No niin – rauhoitutaanpas nyt siellä!

Otsikko koskee *toivottavasti niitä harvoja* lukijoita, jotka ovat ottaneet itselleen joulustressiä jostain. Kyllä se ilta ja nämä traditiopyhät tulevat ilman pakkosiivousta, ostostoimintoja jne. Ihan totta! Ottakaa jo rauhallisesti ja keittäkää aamukaffet, ladatkaa viereen jo jotakin heekkua ja nauttikaa jostakin mikä on teidän mieleenne. :)

Josta tuli mieleen ja jonka takia rakentelin tämän aloituksen: Isot Kiitokset  kaikille, jotka ovat tässä auttaneet ja muistaneet meitä. Erityiskiitokset Toverittarelle melkein naapurissa, joka poikkesi viikolla ja toi kaikenlaista lahjusta ja purtavaa sekä eilen ehtoolla poikenneelle herralle, joka myös toi kassillisen herkkuja. Kun näihin lisää vielä Belgan tuomat hedelmät ja vihannekset, ei täältä torpasta kuulkaas ruokaa puutu! :D Varasin Minnillekin purkillisen kermaa (vähin erin nautittavaksi) ja laps tulee syömään ylihuomenna. Lisäksi Hörhö & co saapunee jossain vaiheessa lyhyesti apehtimaan. Tänään laitan perinteiset joulumunakoisot uuniin *kikatusta*, jossa ne saavat muhia tomaatti-juusto-siemensekoitus-maustekastikkeessa. Ruoka-aika on, kun ne ovat jäähtyneet ja parhaimmillaan, lisukkeena kaikenlaista uudempaa ja vanhempaa kasvishässäkkää. Jälkkärinä torttuja, krumpelia sitten myöhemmin. On ihan Hamsterimainen olo eli kaikkea on ja mitä ei ole, sitä ei tarvita! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talon ylpeys – tyytyväinen kissi!

Joululukemistakin on pinosotalla, josta yöllä jo ehdin lukea Hilary Mantel – Vain varjo häilyväinen. Suositan. Lukekaa ihmeessä, tähän eläytyy kivuista kärsivä ainakin täpöllä, samoin lohduttomaan lapsuuteen ym. Tästä pitää kirjoittaa enemmän myöhemmin, mutta nyt etukäteisvinkki. Samoin etukäteisvinkki SusuPetalin seuraavasta kirjasta, joka ilmestyy 2016! :)

Melkein alan tässä vänistä taas kivuista. Koska riivin juuri kapan mömelöitä ja taikajuomat, totean vaan, että ei pitäisi pyykätä tai laittaa ruokaa. Olin eilen olevinani pirtsakka ja ryhdyin hommiin. Se takasi ilta- ja yökivut, jotka olivat taas melkein kestämättömät. Mietin taas, pitäisikö päivystykseen. Koska ei sitä autoa ja avittajaa, kävin yöllä lääkekaapilla… ei hyvä tietenkään. Ei tässä mikään auta. :(

Jospa tämä taas tästä, menen kohta hetkeksi pitkälleni. Leidi Minnie ja minä toivotamma kaikille edelleen rauhaa, iloa ja valoa! :) Sovitaanko niin, että jokainen taaplaa tyylillään nämäkin vapaapäivät?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE, JOKA YRITTÄÄ VAIN SELVIYTYÄ…

 

Mummon jalanjäljillä

En muista, olenko täällä koskaan kehuskellut sillä, että jo Isoäiti oli vegettäjä. Jos en ole – ja mitä vaikka olisinkin – kehuskellaan nyt sillä. ;) Siinä nimittäin on hiukan kehumista. Isoäiti siis oli syntynyt nippa-nappa 1800-luvun puolella, meni nuorena avioon, sai viisi lasta ja eli nirkoisissa, köyhissä oloissa Pohjanmaalla. Niissä oloissa, 1900-luvun alkupuolelta aina tuonne sotien jälkeisiin vuosiin asti hän vegetti. Epäilen, että oli hankalaa. Muutenkaan niillä lakeuksilla ja siinä torpassa ei ollut paljoa syötävää; navetassa jokunen lehmä, kana ja lampas sekä sika kotitarpeiksi, vähän pottu- ja juuresmaata, poikkeuksellisesti myös jonkinlainen yrttipenkki. Isoäiti menehtyi liian nuorena lasten ollessa vielä pieniä – ei ehtinyt leikkaukseen asti alunperin väärän diagnoosin takia (kuulostaa kovin nykyaikaiselta). Tarinat kertovat, että hänellä oli aina lieviä vatsavaivoja ja olisiko ihan niidenkin takia vegettänyt – kukaan ei enää muista. Takana saattaa olla myös uskonnollisuutta tai tolstoilaisuutta – sitäkään kukaan ei tiedä. Kuitenkin, varsin kunnioitettava saavutus, kun ottaa huomioon elinolosuhteet! :)

Esiäiti tuli eilen jostakin mieleen, kun värkkäilin tofupataa ja pilpoin vihanneksia sekaan. Se on kuitenkin meillä niin helppoa! :) Voisinko sanoa seuraavani isoäidin esimerkkiä? No, en todellakaan. Mutta on toinenkin asia, minkä takia tunnen lievää yhteenkuuluvuutta: en ole vanhempieni näköinen, en kenenkään muunkaan sukulaiseni näköinen. Sensijaan olen selkeä kopio tästä nimenomaisesta isomammasta…

Tänään kulutan päivän kirjoittamalla, taas. Aikataulu muuttui pariksi viikoksi ja on muutakin hoideltavaa. Siinä menee äkkiä koko päivä. Tai siis se aika päivästä, jonka pystyn tässä kökkimään ja kirjoittamaan. Lisäksi tänään on pakkoruiskupäivä ja nyt jo paleltaa ihan vimmatusti! :( Täällä on kosteaa ja kylmää, tuuli ujeltaa ulkona. Pitänee laittaa sähköhuopa päälle jo ennakkoon ja ruiskusta tultua sukeltaa suoraan petiin lämmittelemään! Pitäisi laatia myös ostoslistaa huomiselle. En minä taas keksi mitään muonaa – se on vihanneskeittoa erilaisilla virityksillä sitten taas. Onneksi on vielä niitä kohtuuhintaisia hetelmiä tarjolla! Kunhan jotakin saa apehtia, voipi olla ihan ilokas.

