Lisää sitä samaa…

Ei, en yllytä syömään mitään lisää. Kunhan olisi yhtä hyvä päivä kuin eilisehtoona. En-melkein-uskalla edes kirjoittaa, mutta minulla oli ainakin ihan mukavaa itsekseni. Oli hiljaista ja rauhallista *no, niin täällä on aina*, luettavaa, katsottavaa ja paijauspuutteinen yltiösosiaalinen kissa. :) Mikäs tässä on ketkutellessa? Ai, miten niin itsekeskeinen ja omahyväinen? *tsihih, ja muka-hauska*

Kirjoittamisista osa jäi tälle päivälle ihan toimituspoliittisista syistä; en saa mitään eteenpäin ennenkuin tänään puoliltapäivin. OK, syy siis lukea kaikki uudestaan ja korjata, jos tarpeen. Sen jälkeen siirryn laatimaan lounasta Belgalle. Njam. ;) Onnistuin eilenkin säätämään oman lounaani jopa erittäin kohtuulliseksi (juu, yritän olla kehumatta) – tosin mussutin niin paljon hedelmiä, että en kehtaa edes kertoa. ;) Ehtoon iloksi löysin lisäksi pinon katsomatonta liikkuvaa kuvaa, jei! Nukahdin sitten siihen, nappi korvassa ja kone auki. Heräsin vasta sen obligatorisen unijakson jälkeen eli tarvitsin lisälääkitystä. Nappi nassuun ja vielä unta tunti, sitten jopa toinen. Ei paha, melkein 4 h kaikkinensa. On se enemmän kuin moneen päivään.

Kuten tästä jahkailusta huomaatte, ei minulla ole mitään kerrottavaa. Ei ainakaan mitään mullistavaa. Skitsoan maanantaista labra- ja rtg-keikkaa, koska se nyt vaan on niin helkkarin hankalaa; lekatakso, ryömiminen taksoon ja saiskuun, taas soittaminen ja piiiitkä odottelu jne. Menee niin hankalaksi, etten samalla reissulla pysty hakemaan lisäappareita. Av-keskus on toisessa rakennuksessa enkä pysty kävelemään sitä matkaa ilman apuja yksikseni. Tarvitaan siis älytöntä tsemppausta vielä toiseenkin reissuun samaan osoitteeseen. Ketuttaa, koska tuo tuntuu niin turhalta, puhumattakaan kivuista. :( Ärrrhhhh.

Siirryn mieluummin tuonne kirjan pariin ja samalla miettimään niitä lounasappeita. Ei tässä muuta. Eläkää tekin ihmisiksi! :P

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – ETUKÄTEISPANIIKKIA JA KETUTUSTA

Hush, tiehensä tämä viikko!

Heti maanantaina toivoisin tämän viikon olevan jo ohi. Ensi viikolla on ne labrat ja rtg. En minä niitäkään nyt niin hinkua, mutta tämä jouluhässäkkä on epämiellyttävää. Ei, eihän se minua muuten koske, mutta mainoksia on vaikea eliminoida eikä radiota viitsi jatkuvasti käydä säätämässä muille kanaville. Sitä j:n hehkutusta en millään jaksaisi! Mikä ihmeen pakko tässä maassa on vieläkin viettää nuita päiviä vain tietyllä tavalla. Tässä menisin komppaamaan nyt Brittejä ja pubeja eli jos olisi mahdollista noin liikkumisen puolesta, haluaisin viettää joulun pubissa kumoamalla vähän juomaa ja kälättämällä jostain arkipäiväisistä asioista ja sitten kotiin nukkumaan. Mutta kun siis ei. :( Tosin moni muukaan ei vietä j:a, erittäin perustellusti!

Uutisiakaan en taida jaksaa kommentoida. Riittänee, että käytte lukemassa tarkemmin Höskän jutun siitä, miten vähänkään varakkaammat  pitävät pienituloisia roskasakkina! Meikäläisen lukuoikeus Höskään loppui, joten en viitsi linkatakaan siihen. Tässä asiaa liippaava toinen juttu, jossa on muutakin aiemmin kommentoimaani…

Hrrrhrhrr, täällä on taas huisin kylmää ja vetoista. Näpit jäätyvät, joten ei tässä sen enempää. Terviisiä niille, jotka mieluummin elävät omaa elämäänsä kuin pakkoviettävät noiden yleisten traditioiden ohjaamaa kulutusjuhlaa.

ALLEKIRJOITUS

  POLKA – VÄSY, KYLMÄ JA KETUTUS EI OLE HYVÄ YHDISTELMÄ!

Löytyykö upouusia märinöitä?

No, eipä kai ihan aamusta – mutta odottakaas iltapäivään asti! Kyllä minä ehdin mieleni siihen mennessä jo pahoittaa moneen kertaan…

Kyllä minä nyt kuitenkin haluan kommentoida tätä valelääkärijuttu. Jo hemmon paljastuttua melkoisen kohun seurauksena olin sitä mieltä, että kertoman mukaan hän *ainoana lääkärinä* jaksoi kuunnella esim. vanhuksia ja näiden ongelmia, moni tuli mielestään autetuksi. Eikö tämä ole hyvä juttu? Eipä tietenkään normilekureiden mielestä! Eihän nyt aasiakasta sentään pidä kuunnella eikä varsinkaan uskoa. Nyt valelääkäriä syytetään kahdesta taposta (ja kuolemantuottamuksista). Normilääkärillä on sama määrä lusikkansa nurkkaan nakanneita jäännösasiakkaita, mutta tätä kutsutaan yleisesti hyväksytysti ”potilasvahingoiksi”. Aivan sama juttu! Normilääkäriä paijataan päähän ja yhtään mukisematta maksetaan palkkaa ja palkkioita. Valelääkäriltä peritään maksettua palkkaa pois, miljoonan verran. Tästä voisi muuten näin tyhmä eukko päätellä, että palkka oli 100 000 vuodessa. Hmph. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi sen, kuka olisi ja millä koulutuksella  oikeutettu saamaan tuon rahasumman. Toisaalta, kaikenlaiset terapeutit ja hoitajat saavat toimia ilman mitään lupeja (jos eivät siis mainosta suorittaneensa lääketieteellisiä tutkintoja ja terapoivat / hoitavat jotain… sanotaan nyt vaikka huuhaata) ja veloittaa mitä ikinä kehtaavat. Hmph. Tässä kärsii eniten *ja taas kerran* luottamus kaikkiin lekureihin!

