En lisää otsikkoa tähän

Tämä on vain päivitys päivityksen vuoksi. Jos kirjoittaisin siitä, mitä tässä yön aikana ja aamulla on taas mielessä pyörinyt, makaisin tässä vielä monta tuntia. En jaksa maata enkä kirjoittaa tässä asennossa. Lisäksi nuo vtuttavat asiat ovat joko liian isoja tai monimutkaisia käsiteltäväksi tässä, sellaisenaan. Pitäkää vaan vaikka puolusteluna, en vaan jaksa toistaa samoja, minusta täysin selviä asioita jatkuvasti.

Minä vaan yritän tässä jotenkin jotakin. Ja paskat. Menen hakemaan vihannessoppani lämpiämään. Sekin on varmaan jotenkin epäterveellistä. Sen jälkeen ajattelin tehdä pari asiaa, jotka varmasti ovat kiellettyjä. Vtut minä siitäkään. Olen hieman krantusti puhuteltava tänään(kin). Tämä pitäisi-ei saa -mentaliteetti vedetään justkohta vessasta alas. Hmph.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – NYT MENI PINNA LIIAN MONTA KERTAA!

Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

Sitten lisää panikeerausta…

KSH:n nyrppi kävi, vaihtoi sidoksen ja sen osalta kaikki ok. Sen sijaan kauhisteli koipiturvotusta (joka ei ole kipeä, samanlaista ollut joskus ajoittain muutenkin) ja selvähän se, että minä en vain ymmärrä miten vakavaa se on. Varsin ymmärrän, mutta mitä minä tässä voin tehdä?!

Kas kun ennen tuota soitti kipupkl:n lekuri, jolle valitin istumiskipuja ja sitä, että joudun pinnistämään koko ajan varsinkin tuolla koivella pysyäkseni tuolilla. Kerroin myös, että koipi on jkv turvoksissa ja mustelmilla. Enkä nuku. Arvaatte kai, leidin ainoa(hko) kommentti oli se, että kuulostan alavireiseltä ja sitten se alkoi: sama jaanaus mielipideläkkeistä ja muusta scheissesta! Sanoin nyt jotenkuten pärjääväni tällä aavistuksen verran nostetulla Oxylla, nukkuvani antisosiaalisena silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Tuli taas erehdyksessä avattua sen verran turpaansa, että hän haluaa minut sinne vastaanotille (ilm. tarkoituksena purkaa kaikki lääkitys!). Sanoin, että OK mikäli onnistuu samaan aikaan jälkitarkastuksen kanssa. Tämä siksi, että keikka tuonne tulee maksamaan huntin kerrallansa (matkojen omavastuut ja pkl-maksu). Se kehtasi ihmetellä, miten kuljin aikaisemmin…. yritin kertoa, mutta ei se mene perillle näille, joilla ainoa periaate on saada ihmisiltä vähänkin tehoavat lääkkeet pois ja tilalle kaikkea scheissea. Minä olen nyt vihainen! Vihainen myös itselleni, koska en ollut valmistautunut tähän puheluun riittävästi – luulin hänellä olevan tarjota ratkaisua. Paskan marjat, sanon minä! No, mikään pakkohan tuonne ei suinkaan ole mennä…

Kävely ei siis ihmeemmin satu. Selinmakuu on melkein pahinta *istumisen jälkeen*. En ole voinut maata selälläni pariin vuoteen, koska kivut ja lisäksi tuo samainen oikea koipi ei ole taipunut petiin asti. No, nyt se kai taipuu – johtuuko tuo sitten siitä vaiko ei?! Skitsoan taas aivan perkeleesti ja menen kohta hakemaan ekan rauhoikkeen. Toisekseen skitsoan sitä, että en oikeasti osaa sanoa mitä saisin tehdä ja mitä en?! Tiedän, etten saa kumarrella lattioille asti eli kissipoliittiset hommat on saatava joku hoitamaan. Samoin jotain muonaa ja astiaa on ala- ja yläkaapeissa eli edes noukkimilla niitä ei tavoita… Saan kävellessä varata täpöllä, mutta miten hellan ja tiskialtaan vieressä seisoskelu? Rollerin istuin on liian alhaalla mihinkään… vttu, tulen hulluksi. Toisaalta, jos koiven kanssa tulee lähtö en minä mitään sitten enää tarvitsekaan. Huolehtiihan joku sitten Minnistä?