Ai niin, edelliseen viitaten vielä, keksinhän minä jotakin! :D Olen toisinaan kaapaissut ViiVoanista mukaan pussin tai pari jotain itämaista snackia, semmoista perunalastujen ja juustosuikeroiden (en naksuta näitä…) korviketta; paljon mausteita, erilaisia papuja, pähkinöitä, nuudelipätkiä ym. Mietin tuossa, mihin voisi käyttää (müslin lisäksi) soijapapuhiutaleita. Muistin nähneeni mm. niitä noissa snackeissa ja ei kun toimeen. Piti muutenkin paahtaa auringonkukan siemeniä ja heitin sitten mukaan pari pientä kourallista näitä hiutaleita. Toimii! Kun koko satsi oli sopivan ruskeaa, kumosin pannullisen kulhoon ja maustoin reilusti chilijauheella sekä merisuolaropsauksella myllystä. Namia! Huomasin vasta myöhemmin, että sekaan sopii vielä muutakin kotihyllyjen jömmasta, joten kivoja kokeiluja on tiedossa. Joskus vaan tarvitsee ne pari hyppysellistä jotakin suolaista ja mausteista… :P

Jaa niin, en taida tänäänkään puuttua päivän uutisiin sen kummemmin. Tiedätte, mistä tsekata pikamielipiteet. Uutisia lukiessa tuntuu siltä, että menossa on samaan aikaan liian paljon. Lähes kaikki, mistä uutisoidaan, on sotaa, hyökkäyksiä, pelkoa, vihaa… Ei paljon naurata. Ikäluokkani muistaa kylmän sodan ajan – nykyinen ilmapiiri on paljon kovempi ja vihamielisempi sekä ulottuu paljon laajemmalti. Tämä arvojen ja mielipiteiden koveneminen sekä toisten, erilaisten ajatusten väheksyminen luo vain eriarvoisuutta. Luokkayhteiskunta on totta, vaikka joku kuvitteli siitä päästyn eroon.

Minä vain juon taikajuomaa ja kaffetta!

ALLEKIRJOITUS

                   POLKA – KYLLÄ SE NYT TAAS SUUNNITTELEE!

Torpassa vieraita

Tekisi melkein mieli uutisoida näkyvästi, mutta ei se sentään niiiiin erikoista ole. ;) Ehkä erikoisempaa on se, että Nainen, Joka jne. ei itse muistanut käyneensä täällä viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Okei, ymmärrän. Hän on hyvin sitoutunut työhönsä ja vapaa-aika on myös jyvitetty mielekkäästi – myös vierailuille. Aikaisemmin tapasimme useammin, silloin kun vielä pääsin liikkeelle ilman erityisjärjestelyjä. Asiaan eli minun oli todistettava esimerkein, ettei hän todellakaan ole poikennut täällä pitkään aikaan. Oli ihan mukava nähdä, päivittää kaikkien yhteisten tuttujen kuulumiset ja tilanne, keskustella henkeviä sekä syödä hyvin. :)

Valitettavasti hänen eiliinen käyntinsä tuotti myös meikäläiselle pieniä aktiviteetteja, jotka kostautuivat jo aamuyöstä ja tilanne tässä vain pahenee. Olen tosi jäykkä ja äärikipeä. Pelkkä kirjoittaminen on melkoisen työn ja yrityksen takana. Argh! :( En nimittäin pääsyt lepuuttamaan kuin vasta alkuillasta eli olin tolpillani reilut 14 h ja se on vähän liikaa. Lihakset ovat täysjumissa, nivelet huutelevat rumia ja muutenkaan ei koko Polka oikein toimi… Minä oliin valmis kokeilemaan tätä lääkitystä ja onnittelenkin toveri kivuliasta toimivasta systeemistä *tietty vähän kateellisena toivoen tuon olevan aina se yksi mahdollinen vaihtoehto jokaiselle kipupotilaalle*! Kannattaa muuten tsekata tämä linkki, vaikka sillä onkin jo vähän ikää…

Seniors-LegalizeMedicalMarijuanaBillboard-111-1-640x254Verotiedotkin ovat tänään taas tarjolla, eivät vielä näin aikaisin. Ei pääse siis kadehtimaan ja katkeroitumaan *wirn*. En jaksa ihmeemmin kadehtia rahaa – tosin sillä saisi parempaa hoitoa tai siis oikeastaan noin yleensä ottaen lääkärin hoitoa ja lääkkeitä määräysten mukaisesti, fysioterapiaa, soveltuvat apuvällineet ja paljon muuta (turhaa?). Kohta ei enää ole oikeasti varaa sairastaa, koska – ylläri, ylläri – säästöt ja leikkaukset kohdistuvat sairastaviin. KELA-korvauksia leikataan kaikilta osin. Minä en enää ymmärrä. Omavastuu lääkkeissä ja taksikuluissa nousee niin, että hyvin harva lopulta pääsee ao. piiriin. Lähinnä vakavasti sairaat (tai sitten esim. erästä tiettyä lääkettä syömään suostuvat!!!!) tai hyvin kaukana julkisista palveluista asuvat. Ei liene yllätys, että KELA varmasti tietää saman ryhmän olevan jo ennestään tiukoilla eli otetaan juuri sen verran, ettei vielä joudu / pääse sosiaalituen piiriin. Vai olettaako KELA jo ennestään, että tämä olisikin siirtoa taskusta toiseen? Että jokainen jo saisi ns. ilmaiset lääkkeet sos.tston päätöksellä? Minusta tämä on jotenkin niin kovin harhaista myös siksi, että monet ovat käyttäneet yksityislääkäriä julkisen sektorin toimimattomuuden, erittäin pitkien jonojen tai vastaavien syiden takia. Ei siksi, että olisi jotenkin hienoa tai parempaa käydä siellä yksityissektorilla… Hyyssin kipupoli ei ota edes jonoon muita kuin ohjeen mukaisesti eli sinne ei yksinkertaisesti pääse. Arvauskeskuksen lääkäreiltä ei edes voi odottaa olevan tarkempia tietoa kivunlievityksen useista eri muodoista, joista lääkitys (ei-perinteinen lääkitys yhdessä erilaisten muiden keinojen kanssa) on vain yksi! Onneksi meikäläinen sai silloin veronpalautusta, joka mahdollisti ajan varaamisen yksityiseltä kipuklinikalta! Sama lienee vuorossa tänä vuonna…