Enpä taas mekkaloi enempää, lukekaa niitä otsikkolehtiä. ;) Minä olen vähän väsynyt, valvoin jo toisen yön eikä se naurata.

Tänään Belga tulee lounaalle, tarjoan ruokaisempaa salaattia sekä venepottuja ja -bataattia. Jälkkäriksi teen taas omenakrumpelia, jos en muuta keksi. Meillä on siis jälkkäriä kerran viikossa, joskus jälkkäri muuttuu myös kaffen kanssa kauppapäivänä nautittavaksi. Ähh, se on jotain makeampaa, muffareita – krumpelia – jee, nyt muistin, meilläpä onkin piparitaikinaa pakkasessa. Ei, sitä ei tänäkään vuonna paisteta. Se on niin jumaleissönin hyvää raakana kaffen kanssa! :P

Pakko tässä on yrittää nauttia edes ruuasta, niin kauan kuin aikaa on (n. 3.5 viikkoa siis)! Menen narskuttamaan omenaa…

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – VÄSYNYT JA KETTUUNTUNUT, KUTEN TAVALLISTA

Oman kurjuutensa arkkitehti?

Sitä ollaan taas vaihteeksi enemmän kipeänä, ei mitään uutta. Innostuin *not?* eilen pyykkäämään ihan itse sekä siinä sivussa raivaamaan keittiön hyllyjä. Samalla keittelin muonaa itseni iloksi. Multitaskaamisen myötä jäykistyin jo siinä touhutessa ja tiesin, että ilta, yö ja tämä päivä ovat pahoja. Kyllä. Unta tuli melko täsmälleen 3 h, enempään ei pysty – kivut ovat liikaa. On tämä niin perheestä! Jos nyt pystyykin kipujen kanssa vähän jotain tekemään, tilanne pahenee entisestään. Toisaalta on sanottu, että pitäisi… jne. Argh! Tämä ei ole ihmisen elämää. Tässä ei voi puhua minkäänlaisesta elämän laadusta!

Pitäisi tehdä muutamakin kirjoitushommaa tänään, mutta juuri nyt päätin siirtää nekin huomiseen. En pysty istumaan niin pitkään. Sekin vielä. Ei ole kovin hyvä aamu, vaikka söin jo puolikkaan onemankin. Uutiset eivät ainakaan paranna oloa. Eläkeläisköyhyydestä tehty tutkimus vain todentaa sen, mistä minä ainakin olen puhunut jo pitkään. Minä en pidä itseäni köyhänä, pienituloisena kylläkin ja sen takia jotkut mahdollisuudet vain on suljettu pois. Elämästä. Ikävä kyllä, meitä on paljon ja tällä tarkoitan ennenaikaisesti eläkkeelle joutuneita, kuka mistäkin syystä. Sama joukko tulee taas kärsimään asiakasmaksujen korotuksesta ja Lekan vekkuleista omavastuuosuuksien nostosta ja muista salamyhkäisistä hommeleista.  Penään vain jatkuvasti sitä, miksi sairaan pitää itse maksaa joka ikinen penni siitä, että makaa kipujen kourissa ja ilman apuja? Parempi olisi tarjota syanidipiltsuja suoraan! :(

Minun pitäisi käydä tarkistamassa näkö, jotta voisin hommata oikean vahvuiset lasit. Pitäisi hoitaa pari muutakin asiaa. Ei, ei vaan käy. En pysty yksin, sen huomasi taas eilen. Juu, pääsen ovesta ulos… ehkä… mutta… antaapa taas olla. Jospa saisi Hörhön kiinni ja häneltä erään yhteisen tutun numeron. Katsokaas, joskus sitä on pakko tarttua oljenkorteen. Mukavaa se ei missään nimessä ole, mutta ehkä toimii. Grrr.

