyhönenDoe. Äidin ja tyttären tarina naisen asemasta ja muutoksesta sekä muutoista, jos saa tarpeekseen ja katoaa. Doessa ei tapahdu mitään, siellä ei ole mitään, ei edes töitä. Jollei suostu työskentelemään lähes ilmaiseksi. Luenko opusta väärin, jos tulkitsen tämän perheen natiivi-amerikkalaisiksi? Kirja kuitenkin toimii, jollei naisten kohtelu ala närästää mieltä. Ingrid HedströmIhmiskoe. Nuoren pojan katoaminen 1970-luvulla ja päähenkilön enon mahdollinen syyllisyys ajavat leidin selvittämään sekä katoamista että lääketehtaan erikoisia tutkimustapoja, lääkkeen sivuvaikutuksia sekä tähän liittyviä moraalittomia tutkimusmenetelmiä. Kyseessä ovat melkoiset rahamäärät, joten henkensä kaupalla tässä toimitaan. Taas ruotsalaisdekkari, joka toimii eri ympäristöissä yllättävän hyvin. Suositan dekkarien kavereille sekä epämääräisiä lääkebisneksiä aina kavahtaville. :) Moog KonttinenElämän kartoitus alias Moog Konttinen – lied. Osa III (1976 – 1985). Ai että minä olen näistä aikaisemmista tykännyt ja samanlainen karkkikasahan tässäkin oli tarjolla. Moogin elämää erittäinkin yksityiskohtaisesti em. aikana. Moogin elämää, perhe-elämää, eroelämää, kaikkea muuta mitä noina vuosina eteen sitten tulikaan. Kyllä, suositan erittäin vahvasti. Tosin vaatii lukijaltaan hieman sietokykyä joidenkin pikkujuttujen suhteen. Ja Moogille kiitos, lisää tätä! Milla OllikainenPirunkuru. Poliisiromaani Lapista. Äkäslompolossa kaivosyhtiö aikoo aloittaa toiminnan, joka toisi mukanaan satoja työpaikkoja kituvaan kuntaan. Suurin osa on täpinöissään, mutta jotkut haistavat asiassa ongelmia… samaan aikaan erämaasta löytyy entisen kaivosmiehen ruumis, metallinpaljastin vierellään. Poliisi joutuu tutkimaan kyläläisten hyvinkin läheisiä suhteita, sillä kuolema vierailee muuallakin. Tekijä kuvaa hyvin työ- ja oleskeluympäristöä, sen hyviä puolia ja ongelmia. Aihekin on ajankohtainen ja suht kiinnostava, joten kyllä tämän lukee ihan patistamatta. Quentin BatesLuihin ja ytimiin. Sarjan toinen osa. Ylikonstaapeli Gunnhildur ”Gunna” Gisladóttir on siirtynyt väkivaltarikosyksikköön Reykjavikiin, mutta asuu yhä Hvalvíkin pikkukylässä. Pitkä Ommi häipyy avovankilasta ja hänen tuttujaan aletaan pahoinpidellä. Puolijulkkis ja miehistä pitävä Svana murhataan, putkimies Jón on menettänyt romahduksessa kaiken. Liikemiehet ja poliitikot ovat yhä pinnalla, mutta kuinka kauan eli eletään tiukkoja aikoja suuren romahduksen jälkeen. Erinomaista jatkoa edelliseen opukseen. Pidin tästä kovasti, ei vähiten siksi, että Islannin kuvaus nyt vaan toimii erinomaisesti eikä tästä ajasta paljoa vielä ole kirjoitettu. Suositan siis. Tuija LehtinenKuin yö ja päivä. Kaksi hömppäkirjaa samoissa kansissa. Tekijän hömppä toimii hyvin yö- ja odottelukirjana eli kotimaista taattua ajatuksetonta luettavaa (tämä on siis tarkoitettu ihan positiiviseksi). Voin siis suositella, jos tarvitset rentoutusta. Johanna HolmströmSulje silmäs pienoinen. Sipoossakin, hyvin toimeentulevan kansanosan asuttamalla alueella voi tapahtua ikäviä. Siitä vain vaietaan. Yhdessä. Lapsipsykologi Robin palaa lapsuutensa maisemiin havaitakseen, että menneisyyden kauhut ja tragediat tuntuvat elävän yhä omaa elämäänsä. Prameiden kulissien ja hajahtavien yritysten takana voidaan huonosti, monin tavoin.Tässä suljetussa yhteisössä kaikki tuntuvat epäilevän toisiaan. Ihmissuhteet, sikäli kuin niitä yleensä on, eivät ole aitoja. Robinin äiti pakenee ahdistusta alkoholiin, mutta Robin lähtee selvittämään, mitä sanottavaa pelokkailla lapsilla on. Mitä leikkejä metsäryteikössä ja suolla leikitään? Tämä trilleri puraisee, tosin täytyy heti sanoa, että kirjoittaja onkin suomenruotsalainen ja tuntee em. kaltaisia yhteisöjä… Suositan, mukavasti hiukan kettuiluakin Sipoon puolesta *vai vastaan* ;) Lisäksi on luettu vähän omista hyllyistä, asia-asiaa sekä tuota yhtä kesken olevaa vieraskielistä tutkimusta. Ei sitä nyt kaikkea tähänkään viitsi listata. Edelleen pidän jatkuvasti sen 50 varausta jonossa, välillä se laukeaa hyvin. Nyt on mukava pino odottamassa, toivon jouluksi saatavan samanlaisen.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – RAIHNAINEN TAAS MÄRISEE TURHIA

 

On tämä outoa

Jos nyt oikein valittaisi, valittaisin paljon. Ehkä siis en. Sen verran, että se huono tuuri iski taas. Ihan ilman omaa syytäni, yritin – todella yritin vain päästä liikkeelle normaalisti. TIedätte, että en pysty liikkumaan kovin hyvin. No, eilen kylmä ja kostea keli vielä pahensivat päivää. Aamutakso oli melkein puoli tuntia myöhässä ja odotin ulkona (koska siis en voi odottaa sisällä, koska ei lupa, koska ei rappuun pääse noutoa varten jne) ja tärisin. Lopulta olin niin jäykkä, etten saanut sanaa suustani. Kukaan ei varmaan ole tällaiseen törmännyt: ei vaan saa ulos mitään, koska palelu, sisäinen tärinä ja kivut ovat vieneet jopa puhekyvyn ja kun sanoo muutaman sanan, niitä ei kukaan kuule puheen hiljaisuuden takia. Jep, tiedän. Tämä kuulostaa taatusti täysin psykoottiselta märinältä, mutta aivan fyysistä todellisuutta se on. No, pääsin sinne hammashoitolaan, hätinään vielä sisäänkin hankalista ovista. Odotin, leidi oli vartin myöhässä. Sitten selvisi, että aikaa olisikin koko tunti, vaikka olin varannut vain 30 min. Ei ollut vaivauduttu kertomaan, vaikka edelliskerta oli tuo lyhyempi. Kerroin, että tahdon taksiin ja sakko olisi 32 juuroa, sen Leka perii jos peruu tai ei käytä taksoa. Leidi ei uskonut tätä, lupasi kuitenkin tehdä hommansa em. ajassa. Tekikin, hutaisten ja väkivaltaisesti – minulle ihan sama. En sanonut sanaakaan, jotten ärsyttäisi ketään. Silti jokin minussa ärsyttää tuhottomasti ihmisiä!? Lopulta pääsin tuolista ja läksynä ohjeita, että ”saisi niitä hampaita harjatakin”… Tuosta olin aivan kirotun vihainen. Minä harjaan hampaat ja huolehdin niistä oikeasti ja aikaisemmin ne olivat hyvässä kunnossa, jopa kehuttiin. Mutta näiden prleen lääkekokeilujen ja mielipidelääkkeiden ym. myötä on tullut ongelmia. Muuta syytä en keksi, koska syömisiäni olen muuttanut vain terveellisempään suuntaan. Prle, että harmitti. Lupasin enkä kommentoinut enempää – en halunnut, en kyllä jaksanutkaan. Kun ryömin taksoon, hemmo oli odottanut jo hetken. Ja minä ärsytin häntä, kun sanoin olevani hidas ja tietäväni sen. Hänkään ei kuullut muuten niitä muutamia sanoja, joilla yritin selittää jotakin. Sain vain kuulla, että ”olemme olemassa auttaaksemme!!!” hyvin veemäisellä aksentilla. Ja paskat, taksot mitään auttajia ole. Te saatte rahaa siitä, että kuljetatte meikäläisiä. Turha kaunistella, ajatte mitä kautta parhaiten sopii ja eniten rahaa tulee. En siis sanonut yhtään mitään, mutta jokin siinä, että en ole yltiökiitollinen (?!) asiakas, häiritsee ihmisiä. Ilmeisesti olen myös kivuliaana vihaisen näköinen – oikeasti, en ole vihainen, olen kivulias. Tuon olen kyllä kuullut monelta muultakin. Siis siitä, minkä näköinen olen: en ole sairaan näköinen… olen vihaisen näköinen… olen tämän-ja-tuon näköinen! Argh! Jos hymyilisin aurinkoisesti… en tiedä, en osaa. Yritän olla neutraali ja saan kuulla olevani tyly ja henkisesti vajaa!