Muuta? No, minähän aina linkitän sinne ja tänne, Iltahupuloihinkin usein. Mutta en nyt ihan näille sivustoille kuitenkaan *muistaakseni*. Se nyt vain on niin, että jos edes yrittää olla kriittinen ja etsiä tietoa, sitä oikeaa ja perusteltua on vaikea löytää. Ei ihme, että minulla ja monella muullakin (kuulin huhuja…) kuluu uutisten lukemiseen jokunen tunti päivässä. Itsellä menee aamuisin kevyesti noin kolme tuntia. Eikä se ole vielä edes paljon eli en ehdi tarkistaa aina edes lähteitä… ;)

Jospa nyt menisi keittämään toiset aamukaffet ja nakertaisi puolikkaan oneman…

 

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JO VAIN SE TAAS MÄHRYSTÄÄ UUTISVIITAKOSSA

Taas odotellaan…

Ensiksikin odotellaan postia. Tällä viikolla näyttää siltä, että postia ei ole kuljetettu lainkaan maanantaina. :o Ei kyllä ihme, sillä ao. lafkan toiminta on mennyt pahasti alaspäin Vennamon ajoista lähtien. Hinnat nousevat, mutta kaikkia toimintoja supistetaan… eikä siis hyvältä näytä tulevaisuudessakaan. Juu, sivupolku, sorry. Odotan siis postia muilta mailta, olisi pitänyt tulla – ei näy. Hmph. Lisäksi odotan jotakin kivaa pakettia, josta jo etukäteen kiittelen Toveria! :) On siis enempikin jännättävää postineidin kulkiessa taas tänään *toivottavasti*.

Belga on tulossa hoitamaan kauppa- ja kirjastoasiat. On se jännää, kauppalista ei ole koskaan pitkä. Silti tuntuu, että kasseja purkaessa on ihan hirveästi tavaraa (siis syötävää). Se on kuitenkin hiukan harhaista. :) Kasseja on aina kolme, joista yksi on täynnä kirjoja ja sivussa vähän mömelöitä. Muuten sisältö on maitoa, juggaa, vihanneksia (porkkanoita, pottuja, sipulia, purjoa), hetelmiä (no niitä puolalaisia onppoja aina vähintään 1 kg), lisänä kaffetta, joskus juustoa ja rahkaa, müslia sekä siemeniä. Eli viikoksi-pariksi nämä riittävät ja niillä elää ihan hyvin. Lisäksi joukossa on viikottain jotain muutakin; vähän fisua, joskus papuja tms. Mitä nyt ikinä onkaan halvennuksessa. Tuntuu oikeasti aina siltä, että minä syön tosi paljon. Sitä tavaraa kun on tuossa tasoilla hetken aikaa. Oikeasti näin ei ole, koska niistä tehdään vain viikon mittaan lounas päivittäin. Olen pitänyt siitä kiinni, että joka päivä on jotain lämmintä ruokaa itse tehtynä tarjolla. Muuten menisi äkkiä siihen, että ahnehtisi pinoittain leipiä tms. Eli tänäänkin on tarjolla eilen laaditun vihanneskeiton jämät sekä puoli purkkia donaria. Juuei, ei tälläkään kirjoituksella ole mitään varsinaista informatiivista sisältöä. Lähinnä kai yritän puolustella itseäni… :P

Edelleen jaksan ihmetellä öisin punkeavia mainioita ideoita! Taas tuli yksi hieno idea, jonka heti tajusin toteuttamiskelvottomaksi. Mutta saahan sitä ihmisellä olla unelmia… Maailma on nykyisin niin kalsea, ettei todellisuus ilahduta. Joskus voisi olla paikallaan unelmoida enemmän.

ALLEKIRJOITUS

                                  POLKA – REALITEETIT OVAT KUNNOSSA

Edelleen laiska ja saamaton!

Piti eilenkin vielä lepuuttaa aktiviteettien eli sen kursorisen moppauksen jälkeen. :( Olkapäätkin äityivät särkemään tosi pahasti, en siis pystynyt tekemään oikein mitään. Meni taas lueskellessa ja liikkuvaa kuvaa tähystellessä melkein koko päivä. Vain ne pakolliset eli kissan tarpeet on täytettävä aina, samoin itselle pitää kerran päivässä laittaa jotain lämmintä ruokaa. Pahinta on (särkyjen ja kipujen jälkeen) se, että en millään jaksaisi maata! Ihan totta, se on ärsyttävää mielelle ja sama asento raastaa myös ihan konkreettisesti muutenkin. Ei ole hyvä mitenkänäs.

Niiiiiiiiin tekisi mieli kommentoida, mutta enpä taida viitsiä. Edelleen näkyy tuo ”terveydenhuollon” tasa-arvoisuus joka puolella, eilen jopa lehdissä. Ärsyttävää. En kuitenkaan voi oikein alkaa soitellakaan Peijaisiin, koska saattaisin äityä ilkeäksi ja siitähän seuraa vain vielä pahempaa. Eli tässä edelleen vain odotellaan. Räyh!

Aikaisemmin lupasin kertoa erään pienen testin tuloksista. No niin… Eli eilen jo mainitsin tästä maan sisäisestä pakolaisuudesta. Lähetin taannoin muutaman meilin, satunnaisotoksina kahteen pieneen kuntaan / kaupunkiin pohjoisessa ja idässä sekä lisäksi synnyinkaupunkiini. Tiedustin mahdollisuutta asuntoon ja invataksiin sekä muuta semmoista normaalia. Hämmästys oli sinänsä se, että kaikissa kolmessa paikassa olisi ollut vapaa asunto lähes 100 % varma (siis tietojen tarkistuksen jälkeen). Taksoasiakin olisi kunnossa (sehän on lain mukainen juttu), mutta toteutuksessa on varmaan ongelmia eri paikoissa. Samoin muut palvelut on joko järjestetty oudosti, ne ovat kiven alla tai muuten vaan vähän hänessään… Ei, en minä nyt juuri ole mihinkään täältä lähtemässä! Kunhan halusin tietää, sen verran utelias pitää olla. Suurin ongelmahan tässä olisi se, että muutto oikeasti maksaa maltaita. Toisekseen, koska Belga ei asuisi lähellä, olisin kirjaimellisesti kusessa yksinäni. En voi olettaa, että kehtaisi häiriköidä naapureita tai edes etsiä nimituttuja, joita pyytäisi aina avittamaan. Tämä nyt oli tämmöinen ”Hyvä tietää!”-rojekti eli mahdollisuus olisi paeta Tsadista. Jos jää henkiin, jos pääsee edes Peijaisiin ja jos ja jos ja jos… Argh!

