Yritän, yritän kovasti…

tällä kertaa olla kommentoimatta kommentteja. En siis omia. Kyse on eilen  mainitsemani turkulaisen Arssin tilanteesta. Nyt on pakko linksuttaa Iltahöpinöihin sekä ao. juttuun ja kommentteihin. Ei, minulla ei ole CRPSII:sta, mutta on muutama diagnoosi ja stanalliset kivut. Huoletta voin silläkin perusteella vain sanoa, että nyt ketuttaa. Sekä lääkärin sanat että monet kommentit. Tuntuu, että tässä jutussa sinänsä on jotakin samaa kuin muutamissa omissa kokemuksissa… nuo lääkärien ja tiettyjen ihmisten asenteet.Kaikki kun ei käy kaikille, miten totta se onkaan. Näille huomauttajille olisikin sanottavaa mielipidelääkkeistä sekä siitä, että niillä ei todellakaan ole kaikille vaikutusta, ei ainakaan toivottavaa sellaista!  On se nimittäin hemmetin kummallista, että siihenkään ei uskota. Ärh… menee hermo.

Ehkä se menee muutenkin. Ei minulla taida olla mitään kerrottavaa. Täällä on niin lohduttoman kylmää ja kosteaa, että oikein tuntee sen tunkeutuvan niveliin. :( Ehkä pitää laittaa jotain muonaa uuniin. Tai jotakin. En minä tiedä, koska nyt taas nyppii. Ei varmaan pitäisi, joten minä menen syömään palan hapankorppua. Grrrrr.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN TAVALLISELLA PASKATUULELLA ILMAN MITÄÄN SYYTÄ

Käyttämätön viikko

Vaihteeksi taas viikko, jolle ei ainakaan etukäteen ole sovittu yhtään mitään. No, milloinkas sitä nyt oikeastaan olisi. Periaatteessa viikko on siis täynnä mahdollisuuksia. Käytännössä vain pitäis-muttei-pysty -hommia. Räyh. Ja ei, enpä osaa ajatella niitä mitenkään positiivisesti.

Ei ole muutenkaan oikein hyvä aamu. Yöt ovat edelleen lyhyitä ja katkonaisia, kivut herättävät asentoa vaihtaessa, siitä yhdestä siihen toiseen. Ärh. Olisi paljon parempi olo, jos olisi edes nukkunut kunnolla. Noh, mitä tässä märisemään. Nämähän ovat kuuluisan kipupolin mukaan täysin normaaleja kipuja *mä niille normaalit näytän* ja siksi mös lääkitystä ajetaan alas. Jotenkin minä en löydä järkeä tähän hommaan. Minun mielestäni lääkitys pitäisi olla ennallaan ainakin niin pitkään, että pääsisin aloittelemaan kunnolla kävelyä ja muuta liikehdintää. Siinähän ainakin aluksi kipeytyy joka paikka, aivan taatusti. Mutta ei. Kun on näin upea ”erikoisasiantuntemus” olemassa, niin ilman muuta ne kivut on vaan kestettävä ilman mitään. Ärh-ärh. En linkkaa tähän enää turkulaisen Arssin tarinaa, kaikki ovat sen varmasti jostain jo lukeneet. Mutta siinäkin taas esimerkki suomalaisesta kivunhoidosta, olemattomasta tai saavuttamattomasta, joskus täysin  turhista vuosien kokeiluista – näitä tarinoita on nimittäin liian monta. Vilkaisin kommentteja, huh… Monta kipupotilasta, monta eri keinoa (joista osa ainakin lievästi kyseenalaisia). Olen muuten aivan rehellisesti sanoen sitä mieltä, että nämä jullkisen puolen kipupolit toimivat sellaisten periaatteiden mukaan, jotka eivät vaan läheskään kaikille kipupotilaille sovi!