Luettua: Vepe Hänninen – Uusi alku. Kylmäverisesti sinun -sarjan henkilöiden elämää 8 v. myöhemmin. Yleensä en hirveästi pidä näistä alunperin TV:lle tehdyistä jutuista, tämä on ehkä himppasen eri asia… Kyllä tämän ihan mielellään luki, kohtuullinen poliisiromaani. Päähenkilöillä on myös siviilielämä, jota kuvataan toisinaan ehkä liikaakin. Eiiii paha, ei. Jokin kuitenkin estää kehumasta tätä enempää. Kari PalinJäljitys. Harri on entinen laitapuolen kulkija, nykyinen ”kunniallinen ihminen”. Kun hänen poikansa tapetaan julmasti, elämälle jää vain yksi tarkoitus: etsiä tappaja! Tässä oli paljonkin hyvää, mutta uudelleenkirjoittaminen tai karsinta olisi vielä parantanut tekstiä. Ei mikään suuri romaani, mutta kelpoinen ja hyvin Tsadia ja tavallisen ihmisen elämää kuvaileva opus. Sopii yö- ja odottelukirjaksi. Sisko KoskiniemiKääntöpuolella lapsuus. Kaija on sosiaalityöntekijä ja työskentelee poliisiaseman yhteydessä. Töitä poikii erilaisten rikosten yhteydessä – ensin huolehditaan lapsista. Osa voisi olla hyvin tottakin, osa ehkä ei. Kerronta ei aina toimi ja jos kirjoittaja on käyttänyt omia kokemuksiaan ja asiantuntemustaan pohjana, osa toimista on hieman arveluttavia. Siitä huolimatta tämä on ihan lukukelpoinen, mikäli ei itse ole työskennellyt alalla tai siihen läheisesti liittyvissä hommissa. Ei tämä mikään sensaatio ole – romaani, muistakaapas se. Danielle SteelOsoitteena Charles Street 44. Hömppää, mutta taitavaa ja luettavaa sellaista. Francescalle jää avioerossa mukavan erilainen vanha talo Manhattanilla. Hän ei kuitenkaan pysty kulujen takia asumaan siellä ottamatta vuokralaisia ja hiljalleen taloon keräytyy pieni ydinjoukko ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa kanssa. Yhteisöasumista nykypäivänä kuvattuna ilman ihmeempiä analyyseja; mukana tietty rakkautta ja rhomandiikkaa, jännitystä ja kälmejä tapahtumia. Sopii oikein hyvin luettavaksi silloin, kun on kyllästynyt todelliseen maailmaan ja ihmisiin. ;) Hömpälle on aikansa! Neil Young –   Special deluxe: muistelmia elämästä ja autoista. Pidän kovasti herran kirjoitustyylistä, se on mukavan jutusteleva, omat piirrokset ovat hienoja ja kirja toimii! Tämä vie mukanaan 1970-luvulle, toisinaan taas kehittämään aivan uusia ideoita. Osa tarinoista on kerrottu jo aikaisemmin, mutta tässä kerrotaan myös kaikista hänen omistamistaan autoista *johon en – ihme kyllä – kyllästynyt*. Suosittelen Neil Youngista pitäville sekä kaikille vanhoille ja uusille hipeille, hämyille ja muuten vain hieman erilaisille ihmisille. Lars PetterssonVerijäljet lumessa. Koutokeinossa löytyy autoonsa ammuttu mies, uhri ruotsalainen poliitikko. Norjan poliisi on helisemässä, kun tutkintaan mukaan änkeää kahden maan suojelupoliisi. Samaan aikaan kaivosyhtiö haluaa käynnistää uudelleen toimintansa pienessä saamelaisyhteisössä, maanomistusoikeudet eivät voisi olla epäselvempiä porotalousalueella, ainakaan poliisin mielestä kaikessa ei tunnu olevan järkeä. Toisen murhan jälkeen tunnelmat alkavat olla kireät ja vanhat sukuvihat nousevat kysymyksenalaisiksi. Minä pidin tästä, yllättäen. Hiukan kerronta (vai käännös?) tökkii eli ei ole aivan perussujuvaa, mutta muuten saamelaisten asemasta tässä hyvää kuvausta. Myös kaivosasiat ja maanomistus tuntuvat koskettavan läheltä, joten tätä voisi suositella mikäli aihe muuten kiinnostaa. Jännite säilyi loppuun asti eikä kirjassa oikeastaan ollut mitään turhaa. :) Liza MarklundRautaveri. Viimeinen Annika Bengtsonista kertova romaani, ehkä myös tekijän viimeinen kirjallinen tuotos muutenkin *sanoo hän itse*. Selvittämättömät rikokset vainoavat, samoin Annikan henk.koht. elämä on jälleen kriisissä ja jotakin on tehtävä myös ahdistukselle. Tyypillistä Marklundia, ehkä hieman nihkeämpääkin… Silti mukana ruotsalaisen yhteiskunnan perhearki ja feministinen ajattelu, jotka tekijä on tuonut itsestään selvinä asioina mukaan dekkareihin. Samoin päähenkilöiden perhe-elämän, ihmissuhteet, ajatukset, ongelmat… Kannattaa muistaa, että lajissaan Marklund oli aikanaan ykkösluokkaa. Tämä ei yllä parhaimpaan, mutta aikaisemmat opukset lukenut ottaa tämänkin mielellään kirjapinoonsa ja minäkin hieman nostalgisista syistä suositan. Ronja TyrenKun kotona ei ole tilaa. Fiona kouluttautuu psykoterapeutiksi ja tapaa työssään julmuuksia, joita ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Lapset kohtaavat vääryyksiä kotonaan, miten hän voisi niihin vaikuttaa? Erityisesti Jessen asema ja kohtalo mietityttävät… Sorry, mutta jokin tässä kirjassa tökkii enkä voi sille mitään. En siis ainakaan suosittele, kuitenkin tämä tiedoksi. Paula SalomaaViikingin varjossa: Katja Halmeen tarina. No juu, vähän kuin numerolehteä lukisi. ;) Eipä silti, on tässä jotain mielenkiintoistakin. Enempi kuitenkin sellaista juorulehtitavaraa, ikävä kyllä. Siksi lukeminen ei ole niin kiinnostavaa kuin voisi olla. Valitan, se on lähes tunppujen paikka! :( Catharina Ingelman-SundbergRyöstön hetki kullan kallis. Keinutuolikopla palaa jälleen toimimaan vanhustenhoidon nimissä… ;) Ei niin pientä pankkia, etteikö sitä ryöstää kannattaisi. Eikä niin pientä murhetta, etteikö tämä yhteenliittymä sitä voisi hoitaa. Tämä on ilmeisesti olevinansa ns. huumoripläjäys, mutta ei naurata. Ei naurata siksi, että tämä on melkein-totta sekä Ruotsissa että Suomessa, rikoksia lukuunottamatta. Antaahan tämä turhaa toivoa kaikille, jotka kärsivät elosta (säilytyksestä) vanhustentaloissa tai vastaavissa, ilman asianmukaisia elinolosuhteita. Jos olet näitä jo lukenut, lue pois. Ehkä uusi lukija aloittaisi mieluummin sarjan ensimmäisestä. Jyri Hokkinen –  Rypsisade. Tästä minä jossain määrin jopa pidin, hiukan yllätyksenä itsellenikin. Entinen rikospoliisi, Tapio Foka Fokin toimii ovimiehenä Helsingin Sörkassa. Lomatkallaan Tukholmaan hän riitautuu kolmen venäläisen miehen kanssa. Foka saa oppia, kuinka kovan hinnan voi yhdestä harkitsemattomasta teosta joutua maksamaan ja kuinka onni voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi. Miksi nuori naispoliisi tutkii Juudaksen evankeliumia ja miten asiaan liittyy kuollut nuori nainen, jolla oli omituinen tatuointi jalassaan. Tarina kulkee hyvin eikä tässä muutenkaan ole huomautettavaa kovin paljon. Lukemisen puutteeseen! :) John Grisham Vuori. Vuonna 2008 Samatha Koferin ura newyorkilaisessa lakifirmassa on nousukiidossa – kunnes lama iskee, ja turvamiehet saattelevat hänet pakkolomalle. Samanthaa ”onnistaa”, sillä hänelle tarjotaan vuoden palkatonta työjaksoa virginialaisen pikkukaupungin oikeusaputoimistossa. Suuri osa jutuista on avioeroja ja muuta tavanomaista. Alueella on kaivostoimintaa ja isot yhtiöt eivät kaihda rankkojakaan toimia saadakseen haltuunsa maata, välttyäkseen kaikenlaisilta korvauksilta mm. työssä vammautuneille ja sairastuneille työntekijöille. Sam löytää hyviä ystäviä, mutta pahempia vihollisia kaivosyhtiöiden puolelta. Tekijältään tyypillinen laki & oikeus -romaani, tällä kertaa kuitenkin hyvin maustein. Hiilikaivostoiminta tuhoaa luonnon ja ihmiset eikä tämä Grishamiakaan ilmeisesti miellytä! Hyvä puheenvuoro siitä, mitä avolouhos voi saada aikaan ympäristössä, jos ei piitata muuta kuin rahasta ja tuotannosta. Suositan, sillä harvoin jusalainen miljonäärikirjailijakaan uskaltautuu korporaatiovastaiseen työhön. ;) Sekin on kiinnostavaa, että tässä puhutaan Keski-Lännen ongelmista, joita harvemmin kirjallisuudessa välitetään käsitellä eli siitäkin plussat. Tuula T. MatintupaPimeyden kääntöpuoli.  Kirjailija Helena Väkerö löytää miehensä kätköistä kirjeen, joka on osoitettu hänelle. Kirje on tullut kaukaa.Käynnistyy sarja outoja tapahtumia. Antero Väkerö joutuu ilkivallantekojen kohteeksi, ja Helenan rakastama puutarha tuhotaan. Sitten kaikki kärjistyy kohtalokkaaseen automatkaan… Sukuromaani, joka taipuu jännäriksi tapahtumien myötä. Jotenkin jokin tässä taas hiukan tökkii, kuten tekijällä aina *valitan*. Mikäli pidät kirjoittajasta, siitä vaan ja lainaa tämä. En osaa sen ihmeemmin sanoa, mikä näissä häiritsee minua – pitäisi ihan erikseen paneutua asiaan. Kas, ja nyt taas mietin, että tästä listasta puuttuu jotakin? Olisiko jäänyt yksi satsi kirjoja merkitsemättä? Onhan se mahdollista, koska pääsen tsekkaamaan HelMetistä lainaushistorian – hmph. Antaapi olla, muistaisin kyllä, jos jotakin todella poikkeavaa olisi jäänyt mainitsematta.

