Etsin positiivista otsikkoa,

mutta tänä aamuna sitä on tosi vaikea keksiä! Eilinen meni kokonaan makoillessa, troppasin päivällä vähän reilummin – oli pakko. Mitään en siis saanut aikaan. Ei ehkä ole niin kiireellistäkään hoidettavaa. Tosin pitäisi ennen vuoden vaihdetta ehtiä (lue -> jaksaa) käydä hoitamassa muutama asia. Ne ovat sellaisia, jotka siis vaativat ihan itse liikkumista johonkin ja se onkin se ongelma. :(

Muuten huolestuttaa se, miten ensi vuonna sairastaminen tulee kalliimmaksi. Kalliimmaksi nimenomaan meikäläisille, jotka joutuvat asioimaan julkisella puolella ja lekurin lisäksi esim. poliklinikoilla. Jännintä tietty on se, että tästä päätettiin taas lähes huomaamatta, tosin muistan linkanneeni tämän aikaisemminkin. Kun lisäksi lääkemaksukatto ja Lekatakson hinnat nousevat, kuusessa ollaan. Edelleen kysyn vakavasti, miksi sairaan pitää maksaa eniten kaikesta? Oikeasti? Olenko minä niin jumalattoman tyhmä, että en ymmärrä?

Toisekseen, toivoisin kovasti jokaisen lukijan ottavan kantaa lääkekannabikseen, sen määräämisen tiukkenemiseen (kun sitä pitäisi helpottaa) ja koko aiheeseen! Kun aina mielellään matkitaan USA:ta ja Kanadaa, pitäisi kannabis vapauttaa kokonaan. Se on ehkä pidempi projekti, mutta jos ensin lääkekannabis saisi sille kuuluvan normaalin lääkkeen aseman, oltaisiin jo pitkällä. Nyt pääset Sinäkin vaikuttamaan: Tuomas Karhunen kerää suomalaisten tarinoita puutteellisesta kivun- ja sairaanhoidosta, lääkekannabisreseptin saamisen vaikeuteen liittyen. Myös kokemukset lääkekannabiksen käytöstä ovat tervetulleita, ja ihmiset voivat jättää kertomuksiaan halutessaan nimettömänä. Toimi siis seuraavasti:

1. JAA JA TYKKÄÄ TÄSTÄ FACEBOOK-PÄIVITYKSESTÄ:
https://www.facebook.com/lohikaarme/posts/189112944766625

2. Ehdota tutullesi jota lääkekannabis voisi auttaa, että hän lähettäisi tarinansa

OPERAATION NETTISIVUT JA VIESTIKAAVAKE: tuomaskarhunen.com/indica

Kannattaa vastata ja poiketa muutenkin lukemassa tulevia tarinoita ja tutustua sivustoon. Minä ainakin aion vastata pitkällä rotlalla ja muistaakseni lukijoissa on useampia, jotka voisivat (ja toivottavasti jaksavat) edes lyhyesti kommata asiaa…

Huolestuttavia päätöksiä näkyy myös vuokra-asuntorintamalla. VVO myy tavisvuokra-asuntonsa ja keskittyy Lumoon. Lumostahan jo postasin: älyttömän kallista asumista, jollei tukia saa… Tämä äkkiä katsottuna näyttää taas siltä, että lisää rahaa tahkotaan. Vuokralaisille kovempi pala, sillä VVO:n (ja nyt siis Lumon) vuokrat ovat nousseet nousemistaan ja jos nyt ARA-rahoituksella on rakennettu kalliita vuokra-asuntoja, en oikein jaksa ymmärtää!? Taidan olla vieläkin tyhmempi – en ymmärrä tätäkään? Eli vuokrankorotukset pysyvät ennallaan ja VVO tienaa, samalla yritys alkaa rakentaa ”markkinahinnalla” uusi asuntoja ja voidaan nyt jo arvata, missä hinnoissa vuokrat liikkuvat! Joka tapauksessa, joku vetää reippaasti rahaa kassiinsa. :(

Edelleen penään sitä, miksi ihmeessä pitää Naamatussa kertoa olevan yksinäinen / tarvitsevansa apua jne. Tämä on jo toinen uutisoitu tapaus! Jurppii. En ole Naamatussa enkä mene. Jos minä muualla huhuan avuntarvetta tms. sitä ei kukaan kuule, vai? Mihin hlvttiin maailma on menossa, jos vain Naamattu auttaa???

Ihan rauhassa voitte päätellä, että olen kahjo, rajoittunut, katkera ja vaikka mitä. Ja kas, olette ihan oikeassa. Nyt on vaan niin, että haluaisin ehkä elää vielä ensi vuonnakin ja se tarkoittaa sitä, että tarvitsen lääkitystä, asunnon ja vähän muonaa. Kaikki kuitenkin näyttää menevän siihen suuntaan, että sairasta, pienituloista, yksinelävää kissaihmistä ei katsota hyvällä silmällä. Tästä esimerkkinä tuo Tsadin vuokrailmoitus, jossa esteettömien asuntojen vuokra on tapissa eikä kissoja tai tupakointia asunnoissa sallita ja keittiöhommatkin on tarkoituksella minimoitu (no, onhan tässä sijainti ja komea talo, mutta-mutta-mutta..). :o Oikeasti, lähtisikö joku kanssani asuttamaan kommuunia vaikkapa siellä Portugalissa (tai Hollannissa…)?

Yyyyh, ei ole mukava tänäkään aamuna lukea uutisia. Minä niin kovasti toivoisin pääseväni edes kävelemään, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä mihin pystyy ja mihin ei, mihin pyytää apua ja mistä vain kärsiä stanasti koko ajan pystymättä vaikuttamaan asiaan. Suoraan sanoen, olen taas raivoissani.

Menenkin rouskuttamaan omenaa. Ei se helpota, mutta ehkä paskan maku suusta häviää!

ALLEKIRJOITUS

         POLKA – SITÄ PAINETAAN IHMISTÄ SUOHON IHAN URAKALLA!

