Melkein, muttei ihan…

Muutama muukin seurasi toiveikkaana / hermostuneena eilistä hallitushupailua. Uskoitteko muka, että kyse on lopulta sote-uudistuksesta? Minä en. Se ei olekaan pääasia. Kaikkien tietojen mukaan SöSSö-halllitus siis jatkaa. Hmph. Uskoa itseen siis löytyy tai sitten on yritettävä saada edes jotakin aikaan, sillä joskushan tämä hallitus kuitenkin eroaa! Jokaisen hempposen on siis saatava nimensä näkyviin, että olisi jotakin mihin ylpeänä myöhemmin viitata. Ihan sama mistä asiasta on kyse, pääasia on oman nimen tuleminen esille.

Jännän äärellä oltiin eilen residenssissäkin, kun Toveritar ja Miäs poikkesivat ehtoopäivällä. Ziitosta, oli mukavaa! Tarjosin tofuwokkia, jota kotona hässäkäksi kutsutaan. Kiva, että näytti kelpaavan muillekin – ei se sitten ehkä pahaa ole?! Tänään jatketaan teemalla, kun Belga tulee lounaalle. Tarjolla nepalilaista paneer-pitoista mössöä, kahta erilaista sekä eilisen wokin & riisin jämät sekä naanleipää, ehkä vielä vähän lisävihannesta. Tämä tuntuu kerrassaan herkulliselta viikolta! :) Suklaatakin on torpassa *mmnnmnnnmmnnn*.

Ruoka on aina lähellä ajatuksia, joten tämä Valion uutinen vähän rassasi mieltä. Oikeasti, hei? Uusavuttomuutta vai oikeaa tarvetta? No en minä sillä, itsellä ei ole vaan tuohon ollut ikinä edes tarvetta. Jos nyt ihan pakko on maitoon jotakin keittää, tavismaito on tähän asti sopinut enkä muuten ole polttanut mitään pohjaan! :o Rahkasta vielä – proteiinirahkamainokset ovat järkyttäviä ja harhauttavia. Näyttää siltä, että jotkut luulevat sen syömisen noin niinkuin kaiken muun lisäksi olevan terveellistä… Ihan kommenttina, että maustamaton, rasvaton, tavallinen rahka 500 g:n pöntössä on hyvää ja kohtuuhintaista; siitä saa keitolle ”silmän” mausteeksi, siitä saa kylmän kastikkeen ja sitä voi käyttää vaikka leipomiseen. Sitä siis, ilman mainoksia! :) Mmm, nälkä, tarvitsee onpon.

Kommattavaa löytyisi taas vaikka kuinka paljon. Säästän teidät kuitenkin siltä. Pitää alkaa miettiä, mitä tänään Belgalla uskaltaisi teettää. Verhogate on kirjaimellisesti roikkunut pari viikkoa, jokohan siinä pääsisi alkuun?

ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – KYLLÄ SITÄ TAAS NIIN SUUNNITELLAAN…

Monta tulkintaa…

Eilinen uutishöttö toi taas jotakin ei-niin-uutta eli ei ole hyväksi syödä niitä jauhomakkaroita joka päivä. Kommentointi olikin varsin raisua – en päässyt edes ehdottamaan sitä, että pahimmat (ei sisällä lihaa) tuotteet merkattaisiin isoilla varoitustarroilla. ;) Edes jotensakin järkevä ihminen tajunnee, että kyse on sekä määrästä että laadusta. Tässä pääseekin sopivasti taas sanomaan, että köyhän kannattaa mieluummin olla kasvissyöjä kuin ostaa sitä halvinta lenkkiä. Eikä kannata selitellä, että  ”koska vihannekset / pavut / riisi eivät täytä vatsaa….”. Mainitaan sitten ne korvapuustit ja onemakamelimössöt sekä muut makeat jutut. Kaikki on ylenmäärin käytettynä haitaksi. Ei se prosessoitu liha nyt ihan röökin tasolle pääse, mutta jos viitsii tutustua eräisiinkin tuoteselosteisiin, lisäaineiden ym. määrä on huikea. Olen aika varma, että jos asuisin jossakin maalla kivan isännän kanssa, saattaisin syödä lihaa. Haluaisin kasvattaa (tai metsästää) syömäni itse, samoin käsitellä sen kokonaan syötäväksi asti. Kuulostaa varmaan haihattelulta, mutta ei se ihan vierasta ole. Vielä 1960-luvulla ostettiin meillekin syksyllä lahdattu kimppasika toisen / toisten perheiden kanssa ja liha suolattiin jatkokäyttöä varten. Neljännes tai joskus jopa puolikas possua riitti pitkälle. Siitä käytettiin kaikki hyödyksi ja liha ei ollut mitenkään pääosassa ruokaa, vaan pienenä lisukkeena ja makuna. Enempi meillä syötiin kalaa. Ihan mitä tahansa itse pyydettyä kalaa. Tuoreena, itse savustettuna, suolattuna. Keväällä ennen kutuaikoja alkoi jo kasvaa evät: oli jömmassa enää vain nahistuneita perunoita ja huippusuolaista kalaa… Kun muutin pois kotoa, ensimmäiseksi jäi pois kalansyönti vajaaksi pariksi vuodeksi. ;) Sitten se alkoi taas maistua ja maistuu edelleen.