Yhtä mömelöäkin puuttuu, pitää soittaa ja kysyä onko se tullut. Pienempikin määrä olisi riittänyt, mutta eihän Belga sitä tiennyt enkä arvannut moiseen edes ohjeistaa.

Olisikohan vuorossa pahin päivä taas pitkään aikaan. Minulla olisi taas suunnitelm(i)a, mutta… niin… se on se prleen toteutus. Räyh – minä jopa hetkisen ehdin kuvitella, että tuuri olisi kääntynyt. Mutta mihinkäs se.

Otetaanpas aamuomena ja vähän rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PAKKO USKOA, ETTÄ MINUT ON KIROTTU!

Kotona

Ei, en tiedä oliko järkevää lähteä – mutta kuitenkin. Olen siis kotona ja minulla on lapsenvahti itseäni varten. Koska minua koskee aivan saatanasti (kivamömmöjä ei saanut kotiin!) enkä pääse itse edes oikealla tavalla sänkyyn, jouduin anomaan apuja. Onneksi Susu suostui GigantBaby-sitteriksi.

Mitään hauskaa tässä ei ole, ei niinkauan kuin on kipuja. Ei todellakaan. Voin kertoa tavallisen elämän asioista, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan tuollaisen pikku toimenpiteen jälkeen. Todella. Yök ja pah!

Kissi-ressu oli aivan sekaisin! :( Ikinä ole kuullut lapsen suusta sellaisia ääniä ja moukerrusta. Nyt tilanne on normalisoitunut (ja minä saanut kissankuolaiset korvat ja hiukset)!

Jos joku haluaisi viettää täällä 24 h/vrk, siitä vaan. Palkkioksi luvataan paskoja juttuja, ärinää, pieremistä ja voihkimista sekä omalaatuista akrobatiaa! :( Ei, minä en edes yritä olla hauska. Minä toivon selviäväni seuraavista n. 2 vkosta edes jotenkin. Härh, lupaavaa se ei ole. Minua koskee paitsi paikkoihin, joita rassattiin, myös muualle olemattomiin lihaksiin, jotka ovat joutuneet uusiokäyttöön. Koskea tai sattua ei ole oikea termi, ei ehkä myöskään kipu. Se on kaikkea näitä yhdistettyä loputtomaan häpeään, itsesääliin ja osittain myös periaateraivoon tiettyjen lääkitysten osalta! Lisäksi saan holtittomia tärinäkohtauksia, joissa ei ole oikein mitään järkeä. Juu, juu – olenhan minä hullu, toki. Mutta silti!

Suoraan sanoen, voisitte tsempata sekä minua että erityisesti Susua, joka onneksi vielä saa nukuttua soffalla. Minä en tiedä, mitä olisin tehnyt ilman häntä….

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – PUOLI VUOROKAUTTA MENNYT NYT KOTONA…

Viimeisiä viedään…

Tänään ainakin viimeinen kauppa- ym. keikka tälle vuodelle. Ansiokkaana suorittajana Belga… toivottavasti ei ole täysin kyllästynyt. Minä niiiiiiiiin mielelläni hoitaisin itse asiat, mutta. Eikä siitä sen enempää. Kaupasta ei paljoa tarvitse hakea, melkein kaikkea on. Kirjastosta kuitenkin varaukset, koska ei taas tiedä miten aikaansa kuluttaisi. Tai tiedän, toki, mutta kun kaikkeen ei edelleenkään pysty eikä kykene ja silleensä. Vtt ja muita lyhenteitä, psk.

Jotta märinä-väninä -repertuaari ei paljastuisi kokonaan, poistun järsimään vaihteeksi aamuomenaa!

ALLEKIRJOITUS

      POLKA – PAHA, ILKEÄ JA ITSEKESKEINEN PASKA!