 

On tämä outoa

Jos nyt oikein valittaisi, valittaisin paljon. Ehkä siis en. Sen verran, että se huono tuuri iski taas. Ihan ilman omaa syytäni, yritin – todella yritin vain päästä liikkeelle normaalisti. TIedätte, että en pysty liikkumaan kovin hyvin. No, eilen kylmä ja kostea keli vielä pahensivat päivää. Aamutakso oli melkein puoli tuntia myöhässä ja odotin ulkona (koska siis en voi odottaa sisällä, koska ei lupa, koska ei rappuun pääse noutoa varten jne) ja tärisin. Lopulta olin niin jäykkä, etten saanut sanaa suustani. Kukaan ei varmaan ole tällaiseen törmännyt: ei vaan saa ulos mitään, koska palelu, sisäinen tärinä ja kivut ovat vieneet jopa puhekyvyn ja kun sanoo muutaman sanan, niitä ei kukaan kuule puheen hiljaisuuden takia. Jep, tiedän. Tämä kuulostaa taatusti täysin psykoottiselta märinältä, mutta aivan fyysistä todellisuutta se on. No, pääsin sinne hammashoitolaan, hätinään vielä sisäänkin hankalista ovista. Odotin, leidi oli vartin myöhässä. Sitten selvisi, että aikaa olisikin koko tunti, vaikka olin varannut vain 30 min. Ei ollut vaivauduttu kertomaan, vaikka edelliskerta oli tuo lyhyempi. Kerroin, että tahdon taksiin ja sakko olisi 32 juuroa, sen Leka perii jos peruu tai ei käytä taksoa. Leidi ei uskonut tätä, lupasi kuitenkin tehdä hommansa em. ajassa. Tekikin, hutaisten ja väkivaltaisesti – minulle ihan sama. En sanonut sanaakaan, jotten ärsyttäisi ketään. Silti jokin minussa ärsyttää tuhottomasti ihmisiä!? Lopulta pääsin tuolista ja läksynä ohjeita, että ”saisi niitä hampaita harjatakin”… Tuosta olin aivan kirotun vihainen. Minä harjaan hampaat ja huolehdin niistä oikeasti ja aikaisemmin ne olivat hyvässä kunnossa, jopa kehuttiin. Mutta näiden prleen lääkekokeilujen ja mielipidelääkkeiden ym. myötä on tullut ongelmia. Muuta syytä en keksi, koska syömisiäni olen muuttanut vain terveellisempään suuntaan. Prle, että harmitti. Lupasin enkä kommentoinut enempää – en halunnut, en kyllä jaksanutkaan. Kun ryömin taksoon, hemmo oli odottanut jo hetken. Ja minä ärsytin häntä, kun sanoin olevani hidas ja tietäväni sen. Hänkään ei kuullut muuten niitä muutamia sanoja, joilla yritin selittää jotakin. Sain vain kuulla, että ”olemme olemassa auttaaksemme!!!” hyvin veemäisellä aksentilla. Ja paskat, taksot mitään auttajia ole. Te saatte rahaa siitä, että kuljetatte meikäläisiä. Turha kaunistella, ajatte mitä kautta parhaiten sopii ja eniten rahaa tulee. En siis sanonut yhtään mitään, mutta jokin siinä, että en ole yltiökiitollinen (?!) asiakas, häiritsee ihmisiä. Ilmeisesti olen myös kivuliaana vihaisen näköinen – oikeasti, en ole vihainen, olen kivulias. Tuon olen kyllä kuullut monelta muultakin. Siis siitä, minkä näköinen olen: en ole sairaan näköinen… olen vihaisen näköinen… olen tämän-ja-tuon näköinen! Argh! Jos hymyilisin aurinkoisesti… en tiedä, en osaa. Yritän olla neutraali ja saan kuulla olevani tyly ja henkisesti vajaa!

Arvaattekin loput eli itku silmässä kotiin, taistellen ulko-ovien ja kaiken muun kanssa. Loppupäivä – ja tämäkin päivä – kovissa kivuissa, yrittäen tehdä pakolliset. Ketutti, meitin mitä voisin tehdä. Käytännössä en mitään, koska en uskalla enää edes soittaa Peijaisiin. Saatte esittää vaihtoehtoja, ziitos. Olen kohta valmis muuttamaan jonnekin muuhun maahan. En jaksa enää tapella, en vain jaksa! Jaksaminen menee siihen, että yritän jotenkin suoriutua pakollisista tehtävissä: ruokkia ja siivota kissan ja itseni, hoitaa laskut. Ei minusta olekaan muuhun kuin maksamaan, näköjään. Prle, että risoo! Kukaan noista lekureista ei ole jaksanut kuunnella, mistä puhun puhuessani opiaatti- ja mielipidelääkityksen tehottomuudesta. Se on heidän mielestään mahdotonta ja olen henkisesti sairas (vaikka eräskin psykologi vähän aikaa sitten sanoi minun olevan erittäin tervejärkinen – vielä). Se, että vikaa-vikaa-vikaa on rutosti pelkästään rtg- ja MRI-kuvien muodossa, ei vakuuta ketään! :o Eivät myöskään useat muut diagnoosit. Eihän toki, mutta kun piti mennä avaamaan turpansa väärässä paikassa, siitä saa kärsiä vuosia! :( Ei olisi pitänyt, mutta menee se hermo minullakin. Sorry nyt taas kaikki tästä sekavasta vuodatuksesta. Olen juuri nyt niin hemmetin kipeä, että…