Jaa, miksiköhän tähänkin nyt taas piti puuttua? Lounas on nykyään päivän ainoa ilo ja kunhan nyt jorisen jotakin tänäkin aamuna. Uutiset nähkääs ovat joko-tahi -linjalla. On aiheita, jotka vetävät mielen matalaksi monellakin eri tavalla. Näitä en enää viitsi luetella, tunnistattehan te ne itsekin. Twitteristä voi tsekata, mitä mieltä minä taas olen ollut. Niin, se tahi-linja on sitten nämä Human Interest -jutut, joissa on söpö hamsteri pyörätuolissa ja tietysti päivän kissavideot *härn*! OK, myönnetään – kaikkia näitä tarvitaan. Jurppii vain varsinkin nettilehtien otsikointi ja arvotusjärjestys. Lisäksi näissä Iltahupusissa ottaa päähän myös erittäin kehnosti kirjoitetut jutut eli toimittajat eivät ole vaivautuneet selvittämään asioita riittävästi. Vielä enemmän ketuttavat suoraan (ja kehnosti) käännetyt jutut tyyliin ”7 tapaa pestä sukkahousut väärin” tjsp. Argh! :P

Eiköhän tuo riitä. Minä muuten pidän Twitteristä varsin laiskasta ja omahyväisestä syystä. Jos minä en osaa sanoa jotakin iskevästi 140 merkillä, joku jossakin on aivan varmasti tehnyt tai tulee tekemään sen. On helppoa jatkolähettää viesti ja lisätä vaikka lyhyesti komppaus tai jotakin muuta. Tai sitten ei lisää mitään. Muutenkin rajoitettu tila on ainakin tässä vain hyvä asia! :)

Enkä jaksa edes märistä nukkumattomasta yöstä. Tänään otan pakkopäikkärit rauhoikkeen avituksella. Btw, eilen väkersin pellillisen niitä isoja Soiströmmejä ja heekkuja ovat. En muista, olenko sanonut tämän ennenkin, mutta korianteri sopii punajuurien mausteeksi tosi hyvin. Tänään vuorossa vihanneskeitto. Ei pysty monimutkaisempaan, koska on mentävä pakkoruiskuun. Ai, että miten se muka mihinkään vaikuttaa? Perusruiskupäivinä menee itsensä huoltamiseen niin paljon aikaa ja vomia, ettei kykene kovin paljon muihin puuhiin. Uskokaa tai älkää… :(

Lähdenkin tästä valmistautumaan – ja täällä on taas helkkarin viileää.

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – MILLÄKÄHÄN TÄNÄÄN PIRISTÄISI ITSEÄÄN…

Mistä tänään suuttuisi?

Otsikon kysymys on vain retorinen. Aiheita on ihan liikaa. Olisi parempi kysellä itseltään, millä saisi pidettyä itsensä rauhallisena. Hauskuutta tai hyvää mieltä ei kannata edes havitella, ei  ainakaan uutisista tai lehdistä muutenkaan. Voin minä heti tunnustaa, että onni on *joka päivä* toimiva nettiyhteys, kirjaston kirjat sekä päivän lounas – unohtamatta tuota aina rakastavaa karvamölliä tuossa vieressä! :)

Auts, poikkesin välillä muilla sivustoilla ja kävi kuten pelkäsinkin. Taas raivarit ja samasta asiasta kuin ennenkin! Jotkut ne pääsee ilmeisesti nimen perusteella hoitoon pikaisesti. Ai niiiiiiiiiin, mutta sehän  o n  työtä. Toki *ilkeä irwiö*. Minä olen nykyään vain niin peruskatkero kaikesta. Eikä siitä pääse irti, vaikka yrittääkin. Eilinen oli taas paha päivä ja yö ihan kamala. :( No voi helevattu, nyt puhutaan sitten shoppailusta ja jotkut vaan siirretäään jonossa aina viimeiseksi. Ei. Ei näin. Ei todellakaan. Missä ihmeen maailmassa ja maassa jotkut elävät. Oikeasti, minä en enää ymmärrä.

The Friendship Between Death and the Doctor.

The Friendship Between Death and the Doctor.

Siksi voikin taas mollata muita tai ainakin Iltahupusia, jotka ”uutisoivat” omituisia juttuja. Näköjään joitakin muitakin on kommenttien perusteella hiukan ärsyttänyt ”Viikon ruuat halvalla…” -juttu. Minua myös, koska laskentaperuste näyttää omituiselta eli tuon ruokapäiväkirjan mukaiset hinnat eivät mitenkään täsmää! Kommenteissa myös on  tosi outoja otuksia liikkeellä – niistäkin voisi jopa hermostua ja osalle nauraa ääneen. Jokainen taaplaa tyylillään ja tässä residenssissä keitetään tänään punajuuria, joita syödään yli-ikäisen Stiltonin kanssa, njam. Huomenna teen ison läjän Soiströmmin piffejä (soijamuru-Lindströmmejä siis) pakkaseen.

Mielenkiintoista on tietty lukea myös, miten Mr Sipilä on miljoonansa tienannut! Aivan, tuntuu käsittämättömältä sekä tuo omaisuus, sen hankintatavat että nykyinen selkeä salailu *no kyllä ne muutkin toimet poliitikkona*! Tietysti, nyt pitäisi jo ymmärtää, miksi köyhiä kyykytetään: hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, miten joku ei voi muka sijoittaa ja hankkia omaisuutta itselleen! Eihän kenenkään ole pakko olla köyhä, eihän? Sen sijaan voi olla vaikka kuollut.