Hyvin valvotun yön jälkeen…

onkin taas tarpeen litkiä kahvia vähän suuremmasta mukista. Juuei, en saanut taaskaan nukuttua. Ei voi mitään, sitä on turha murehtia. Tästä seuraa, että olen supiväsy puoliltapäivin ja myöhemmin ehtoolla pilkin mikrounia – se on epämiellyttävää! Siis ne mikrounet tai vartin Mulla On Silmät Auki -torkut, jäks. En tykkää… olisi niin mukava nukkua ihan oikeasti. En vaan muista, milloin olisin nukkunut hyvin, kivuitta jne. Joskus vuosia, vuosia sitten. Eli ihan turha märistä ja valittaa.

Belga kävi eilen asioilla eli kirjastossa, atteekissa ja kaupoissa. Nyt on reilusti vihanneksia ja hetelmiä, se hyvä puoli tässä juhlakaudessa on. Alennushalvennuksia on kaikista juureksista ja hetelmistä. Minähän tykkään. Varsinkin, kun nyt sain kikatuskohtauksen ihan ilmaiseksi kaupan päälle. Tad-da-daa, saanko esitellä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Naughty Pears

Belga melkein punastui, kun sanoi yrittäneensä etsiä sellaisia tavallisia päärynöitä. :D Mussutin jo yhden menemään, oli heekkua!

Pitäisi tänäänkin taas tarttua johonkin, edes laatimaan lounasta. Siis minähän tykkään kokata jne, mutta kun ei kestä seisoa eikä istua kovin pitkään. Jos yrittää, saa kärsiä taas pari päivää tavallista enemmän. Hmph. Pitäisi myös pyykätä ja kaikkea muutakin. Joka ikiseen asiaan ei nyt vaan kehtaisi lastakaan pyytää avuksi. Eniten varmaan siksi, että koska mitään ei päällepäin näy, ei voi olla kipuja. *eihän, Hra Tri?* Anteeks, nyt tulin jo tuosta niin pahalle tuulelle, että on parempi lopettaa. Muuten tulisin jälleen kerran kirjoittaneeksi jotain, jonka joku lukija kuitenkin tulkitsee väärin… Minä aina onnistun joko sanomaan tai kirjoittamaan asian jotenkin niin, että se ymmärretään ihan eri tavalla. Aivan, olen huono ihminen ja minä tiedän sen.

Menen syömään omenan – niissä ei ole mitään naurettavaa.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – PAHA JA HUONO IHMINEN

Hyviä aikomuksia…

Eikö se ollutkin niin, että tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla? Jos näin on *retorisesti*, minä olen ollut sillä tiellä jo kovin pitkään, monista muistakin syistä. ;)

Ihan vaan itselle muistiin, että eilinen oli paha, paha päivä. Unen puute, syömisen jättäminen välistä ja kaikenlaiset aktiviteetit saivat aikaan yököttävän heikotuksen, tärinän, palelun ja muuta epämiellyttävää. Korjasin heti syömällä pastaa ja vihanneksia juustohässäkän kanssa. Vähän liian myöhään eli oli pakko taas makoilla jokunen tunti. Argh, minä en jaksaisi makoilla! Enkä minä halua lepuuttaa ja makoilla. Minä haluaisin vain kipujen vähenevän edes sen verran, että pääsisin ulos kerran (tai hurjana ajatuksena – ehkä jopa kaksi kertaa) viikossa.

Tänään pitäisi pystyä taas kaikenlaiseen. Alku on lupaava eli siirsin läppärin klaffipiirongille, olisi printattavaa ja skannattavaa. Kun tämä päivitys on tehty, jatkan noilla kirjallisilla töillä. Ei niitä nyt isoa pinoa ole, mutta olen lykännyt joidenkin hoitamista siksi, että ne ovat vaatineet dokumänttien paperiversioimista.

