Hyviä aikomuksia…

Eikö se ollutkin niin, että tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla? Jos näin on *retorisesti*, minä olen ollut sillä tiellä jo kovin pitkään, monista muistakin syistä. ;)

Ihan vaan itselle muistiin, että eilinen oli paha, paha päivä. Unen puute, syömisen jättäminen välistä ja kaikenlaiset aktiviteetit saivat aikaan yököttävän heikotuksen, tärinän, palelun ja muuta epämiellyttävää. Korjasin heti syömällä pastaa ja vihanneksia juustohässäkän kanssa. Vähän liian myöhään eli oli pakko taas makoilla jokunen tunti. Argh, minä en jaksaisi makoilla! Enkä minä halua lepuuttaa ja makoilla. Minä haluaisin vain kipujen vähenevän edes sen verran, että pääsisin ulos kerran (tai hurjana ajatuksena – ehkä jopa kaksi kertaa) viikossa.

Tänään pitäisi pystyä taas kaikenlaiseen. Alku on lupaava eli siirsin läppärin klaffipiirongille, olisi printattavaa ja skannattavaa. Kun tämä päivitys on tehty, jatkan noilla kirjallisilla töillä. Ei niitä nyt isoa pinoa ole, mutta olen lykännyt joidenkin hoitamista siksi, että ne ovat vaatineet dokumänttien paperiversioimista.

Uutisissa on tänäänkin rutosti kommentoitavaa, jaettavaa ja tietysti märistävää! Suurin osa edelleen Twitterissä, seuraathan @Polgarazi . Jotain kuitenkin myös tänne eli eikö kukaan muka tajua, että outoudesta todellakin rangaistaan – paitsi koulussa myös siellä terveydenhoidossa! Jos asiakkaan persoona ei istu terveydenhuollon odotuksiin, se kostautuu  välittömästi hoidossa *tai sen puutteessa*. Hoidon taso selittyy sillä, pitääkö lekuri hoidettavasta vai ei. Hyväntuulinen ja sinnikäs potilas palkitaan paremmalla hoidolla ja tutkimuksilla kuin olisi sairauden osalta tarpeen. Varautunutta jurottajaa sakotetaan, vaikka terveys muuta edellyttäisi. Herkästi reagoiva potilas saa häirikön ja psyykkisesti ongelmaisen leiman ja kärsii siitä myös jatkossa, koska sairauskertomusmerkinnät ovat Pyhiä Sanoja!

Sitten se toinen lempiongelma eli vuokra-asunnot. Kuten joku aika sitten ennustin, Tsadissa tulee kohta pula asunnoista ja niinhän sitä jo uutisoitiinkin. Toki tiedämme ja ymmärrämme tämän. Mutta lukekaas tuo artikkeli ja nuo ratkaisuehdotukset. Siinä on jotakin, jota minä en ymmärrä. Paljonkin, oikeastaan! :o Se, että suoraan ilmoitetaan tietyn osan siirtyvän vapaille markkinoille ja valtion maksavan laskun, on hölmöläisten hommaa, kirjaimellisesti. Se on vastuun pakoilua ja rahan siirtämistä taskusta toiseen! Periaatteena pitäisi olla jokaisen haluavan asuttaminen kaupungin asuntoihin. Siis jokaisen! Millä tavalla ja millaiseen asuntoon, se on sitten eri asia – minä voisin tarjota siihenkin ratkaisumalleja. Oikeastaan, minä voisin ratkaista koko ongelman, jos sitä minulta vain kysyttäisiin! :P Ensiksi asutetaan hakijat kuten Karjalan siirtolaiset: Tsadin asunnoissa asuu paljon hyvätuloisia henkilöitä isoissa asunnoissa. Erittäin hyvätuloiset irtisanotaan – etsiköön jokainen vapailta markkinoilta sen asunnon, myös Tsadin työntekijät!!! Sen jälkeen isoihin asuntoihin, joissa asuu vain yksi-kaksi henkilöä,  asutetaan myös muita; kyllä 4 h – 6 h + k luukkuun sopii muitakin ja antoihan sopu sikaa tuolloinkin. Jos radikaalia sopeutumista vaaditaan kaikilta, vaaditaan sitä sitten tasavertaisesti! Kirjoitettuani tämän voin vain odottaa räävittömiä kommentteja, mutta minä olen aikaisemminkin puhunut tästä.

Lisäksi yksi hyvä *no, joooo* uutinen eli ökyrikkaat eläkeläiset eivät enää pakene ainakaan Epsanjaan. Portugalin kanssa asia on vähän toisin, koska sinnehän minäkin tästä pakenisin, jos kunto sallisi ja ihan muista kuin finanssipoliittisista syistä. Toki nekin merkitsevät eli tällä eläkkeellä tulisi toimeen paremmin siellä ja saisi myös asianmukaista lääkitystä edullisemmin. Duh! :)

Muuten olen sitä mieltä, että jos joudun vielä makoilemaan kipujen kourissa pitkään, muutun joko vielä kriittisemmäksi tai sitten alan seurata sellaisia TV-sarjoja, että itseäkin hirvittää ja nolottaa. Tähän asti olen pitänyt edes jotakin tasoa, mutta…

Jahas, ne muut kirjalliset tehtävät on hoidettava kohtapuoliin. Ensin aamuomppo ja samalla punajuuria altaaseen likoamaan puhtaaksi. ;) Tänään ja huomenna ruokana punajuuria juuston ym. kanssa, huomenna teen ehkä pellillisen Soiströmmin piffejä. :)

ALLEKIRJOITUS

                              POLKA – ON SE NIIN TAAS TIETÄVINÄNSÄ…

Oman kurjuutensa arkkitehti?

Sitä ollaan taas vaihteeksi enemmän kipeänä, ei mitään uutta. Innostuin *not?* eilen pyykkäämään ihan itse sekä siinä sivussa raivaamaan keittiön hyllyjä. Samalla keittelin muonaa itseni iloksi. Multitaskaamisen myötä jäykistyin jo siinä touhutessa ja tiesin, että ilta, yö ja tämä päivä ovat pahoja. Kyllä. Unta tuli melko täsmälleen 3 h, enempään ei pysty – kivut ovat liikaa. On tämä niin perheestä! Jos nyt pystyykin kipujen kanssa vähän jotain tekemään, tilanne pahenee entisestään. Toisaalta on sanottu, että pitäisi… jne. Argh! Tämä ei ole ihmisen elämää. Tässä ei voi puhua minkäänlaisesta elämän laadusta!

