Helmikuussa on hyviä puolia!

Ihan ensimmäiseksi tietty se, että tämä on tavallista lyhempi kuukausi ;) Edelliseen liittyen voidaan tällöin olettaa, että sietämättömän kivuliaita päiviä on myös suhteessa vähemmän, eikö? Lisäksi nyt saa jo odottaa, että kevät on joskus tulossa… En tiedä, onko siinä nyt varsinaisesti mitään odotettavaa, mutta kuitenkin. :P Ehkä lukijoiden kannalta on nyt olennaista myös se, että kertomani Polkan jännärojekti ratkeaa viimeistään kuukauden lopussa!

No, siinä sitä olikin taas – sitä lievästi positiiviseksi väkisin väännettyä eloa. Muuten minulla menee kohta hermo. Ainakin yksi. Makoilu nimittäin ei ole lempipuuhia, ei varsinkaan, kun on vain kaksi ns. luvallista asentoa. Ärh. Istumaan pystyn tuolla tietyllä (siis sallitulla – on määräykset, minkä korkuisella ja muutenkin minkälaisella tuolilla istua) keittiön tuolilla n. 5 – 15 min. ilman kohtuutonta kipua. Jos menee pidempään, kuten usein menee, ylösnousu ja sen jälkeiset hetket ovat helvetillisiä. On mentävä suoraan makoilemaan, siis sinne menettämään sen hermonsa. Kävely onnistuu rollerin kanssa, mikäli vedän suht suoria linjoja täällä residenssissä. Mutta se ei kovin pitkään onnistu, koska keittiöhommat ovat sellaista mene pari askelta, väännä ja käännä, palaa ja tee sama toisinpäin -tyyppistä askeltamista. Ärh. Okei, antaa olla. Ehkä joku tajuaa, miksi kaikki ei nyt vaan ole sellaista ruusuilla tanssimista! :(

Mutta kyllä minä yritän. Minä yritän enemmän kuin ehkä luulettekaan. Kaikenlaista.

Huomenna kipupkl:n hoitsu soittaa ja minun varmaan pitäisi valmistautua. Vistottaa jo etukäteen se väheksyntä ja suhtautuminen, joka oli jo viime kerralla kuultavissa. Minun pitäisi olla jo vuosien karaisema tästä aiheesta, mutta ei se ole niin yksinkertaista!

Aha, väninäksikö on menossa? No, tänään taas toimii Polkan koekeittiö. Se aloittaa pilppomisrutiinin jo melko pian ja tarjolle lävähtää jossain vaiheessa jotakin muutakin kukkakaalipitoista muonaa kuin pelkkä aloo gobi. Kerron sitten tästäkin lisää – jos jotakin kerrottavaa on. Muonan lisäksi pitäisi taas tarkistaa taloudellista tilannetta ja käydä samalla maksamassa pari laskua. Lisäksi minulla on kesken kohtuullisen hyvä kirja ja kaffen kanssa on tarjolla joko piparitaikinaa tai krumpelia. Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. Varsinkin näemmä muiden ajatustasoilla.

Paitsi että minua väsyttää aivan tolkuttomasti, koska en pysty nukkumaan – sekä kivut että nuo pakolliset asennot saavat aikaan sen, että on pakko nousta ylös muutaman kerran yössä, koska muuta ei vaan voi tehdä. Räyh. Ei ollut tarkoitus vain valittaa, mutta siksi tämä taas näytti kääntyvän. Pahoittelen. Pahoitin myös mieleni tekstistä, jonka luin eilisiltana ja joka ei itse asiassa mitenkään liity minuun tai tilanteeseeni.

Parempi lähteä riisumaan aamuomena ja samalla sheivaamaan yksi kivi…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTKUT ASIAT OVAT NIIN PIENESTÄ KIINNI!

Tyhmästä päästä saa kärsiä!

Siitä saa melkoisesti kärsiä. Niin paljon kärsiä, että voisi perustaa kärsäkaupan! *ontuu, ontuu pahasti* Olo on kuin minut olisi hakattu tai pistetty jonkun vekkulin silppurin tai venytyskidutuspenkin läpi. Tosiasiassahan minä vain rekonstruoin normaalin lauvantain eilen. Vieläpä vähän varovasti. Vihannesten pilppomisenkin aloitin jo klo 8. Hauduttelin pastakastiketta melkein pari tuntia, jotta siitä tulisi oikeanlaista. Aloin hyytyä jo pitkään ennen Belgan tuloa, mutta eihän nyt kattilaa voi jättää yksin hellalle. Eli sinnittelin ja lapsen tultua painuin lepuuttamaan siksi aikaa, että hän keitti pastaa muonan kylkeen. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja painuin takaisin petiin. Belga sai tiskata ja hoitaa pari muuta hommaa. Kyllä minä vielä väkisin raijasin itseni ruiskuun sekä tekelehdin muutamat aivan pakolliset jutut.