Uutisissa on tänäänkin rutosti kommentoitavaa, jaettavaa ja tietysti märistävää! Suurin osa edelleen Twitterissä, seuraathan @Polgarazi . Jotain kuitenkin myös tänne eli eikö kukaan muka tajua, että outoudesta todellakin rangaistaan – paitsi koulussa myös siellä terveydenhoidossa! Jos asiakkaan persoona ei istu terveydenhuollon odotuksiin, se kostautuu  välittömästi hoidossa *tai sen puutteessa*. Hoidon taso selittyy sillä, pitääkö lekuri hoidettavasta vai ei. Hyväntuulinen ja sinnikäs potilas palkitaan paremmalla hoidolla ja tutkimuksilla kuin olisi sairauden osalta tarpeen. Varautunutta jurottajaa sakotetaan, vaikka terveys muuta edellyttäisi. Herkästi reagoiva potilas saa häirikön ja psyykkisesti ongelmaisen leiman ja kärsii siitä myös jatkossa, koska sairauskertomusmerkinnät ovat Pyhiä Sanoja!

Sitten se toinen lempiongelma eli vuokra-asunnot. Kuten joku aika sitten ennustin, Tsadissa tulee kohta pula asunnoista ja niinhän sitä jo uutisoitiinkin. Toki tiedämme ja ymmärrämme tämän. Mutta lukekaas tuo artikkeli ja nuo ratkaisuehdotukset. Siinä on jotakin, jota minä en ymmärrä. Paljonkin, oikeastaan! :o Se, että suoraan ilmoitetaan tietyn osan siirtyvän vapaille markkinoille ja valtion maksavan laskun, on hölmöläisten hommaa, kirjaimellisesti. Se on vastuun pakoilua ja rahan siirtämistä taskusta toiseen! Periaatteena pitäisi olla jokaisen haluavan asuttaminen kaupungin asuntoihin. Siis jokaisen! Millä tavalla ja millaiseen asuntoon, se on sitten eri asia – minä voisin tarjota siihenkin ratkaisumalleja. Oikeastaan, minä voisin ratkaista koko ongelman, jos sitä minulta vain kysyttäisiin! :P Ensiksi asutetaan hakijat kuten Karjalan siirtolaiset: Tsadin asunnoissa asuu paljon hyvätuloisia henkilöitä isoissa asunnoissa. Erittäin hyvätuloiset irtisanotaan – etsiköön jokainen vapailta markkinoilta sen asunnon, myös Tsadin työntekijät!!! Sen jälkeen isoihin asuntoihin, joissa asuu vain yksi-kaksi henkilöä,  asutetaan myös muita; kyllä 4 h – 6 h + k luukkuun sopii muitakin ja antoihan sopu sikaa tuolloinkin. Jos radikaalia sopeutumista vaaditaan kaikilta, vaaditaan sitä sitten tasavertaisesti! Kirjoitettuani tämän voin vain odottaa räävittömiä kommentteja, mutta minä olen aikaisemminkin puhunut tästä.

Lisäksi yksi hyvä *no, joooo* uutinen eli ökyrikkaat eläkeläiset eivät enää pakene ainakaan Epsanjaan. Portugalin kanssa asia on vähän toisin, koska sinnehän minäkin tästä pakenisin, jos kunto sallisi ja ihan muista kuin finanssipoliittisista syistä. Toki nekin merkitsevät eli tällä eläkkeellä tulisi toimeen paremmin siellä ja saisi myös asianmukaista lääkitystä edullisemmin. Duh! :)

Muuten olen sitä mieltä, että jos joudun vielä makoilemaan kipujen kourissa pitkään, muutun joko vielä kriittisemmäksi tai sitten alan seurata sellaisia TV-sarjoja, että itseäkin hirvittää ja nolottaa. Tähän asti olen pitänyt edes jotakin tasoa, mutta…

Jahas, ne muut kirjalliset tehtävät on hoidettava kohtapuoliin. Ensin aamuomppo ja samalla punajuuria altaaseen likoamaan puhtaaksi. ;) Tänään ja huomenna ruokana punajuuria juuston ym. kanssa, huomenna teen ehkä pellillisen Soiströmmin piffejä. :)

ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – ON SE NIIN TAAS TIETÄVINÄNSÄ…

Uusi viikko, uudet märinät!