Pitäisi tehdä muutamakin kirjoitushommaa tänään, mutta juuri nyt päätin siirtää nekin huomiseen. En pysty istumaan niin pitkään. Sekin vielä. Ei ole kovin hyvä aamu, vaikka söin jo puolikkaan onemankin. Uutiset eivät ainakaan paranna oloa. Eläkeläisköyhyydestä tehty tutkimus vain todentaa sen, mistä minä ainakin olen puhunut jo pitkään. Minä en pidä itseäni köyhänä, pienituloisena kylläkin ja sen takia jotkut mahdollisuudet vain on suljettu pois. Elämästä. Ikävä kyllä, meitä on paljon ja tällä tarkoitan ennenaikaisesti eläkkeelle joutuneita, kuka mistäkin syystä. Sama joukko tulee taas kärsimään asiakasmaksujen korotuksesta ja Lekan vekkuleista omavastuuosuuksien nostosta ja muista salamyhkäisistä hommeleista.  Penään vain jatkuvasti sitä, miksi sairaan pitää itse maksaa joka ikinen penni siitä, että makaa kipujen kourissa ja ilman apuja? Parempi olisi tarjota syanidipiltsuja suoraan! :(

Minun pitäisi käydä tarkistamassa näkö, jotta voisin hommata oikean vahvuiset lasit. Pitäisi hoitaa pari muutakin asiaa. Ei, ei vaan käy. En pysty yksin, sen huomasi taas eilen. Juu, pääsen ovesta ulos… ehkä… mutta… antaapa taas olla. Jospa saisi Hörhön kiinni ja häneltä erään yhteisen tutun numeron. Katsokaas, joskus sitä on pakko tarttua oljenkorteen. Mukavaa se ei missään nimessä ole, mutta ehkä toimii. Grrr.