Ewww, poikkeuksellisesti katselin hetken aamutyperyyslähetystä koneelta. Meni hermo. Ei ikinä enää! :( Loppui myös halut kommentoida tai yleensä kirjoittaa yhtään mistään.

ALLEKIRJOITUS

                                POLKA – TAAS JURPPII JA RASKAASTI!

Pahempaa kuin paha mieli

En tiedä, mitä taas sanoisi. Eiliset uutiset ja niiden kommentointien plaraaminen sai minut vain vihaiseksi. Hirmuisen vihaiseksi. Parasta olisi lopettaa molempien lukeminen! En edes kommentoinut Belgalle mitään – tai no ihan vähän. ;) Maailmalla ja Suomessa tapahtuu niin paljon epämiellyttäviä, paskoja asioita. Koska niille ei voi joko tehdä mitään tai edes vaikuttaa, tuntuu niin turhalta edes kommentoida. Tai sitten ei… argh! Moni muukin näyttäisi olevan vähän samaa mieltä. Tsekkasin yhtä uutista, jota oli kommentoitu runsaasti. Pikalaskelmien mukaan 1 – 2 % kommenteista oli jotenkin rakentavia tai sisälsivät jotain muutakin kuin itseä ja omaa tilannetta koskevia parannusehdotuksia (tai samoin sanoin: huononnuksia muille!). Ylläri? No ei todellakaan. Se nyt vaan on niin, että sisäänrakennettu systeemi pyrkii säilyttämään olemassa olevan tilanteen – mikäli se on edes jotenkin siedettävä. Jos sitä pyritään heikentämään tai siihen muuten puututaan, piru on merrassa.

Edelleen olen sitä mieltä, että rajumman ja värikkäämmän uutisoinnin takana tehdään poliittisia päätöksiä, joista ei aivan niin rätväkkäästi tiedoteta. Se ei jätä rauhaan, tämä foliopipa meikäläistä nimittäin. Siirryn kohta lukemaan uutiset tarkemmin, äsken vain vilkaisin. Ihan tahallisesti, etten taas alkaisi täällä raivota ja kommentoida. Mutta minä olen oikeasti sitä mieltä, että maailma  o  n   epäoikeudenmukainen monella tavalla!

maxresdefault
Mutta muuten – no, sitä tavallista. Kellot on siirretty takaisin normaaliaikaan. Rakas sähköhuopa on haettu takaisin petiin pelastamaan kylmältä, vedolta ja kosteilta keleiltä. Eilinen jättimäinen kasviskalawokki oli heekkuva, samoin jälkkärinä omppupiirakka. Omenoita menisi taas useita päivässä, mutta on varaa vain rouskuttaa kaksi kirpsakan raikasta puolalaista tehokasvatusfiblua menemään. :P

Luettua: RaeAnne ThayneToivonkipinöitä: Hope’s Crossingin elämää. Toinen osa dharma-rhomandiikkaa, joka ei kuitenkaan ole pahinta plaatua. Käy siis yö- tai odottelukirjana. David LagercrantzSe mikä ei tapa. Tämä siis se kohkattu Millenium-sarjan jatko… Ei vastaa odotuksia pätkääkään. Vain henkilönimet ovat tuttuja ja siihen se melkein jääkin. Liikaa kehuttu ja odotettu etukäteen. Tunput! :( Charlaine HarrisVäristyksiä haudan takaa. Sarja jatkuu samoilla teemoilla eikä oikeastaan tuo ihmeellistä uutta. Paitsi seksisuhteen velipuolen kanssa. Härn. Eivät ole siis oikeasti sukua toisilleen. Varmaan Jusalassa ketutuksen aihe. Tätä sarjaa ei kyllä oikein jaksa, koska mitään ihmeellistä ei sinänsä tapahdu. Unettomiin öihin, ehkä. Joonas KonstigPerkele. Hmph, hevibändistä (tai bändistä nyt yleensäkin) on kirjoitettu paremminkin. Konstig on niin konstikas ja saa aikaan taas tiiliskiven kaikesta, siitä merkityksettömästäkin. Kyllä tämän nyt lukee, mutta aika vivahteeton ja säästetään yöhön sekin. Hjort & RosenfeldtMykkä tyttö. Mmm, pariskunta parantaa kirjoittamistaan ja tässä on jo jännärin makua hiukaaikaisempia enemmän. Raaka murha, jonka todistajana on perheen sukulaistyttö (lasten serkku). Lapsen puhumattomuus tuo muistoja mieleen ja rikostutkijoiden on muutenkin monissa asioissa paneuduttava aikaisempiin tapahtumiin. Ei mikään loistokas, mutta tekijöiltä parhaimmistoa. Maj-Lis Pitkänen (toim.) Antaa salaman tulla, minä odotan: Kalervo Palsan kirjeitä. Kumarrus hienoista teosten kuvista ja hyvin toimitetusta kirjasta! Pidän, kovastikin ja yksi niistä, jotka olisi ihan pakko hankkia itselleen. Muut meikäläisellä jo onkin. Kirjeet tuovat hyvin esiin Palsan henkilökohtaisimmat tunnot, mielentilan, suunnitelmat. Suositan kaikille, jotka ovat mieheen ja töihinsä tykästyneet! :) Pasi PekkolaLohikäärmeen värit. Onhan tämä hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin kiinalaisen yhteiskunnan kuva vallankumouksen ja kulttuurivallankumouksen aikaan sekä käytös- ja tapakoodisto ovat niiin päälleliimatun oloisia. Valitan, mutta minusta perisuomalainen ei pysty kirjoittamaan omakohtaisesti. Eikä kirjailijamies esim. prostituutiosta naisnäkökulmasta, aidosti. Olkaa vaan eri mieltä, mutta minua tämä nyppi! Lähes tunput. Saul BlackTappamisen pitkä oppimäärä. Pitkästä aikaa jännäri, joka oikeasti piti otteessaan kaikessa sairaassa julmuudessaan ja kauheudessaan. Murhaajien, uhrien sekä tutkijoiden ja viattomien sivustakatsojien kuvaukset hyviä ja tehokkaita. Tätä ei voi kehua miksikään kirjallisuuden riemuvoitoksi, mutta erittäin käyttökelpoiseksi rikosromaaniksi. Niiden kavereille tätä voikin suositella. Pirjo HeinonenRepullinen onnensiemeniä. Onko tämä olevinaan elämäkerta eli kertomus omasta ns. välivuodesta? Jos on, jotain on mennyt pieleen… Vttu ja prse ovat välimerkkejä, joista minulle aina vihoitellaan. Lisäksi tässä koko ajan on liikaa ”kommelluksia” (en pysty tod. kuvittelemaan sanaa jokapäiväiseen kieleen) ja vaikka periaatteessa opus olisi olevinansa  OK, pohjavire on jotenkin outo? Jos kirjoittaja on oikeasti myös hoitsu, pelkäisin – kirotusvihreitä on aika tärkeissä sanoissa! Enpä tiedä, käytin välipalakirjana kirjoittamisen lomassa. En suosittele, jollei halua hepuloida monesta asiasta. Ahh, onneksi iso pino muita uutuuskirjoja odottaa tuossa lukijaa. En nimittäin pysty iltaisin lukemaan enää kovin paljon, tarvitsisin uudet lasit. Oikeat siis, ei tiimariklaseja. Toinen silmä on heikompi ja sen huomaa nyt taas pahemmin. Ehkä joskus tässä voisi ne yrittää hankkia, jos.