Arvaattekin loput eli itku silmässä kotiin, taistellen ulko-ovien ja kaiken muun kanssa. Loppupäivä – ja tämäkin päivä – kovissa kivuissa, yrittäen tehdä pakolliset. Ketutti, meitin mitä voisin tehdä. Käytännössä en mitään, koska en uskalla enää edes soittaa Peijaisiin. Saatte esittää vaihtoehtoja, ziitos. Olen kohta valmis muuttamaan jonnekin muuhun maahan. En jaksa enää tapella, en vain jaksa! Jaksaminen menee siihen, että yritän jotenkin suoriutua pakollisista tehtävissä: ruokkia ja siivota kissan ja itseni, hoitaa laskut. Ei minusta olekaan muuhun kuin maksamaan, näköjään. Prle, että risoo! Kukaan noista lekureista ei ole jaksanut kuunnella, mistä puhun puhuessani opiaatti- ja mielipidelääkityksen tehottomuudesta. Se on heidän mielestään mahdotonta ja olen henkisesti sairas (vaikka eräskin psykologi vähän aikaa sitten sanoi minun olevan erittäin tervejärkinen – vielä). Se, että vikaa-vikaa-vikaa on rutosti pelkästään rtg- ja MRI-kuvien muodossa, ei vakuuta ketään! :o Eivät myöskään useat muut diagnoosit. Eihän toki, mutta kun piti mennä avaamaan turpansa väärässä paikassa, siitä saa kärsiä vuosia! :( Ei olisi pitänyt, mutta menee se hermo minullakin. Sorry nyt taas kaikki tästä sekavasta vuodatuksesta. Olen juuri nyt niin hemmetin kipeä, että…

Luettua: Sirkka LassilaReinin kultaa. Mukavan ns. vanhanaikainen matkakirja, jota voisi suositella. Sopiva niille, jotka haluavat tutustua Reinin rantoihin alusta loppuun, ympäristöön, ihmisiin, ruokakulttuuriin – sekä tietysti muuhun kulttuuriin ja historiaan. Paljon faktatietoa muun ohessa. Pidin, tosin joissakin osioissa kävi korostetusti esille rouvan & herran aiemmat diplomaattiset asemat ja hieman dropping names, joka ei viehätä missään mielessä. Muutoin mukava poikkeus sekä tyyliltään että matka-aiheena! :) Aleksi Peura189. Kas, kerrankin pätevä suomalainen kauhuromaani, jossa taas lukijaa viedään harhaan (tai sitten ei). Syytän vain itseäni, kun hiukan väheksyvästi jätin tämän lojumaan pariksi viikoksi lukematta. Psykologisen kauhun ja jännityksen ystäville tarina siitä, miten ihan jokapäiväinen elämä voi muuttua oudoksi… vai onko kaikki vain oman pienen pään lääkkeillä ja terapialla korjattavia tekosia. Sitähän voi lukija sitten miettiä! Suositan. Jukka NiskanenLumikettu. Jake Klein -jännäri eli aika kovaksi keitettyä tarinaa. Jake joutuu Tukholmassa tilanteeseen, jossa ei voi kieltäytyä. Hän lähtee jäljittämään Lumikettua, Aziz Östlingiä, jolla on näppinsä pelissä suuremmissa huumekuvioissa. Väkivallalta ei voi välttyä ja toiminta on taattua. Kotimaiseksi hyvä lajinsa edustaja, vaikka itseä ei ehkä tällainen toimintapainotteinen jännäri aina kiinnosta. Tämä kuitenkin oli oikeinkin luettava. Jeff VanderMeerHävitys ja Hallinta. Eteläraja-trilogian ensimmäiset kirjat. Mitäs tästä sanoisi; mieleen tulee Stalker ja Lost eli tuntemattoman voiman eristämälle, vihamieliseksi ja vieraaksi muuttuneelle ”Alue-X:lle” on tehty vuosikymmenten aikana useita tutkimusretkiä. Tämä retki on erilainen, sekä ryhmän sisäiset jännitteet että ulkopuoliset omalaatuisuudet luovat outoja tapahtumia vai onko tämäkin jotakin mielellä hallittavaa? Kiinnostava, mutta jokin tekstin etenemisessä tökkii… mielenkiinto ei jaksa pysyä yllä selitysten haahuillessa monella taholla. Jos aikaa ja kiinnostusta löytyy, lue pois. Scifiksi itse luokittelisin, pehmeäksi sellaiseksi kuitenkin. :) Marina LewyckaMeklareita, hippejä, hamstereita. Olen syvästi ihastunut kirjoittajan romaaneihin, joista osa on eri kielillä hyllyssäkin. Tässä realiteettien ja hippiliikkeen ihanteiden syvä yhteentörmäys käy ilmeiseksi, kun kommuunissa kasvaneet nuoret aikuiset pyrkivät elämään omalla tavallaan. Vanhemmat eivät tiedä, että lapset haluavat elää omaa elämäänsä opettajana, pankkimeklarina ja Down-nuori haluaa jo itsenäistyä! Kirja, joka liikuttaa jokaista omalla tavallaan. Pidin, kovasti ja suosittelen ehdottomasti kaikille oman ikäpolveni lukijoille… kovin nuori lukija ei ehkä saa kaikkea irti tästä. Erika FatlandSovjetistan: matka Turkmenistaniin, Kazakstaniin, Tadžikistaniin, Kirgisiaan ja Uzbekistaniin. Asiaa, ei tätä oikein voi kommentoida kuin siltä osin, että tekijän silmin kirjoitettu. Henning MankellRuotsalaiset saappaat. Tavallaan kaukaista jatkoa Italialaisille kengille. Entinen lääkäri on vetäytynyt saaristoon ja aikoo jatkaa elämäänsä vanhassa sukutalossa. Ihmiskontakteja on saaristossa vähän, ajatukset pyörivät oman vanhenemisen ja menneisyyden tapahtumissa, kunnes jotain poikkeavaa alkaa tapahtua. Huvila palaa ja häntä ilmeisesti epäillään. Muutakin outoa on meneillään, on pakko tutustua paremmin tyttäreensä ja yrittää elää maailmassa! Minä pidin tästä kovasti, vanhenemisen harmittelu ja menneisyyden muistelu ovat kovin tuttuja. Mankell osasi asiansa, totisesti! Suosittelen ehdottomasti, lukija joutuu elämään rankkoja aikoja päähenkilön ajatusten mukana. Harri V. HietikkoInsomnian ensioireet. Tuttu bikeri kahdesta edellisestä romaanista palaa Suomeen Gudrunin kuoltua. Menetys oli enemmän kuin voisi kuvitella. Paluu Tampereelle on tavoite, mutta samalla hän joutuu kokoamaan jengin ja toimimaan sen johtajana. Ei haluttaisi, mutta on pakko… Kalma kulkee, on otettava mittaa itsestään ja toisista. Tekijän kirjoitustyyli vie mukanaan, vaikkei aina haluaisi. Pidin, pidin kovasti. Minua tämä viehätti, kuten edellisetkin aihepiirin romaanit. Runsaasti viittauksia leffoihin ja musiikkiin, kirjoihinkin. Suositan! :) Peter James – Kuolema merkitsee omansa. Jälleen Roy Gracella on asiaa eli elämä jatkuu lapsen syntymän ja häiden jälkeenkin, tai siinä sivussa, vai mitenkähän se menisi?! Roylla ei ole helppoa, nyt seudulla on kadonnut tietyn ikäisiä ja näköisiä nuoria naisia – varsinkin eräs, jota etsitään. Mutta ehtiikö poliisi väliin. Löytyy myös ruumiita, vanhoja. Yksi yhdistävä tekijä on iholta löytynyt polttomerkki. Samalla entinen vaimo on sairaalassa Saksassa… Roy ja työtoverit ovat pahemmassa lirissä kuin aikoihin, painostus ylhäältä on rajua. Roy Gracesta ei voi olla pitämättä ja tätä sarjaa suositan kaikille, jatkuvasti. Taas lukijaa viedään kuin litran mittaa, hämätään ajatuksia sopivasti, eletään Royn pikkuperheen ja poliisilaitoksen ihmissuhteissa mukana. Kannattaa lukea opukset alusta lähtien, jollei sitä ole tehnyt. Välttämätöntä se ei ole, mutta jos haluaa sisäistää tapahtumat paremmin, henkilöiden ja taustojen tuntemisesta on ainakin apua! Juho LankinenKarusellin pyörittäjä. Jos ei halua tehdä töitä tehtaassa ikäänsä, on uskottava unelmiinsa ja ryhdyttävä yrittäjäksi. Näin tekee päähenkilö, jonka vierailusta Ruotsissa tapaamassa sukulaisia kasvaa lopulta iso yritys, erilainen sellainen, sinä aikana… Kertomus unelmien toteutumisesta, luulisin. Pidin tästä, lähinnä aikakauden kuvauksena sekä sellaisen yrittäjyyden kuvauksena, johon harvempi uskaltautuu ja josta monella on unelmansa. Suosittelen, jos työläisen nousu omistajaluokkaan ei häiritse. Ajankuva on sen verran mielekästä, että tämän jaksaa tietyistä painotuksista huolimatta. Liane MoriartyMustat valkeat valheet. Miten pienessä yhteisössä koulun ympärillä kaikki ihmissuhteet kietoutuvat toisiinsa – vanhempien ja varsinkn äitien välillä on käsittämättömän vaikeita ongelmia. Perheilläkin on omat, salatut ongelmansa. Jossain vaiheessa jotakin on pakko tapahtua, sillä tunnelma kiristyy sietämättömäksi! Yllättävän hyvä, jännäriksi tämän luokittelisin. Lasten ja koulunkäynnin ympärillä taistellaan verissäpäin, toki jokainen oman ja omien lastensa parhaaksi ja heidän puolestaan. Valitettavasti sekä aikuiset että lapset osaavat valehdella! Suositan, tämä oli positiivinen yllätys – vaikka ei uskoisi. ;) Patricia CornwellSamaa verta. Kay Scarpetta jahtaa sarjamurhaajaa, joka iskee aina keskellä päivää. Kukaan ei näe eikä kuule mitään, murhat ovat lähes mahdottomia toteuttaa, taitavia… ja inhottavasti tekijä tuntuu löytyvän lähempää kuin luulisi. Tekijälleen tyypillinen Scarpetta-jännäri. Kuten aikaisemminkin olen sanonut, Cornwell alkoi jossain vaiheessa luopua lyhenteistä sekä liiankin osoittelevasta, itseriittoisesta tekstistä ja sanoisin näiden uudempien jännäreiden paranevan hiljalleen. Ei siis mitään suurta kirjallisuutta, mutta toimii ja tuttu tekijä on lukijansa ansainnut. Hmmm, huomaan listassa olevan vain kohtuullisen luettavia opuksia? Jäiköhän jotakin pois… ehkä. En pysty lukemaan nykyään niin paljon kuin haluaisin. Lukulasit pitäisi uusia, mutta ensin pitäisi näkö tsekata ja tämä on taas reissun takana. Rahat laseihin löytyisivät ehkä joulukuussa, ehkä! :( Eli eriparisilmät kehnoissa laseissa estävät lukemisen yömyöhään, tunteja kestäneet sessiot ovat siis loppu. Tämä on johtanut siihen, että liikkuvaa kuvaa tulee katseltua enemmän. Onneksi sitä on tarjolla maksutta, paljon! :P