Luettua: Vepe Hänninen – Uusi alku. Kylmäverisesti sinun -sarjan henkilöiden elämää 8 v. myöhemmin. Yleensä en hirveästi pidä näistä alunperin TV:lle tehdyistä jutuista, tämä on ehkä himppasen eri asia… Kyllä tämän ihan mielellään luki, kohtuullinen poliisiromaani. Päähenkilöillä on myös siviilielämä, jota kuvataan toisinaan ehkä liikaakin. Eiiii paha, ei. Jokin kuitenkin estää kehumasta tätä enempää. Kari PalinJäljitys. Harri on entinen laitapuolen kulkija, nykyinen ”kunniallinen ihminen”. Kun hänen poikansa tapetaan julmasti, elämälle jää vain yksi tarkoitus: etsiä tappaja! Tässä oli paljonkin hyvää, mutta uudelleenkirjoittaminen tai karsinta olisi vielä parantanut tekstiä. Ei mikään suuri romaani, mutta kelpoinen ja hyvin Tsadia ja tavallisen ihmisen elämää kuvaileva opus. Sopii yö- ja odottelukirjaksi. Sisko KoskiniemiKääntöpuolella lapsuus. Kaija on sosiaalityöntekijä ja työskentelee poliisiaseman yhteydessä. Töitä poikii erilaisten rikosten yhteydessä – ensin huolehditaan lapsista. Osa voisi olla hyvin tottakin, osa ehkä ei. Kerronta ei aina toimi ja jos kirjoittaja on käyttänyt omia kokemuksiaan ja asiantuntemustaan pohjana, osa toimista on hieman arveluttavia. Siitä huolimatta tämä on ihan lukukelpoinen, mikäli ei itse ole työskennellyt alalla tai siihen läheisesti liittyvissä hommissa. Ei tämä mikään sensaatio ole – romaani, muistakaapas se. Danielle SteelOsoitteena Charles Street 44. Hömppää, mutta taitavaa ja luettavaa sellaista. Francescalle jää avioerossa mukavan erilainen vanha talo Manhattanilla. Hän ei kuitenkaan pysty kulujen takia asumaan siellä ottamatta vuokralaisia ja hiljalleen taloon keräytyy pieni ydinjoukko ihmisiä, jotka tulevat toimeen toistensa kanssa. Yhteisöasumista nykypäivänä kuvattuna ilman ihmeempiä analyyseja; mukana tietty rakkautta ja rhomandiikkaa, jännitystä ja kälmejä tapahtumia. Sopii oikein hyvin luettavaksi silloin, kun on kyllästynyt todelliseen maailmaan ja ihmisiin. ;) Hömpälle on aikansa! Neil Young –   Special deluxe: muistelmia elämästä ja autoista. Pidän kovasti herran kirjoitustyylistä, se on mukavan jutusteleva, omat piirrokset ovat hienoja ja kirja toimii! Tämä vie mukanaan 1970-luvulle, toisinaan taas kehittämään aivan uusia ideoita. Osa tarinoista on kerrottu jo aikaisemmin, mutta tässä kerrotaan myös kaikista hänen omistamistaan autoista *johon en – ihme kyllä – kyllästynyt*. Suosittelen Neil Youngista pitäville sekä kaikille vanhoille ja uusille hipeille, hämyille ja muuten vain hieman erilaisille ihmisille. Lars PetterssonVerijäljet lumessa. Koutokeinossa löytyy autoonsa ammuttu mies, uhri ruotsalainen poliitikko. Norjan poliisi on helisemässä, kun tutkintaan mukaan änkeää kahden maan suojelupoliisi. Samaan aikaan kaivosyhtiö haluaa käynnistää uudelleen toimintansa pienessä saamelaisyhteisössä, maanomistusoikeudet eivät voisi olla epäselvempiä porotalousalueella, ainakaan poliisin mielestä kaikessa ei tunnu olevan järkeä. Toisen murhan jälkeen tunnelmat alkavat olla kireät ja vanhat sukuvihat nousevat kysymyksenalaisiksi. Minä pidin tästä, yllättäen. Hiukan kerronta (vai käännös?) tökkii eli ei ole aivan perussujuvaa, mutta muuten saamelaisten asemasta tässä hyvää kuvausta. Myös kaivosasiat ja maanomistus tuntuvat koskettavan läheltä, joten tätä voisi suositella mikäli aihe muuten kiinnostaa. Jännite säilyi loppuun asti eikä kirjassa oikeastaan ollut mitään turhaa. :) Liza MarklundRautaveri. Viimeinen Annika Bengtsonista kertova romaani, ehkä myös tekijän viimeinen kirjallinen tuotos muutenkin *sanoo hän itse*. Selvittämättömät rikokset vainoavat, samoin Annikan henk.koht. elämä on jälleen kriisissä ja jotakin on tehtävä myös ahdistukselle. Tyypillistä Marklundia, ehkä hieman nihkeämpääkin… Silti mukana ruotsalaisen yhteiskunnan perhearki ja feministinen ajattelu, jotka tekijä on tuonut itsestään selvinä asioina mukaan dekkareihin. Samoin päähenkilöiden perhe-elämän, ihmissuhteet, ajatukset, ongelmat… Kannattaa muistaa, että lajissaan Marklund oli aikanaan ykkösluokkaa. Tämä ei yllä parhaimpaan, mutta aikaisemmat opukset lukenut ottaa tämänkin mielellään kirjapinoonsa ja minäkin hieman nostalgisista syistä suositan. Ronja TyrenKun kotona ei ole tilaa. Fiona kouluttautuu psykoterapeutiksi ja tapaa työssään julmuuksia, joita ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Lapset kohtaavat vääryyksiä kotonaan, miten hän voisi niihin vaikuttaa? Erityisesti Jessen asema ja kohtalo mietityttävät… Sorry, mutta jokin tässä kirjassa tökkii enkä voi sille mitään. En siis ainakaan suosittele, kuitenkin tämä tiedoksi. Paula SalomaaViikingin varjossa: Katja Halmeen tarina. No juu, vähän kuin numerolehteä lukisi. ;) Eipä silti, on tässä jotain mielenkiintoistakin. Enempi kuitenkin sellaista juorulehtitavaraa, ikävä kyllä. Siksi lukeminen ei ole niin kiinnostavaa kuin voisi olla. Valitan, se on lähes tunppujen paikka! :( Catharina Ingelman-SundbergRyöstön hetki kullan kallis. Keinutuolikopla palaa jälleen toimimaan vanhustenhoidon nimissä… ;) Ei niin pientä pankkia, etteikö sitä ryöstää kannattaisi. Eikä niin pientä murhetta, etteikö tämä yhteenliittymä sitä voisi hoitaa. Tämä on ilmeisesti olevinansa ns. huumoripläjäys, mutta ei naurata. Ei naurata siksi, että tämä on melkein-totta sekä Ruotsissa että Suomessa, rikoksia lukuunottamatta. Antaahan tämä turhaa toivoa kaikille, jotka kärsivät elosta (säilytyksestä) vanhustentaloissa tai vastaavissa, ilman asianmukaisia elinolosuhteita. Jos olet näitä jo lukenut, lue pois. Ehkä uusi lukija aloittaisi mieluummin sarjan ensimmäisestä. Jyri Hokkinen –  Rypsisade. Tästä minä jossain määrin jopa pidin, hiukan yllätyksenä itsellenikin. Entinen rikospoliisi, Tapio Foka Fokin toimii ovimiehenä Helsingin Sörkassa. Lomatkallaan Tukholmaan hän riitautuu kolmen venäläisen miehen kanssa. Foka saa oppia, kuinka kovan hinnan voi yhdestä harkitsemattomasta teosta joutua maksamaan ja kuinka onni voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi. Miksi nuori naispoliisi tutkii Juudaksen evankeliumia ja miten asiaan liittyy kuollut nuori nainen, jolla oli omituinen tatuointi jalassaan. Tarina kulkee hyvin eikä tässä muutenkaan ole huomautettavaa kovin paljon. Lukemisen puutteeseen! :) John Grisham Vuori. Vuonna 2008 Samatha Koferin ura newyorkilaisessa lakifirmassa on nousukiidossa – kunnes lama iskee, ja turvamiehet saattelevat hänet pakkolomalle. Samanthaa ”onnistaa”, sillä hänelle tarjotaan vuoden palkatonta työjaksoa virginialaisen pikkukaupungin oikeusaputoimistossa. Suuri osa jutuista on avioeroja ja muuta tavanomaista. Alueella on kaivostoimintaa ja isot yhtiöt eivät kaihda rankkojakaan toimia saadakseen haltuunsa maata, välttyäkseen kaikenlaisilta korvauksilta mm. työssä vammautuneille ja sairastuneille työntekijöille. Sam löytää hyviä ystäviä, mutta pahempia vihollisia kaivosyhtiöiden puolelta. Tekijältään tyypillinen laki & oikeus -romaani, tällä kertaa kuitenkin hyvin maustein. Hiilikaivostoiminta tuhoaa luonnon ja ihmiset eikä tämä Grishamiakaan ilmeisesti miellytä! Hyvä puheenvuoro siitä, mitä avolouhos voi saada aikaan ympäristössä, jos ei piitata muuta kuin rahasta ja tuotannosta. Suositan, sillä harvoin jusalainen miljonäärikirjailijakaan uskaltautuu korporaatiovastaiseen työhön. ;) Sekin on kiinnostavaa, että tässä puhutaan Keski-Lännen ongelmista, joita harvemmin kirjallisuudessa välitetään käsitellä eli siitäkin plussat. Tuula T. MatintupaPimeyden kääntöpuoli.  Kirjailija Helena Väkerö löytää miehensä kätköistä kirjeen, joka on osoitettu hänelle. Kirje on tullut kaukaa.Käynnistyy sarja outoja tapahtumia. Antero Väkerö joutuu ilkivallantekojen kohteeksi, ja Helenan rakastama puutarha tuhotaan. Sitten kaikki kärjistyy kohtalokkaaseen automatkaan… Sukuromaani, joka taipuu jännäriksi tapahtumien myötä. Jotenkin jokin tässä taas hiukan tökkii, kuten tekijällä aina *valitan*. Mikäli pidät kirjoittajasta, siitä vaan ja lainaa tämä. En osaa sen ihmeemmin sanoa, mikä näissä häiritsee minua – pitäisi ihan erikseen paneutua asiaan. Kas, ja nyt taas mietin, että tästä listasta puuttuu jotakin? Olisiko jäänyt yksi satsi kirjoja merkitsemättä? Onhan se mahdollista, koska pääsen tsekkaamaan HelMetistä lainaushistorian – hmph. Antaapi olla, muistaisin kyllä, jos jotakin todella poikkeavaa olisi jäänyt mainitsematta.

ALLEKIRJOITUS

            POLKA – SE EI ITSEKÄÄN TIEDÄ… YHTÄÄN MITÄÄN!