Uusia, täysin koskemattomia märinöitä ei varmaan ole tarjolla. Lupaan tehtailla kuitenkin vanhoista ketutuksen aiheista kehiteltyjä väninöitä ja tavan mukaan linksuttaa niistä. Tiedän, ei se monia kiinnosta. Vielä harvemmat haluavat *tai uskaltavat* kommentoida, ehkäpä juuri Ison Veljen valvonnan takia. Muistutan tässä, että minä julkaisen jokaisen kommentin – mikäli se ei loukkaa suoraan ketään tai jos se on kohtuuttoman asiaton. Minua ja tekemisiäni saa toki loukata, kunhan varautuu ryöpytykseen. ;) Mainokset ja asiattomat kommentit (ja linkit) jätän julkaisematta. Enkä muuten seuraa lukijamääriä tai osoitteita, joista blögissäni on käyty. Tämä on täysin tahallista.

Nyt kun olen moneen otteeseen kirjoittanut eläkkeestä ja sen riittämisestä, onkin mukava todeta, ettei hra Tiitinen varmaan joudu asioimaan fattassa! Tiitisen saama kuukausieläke bruttona on suurinpiirtein sitä luokkaa, jolla monen vanhuuseläkeläisen on tultava toimeen koko vuosi. Halloo! Ajatelkaa tätä ihan pieni hetki. Kuka voi olla niin arvokas yhteiskunnalle, että hänen kuukausieläkkeensäkin on tuota luokkaa? Tässä ei muuten edes kerrota, mitä muita etuuksia hän saa (tai mitä hänelle jää) – tahtoisin tietää!?

Tahtoisin myös tietää, mitä järkeä on rakentaa 15 neliömetrin kanakoppeja eli vuokra-asuntoja tarvitseville?! Sato tietää ja osaa perustella varmasti, koska se niitä rakentaa. Vuokra ”vain” 500 euroa/kk. Asunnossa parvi, talossa paljon yhteistiloja. Jep, hetken kuulostaa hyvältä. Mutta, näissä ei pysty asumaan hiukankaan liikuntaesteinen henkilö. Muutenkin näen tässä jotain omituista, koska Sato & VVO myivät normivuokrakämpät ja tarjoavat nyt vain huippuhintaista Lumo-konseptia. Toki ymmärrän, että siinä taotaan vain rahaa. Mutta mistä hemmetistä meikäläisen tapaiset oudokit saavat edullisen vuokra-asunnon? Maksan itse vuokrani enkä saa mitään tukia, joten siinä jo tipahdan myös jonosta! Oikeasti. Koko järjestelmä Suomessa rakentuu näemmä sille, että asumistukea saavat lähes kaikki. :o

Ufffff. Ehkä ei enempää tänään, tämäkin taitaa olla lukijoille jo liikaa! Jospa sitten ruoka-asiaa? :) Kuten lupasin, väkersin eilen altaallisen makaroonilootaa. Siitä tuli aivan hervottoman heekkuva. Söin simona kaksi pientä kipollista ja laitoin pakkaseen kaksi isoa annosta. Olin tyytyväinen sekä ruokaan että itseeni. Tänään vuorossa jotakin muuta, josko kasviskeiton tekisi… On niin paljon puuhaa eli asioita hoidettavana, mm. kirjallisesti sekä pyykkikoneen voimalla, että ruoka saisi olla itse itsensä keittelevää sorttia.

Nyt kuitenkin aamuomppo ja työlistan tsekkaus.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE TEKEE, TEKEE SE, VAIKKA HITAASTI JA VAIVALLOISESTI

Turhautunut & kyllästynyt!

Olen nyt jonottanut ns. ”hoitoa” yli kolme kuukautta. Kokonaisuutena laskieni n. 9 kk, mutta ilmeisesti ”hoito”paikan vaihtuminen nollasi potin. :o  Mitään ei ole kuulunut. Eipä tietenkään. Koko juttu stressaa ja kyllästyttää, turhauttaa suuresti. Etenkin kun tähän liittyy mm. kipulääkitys *joka ei siis toimi lainkaan*, avuttomuus *kirjaimellisesti siis avun, apuvälineiden ja päätösten  puute* ja se, ettei ”erikoislääkärille” voi sanoa suoraan hänen kirjoittaneen sairauskertomukseen pelkkää puuta-heinää ymmärtämättä tarkistaa asioita ensin! :( Olen tässä odotellut, josko vuodenvaihde herättäisi Peijaisen hamuamaan euroja kassaansa – ei siltä näytä! Sen vain sanon, että en enää jaksa pitkään.