Yö meni valvoen ja särkien. Tekisi mieli lähettää veemäiset terveiset niille, jotka epäilevät minun lusmuilevan petissä tekemättä mitään! Ärh. Tässä se nyt on todistettu, jaksamisen taso leikkauksen jälkeen eli ei vielä kovin kummoinen. Mainitsenpa vielä, että fysterppa poikkeuksellisesti kehui taannoin lihaksien olemassaoloa, yrittämispointtia sekä edes jonkinlaista kehonhallintaa…

Tänään ei todellakaan ole vuorossa mitään vastaavaa. Vain ns. normihommat ja kaikenlaista vetkuttelua, netissä roilaamista ja lueskelua. Se saa nyt riittää minulle, ainakin hetkeksi!

Sitten jännähommiin, ainahan Polkalla pitää olla jokin jännäprojekti käynnissä ja niin on nytkin – konkreettisesti se pärähti käyntiin eilittäin. Tuloksesta ei ole mitään tietoa, se ei riipu mitenkään minusta. Kun asia selviää, tulen jälleen kerran hämmentämään tätä blögistäniäläistä taikajuomapataa oikein kunnolla. ;) Pitäähän lukijoille järjestää pähkäiltävää.

Edelleen tässä harkitsen sen luontaistuotteen tilaamista. Pitää vieläkin tarkistaa yksi asia…On se silti mukava, että netin kautta löytää kaikenlaista – varsinkin sellaista, mitä ei ikinä ennen olisi tullut mieleenikään haluta. Olen taas törmännyt kaikenlaiseen, ei sillä että hankkisin tai minulta puuttuisi jotakin. Olisi vain kiva, jos olisi sellaista ja tällaista; varsinaisesti tällä ei ole tekemistä omistamisen kanssa. Enempi se on sitä, että joku on kehittänyt jotain uutta, vekkulia ja näyttävää jonkin tavallisen vekotin tilalle tai saanut vain vekotin näyttämään… hyvältä!

Eli eihän tässä tänäänkään mitään tärkeää asiaa. Kipu ja särky ovat niin tavanomaisia. Menenkin taas riisumaan pari omenaa, kaivan kirjan esille ja päädyn toiseen todellisuuteen…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAIPUMATON… MONELLAKIN TAVALLA!

Tammikuu katosi johonkin?

Toisaalta tämän kuun alkamisesta on hirmuisen paljon aikaa. Toisaalta taas en tiedä mihin ne kaikki päivät oikein ovat kuluneet. Todella omituista! Meikäläisen aikakäsitys tekee taas ihan omia temppujaan, onneksi seinäkalenteriin vilkaisemalla voi ainakin joskus päätellä jopa oikean päivän ja kuukauden. ;)

Ristikääs nyt sormianne ja piirtäkää vaikka pentagrammeja seinille – ihan mitä tahansa: polvikipu on lientynyt aivan pikkisen. Polvi sai eilen pari tiiliskivellistä kylmää sekä melkein koko päivän makuutuslepoa. Oli pakko, koska kipu alkoi olla sietämätöntä. Toivottavasti se tästä paranee eikä ainakaan palaa takaisin, melkein meni jo hermot. Varmaan pahimman kivun häviäminen sai aikaan myös sen, että nukuin melkein 4 h. Se on se maaginen raja! Oikein mukavaa, nukkuminen nimittäin. Vielä häiritsee hiukan se, ettei voi valita nukkumisasentoa – mutta senkin aika tulee vielä! Pitkästä aikaa siis pääsin suoraan herättyäni aamukaffelle, se oli sitten sitäkin mukavampaa. :D

Ewww, kävin tässä välissä keittiössä ja kyllä polvessa edelleen on kipua. On. Mutta se ei ole samanlaista tajunnanraastavaa, joten oikeasti – taas minä toivon teidän pitävän peukkuja! :)