Ja kyllä, minulla on taas suunnitelma – parikin. Voi kun senkin energian ja mielikuvituksen, jonka käyttää öisin yleensä toteuttamiskelvottomiin suunnitelmiin, voisi oikeasti valjastaa konkreettiseen toimintaan! Tulokset olisivat taatusti ihan hurjia. ;)

Toisaalta, olen edistynyt sen verran, että tämä on jo toinen aamu, jolloin puen päälle kotivaatteet enkä rahnusta yökkäri-villis-yhdistelmässä koko päivää. Ei siitä ole ihmeempää iloa kenellekään. Tarjolla kun on täsmälleen ne rätit, jotka ensimmäisinä osuivat Belgan käteen pyytäessäni häntä antamaan kaapista jotakin vaatetta. Eikä se ole Belgan vika, minä vaan pidän näitä kulahtaneita kuteita aina kotioloissa…

Eipä siis mitään rapottavaa tänäkään aamuna. Uutiset ympäri maailmaa eivät kertoneet mitään mukavaa. Nyt on kai olevinansa jokin hiihtoloma, niillä joilla on ja joilla on varaa. En muista itse kouluaikana enkä edes Belgan kanssa koskaan matkustaneeni mihinkään, ei edes kotimaassa, tämän loman aikana. Meillä se on aina vietetty loisimalla kotona, kirjojen, pelien ja kuvalaatikon lämpimissä syleilyissä. :) Sen takia pidän tuota kohkaamista Lapista ja laskettelusta jotenkin äärimmäisen vieraana ja melko ääliömäisenä *konevoimin ylös, painovoima tuo alas*. Tiedän, että tähän tulee varmasti kommentteja – siitä vaan!

Niitä odotellessa, aamuomena ja jääkkärin tsekkaus…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PERIN KYLLÄSTYNYT MUUTAMAANKIN ASIAAN

 

Testausta

Oikeastaan ihan tahattomasti tuli eilen testattua omaa kuntoa. Ei, ei mitään kestävyysjuoksua tai edes liikkumista ilman rolleria. Kyllä tälle saa ihan vapaasti vaikka nauraa. Kun oli niitä vieraita tulossa alkuiltapäivästä, piti aamun aikana vähän kerätä suurempia häverikkejä piiloon kaappeihin, laittaa muonaa, syödä ja tiskata sekä tehdä muutakin pientä. Eikä niin paha; illalla olin kyllä aivan umpipuhki ja kipeä enkä saanut yöllä taaskaan kivuilta nukuttua. Nyt aamulla ei ole kuitenkaan ihan niin paha kuin olisin kuvitellut! Tämän lasken voitokseni…

Eli eilen tosiaan poikkesi eräs ihminen ja ihmisen paras kaveri käymässä. Tosiaan vain käymässä, koska niin mahdottoman kiltti, ihana ja prakastettava Leidi Minni heittäytyi raivoisaksi taistelevaksi tiikeriksi ja karjuikin samalla mitalla, paisuttaen itsensä kooltaan mös ainakin kolminkertaiseksi. Uskomaton näky! Me kuitenkin kaffittelimme kaikessa rauhassa. Olipa mukava tavata. :)

warhLady Minnie goes Warhol…

Muutoin ei eilen jaksanutkaan enää yhtään mitään. Tänään pitänees laatia kauppalistaa huomista varten sekä tehdä jotain syötävää. Ahmaisin eilen sen soijastorganoffin loppuun. Sitä oil vähän liikaa eli tuli ähky, jospa tänään jotakin tavallista…

Muuten, 3D-rinttauksella saa aikaan jänniä juttuja. Vaikka tällaisia USA-kippoja – näitä voisi saada myös Suomi-versiona. Olisi varmaan siistimpi lahjus kuin se ainainen Aalto-vaasi väärennettynä ;) Tai mistäpä minä tietäisin. Linksuja jaetaan tänään ihan ilmaiseksi eli tässä vielä selvitys siitä, kun olen aina sanonut muiden pitävän minua vihaisen näköisenä! Onhan tätäkin asiaa tietty joku jo ehtinyt selvittää. :P

Kuten huomaatte, ei taaskaan mitään eikä ainakaan mitään järkevää. Menen nauttimaan aamuompun kirpeästä puraisusta. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SITÄ TAAS YRITETÄÄN SELITTÄÄ:..

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Vetokettu pois!

Leikkuusta on siis jo kaksi viikkoa! :o Toisaalta ei uskoisi, mutta kehossa sen kyllä  tuntee – monella eri tavalla. Osin on jo vähän parempi, mutta tietty tässä olen taas kehitellyt uusia, vekkuleita pikkuongelmia. No, tänään siis kuitenkin hakasten poisto eli vetokettu lähtee. Hyvä ainakin siinä mielessä, että saa tuota ihon kutinaa hoidettua paremmin ja ehkä pieni kiristyskin hissuksiin poistuu. Toivon vaan, ettei ole eikä tule mitään ongelmaa.