ALLEKIRJOITUS

                             POLKA – ON SILLÄ TAAS PINOITTAIN KIRJOJA!

Aggressioita ilman omaa syytä!

Päivitykseni taitavat olla niin samanlaisia, että voisi huoletta onkia jonkun niistä n. vuoden ajalta ja lukea uudelleen. Jos en märise omista *pienistä?* ongelmista, tartun liian laajoihin kokonaisuuksiin *se Oma Mielipide*. Tiedätte varmaan syyn – jos en ajattele vain yksisilmäisesti itseäni ja pakotan ajatukset muualle, on edes jokin syy olla vihainen, turhautunut ja linksuttaa vaikka mitä! Maailma on ruma ja epäoikeudenmukainen, noin pääsääntöisesti. Sitä katsellessa omat ongelmat jäävät toiselle sijalle. Toivottavasti. Joskus jopa ajattelen hyvin itsetyytyväisenä, että jospa niillä kannanotoilla, mielipiteillä ja kirjoittamisella olisi edes pienenpientä vaikutusta.

Ei minulla mitään asiaa tänäänkään ole. Sain sentään eilen kirjoitettua neljä liuskaa, joka siinä kunnossa on jo huomattava saavutus. Parempi mieli häipyi, kun menin lukemaan hortopedilekurin käyntitekstin. :( Oi miksi sekin on virheellinen? Jos lähden oikaisua vaatimaan, tulee lisäongelmia. Siksi minä en jaksa, enää. Omasta mielestäni olen tehnyt kaiken pyydetyn ja vähän enemmänkin, toimittanut selvityksiä ja tekstejä sinne ja tänne. Tulos on aina, jotenkin yllättäen, minua syyllistävä ja kielteinen / negatiivinen. Enkä jaksa uskoa, että ihan kaikki on minun syyni. Jos tämä kuulostaa hämäävältä, kyse on lekurien käyntiteksteistä, lähetteistä jne. julkisen terveydenhuollon puolella. Työterveyshuollossa ei ollut ongelmia, ei kenenkään kanssa, ei missään lähetteissä tai tutkimuksissa (vaikka osa tehtiin julkisella puolella). Väittäisinkö tässä vaiheessa, että kyse on työssäolosta ja myös siitä, että lopullisissa eläkepapereissa on yksi F-diagnoosi?! En ole ihan niin pitkällä, että ottaisin yhteyttä herraan, joka tekee hyvää työtä. :)

Uutisetkin on taas luettu, en kommentoi kaikkea. Ette jaksaisi enää sitä. Mutta ihan tiedoksi, että ”pieni” ammuskelu yliopistolla ei enää edes ylitä uutiskynnyksiä sen ihmeemmin. Ei edes Jusalassa. Tuntuu kummalliselta, että siihenkin näköjään on niin totuttu. :o Tai sitten Ruotsin tapaus on vielä otsikoissa, toivottavasti kukaan ei ota mallia! :( Olisi niiiiiiin mukava laittaa tähän jotakin hauskaa ja positiivista, mutta valitettavasti sellaista ei löytynyt ainakaan jaettavaksi asti. Olen pahoillani, sehän on minun vikani.