Pitkästä aikaa laitetaanpas tähän sitten päivän biisi, jonka eilen twiittasin. Taas niin ajankohtaista – kuunnelkaas pois!

Jahas, tänään asialistalla pieniä pakkotöitä. Pankki soitteli, että aikovat *taas* nostaa ns. tilinhoitomaksuja ja tähän asti maksuttomat nostot ym. tulevat maksullisiksi. Hyyppä soitti niin pahaan aikaan, etten pystynyt keskittymään. Uskomatonta perseilyä! Siis minun pitäisi vielä maksaa lisää siitä, että niillä on minun rahani käytössään (no, ainakin jonkun aikaa…) vapaasti?! :o Pitäisiköhän kilpailuttaa pankit? Ei ole kyllä sijoituksia tai muuta läjää sitä lovvoa, mutta eivätkö edes säännölliset pienet tulot riittäisi? Nyt kaipaan kyllä vanhoja hyviä aikoja, jolloin tavallisen käyttötilin asiakastakin kohdeltiin ihan nätisti. :( Jos joku pankki tämän sattuisi näkemään, ei kun privaa ja tarjousta, kiitos!

Tuhluutinkin taas ihan kamalasti. Ostin iiPeistä seinäkalenterin ja harmittelin taas sitä, ettei täällä ole missään myynnissä kivoja vastaavia. Tai pari löysin, kiitos sinne vaan, mutta en ole varma jaksaisinko minä itte nuita katsella koko vuoden. :D Eilen tuli lappu, että ylikokoinen lähetys on sitten noudettavissa. Hmm, Belga saa noutaa. Huomasin myös, että minulla on katteetonta uskoa tulevaisuuteen, jos kerran ostan kalenterinkin näin hyvissä ajoin etukäteen.

ALLEKIRJOITUS

 

                     POLKA – TÄYSIN PERUSTEETONTA USKOA TULEVAISUUTEEN!

Pimeää joka puolella!

Minähän pidän hämärästä ja pimeydestä! Kunhan se ei ole ihmisten mielessä, kuten taas tänään näyttäisi olevan. En siis puhu itsestäni, tuli luettua taas uutisia. Pimeitä ajatuksia ja kannanottoja, pimeitä tapahtumia sekä lisäksi tahallista pimitystä. Alkaa olla viileää, joten foliopipoakaan ei kannata enää riisua. ;) Ihan vaan teidän kiusaksenne / onneksenne en linkkaa mihinkään.

Kehuisikohan itseään vaikka sillä, että moppasin sentään eilen keittiön ja eteisen lattiat. Ei sitä normi-ihminen moppaamiseksi kutsuisi: asensin märän mopin tukevasti toisen käden ja rollerin varaan ja pyyhin menemään. Lähtiväthän ne pahimmat läikät ainakin, jotka ovat olleet niin näkyvästi esillä. Katsokaas kun meikäläinen touhuaa keittiössä, aina roiskuu, läikkyy ja putoaa jotakin *koska kädet eivät kunnolla toimi*. Hiukan on siistimpää. Toisaalta, aurinko näyttäytyy nyt päivisin sellaisesta kulmasta, että ihan kaikki saasta näkyy mm. ikkunoissa, koneella, joka helkkarin paikassa. Yäääkks! Siksikin pimeä on mukava vieras! :)

Jospa jo ensi viikonloppu olisi sen verran parempi, että saisi vaikka verhot vaihdettua ja vähän katsastettua muutakin eli mattoja ja sen semmoista. Talvi tulee! Täytyykin merkata kruksia seinään, patterit ovat jo haaleat! Uskomatonta. Toisaalta, taloyhtiön tiedotus ei vieläkään ole parantunut eikä mitään muutakaan ole tapahtunut. Mikähän syrjäkylä ottaisi minut maan sisäisenä pakolaisena vastaan? *ajatusharha*

Argh, on tämä kamalaa pidätellä itseään sanomasta muutamaa sanaa erinäisistä asioista. Voisin melkein julistaa kilpailun, että voisitte arvata mitä on mielessä aamulla pyörinyt?! :) Särkee niin, että näköä haittaa eikä ensimmäinen kuppi kaffettakaan mömelöannoksen kera ole vielä helpottanut oloa lainkaan. Täytyisiköhän keittää lisää…

ALLEKIRJOITUS

                                                  POLKA – KAFFEHINKU!

Jos ja jos…

Tiedän, pitäisi lopettaa tämä jossittelu. En pysty, välttämättä en haluakaan. Jossitteluun sisältyy nimittäin se oletus *toivo*, että tilanne joskus paranee. Silloin tiedän, mitä tekisin. Nyt vain harmittelen *siis olen äärimmäisen vihainen*, koska en pysty tekemään millekään mitään. Tai jos pystyisinkin, en halua – koska ei ole mitään takeita mistään. Tiedän, tässä vuodatuksessa ei ole mitään järkeä. Tämä on vain osa sitä pähkäilyä, jota taas olen harrastanut koko yön. Kivut ovat sitä järjetöntä tasoa, jossa unta saa vain hetken. Silloin, kun uupumus tainnuttaa ihmisen niille sijoilleen. Ähh, pelkkää itsesääliä, luulottelua ja semmoista, sanovat ne valkotakkiset Mengelet. :(