Tiedän, pitäisi kommentoida Pariisin tapahtumia. Pitäisi kommentoida kotimaan poliittista elämää tänään. En tee sitä täällä, lyhyet asiakommentit löydät edelleen Twietteristä osoitteesta @Polgarazi

Minä lähden esivalmistelemaan lounasta. Laps on pakko ruokkia, että saan jonkinlaista apua viikottain. Ei se olisi pakko, mutta se on myös viikon ainoa ilo! :)

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – KIPEÄ, KETTUUNTUNUT JA VAIKKA MITÄ!

Pahempaa kuin paha mieli

En tiedä, mitä taas sanoisi. Eiliset uutiset ja niiden kommentointien plaraaminen sai minut vain vihaiseksi. Hirmuisen vihaiseksi. Parasta olisi lopettaa molempien lukeminen! En edes kommentoinut Belgalle mitään – tai no ihan vähän. ;) Maailmalla ja Suomessa tapahtuu niin paljon epämiellyttäviä, paskoja asioita. Koska niille ei voi joko tehdä mitään tai edes vaikuttaa, tuntuu niin turhalta edes kommentoida. Tai sitten ei… argh! Moni muukin näyttäisi olevan vähän samaa mieltä. Tsekkasin yhtä uutista, jota oli kommentoitu runsaasti. Pikalaskelmien mukaan 1 – 2 % kommenteista oli jotenkin rakentavia tai sisälsivät jotain muutakin kuin itseä ja omaa tilannetta koskevia parannusehdotuksia (tai samoin sanoin: huononnuksia muille!). Ylläri? No ei todellakaan. Se nyt vaan on niin, että sisäänrakennettu systeemi pyrkii säilyttämään olemassa olevan tilanteen – mikäli se on edes jotenkin siedettävä. Jos sitä pyritään heikentämään tai siihen muuten puututaan, piru on merrassa.

Edelleen olen sitä mieltä, että rajumman ja värikkäämmän uutisoinnin takana tehdään poliittisia päätöksiä, joista ei aivan niin rätväkkäästi tiedoteta. Se ei jätä rauhaan, tämä foliopipa meikäläistä nimittäin. Siirryn kohta lukemaan uutiset tarkemmin, äsken vain vilkaisin. Ihan tahallisesti, etten taas alkaisi täällä raivota ja kommentoida. Mutta minä olen oikeasti sitä mieltä, että maailma  o  n   epäoikeudenmukainen monella tavalla!

maxresdefault
Mutta muuten – no, sitä tavallista. Kellot on siirretty takaisin normaaliaikaan. Rakas sähköhuopa on haettu takaisin petiin pelastamaan kylmältä, vedolta ja kosteilta keleiltä. Eilinen jättimäinen kasviskalawokki oli heekkuva, samoin jälkkärinä omppupiirakka. Omenoita menisi taas useita päivässä, mutta on varaa vain rouskuttaa kaksi kirpsakan raikasta puolalaista tehokasvatusfiblua menemään. :P