Luettua: Sirkka LassilaReinin kultaa. Mukavan ns. vanhanaikainen matkakirja, jota voisi suositella. Sopiva niille, jotka haluavat tutustua Reinin rantoihin alusta loppuun, ympäristöön, ihmisiin, ruokakulttuuriin – sekä tietysti muuhun kulttuuriin ja historiaan. Paljon faktatietoa muun ohessa. Pidin, tosin joissakin osioissa kävi korostetusti esille rouvan & herran aiemmat diplomaattiset asemat ja hieman dropping names, joka ei viehätä missään mielessä. Muutoin mukava poikkeus sekä tyyliltään että matka-aiheena! :) Aleksi Peura189. Kas, kerrankin pätevä suomalainen kauhuromaani, jossa taas lukijaa viedään harhaan (tai sitten ei). Syytän vain itseäni, kun hiukan väheksyvästi jätin tämän lojumaan pariksi viikoksi lukematta. Psykologisen kauhun ja jännityksen ystäville tarina siitä, miten ihan jokapäiväinen elämä voi muuttua oudoksi… vai onko kaikki vain oman pienen pään lääkkeillä ja terapialla korjattavia tekosia. Sitähän voi lukija sitten miettiä! Suositan. Jukka NiskanenLumikettu. Jake Klein -jännäri eli aika kovaksi keitettyä tarinaa. Jake joutuu Tukholmassa tilanteeseen, jossa ei voi kieltäytyä. Hän lähtee jäljittämään Lumikettua, Aziz Östlingiä, jolla on näppinsä pelissä suuremmissa huumekuvioissa. Väkivallalta ei voi välttyä ja toiminta on taattua. Kotimaiseksi hyvä lajinsa edustaja, vaikka itseä ei ehkä tällainen toimintapainotteinen jännäri aina kiinnosta. Tämä kuitenkin oli oikeinkin luettava. Jeff VanderMeerHävitys ja Hallinta. Eteläraja-trilogian ensimmäiset kirjat. Mitäs tästä sanoisi; mieleen tulee Stalker ja Lost eli tuntemattoman voiman eristämälle, vihamieliseksi ja vieraaksi muuttuneelle ”Alue-X:lle” on tehty vuosikymmenten aikana useita tutkimusretkiä. Tämä retki on erilainen, sekä ryhmän sisäiset jännitteet että ulkopuoliset omalaatuisuudet luovat outoja tapahtumia vai onko tämäkin jotakin mielellä hallittavaa? Kiinnostava, mutta jokin tekstin etenemisessä tökkii… mielenkiinto ei jaksa pysyä yllä selitysten haahuillessa monella taholla. Jos aikaa ja kiinnostusta löytyy, lue pois. Scifiksi itse luokittelisin, pehmeäksi sellaiseksi kuitenkin. :) Marina LewyckaMeklareita, hippejä, hamstereita. Olen syvästi ihastunut kirjoittajan romaaneihin, joista osa on eri kielillä hyllyssäkin. Tässä realiteettien ja hippiliikkeen ihanteiden syvä yhteentörmäys käy ilmeiseksi, kun kommuunissa kasvaneet nuoret aikuiset pyrkivät elämään omalla tavallaan. Vanhemmat eivät tiedä, että lapset haluavat elää omaa elämäänsä opettajana, pankkimeklarina ja Down-nuori haluaa jo itsenäistyä! Kirja, joka liikuttaa jokaista omalla tavallaan. Pidin, kovasti ja suosittelen ehdottomasti kaikille oman ikäpolveni lukijoille… kovin nuori lukija ei ehkä saa kaikkea irti tästä. Erika FatlandSovjetistan: matka Turkmenistaniin, Kazakstaniin, Tadžikistaniin, Kirgisiaan ja Uzbekistaniin. Asiaa, ei tätä oikein voi kommentoida kuin siltä osin, että tekijän silmin kirjoitettu. Henning MankellRuotsalaiset saappaat. Tavallaan kaukaista jatkoa Italialaisille kengille. Entinen lääkäri on vetäytynyt saaristoon ja aikoo jatkaa elämäänsä vanhassa sukutalossa. Ihmiskontakteja on saaristossa vähän, ajatukset pyörivät oman vanhenemisen ja menneisyyden tapahtumissa, kunnes jotain poikkeavaa alkaa tapahtua. Huvila palaa ja häntä ilmeisesti epäillään. Muutakin outoa on meneillään, on pakko tutustua paremmin tyttäreensä ja yrittää elää maailmassa! Minä pidin tästä kovasti, vanhenemisen harmittelu ja menneisyyden muistelu ovat kovin tuttuja. Mankell osasi asiansa, totisesti! Suosittelen ehdottomasti, lukija joutuu elämään rankkoja aikoja päähenkilön ajatusten mukana. Harri V. HietikkoInsomnian ensioireet. Tuttu bikeri kahdesta edellisestä romaanista palaa Suomeen Gudrunin kuoltua. Menetys oli enemmän kuin voisi kuvitella. Paluu Tampereelle on tavoite, mutta samalla hän joutuu kokoamaan jengin ja toimimaan sen johtajana. Ei haluttaisi, mutta on pakko… Kalma kulkee, on otettava mittaa itsestään ja toisista. Tekijän kirjoitustyyli vie mukanaan, vaikkei aina haluaisi. Pidin, pidin kovasti. Minua tämä viehätti, kuten edellisetkin aihepiirin romaanit. Runsaasti viittauksia leffoihin ja musiikkiin, kirjoihinkin. Suositan! :) Peter James – Kuolema merkitsee omansa. Jälleen Roy Gracella on asiaa eli elämä jatkuu lapsen syntymän ja häiden jälkeenkin, tai siinä sivussa, vai mitenkähän se menisi?! Roylla ei ole helppoa, nyt seudulla on kadonnut tietyn ikäisiä ja näköisiä nuoria naisia – varsinkin eräs, jota etsitään. Mutta ehtiikö poliisi väliin. Löytyy myös ruumiita, vanhoja. Yksi yhdistävä tekijä on iholta löytynyt polttomerkki. Samalla entinen vaimo on sairaalassa Saksassa… Roy ja työtoverit ovat pahemmassa lirissä kuin aikoihin, painostus ylhäältä on rajua. Roy Gracesta ei voi olla pitämättä ja tätä sarjaa suositan kaikille, jatkuvasti. Taas lukijaa viedään kuin litran mittaa, hämätään ajatuksia sopivasti, eletään Royn pikkuperheen ja poliisilaitoksen ihmissuhteissa mukana. Kannattaa lukea opukset alusta lähtien, jollei sitä ole tehnyt. Välttämätöntä se ei ole, mutta jos haluaa sisäistää tapahtumat paremmin, henkilöiden ja taustojen tuntemisesta on ainakin apua! Juho LankinenKarusellin pyörittäjä. Jos ei halua tehdä töitä tehtaassa ikäänsä, on uskottava unelmiinsa ja ryhdyttävä yrittäjäksi. Näin tekee päähenkilö, jonka vierailusta Ruotsissa tapaamassa sukulaisia kasvaa lopulta iso yritys, erilainen sellainen, sinä aikana… Kertomus unelmien toteutumisesta, luulisin. Pidin tästä, lähinnä aikakauden kuvauksena sekä sellaisen yrittäjyyden kuvauksena, johon harvempi uskaltautuu ja josta monella on unelmansa. Suosittelen, jos työläisen nousu omistajaluokkaan ei häiritse. Ajankuva on sen verran mielekästä, että tämän jaksaa tietyistä painotuksista huolimatta. Liane MoriartyMustat valkeat valheet. Miten pienessä yhteisössä koulun ympärillä kaikki ihmissuhteet kietoutuvat toisiinsa – vanhempien ja varsinkn äitien välillä on käsittämättömän vaikeita ongelmia. Perheilläkin on omat, salatut ongelmansa. Jossain vaiheessa jotakin on pakko tapahtua, sillä tunnelma kiristyy sietämättömäksi! Yllättävän hyvä, jännäriksi tämän luokittelisin. Lasten ja koulunkäynnin ympärillä taistellaan verissäpäin, toki jokainen oman ja omien lastensa parhaaksi ja heidän puolestaan. Valitettavasti sekä aikuiset että lapset osaavat valehdella! Suositan, tämä oli positiivinen yllätys – vaikka ei uskoisi. ;) Patricia CornwellSamaa verta. Kay Scarpetta jahtaa sarjamurhaajaa, joka iskee aina keskellä päivää. Kukaan ei näe eikä kuule mitään, murhat ovat lähes mahdottomia toteuttaa, taitavia… ja inhottavasti tekijä tuntuu löytyvän lähempää kuin luulisi. Tekijälleen tyypillinen Scarpetta-jännäri. Kuten aikaisemminkin olen sanonut, Cornwell alkoi jossain vaiheessa luopua lyhenteistä sekä liiankin osoittelevasta, itseriittoisesta tekstistä ja sanoisin näiden uudempien jännäreiden paranevan hiljalleen. Ei siis mitään suurta kirjallisuutta, mutta toimii ja tuttu tekijä on lukijansa ansainnut. Hmmm, huomaan listassa olevan vain kohtuullisen luettavia opuksia? Jäiköhän jotakin pois… ehkä. En pysty lukemaan nykyään niin paljon kuin haluaisin. Lukulasit pitäisi uusia, mutta ensin pitäisi näkö tsekata ja tämä on taas reissun takana. Rahat laseihin löytyisivät ehkä joulukuussa, ehkä! :( Eli eriparisilmät kehnoissa laseissa estävät lukemisen yömyöhään, tunteja kestäneet sessiot ovat siis loppu. Tämä on johtanut siihen, että liikkuvaa kuvaa tulee katseltua enemmän. Onneksi sitä on tarjolla maksutta, paljon! :P