Uutisia en tänäänkään jaksa kommentoida. Toverit näyttävät olevan samaa mieltä siitä, että foliopipo kannattaa pitää päässä koko ajan. Sen verran omituisia – isojakin – päätöksiä sekä Suomessa että maailmalla tehdään. Mielenkiintoista on esim. lääkärikeskusten ”pyyteetön toiminta” majoitusjärjestelijänä. Ihanko totta joku luulee niiden tekevän sitä pelkkää hyvää hyvyyttään?!  Ei varmasti, monikansallisiahan nämä keskukset kaikki ovat ja rahalla ne toimivat, katetta on löydyttävä ja lisää osinkoja omistajille ja osakkaille saatava. Inhottaa, että kehtaavat puhua yhteiskuntavastuusta edes samassa lauseessa. Muistakaa toki, että itse lääkärit tässä ovat saamassa pientä palkanlisää. Raukat ja ressukat, toimeentulon rajalla elävät… *tässä liuta rumia sanoja*.

wpid-facebook_1156106006Muut uutiset voittekin lukea ja kommentoida itseksenne, minä en nyt jaksa. Pakko lähteä pakkaamaan yksi kirje matkaan. Belga on tulossa päivällä ja hoitaa taas kirjasto-kauppa-postikeikat. On syytäkin, koska nyt tuoremuona alkaa olla lopuillansa. Pätkä purjoa, pari porkkanaa, puolikas paprikaa – siitä kehitellään päivän lounas. Jep, kuiva-aineista tietty löytyy vielä lisukkeita. Eivät asiat siis niin huonosti ole. Sen verran pitäisi olla vielä rahaakin, että saan viikoksi omenat ja muuta syötävää… Olen taas niin addiktoitunut omppoihin, että kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta! :) Mutta niillä valkotakkisilla perkeleillä olisi varmaan siitäkin jotakin sanottavaa?! Auts, no niin, jo alkoi taas raivo ja viha nostaa päätään.

Menenkin tästä keittämään toiset aamukaffet!

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – AINAINEN VIHA JA RAIVO, TOIVO KUTISTUU JATKUVASTI!

Se liikkuu sittenkin…

Siis toivottavasti sekä minä että useampi takso! Ei uskoisi, että vielä näin monen vuoden jälkeen sekä Psalmia että Leka jaksavat mokailla niissäkin. Kyllä, edelleen, jo tilatessa. Varasin eilisaamuna sähköpostilla Psalmialta täksi päiväksi siirron toisaalta ViiVoaniin. Koska kyse oli tästä päivästä, en jäänyt odottamaan vahvistusta. Se tulee usein vasta myöhemmin, kun näkevät, että kyseessä ei ole sama päivä. No, siinä kaffittelin jne. ja puhelin soi. Just, taksohärra soittaa ja ihmettelee missä minä olen?! Ei kun selittelemään, että väärä päivä eikä virhe ole minun. Pyytelin kuitenkin anteeksi. Ymmärrän, että mies oli tuohtunut, mutta tämä nyt oli ihan selvä juttu! Sitten tsekkaamaan viesti ja just, Psalmian moka. Piti ilmineerata sinnekin kohteliaan asiallisesti, että siirtäisivät nyt prle tilauksen edes oikealle päivälle. Tuli sieltä jonkinlainen anteeksipyyntö, mutta minä sain turhat haukut. Ei nyt ihan hirveästi piristä päivää! Sen jälkeen päätin samantien soittaa Lekatakson noutamaan minut kotoa aamulla. Voi huokaus! Taaskaan ei edes jonotusääntä tms. Puhelin soi jossakin – tyhjää siis – eikä kukaan vastannut. Ikuisuuden jälkeen tympeä, kyllästynyt naisääni suostui palvelemaan. Hitaasti ja kaikkea kysellen. Kun sain tilauksen valmiiksi (puhelu oli kestänyt jo lähes 10 min), kysyin miksei käytetä niitä valmiita asiakastietoja?! Leidi kertoi olleensa töissä tuolla vasta vähän aikaa (ja oppinut jo noin hyvin kyllästyneeksi…), tiesi sanoa vain, että tietojen vienti rekisteriin on hidasta. Eli ei toimi. Eijjumankauta, jo n. 1.5 kk sitten kuulin asiasta eikä mitään ole tapahtunut. Tuossa ajassa jo hitaampikin nakuttelija olisi yksinänsä tehnyt nämä hommat. Oikeasti. Mikä kestää? Ja maksaa? Lekalla on valmis rekisteri, josta voisi kopsata osan tietoja. Toisaalta, taas tuntuu, että kyseessä on tietokantaohjelma, joka on tehty Kais-Tiijätte-Missä ja joka joko ei toimi tai toimii huonosti. Argh. Asiahan ei koske muita kuin jo valmiiksi kipeitä ja sairaita, joten mitä sitä suotta tekemään kunnolla. Jos joku vielä kehtaa urputtaa ja valittaa, sen voi laittaa tuon henkilön omien ongelmien syyksi!

Ette muuten usko, että käyttäessä näitä palveluja, joihin on oikeutettu, tulee niin nöyryytetty olo! Kohtelu on nuivaa, ylimielistä eikä palvele kenenkään etuja. Pääsääntöisesti asiakas on paitsi väärässä, myös tyhmä. Kas kun eivät kysy painoa, tupakointia ja alkoholinkäyttöä – silloin voisi täydellä ruudukolla saada vielä tympeämmän kohtelun! Minä olen vihainen. Tai en oikeastaan vihainen. Olen vain väsynyt aina kuulemaan samat asiat ja valittamaan niistä; mitään ei tapahdu. Olisi oltava kiitollinen kaikesta. Minä en ole. Minua ketuttaa tämä sairastaminen enkä minä sitä ole valinnut!

No, toivottavasti taksot tänään kulkevat ja pääsen hammaslääkärille, sieltä Hakikseen ja lopulta kotoon. Toivottavasti Toveritar keskustasta myös pääsee paikalle ja jaksaa mährystää kanssani… Tällaiset suunnitelmat ovat aina niin kunnianhimoisia, nähkääs!

Muuten en saanut eilenkään mitään tehtyä, hirveä väsy vallitsi ja Lady Minniekin oli kehnolla tuulella. Jämähdimme katselemaan typerää liikkuvaa kuvaa. Ei hyvä, ei yhtään! Itsesääli, kivut ja nariseva kissa eivät ole paras yhdistelmä. Pitäisi saada jostain edes vähän virtaa. Sitä ei nyt tunnu löytyvän. Pitäisi ja pitäisi, mutta en minä tästä enää tokene. Ei siis hirveästi innosta! :(

Pitäkää edes peukkuja, että aikataulu ym. pitäisi ja saisin ViiVoanissakin asiani hoidettua. Jos kerran vuodessa tuhluutan kympin-pari maustekauppaan, se lienee asiallista? Lisää kaffetta ja mömelöitä, muuten ei jaksa eikä pysty!