Torpassa vieraita

Tekisi melkein mieli uutisoida näkyvästi, mutta ei se sentään niiiiin erikoista ole. ;) Ehkä erikoisempaa on se, että Nainen, Joka jne. ei itse muistanut käyneensä täällä viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Okei, ymmärrän. Hän on hyvin sitoutunut työhönsä ja vapaa-aika on myös jyvitetty mielekkäästi – myös vierailuille. Aikaisemmin tapasimme useammin, silloin kun vielä pääsin liikkeelle ilman erityisjärjestelyjä. Asiaan eli minun oli todistettava esimerkein, ettei hän todellakaan ole poikennut täällä pitkään aikaan. Oli ihan mukava nähdä, päivittää kaikkien yhteisten tuttujen kuulumiset ja tilanne, keskustella henkeviä sekä syödä hyvin. :)

Valitettavasti hänen eiliinen käyntinsä tuotti myös meikäläiselle pieniä aktiviteetteja, jotka kostautuivat jo aamuyöstä ja tilanne tässä vain pahenee. Olen tosi jäykkä ja äärikipeä. Pelkkä kirjoittaminen on melkoisen työn ja yrityksen takana. Argh! :( En nimittäin pääsyt lepuuttamaan kuin vasta alkuillasta eli olin tolpillani reilut 14 h ja se on vähän liikaa. Lihakset ovat täysjumissa, nivelet huutelevat rumia ja muutenkaan ei koko Polka oikein toimi… Minä oliin valmis kokeilemaan tätä lääkitystä ja onnittelenkin toveri kivuliasta toimivasta systeemistä *tietty vähän kateellisena toivoen tuon olevan aina se yksi mahdollinen vaihtoehto jokaiselle kipupotilaalle*! Kannattaa muuten tsekata tämä linkki, vaikka sillä onkin jo vähän ikää…

Seniors-LegalizeMedicalMarijuanaBillboard-111-1-640x254Verotiedotkin ovat tänään taas tarjolla, eivät vielä näin aikaisin. Ei pääse siis kadehtimaan ja katkeroitumaan *wirn*. En jaksa ihmeemmin kadehtia rahaa – tosin sillä saisi parempaa hoitoa tai siis oikeastaan noin yleensä ottaen lääkärin hoitoa ja lääkkeitä määräysten mukaisesti, fysioterapiaa, soveltuvat apuvällineet ja paljon muuta (turhaa?). Kohta ei enää ole oikeasti varaa sairastaa, koska – ylläri, ylläri – säästöt ja leikkaukset kohdistuvat sairastaviin. KELA-korvauksia leikataan kaikilta osin. Minä en enää ymmärrä. Omavastuu lääkkeissä ja taksikuluissa nousee niin, että hyvin harva lopulta pääsee ao. piiriin. Lähinnä vakavasti sairaat (tai sitten esim. erästä tiettyä lääkettä syömään suostuvat!!!!) tai hyvin kaukana julkisista palveluista asuvat. Ei liene yllätys, että KELA varmasti tietää saman ryhmän olevan jo ennestään tiukoilla eli otetaan juuri sen verran, ettei vielä joudu / pääse sosiaalituen piiriin. Vai olettaako KELA jo ennestään, että tämä olisikin siirtoa taskusta toiseen? Että jokainen jo saisi ns. ilmaiset lääkkeet sos.tston päätöksellä? Minusta tämä on jotenkin niin kovin harhaista myös siksi, että monet ovat käyttäneet yksityislääkäriä julkisen sektorin toimimattomuuden, erittäin pitkien jonojen tai vastaavien syiden takia. Ei siksi, että olisi jotenkin hienoa tai parempaa käydä siellä yksityissektorilla… Hyyssin kipupoli ei ota edes jonoon muita kuin ohjeen mukaisesti eli sinne ei yksinkertaisesti pääse. Arvauskeskuksen lääkäreiltä ei edes voi odottaa olevan tarkempia tietoa kivunlievityksen useista eri muodoista, joista lääkitys (ei-perinteinen lääkitys yhdessä erilaisten muiden keinojen kanssa) on vain yksi! Onneksi meikäläinen sai silloin veronpalautusta, joka mahdollisti ajan varaamisen yksityiseltä kipuklinikalta! Sama lienee vuorossa tänä vuonna…

Muuta? No, minähän aina linkitän sinne ja tänne, Iltahupuloihinkin usein. Mutta en nyt ihan näille sivustoille kuitenkaan *muistaakseni*. Se nyt vain on niin, että jos edes yrittää olla kriittinen ja etsiä tietoa, sitä oikeaa ja perusteltua on vaikea löytää. Ei ihme, että minulla ja monella muullakin (kuulin huhuja…) kuluu uutisten lukemiseen jokunen tunti päivässä. Itsellä menee aamuisin kevyesti noin kolme tuntia. Eikä se ole vielä edes paljon eli en ehdi tarkistaa aina edes lähteitä… ;)

Jospa nyt menisi keittämään toiset aamukaffet ja nakertaisi puolikkaan oneman…

 

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JO VAIN SE TAAS MÄHRYSTÄÄ UUTISVIITAKOSSA

Jossakin on jotain vikaa…

korjattanee tuotapikaa? Aamu-uutisia selatessa en ollut uskoa silmiä enkä korvia. En itse kuulu siihen vanhempaan eläkeläisjoukkoon, mutta samoilla pienillä tuloilla tässä yritetään tulla toimeen. Kohta ei tulla, siis toimeen. Mikäli nämä nykyhallituksen kaavailut mm. lääkekaton ja matkakulujen omavastuun nostamisesta ja muut vekkulit jutut menevät oikeasti läpi, ei ole enää mitään tehtävissä. Kumma kyllä, eläkekatosta ei puhuta mitään!? Että mikäkö tässä tökkii? Kukaan ei sairasta omaksi huvikseen eli lääkkeet, lekurissa käynnit sun muut on pakko hoitaa. Jos ei hoida, se olisikin tietty vallanpitäjien mieleen. Asuakin pitää ja siitä taas vuokrataso pitää huolen, että hemmetin kalliiksi käy. Vielä pystyy nipistämään ruuasta, mutta siitä on joutunut jo muutenkin säästämään jo vuosia. Nyt nyppii ja aika pahasti, sillä monella on vielä meikäläistä pienemmät tulot. :(

Tästä pääsee kätevästi sote-uudistukseen, jossa siis rahoitus siirtyy valtiolle ja mikä olisi kätevämpää kuin keksiä uusi vero! Varmasti samassa yhteydessä laaditaan taas uusi hoitojärjestyksen pisteytys ja luulenpa hyvinkin, että kaikki eivät enää tule edes saamaan hoitoa. Meikäläisen luokitus 3F tipahtaa sitten sinne ”ei se enää mitään tarvitse” -luokkaan. Epäilen pahasti, että tuo uudistus ei tuo mitään hyvää mukanaan! :(

Poliitikoilla on erittäin huono muistikin – kannattaisiko itse käydä lääkärissä. Kun unohtuu ihan. Vai kehtaako valehdella suoraan? Vaalilupauksia nyt ei ole koskaan kannattanut uskoa, niitäkään. Mutta mitenkäs on tuon ankkakolmikon (siellähän ne, Tupu, Hupu ja Lupu) uskovaksi tunnustautuvan jäsenen omantunnon kanssa? Ai niiiiin, toki. Sen verran agnostikko on tutustunut katoliseen uskoon, että aina voi ripittäytyä ja sen jälkeen harjoittaa rukouksia ja hyväntekeväisyyttä (btw, siihen on jo nyt ja pian harvinaisen hyviä tilaisuuksia!). Ja kaikki on taas hyvin! Eikö kenellekään muulle tule mieleen anekauppa?  Tsekkaa ihmeessä tuo linkki, twiiteillä saa nykyään syntinsä anteeksi. :o Ja oletteko huomanneet, ettei se Isohampainen Twiittaaja enää hymyile juuri missään valokuvassa?