Tiedän, pitäisi kommentoida Pariisin tapahtumia. Pitäisi kommentoida kotimaan poliittista elämää tänään. En tee sitä täällä, lyhyet asiakommentit löydät edelleen Twietteristä osoitteesta @Polgarazi

Minä lähden esivalmistelemaan lounasta. Laps on pakko ruokkia, että saan jonkinlaista apua viikottain. Ei se olisi pakko, mutta se on myös viikon ainoa ilo! :)

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – KIPEÄ, KETTUUNTUNUT JA VAIKKA MITÄ!

Päiviä ketuille

Eilinen päivä meni taas ketuillensa eli en minä mitään saanut aikaiseksi. Puolen päivän jälkeen iski vain väsytys, jota sitten jatkui ja jatkui. Ei mitään rajaa… tarjosin itselleni huonoa liikkuvaa kuvaa ja nukahtelin pätkissä välillä. Täysin laiska ja tuottamaton eläin siis. Tänään on pakko hoitaa pari asiaa, toisaalta ihan sama. :(

Tällä viikolla pitäisi pystyä perjantaina vielä hammashypistelijälle eli loppupuhdistukseen. En tykkää, mutta pakkohan sekin on hoitaa. Enkä tajua, miten saan itseni taas liikkeelle. Mömelöiden ajoitus ym. on aina yhtä hankalaa. Argh! Tuli muuten mieleen, että kyllä kaupungin hammashoito osaa laskuttaa ihan tarpeeksi eli kaikelle on hintansa eikä se ole ihan pieni. Halvempi kuitenkin kuin yksityisellä – tähän asti luulin, ehkä. Kuulin kuitenkin muilta, että palvelusetelillä voisi päästä halvemmalla ja ilmeisesti se on totta. Huokaus, olemme siis tässäkin eriarvoisia! :(

Tuosta sote-uudistuksesta sen verran, että pahalta näyttää ainakin aikataulun ja hyvin monen yksityiskohdan osalta. Ihan sama sekin. Mielenkiintoista, että vasta nyt joku kyselee sen perään, mitä julkisen sektorin lääkärit tekevät sivuhomminaan. Mitä helkkarin sivuhommia? Vieressä olen katsellut, kun ylilääkäri tekee julkisella töitä vain muutaman tunnin saaden jämäkkää kuukausipalkkaa ja lisäksi hoitaa Arvaustalossa yksityisiä asiakkaitaan. Jännää, että hän on myös suoraan sanonut, että jollei vastaanotolle löydy aikaa sairaalassa, voi aina tulla yksityiselle. Eli ihan kiva, itse ohjaa itselleen maksavia asiakkaita. Sitten näihin pitäisi muka luottaa?! :(

Ei voi luottaa mihinkään, joten parasta toivoa ettei joudu hoitokotiin… sinänsä tässä on selkeäsi jotakin hämminkiä, mutta mitäpä minä siitä. Ihmettelen vaan. Joissakin asioissa näköjään anteeksipyyntö riittää. Perskohtaisesti olen nyt siinä mielentilassa, että en anna anteeksi yhdellekään Lortto-kopiolle virheellisiä merkintöjä, joiden perusteella *näköjään* ihmistä voi kohdella ihan miten tahansa. Oih, kirjoitinko ”ihminen”? Olen pahoillani, en toki tarkoittanut inhimillistää itseäni noin korkealle.

ALLEKIRJOITUS

                          POLKA – AIVAN HLVTIN VIHAINEN & KATKERO!

Lopussa asiaa porkkanoista…

Hah, tilitin erästä juttua tässä jo pitkän kappaleen verran. Noukin pois, koska se oli taas sitä samaa; väninää, märinää, minä-minä-minä ja sitten taas lekurien mollausta. Ehkä kuittaan kaiken vain sanomalla, että tämä ”uudistus” ei tule tuomaan mitään hyvää mukanaan! Kun vielä puhutaan valinnanvapaudesta samassa yhteydessä, se tulee tarkoittamaan vain hyväkuntoisia alle 35-v. miehiä, jotka eivät tupakoi ja joilla ei ole mitään todettua ongelmaa. Nämä samat, jotka nytkin ovat etusijalla lekuriaikoja jaettaessa. Ennen kuin alan raivoilla tässä, parasta sanoa: ”I rest my case!”.

Kolmen tunnin sessio uutisia heti aamulla herättää sopivasti. Kun vielä lukee muitakin kuin kotimaan Iltahupuja, saa vähän erilaisen näkökulman joihinkin asioihin. On sitten kyse Suomesta tai muusta maailmasta, jotakin yhteistä voi huomata. Jopa toimittajia vaivaa huono yleissivistys (ja yleistieto) sekä äidinkielen kehno taito. Edellisiin liittyen myös jotkin jutut on kuin kirjoitettu (k)älypuhelimella ja ilman minkäänlaista tarkistusta. Taidan olla vanhanaikainen, kun oletan tekstien olevan tarkistettuja sekä asiallisesti että muodollisesti. Eihän sitä nykyään tarvitse…

Katkeraa ja kaunaista? No ihan varmasti. Toki taas totesin, että monella on paljon huonommin. Minä tiedän sen. Tiedätkö sinä?! Jos tiedät niin hyvin, mitä teet asialle?

Minä en tee mitään. Jatkan tätä ryömimistä ja yritän puuhastaa jotain tänäänkin. Se on vaan niin pirullista, että jos yritänkin tehdä jotakin – kosto on varma jo iltapäivällä, viimeistään yöllä ja seuraavana päivänä. Sitä melko herkästi miettii, mihin kykenee ilman kohtuuttomia yrityksiä… Oliko liian ylimalkaista? No sellainen pikkujuttu kuin pyykinpesu. Miettii miten saa töpselin seinään, kun on niin persjalkainen ja apuaskelma painaa raa’asti, kun se on raijattava kylppäriin. Seuraavaksi miettii, miten kykenee ripustamaan pyykit kuivumaan. Selkä ei anna mitään anteeksi…Tässä on muita kohtiakin, joiden yli nyt hypättiin. Esimerkkinä vaan, että kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Vaatekaapillekaan ei pääse joka päivä, sekin on ajoitettava oikein. Syystä että makkarin järjestys on mikä on, pakosta, ja kaapeille on hivuttauduttava sivuttain, ilman rolleria. Eli ennakoin puhtaiden kalsarien tarpeen…Tässä vain pari esimerkkiä ns. jokapäiväisestä ns. elämästä.