ALLEKIRJOITUS

            POLKA – SE EI ITSEKÄÄN TIEDÄ… YHTÄÄN MITÄÄN!

Uusi viikko, uudet märinät!

Uusia, täysin koskemattomia märinöitä ei varmaan ole tarjolla. Lupaan tehtailla kuitenkin vanhoista ketutuksen aiheista kehiteltyjä väninöitä ja tavan mukaan linksuttaa niistä. Tiedän, ei se monia kiinnosta. Vielä harvemmat haluavat *tai uskaltavat* kommentoida, ehkäpä juuri Ison Veljen valvonnan takia. Muistutan tässä, että minä julkaisen jokaisen kommentin – mikäli se ei loukkaa suoraan ketään tai jos se on kohtuuttoman asiaton. Minua ja tekemisiäni saa toki loukata, kunhan varautuu ryöpytykseen. ;) Mainokset ja asiattomat kommentit (ja linkit) jätän julkaisematta. Enkä muuten seuraa lukijamääriä tai osoitteita, joista blögissäni on käyty. Tämä on täysin tahallista.

Nyt kun olen moneen otteeseen kirjoittanut eläkkeestä ja sen riittämisestä, onkin mukava todeta, ettei hra Tiitinen varmaan joudu asioimaan fattassa! Tiitisen saama kuukausieläke bruttona on suurinpiirtein sitä luokkaa, jolla monen vanhuuseläkeläisen on tultava toimeen koko vuosi. Halloo! Ajatelkaa tätä ihan pieni hetki. Kuka voi olla niin arvokas yhteiskunnalle, että hänen kuukausieläkkeensäkin on tuota luokkaa? Tässä ei muuten edes kerrota, mitä muita etuuksia hän saa (tai mitä hänelle jää) – tahtoisin tietää!?

Tahtoisin myös tietää, mitä järkeä on rakentaa 15 neliömetrin kanakoppeja eli vuokra-asuntoja tarvitseville?! Sato tietää ja osaa perustella varmasti, koska se niitä rakentaa. Vuokra ”vain” 500 euroa/kk. Asunnossa parvi, talossa paljon yhteistiloja. Jep, hetken kuulostaa hyvältä. Mutta, näissä ei pysty asumaan hiukankaan liikuntaesteinen henkilö. Muutenkin näen tässä jotain omituista, koska Sato & VVO myivät normivuokrakämpät ja tarjoavat nyt vain huippuhintaista Lumo-konseptia. Toki ymmärrän, että siinä taotaan vain rahaa. Mutta mistä hemmetistä meikäläisen tapaiset oudokit saavat edullisen vuokra-asunnon? Maksan itse vuokrani enkä saa mitään tukia, joten siinä jo tipahdan myös jonosta! Oikeasti. Koko järjestelmä Suomessa rakentuu näemmä sille, että asumistukea saavat lähes kaikki. :o

Ufffff. Ehkä ei enempää tänään, tämäkin taitaa olla lukijoille jo liikaa! Jospa sitten ruoka-asiaa? :) Kuten lupasin, väkersin eilen altaallisen makaroonilootaa. Siitä tuli aivan hervottoman heekkuva. Söin simona kaksi pientä kipollista ja laitoin pakkaseen kaksi isoa annosta. Olin tyytyväinen sekä ruokaan että itseeni. Tänään vuorossa jotakin muuta, josko kasviskeiton tekisi… On niin paljon puuhaa eli asioita hoidettavana, mm. kirjallisesti sekä pyykkikoneen voimalla, että ruoka saisi olla itse itsensä keittelevää sorttia.