11875560_875465305841288_2073926374_nOlisi tässä paljon muutakin. Jotenkin turtuu lukemaan ainaisista leikkauksista, supistuksista ym. Loppupelissä nimittäin nämä kaikki koskevat tavallista tallaajaa pahiten. En siis erittele tässä eläkeläisiä, työttömiä, ongelmaisia jne. Tässä tilanteessa ei voita kuin jo ennestään hyvin toimeentuleva kansaosa. Ne kultapossukerholaiset. Perkele!

Ettäkö minä en tee mitään? No en, tiedätte kyllä, märisen jo muutenkin itsestäni ja ongelmista tarpeeksi. Edelleen heitän tässä sen idean, että veroista tietyn osan voisi jokainen korvamerkitä haluamiinsa tarkoituksiin! Rahaahan ei tule mistään lisää, mutta näin voisi tiettyjen palvelujen saatavuutta vähän tasia…

Taidan tänään hyvitellä mieltäni ja tilata pari kirjaa. En siis itselleni vaan toisaalle, käytettyjä ja halpoja. Ilahduttavat ne kuitenkin saajaansa! Hirveää tuhluutustahan se on, tietty, jonkun mielestä. Tuo ei kuitenkaan käytännössä merkitse kuin yhtä linssimuhennos- tai porganakeittopäivää lisää viikossa! :)

ALLEKIRJOITUS

      POLKA – JOKA PAIKKAAN SE SAA RUUAN MUKAAN!

 

Päikkärit

Paljon voi ketutusta korjata päikkäröimällä. Varsinkin, jos ketutus on häirinnyt jo parin yön yöunia. Sen jälkeen voi viettää yhden päivän melkein kokonaan päikkäröimällä. Nousemalla vain ylös välttämättömät asiat hoitaakseen ja jatkaakseen taas… Ei kyse nyt ehkä ole tavallisesta päikkäröinnistä vaan unen puutteesta, joka taas takasi eilen koko päivän mittaan tilttauksia! :( Se ei ole kovin mukavaa, mutta ei haitanne muita kuin minua. Sain tehtyä sen mitä piti eli kirjoitettua Valentiinolle ja kirjoitettua pari lyhyempää juttua. Muuten annoin asioiden olla ja  maailman toimia ilman Minua! ;)

Varasto lähestyi takaisinperintäasiassa. Tsadin Varaston talouspuoli piti selvänä, että tässä on kämmi. Asia vaatii KeskusVaraston toimia, jotka on eriytetty Itä-Suomeen. Heidän viestinsä oli jotenkin sen oloinen, että ”jos nyt sattuisitkin olemaan oikeassa…”. Pitää viikonlopun aikana laittaa viestiä suoraan sinne, jotta asia ihan virallisesti korjattaisiin! Uskomatonta, miten vaikeaa viranomaisten (ja lääkärien) on korjata selkeästi virheellisiä laskuja, päätöksiä, asiakirjoja! Luulisi sen olevan helppoa – myöntää vain olevansa väärässä. Ei, ei se ole niin yksinkertaista. Tarvitaan oikaisupyyntöjä, kumoavia päätöksiä, uusia päätöksiä jne. *huokaus* Minun pitäisi olla tottunut tähän ja selvillä tästä. mutta silti se saa aikaan erilaisia primitiivireaktioita!

Pitäisi ehkä ilahduttaa lukijoitani jollain tavalla, mutta nyt ei kyllä irtoa mitään. Valitan! Belga tulee lounaalle ja tarjolla on tofua, wokkia, daikonia ja vaikka mitä! ;) No, siitä voi olla ilokas, että vihannestsioskilta löytyi tuoreita heekkuja ja varsinkin niitä isoja puolalaisia omppoja. Jos kotoa löytyy nyt kilotolkulla mausteita, tofua ja linssejä sekä tuoreylläreinä daikonia ja niitä omppoja – silloin ei voi kyllä valittaa ainakaan mistään ruokaan liittyvästä. Ei. Mutta kohta on lähdettävä pilppomaan. :P

Maailma on minun silmissäni niin outo paikka. Jusalassa vaan jatketaan kouluammuskeluja… ilmeisesti kuolonuhrien vähäisen määrän takia asiasta ei pahemmin uutisoida (tai ehkä syitä lopultakin on muitakin!). Siellä ja täällä soditaan, mutta mikään valtio ei ota vastuuta mistään. Normitavis lukee Iltalupsujen otsikot ja upottaa itsensä mieluummin omaan lumetodellisuuteensa. Minä toivoisin kovasti osaavani sellaisen kyvyn.

ALLEKIRJOITUS

                                          POLKA – SE AJATTELEE LIIKAA!

Ruoka on tärkeä asia!

Olen lähes jokaisessa päivityksessä puhunut jotain muonasta, sen verran tärkeä asia se on. Varsinkin, kun on olevinansa jonkinlainen semivege ja vielä vähätuloinen sellainen. Muonan tekeminen itse ja hankittavien ainesten suunnittelu vie siis aikaa. Tietty se myös lisää puuhaa, joka ei ole ollenkaan pahasta loisivalle akalle! Mutta. Nyt oli mennä kuppi nurin tämän uutisen takia. Ymmärrän toki – takana on varmasti paljon, paljon muuta kuin pelkästään ruoka ja sen laatu. Mutta hei, tämä on suomalaisen pienituloisen normaalia arkea: sairaudet hoidetaan pelkällä Panadolilla (jos on varaa siihenkään), ruuaksi sosiaalisoppaa tai käynti pullakirkossa. Vaihtoehtona leipäjono tai äärihalvat puolinahistuneet ainekset muualta. Lisäksi henkilökunta ei siivoa meidänkään residenssiämme asianmukaisesti! ;) Joku roti, please?!