Jahas, päivän tärkein asia eli mitähän väkertäisi lounaaksi? Kaalia olisi, joten kaalipata voisi olla kova sana. Argh, taas lisää porkkana-asiaa: taas kaupasta tuli kelvottmia porkkanoita 1 kg:n pussi. Avasin ja samanlaisia, limaisia, purtuja (?) puolimätiä kuin viimeksi. Raivotti. Tyhjäsin pussin ja pesin koko satsin. Suoraan roskiin meni kaksi, pari pelastin osittain poistamalla pahimmat kohdat. Loput pesin hyvin ja laitoin kuivumaan tiskipöydän nurkalle, josta siirtyivät sitten vihanneslokeroon ilman mitään muovipusseja. Seuraavaksi laitan viestiä suoraan tuottajalle. Sinne maalle, ”köyhille viljelijöille”, prle. Loppuu nyt porkkanoiden ostaminen Rismasta! :(

Siinähän se olikin se tärkein ja Polkaa pahiten rassaava asia *sarc!* tänä aamuna.

ALLEKIRJOITUS

                       POLKA JA PORKKANAT – EI ENÄÄ NIIN HYVÄT KAVERIT!

Peruutettavia päiviä!

Eilinen oli päivä, joka olisi pitänyt peruuttaa jo aamulla. Jätin kokeeksi ns. tavismömelön ottamatta. Kyse ei siis ollut mistään huimelääkkeestä, edes.. Seurauksena täysin järjettömät kivut aamupäivän aikana ja kun sitten tempaisin tuon napin, eihän se enää vaikuttanut yhdessä muiden kanssa kuten olisi pitänyt. Argh. En pystynyt mihinkään, paitsi tärisemään kivusta. Se on muuten kokemus,  jota en toivoisi kenellekään. Eli paska päivä, monellakin tavalla. :(

Posti ei kulkenut ja siihen oli tietysti syynsä. Olen selkeästi työntekijöiden puolella, koska tunnen useampiakin mm. lajittelukeskuksessa työssä olevia / olleita sekä ihan näitä meidän jakelijoita. Ei niissä palkoissa ja työajoissa ole kyllä mitään kehumista, rankkaa hommaa, yleensä. Harmitti vain siitä syystä, että Valentiino ei ole saanut meikäläisen kirjeitä enkä minä kaikkea postia häneltä. Jossakin on Iso Jumi, johon kirjeet jäävät. Välillä tulee viikon aikana nippu, sitten on pari viikkoa hiljaista. Lisäksi materiaali tulee oudossa järjestyksessä eli ei kirjoittamis- tai edes postileimajärjestyksessä… Olen jo antanut kertoa itselleni, että kirjeet kopioidaan, luetaan jne. *foliopipaa taas vähän tiukemmalle* Ja ei, kirjeet eivät  ole jääneet mihinkään muualle, koska silloin niissä olisi lisäleimoja. Jotkuthan ovat kertoneet, että Suomeen osoitetut kirjeet ovat käyneet esim. FIlippiineillä… Kiitos siis Toverittarelle, joka laittoi viestiä huolestuneen Valentiinon hänelle osoittamasta kirjeestä! Harmillista ja surullista, kaikkinensa. Laitoin eilen ehtoolla pikaviestiä ja normikirje lähtee perjantaina.

Uutisissa olisi taas paljonkin kommentoitavaa. Katsokaa Twitteristä, mikä on pinnalla, @Polgarazi on kaikenlaista mieltä milloin mistäkin! :P Tähän sen verran asiaa, että tämä laitoskuvio on ollut jo pitkään voimassa useammassa eri paikassa. Erinomaisen hyvä, että Äiti on älähtänyt ja asiasta puhutaan! Tämän tyyppisiä tapauksia on tullut esiin mm. edellisissä työpaikoissa ja kuten tuossa jutun lopussa mainitaan, asianosaisia vähätellään ja sanotaan, ettei kukaan kuitenkaan usko heidän kertomuksiaan. Tämä on se, mihin minäkin olen törmännyt. Jos kerron, mitä joku lekuri on minulle sanonut ja ilmoitan vieväni asian eteenpäin, minullekin on suoraan sanottu ettei minua uskottaisi. Auktoriteetit ovat niin vahvoja ja käyttävät asemaansa törkeästi hyväkseen! Tietysti tässäkin toimii vielä HV-järjestelmä hyvänä tukena.

lkzt4Hmph, jospa vaikka ruoka-asiaa sen verran, että lähes tällaista muonaa teen itsekin, tosin ei ole varaa spelttiin enkä lotraa öljyä noin paljon mihinkään. Speltin tilalla voi käyttää ohraa. Lehtikaalin voi korvata muulla vihreällä, sillä *kas kummaa* lehtikaalikin on aika arvokasta tultuaan muotiin!? :o Kirotusvihreät ovat vaan ikäviä, sillä silmään ottivat heti kukkakaalin niput. Tarkoitettiin varmaan nuppuja? No, ihan sama. Nyt jääkkärissä ei ole kukkakaalia, mutta kilo punajuuria, puolikas kaalia, sipulia ja porkkanoita ainakin. Ja nyt jollekin taholle huutia, helkkari! Belga kävi viikko sitten kaupoilla ja toi 1 kg:n pussin porkkanoita, kotimaisia, parasta plaatua oli vielä ottanut. Fyi fan, kun avasin pussin, siellä oli katkenneita, niljaisia, kannasta puoliksi homeisia oudon värisiä porkkanoita. Haju oli kamala! Nyt saa pyyhkeitä sekä tuottaja (joka on ilmeisesti myös pakkaaja), kuljetuksen ja säilytyksen hoitanut sekä viimeistään Risma, joka nämä kehtaa myydä! :( Eipä näitä enää voi takaisinkaan viedä, koska pussi on avattu jo jokunen päivä sitten. En vaan muistanut tästä aikaisemmin täällä avautua. Eniten tämä harmittaa siksi, että porkkana on ihan perusvihannes ainakin meillä. Se, että mainostetaan kovasti kotimaista ja toivotaan jokaisen sitä käyttävän, ei ainakaan tällä kohene. Keväällä nimittäin ostimme espanjalaista pakettiporkkanaa, joka oli erittäin hyvälaatuista ja herkkua. Tuosta 1 kg:n pussista syötäviä löytyi kolme kappaletta!