Luettua: RaeAnne ThayneToivonkipinöitä: Hope’s Crossingin elämää. Toinen osa dharma-rhomandiikkaa, joka ei kuitenkaan ole pahinta plaatua. Käy siis yö- tai odottelukirjana. David LagercrantzSe mikä ei tapa. Tämä siis se kohkattu Millenium-sarjan jatko… Ei vastaa odotuksia pätkääkään. Vain henkilönimet ovat tuttuja ja siihen se melkein jääkin. Liikaa kehuttu ja odotettu etukäteen. Tunput! :( Charlaine HarrisVäristyksiä haudan takaa. Sarja jatkuu samoilla teemoilla eikä oikeastaan tuo ihmeellistä uutta. Paitsi seksisuhteen velipuolen kanssa. Härn. Eivät ole siis oikeasti sukua toisilleen. Varmaan Jusalassa ketutuksen aihe. Tätä sarjaa ei kyllä oikein jaksa, koska mitään ihmeellistä ei sinänsä tapahdu. Unettomiin öihin, ehkä. Joonas KonstigPerkele. Hmph, hevibändistä (tai bändistä nyt yleensäkin) on kirjoitettu paremminkin. Konstig on niin konstikas ja saa aikaan taas tiiliskiven kaikesta, siitä merkityksettömästäkin. Kyllä tämän nyt lukee, mutta aika vivahteeton ja säästetään yöhön sekin. Hjort & RosenfeldtMykkä tyttö. Mmm, pariskunta parantaa kirjoittamistaan ja tässä on jo jännärin makua hiukaaikaisempia enemmän. Raaka murha, jonka todistajana on perheen sukulaistyttö (lasten serkku). Lapsen puhumattomuus tuo muistoja mieleen ja rikostutkijoiden on muutenkin monissa asioissa paneuduttava aikaisempiin tapahtumiin. Ei mikään loistokas, mutta tekijöiltä parhaimmistoa. Maj-Lis Pitkänen (toim.) Antaa salaman tulla, minä odotan: Kalervo Palsan kirjeitä. Kumarrus hienoista teosten kuvista ja hyvin toimitetusta kirjasta! Pidän, kovastikin ja yksi niistä, jotka olisi ihan pakko hankkia itselleen. Muut meikäläisellä jo onkin. Kirjeet tuovat hyvin esiin Palsan henkilökohtaisimmat tunnot, mielentilan, suunnitelmat. Suositan kaikille, jotka ovat mieheen ja töihinsä tykästyneet! :) Pasi PekkolaLohikäärmeen värit. Onhan tämä hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin kiinalaisen yhteiskunnan kuva vallankumouksen ja kulttuurivallankumouksen aikaan sekä käytös- ja tapakoodisto ovat niiin päälleliimatun oloisia. Valitan, mutta minusta perisuomalainen ei pysty kirjoittamaan omakohtaisesti. Eikä kirjailijamies esim. prostituutiosta naisnäkökulmasta, aidosti. Olkaa vaan eri mieltä, mutta minua tämä nyppi! Lähes tunput. Saul BlackTappamisen pitkä oppimäärä. Pitkästä aikaa jännäri, joka oikeasti piti otteessaan kaikessa sairaassa julmuudessaan ja kauheudessaan. Murhaajien, uhrien sekä tutkijoiden ja viattomien sivustakatsojien kuvaukset hyviä ja tehokkaita. Tätä ei voi kehua miksikään kirjallisuuden riemuvoitoksi, mutta erittäin käyttökelpoiseksi rikosromaaniksi. Niiden kavereille tätä voikin suositella. Pirjo HeinonenRepullinen onnensiemeniä. Onko tämä olevinaan elämäkerta eli kertomus omasta ns. välivuodesta? Jos on, jotain on mennyt pieleen… Vttu ja prse ovat välimerkkejä, joista minulle aina vihoitellaan. Lisäksi tässä koko ajan on liikaa ”kommelluksia” (en pysty tod. kuvittelemaan sanaa jokapäiväiseen kieleen) ja vaikka periaatteessa opus olisi olevinansa  OK, pohjavire on jotenkin outo? Jos kirjoittaja on oikeasti myös hoitsu, pelkäisin – kirotusvihreitä on aika tärkeissä sanoissa! Enpä tiedä, käytin välipalakirjana kirjoittamisen lomassa. En suosittele, jollei halua hepuloida monesta asiasta. Ahh, onneksi iso pino muita uutuuskirjoja odottaa tuossa lukijaa. En nimittäin pysty iltaisin lukemaan enää kovin paljon, tarvitsisin uudet lasit. Oikeat siis, ei tiimariklaseja. Toinen silmä on heikompi ja sen huomaa nyt taas pahemmin. Ehkä joskus tässä voisi ne yrittää hankkia, jos.

ALLEKIRJOITUS

                             POLKA – ON SILLÄ TAAS PINOITTAIN KIRJOJA!

Lisää otsikko tähän

En keksinyt otsikkoa, tänään en edes muka-hauskaa tai muka-asiallista. Annetaan siis olla tuon ihan tarkoituksella. En tiedä, kumpi olisi parempi. Miettiä ja manailla maailman ja Suomen nykytilaa eli uutisia ja tapahtumia sekä kommentoida ja linkata. Ketään muuta se ei tunnu kiinnostavan, mutta joskus tällä saa omat ajatuksensa hetkeksi muualle. Toinen vaihtoehto on vain valittaa näitä perkeleellisiä kipuja, jotka tällä viikolla ovat taas olleet pahimmasta päästä. Kumpaankaan en voi itse vaikuttaa. Enkä tiedä, ketä kiinnostaisi lukea kumpaakaan. Alunperinkin blögi on perustettu omaksi märinä- ja väninäalustaksi eli ihan sama! ;)

Eilisen aamupäivän sain kulumaan tekemällä ruokaa. Väkersin ensin uuniin omenapiirakan, sen jälkeen paistumaan linssipihvit ja sitten sikansa saivat venepotut ja -porganat. Näiden paistuessa pilpoin ison sekosalaatin kaikista vihannesten ja fetan jämistä. Kun Belga saapui, pääsimme suoraan pöytään. Edelleen tämä on viikon paras ateria, ei voi mitään! :) Rääppeet jaoimme, riittävät vielä tälle päivälle. Ja toki muona oli molempien mielestä hyvää, sehän on pääasia. Laskin, että mukana oli viittä eri plaatua chiliä, paprikat mukaan lukien kahdeksaa. Ei paha – muita mausteita en edes uskalla alkaa luetella tai laskea.

Piti myös tehdä yhtä ja toista, semmoista pientä. Nyt kivut ja jaksut ovat olleet toista viikkoa sitä luokkaa, että ei pysty kykenemään. Belgakin sen näkee, joten hän vain imureerasi pikaisesti… Nyt ei siis irtoa! :( Harmi. Yritän pitää edes Belgan mieltä poissa omista ongelmista & näistä jutuista eli kerron vanhoja juttuja ja kommentoin viikon tapahtumia foliopipohengessä. En oikeasti tahdo, että laps alkaisi vielä kantaa meikäläisen murheita. Onneksi on Leidi Minnie, joka jaksaa kuunnella ja prakastaa, ihan milloin tahansa! >o<