Minulla oli paljon suunnitelmia tämänkin päivän osalle; uudelleenjärjestelyjä, verhoja, mattoja ym. suurisuuntaisempaa kuin normilauvantaina. Jätin sikseen, koska en tiedä pystynkö asumaan tässä luukussa ja jäänkö henkiin, jos se stanan hortopedi pääsee (!) minua ”hoitamaan”. Jep, sieltähän se tuli: katkeruus, viha ja hulluus. Lähden pilppomaan vihanneksia. Ruuastani ei ole ainakaan ikinä valitettu *vielä*.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – POSTAUS SAI AIKAAN AGGRESSIOITA!

 

Jossakin on jotain vikaa…

korjattanee tuotapikaa? Aamu-uutisia selatessa en ollut uskoa silmiä enkä korvia. En itse kuulu siihen vanhempaan eläkeläisjoukkoon, mutta samoilla pienillä tuloilla tässä yritetään tulla toimeen. Kohta ei tulla, siis toimeen. Mikäli nämä nykyhallituksen kaavailut mm. lääkekaton ja matkakulujen omavastuun nostamisesta ja muut vekkulit jutut menevät oikeasti läpi, ei ole enää mitään tehtävissä. Kumma kyllä, eläkekatosta ei puhuta mitään!? Että mikäkö tässä tökkii? Kukaan ei sairasta omaksi huvikseen eli lääkkeet, lekurissa käynnit sun muut on pakko hoitaa. Jos ei hoida, se olisikin tietty vallanpitäjien mieleen. Asuakin pitää ja siitä taas vuokrataso pitää huolen, että hemmetin kalliiksi käy. Vielä pystyy nipistämään ruuasta, mutta siitä on joutunut jo muutenkin säästämään jo vuosia. Nyt nyppii ja aika pahasti, sillä monella on vielä meikäläistä pienemmät tulot. :(

Tästä pääsee kätevästi sote-uudistukseen, jossa siis rahoitus siirtyy valtiolle ja mikä olisi kätevämpää kuin keksiä uusi vero! Varmasti samassa yhteydessä laaditaan taas uusi hoitojärjestyksen pisteytys ja luulenpa hyvinkin, että kaikki eivät enää tule edes saamaan hoitoa. Meikäläisen luokitus 3F tipahtaa sitten sinne ”ei se enää mitään tarvitse” -luokkaan. Epäilen pahasti, että tuo uudistus ei tuo mitään hyvää mukanaan! :(

Poliitikoilla on erittäin huono muistikin – kannattaisiko itse käydä lääkärissä. Kun unohtuu ihan. Vai kehtaako valehdella suoraan? Vaalilupauksia nyt ei ole koskaan kannattanut uskoa, niitäkään. Mutta mitenkäs on tuon ankkakolmikon (siellähän ne, Tupu, Hupu ja Lupu) uskovaksi tunnustautuvan jäsenen omantunnon kanssa? Ai niiiiin, toki. Sen verran agnostikko on tutustunut katoliseen uskoon, että aina voi ripittäytyä ja sen jälkeen harjoittaa rukouksia ja hyväntekeväisyyttä (btw, siihen on jo nyt ja pian harvinaisen hyviä tilaisuuksia!). Ja kaikki on taas hyvin! Eikö kenellekään muulle tule mieleen anekauppa?  Tsekkaa ihmeessä tuo linkki, twiiteillä saa nykyään syntinsä anteeksi. :o Ja oletteko huomanneet, ettei se Isohampainen Twiittaaja enää hymyile juuri missään valokuvassa?

11875560_875465305841288_2073926374_nOlisi tässä paljon muutakin. Jotenkin turtuu lukemaan ainaisista leikkauksista, supistuksista ym. Loppupelissä nimittäin nämä kaikki koskevat tavallista tallaajaa pahiten. En siis erittele tässä eläkeläisiä, työttömiä, ongelmaisia jne. Tässä tilanteessa ei voita kuin jo ennestään hyvin toimeentuleva kansaosa. Ne kultapossukerholaiset. Perkele!

Ettäkö minä en tee mitään? No en, tiedätte kyllä, märisen jo muutenkin itsestäni ja ongelmista tarpeeksi. Edelleen heitän tässä sen idean, että veroista tietyn osan voisi jokainen korvamerkitä haluamiinsa tarkoituksiin! Rahaahan ei tule mistään lisää, mutta näin voisi tiettyjen palvelujen saatavuutta vähän tasia…

Taidan tänään hyvitellä mieltäni ja tilata pari kirjaa. En siis itselleni vaan toisaalle, käytettyjä ja halpoja. Ilahduttavat ne kuitenkin saajaansa! Hirveää tuhluutustahan se on, tietty, jonkun mielestä. Tuo ei kuitenkaan käytännössä merkitse kuin yhtä linssimuhennos- tai porganakeittopäivää lisää viikossa! :)

ALLEKIRJOITUS

      POLKA – JOKA PAIKKAAN SE SAA RUUAN MUKAAN!

 

Edelleen laiska ja saamaton!