ALLEKIRJOITUS

                                           POLKA – URHEA SANKARIMATKAAJA!

Joskus sitä vain ihmettelee

Otsikon mukaan siis, joskus joutuu ihmettelemään ns. oikeita uutisia, hupisellaisia sekä kaiken lisäksi omia sanomisiaan. :) Juuei, ei oikeastaan naurata tämäkään.

Toisaalta, jos harkitsee ihan vakavissaan hoitavansa itseään *no, mieluummin vaikka naapureita* sähköshokeilla, ei kun ostamaan vintage-retrolaite itselle… linksusta sai ensin käsityksen, että laite olisi Kupittaalta, mutta ei. Selvityksen mukaan se on Tampereelta. Kaikki tämä tekee asiasta huomattavan huvittavan; turkulainen kauppaa tsadilaisille sähköshokkilaitetta Tampereelta. :D Oikeasti?! Minulle olisi ehkä kelvannut se jännä paita. Kun en ole pariin vuoteen hankkinut vaatteita, sillä voisi jo selittää paljon!

Mitenkään edelliseen liittymättä, ollaanpas sitä huolimattomia Jusalassa. ”Sorry, vähän mokattiin ja pommitettiin sairaalaa. Huuups, silleen…”  Kotomaassa puolestaan ympäri maata oli mielenosoituksia, joissa porukat tappelivat keskenään. Todella aikuismaista ja edistää varmasti kaikkien mielipiteitä ja suhtautumista. On niin omalaatuisia uutisia, ettei viitsi edes kommata kummemmin.

Jospa kehuisi sen verran itseään, että eilinen lounas oli vaihteeksi heekkua. Tosin olimme taas samaa mieltä siitä, että jos kerran viikossa syö jotain parempaa – se on aina hyvää! Kaapista löytyi pala suklaata jaettavaksi jälkkäriksi. Pakkasesta pala pullaa, joka myös jaettuna kävi kaffen kanssa. Lounas oli siis fisua ja vihanneksia. Pakastefisua, koska muuta ei ole ollut tarjolla. Kun siihen ymppäsi mukaan nahkeita paprikoita sekä ison sipulin palasteltuna ja esikärtsättynä, ripotteli fetan jämät sekaan ja maustoi kunnolla, jo vain teki kauppansa. Oli olevinansa kreikkalaista, muka. Pääasia, että ruokaa oli, laps sai mukaansa eväspaketin ja itselle on vielä muonaa jömmassa.

Jos nyt ikinä pääsen sinne ViiVoaniin, pitää muistaa laittaa listalle myös iso paketti linssejä sekä erilaisia papuja, niiden maustepullojen, -purkkien ja jauheiden lisäksi. Kaikkea ei Rismasta tai Liiteristä saa, ei ainakaan kohtuuhintaan… Jos nyt oikein tuhlaisi, voisi ostaa jasmiiniriisiäkin. Sitä kun muuten ostetaan vain Liiterin halvennuksesta. :P

Juuei, ei siis mitään asiaa tänäänkään. Menen lukemaan lisää hämmentäviä uutisia ja siirryn sen jälkeen huonoon kirjallisuuteen. Jossain välissä pitäisi tehdä kotohommia. Ne jäivät eilen väliin helvetillisten kipujen ja särkyjen takia. Samasta syystä valvoin melkein koko yön. Kohta voin sentään ottaa aamumömelöt. Hiukan rasittavaa siis. :(

ALLEKIRJOITUS

                             POLKA – VASTA ON MENNYT LITRA KAFFETTA!

Asiaa tai sitten ei!

No tietysti pinnalla ovat jo pari viikkoa olleet ne kaksi asiaa: maahanmuuttajat ja hallituksen toimet *sekä asioihin liittyvät kommentoinnit*. Teen nyt poikkeuksen. Tässä päivityksessä en pahemmin käsittele näitä asioita. En taida jaksaa – tapahtuu liian paljon, liian epämiellyttäviä asioita. Minulla on muutakin märistävää. Myös tänään.

Miksi ihmeessä ihan kaiken pitää tapahtua Naamakirjan kautta? En ymmärrä. En. Enää ei voi ilmoittautua sähköpostilla – pitää ilmoitautua Lärvivihkossa. Tätä vastaan minä olen ehdottomasti. Jos en halua olla jossakin framilla, ei sitä minusta pidä edellyttää! Ihan kuin pitäisi olla Kepun jäsen saadakseen kommentoida kaupan HeVi-osaston tilaa? Prle. Nyt siis nyppii, vaikka ei pitäisi välittää. Toisaalta, minä en myöskään enää välitä vähääkään siitä, onko joku vihannes / hedelmä tms. luomua tai millä myrkyillä se on kasvatettu ja missäpäin maailmaa! Pääasia, että se maksaa vähän. Ei ole varaa olla ympäristöystävällinen edes näissä asioissa. Semivege toki olen edelleen. Mutta tämä muu – te, joilla on varaa, ostakaa luomua!

Haluaisin taas puuttua myös siihen, miksi ylisosiaaliset ihmiset louskuttavat turpaansa jatkuvasti ja ovat olevinaan parempia ja erinomaisempia kuin me muut. Hiljaiset introvertit, jotka lukevat ja elävät netissä, ovat tiettyjen ihmisten mielestä huonompia kaikin tavoin! Jopa ne idiootit lääkärit toteavat sen pääviaksi, jos minulla nyt ei ole ihmeellisiä sosiaalisia kykyjä ja taitoja. Ei se minulle ole ongelma, mutta muille se näköjään on! Sitten, puhutaanko ystävyydestä? Se on sana, jota nykyään käytän erittäin, erittäin varovaisesti. Mieluummin en käytä, koska minusta se pitää niin paljon sisällään. Se on myös sana, johon jokaisella on oma merkityksensä ja sisältönsä. Ystävällisyys on eri asia kuin ystävyys. Mieluummin olen jonkun kanssa hyvä kaveri kuin ystävä – jos tämä nyt mitään antaa julki. Ähh, lienee parempi olla tätäkään taas julkisesti pohtimatta. Häviävät ne loputkin Toverit ja Toverittaret, joiden kanssa on pidetty yhtä ja yhteyttä! :) Riittäisikö tämä taas tästä asiasta saarnaamisesta?