Yöt ovat pitkiä ja hankalia, unet lähes kokonaan poissa. Saatan sammua tunniksi-pariksi ja herätä melko karmealla tavalla. Argh. Lääkkeet ovat kohta tapissa, vain yhdessä on varaa pieneen nostoon ja senkin teen tänään. Lortolle on turha soittaa. Enpä tiedä mitä tekisi. :(

i_am_sick_'n'_tired-55497Luettua: Siri PettersenOdininlapsi. Fantasiaa, tällä kertaa reilusti pohjoisten myyttien ollessa mukana. Alansa tyypillinen edustaja, ei tästä oikein voi mitään sanoa. Massiivinen opus yölukemiseksi? Panu RajalaNuoruuden neljäs näytös. Argh, minä niin lupasin olla lainaamatta härran tuotoksia, mutta kun muutakaan ei ollut! Ei, en pidä. Itsekehua, dropping names, ei tätä vaan jaksa enkä voi suositella kenellekään. Miten ihmeessä hän edes kehtaa näitä julkaista? :( Todettakoon, että asiaopukset ovat edes himppasen parempia. Gard SveenRaskaat varjot. Norjan vastarintaliikkeen vetaraani murhataan ja lähistöltä löytyy kolme luurankoa. Tutkimukset alkavat ja menneisyys sodan aikaisessa Norjassa tulee vahvasti esille. Peittely-yritykset ulottuvat nykypäivään asti, kuka ei pysty unohtamaan? Niin… en itse hirmuisesti pidä näistä sota-aikaan sijoittuvista kirjoista. Kirjoittajat eivät ole itse eläneet sitä aikaa, suhtautuvat yleensä hyvin tunteenomaisesti ja puolin tahi toisin rätväkästi asioihin, joista eivät ole ottaneet edes selvää. Mitenkäs tämän muotoilisi? Minun isäni oli sodassa alusta loppuun, mutta monen sodasta kirjoittavan tiedot ovat wikiperäisiä ja mielikuvituksen sekä sukutarinoiden sotkua. Tuntuu, että nyt on trendikästä kirjoittaa sodasta useammalta eri kantilta – enkä pidä minkään sodan tai muun konfliktin romantisoinnista millään tasolla. Niin, kyllä tämän kirjan luki, tosin semmoisena ”on muutakin tekemistä”-välipalana. Lasiavainta tämä ei olisi ansainnut! Pia PesonenMaatuska. Tästä pidin, tavallaan. Neuvostoloikkarin tytär tyhjentää kuolinpesää Lauttasaaressa ja törmää tavaroihin, jotka tuovat mieleen peräti omituisia muistoja. Kaksi maailmaa, jotka kohtaavat toisensa – rakkaus(ko) voittaa ja millä hinnalla? Voisin jopa suositella, vaikka joku tästäkin varmasti loukkaantuu. Hyvää työtä! Iida RaumaSeksistä ja matematiikasta. Tekijästä ei voisi erehtyä, teksti on niin tunnistettavaa. Varma tyyli, hieno ote. Mutta, nyt jo toiston ja pienen jämähtämisen makua havaittavissa? Hyvää kotimaista nykyproosaa, suositan. Tekijälle varoitus etukäteen: nyt hiukan uudistumista aihepiirin ja päähenkilöiden osalta! :) John CleesePiti sanomani… Mielenkiintoiset *not* muistelmat ennen Monty Pythonia, tosin nämä siis voisivat olla aivan kenen tahansa brittipojan! Oikeastaan mitään ihmeellistä ei siis löydy, hyvää ja todellista pojan ja nuoren miehen oloa ja eloa sodan aikana ja sen jälkeen. Oikeasti, niin mitäänsanomaton, että yökirjaksi parhaasta päästä! ;) Marko VesterbackaMinuhe tyrvääläinen: viisitoista kuukautta havaintopäiväkirjaa 2013 – 2015 jKr. Hmm, siis mies keräsi Naamatun kirjoituksensa kirjaksi ja silleensä. No, eipä itsetuntoa puutu ja joitakin hyviä oivalluksia mukana on. Toisaalta, muotoa ei voi moittia, sillä kukin kerää muistelmansa oman aikakautensa parhain keinoin. Omakehua on havaittavissa, mutta myös rehellisyyttä *toivon*- Jäi vähän sellainen olo, että näinkin sen voi tehdä. Plussalle menee, lähinnä käyttöliittymän puolella. Ei, en ole edelleenkään Naamatussa. Kiitän reippaita kannanottoja! :) Juhani KuosmanenVapahtajan varamies. Tämä on varmaan luokiteltu jossain ns. huumoriksi, mutta en minä sitä sillä otteella lukenut. Minusta tämä on hyvä kertomus suomalaisesta kylähullusta ja ajasta muutama kymmenen vuotta sitten. Syrjäkylä, jossa uskovaisuuden lyö laudalta vain juoppous. Saamattomuus ja köyhyys leimaavat sekä paikkakuntaa että ihmisiä. Pidin tästä, tietyllä tasolla kovastikin! Lukekaas pois… :) Raija HautalaSeuraa minua. Jatko tekijän edelliseen Lähtö-romaaniin. Just… ympäristön ja ihmisten kuvaus toimii hyvin, mutta juoni ei ole juoni vaan enempi suuri sotku. Tekijä sotkeutuu omaan näppäryyteensä ja kiinnostavan erilaisesta tulee jo hieman psykoottisen maaninen purkaus, joka ei kuitenkaan toimi! Kirja olisi tykännyt uudelleen lukemisesta ja kirjoittamisesta sekä jäsentelystä reilusti – yritys hyvä kymppi ja plussat Kanadasta. Muuten tekijän kannattaisi jättää opuksensa lepäämään pidemmäksi aikaa ja käydä sitten läpi uudelleen ennen julkaisemista. Tämä on jotenkin kovin keskeneräisen oloinen! Blake CrouchSalaisuus. Jos luit ensimmäisen osan, luet toki tämänkin?! Jotain uutta tulee esiin, mutta yhtä oudommaksi elämä kaupungissa muuttuu! ;) Sinänsä tässä ei ole mieltä, jollei pidä Twin Peaksin tyyppisistä jutuista, foliopipoista ja oudoista, sairaan mielen hulluista toteutuksista. Sarja sinänsä ei siis ole kummoinen, taipunee paremmin liikkuvaksi kuvaksi *ehkä*. Saskia SalomaaHelsinki-Berliini. Uudelleen luennassa, vahingossa. Kirjalla on hetkensä, sopivampi nuorelle aikuiselle, jolle elämän ja ihmissuhteiden luonteet eivät ole selvinneet. Nuorelle, jolla on vielä varaa muuttaa elämänsä suuntaa monella eri tavalla. Parhaat kuvaukset nimenomaan Berliinin kesähuveista. ;) Leena LehtolainenSurunpotku. Viimeisin Maria Kallio -dekkari, joka toimii kuten pitääkin. Tästä ei voikaan oikein muuta sanoa kuin varmaa työtä ja Lehtolaisensa lukeneet sieppaavat tämän oitis kirjapinoonsa! Huvittavaa, miten itsekin alkaa pitää Maria Kalliota tosielämän tuttuna, jonka kotielämästä ja lapsista haluaa tietää viimeiset kuulumiset. Tästäkin voi siis päätellä, että Lehtolainen osaa asiansa. :) Muutakin on tullut luettua, poikkeuksellisesti sähköisesti ja vieraalla kielellä. Vaatii vähän totuttelua. Tästä ehkä myöhemmin.

ALLEKIRJOITUS

            POLKA – JOS EI MUUHUN PYSTY, LUKEE SE KUITENKIN…

 

Asiaa tai sitten ei!

No tietysti pinnalla ovat jo pari viikkoa olleet ne kaksi asiaa: maahanmuuttajat ja hallituksen toimet *sekä asioihin liittyvät kommentoinnit*. Teen nyt poikkeuksen. Tässä päivityksessä en pahemmin käsittele näitä asioita. En taida jaksaa – tapahtuu liian paljon, liian epämiellyttäviä asioita. Minulla on muutakin märistävää. Myös tänään.

Miksi ihmeessä ihan kaiken pitää tapahtua Naamakirjan kautta? En ymmärrä. En. Enää ei voi ilmoittautua sähköpostilla – pitää ilmoitautua Lärvivihkossa. Tätä vastaan minä olen ehdottomasti. Jos en halua olla jossakin framilla, ei sitä minusta pidä edellyttää! Ihan kuin pitäisi olla Kepun jäsen saadakseen kommentoida kaupan HeVi-osaston tilaa? Prle. Nyt siis nyppii, vaikka ei pitäisi välittää. Toisaalta, minä en myöskään enää välitä vähääkään siitä, onko joku vihannes / hedelmä tms. luomua tai millä myrkyillä se on kasvatettu ja missäpäin maailmaa! Pääasia, että se maksaa vähän. Ei ole varaa olla ympäristöystävällinen edes näissä asioissa. Semivege toki olen edelleen. Mutta tämä muu – te, joilla on varaa, ostakaa luomua!