Tässä ei siis ollut päivän kommentit, mutta jotakin kuitenkin. En jaksa enää kirjoittaa kaikesta, mitä ei voi toteuttaa – ei voi, koska edelleen odotan Peijaisten päätöstä. Prle, olen siinä mielentilassa, että kohta kieltäydyn kaikesta ja lopetan lääkitykset. Alan juoda viinaa urakalla sekä käyttää huimehia? Silloin ilmeisesti olen oikeutettu useampiinkin palveluihin, tukiin, apuihin ja sopivampaan asuntoon… *katkera, kateellinen, vihainen* Niin, varmaan arvaattekin, että Hörhö oli taannoin taas käymässä. :(

ALLEKIRJOITUS

                          POLKA – TAAS SE ON OLEVINANSA VIHAINEN!

Mistä tänään suuttuisi?

Otsikon kysymys on vain retorinen. Aiheita on ihan liikaa. Olisi parempi kysellä itseltään, millä saisi pidettyä itsensä rauhallisena. Hauskuutta tai hyvää mieltä ei kannata edes havitella, ei  ainakaan uutisista tai lehdistä muutenkaan. Voin minä heti tunnustaa, että onni on *joka päivä* toimiva nettiyhteys, kirjaston kirjat sekä päivän lounas – unohtamatta tuota aina rakastavaa karvamölliä tuossa vieressä! :)

Auts, poikkesin välillä muilla sivustoilla ja kävi kuten pelkäsinkin. Taas raivarit ja samasta asiasta kuin ennenkin! Jotkut ne pääsee ilmeisesti nimen perusteella hoitoon pikaisesti. Ai niiiiiiiiiin, mutta sehän  o n  työtä. Toki *ilkeä irwiö*. Minä olen nykyään vain niin peruskatkero kaikesta. Eikä siitä pääse irti, vaikka yrittääkin. Eilinen oli taas paha päivä ja yö ihan kamala. :( No voi helevattu, nyt puhutaan sitten shoppailusta ja jotkut vaan siirretäään jonossa aina viimeiseksi. Ei. Ei näin. Ei todellakaan. Missä ihmeen maailmassa ja maassa jotkut elävät. Oikeasti, minä en enää ymmärrä.

The Friendship Between Death and the Doctor.

The Friendship Between Death and the Doctor.

Siksi voikin taas mollata muita tai ainakin Iltahupusia, jotka ”uutisoivat” omituisia juttuja. Näköjään joitakin muitakin on kommenttien perusteella hiukan ärsyttänyt ”Viikon ruuat halvalla…” -juttu. Minua myös, koska laskentaperuste näyttää omituiselta eli tuon ruokapäiväkirjan mukaiset hinnat eivät mitenkään täsmää! Kommenteissa myös on  tosi outoja otuksia liikkeellä – niistäkin voisi jopa hermostua ja osalle nauraa ääneen. Jokainen taaplaa tyylillään ja tässä residenssissä keitetään tänään punajuuria, joita syödään yli-ikäisen Stiltonin kanssa, njam. Huomenna teen ison läjän Soiströmmin piffejä (soijamuru-Lindströmmejä siis) pakkaseen.

Mielenkiintoista on tietty lukea myös, miten Mr Sipilä on miljoonansa tienannut! Aivan, tuntuu käsittämättömältä sekä tuo omaisuus, sen hankintatavat että nykyinen selkeä salailu *no kyllä ne muutkin toimet poliitikkona*! Tietysti, nyt pitäisi jo ymmärtää, miksi köyhiä kyykytetään: hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, miten joku ei voi muka sijoittaa ja hankkia omaisuutta itselleen! Eihän kenenkään ole pakko olla köyhä, eihän? Sen sijaan voi olla vaikka kuollut.

Ewww, poikkeuksellisesti katselin hetken aamutyperyyslähetystä koneelta. Meni hermo. Ei ikinä enää! :( Loppui myös halut kommentoida tai yleensä kirjoittaa yhtään mistään.

ALLEKIRJOITUS

                                POLKA – TAAS JURPPII JA RASKAASTI!

Jossakin on jotain vikaa…

korjattanee tuotapikaa? Aamu-uutisia selatessa en ollut uskoa silmiä enkä korvia. En itse kuulu siihen vanhempaan eläkeläisjoukkoon, mutta samoilla pienillä tuloilla tässä yritetään tulla toimeen. Kohta ei tulla, siis toimeen. Mikäli nämä nykyhallituksen kaavailut mm. lääkekaton ja matkakulujen omavastuun nostamisesta ja muut vekkulit jutut menevät oikeasti läpi, ei ole enää mitään tehtävissä. Kumma kyllä, eläkekatosta ei puhuta mitään!? Että mikäkö tässä tökkii? Kukaan ei sairasta omaksi huvikseen eli lääkkeet, lekurissa käynnit sun muut on pakko hoitaa. Jos ei hoida, se olisikin tietty vallanpitäjien mieleen. Asuakin pitää ja siitä taas vuokrataso pitää huolen, että hemmetin kalliiksi käy. Vielä pystyy nipistämään ruuasta, mutta siitä on joutunut jo muutenkin säästämään jo vuosia. Nyt nyppii ja aika pahasti, sillä monella on vielä meikäläistä pienemmät tulot. :(

Tästä pääsee kätevästi sote-uudistukseen, jossa siis rahoitus siirtyy valtiolle ja mikä olisi kätevämpää kuin keksiä uusi vero! Varmasti samassa yhteydessä laaditaan taas uusi hoitojärjestyksen pisteytys ja luulenpa hyvinkin, että kaikki eivät enää tule edes saamaan hoitoa. Meikäläisen luokitus 3F tipahtaa sitten sinne ”ei se enää mitään tarvitse” -luokkaan. Epäilen pahasti, että tuo uudistus ei tuo mitään hyvää mukanaan! :(

Poliitikoilla on erittäin huono muistikin – kannattaisiko itse käydä lääkärissä. Kun unohtuu ihan. Vai kehtaako valehdella suoraan? Vaalilupauksia nyt ei ole koskaan kannattanut uskoa, niitäkään. Mutta mitenkäs on tuon ankkakolmikon (siellähän ne, Tupu, Hupu ja Lupu) uskovaksi tunnustautuvan jäsenen omantunnon kanssa? Ai niiiiin, toki. Sen verran agnostikko on tutustunut katoliseen uskoon, että aina voi ripittäytyä ja sen jälkeen harjoittaa rukouksia ja hyväntekeväisyyttä (btw, siihen on jo nyt ja pian harvinaisen hyviä tilaisuuksia!). Ja kaikki on taas hyvin! Eikö kenellekään muulle tule mieleen anekauppa?  Tsekkaa ihmeessä tuo linkki, twiiteillä saa nykyään syntinsä anteeksi. :o Ja oletteko huomanneet, ettei se Isohampainen Twiittaaja enää hymyile juuri missään valokuvassa?