Sain myös kirjoitettua lyhyen viestin Valentiinolle, ihan kuvan kera. *tsihih* Asiaa siinä ei juuri ollut, vain tätä sairauskertomusta. Ehkä se kuitenkin lievitti hänen oloaan, koska hän oli erittäin pahoillaan ettei pystynyt olemaan täällä jelppimässä & hengessä mukana. Eilisen piti myös olla tavispäivä siten, että kukaan ei ollut tulossa käymään. Ehtoopäivällä puhelin kuitenkin soi ja Hörhö tuuppasi itsensä residenssiin. Olisi ollut vailla tyhjiä pulloja tai lyhytaikaista avaralainaa. Rahaahan minä en hänelle enää ikinä anna, pulloja minulla taas ei koskaan ole. Koska hänelläkin eläkepäivä on ensi viikolla, keitin kaffet sekä kolusin kaapista sen verran ruokaa, että mies selviää ensi viikkoon asti. Ei Hörhö paha ihminen ole millään tavalla, oman elämänsä ongelmainen vain ja yrittää selvitä parhaansa mukaan! Siinä sitten sain myös päivitetyt kuulumiset malmilaisten liikkeistä ja tapahtumista viime aikoina.

Kuten jo kerroinkin, Belga tulee lounaalle ja minä olen jo aloittanut varovaisesti esivalmistelut. Maailman simppeleintä muonaahan olen tekemässä… Jos kuitenkin koipi hirttää kiinni, jätän hommat sikseen ja laps jatkaa sitten siitä. On se kuitenkin yritettävä edes jotakin.

On minulla taas kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, joita hellin myöhäisehtoolla. Saas nähdä, tuleeko mistään sen valmiimpaa vai kehitelläänkö jo tänään taas uusia!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VARO-VARO-VASTI KUITENKIN ETEENPÄIN!

 

Ei saisi olla hankalaa tai vaikeaa!

Ihan kiva, että jotkut ovat kommaamisen lisäksi myös privanneet eli kiitokset. :) Henk.koht. viestejähän minä en missään nimessä julkaise, jollei nyt ole jotain äärimmäisen universaalia ja tärkeää asiaa. Tällöinkin juttelen ensin lähettäjän kanssa.

Nyt kuitenkin olen saanut pari viestiä mieshenkilöltä ja ne ovat olleet melko lannistavia. Ilmeisesti hän yrittää (?!) olla kannustava, mutta… Viestien sisältö on siis ollut sellaista, että minun olisi jo tässä vaiheessa käytävä lenkeillä *ja hiihtämässä. ewwww* sekä tehtävä normaalit kotityöt. Ilmeisesti hän tarkoittaa sellaisia hommia, joihin en ole pystynyt yli 10 vuoteen. Lisäksi olisi nautittava tiettyjä lisäravinteita, laihdutettava, tehtävä kotona harjoitteita ja vaikka mitä. Juuei, en jaksanut ottaa näitä neuvoja aivan hirveän vakavasti. Mietin vaan tässä, että ymmärtääköhän kirjoittaja lainkaan sitä, että tämä leikkaus ei poista mitään muita vaivoja – niitä, joista koko homma aikanaan on alkanut ja jotka ovat olleet tämän kipuvaivahelvetin alku!?

Sanon suoraan, että minä yritän sen minkä jaksan. Kaikkeen eivät vaan jaksamiset kertakaikkiaan riitä. Kesken keittiöhommien saattaa iskeä hirmuinen heikotus ja on pakko jättää kaikki sekä mennä petiin. Olen täysin kyllästynyt makaamaan ja hetken istumaan, mutta muutakaan ei voi, ei pysty eikä uskalla. Varsinkin kun minua erityisesti kehoitettiin varomaan tuota oikeaa lonkkaa, uusia osia siis! En tod. haluaisi joutua uusintaleikkaukseen. Siksi saatan joidenkin mielestä vaikuttaa tosi nössöltä. :(

Miksi siis tämä märinä ja väninä? Olen aivan järjettömän väsynyt, mutta en saa unta. Oikeaa koipea *siis polvea* on taas särkenyt täpöllä eilisen jälkeen ja kun yritin varovasti olehtia toisella kyljellä, siitä ei pitänyt mikään osa minusta pidempään. Tämä on tietysti pikkuasiaa, mutta kun kaikki kerääntyy nippuun ja lukee jonkun huippuhyvän fyysisen kunnon jo aikaisemmin saavuttaneen ihmisen neuvoja, ei aina jaksa. Sorry siis tämäkin märiväninä! Kipulääkitys ja sähköhuopa alkavat tehota, ehkä se tämäkin päivä tästä…

Alan näköjään jo palata entiselleni, koska ymmärrän myös minulla olevan kirjoittamattomia ja luvattuja juttuja tekemättä ainakin pari kappaletta. Jep, tämä kirjoitusasento on osasyy – on himppasen hankalaa edelleen toimia. Toisekseen, mielessä pyörii kuitenkin vielä esim. tämän kivun syy ja muut terveyspoliittiset asiat.