Uusi ongelma on oik. polvi, joka on joskus aikaisemminkin kettuillut. Lisäksi se ei aikaisemmin mennyt makuulla ollessa suoraksi lainkaan. Nyt kyllä ja sitä epäilenkin kipujen syyksi, samoin näitä harjoitteita – olen tehnyt niitä ihan automaattisesti ja aika paljon, ehkä joskus väärässäkin asennossa. Eilen oli tosi kipeä, nyt levon jälkeen vähän parempi ja ehkä tänään otankin enempi lepuuttaen. Keskityn vain tuohon yhteen asiaan siis tänään.

Kun kaikki hianot julkimöblögääjät ja muut aina kertovat, mitä yhteistä heillä on kenenkin kanssa, pääsisin minä kerrankin pätemään! Wau, olen ihan samis Juha Miedon, Hilkka Ahteen ja Hannele Laurin kanssa, melkein paras kaveri jo monta vuotta *eheheeeeh*. No juuei, onpa noita paljon-paljon muitakin ja voi miten hassua, ainakin pari ei-mainittua oli päässyt julkisen puolen hoitoon aivan käsittämättömän nopeasti. Sitä sen kummemmin nyt tässä penkomatta, joillakin se onnistuu…

12510292_1008650075861903_4078678962385449550_nBelga kävi eilen asioilla eli apteekissa noutamassa mömmöt, joita ei viime vkolla ollut ja jotka piti tilata. Lisäksi sain valtavan kassillisen kirjoja! Hupaa taas, miten ihan aina varauslista laukeaa kerralla ja silloin on kyllä ihan hurjia pinoja ympäri huushollia. Sitten taas menee toisinaan parikin kuukautta vain 3 – 5 kirjan viikkovauhdilla. :( Tätä tasoittaisi se, että pääsisi itse kirjastoon ja voisi valita osan pikalainoista. Nyt ei *vielä?* voi ja kaikki hoituu aina täyden varauslistan voimalla! Silti Malmin kirjaston palvelu on aina yhtä loistavaa ja muutenkin kiittelen meitin kirjastoa täpöllä. :P Lisäksi laps toi kaffetta, valkosipulia ja jotain muuta pientä. Pakkasessa on nimittäin muonaa, jota hiljalleen pitää syödä pois. Omenat lähentelevät loppuviimeistä, mutta ehkä niistä vielä yksi krumpeli on tehtävä. Muutoinkin Belga avitteli muutamassa pienemmässä jutussa, joihin en vielä pysty / saa ryhtyä.

Valentiinolle lähti pino virallisempia papereita, siksi etanaposti. Tosin tyrkkäsin mukaan myös vähän muuta kivaa. Jotain siis olen saanut hoidettuakin. Tänään ajattelin uskaltautua laskujen pariin sekä kurkkaamaan tilille. Ihan hyvin riittää kuulkaas yhden asian hoitaminen päivässä – jollei ole siis ihan pakko. Tällä kirjoitussysteemillä ja mahdollisimman epäergonomisessa asennossa ei ole kiiva puuhata koneella. Twiittaamista se ei estä – kiitos merkkirajoituksen! :D Eikä tietenkään liikkuvan kuvan katselemista.

Ehh, alkaa näyttää siltä, ettei minulla ole mitään radikaalia kerrottavaa. Entiseen tapaan; kysykää, kommatkaa ja privatkaa! Minä menen nyt narskauttamaan aamuompulta niskat nurin *rousk*.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – YRITTÄÄ AINA VAAN, IHAN AINA!

Löytyykö upouusia märinöitä?

No, eipä kai ihan aamusta – mutta odottakaas iltapäivään asti! Kyllä minä ehdin mieleni siihen mennessä jo pahoittaa moneen kertaan…