11875560_875465305841288_2073926374_nOlisi tässä paljon muutakin. Jotenkin turtuu lukemaan ainaisista leikkauksista, supistuksista ym. Loppupelissä nimittäin nämä kaikki koskevat tavallista tallaajaa pahiten. En siis erittele tässä eläkeläisiä, työttömiä, ongelmaisia jne. Tässä tilanteessa ei voita kuin jo ennestään hyvin toimeentuleva kansaosa. Ne kultapossukerholaiset. Perkele!

Ettäkö minä en tee mitään? No en, tiedätte kyllä, märisen jo muutenkin itsestäni ja ongelmista tarpeeksi. Edelleen heitän tässä sen idean, että veroista tietyn osan voisi jokainen korvamerkitä haluamiinsa tarkoituksiin! Rahaahan ei tule mistään lisää, mutta näin voisi tiettyjen palvelujen saatavuutta vähän tasia…

Taidan tänään hyvitellä mieltäni ja tilata pari kirjaa. En siis itselleni vaan toisaalle, käytettyjä ja halpoja. Ilahduttavat ne kuitenkin saajaansa! Hirveää tuhluutustahan se on, tietty, jonkun mielestä. Tuo ei kuitenkaan käytännössä merkitse kuin yhtä linssimuhennos- tai porganakeittopäivää lisää viikossa! :)

ALLEKIRJOITUS

      POLKA – JOKA PAIKKAAN SE SAA RUUAN MUKAAN!

 

Kiristetään hiukan sitä foliopipoa!

Se on taas tarpeen. Olen lukenut ne tärkeimmät uutiset ja taas on ihmeteltävää niin, että foliopipo on lähteä lentoon. Kuka on huomannut, että EU tekee taas päätöksiä sillä aikaa, kun täällä puhutaan edelleen pizzasta *huokaus*? Taloudellisesti tällä on vaikutusta tietysti myös Suomeen. Se on jo ikävä juttu tässä tilanteessa. Pahemmaksi asian tekee se, että olemme mukana tukemassa Turkin sisäpolitiikkaa. Diktatuuri ei ainakaan meikäläistä miellytä. :( En linkitä, lukekaa itse mistä tahansa…

Asunnottomien yö on taas vietetty. Kerran vuodessa asunnottomat huomataan – no, edes kerran! Sitten vielä kehdataan todeta, että asunto on perusoikeus. Höh! Olen itse ollut asunnoton 1980-luvun alussa eli nimellisesti kirjoilla tyttökaverin luona ja yövyin toisten kavereiden sohvilla. Hain tietty kaupungin asuntoa, mutta sille lähinnä naureskeltiin jättäessäni hakemuksen. Tuolloin kuitenkin VVO:n ja Saton asunnoissa oli kohtuullinen vuokra ja pienet tulorajat eli sieltä tuli muutaman kuukauden kuluessa kämppä. Nyt tilanne on aivan toinen. Asunnottomien tilanne on ahdistava! Seurasin Hörhön ja Hörhöttären (ensin yhteistä ja sitten eriytynyttä) asunnottomuutta vuosia. Avitin kumpaakin niin paljon kuin pystyin ja kyllä nostan sen verran nokkaani, että mm. meikäläisen jatkuvalla avustuksella, anomuksilla ja lisäselvityksillä Hörhöllä on nyt katto pään päällä! :) Tosin se on vieläkin, kuuden vuoden jälkeen, soluasunto. Pääasia, että Hörhölle se käy hyvin, on edukas ja siitä on häviävän pieni mahdollisuus päästä ihan kaupungin asuntoonkin. Hörhötär sai hyvin samantyyppisen paikan… Josta päästään ontuvaa siltaa *ehh* pitkin kaupungin asuntojonoon. Tsadin luukkua jonottaa nyt jonkin selvityksen mukaan 25 000 henkilöä / taloutta, johon on tulossa lisää n. 2 000 turvapaikanhakijoiden löytäessä Tsadiin asti. Jonoon siis riittää 27 000 taloutta! Mutta monellako on tullut mieleen, että kaikki eivät edes jaksa enää jättää hakemusta? Nyt hakemus on voimassa vain 3 kk kerrallaan, sen jälkeen se on uusittava. Tiedän monia ja itse myönnän olevani yksi niistä, jotka haikailevat kaupungin asuntoon. Tärkein syy on VVO:n ja Saton vuokrien (-> Lumo) järkyttävät korotukset muutamien vuosien aikana sekä asumisoikeusasuntojen järjettömät vastikkeiden nousut (sekä näiden vastikkeiden täysin kohtuuton eriarvoisuus eri kohteissa ja eri rakennuttajien taloissa). En uskalla edes toivoa mitään vuokrien alennusta. Minulla ei ole edes rakentavia esityksiä tilanteen parantamiseksi! Sanon vain, että jos käteen jäävistä tuloista n. 3/4 menee asumiseen, jotakin on pahasti pielessä. Tämä on muutenkin asia, josta voisin jatkaa sivukaupalla (mm. asuntosäästäminen, periminen ja muuta), mutta säästän teidät edes siltä jatkuvalta itsesääliltä, syyttelyltä ja poliittiselta riehumiselta!

707db3b0-5861-42ad-abea-d3ae29e4f3a6Ahaa, jos uutisia lukee tarkemmin, löytyy eräs ratkaisu! :P Viinaa voi kohta myydä vaikka velaksi – ravintolassa. Joka tarkoittaa sitä, että parempituloiset juovat itsensä hengiltä nopeammin ja tulee vapaita asuntoja. *kerettiläinen minä* Ja eivätköhän ne maksuhäiriötkin taas lisäänny. :(

Belga kävi tuossa asioimassa mm. Postissa. Jep, Postia ei siis enää täälläkään ole! :( Postin jakelussa on ongelmia, ilmoittaa Posti itse ja on se täälläkin huomattu. Mutta ne tekevät Sen todellakin ihan itse: huomasin, että ainakin Turussa vähennetään nyt postilaatikoita – niitä, joihin siis tipautetaan lähtevät kirjeet ja kortit! Eikä? Järkeä? Huononnetaan näitäkin palveluita, joita noin yleensä ottaen maailmalla pidetään melkoisen tärkeinä! :o

Ei ole tänään uutista, johon ei löytyisi kommenttia! Jatketaanko huomenna vai jätänkö teidät rauhaan? Lähden tästä tekemään alustavia lounaspuuhia; tänään tarjolla linssipiffejä, fetasaladoa, venepottuja ja -porganoita – heekkuja siis. :P

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – LÖYSITKÖ ITSESI UUTISTEN KOHTEISTA…