Haluaisin taas puuttua myös siihen, miksi ylisosiaaliset ihmiset louskuttavat turpaansa jatkuvasti ja ovat olevinaan parempia ja erinomaisempia kuin me muut. Hiljaiset introvertit, jotka lukevat ja elävät netissä, ovat tiettyjen ihmisten mielestä huonompia kaikin tavoin! Jopa ne idiootit lääkärit toteavat sen pääviaksi, jos minulla nyt ei ole ihmeellisiä sosiaalisia kykyjä ja taitoja. Ei se minulle ole ongelma, mutta muille se näköjään on! Sitten, puhutaanko ystävyydestä? Se on sana, jota nykyään käytän erittäin, erittäin varovaisesti. Mieluummin en käytä, koska minusta se pitää niin paljon sisällään. Se on myös sana, johon jokaisella on oma merkityksensä ja sisältönsä. Ystävällisyys on eri asia kuin ystävyys. Mieluummin olen jonkun kanssa hyvä kaveri kuin ystävä – jos tämä nyt mitään antaa julki. Ähh, lienee parempi olla tätäkään taas julkisesti pohtimatta. Häviävät ne loputkin Toverit ja Toverittaret, joiden kanssa on pidetty yhtä ja yhteyttä! :) Riittäisikö tämä taas tästä asiasta saarnaamisesta?

On niin paljon asioita, joista haluaisi taas kälättää. Ehkä jätän sen huomiseksi. Olen taas käyttänyt aamun uutisten lukemiseen, viesteihin vastaamiseen ja kaikkeen semmoiseen sälään. Pitää tästä lähteä pistämään lounas alulle eli pilppomaan vihanneksia näin alkuunsa. Tod.näk. tänään lounaalla on fisua ja vihanneksoja, mukaan on ympätty sitten rutosti mausteita.

Vielä kuitenkin yksi juttu. Huumeet ja asiallinen kipulääkitys ovat eri asia. Oikeasti. Jollei kannabista kotimaassa joskus laillisteta, on opioidien käyttö kipulääkkeenä hyväksyttävä normaalina lääkityksenä; siitä ei pidä syyllistää potilasta. Eräässä Höskän artikkelissa todetaan ikävästi, että herskaongelma on lääkeongelma, ja vtut!

pop surreal art Michael Ramstead
Luettua: Carol Shields, Blanche HowardKuiva kausi. Nimi viittaa selibaattiin. ;) Kirjeromaani pariskunnasta, joka toisen työn takia asuu etäsuhteessa. Kirjeenvaihto selkeyttää suhdetta paremmin kuin kalliit puhelut. Elämästä ja suhteesta käy ilmi paljon enemmän, myös erilaiset totuudet. Pidin tästä, jopa yllättävän paljon. Suositan, jos kirjemuoto ei käy hermoille. Siri PettersenOdininlapsi. Fantasiaa pohjoismaisen mytologian hengessä. On nyt Belgalla luettavana, mutta lajityypin taitava kirjoittaja ja sinänsä vaihtelua. Tuula SaarikoskiKaaos ja kirkkaus: muistelmat. Ei pahalla, mutta leidi edelleen laahaa PS:ea mukanaan. Saisi jo jättää sen omista muistelmistaan(kin) pois. Muuten, no, ehtaa raadollista arkea – kunnes buddhismi astuu elämään. Siitä sitten riittääkin, olisi ehkä voinut kirjoittaa siitä kuin asiasta mitään tietämättömälle eikä välillä viljellä suuria totuuksia? Hiukkasen myös tyypillinen dropping names -raivottaa. Kuitenkin, tiettyjen yhteyksien takia tämä on luettava. Karen Joy Fowler Olimme ihan suunniltamme. Perheen outous ja muistin epäluotettavuus alkavat selvitä opiskelijanuorelle vasta eräiden tapahtumien myötä. Jos siskona on ollut apina ja veli touhuaa eläinten vapautusrintamassa, entinen elämä ei voi olla vaikuttamatta nykyiseen ja tulevaan! Pidin tästä kovasti ja suositan muillekin. Anja SnellmanAntautuminen. Paljastusromaani? Ainakin tämä on kertovinaan itsestään, mutta… siinäpä se vika onkin. Sietämättömän omahyväistä selostusta oletuksista. Tunnen vain oksetusta ja myötähäpeää. Ikävää siksi, että pidän joistakin leidin romaaneista. Esiintyminen julkisuudessa ja tytärten kehuminen on normaaliyhteisössä käsittämättömän vaivaannuttavaa – myös itsekorostus julkisesti olisi voinut olla vähäisempää. Mutta, mitä voi odottaa, jos saa kaiken, mutta mikään ei riitä!!! Kirjan voi jättää suoraan lukematta, se saa jättitumput! Richard McCormick’s Pariisi. Puolikehnoja fotoja ja rasittavia reseptejä. HelMetin vikojen takia pari kirjaa oli vaihtunut toisen lainaajan kanssa ja Belgakin ihmetteli, miksi minä muka haluaisin tämän. En halunnut, selasin läpi. Ei toimenpiteitä, koska en käytä reseptejä (muuten kuin huimeisiin!). Michael ConnellyPalava huone. Harry Bosch selvittää vanhaa ampumistapausta, siinä ohessa esiin tulee toinen juttu ja tutkijakaksikon toimet joutuvat selvittelyjen alaisiksi eri tahoilla. Bosch tunnustaa myös vanhenevansa… Tekijältä viimeisiä parempi poliisiromaani, jonka aiheet ja ympäristö on kuvattu huolellisen varmasti eli taattua kauraa kaikille trillerien kavereille. Suositan genrestä pitäville! Maija PormaKaksinaamaisen miehen kuolema. Äh, lupasin olla näitä lainaamatta, mutta kirjanpuutteessa tekee mitä tahansa. Edellisten tapaan kuvaus latteaa, liian tavanomaista ja kahvituksesta ym. voi kirjoittaa vaikka sivun tekstiä. Mitään ei oikein tapahdu ja kun tapahtuu, stereotypiat ovat asialla. En kestä! Niin pitkäpiimäistä, että jopa minä kirjoittaisin parempaa. Jätä pois korista, tunput!!! Gary LachmanAleister Crowley: suuren Pedon elämä ja teot. Hieno elämäkerta, jossa paljon faktaa ja miehestä kerrottua fiktiota. Helppolukuinen, vaikka asiat eivät aina sitä ole. Mukavaa, että tämä on suomennettu. Ihan yleistietoudenkin nimissä pakko lukea -opus. Laita ihmeessä lukulistalle, jos hekuma, halut, huimeet sekä oudot ajatukset kiinnostavat… :D Vuokko SajaniemiPedot. Outoa, ihan kuin tämän olisi lukenut aikaisemmin… Ei pahalla, mutta tietyt nuoremmat naiskirjailijat vaeltavat juuri nyt hyvin samanlaisissa maailmoissa. Eli ei näin, hieman enemmän sitä omaa ääntä! Ei toimenpiteitä, seurantaan, minitunput. Paula Hotokka  – Elämänsuora. Omaa elämää tilkkutäkinomaisesti. Yleensä pidän näistä ns. tavallisen naisen elämästä kertovista muisteloista. Tämä ei nyt vaan toiminut; jokin tökkii ja pahasti. Leidin elämänkatsomus, ehkä… tunput minulta! Fanni HeleniusPitkä etappi: Neuvosto-Venäjän vieraana 1932 – 1956. Niin mielelläni sanoisin pelkkää hyvää, mutta kun näitä elämäkertatarinoita on tullut aivan liikaa viime aikoina, ne toistavat itseään eikä mitään uutta löydy! Ehkä sukulaisille muistoksi, muuten tämä ei anna lukijalle mitään uutta. Valitan, en kehtaa antaa tunppuja, mutta harkitse ennen lainaamista. Parempiakin hyllystä löytyy. :( Päivi NenonenMaleskelulupa. Aivan loistokas opus opiskeluista ja oleskelumaleskelusta Venäjällä. :) Niin tuttua, osittain, että tuli kamala ikävä Lening.. siis Pietariin ja varsinkin maaseudulle. Ne tapaamiset mummojen ja erikoisten ihmisten kanssa! Lukekaa, tämä on sitä Venäjää ja arkea, joka monelta jää kokematta turistoidessa. Isot plussat leidille tämän julkaisemisesta – ja minä ainakin toivon äkkiä paljon lisää. Antti Tuomainen Kaivos. Journalisti lähtee selvittämään erään uutisoidun kaivoksen tapahtumia sekä sitä, miksi edeltäjä jätti työnsä kesken. Alkaa tulla paljastuksia, mutta myös sisäpiirin onnettomuuksia ja kuolema liippaa läheltä. Myös ihmissuhteet ovat kovilla. Yllättävän hyvä, ehkä ekotrilleriksi laskettava jännäri, joka on paljon parempi kuin ns. tunnetuilta nimiltä julkaistut. Suositan, jos lajityyppi kiinnostaa ja odotan tekijältä lisää! ;) Inga RöningHippiäinen. Kitkeränhauska raskausromaani. Luitte oikein. :) Minä pidin tästä kaikkinensa ja jos olisin tuossa iässä sekä tilanteessa, hankkisin heti itselleni vertaistueksi. Suositan, vaikkei lapsia olisikaan ja olisi mummoiässä. Tietyt asiat nyt vain ovat niin yleismaailmallisia – ainakin naisten kesken. Rick BraggJerry Lee Lewis: omin sanoin. Muistelmat, joista ainakin minä sain hiukan erilaisen kuvan miehestä mitä julkisuudessa on eniten tuotu esille. Erilainen ei siis tarkoita aina, että välttämättä pitäisi ajatuksista ym. Ehkä rehellisyys on joskus valttia. Tai muistamattomuus. Kuitenkin, suositan rock’n rollin historiasta kiinnostuneille, keräilijöille, harrastajille. Leena PaasioMelkein äiti. Uusperheen äidin sekä lähipiirin sekavaa, ahdistavaa ja raivostuttavaakin elämää. Itse asiassa, kirja saattaa saada aikaan primitiiviraivoreaktioita myös lukijassaan. Minussa sai. Ajankuluksi ehkä sopii, ei nyt tunppuja, mutta varoitan… Pirjo TuominenVarjo vierellä käy. Leidin jännäripuolta, joka ei edelleenkään toimi kovin hyvin. Pääkaupunkiseudun sairaaloissa ja kotihoidossa kuolema alkaa vierailla hieman liian usein olosuhteisiin katsoen. Kuka on sairaanhoitaja, joka on tuttu kaikkien kanssa? Miten ja miksi hän edesauttaa tapahtumia? Ainesta on, mutta juoni leviää ja varsinkin turha taustaselvittely kismittää. Sellaista yölukemista, kun ei enää jaksa… melkein tunput, mutta selviää varoituksella. Jarmo StoorMotelli. Mies on joutunut pitämään pystyssä lähes asumiskelvotonta motellia, jossa yöpyy kaikenkarvaista porukkaa. Loistokas opus omassa lajissaan. Riittävästi rappiota, kelvottomuutta, kälmejä ja kavereita, tämä jaksoi viihdyttää ja ilahduttaa henkilökuvauksella sekä poikkeavuudellaan ahdistuneesta elämäntilannepohdiskelusta nykykirjallisuudessa! :) Lue ja nauti, ota kalja tai kaksi! :D Pierre LemaitreAlex. Tarina alkaa nuoren naisen sieppauksesta ja kuvottavasta kohtalosta. Kunnes päästään laajempaan kerrontaan, joka onkin varsin yllättävää! Ranskalaisuus punkeaa kirjasta esiin jännästi, vaikka tämä trillerin ja jännärin piikkiin meneekin. Oudon uskottava kertomus, joka vie mennessään tahtomattaan. Suositan, jos pää ja sisuskalut kestävät! Lenita LehtoSuomityttö oliivimetsässä. Kreikassa aviossa oleva expatti muistelee. Pidän yleensä näistä muisteloista ja niin tästäkin. Tavallista perhe-elämää Kreikassa, tapoja, ruokia, elämää – virastoja, rakentamista, uskontoa sekä kaiken yläpuolella laajennettu perhe, jonka mielipiteitä ja tapoja ei vain voi olla ottamatta huomioon. Pidin, vaikka jokin välillä vähäsen särähtikin. Silti – suositan kaikille, joilla ei ole itse mahdollisuutta kokea toista kulttuuria näinkään läheisesti! Satu Piispa-HakalaPieniä sankaritekoja. Romaani (vai novellikokoelma?), jonka osat liittyvät toisiinsa moniselitteisistikin. Ekoaktivismia julkisesti ja salaisesti, toisinaan jopa laittomasti. Kukin taaplaa tyylillään, vaikka ihmissuhteet ovatkin kierosti esillä. Pidin tästä tosissani, vaikka välillä oltiin aivan siinä saarnaamisen ja sormellaosoittamisen rajalla. Silti suositan, nopea ja kevytkin lukea. Sivumäärään nähden antaa paljon. Erinomaisen tiivistettyä kerrontaa, lienee hiottu useampaan kertaan. Siitäkin kiitokset. :) Taisi jäädä jotakin välistä pois, joku saattoi tulla esiin toista kertaa. Listat ovat ilmestyneet nyt epäsäännöllisesti, koska lukeminenkin on nykyään hieman epäsäännöllisempää erinäistä näköpoliittisista syistä.