Kyllä minä nyt kuitenkin haluan kommentoida tätä valelääkärijuttu. Jo hemmon paljastuttua melkoisen kohun seurauksena olin sitä mieltä, että kertoman mukaan hän *ainoana lääkärinä* jaksoi kuunnella esim. vanhuksia ja näiden ongelmia, moni tuli mielestään autetuksi. Eikö tämä ole hyvä juttu? Eipä tietenkään normilekureiden mielestä! Eihän nyt aasiakasta sentään pidä kuunnella eikä varsinkaan uskoa. Nyt valelääkäriä syytetään kahdesta taposta (ja kuolemantuottamuksista). Normilääkärillä on sama määrä lusikkansa nurkkaan nakanneita jäännösasiakkaita, mutta tätä kutsutaan yleisesti hyväksytysti ”potilasvahingoiksi”. Aivan sama juttu! Normilääkäriä paijataan päähän ja yhtään mukisematta maksetaan palkkaa ja palkkioita. Valelääkäriltä peritään maksettua palkkaa pois, miljoonan verran. Tästä voisi muuten näin tyhmä eukko päätellä, että palkka oli 100 000 vuodessa. Hmph. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi sen, kuka olisi ja millä koulutuksella  oikeutettu saamaan tuon rahasumman. Toisaalta, kaikenlaiset terapeutit ja hoitajat saavat toimia ilman mitään lupeja (jos eivät siis mainosta suorittaneensa lääketieteellisiä tutkintoja ja terapoivat / hoitavat jotain… sanotaan nyt vaikka huuhaata) ja veloittaa mitä ikinä kehtaavat. Hmph. Tässä kärsii eniten *ja taas kerran* luottamus kaikkiin lekureihin!

Enpä taas mekkaloi enempää, lukekaa niitä otsikkolehtiä. ;) Minä olen vähän väsynyt, valvoin jo toisen yön eikä se naurata.

Tänään Belga tulee lounaalle, tarjoan ruokaisempaa salaattia sekä venepottuja ja -bataattia. Jälkkäriksi teen taas omenakrumpelia, jos en muuta keksi. Meillä on siis jälkkäriä kerran viikossa, joskus jälkkäri muuttuu myös kaffen kanssa kauppapäivänä nautittavaksi. Ähh, se on jotain makeampaa, muffareita – krumpelia – jee, nyt muistin, meilläpä onkin piparitaikinaa pakkasessa. Ei, sitä ei tänäkään vuonna paisteta. Se on niin jumaleissönin hyvää raakana kaffen kanssa! :P

Pakko tässä on yrittää nauttia edes ruuasta, niin kauan kuin aikaa on (n. 3.5 viikkoa siis)! Menen narskuttamaan omenaa…

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – VÄSYNYT JA KETTUUNTUNUT, KUTEN TAVALLISTA

Perstai

Tämä päivä menee taas pärshe penkissä eli kirjoittaen sinne ja tänne. Kyllä siihen saa ns. valoisan ajan kulumaan hyvinkin.

Leka onkin jo ilmoittanut kivan listansa ensi vuodeksi! :( Minulla olisi joitakin toivomuksia muista asioista, mutta yksi olisi ettei tarvitsisi koskaanikinä asioida Kelan kanssa. Siitä ei saa kuin rupia nilkkaansa ja pahan mielen!

Onnistuin eilen varaamaan Yulen jälkeiselle arkipäivälle labran ja rtg:n. Phuuh. Kunhan vielä saan itseni sinne raijattua sekä samalla haettua lisäappareita. Vielä pitäisi laatia yksi dokumäntti, mutta ehkä se tulee myös tänään tehtyä *hyvin epävarmasti, voisin sijoittaa sen viikonlopun ajaksi*.

Belga kävi eilen asioilla. Eheheheh, ainahan se kohtalo pilailee ja niin taas lääkemaksukaton kanssa eli sain ne kaikkein halvimmat lääkkeet 1.50 / kpl.  Pilahan on se, että en tod.näk. näitä mömelöjä (kolmea tehotonta scheissea) edes hirveästi tarvitse… Jotenkin taas rassaa tämä koko touhu. :(Ihan oikeasti, ei naurata! Onneksi kaupoissa oli sentään tarjolla omppoja ja vihanneksoja, ei tästä muuten mitään tule. Päivällä väänsin pellillisen Punaisia Hernerouhepiffejä, ovat aivan järjettömän hyvejä. :) Jälkkäriksi tietty omppukrumpelia epämääräinen läjä. Molemmista tuotoksista Belgalle pari rasiaa mukaan lounaaksi (tai pakkaseen laitettavaksi). Loput syön itse tänään, saadaan sitten huomiselle jotain muuta.

Minä tästä menenkin, en ole taaskaan nukkunut yöllä. On vähän hömelö olo, mutta niinhän minulla aina. Onppu?!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – KUOLA VALUEN SE PUHUU VAIN RUUASTA…

Uusi viikko, uudet märinät!