Piti eilenkin vielä lepuuttaa aktiviteettien eli sen kursorisen moppauksen jälkeen. :( Olkapäätkin äityivät särkemään tosi pahasti, en siis pystynyt tekemään oikein mitään. Meni taas lueskellessa ja liikkuvaa kuvaa tähystellessä melkein koko päivä. Vain ne pakolliset eli kissan tarpeet on täytettävä aina, samoin itselle pitää kerran päivässä laittaa jotain lämmintä ruokaa. Pahinta on (särkyjen ja kipujen jälkeen) se, että en millään jaksaisi maata! Ihan totta, se on ärsyttävää mielelle ja sama asento raastaa myös ihan konkreettisesti muutenkin. Ei ole hyvä mitenkänäs.

Niiiiiiiiin tekisi mieli kommentoida, mutta enpä taida viitsiä. Edelleen näkyy tuo ”terveydenhuollon” tasa-arvoisuus joka puolella, eilen jopa lehdissä. Ärsyttävää. En kuitenkaan voi oikein alkaa soitellakaan Peijaisiin, koska saattaisin äityä ilkeäksi ja siitähän seuraa vain vielä pahempaa. Eli tässä edelleen vain odotellaan. Räyh!

Aikaisemmin lupasin kertoa erään pienen testin tuloksista. No niin… Eli eilen jo mainitsin tästä maan sisäisestä pakolaisuudesta. Lähetin taannoin muutaman meilin, satunnaisotoksina kahteen pieneen kuntaan / kaupunkiin pohjoisessa ja idässä sekä lisäksi synnyinkaupunkiini. Tiedustin mahdollisuutta asuntoon ja invataksiin sekä muuta semmoista normaalia. Hämmästys oli sinänsä se, että kaikissa kolmessa paikassa olisi ollut vapaa asunto lähes 100 % varma (siis tietojen tarkistuksen jälkeen). Taksoasiakin olisi kunnossa (sehän on lain mukainen juttu), mutta toteutuksessa on varmaan ongelmia eri paikoissa. Samoin muut palvelut on joko järjestetty oudosti, ne ovat kiven alla tai muuten vaan vähän hänessään… Ei, en minä nyt juuri ole mihinkään täältä lähtemässä! Kunhan halusin tietää, sen verran utelias pitää olla. Suurin ongelmahan tässä olisi se, että muutto oikeasti maksaa maltaita. Toisekseen, koska Belga ei asuisi lähellä, olisin kirjaimellisesti kusessa yksinäni. En voi olettaa, että kehtaisi häiriköidä naapureita tai edes etsiä nimituttuja, joita pyytäisi aina avittamaan. Tämä nyt oli tämmöinen ”Hyvä tietää!”-rojekti eli mahdollisuus olisi paeta Tsadista. Jos jää henkiin, jos pääsee edes Peijaisiin ja jos ja jos ja jos… Argh!

Pitkästä aikaa laitetaanpas tähän sitten päivän biisi, jonka eilen twiittasin. Taas niin ajankohtaista – kuunnelkaas pois!

Jahas, tänään asialistalla pieniä pakkotöitä. Pankki soitteli, että aikovat *taas* nostaa ns. tilinhoitomaksuja ja tähän asti maksuttomat nostot ym. tulevat maksullisiksi. Hyyppä soitti niin pahaan aikaan, etten pystynyt keskittymään. Uskomatonta perseilyä! Siis minun pitäisi vielä maksaa lisää siitä, että niillä on minun rahani käytössään (no, ainakin jonkun aikaa…) vapaasti?! :o Pitäisiköhän kilpailuttaa pankit? Ei ole kyllä sijoituksia tai muuta läjää sitä lovvoa, mutta eivätkö edes säännölliset pienet tulot riittäisi? Nyt kaipaan kyllä vanhoja hyviä aikoja, jolloin tavallisen käyttötilin asiakastakin kohdeltiin ihan nätisti. :( Jos joku pankki tämän sattuisi näkemään, ei kun privaa ja tarjousta, kiitos!

Tuhluutinkin taas ihan kamalasti. Ostin iiPeistä seinäkalenterin ja harmittelin taas sitä, ettei täällä ole missään myynnissä kivoja vastaavia. Tai pari löysin, kiitos sinne vaan, mutta en ole varma jaksaisinko minä itte nuita katsella koko vuoden. :D Eilen tuli lappu, että ylikokoinen lähetys on sitten noudettavissa. Hmm, Belga saa noutaa. Huomasin myös, että minulla on katteetonta uskoa tulevaisuuteen, jos kerran ostan kalenterinkin näin hyvissä ajoin etukäteen.

ALLEKIRJOITUS

 

                     POLKA – TÄYSIN PERUSTEETONTA USKOA TULEVAISUUTEEN!

Hullu maailma!

Sitä välillä miettii kuinka hullu itse onkaan… kunnes huomaa, että maailmalla tapahtuu paljon hullumpia asioita. Ihan luonnostaan. Jolloin voi taas alkaa pitää itseään lähes tervejärkisenä. :P Arvaattekin jo, että on luettu uutisia. Ruotsissa ei kannata kokoontua yhteen parrakkaiden henkilöiden kanssa – valppaiden, kunnon kansalaisten epäilykset heräävät heti. No, eipä siitä ole kauan, kun chilien kasvattajia vainottiin täälläkin! Toisaalta meillä kotomaassa on meneillään kuuluisa pizzagate! :) Uskomatonta perseilyä… jotenkin näissä ihan hiukkasen hajahtaa myös erilaisiin kansalaisten vapauksiin puuttuminen?! Ai niin, pitäisikö ilmoittaa itsensä ja Belga tuosta pizzagatesta? Ikinä – ei siis ikinä – syömämme kototekemä pizza maksa yli kuutta juuroa. :o