Jos ja jos…

Tiedän, pitäisi lopettaa tämä jossittelu. En pysty, välttämättä en haluakaan. Jossitteluun sisältyy nimittäin se oletus *toivo*, että tilanne joskus paranee. Silloin tiedän, mitä tekisin. Nyt vain harmittelen *siis olen äärimmäisen vihainen*, koska en pysty tekemään millekään mitään. Tai jos pystyisinkin, en halua – koska ei ole mitään takeita mistään. Tiedän, tässä vuodatuksessa ei ole mitään järkeä. Tämä on vain osa sitä pähkäilyä, jota taas olen harrastanut koko yön. Kivut ovat sitä järjetöntä tasoa, jossa unta saa vain hetken. Silloin, kun uupumus tainnuttaa ihmisen niille sijoilleen. Ähh, pelkkää itsesääliä, luulottelua ja semmoista, sanovat ne valkotakkiset Mengelet. :(

Uutisia en tänäänkään jaksa kommentoida. Toverit näyttävät olevan samaa mieltä siitä, että foliopipo kannattaa pitää päässä koko ajan. Sen verran omituisia – isojakin – päätöksiä sekä Suomessa että maailmalla tehdään. Mielenkiintoista on esim. lääkärikeskusten ”pyyteetön toiminta” majoitusjärjestelijänä. Ihanko totta joku luulee niiden tekevän sitä pelkkää hyvää hyvyyttään?!  Ei varmasti, monikansallisiahan nämä keskukset kaikki ovat ja rahalla ne toimivat, katetta on löydyttävä ja lisää osinkoja omistajille ja osakkaille saatava. Inhottaa, että kehtaavat puhua yhteiskuntavastuusta edes samassa lauseessa. Muistakaa toki, että itse lääkärit tässä ovat saamassa pientä palkanlisää. Raukat ja ressukat, toimeentulon rajalla elävät… *tässä liuta rumia sanoja*.

wpid-facebook_1156106006Muut uutiset voittekin lukea ja kommentoida itseksenne, minä en nyt jaksa. Pakko lähteä pakkaamaan yksi kirje matkaan. Belga on tulossa päivällä ja hoitaa taas kirjasto-kauppa-postikeikat. On syytäkin, koska nyt tuoremuona alkaa olla lopuillansa. Pätkä purjoa, pari porkkanaa, puolikas paprikaa – siitä kehitellään päivän lounas. Jep, kuiva-aineista tietty löytyy vielä lisukkeita. Eivät asiat siis niin huonosti ole. Sen verran pitäisi olla vielä rahaakin, että saan viikoksi omenat ja muuta syötävää… Olen taas niin addiktoitunut omppoihin, että kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta! :) Mutta niillä valkotakkisilla perkeleillä olisi varmaan siitäkin jotakin sanottavaa?! Auts, no niin, jo alkoi taas raivo ja viha nostaa päätään.

Menenkin tästä keittämään toiset aamukaffet!

ALLEKIRJOITUS

           POLKA – AINAINEN VIHA JA RAIVO, TOIVO KUTISTUU JATKUVASTI!

Jotkut päivät voisi jättää väliin!

Eilen esimerkiksi oli päivä, jolloin ei paljoa positiivista näkynyt.

Tulen hulluksi. Siis vielä hullummaksi. Varasto (josta siis olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä kohta jo kaksi vuotta) lähetti laskun. Laskussa huomautettiin, etten ollut maksanut edellistä takaisinperintää 30.6.2014. Takaisinperintä koski virheitä palkanlaskennassa – siis mokia viranomaisten välisessä tiedonjaossa! Tuolloin jouduin makselemaan takaisin sinne ja tänne. Ja paljon. Maksoin myös täysin saman summan, mitä minulta nyt halutaan (24.6.2014). Tämä lasku on aiheeton. Näin ilmoitinkin. Silti. Nyt raivottaa ja täpöllä! Ihan kuin ei olisi jo muuten tarpeeksi harmeja… Jos minulta vielä kehdataan periä yhtään mitään (mistä?) menen hirteen. Ei kannata elää, koska lähitulevaisuuskin on vain täynnä lääkäri- ja lääkelaskuja. Hädin tuskin on varaa ostaa kaffetta ja kissalle ruokaa! VTTU minä huudan nyt.

Kaiken lisäksi Perkeleen ylin vahtikoira KELA suunnittelee matkakulujen omavastuun sekä lääkemaksukaton nostamista . Kohta se tehdään, mutta siitä ei vielä uutisoida. Vasta sitten lähempänä vuodenvaihdetta. Silloin, kun kerrotaan muidenkin maksujen noususta. Näinhän tavallisesti tehdään. Voi miten ilkeämielistä ja kieroa. Tästäkin kärsivät jälleen ne, jotka sairastavat eniten ja jotka ovat köyhiä (ei ole sitä omaa autoa, jolla kulkea). Prle, lähettäisivät jonkun tappajan samalla ovelle. Ai niin, mutta kun en pääse aina edes ovelle. Tosiaan… :(

Oikeasti – miten nämä helvetin pösilöt kehtaavat???

Uutisoinnistakin sen verran, että eläkeläisten mielenosoituksessa oli joidenkin mielestä vähän väkeä. Niin – olisiko mitään vaikutusta sillä asialla, että ihan jokainen halukas ei päässyt millään paikalle? Prle, minua niin nyppii vaihteeksi. :( Kommentointi on myös niin laadutonta, että tunnen vain suurta myötähäpeää.

vector-clip-art-of-a-cartoon-crawling-man-in-a-drought-in-a-desert-by-ron-leishman-390Lisäksi Belga kävi eilen asioilla. Oli mukavaa ja sain hyviä(kin) vihanneksoja eli taas pärjätään. Laps oli ilokas saadessaan repun puolilleen kaikkea jänskää ViiVoanista. :) Väitän, että tuliaiset ovat mukavampia kuin saada femma rahana käteen. Mutta, tullessaan kaupasta Belga oli huomannut pienen lapun takaovessa: tänään perjantaina on vesi taas poikki aamupäivän ajan. Hyvä, että huomasi. Tämä on taas sitä tiedonkulkua, etten nyt paremmin sano. Kiroilin ääneen taas tuotakin asiaa. Pitääkö minun nostaa tästä vähän isompi juttu? Alkaa olla sen verran huomauttamista asumisoikeustalon näennäisestä tiedotuksesta (ja tämä nyt on tärkeä asia kuitenkin) sekä olemattomasta esteettömyydestä! Arrrrrrrrrrgh.

Jep, olipas taas negatiivinen päivitys, eikö? Vääntäkää itse näistä tapahtumista jotain positiivista. Ei ole helppoa. Minä siirryn kirjoittamaan Valentiinolle, enkä käsittele näitä asioita sanallakaan.

ALLEKIRJOITUS

                                                POLKA – NYT MENI KUPPI NURIN!