Sen verran on kuitenkin vielä jaksettava, että vängerrän ruokaa vähintään kerran päivässä! Ai, että miksi? Minä tulen toimeen aika vähällä, mutta Belgakin elää osittain näillä muonilla… Kun lastaan hänelle mukaan jotain evästä, se otetaan aina mukisematta ja ilolla vastaan. Siitä voi jo päätellä, että minkäänlaista senttien ylitarjontaa ei sielläkään ole. Emme me sitä surkeile, sillä haluaisimme molemmat syödä muutakin kuin makaroonia ja tomaattia tai kaurapuuroa (niin hyviä kuin nuokin ovat – kerran kuussa syötyinä päivän ainoana ruokana). Teen siis kerran-pari viikossa ison altaallisen ruokaa, jonka voi pakastaa ja helposti lämmittää. Minulle se on ihan sama, teenkö pienen vai ison satsin. Sattumia saattaa olla vähemmän, mutta kun niitä ei välttämättä muutenkaan ole lainkaan! *wirn*

Se, että on vähän rahaa, ei tarkoita ruuan mausta tinkimistä! Kaikkein viimeksi. :P Eilinen sammio peruna-vihannes-fisulootaa oli erinomaisen heekkuva molempien mielestä ja tuosta satsista  jää aina pari annosta jäysteiksi. Nyt pakkasin ne Belgalle mukaan. Taidan tänään joutessani *vitsimäinen ilmaisu* tehdä toisen kerran vanhanaikaista makaryynilaatikkoa – sekin maistui tosi hyvälle. Simppelit ainekset, paljon vihanneksia ja juureksia mukaan sekä rutosti mausteita. Sillä saa vähän vaisuista aineksista vaikka mitä. Vihannestenkaan ei tarvitse olla priimaa, kakkoslaatu kelpaa keittiöhommiin oikein hyvin.

Yuleksi olen jo säätänyt palan homejuustoa, pussillisen punajuuria sekä palan savukalaa, purkin silliä… jotain pientä vielä haetaan kaupasta. Tarjolle tulee siis itseksensä seisova pöytä, jossa on pelkkiä heekkuja! ;) Tarkoituksella näin eli sian takamusta tai jättimäistä lintua ei ole tarjolla, ei myöskään mitään muuta, mistä kumpikaan ei pidä. Sienisaladoa teen ison kipon, piparitaikinaa on myös oltava. Siinä sekin suunnitelma jo valmiina. Emme juhli, koristele tms. mutta syömme paremmin kuin tavallisesti. Njäh. Unohdin, että tämä ei varmaan monenkaan mielestä ole kovin kummoista. Meidän mielestämme se on ja se saa luvan riittää!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – SALANÄLKÄINEN SUUNNITTELEE RUOKIA

Taas mättää!

Tuli niin absurdi olo, kun luin tämän ”uutisen”. Siinä selvästi annetaan ymmärtää, että poliisilla on myös erikoislääkärin pätevyys. Kun muutenkin jo epäillään kipupotilaiden todellisen kivun määrää ja luonnetta, on tämän uutisointi tässä muodossa erittäin arveluttavaa. Raivoni nosti lähinnä se, että meitä on monta, jotka ovat jo joutuneet tappelemaan edes niiden opiaattiraksujen kanssa – siis että on saanut edes sen reseptin ja ehkä saa vähän helpotusta niistä. Osa hyötyisi lääkekannabiksesta, mutta ei joko jaksa tai pysty (tai uskalla) lähteä kyselemään reseptiä. Se kun saattaisi johtaa kaikkien lääkkeiden epäämiseen ja ”narkkarileimaan”. Tämä on vastuutonta! Suomessa on taatusti Euroopan kehnoin kivunhoito muutenkin. Jos olisin edes vähän paremmassa kunnossa, olisin jo pakkaamassa laukkuja. On niin kovin monta asiaa, jotka saavat miettimään voisiko jossain muualla asua?!