Uusia, täysin koskemattomia märinöitä ei varmaan ole tarjolla. Lupaan tehtailla kuitenkin vanhoista ketutuksen aiheista kehiteltyjä väninöitä ja tavan mukaan linksuttaa niistä. Tiedän, ei se monia kiinnosta. Vielä harvemmat haluavat *tai uskaltavat* kommentoida, ehkäpä juuri Ison Veljen valvonnan takia. Muistutan tässä, että minä julkaisen jokaisen kommentin – mikäli se ei loukkaa suoraan ketään tai jos se on kohtuuttoman asiaton. Minua ja tekemisiäni saa toki loukata, kunhan varautuu ryöpytykseen. ;) Mainokset ja asiattomat kommentit (ja linkit) jätän julkaisematta. Enkä muuten seuraa lukijamääriä tai osoitteita, joista blögissäni on käyty. Tämä on täysin tahallista.

Nyt kun olen moneen otteeseen kirjoittanut eläkkeestä ja sen riittämisestä, onkin mukava todeta, ettei hra Tiitinen varmaan joudu asioimaan fattassa! Tiitisen saama kuukausieläke bruttona on suurinpiirtein sitä luokkaa, jolla monen vanhuuseläkeläisen on tultava toimeen koko vuosi. Halloo! Ajatelkaa tätä ihan pieni hetki. Kuka voi olla niin arvokas yhteiskunnalle, että hänen kuukausieläkkeensäkin on tuota luokkaa? Tässä ei muuten edes kerrota, mitä muita etuuksia hän saa (tai mitä hänelle jää) – tahtoisin tietää!?

Tahtoisin myös tietää, mitä järkeä on rakentaa 15 neliömetrin kanakoppeja eli vuokra-asuntoja tarvitseville?! Sato tietää ja osaa perustella varmasti, koska se niitä rakentaa. Vuokra ”vain” 500 euroa/kk. Asunnossa parvi, talossa paljon yhteistiloja. Jep, hetken kuulostaa hyvältä. Mutta, näissä ei pysty asumaan hiukankaan liikuntaesteinen henkilö. Muutenkin näen tässä jotain omituista, koska Sato & VVO myivät normivuokrakämpät ja tarjoavat nyt vain huippuhintaista Lumo-konseptia. Toki ymmärrän, että siinä taotaan vain rahaa. Mutta mistä hemmetistä meikäläisen tapaiset oudokit saavat edullisen vuokra-asunnon? Maksan itse vuokrani enkä saa mitään tukia, joten siinä jo tipahdan myös jonosta! Oikeasti. Koko järjestelmä Suomessa rakentuu näemmä sille, että asumistukea saavat lähes kaikki. :o

Ufffff. Ehkä ei enempää tänään, tämäkin taitaa olla lukijoille jo liikaa! Jospa sitten ruoka-asiaa? :) Kuten lupasin, väkersin eilen altaallisen makaroonilootaa. Siitä tuli aivan hervottoman heekkuva. Söin simona kaksi pientä kipollista ja laitoin pakkaseen kaksi isoa annosta. Olin tyytyväinen sekä ruokaan että itseeni. Tänään vuorossa jotakin muuta, josko kasviskeiton tekisi… On niin paljon puuhaa eli asioita hoidettavana, mm. kirjallisesti sekä pyykkikoneen voimalla, että ruoka saisi olla itse itsensä keittelevää sorttia.

Nyt kuitenkin aamuomppo ja työlistan tsekkaus.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE TEKEE, TEKEE SE, VAIKKA HITAASTI JA VAIVALLOISESTI

Me, Myself and I

Minäkö muka itsekeskeinen? :o No, kyllä… tavallaan. Tuntuu, että nykyään ei ole vaihtoehtoa. Tiedän, että monella menee huonommin. Maailmalla noin yleisesti ottaen todella monella ei ole edes sitä kauraryyniä ja porkkanaa. Eri asia on sitten se, pystyykö ja jaksaako miettiä koko maailman ongelmia *no, joskus*, kun pitää vain yrittää pysytellä jotenkuten hengissä. Ja onko sekään välttämätöntä? Ehkä ei, mutta se on ilmeisesti jonkinlainen sisäänrakennettu järjestelmä. Onneksi voi aina kommentoida, koska kommentoija on aina oikeassa!