Nyt kuitenkin aamuomppo ja työlistan tsekkaus.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE TEKEE, TEKEE SE, VAIKKA HITAASTI JA VAIVALLOISESTI

Hissuksiin…

Ollaan hiljaa, liikutaan hiljaa! En häiritse *toivottavasti* ketään enkä mitään. Ettei ketään vain loukkaa minun epämiellyttävän ulkomuotoni sekä erittäin kehnon liikkumiseni näkeminen tai märinä-väninän kuuleminen. Kas, siitä voi tulla varhaisnuorille ihan paha olo ja vanhemmille vielä pahempi. Näin hissukseen lymyillen en aiheuta toivottavasti pahennusta. Tähän päälle aika ilkeä virnistys.

Eilinen meni taas kirjoitushommissa, 2 050 sanaa + erikseen yht. laskettuna hieman alle tuon määrän. Ei paha ollenkaan, tosin helkkarin kipeäksi siinä taas itsensä sai. Anteeksi ja juu, eipä tietenkään pidä valittaa jotakin korvien välissä olevia juttuja! :P Sehän on oma vika. Grrrrrrr.

Olisi taas niin paljon valitettavaa, mutta en enää jaksa edes sitä. Ihan sama, mitään ei tapahdu! Siispä katsotaan uudistuuko mikään, kun Y-säätiö hankki omistukseensa VVO:n ja Saton susikalliit vuokrakämpät. Arvaus: ei yhtään mitään, koska vuokria tuskin alennetaan. Ei se kyllä minua juuri nyt koske, mutta jos tästä pitää muuttaa jonnekin? Tai olisi pakko, koska asun liian kalliisti *ihan siitä syystä, että en saa mitään tukia ja helpotuksia*. Nyt en pysty tätäkään ajattelemaan pidemmälle, koska Peijainen…

Hyvänä uutisena Euroopasta Skotlannin kannabistilanteen käsittely, joka toivottavasti muuttaisi ajatuksia täälläkin. Kunpa edes lääkekannabiksesta uskaltaisi puhua ja sen saanti olisi helpompaa (ja tietty halvempaa). En minä tämänkään asian eteen mitään ole tehnyt, koska Peijainen… Pitäisi kyllä, koska nykyiset raksut eivät pure enkä saa edes nukuttua kipujen takia. Ai niin, tosiaan, nehän olivatkin korvien välissä. Syödään sitten ibuprofeiinia kourakaupalla ja päälle rajuja opiaatteja, nehän ovat niin terveellisiä!

Ei minulla ole mitään kerrottavaakaan – en jaksa / halua jahkailla enempää. Tänään Belgalle lounaaksi tarjotaan vanhanaikaista peruna-vihannes-kalalaatikkoa sekä sekasaladoa, kaffen kanssa vissiin onppukrumpelia. Ainoa ilo on syöminen. Eikä sekään aina ole niin hirveän mukavaa.

ALLEKIRJOITUS

                                    POLKA – VAIVAINEN MATTO

Me, Myself and I

Minäkö muka itsekeskeinen? :o No, kyllä… tavallaan. Tuntuu, että nykyään ei ole vaihtoehtoa. Tiedän, että monella menee huonommin. Maailmalla noin yleisesti ottaen todella monella ei ole edes sitä kauraryyniä ja porkkanaa. Eri asia on sitten se, pystyykö ja jaksaako miettiä koko maailman ongelmia *no, joskus*, kun pitää vain yrittää pysytellä jotenkuten hengissä. Ja onko sekään välttämätöntä? Ehkä ei, mutta se on ilmeisesti jonkinlainen sisäänrakennettu järjestelmä. Onneksi voi aina kommentoida, koska kommentoija on aina oikeassa!

Toimeentulosta sen verran, että en valittaisi, jos a) pääsisin liikkeelle edes vähän b) kivut eivät veisi ajatuksia jatkuvasti c) ei tarvitsisi koko ajan varautua ylimääräisiin lääke- ja lääkäri- ym. kuluihin. Minä tulisin ihan hyvin toimeen, jos ei olisi näitä kirottuja kipuja ja niihin liittyviä muita ongelmia. Minä jopa ihan vakavasti harkitsisin muuttoa jonnekin Huitsin Nevadaan, kuten on suositeltu kaikille ei-tuottaville ihmisjätteille. Samaa näyttää ajavan Shipilän hallitus. :o Ihmisjätteiden kaatopaikkoja siis suunnitellaan. En ymmärrä. Suomessa on pakko asua jossakin. Otsikkoon viitaten Minä olen tapellut asumisesta jatkuvasti n. 40 vuoden ajan! Saa nauraa, mutta koskaan ei ole voinut kehua asumisen olevan halpaa ja mukavaa. En myöskään muista, että joskus olisi voinut käyttää rahaa laskeskelematta eli ottamatta huomioon tulevia laskuja tms…

Ei minua huolestuta muu kuin se, että kommentit em. linkkeihin näyttävät taas, miten kovia arvoja Suomessa tällä hetkellä kannatetaan. Jokainen yrittää tietysti pitää vain oman (ja perheensä) pään pinnalla ja selvitä itse, mutta miksi hyökätä rajusti toisia vastaan? Kyllä minäkin olen ihan hemmetin itsekäs, mutta en minä ketään voi edes sanallisesti tuomita siitä, että jotkut ovat rahakkaampia. Toivoisin vain, että ne rahakkaammat eivät mestaroisi meidän muiden asumista ja ruokapolitiikkaa sekä vapaa-ajan viettoa. Eniten vistottaa ihmisryhmä, jolla on omaisuutta ilman omia ponnisteluja – tiettyjen sukujen peritty varallisuus ja asema ei voi oikeuttaa olemaan pösilö!? Sovittaisiinko niin, että minä en puutu heidän törkeyksiinsä, jos he eivät puutu minun kotiini ja semivegeilyyni?