ALLEKIRJOITUS

                             POLKA – RIITTÄISIKÖHÄN TÄMÄ TÄLLÄ KERTAA?

Syksy saa

Minä en! Vietin eilisen taas kirjoittaen. Sain kaikki tehtyä, jopa vähän enemmän kuin piti. Ihan hyvä. Päivä meni vähän liiankin nopeasti, ehtoo taas pidensi itseään. Jämähdin katselemaan liikkuvia kuveja. Unet ovat edelleen kadoksissa, tavallista pahemmin vielä. Milloinkahan sitä sekoaa siihen, että nukkuu liian vähän?

Belga tulee lounaalle, väkerrän pizzaa ja salaattia. Salaattia siksi, että sen näennäinen terveellisyys kompensio pizzan epäterveellisyyttä! :D Samasta syystä kannattaa syödä esim. pähkinäsuklaata; koska pähkinät ovat nykyään taas terveellisiä, ne kompensoivat vaaleamman suklaan huonot puolet ja jäljelle jää tumman suklaan terveellisyys! Kas näin helppoa on olla semivege ja syödä hurrrjan terveellisesti. :P

Kaikille kissaihmisille ja nyt myös allergisille takuuvarma syksyn ja pimeiden iltojen mukavuus: purrausautomaatti! Linkistä pääset säätämään kissan kehräystä omasta mielestäsi viehättäväksi. Käytä hyväksesi ja tee syysehtoista vielä mukavampia…