Toimeentulosta sen verran, että en valittaisi, jos a) pääsisin liikkeelle edes vähän b) kivut eivät veisi ajatuksia jatkuvasti c) ei tarvitsisi koko ajan varautua ylimääräisiin lääke- ja lääkäri- ym. kuluihin. Minä tulisin ihan hyvin toimeen, jos ei olisi näitä kirottuja kipuja ja niihin liittyviä muita ongelmia. Minä jopa ihan vakavasti harkitsisin muuttoa jonnekin Huitsin Nevadaan, kuten on suositeltu kaikille ei-tuottaville ihmisjätteille. Samaa näyttää ajavan Shipilän hallitus. :o Ihmisjätteiden kaatopaikkoja siis suunnitellaan. En ymmärrä. Suomessa on pakko asua jossakin. Otsikkoon viitaten Minä olen tapellut asumisesta jatkuvasti n. 40 vuoden ajan! Saa nauraa, mutta koskaan ei ole voinut kehua asumisen olevan halpaa ja mukavaa. En myöskään muista, että joskus olisi voinut käyttää rahaa laskeskelematta eli ottamatta huomioon tulevia laskuja tms…

Ei minua huolestuta muu kuin se, että kommentit em. linkkeihin näyttävät taas, miten kovia arvoja Suomessa tällä hetkellä kannatetaan. Jokainen yrittää tietysti pitää vain oman (ja perheensä) pään pinnalla ja selvitä itse, mutta miksi hyökätä rajusti toisia vastaan? Kyllä minäkin olen ihan hemmetin itsekäs, mutta en minä ketään voi edes sanallisesti tuomita siitä, että jotkut ovat rahakkaampia. Toivoisin vain, että ne rahakkaammat eivät mestaroisi meidän muiden asumista ja ruokapolitiikkaa sekä vapaa-ajan viettoa. Eniten vistottaa ihmisryhmä, jolla on omaisuutta ilman omia ponnisteluja – tiettyjen sukujen peritty varallisuus ja asema ei voi oikeuttaa olemaan pösilö!? Sovittaisiinko niin, että minä en puutu heidän törkeyksiinsä, jos he eivät puutu minun kotiini ja semivegeilyyni?

Ärh, ei tuossa ylläolevassakaan taas viiden minuutin tauon jälkeen näytä olevan järkeä. Haja-ajatusalue koko blögi. Kunhan yritin olla valittamatta heti kärkeen, mutta eihän se onnistu. Jospa sitten todellakin ihan sitä itseään eli tänään Belga tulee käymään kaupoilla ja asioilla. Tuoretavarat alkavat olla loppu, onneksi on aivan helkkarin hyvää mûslia juggan kanssa syötäväksi. Suorastaan loistokas tuote, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja jossa kaura oikeasti maistuu! Ei tämä ole mainos, mutta söin juuri pienen annoksen, koska piti raapia raksut nassuun… Yllätyspostiakin näyttää olevan tulossa! Jännää. Minulta taas lähtee pino postia, toivottavasti yllättää myös saajansa. :) Josta tuli mieleen, että postilakon jälkeen tuli pari jömmakirjettä Valentiinolta. Mukavaa, että ne tulivat – tosin oudosti jaettuna sillä viime viikolla tuli jo aikaisemmin päivättyjä kirjeitä jne. No, kunhan tulevat! Hänellä näyttää olevan sama ongelma siellä eli muutto toisen osavaltion syrjäseudulle alkoi viivästyttää osittain myös kirjeitä Finlandiaaniasta – paikallinen postitoimisto antaa joka kerta eri summalla postimerkkejä tänne tuleviin kirjeisiin ja tuntuu olevan täysin tietämätön Finlandiaaniasta muutenkin. Kerran on esitetty otaksuma, että tämä on jonkin osavaltion pikkukaupunki. Naurakaa pois, mutta toisaalta ymmärrän tämän: Jusalassa on niin monta Pariisia, Lontoota ja Springfieldiä, ettei tuo ajatustasolla ihmetytä *muistetaanpas se yleissivistyskeskustelu taannoin*.