Ärh, ei tuossa ylläolevassakaan taas viiden minuutin tauon jälkeen näytä olevan järkeä. Haja-ajatusalue koko blögi. Kunhan yritin olla valittamatta heti kärkeen, mutta eihän se onnistu. Jospa sitten todellakin ihan sitä itseään eli tänään Belga tulee käymään kaupoilla ja asioilla. Tuoretavarat alkavat olla loppu, onneksi on aivan helkkarin hyvää mûslia juggan kanssa syötäväksi. Suorastaan loistokas tuote, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja jossa kaura oikeasti maistuu! Ei tämä ole mainos, mutta söin juuri pienen annoksen, koska piti raapia raksut nassuun… Yllätyspostiakin näyttää olevan tulossa! Jännää. Minulta taas lähtee pino postia, toivottavasti yllättää myös saajansa. :) Josta tuli mieleen, että postilakon jälkeen tuli pari jömmakirjettä Valentiinolta. Mukavaa, että ne tulivat – tosin oudosti jaettuna sillä viime viikolla tuli jo aikaisemmin päivättyjä kirjeitä jne. No, kunhan tulevat! Hänellä näyttää olevan sama ongelma siellä eli muutto toisen osavaltion syrjäseudulle alkoi viivästyttää osittain myös kirjeitä Finlandiaaniasta – paikallinen postitoimisto antaa joka kerta eri summalla postimerkkejä tänne tuleviin kirjeisiin ja tuntuu olevan täysin tietämätön Finlandiaaniasta muutenkin. Kerran on esitetty otaksuma, että tämä on jonkin osavaltion pikkukaupunki. Naurakaa pois, mutta toisaalta ymmärrän tämän: Jusalassa on niin monta Pariisia, Lontoota ja Springfieldiä, ettei tuo ajatustasolla ihmetytä *muistetaanpas se yleissivistyskeskustelu taannoin*.

Duh, ei minulla ole yhtään mitään asiaa, koska mitään ei tapahdu. Hoitotakuun mainitsema 3 kk raja on nyt rikottu, seuraava raja on 6 kk. Minä ehdin tulla hulluksi ennen sitä, koska ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan sen stanan saiskun ympärillä! Voi kun voisi vetää perseet olalle – nyt se olisi tarpeen, mutta ei voi eikä halutakaan. :(

Sen sijaan odotan teiltä hyviä ehdotuksia siitä, mitä voisi tuijotella kuvalaatikosta? Sarjoja, please – leffoja löytyy kyllä, mutta joku pistämätön sarja voisi olla kiva. ;)

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ITSEKESKEINEN JA OMAHYVÄINEN SEMIMORALISOIJA

Jos jaksaisi aina valittaa

Jos minä – ihan oikeasti – jaksaisin joka päivä valittaa samoista asioista, ottaisiko kukaan sitäkään tosissaan? Viimeiset 1 – 1.5 vkoa ovat olleet aika pahoja. Sen verran kivuliaita, että sitä on vaikea edes kirjoittaa ulos. Jotain ehkä kertoo se, että toivoo ettei tarvitsisi nousta sängystä ja mennä kylppäriin *melkein mieluummin jo pissisi allensa*. Siinä sitä voikin toteuttaa Käypä hoito -suositusta ihan jumalattoman tosissaan. Myönnän, tuo teksti ärsyttää minua hemmetisti. Toivon, että asiasta kirjoittavat joutuisivat kestämään tällaista ensin vaikkapa muutaman kuukauden ajan…

Tästä kaikesta johtuu tietysti se, että en ole pystynyt yhtään mihinkään. Siis siihen järkevään toimintaan, asioihin, jotka pitäisi hoitaa. Ruokaa olen saanut aikaiseksi, koska on mukavaa kokata ja varsinkin syödä *wirn*. Eilinen vanhanaikainen makaronilaatikko taittui lopulta aika vekkuliksi hässäkäksi. ;) Kun makaronit oli keitetty, raastoin joukkoon pari porkkanaa, pilpoin kasan purjoa, ison paprikan, jokusen chilin, paljon mausteita, valkosipulia, vähän soijahiutaleita sekä nestettä ja koko hoito uuniin tunniksi sekä hautumaan jälkilämmössä. Tulipas kuulkaas hyvää, mutta ei se ehkä tuota nimeä vastaa. Olisiko pasta-kasvispaistos hienompi *no, ainakin kuvaavampi* nimi? Sitä muuta tauhkaa tuli mukaan niin paljon, että tarvittiin torpan suurin uunivuoka. Mitä parasta, osan satsista laitoin pakkaseen. Saattaa olla, että tulee aika, jolloin tarvitaan äkkiänopeasti ruokaa ja silloin on parempi olla jotain oikeaa muonaa jömmassa.

Täytyy tänään oikein tosissaan yrittää hoitaa nuo pakolliset asiat. Pitäisi myös listata, mitä kaikkia asioita varten tarvitsen taas vuoden alusta uudet lääkärintodistukset. :( Ei ole helppoa, koska Lortto ei kuuntele eikä ole samaa mieltä asioista. Ei, vaikka osa on mielestäni ihan selviä juttuja. Peijaisiinkin pitäisi soittaa ja tarkistaa jonotilanne. Epäilen, että minua vain roikotetaan viimeisenä. Jos nyt sinne on ikinä edes nimeni laitettukaan. Tämä varmaan kuulostaa tosi vainoharhaiselta, mutta en ihmettelisi, jos minut olisi ”vahingossa” tipautettu pois – sen siitä saa, kun virallisesti selvittää kollegoiden käyttäytymistä toisille lekureille! Rangaistus tulee, mutta se toteutetaan hienovaraisesti. Peijainenkin on valmis maksamaan sakkoa siitä, ettei hoitotakuu toteudu yhtenäkään vuonna. Sillä tavalla pystytään myös hallitsemaan jokaista hoitojonossa olevaa ihan perskohtaisesti.

Lukijat voisivat laittaa privaa ja ehdottaa yksityispuolen toimijoita, joilla on hyvä maine. Haussa olisivat esim. fysiatri, fysterppa, ortopedi, kivunhoidon erityispätevyyden omaava… ne nyt ainakin. Minä en enää edes tiedä, mistä pitäisi lähteä. Ehkä siitä, että kipuja saisi vähemmäksi, jolloin voisin oikeasti tehdäkin jotain. Argh. Melkein pyyhin tämän kappaleen pois, mutta jätetään tämä nyt kuitenkin tähän. Jospa jotain hyvää poikisi kerrankin tästä märinästä ja väninästä.