Koska aina valitan köyhyyttä ja rahan puutetta, voin nyt kertoa saaneeni sen tilaamani  (ja siis myös maksamani) lompakon. On tilaa erilaisille korteille ja kolikoille, muuta sinne ei nyt ole laittaa. Tuli tuettua aasialaisten lasten työtilannetta. :( Toisaalta, jos ne lapset olisivat muuten kaatopaikalla etsimässä romua tai menehtymässä kadulla nälkään… Aivan, perseilen tässä itsekin. On vaan esitetty niin monenlaisia kommentteja tästäkin asiasta. Pitääkö minun kantaa huonoa omatuntoa ihan joka asiasta? Siitä, että kulutan ja jos kulutan, kulutan liian  vähän kotimaista jne. Eww, sopiiko nyt kertoa, että tämä oli vuoden kolmas ”ostos” ruuan ja lääkkeiden lisäksi.

unnamedToveritar poikkesi ehtoopäivällä hoitokoiran kanssa. Oih, Herra Koiruudella on kyllä niiiin sielukas katse! :) Kiitokset askartelupaskartelumaalauspaalauspakkauksesta. Minulla on ideoita, mutta toteutus aina kärsii eikä vähiten tiettyjen apuaineiden tarpeesta. Toivottavasti nyt saan edes jotain tehtyä. Toivon kovasti, että hienolta kuulostava reissu menee mukavasti – rapoa odotellessa!

Lähetin myös lisäselvitystä Varastolle, mutta eivät ole edes kuitanneet lukeneensa viestini. Niin noloa heiltä. Minua edelleen jurppii, vaikka tiedän olevani oikeassa. Näköjään valtio saa työnantajana tehdä ihan mitä tahansa! Argh.

Jahas, tänään pitäisi alkaa pakata paria kirjettä torstaina lähteviksi. Tällä kertaa pidän huolen siitä, että ne on pakattu kunnolla. Etteivät siis aukea ”vahingossa”, jos sisällä on muutakin kuin ohutta kirjoituspaperia (siinä edellisessä aukaistussa  oli – hui – pari palaa kissikangasta!). Jos vain jaksaisi, olisi iskettävä myytävää Huutikseen. En oikein jaksa kuvata, purkaa, kirjoittaa myyviä tekstejä. :( Pakkohan se on. On niin paljon sellaista, mitä en tule koskaan käyttämään enkä minä aio heittää roskiin uutta(kin) tavaraa ja vaatetta.

ALLEKIRJOITUS

                POLKA – INVENTAARIO OLISI TARPEEN JOKA LAATIKOSSA!

Päikkärit

Paljon voi ketutusta korjata päikkäröimällä. Varsinkin, jos ketutus on häirinnyt jo parin yön yöunia. Sen jälkeen voi viettää yhden päivän melkein kokonaan päikkäröimällä. Nousemalla vain ylös välttämättömät asiat hoitaakseen ja jatkaakseen taas… Ei kyse nyt ehkä ole tavallisesta päikkäröinnistä vaan unen puutteesta, joka taas takasi eilen koko päivän mittaan tilttauksia! :( Se ei ole kovin mukavaa, mutta ei haitanne muita kuin minua. Sain tehtyä sen mitä piti eli kirjoitettua Valentiinolle ja kirjoitettua pari lyhyempää juttua. Muuten annoin asioiden olla ja  maailman toimia ilman Minua! ;)

Varasto lähestyi takaisinperintäasiassa. Tsadin Varaston talouspuoli piti selvänä, että tässä on kämmi. Asia vaatii KeskusVaraston toimia, jotka on eriytetty Itä-Suomeen. Heidän viestinsä oli jotenkin sen oloinen, että ”jos nyt sattuisitkin olemaan oikeassa…”. Pitää viikonlopun aikana laittaa viestiä suoraan sinne, jotta asia ihan virallisesti korjattaisiin! Uskomatonta, miten vaikeaa viranomaisten (ja lääkärien) on korjata selkeästi virheellisiä laskuja, päätöksiä, asiakirjoja! Luulisi sen olevan helppoa – myöntää vain olevansa väärässä. Ei, ei se ole niin yksinkertaista. Tarvitaan oikaisupyyntöjä, kumoavia päätöksiä, uusia päätöksiä jne. *huokaus* Minun pitäisi olla tottunut tähän ja selvillä tästä. mutta silti se saa aikaan erilaisia primitiivireaktioita!

Pitäisi ehkä ilahduttaa lukijoitani jollain tavalla, mutta nyt ei kyllä irtoa mitään. Valitan! Belga tulee lounaalle ja tarjolla on tofua, wokkia, daikonia ja vaikka mitä! ;) No, siitä voi olla ilokas, että vihannestsioskilta löytyi tuoreita heekkuja ja varsinkin niitä isoja puolalaisia omppoja. Jos kotoa löytyy nyt kilotolkulla mausteita, tofua ja linssejä sekä tuoreylläreinä daikonia ja niitä omppoja – silloin ei voi kyllä valittaa ainakaan mistään ruokaan liittyvästä. Ei. Mutta kohta on lähdettävä pilppomaan. :P

Maailma on minun silmissäni niin outo paikka. Jusalassa vaan jatketaan kouluammuskeluja… ilmeisesti kuolonuhrien vähäisen määrän takia asiasta ei pahemmin uutisoida (tai ehkä syitä lopultakin on muitakin!). Siellä ja täällä soditaan, mutta mikään valtio ei ota vastuuta mistään. Normitavis lukee Iltalupsujen otsikot ja upottaa itsensä mieluummin omaan lumetodellisuuteensa. Minä toivoisin kovasti osaavani sellaisen kyvyn.