Miten minä muuten onnistun siinäkin, että eilen oli taas olevinansa kiire koko helkkarin päivän. Aamusta iltaan, koko ajan jotakin pientä tekeillä. Kirjaimellisesti siis pientä, koska ei paljoon pysty. Kuitenkin tarjosin itselleni paperien ja anomusten käsittelyä eri tahojen kanssa päivän mittaan, väkersin kasaan jättimäisen pellillisen kaalikääryleitä, kävin ruiskussa, rasvasin valkoisen valaan (siis itseni), etsin puhtaat vaatteet, pähkäilin erään mittakaavan kanssa ja sähköpostiliikenne oli vilkasta. Jos katson ympärilleni, ei mitään valmista kuitenkaan näy. Jep, piilotin ne kääriksetkin osittain pakkaseen! :) Eilinen kyllä tuntuu siinä, että olen taas tavallista kipeämpi, jäykempi ja krantummin puhuteltava. Puuhakkaat ja muuten kohtuullisen mukavat päivät kostautuvat aina tällä tavalla. Ei pitäisi innostua mihinkään eikä mistään. Siitä seuraa vain kipua ja särkyä, tuosta viimeisestä yleensä nimenomaan päänsärkyä! ;) Suosittelenkin jokaiselle köyhälle tahi muutoin raskautetulle sitä, että hoitaa paperiasiansa niin, että jossain instanssissa ja / tai viranomaisessa on aina jokin asia vireillä! Jännitystä päiviin, ei tarvita mitään reality-TV:ta eikä edes Veikkauksen tarjoamia pelilöitä.

The-Christian-Addiction-to-Bad-NewsBelga tulee taas tänään ja käy asioitsemassa; kirjasto, atteekki, ruokakaupat. Onnekas minä, että laps lupautuu vielä avustamaan. Atteekista pitäisi noutaa koko säkki mömelöitä, tietää taas melkoista rahanmenoa. Ei voi olla noutamattakaan. Tai voi, mutta tulisi aika ikävä olo. Perkeleellinen, suoraan sanottuna. Kirjatkin on pakko noutaa, että löytyy muutakin tekemistä kuin ruudun tuijottamista. Ruokaa – niitä vihanneksoja ja hetelmiä – on pakko hakea viikottain! Luulisi, että näin sadonkorjuuaikaan on tarjolla kaikkea mukavaa edukkaasti. Ei ole. :( Onneksi *ja tässä hurraa-huutoja* voin taas syödä omenoita!!! :D Outo juttu, mietin asiaa ja lopputulos oli se, että näköjään puolalaiset ompot sopivat minulle. Muista olen tullut kipeäksi. Eli joko ne ovat koostumukseltaan jotenkin ”oikeita” tai sitten vaan DDT-aikakauden kasvattina niiden sisältämät säilöntäaineet ja muut myrkyt tekevät vain hyvää! Joka tapauksessa olen rouskutellut menemään 2 – 3 pientä omppua päivittäin ja melkein nauranut ääneen, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä, raikkaita ja rapsakoita!

Olikos se päivän vuodatus tässä? Olen lukenut taas uutisia noin kolme tuntia. Siinä on yksi hyvä puoli: omat kivut, säryt, ketutus, suhteellinen köyhyys ja muut ongelmat pienentyvät melkoisesti. Kunhan nyt muistaa vähän suodattaa niitä kirjoituksia. Minä haluan mieluusti elellä Lady Minnien kanssa, en minkään mikrokissan! Ja terveysturismia Suomeen? Täh? Eväsretkelle Peijais-Retkulaan? Vuoden aikana olen sentään päässyt jo poliklinikalle asti… kerran.

Ai niin, erityiskiitokset Tovereille, jotka ilmoittivat olevansa valmiita täsmäiskuun ViiVoanissa eilisen märinän, väninän ja jatkuvan marmatuksen tuloksena! :P

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – LUULEE OLEVANSA VIKSUMPI KUIN ONKAAN…

 

 

En ole parhaimmillani

Vaikka en todellakaan ole parhaimmillani, olen huonompinakin päivinä parempi kuin moni muu! Ei mitenkään itserakasta, eihän? Pitää sitä nyt jollakin tavalla yrittää psyykata itseään. On ollut pari erittäin kivuliasta ja hankalaa päivää. Niin toivoisin, että tänään olisi jo parempi. Muuten menee hermo. Yöllä jo mietin, että pitää laittaa myyntiin paremmat vaatteet, kengät ja kaikki se, mistä edes saisi vähän rahaa. Ei jäisi Belgalle sitten turhaa miettimistä. Minä kun en näköjään tule niitä koskaan enää tarvitsemaan!

Olo parani eilen hetkellisesti, sain nukuttua päikkärit ja pitkästä aikaa näin unia! Itketti; olin kohtuullisen terve, muutin uuteen asuntoon kivojen naapurien viereen ja monta (nyt jo hautuumaalla makaavaa) kaveria oli muutossa mukana. On se tietty mukavaa, että edes unessa on kivaa. Ehkä itkettikin vain siksi!? Hiukan ihmettelen lääkäreiden *taas* suhtautumista ja temppuja. Ensiksikin sain puhelimitse uusittua mömelöt, jotka väärissä käsissä voisivat olla… jääköön mainitsematta. Toisekseen, mikä näitä hemmoja vaivaa? Jos lääkäri ei tiedä tai osaa heti diagnosoida asiaa *ja mielipideongelmaa ei ole*, seuraava vaihe on potilaan syyllistäminen ja väheksyminen, suoranainen halveksunta. Miksi ja millä oikeudella? Onko jokaisella lääkärillä niin huono itsetunto? Jos on, kannattaisiko vaihtaa ammattia tai siirtyä ei-potilaskeskeiseen toimintaan!

physician-in-jail-and-shutterstockEikä päivää ilman Polkan mielipiteitä! Tänään uutisissa on tuo vanhainkodin muuttaminen vastaanottokeskukseksi. Asiaahan se, mutta totta hemmetissä nyt ensin odottaisi vanhusten saavan kunnollisen hoitopaikan toisaalla!? Näin väitetäänkin, mutta uutisoikaa sitten siitä myös, jooko? Muuten jää vallan omalaatuinen käsitys tästäkin asiasta. Toisekseen, tahtoisin huomauttaa taas siitä Asunnottomien yöstä 17.10.! Jokainen tarvitsee tässä ilmastossa katon päänsä päälle… siis jokainen! Ai että miksikö asia minua kiinnostaa? Minä olen tapellut asuntoasioista siitä asti, kun lähdin 16-vuotiaana kotoa. Parhaana vuonna muutin seitsemän kertaa, silloin tosin kaikille nuorille kelpasi myös alivuokralaisasunto *winks-winks*! ;) Lisäksi meiltä on aina saanut yösijan tarvittaessa; Hörhö ja Hörhötär asuivat jossain vaiheessa lähes pari kuukautta olkkarissa odotellen jonkinlaista kämppää. Jokunen muukin on öitsenyt täällä. Ei ihmistä voi laittaa illalla ulos, ei meikäläisen luonteella, vaikka kuinka olisi juoppo ja ilman asuntoa. Joku roti pitää olla! Sitä tarjotaan vaikka patja ja peitto lattialle, aamulla kaffetta sekä kaurapuuroa. Ei se mitään itselle maksa, oikeasti.