Luettua: Riikka Ala-HarjaKevyt liha. Ei niin kevyttä tarinaa naisesta teatteriproduktion takana ja miehistä elämässä tai mielessä… Ei niin ihmeellinen, että kehuisin. Reissu-, odottelu- ja yökirja. Sandra BrownMatalapainetta. Tekijältään tyypillinen rakkaus- ja rikostarina, joka palaa merkillisiin menneisyyden tapahtumiin päähenkilön siskon murhaan ym. Sinänsä paikallistason viranomaisten toiminta ja muu tuo enemmän jännitystä kuin huippukirjailijan ja tämän perheen elämä ennen ja nyt – ironista… Ei anna tämäkään aihetta ihmeempään. Mari JungstedtJoka yksin kulkee. Leidistä pitäville tasaisen taattua laatua. Ilman taustoja ei kannata lukea, vaikka nämä itsenäisiä teoksia ovatkin. Ei säväytä sen kummemmin. Tapani KoivunenAmerikkalainen painajainen: vuoteni USA:n vankiloissa. Hyvin koottu opus siitä, mitä voi Jusalassa tapahtua melkein kenelle tahansa. Jos ei ole miljoonia asianajajaan, vangittua pomputetaan vekkulisti. Kiitän kohtuullisen todenmukaista kerrontaa vankilaoloista. Tämä herra oli kuitenkin aika helpoissa paikoissa ja silti vähän karmii. Suosittelen, lukekaahan pois! J.K. JohanssonVenla. Trilogian loppu. Samaa heppoista tasoa kuin muutkin osat, sopisi sarjaksi töllön tyhmäkanavalle. Toisaalta, jos teinari saadaan tällä lukemaan edes jotain, OK. Muuten hautaisin syvälle. :( Antto Terras – Stockmann Yard: myymäläetsivän muistelmat. Yhtä heppoista ja muka-hauskaa kuin miehen roastien kässärit eli ei naurata, vaikka ilmeisesti pitäisi. Pari hyvää tarinaa, eivät pelasta koko kirjaa ja mies pitää aivan liikaa itsestään sekä toisten pahantahtoisesta pilkkaamisesta. Lasse Norres & Paavo Nurmi (toim) Kuunaama: tarinoita tähdistä. Duoda, tämä kerrontatekniikka ei kirjassa oikein toimi. Välillä ei tiedä kuka puhuu ja kenestä. Lisäksi turhaa toistoa, muuten tämän kyllä kestää lukea. Tavallaan. Kirsi MerimaaEnglantilainen solmu. Ei niin paha kuin luulisi, kahden kirjailijan yhteistyö toimii ja jos on lukenut pari edellistä jännäriä päähenkilöistä, tämä on ihan paikallansa kotimaisena perusjännärinä. Ei siis ylläreitä. Michael DobbsHouse of Cards ja Kuninkaantekijä. Auts, siis House of Cardsin ykkös- ja kakkososa, joka on yhtä junnausta ja pitkästyttävää jorinaa, politiikkaa, journalismia takavuosilta jne. Ei, ei. Ei sen enempää. Ei jaksa, ehkä ne sarjan katsojat sitten. Seppo MeriläinenPimeän rahan uhrit. Niin kotikutoinen jännäri, että jo naurattaa ja lukee ihan sen takia. Jännitystä  ja todellisuutta tästä ei kannata etsiä, mutta hiukan hupia joistakin kohdista ja ”sattumista” voi saada. Tapani HeinonenKuka heilutti pesäpuuta. Tästä tavallaan pidin eli suvun tarinaa sotien jälkeiseltä ajalta tähän päivään. Ihmis- ja perhesuhteista, vanhemmuudesta, rahasta ja sen puutteesta, hankaluuksista ja vallasta. Toimii yllättävän hyvin sekä kaupunki- että maaseutukuvauksena, vanhusten asemasta ja etovista pyrkyreistä kertovana romaanina. Voisin jopa suositella, jos aihe läheltä liippaa. Heikki HaavikkoPaavo Haavikko, isä. Tätä on jo odoteltukin, itse asiassa luulin pojan jo aikaisemmin astuvan esille kertomaan oman puolensa harvinaisen ikävistä runoilijan viimeisistä vuosista. Sen kummemmin tässä puuttumatta, suosittelen ehdottomasti, jos aihe kiinnostaa ja / tai on lukenut eräitä asiasta kirjoitettuja artikkeleita (tai kirjan).

Ja sitten, huvitusta ja ääninaurua aiheutti uutuusluettelon kirja Toleranssit ja pinnankarheus! Miten tuo osuikaan silmiin ja miksi ihmeessä se nauratti niin?! No, kuvitelkaa ihan itse: kipeä Polka, huono päivä jne. :D

Vielä muistutukseksi eilinen linkki eli käykää ihmeessä kertomassa kokemuksenne (sekä hyvät että huonot) Kelan ja sosiaalitoimiston palveluista! Nyt se on mahdollista ihan luvan kanssa!!! :)

ALLEKIRJOITUS

                               POLKA – TAAS SE VAAN LUKEE JA SYÖ

Jotakin uutta

Kohta mennään taas eli sinne hammaslekurille. Taksot tilasin eilen, samoin ensi viikon reissun. Lopultakin ja monien ilkeiden *siis minun* kommenttien jälkeen Leka-takson tilauskeskus Tsadissa ottaa muistiin soittajan hetun, osoitteen ja ajo-ohjeet sekä muut simppelit, pysyvät tiedot! Kiitos!!! :) Tästä olen jaksanut keväästä lähtien urputtaa joka kerta, kun Leka-taksolla ajelen ja kuljettajan kanssa juttelen. Jokainen kuski on ollut samaa mieltä, että olisi helppo toteuttaa ym. No, ei se ihan niin toteudu kuin toive oli, mutta on tämä nyt kuitenkin paljon parempi kuin se tosi pitkä lista toistettuna henkilölle, joka ei välttämättä silti saa kaikkia tietoja ylös! Lisäksi kysyin, onko jonotus helpottanut ja väittivät että olisi. No, se nähdään sitten ensi viikolla. Toiveita on.

Duh, Hörhö poikkesi eilen pikaisesti residenssissä. En olisi millään jaksanut, mutta jotenkin hän aina osaa ylipuhua meikäläisen. ;) Eipä siinä mitään, hetki käläteltiin ja sain terviisiä vanhoilta kavereilta sekä kuulin tärkeimmät Malmin juorut. Ei kyllä mene Hörhölläkään loistokkaasti. Vanhoja ja kipeitä hippejä kumpikin.

DyNnyKeskustelut netissä vellovat kiivaasti eri asioiden ympärillä. En edes uskalla tässä puuttua mihinkään, ei juuri nyt. Tuntuu, että kaikki sanomani ja kirjoittamani on jotenkin liikaa / liian vähän. Sosiaaliset taitoni ovat vuoden erakoitumisen seurauksena paljon tavallistakin kehnommat, tunnustan! *nolo*

Luettua: Jouko HeikuraAsemapaikka New York. Jahas, tämä jotenkin toimii ikäänkuin fiktiomuisteloa, joka on tietty ihan OK. Lukeehan sen, mutta nuo mielipiteet ovat välillä niin garmiwia, että pelottaa… Graeme CameronNormaali. Ihan tavallinen mies, jolla on hieman epätavallisia harrastuksia. ;) Ei nyt ihan parhaasta päästä trilleriäkään, mutta toimii lajissaan jopa melko hyvin. Sadie JonesEhkä rakkaus oli totta. Odotin enemmän, mutta tuli vähän jaabailevaa jorinaa. Ei enää minulle, ei. Odotin tod. 60 – 70 -luvun kuvausta, mutta sekään ei toiminut oikein millään tasolla. :( Camilla LäckbergLeijonankesyttäjä. Jos pitää tekijän edellisistä, pitää tästäkin. Mitään uutta ja mullistavaa ei ole; perhe kasvaa, ihmissuhteita ruoditaan, samoin perheiden ja varsinkin lasten kohtaloja. Luotettava opus, jos genre on mieleen. Luke HardingSnowden: maailman halutuin mies. Olihan tämä pakko saada käsiinsä l. suomeksi. ;) Suosittelen, kiinnostava selvitys miehen toimista ja siitä, mitä tapahtui sekä tietysti kuka halusi (ja haluaa) millaisiakin tietoja! Jännää, minun mielestäni tästä on aikaa jo vaikka kuinka kauan! Minna LindgrenEhtoolehdon tuho. Kolmas opus sarjasta ja aika synkkä, jotenkin. Herjat ovat vähän kuluneita, tapahtumat eivät naurata ja apea tunnelma vallitsee. Makaaberia hupia ei jostain syystä löydy, vaikka sitä kai tässä yritetään tuoda esiin. Enpä tiedä, ei innostanut. :(
ALLEKIRJOITUS

                                             POLKA – EX-SAPELIHAMMAS!