Joulukaktus punkeaa nuppuja niin, että se näyttää jo omituiselta. Puolet kukista on auki, valkoisia kukkia vaaleanpunaisella vivahteella. Aika upea kukinta tänä vuonna, paras ikinä. Punainen kaktus kukkii vähän tätä toista myöhemmin. Lisäksi flamingokukassa on kolme isoa kukintoa ja lisää tulossa. Ainakin kasvit viihtyvät tässä kaiken paashan keskellä. Tämä on olevinansa residenssin positiivisin tilannetiedotus!

Jahas, pitää tästä ruiskuun ja aamuomenalle!

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – EI SE SUOSTU LOPETTAMAAN TUO VALITUSTA!

Juhli edustajiensa välityksellä…

Te lukijat varmaan seurasitte tuota vastaanottoa aktiivisesti *härnää*? Minä en jaksanut katsoa. Oikeastaan tahallisesti säästin itseäni mielen ankaralta pahoittumiselta, sillä olisin tullut vain huonolle tuulelle. Kun meikäläisen yleistieto (vrt. ed. päiv.) on niin hirmuisen huono julkkisten tunnistamisessakin, olisi ollut vaikea kommentoida vaikka rätei ja lumpui. ;) Onneksi voi tehdä muutakin ja vietin senkin ajan lukemalla, tällä kertaa paria nettijulkaisua. Onneksi mieltä ilahdutti ja tietty toisaalta ketutti se, että Hurstin juhlissa oli taas paljon väkeä, aina vaan enemmän, vuosittain. Hienoa, että Hursti jaksaa järjestää tämän ja myös joulujuhlan vuosittain. Ne ovat usealle ainoa paikka, mihin voi mennä omana itsenään, köyhänä, ongelmaisena, yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneena ja saada asiallista ruokaa ilmaiseksi (no, sitä ohjelmaakin lisäksi) sekä tavata muita halutessaan. Hörhö kavereineen yrittää aina päästä mukaan, jos vain pystyy kykenemään. Senkin takia olen ihan ilokas, koska tiedän mm. asuinkumppaneiden olevan välillä hyvinkin osattomia ja taiteilevan maailman myrskyissä…

0821d11264Uutisista pikakommentit nykyisin aina Twitterissä eli muista käydä siellä samalla, kun luet tätä päivitystä! ;) Kommentoinkin jo lyhyesti kroonisen kivunhoidon uutta, ihkaensimmäistä Käypä hoito -suositusta. Minut se sai taas huonolle tuulelle. Toki, kaikella liikunnalla *grrrrrrrrrrrrrrrrrrr* ja terapialla *mmmmrrrrrrrrrrrrrr* on paikkansa. Mutta – se ei saisi olla ainoa keino hoitaa kroonista kipua. Ei missään nimessä. Asiallinen, tehokas lääkitys pitäisi olla osana tätä, mikäli mahdollista. Tämä edellyttäisi lääkekannabiksen saannin helpottamista eli resepti pitäisi olla saatavissa kohtuullisin kustannuksin ja helpommalla kuin nyt! Tällä suosituksella tällaisenaan helposti syyllistetään kivusta kärsivää potilasta. Hoitavan lääkärin on helppo sanoa, että ”et ole tehnyt harjoitteita oikein / riittävästi / tarpeeksi usein” ja näin sälyttää syyllisyys potilaan niskoille. Ai, ettäkö ei? Valitettavasti kyllä. Horttonissa käymäni ”kipukuntoutus” oli juuri tätä eli etsittiin muita kuin lääkkeellisiä keinoja kivunhoitoon. Osa ei toiminut meikäläisellä pätkääkään vaan sai lähinnä aikaan ketutusta (nämä fysioakustiset tuolit, peittohommelit, itsesuggestiot ja usutus liikkumaan *vaikka se suurin kipu tulee liikkuessa enkä muutenkaan pääse liikkeelle*). Väitän edelleen, että osa näistä auttaa *toki*, mutta aina vain osaa eikä siis kaikkia, eikä varsinkaan kaikki auta kaikkia. Liikunnasta sen verran, että toki se meistä monia auttaisi, mutta jos ei vain syystä tai toisesta pääse kivuttomasti liikkeelle, pieni hyöty on isoja haittoja pahempi. Ymmärrättehän sen, että jos minä olen liikenteessä ja käyn jossakin, se tarkoittaa sille ja seuraavalle päivälle hillittömiä kipuja ja särkyjä sekä viikon jäykistelyä sekä unettomuutta. Hyötyä on vain se häviävä, lyhyt pirteys kotiin palattua. Ei siis mitään muuta. Tosin kaipaisin fysterpan ohjeita omatoimisiin liikkeisiin, mutta kun niitä ei saanut – sain vain sisustusmollausta kotikäynnillä. Minulla oli jo aikaisemmin ajatus, että pyytäisin Lortolta lähetteen fysterpalle. Sellaiselle, joka kävisi kotona. Kas kun minun on vaikea lähteä muualle. Lisäksi on kulkemisongelma. Invataksolla ei saa kulkea esim. lekuriin, mutta miten tämä – onko se sellaista toimintaa, joka katsotaan harrastukseksi? Jos ei, kuka antaa todistuksen käyttää Lekataksoa? En minä voi maksaa jokaisesta käyntikerrasta n. 30 euroa *tavistaksi*! Sen sijaan minä voisin hyvinkin kuvitella maksavani itse jotakin, jos esim. fysterppa kävisi kotona?! Jos samalla saisi appariarvion? Ähh, tämä tarkoittaa sitä, että pitää soittaa Lortolle. No juu, pitää sitä muutenkin soittaa – tarvitsen pari-kolme erilaista todistusta ja muuta mukavaa. No nyt meni tämäkin päivä sitten pilalle.