Dekoratiivinen osasto on edelleen kesken, kirjahylly on kasattu ja ladattu. Nyt olisi hiukan siivottava ja järjesteltävä klaffipiironkia ja pöytää. Mapittaa papereita ja sen semmoista. Saisi jotain järkeä tuohon paperisotaan, vaihteeksi. Josta tuli mieleen se väitetty suomalaisen terveydenhuollon maksuttomuus! HV *enkä suinkaan tarkoita Hyvä Veli* – olen tässä kuussa maksanut lähes 200 euroa hammaslääkäri- ja poliklinikkamaksuja ym. eikä tähän edes kuulu apoteekkikäyntiä. Se on edessä torstaina ja tarkoittaa vähintäänkin samaa summaa, jos otan kaikki tarvittava mömelöt käyttöön! Hiukan rassaa… käytännössä se tarkoittaa vain lisää porkkana-, sipuli- ja kaalipäiviä viikkoon. Sehän on toki niin terveellistä, mutta sisuskalut eivät jatkuvasti siitä tykkää.

Itsesääliä, narinaa ja toisten syyttelyä taas kerran? Ei, minusta. Tämä on ihan tavallista Polkan elämää. Kokeilkaa joskus! Minä olisin kuulkaas sata kertaa mieluummin normaalisti töissä. Prle, nih!

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – SUUTUTTAA, HARMITTAA, KETUTTAA…

Vielä lisää itsekästä ja perskohtaista jäpitystä!

Olen lukenut nyt uutisia vasta tunnin verran. Alkaa rasittaa, sekä päätä että selkää. Jos nyt kuitenkin ensiksi kertoisin, että heittäydyin ”kotoilemaan” – mitä ikinä se sitten pitääkin sisällään. Minähän olen kotoillut jo vuoden. No, siis asiaan. Alkoi kyllästyttää tuo seinä, jota pääasiassa joutuu katselemaan ainakin sivusilmällä. Samoin putoilevat ja sortuvat kirjapinot. Siirsin pari säilytyslaatikkoa paraatihuoneen hyllyköstä makkariin, raahasin n. 3 m kirjoja sinne tilalle. Hyvä. Vielä vaatii vähän fiilausta, jotta tästä saisi turvallisemman ympäristön. ;) Näyttääkin paremmalta ja on kätevämpi. Otin käyttöön vanhan ja typerän keinon eli pätkän narua ja jokusen pyykkipojan, ripustin narun seinälle ja siihen roikkumaan vihreä pupu (totta!), bling-sukat, vähän sitä-ja-tätä sekä Valentiinon upeimpia kortteja. Eiiiii paha, vaikka onkin tosi out DIY (vai DUI *tsihih*) piireissä… Juu, siis minä, Polka, tein tämän kaiken! :D Homma on vielä pahasti kesken, koska en pysty tekemään kovin paljon yhden päivän aikana. Kuitenkin edes jotain! Leidi Minnie reagoi tällaisiin muutoksiin vinkeästi, kuten kissat aina. Epäilen, että Belga myös huomenna hieman tuhahtelee ja naureskelee. :P Jossain vaiheessa ehkä kuvarapoa, jos lupaatte olla nauramatta ääneen ja ivallisesti, ainakin täällä blögissä?!

Ei se meikäläisen foliopipa näy pysyvän tuolla narikassa. Koko ajan tapahtuu, ihan melkein huomaamatta. Johtajien palkkoja nostetaan siellä ja täällä *joku puhui jostain talkoista?*.Oikeasti, eikö näitä hävetä yhtään? Toisekseen, työttömyys on jatkuvassa nousussa. Uutisointi väittää ettemme tulisi toimeen – toverit samalla alalla työskentelevät väittävät kyllä ihan jotakin muuta? On helpompi suostua huonoon palkkaan ja nollasopimuksiin, jos ne perustarpeet (kaupungin vuokra-asunto, tulonsiirrot mm.) ovat jo kunnossa! Toiset toivovat mielekästä tekemistä. Hienoa, jospa jokin taho ottaisi järjestääkseen sitä myös työttömille, työkyvyttömyyseläkeläisille, vammaisille… Samoin niitä asuntoja *tämä on meikäläiselle kovin läheinen aihe aina*. yli 7 000 henkilölle! Asunnottomien yönä 17.10.2015 voisi julkistaa ohjeet siitä, miten otat kotiisi asunnottoman… No nyt olen kyllä niin kerettiläinen, että itseäkin hävettää. Sellaiseksi sitä tulee outojen petikavereitten kanssa eli kun valvoo ja lukee uutisia monesta ei lähteestä. ;)

Eilisestä autottomasta päivästä sen verran, että vilkaiskaa tätä linksua. Suurkaupungin todellisuutta eli miltä näyttäisi ruuhkainen keskusta ilman autoja!

e1040d611669592f72c3349869ce28cfLeka päätti olla armollinen ja teki vuodeksi taas myönteisen päätöksen. Sen verran tulee lovvoa, että saan osan niistä lääkkeistä joita ei muuten korvata lainkaan *siis vain osan!*. Vaihtoehtoisesti (rahahan ei riitä kaikkeen) sillä voi maksaa osan taksokuluista tai jostain muusta pakkokuluista. Niitä kuluja on vähän liikaa. Silti, kiitti vaan Leka, tästäkin. Tälhä mä pärjäänki pual vuat! :P

Toinen hyvä uutinen: herkuttelu  e i  ole paheksuttavaa! :) *ai, ei vai?!* Vaikka ne lekurit kuinka kettuilisivat ja puhuisivat paashaa, on lupa edes joskus nauttia vaikka suklaasta! :) Niskakarvat nousevat taas pystyyn ja alkaa raivottaa. Erään lääkärin puheet… no joo, minä tiedän puhuvani totta,mutta lekuri väittää toista ja silleensä. OK, en pilaa päivääni tällä asialla. Lounaana tänään loistokasta kalacurrya! Ja hei, kavrut, siitä toisestakaan omenasta en tulllut kipeäksi *hihittelee holtittomasti*. Vielä testaan yhdellä onpolla ja jos ei ongelmia tule, Belgalla on ostolistalla taatusti juuri niitä omenoita! :D

Huomaattehan, kuinka sujuvasti maailmanlaajuisista ongelmista siirrytään kotoisasti Suomeen sekä sen jälkeen meikäläisen residenssiin ja omaan persiiseen, joka on aina lähinnä itseä!

ALLEKIRJOITUS

             POLKA – KOVIN SE ON TAAS LEUHKA OMISTA TEKEMISISTÄÄN!