Duh, ei minulla ole yhtään mitään asiaa, koska mitään ei tapahdu. Hoitotakuun mainitsema 3 kk raja on nyt rikottu, seuraava raja on 6 kk. Minä ehdin tulla hulluksi ennen sitä, koska ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan sen stanan saiskun ympärillä! Voi kun voisi vetää perseet olalle – nyt se olisi tarpeen, mutta ei voi eikä halutakaan. :(

Sen sijaan odotan teiltä hyviä ehdotuksia siitä, mitä voisi tuijotella kuvalaatikosta? Sarjoja, please – leffoja löytyy kyllä, mutta joku pistämätön sarja voisi olla kiva. ;)

ALLEKIRJOITUS

        POLKA – ITSEKESKEINEN JA OMAHYVÄINEN SEMIMORALISOIJA

Lopussa asiaa porkkanoista…

Hah, tilitin erästä juttua tässä jo pitkän kappaleen verran. Noukin pois, koska se oli taas sitä samaa; väninää, märinää, minä-minä-minä ja sitten taas lekurien mollausta. Ehkä kuittaan kaiken vain sanomalla, että tämä ”uudistus” ei tule tuomaan mitään hyvää mukanaan! Kun vielä puhutaan valinnanvapaudesta samassa yhteydessä, se tulee tarkoittamaan vain hyväkuntoisia alle 35-v. miehiä, jotka eivät tupakoi ja joilla ei ole mitään todettua ongelmaa. Nämä samat, jotka nytkin ovat etusijalla lekuriaikoja jaettaessa. Ennen kuin alan raivoilla tässä, parasta sanoa: ”I rest my case!”.

Kolmen tunnin sessio uutisia heti aamulla herättää sopivasti. Kun vielä lukee muitakin kuin kotimaan Iltahupuja, saa vähän erilaisen näkökulman joihinkin asioihin. On sitten kyse Suomesta tai muusta maailmasta, jotakin yhteistä voi huomata. Jopa toimittajia vaivaa huono yleissivistys (ja yleistieto) sekä äidinkielen kehno taito. Edellisiin liittyen myös jotkin jutut on kuin kirjoitettu (k)älypuhelimella ja ilman minkäänlaista tarkistusta. Taidan olla vanhanaikainen, kun oletan tekstien olevan tarkistettuja sekä asiallisesti että muodollisesti. Eihän sitä nykyään tarvitse…

Katkeraa ja kaunaista? No ihan varmasti. Toki taas totesin, että monella on paljon huonommin. Minä tiedän sen. Tiedätkö sinä?! Jos tiedät niin hyvin, mitä teet asialle?

Minä en tee mitään. Jatkan tätä ryömimistä ja yritän puuhastaa jotain tänäänkin. Se on vaan niin pirullista, että jos yritänkin tehdä jotakin – kosto on varma jo iltapäivällä, viimeistään yöllä ja seuraavana päivänä. Sitä melko herkästi miettii, mihin kykenee ilman kohtuuttomia yrityksiä… Oliko liian ylimalkaista? No sellainen pikkujuttu kuin pyykinpesu. Miettii miten saa töpselin seinään, kun on niin persjalkainen ja apuaskelma painaa raa’asti, kun se on raijattava kylppäriin. Seuraavaksi miettii, miten kykenee ripustamaan pyykit kuivumaan. Selkä ei anna mitään anteeksi…Tässä on muita kohtiakin, joiden yli nyt hypättiin. Esimerkkinä vaan, että kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Vaatekaapillekaan ei pääse joka päivä, sekin on ajoitettava oikein. Syystä että makkarin järjestys on mikä on, pakosta, ja kaapeille on hivuttauduttava sivuttain, ilman rolleria. Eli ennakoin puhtaiden kalsarien tarpeen…Tässä vain pari esimerkkiä ns. jokapäiväisestä ns. elämästä.

Jahas, päivän tärkein asia eli mitähän väkertäisi lounaaksi? Kaalia olisi, joten kaalipata voisi olla kova sana. Argh, taas lisää porkkana-asiaa: taas kaupasta tuli kelvottmia porkkanoita 1 kg:n pussi. Avasin ja samanlaisia, limaisia, purtuja (?) puolimätiä kuin viimeksi. Raivotti. Tyhjäsin pussin ja pesin koko satsin. Suoraan roskiin meni kaksi, pari pelastin osittain poistamalla pahimmat kohdat. Loput pesin hyvin ja laitoin kuivumaan tiskipöydän nurkalle, josta siirtyivät sitten vihanneslokeroon ilman mitään muovipusseja. Seuraavaksi laitan viestiä suoraan tuottajalle. Sinne maalle, ”köyhille viljelijöille”, prle. Loppuu nyt porkkanoiden ostaminen Rismasta! :(

Siinähän se olikin se tärkein ja Polkaa pahiten rassaava asia *sarc!* tänä aamuna.

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA JA PORKKANAT – EI ENÄÄ NIIN HYVÄT KAVERIT!