ALLEKIRJOITUS

                                          POLKA – SE AJATTELEE LIIKAA!

Lupa olla itsekäs!

Nämä pari uutista, jotka ovat hallinneet mediaa nyt jonkun viikon, aiheuttavat varmasti monessa ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, halua jakaa ja osallistua…  Maahanmuutto ja hallituksen säästötoimet ovat asioita, joista jokaisella on mielipide! Lisäksi ne ovat asioita, joista voi aina puhua – kuten säästä. Mennäänkö kuitenkin tässä äkkiä siihen, että ainakin herkempi yksilö ahdistuu kohtuuttomasti? Uutisia on liikaa, siis muitakin uutisia! Sotaa siellä, tulvia ja maanjäristystä tuolla – verta ja kuolemaa. Nämä jäävät ehkä nyt varjoon, mutta ei se asioista tapahtumattomia tee. Jälleen herkempi yksilö yrittää selvittää itselleen maailman tilaa ja huomaa sen Eurooppa-näkökulmastaan ahdistavaksi! Talvikin on tulossa. Päivät pimenevät. Sitten vielä ihmetellään, että täällä ollaan niin masentuneita ja ”masentuneita”. Kyllähän sitä, jos ihan pakolla ajetaan tähän! Räyh!

Australialainen tutkija esittää erilaisia näkökulmia Euroopan tilasta omassa tutkimuksessaan! Kiinnostavaa, lähinnä eurosta ja / tai liittovaltio-ajatuksesta luopumisen kannalta. Lukekaas edes tuo lyhyt esitys, minusta kaverilla on ajatusta! Ai niin, eihän minun pitänyt puuttua tällaisiin asioihin lainkaan! Piti märistä jostain muusta. Sanonpa nyt tässä välissä kuitenkin, että miten ihmeessä ja millä valtuuksilla nämä Suomen (tai nykyisin Ruotsin, Portugalin jne) miljonäärit (lue -> sikarikkaat) antavat lausuntojaan? Siis jos on rahaa, saa olla ihan mitä mieltä tahansa ja saa puuttua esim. Suomen sisäpolitiikkaan? Jossakin on nyt jotakin vikaa. Pätevöittääkö omistaminen jotenkin erityisesti esim. yleiseen talouspolitiikkaan? Kyllä, saahan jokainen kertoa mielipiteensä.  Mutta jos ne uutisoidaan ja tuodaan esiin ”pätevinä lausuntoina ja kannanottoina” vikaa on kyllä myös jossain muualla! Argh!

Tiedän, minun ei pitäisi puuttua tällaisiin asioihin – eihän? Koska minut on nyt selkeästi *kyllä, ihan kirjallisesti ja kirjaimellisesti* luokiteltu kolmannen luokan kansalaiseksi, olen käytännössä pelkkää ilmaa! Tämä luokittelu on tehty Peijais-Retkulassa, minut hoidetaan – jos nyt hoidetaan – vasta aivan viimeisten joukossa. Hieman hämmennyttävää. Siksi olenkin puhuteltaessa katkera ja kaunainen! Tämän luokittelun takia (joka myös tarkoittaa, että ”odottaa hoitoa”) en myöskään voi / saa käyttööni tiettyjä palveluita. Käytännössä siis jos Belga ei enää jaksa / pysty hoitamaan asioitani, joudun perskohtaisesti anelemaan jostain pyyteetöntä avittajaa tai maksamaan siitä silkkaa lovvoa! Koska en lähtökohtaisesti siis ole ”oikea vammainen tai sairauden vuoksi kykenemätön”, en kuulu mihinkään joukkoon. Jälleen kerran, enkä todellakaan ensimmäistä kertaa, minä kuulun siihen väliinputoajien luokkaan. Ei mitään muuta, se sopii kyllä. Tämä tuo vain mukanaan kohtuuttomia määriä ylimääräistä harmia, anomuksia, paperitöitä ja pettymyksiä. Suoraan sanoen ketuttaa, koska en pysty suunnittelemaan mitään etukäteen. Jos ”hoito” on samaa luokkaa, ei nimittäin ole mitään takeita jäädä sen jälkeen enää henkiin.

Hah, onpa näppärä päivitys *not!*. Muutamalla rivillä pystyn siirtymään maailmanpolitiikasta ja talousongelmista omaan mitättömään itseeni. Eikö olekin vekkulia, miten itsekeskeisesti ihminen Polka toimii?! Ei hätää. Ei Suomellakaan ole mitään hätää. Lukekaa vaikka Iltahupusten etusivut netistä. Sieltä selviävät todelliset ongelmat eli tuntemattoman julkimuksen sanomiset, käsittämättömen urheilulajien tulokset sekä luokattomien TV-ohjelmien nykytila. Siinä kannattaa elää, siinä maailmassa ja lumetodellisuudessa.

ALLEKIRJOITUS

                                      POLKA – KATKERUUS MYÖS VELVOITTAA!