On niin paljon asioita, joista haluaisi taas kälättää. Ehkä jätän sen huomiseksi. Olen taas käyttänyt aamun uutisten lukemiseen, viesteihin vastaamiseen ja kaikkeen semmoiseen sälään. Pitää tästä lähteä pistämään lounas alulle eli pilppomaan vihanneksia näin alkuunsa. Tod.näk. tänään lounaalla on fisua ja vihanneksoja, mukaan on ympätty sitten rutosti mausteita.

Vielä kuitenkin yksi juttu. Huumeet ja asiallinen kipulääkitys ovat eri asia. Oikeasti. Jollei kannabista kotimaassa joskus laillisteta, on opioidien käyttö kipulääkkeenä hyväksyttävä normaalina lääkityksenä; siitä ei pidä syyllistää potilasta. Eräässä Höskän artikkelissa todetaan ikävästi, että herskaongelma on lääkeongelma, ja vtut!

pop surreal art Michael Ramstead
Luettua: Carol Shields, Blanche HowardKuiva kausi. Nimi viittaa selibaattiin. ;) Kirjeromaani pariskunnasta, joka toisen työn takia asuu etäsuhteessa. Kirjeenvaihto selkeyttää suhdetta paremmin kuin kalliit puhelut. Elämästä ja suhteesta käy ilmi paljon enemmän, myös erilaiset totuudet. Pidin tästä, jopa yllättävän paljon. Suositan, jos kirjemuoto ei käy hermoille. Siri PettersenOdininlapsi. Fantasiaa pohjoismaisen mytologian hengessä. On nyt Belgalla luettavana, mutta lajityypin taitava kirjoittaja ja sinänsä vaihtelua. Tuula SaarikoskiKaaos ja kirkkaus: muistelmat. Ei pahalla, mutta leidi edelleen laahaa PS:ea mukanaan. Saisi jo jättää sen omista muistelmistaan(kin) pois. Muuten, no, ehtaa raadollista arkea – kunnes buddhismi astuu elämään. Siitä sitten riittääkin, olisi ehkä voinut kirjoittaa siitä kuin asiasta mitään tietämättömälle eikä välillä viljellä suuria totuuksia? Hiukkasen myös tyypillinen dropping names -raivottaa. Kuitenkin, tiettyjen yhteyksien takia tämä on luettava. Karen Joy Fowler Olimme ihan suunniltamme. Perheen outous ja muistin epäluotettavuus alkavat selvitä opiskelijanuorelle vasta eräiden tapahtumien myötä. Jos siskona on ollut apina ja veli touhuaa eläinten vapautusrintamassa, entinen elämä ei voi olla vaikuttamatta nykyiseen ja tulevaan! Pidin tästä kovasti ja suositan muillekin. Anja SnellmanAntautuminen. Paljastusromaani? Ainakin tämä on kertovinaan itsestään, mutta… siinäpä se vika onkin. Sietämättömän omahyväistä selostusta oletuksista. Tunnen vain oksetusta ja myötähäpeää. Ikävää siksi, että pidän joistakin leidin romaaneista. Esiintyminen julkisuudessa ja tytärten kehuminen on normaaliyhteisössä käsittämättömän vaivaannuttavaa – myös itsekorostus julkisesti olisi voinut olla vähäisempää. Mutta, mitä voi odottaa, jos saa kaiken, mutta mikään ei riitä!!! Kirjan voi jättää suoraan lukematta, se saa jättitumput! Richard McCormick’s Pariisi. Puolikehnoja fotoja ja rasittavia reseptejä. HelMetin vikojen takia pari kirjaa oli vaihtunut toisen lainaajan kanssa ja Belgakin ihmetteli, miksi minä muka haluaisin tämän. En halunnut, selasin läpi. Ei toimenpiteitä, koska en käytä reseptejä (muuten kuin huimeisiin!). Michael ConnellyPalava huone. Harry Bosch selvittää vanhaa ampumistapausta, siinä ohessa esiin tulee toinen juttu ja tutkijakaksikon toimet joutuvat selvittelyjen alaisiksi eri tahoilla. Bosch tunnustaa myös vanhenevansa… Tekijältä viimeisiä parempi poliisiromaani, jonka aiheet ja ympäristö on kuvattu huolellisen varmasti eli taattua kauraa kaikille trillerien kavereille. Suositan genrestä pitäville! Maija PormaKaksinaamaisen miehen kuolema. Äh, lupasin olla näitä lainaamatta, mutta kirjanpuutteessa tekee mitä tahansa. Edellisten tapaan kuvaus latteaa, liian tavanomaista ja kahvituksesta ym. voi kirjoittaa vaikka sivun tekstiä. Mitään ei oikein tapahdu ja kun tapahtuu, stereotypiat ovat asialla. En kestä! Niin pitkäpiimäistä, että jopa minä kirjoittaisin parempaa. Jätä pois korista, tunput!!! Gary LachmanAleister Crowley: suuren Pedon elämä ja teot. Hieno elämäkerta, jossa paljon faktaa ja miehestä kerrottua fiktiota. Helppolukuinen, vaikka asiat eivät aina sitä ole. Mukavaa, että tämä on suomennettu. Ihan yleistietoudenkin nimissä pakko lukea -opus. Laita ihmeessä lukulistalle, jos hekuma, halut, huimeet sekä oudot ajatukset kiinnostavat… :D Vuokko SajaniemiPedot. Outoa, ihan kuin tämän olisi lukenut aikaisemmin… Ei pahalla, mutta tietyt nuoremmat naiskirjailijat vaeltavat juuri nyt hyvin samanlaisissa maailmoissa. Eli ei näin, hieman enemmän sitä omaa ääntä! Ei toimenpiteitä, seurantaan, minitunput. Paula Hotokka  – Elämänsuora. Omaa elämää tilkkutäkinomaisesti. Yleensä pidän näistä ns. tavallisen naisen elämästä kertovista muisteloista. Tämä ei nyt vaan toiminut; jokin tökkii ja pahasti. Leidin elämänkatsomus, ehkä… tunput minulta! Fanni HeleniusPitkä etappi: Neuvosto-Venäjän vieraana 1932 – 1956. Niin mielelläni sanoisin pelkkää