Nyt näyttää siltä, että on laadittava lista kaikista asioista, mihin tarvitsen Lorton todistuksia ja / tai lausuntoja. Toivottavasti sinne ei tarvitse itse änkeytyä. :( Minulla on jo lista muista hoidettavista asioista, mutta kaikkea ei vaan jaksa tai huvita hoitaa ehkä juuri tänään. Yritettävä se kuitenkin on. Aikomuksena on heittää aamupäivällä vanhanaikainen makaronilaatikko uuniin tekeytymään, joskohan sinä aikana voisi soitella asioita. Olin joskus hirmuisen hyvä hoitamaan asioita puhelimitse, mutta en ole enää. Maksoin äsken puhelin- ja nettilaskun, se oli tällä kertaa kohtuullinen – mukana ei ollut kuin yksi lekataksotilaus ja pari muuta pidempää puhelua. Itseäkin ärsyttää se, että on laskettava puhelinkuluja. Muutenkin hoitaisin kyllä monia asioita mieluummin netissä, minun on helpompi kirjoittaa kuin puhua selkeästi ja johdonmukaisesti *hevosnaurua*.

Btw, jos joku olisi kiinnostunut lähtemään kaveriksi ViiVoaniin huomenna tai keksiviikkona, voisi jättää privaa tai kommaa. Minä en tarvitse apua kuin siinä, että joku kävisi niissä kahdessa välikössä, joihin rolleri ei mahdu sekä kurottaisi hyllystä hyvin ylhäältä pari purtiloa. Jos kiinnostaa tavata Polka livenä, nyt on siihen siis mahdollisuus. Tarjoan pullakaffet kyllä… :)

Jahas, aamuomenan paikka!

ALLEKIRJOITUS               POLKA – KUVITTELEE TAAS PÄTEVÄNSÄ!

Itsepäisyyspäivä

Ei, se ei ole kirotusvihreä. Ei, se ei ole myöskään ”olevinansa vitsi”. Se on minusta yksi tärkeä suomalaisten ominaisuus, joka on *muun lisäksi* säilyttänyt maan itsenäisyyden. ;) Ilman suomalaisten tinkimätöntä itsepäisyyttä emme olisi edes tässä. Väittäisin näin – toisaalta tämä on taas viime yön jänniä spekulointeja. Sitä tuli taas valvottua, kun unia ei saanut kovinkaan rapsakasti.

Valentiino aikanaan ihmetteli, miten täällä juhlitaan tätä päivää. Aivan toisella tavalla siis kuin Jusalassa. Ei BBQ:ta ja huippuhauskoja kekkereitä perheiden ja kavereiden kesken, ei mitään hauskaa, mekkalointia, kulkueita tms. Ei toki, vakava pitää olla. Ja nauttia edustajien välityksellä synkeän näköisestä vastaanotosta (tämä on Valentiinosta ihan kaiken huippu!), joka myös televisioidaan. Köyhä kansa syö makaryyniä, juo haaleaa vettä ja katsoo päreen valossa töllöstä iltapukuja, arvostellen kaikkien pärstiä ja pyrstöjä. Nice! :D

Se siitä. Hyvä, että ollaan itsenäisiä EU:n jäseniä eli itsenäisyys on muiden taskussa. Not so nice! Minä en ihmeemmin juhli tänään, mutta pitänee mainita se muisto, että Faija makasi v. 1941 tänä päivänä eli 6.12. klo 14.20 tienoilta lähtien haavoittuneena kiven takana, teeskennellen hengetöntä. Onnistui siinä ja selvisi, tästäkin, ja makasi sairaalassa yli joulujen. Tämä kertomus lisäliitteineen on traditio, jonka kuuli joka joulukuussa. Jatkamme.

Jäi tuo Jusala tuohon kummittelemaan, siellähän myös sattuu ja tapahtuu. Ei nyt sen enempää, mutta siellä sitä osataankin tehdä liittovaltion hommia kuin Iisakin kirkkoa – suomalainen Apotti jää kepoisasti toiseksi! :o Muitakin uutisia ja ”uutisia” olisi, kommentoitavaakin, mutta jätän nekin sinne 140 merkillä ulosannettavaksi. Näin omalaatuisella kirjoitustavalla, jota minäkin harjoitan, on 140 merkkiä melkoinen haaste. Suosittelen. Suosittelen myös käymään vain lukemassa meikäläisen piipitystä @Polgarazi  on edelleenkin osoite Twitterissä! :)

Belga oli eilen lounaalla ja siinä sivussa ripusti pyykit ja imureerasi. Palkkiona (tai kannustimena) se parempi lounas, joka eilen koostui kalacurrywokista, mausteriisistä ja lisävihanneksista. Jälkkärinä kaffen kanssa loistokasta omppukrumpelia. Krumpeli oli niiiin hyvää! Lisäsin kaurahiutaleisiin kookosta, josta meillä tykätään. Haalea paistos oli todella, todella hyvää… :P Jätteistä riitti taas molemmille tämän päivän lounaaksi. Olisi ollut kaikenlaista tekemistä ja teettämistä, mutta olin niin kipeä ja väsynyt etten jaksanut ajatella koko asiaa. Jääkööt, ehkä sitten joskus… Aktiivinen tekeminen kun kestää korkeintaan n. 2 h aamupäivällä. Sen jälkeen olen niin susijäykkä, kivut pahenevat ja olisi pakko lepuuttaa – aina ei vain ole mahdollisuutta. Argh.

Joulua tungetaan taas joka tuutista, sitä on vaikea paeta! Meillä on jo perinne, ettei sitä vietetä. Kumpikaan meistä ei ihmeemmin välitä edes perinteisistä ruuista. No, minä pidän lanttu- ja porkkanalaatikoista, mutta teen niitä usein muutenkin ainesten ollessa kohtuuhintaisia. Muuten joulun lounas on meillä täynnänsä parhaita vihanneskokkauksia hyvin pienen kalatarjonnan vieressä. Ai niin – piparitaikinaa menee. Raakana. Se on myös heekkua. Raakana. Njam!

Eli ei mitään asiaa tänäänkään. Ulkona myrskyää taas, olihan tuossa jo muutama tunti rauhallistakin. Keittiön ikkuna on tullut sisään kai neljä kertaa, ei ole särkynyt ja toivottavasti lukitus ääriasentoon pitää vielä tämän tuulen. Pitäisi *taas* jaksaa soitella tuostakin, että joku ehkä joskus voisi tulla sen korjaamaan. Hmph.

Viettäkäähän repäisevä ehtoo juhlia katsellen *wirn*!

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA – TAAS SE YRITTÄÄ YRITTÄÄ!