Tällaiset uutiset ja niistä johtuva vihastus, ei sitä kuulkaas jaksa. Muutenkin (mm. ilmoista johtuen) viime päivät  ovat olleet melkoisen kamalia, pelkkää makaamista ja lepuuttamista. Kun sitä ei haluaisi maata, mutta on pakko! :( Raksut avittavat vähän muutaman tunnin ajan aamulla. Loppupäivä on semmoista pakkoeloa, lueskellen ja katsellen aivottomia ohjelmia. Pää ei edelleenkään hyväksy sitä, että en pysty tekemään mitään ja se onkin ehkä pahinta. Pää ei myöskään suostu hyväksymään sitä, että minuun ei vieläkään ole otettu yhteyttä ns. hoidosta. Toisaalta, minä en enää jaksaisi… en jaksaisi kysellä, vaatia ja tehdä selvityksiä. Olen tehnyt näitä n. 13 vuotta ja minusta se alkaa olla riittävästi. On se kuulkaas pohja minunkin säkissäni!

Ehkä vähän iloisampaa väliin: veronpalautukset ovat maksussa, mutta en vielä tarkistanut tiliä. Sen sijaan painuin suoraan tuhluuttamaan! :P Tilasin Valentiinolle synttärikirjan ja joulukirjoja. Amatsoonissa on joskus ilo asioida ja se on silloin, kun useamman opuksen onnistuu saamaan halpisversiona ja kerättyä edulliset postitukset jne. Neljä kirjaa maksoi yhteensä n. 20 euroa, sisältää postikulut ja koko homman. Tästä pisteet Amatsoonille! :) Ainakin aikaisemmat vastaavat tilaukset ovat menneet perille *vaikkakin vähän vitkutellen* ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Tietty tämä tuhluuttaminen merkitsee sitä, että se on jostakin pois, mutta olkoon. Harvoin minä Valentiinolle mitään lähetän *siis muuta kuin meilejä ja kirjeitä*, mutta onhan se kiva muistaa edes synttärinä ja jouluna.

Belga tulee iltapäivällä ja hoitaa kirjasto- ja kauppa-asiat. Vihannekset ja hetelmät ovat lopussa. Sen sijaan on ilahduttava, oikein hamsterimainen olo, kun kuivatuotteita on kerrankin jömmassa keittiön kaapeissa. Ne suorastaan vihjaajavat, että voisi vaikka leipoa tänään jotakin. Leivon, jos vain kykenen – kivut kun haittaavat kokkaamistakin pahasti… Mitäs minun muka piti? Juu, eli pitää tehdä kauppalistaa ja selasin äsken alennuksia. Tarjolla on kaikkea luksusta *tai sen tapaista* jouluksi. Minä saan näppylöitä! Meillä ei syödä mitään ihmeellistä tuolloinkaan, ehkä vähän fisua ja paria plaatua jotain juures-vihannespaistosta. Mikä ihmeen tarve sit… OK, OK. Antaa olla! Minä en halua pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka minun mieleni voi näköjään ihan vapaasti pahoittaa!

Edelliseen kiinteästi liittyen olen aika loukkaantunut, ihan perskohtaisesti. Vakkarilukijoista ei todellakaan ole kyse, joten rauhoittukaa älkääkä ottako itseenne. Huomasin taas, että minua on pissitty silmään parissa asiassa. On luvattu sitä ja tätä, tehty aivan toista. Ei siitä sen enempää. Se on jo niin tavanomaista meikäläisen elämässä, mutta kai sitä silti voi olla kettuuntunut asiasta. :( Pitää taas muistuttaa itselleen, ettei kannata luottaa tai uskoa ihmisiin. On se todettu monta kertaa, mutta ehkä minä vaan olen niin helppo. Grrrr!

Lähden tästä nakertelemaan viimeisiä omppoja, suussa on jatkuva kissinpaskan maku!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – EIJJUMANKAUTA TÄTÄ YMPÄRÖIVÄÄ TODELLISUUTTA!