 

 

Täysin itsekästä jäkätystä

Luin uutisia taas pari tuntia. Löytyy hiukan liikaa kommentoitavaa, jos siihen lähtisi. Jospa vain muistuttaisin, että tänään vietetään Autotonta päivää! Siis te, jotka pääsette muutoinkin liikkeelle, käyttäkää joukkoliikennettä / fillaria / omia koipianne. Minä olen viettänyt monta autotonta viikkoa, joten tämä päivä ei ole sen kummempi. ;)

Olin eilen uhkarohkea ja otin riskin. Söin omenan! Taustaksi sen verran, että joskus vuosia sitten en pystynyt niitä syömään, tulin kipeäksi. Siedätin itseäni ja taas rouskuttelin menemään – kunnes viime vuonna tuli stoppi. Ei yhtään enää. Ei. Nyt kokeilen taas samaa, koska omenat ovat heekkua. Lisäksi ne ovat kohtuullisen hintaisia ja kestävät viikon kulhossa nätisti aseteltuna. Eli – oli heekkuva, en tullut kipeäksi. Tänään testaan toisella *peukkuja, kiitos*. :) Eikö vain olekin tärkeä uutinen tässä mediamyllerryksen keskellä…

Muistatte varmaan, että olen useamman kerran sanonut niistä hyvistä ideoista, joita punkeaa illan ja yön mittaan. Aamulla viimeistään ne paljastuvat toteuttamiskelvottomiksi. Nyt kerrankin näyttäisi siltä, että ei. Täytyy testata, toimiiko yksi juttu vai ei! Siinä onkin aamupäivän puuhat… jännää siis. :) *toinen peukutuksen aihe*

Päivän ratoksi kyselen retorisesti, miksi lääkärit saavat valehdella eli välittää  virheellistä tietoa ilman minkäänlaisia rankaisu- tai muistutustoimenpiteitä? Väittääkö joku ao. ammattikunnan edustaja todella olevansa erehtymätön ja uskovansa aina jonkun kirjaamia esitietoja vai edessä aivan toista kertovaa asiakasta? Ei, tämä ei ole aktuellia juuri nyt. Tuli vain mieleen, kun meilailin erään henkilön kanssa asioista…

the-rent-is-too-damn-high_o_275404Muuten olen sitä mieltä, että Karth  on saatava joku tolkku ns. yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittamalle kiskurivuokraperiaatteelle – koskee myös asumisoikeusasuntoja! Jos 3/4 kuukausittain tilille tipahtavasta eläkkeestä menee asumiseen, jossakin on jotakin mätää. Ennen kommentointia, tiedäthän että asumistuet ohjautuvat suoraan näille toimijoille ja tätä kautta vuokrat nousevat entisestään. Eläkeläisten ja muiden toimettomien pakko-ohjaus pois Pääkaupunkiseudulta? Niin, haluaisitko sinä lähteä kodistasi? Kuka hoitaisi pakkaamisen, kuljetukset sekä uudella alueella tarvittavat kuljetus- ja avustuspalvelut? Muuten, ne eivät ole tasa-arvoisia ympäri maata eivätkä ohjaudu mitenkään keskitetysti…

Tiedän, tämä kuulostaa siltä, että valitan vain omasta puolestani. Valitettavasti ei – lääkäri- ja asunto-ongelma koskee jo nyt isoa osaa kansalaisista.

ALLEKIRJOITUS

                  POLKA – ASUMINEN ON PAKKO NÄILLÄ LEVEYSASTEILLA!

Uusi viikko – uudet ongelmat?

Öisin pitkin nettiä roilatessa tulee törmänneeksi kaikenlaiseen outoon ja mielenkiintoiseen. Ei ihme, ettei jaksa / huvita nukkua. :) Valvoin taas lähemmäs klo 4 asti, oli sentään tekemistä. En minä tänne aio sentään kaikkea tunkea, en toki. Kunhan itsellenikin selittelen tekemisiäni.

Tulevaan perjantaihin ja lakkoihin en ota sen ihmeemmin kantaa. Olisin varmasti itse mukana, jos olisin vielä työssä. Sen verran asiasta, että taas pienipalkkaista kuritetaan eniten! :(

Asuntoasiat ovat pyörineet hiukan mielessä, koska on ongelma. Ongelman nimi on ”esteetön”, joka ei todellisuudessa olekaan esteetön. :( En minä aivan esteetöntä edes etsi, mutta siedettävää ja etenkin siedettävän hintaista tilaa itselleni. Asiaa purkaessa tuli mieleen tsekata jälleen kerran viimeaikaiset tapahtumat asumisoikeusrintamalla… Oudointa on (no ei oudointa, mutta eräs outo asia) kaupungin rakennuttamien asumisoikeusasuntojen huomattavasti edullisempi lunastushinta sekä vuokra! Eroa esim. muiden rakennuttajien kaksioon on niin että eläkeläistä hirvittää. :(  En uskalla laittaa edes linkkejä tähän, mutta tunnin verran työtä tehneenä ja laskiessa, ero kuukausitasolla on kaksiossa n. 200 – 250 € ja lunastushinnassa jopa 20 000 €. Vastikkeiden ero voi olla paljonkin enemmän ja lunastushinta taas vähän vähemmän. Mutta näin siis on. Enkä muuten usko, että meikäläinen pääsisi kaupungin vuokratorppariksi. Tällä tuurilla ja näillä liikuntaesteillä minä en saa mistään mitään! :( Äh, rumaa itsesääliä taas, anteeksi. Mutta tämä herra pyrkii selvittämään asioita. Kannattaa seurata. Minulla on taas lisää puuhaa, kun selvittelen asumisasioita. Eläkkeestä menee siis 2/3 asumiseen (tai vieläkin enemmän, mutta puhutaan nyt vain vastikkeesta eikä muista asumismenoista ja siihen liittyvästä).

Stupidity-Is-Not-A-Crime-2-(2c)++2012-Women-s-T-ShirtsMitäs muuta tässä olikaan? Ai niin: Älkää ostako Risman minneola-mandariineja (tai mitä helkkaria ne ovatkin)! Belga toi niitä n. 2 kg. Tähän mennessä olen löytänyt kaksi syötävää yksilöä ja kolme (-> 3 kpl) sisältä mustia, omalaatuisen näköisiä, hajuttomia, mutta ilm. jonkin ötökän täysin pilluuttamia hetelmiä! :( Fyi hitsi, ottaa päähän. Ulospäin ne ovat ihan samanlaisia kuin terveetkin, mutta sisältä täysin syömäkelvottomia. Laitan reklamaatiota tänään, sen verran harmittaa. Ainoat tuoreet hedelmät torpassa…

Jahas, tulikin  aamun märinäkiintiö sopivasti täyteen! Sorry, lukijat. Minä nyt vaan olen tällainen. Jotain mukavaa? Upea syysaamu, kissa on rakastettava tytönhöppänä ja ajattelin mennä viemään lehtiä ja pari kirjaa ala-aulan lukukiertokärreihin. :)

ALLEKIRJOITUS                      POLKA – AINA SE VAAN JAKSAA VALITTAA