hyvää, mutta kun näitä elämäkertatarinoita on tullut aivan liikaa viime aikoina, ne toistavat itseään eikä mitään uutta löydy! Ehkä sukulaisille muistoksi, muuten tämä ei anna lukijalle mitään uutta. Valitan, en kehtaa antaa tunppuja, mutta harkitse ennen lainaamista. Parempiakin hyllystä löytyy. :( Päivi NenonenMaleskelulupa. Aivan loistokas opus opiskeluista ja oleskelumaleskelusta Venäjällä. :) Niin tuttua, osittain, että tuli kamala ikävä Lening.. siis Pietariin ja varsinkin maaseudulle. Ne tapaamiset mummojen ja erikoisten ihmisten kanssa! Lukekaa, tämä on sitä Venäjää ja arkea, joka monelta jää kokematta turistoidessa. Isot plussat leidille tämän julkaisemisesta – ja minä ainakin toivon äkkiä paljon lisää. Antti Tuomainen Kaivos. Journalisti lähtee selvittämään erään uutisoidun kaivoksen tapahtumia sekä sitä, miksi edeltäjä jätti työnsä kesken. Alkaa tulla paljastuksia, mutta myös sisäpiirin onnettomuuksia ja kuolema liippaa läheltä. Myös ihmissuhteet ovat kovilla. Yllättävän hyvä, ehkä ekotrilleriksi laskettava jännäri, joka on paljon parempi kuin ns. tunnetuilta nimiltä julkaistut. Suositan, jos lajityyppi kiinnostaa ja odotan tekijältä lisää! ;) Inga RöningHippiäinen. Kitkeränhauska raskausromaani. Luitte oikein. :) Minä pidin tästä kaikkinensa ja jos olisin tuossa iässä sekä tilanteessa, hankkisin heti itselleni vertaistueksi. Suositan, vaikkei lapsia olisikaan ja olisi mummoiässä. Tietyt asiat nyt vain ovat niin yleismaailmallisia – ainakin naisten kesken. Rick BraggJerry Lee Lewis: omin sanoin. Muistelmat, joista ainakin minä sain hiukan erilaisen kuvan miehestä mitä julkisuudessa on eniten tuotu esille. Erilainen ei siis tarkoita aina, että välttämättä pitäisi ajatuksista ym. Ehkä rehellisyys on joskus valttia. Tai muistamattomuus. Kuitenkin, suositan rock’n rollin historiasta kiinnostuneille, keräilijöille, harrastajille. Leena PaasioMelkein äiti. Uusperheen äidin sekä lähipiirin sekavaa, ahdistavaa ja raivostuttavaakin elämää. Itse asiassa, kirja saattaa saada aikaan primitiiviraivoreaktioita myös lukijassaan. Minussa sai. Ajankuluksi ehkä sopii, ei nyt tunppuja, mutta varoitan… Pirjo TuominenVarjo vierellä käy. Leidin jännäripuolta, joka ei edelleenkään toimi kovin hyvin. Pääkaupunkiseudun sairaaloissa ja kotihoidossa kuolema alkaa vierailla hieman liian usein olosuhteisiin katsoen. Kuka on sairaanhoitaja, joka on tuttu kaikkien kanssa? Miten ja miksi hän edesauttaa tapahtumia? Ainesta on, mutta juoni leviää ja varsinkin turha taustaselvittely kismittää. Sellaista yölukemista, kun ei enää jaksa… melkein tunput, mutta selviää varoituksella. Jarmo StoorMotelli. Mies on joutunut pitämään pystyssä lähes asumiskelvotonta motellia, jossa yöpyy kaikenkarvaista porukkaa. Loistokas opus omassa lajissaan. Riittävästi rappiota, kelvottomuutta, kälmejä ja kavereita, tämä jaksoi viihdyttää ja ilahduttaa henkilökuvauksella sekä poikkeavuudellaan ahdistuneesta elämäntilannepohdiskelusta nykykirjallisuudessa! :) Lue ja nauti, ota kalja tai kaksi! :D Pierre LemaitreAlex. Tarina alkaa nuoren naisen sieppauksesta ja kuvottavasta kohtalosta. Kunnes päästään laajempaan kerrontaan, joka onkin varsin yllättävää! Ranskalaisuus punkeaa kirjasta esiin jännästi, vaikka tämä trillerin ja jännärin piikkiin meneekin. Oudon uskottava kertomus, joka vie mennessään tahtomattaan. Suositan, jos pää ja sisuskalut kestävät! Lenita LehtoSuomityttö oliivimetsässä. Kreikassa aviossa oleva expatti muistelee. Pidän yleensä näistä muisteloista ja niin tästäkin. Tavallista perhe-elämää Kreikassa, tapoja, ruokia, elämää – virastoja, rakentamista, uskontoa sekä kaiken yläpuolella laajennettu perhe, jonka mielipiteitä ja tapoja ei vain voi olla ottamatta huomioon. Pidin, vaikka jokin välillä vähäsen särähtikin. Silti – suositan kaikille, joilla ei ole itse mahdollisuutta kokea toista kulttuuria näinkään läheisesti! Satu Piispa-HakalaPieniä sankaritekoja. Romaani (vai novellikokoelma?), jonka osat liittyvät toisiinsa moniselitteisistikin. Ekoaktivismia julkisesti ja salaisesti, toisinaan jopa laittomasti. Kukin taaplaa tyylillään, vaikka ihmissuhteet ovatkin kierosti esillä. Pidin tästä tosissani, vaikka välillä oltiin aivan siinä saarnaamisen ja sormellaosoittamisen rajalla. Silti suositan, nopea ja kevytkin lukea. Sivumäärään nähden antaa paljon. Erinomaisen tiivistettyä kerrontaa, lienee hiottu useampaan kertaan. Siitäkin kiitokset. :) Taisi jäädä jotakin välistä pois, joku saattoi tulla esiin toista kertaa. Listat ovat ilmestyneet nyt epäsäännöllisesti, koska lukeminenkin on nykyään hieman epäsäännöllisempää erinäistä näköpoliittisista syistä.

ALLEKIRJOITUS

                             POLKA – RIITTÄISIKÖHÄN TÄMÄ TÄLLÄ KERTAA?