Anteeksi varsin negatiivinen aamuni. Ehkä huomenna on jo paremmin, en minä muuta toivoisikaan. Ja nyt sitten riisumaan pari omenaa….

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VASTAILEE ANOLLE NYYMILLE

Skitsoilua ja lällätysmoodia

Ei ole enää vetokettua, on pitkä… joku… mitä en itse näe! Poisto ei mitenkään hirveästi koskenut, nipisteli ja aiheuttikin vain yhden kirouksen. Enempi sisäistä kiroilua aiheutti KSH:n hyyppä ja tapa puhua – kuin olisin ollut vähintäänkin eeeerittäin iäkäs lapsi, jolla on muistisairaus ja joka ei vaan ymmärrä. Missä tällaista opetetaan? Ei kukaan luonnostaan puhu noin! Lisäksi ohjeet olivat taas olleet epämääräisiä, koska olen ”joku ylimääräinen”. Leidi soitti ja komensi käymään suihkussa ennen tuloaan, jotta voi hoitaa ketun. Menin vähän änkäksi; kyllä minä väkisin ruiskuun, mutta puuttui vaatetta ja muuta. Hissukseen sitten änkesin sinne niin, että tullessaan hänellä oli märkä valkoinen valas vastassa. Jotenkin nämä toiveet, pyynnöt ja asiat eivät ole välittyneet eteenpäin. Eikä muuten edes se, mistä kohdasta hakaset poistetaan. :o Tosin hän sitten kovasti kyseli, mitä voisi tehdä. Minä olin jo sillä tuulella, että oikein hyvä, jos siirtyisi toiseen osoitteeseen. Kyllä, kiitän palvelua. Mutta.. ehkä tässä vain rassaa se, ettei vars. tilaus tullut saiskun kautta ja kaikki tieto oli hukattu. Toivoisin kuitenkin, ettei kenellekään lällyteltäisi tuolla tavalla; se alentaa iäkkäämmänkin ihmisarvoa ja itsetuntoa kuulkaas aika paljon!

Oikea koipi on siis kipeä, polven vas. alaneljänneksessä tuntuu selkeä kipu, joka toisinaan säteilee alemmas. Koipi taipuu, pohje ei ole kipeä, voin astua varpailla jne. Turvoksissa se prle on – mutta on se ollut tuollainen aika usein ennenkin. Silti vähän hermostuttaa. Tosin joku väitti, että se johtuu lonkan murjomisesta? En minä tiedä, hoitsu ei vastaa tänään puhelimeen enkä tahdo päivystykseen. :( Tehkääs nyt pikadiagnoosi?

Haava on peitelty sidoksilla vielä pariksi päiväksi. Toivottavasti se paranee kunnolla. En minä tiedä, taas tuntuu kaikki menevän jotenkin sviduralleen eikä mikään toimi ihan siten kuin olisi toivottavaa. Lisäksi täällä on aivan saakelin kylmä! :(

Valitan, minä en keksi mitään mukavaa kirjoitettavaa tänään. No  juu, nukuin ehkä yht. sen 4 h ja sehän on ihan paljon. Muuten – no, taas alkoi se ajatusten kiertoliike, joka ei johda mihinkään hyvään.

Belga tulee lounaalle – saa laittaa itse, jos en jaksa. Käy se niinkin. Ähh, en minä  tiedä. Minä en taas kohta tiedä mistään mitään, taidan tarvita toiset kaffetkin.

ALLEKIRJOITUS

                      POLKA – JOSKO VÄHÄN ROHKAISUA, EDES?!

 

Sitten lisää panikeerausta…

KSH:n nyrppi kävi, vaihtoi sidoksen ja sen osalta kaikki ok. Sen sijaan kauhisteli koipiturvotusta (joka ei ole kipeä, samanlaista ollut joskus ajoittain muutenkin) ja selvähän se, että minä en vain ymmärrä miten vakavaa se on. Varsin ymmärrän, mutta mitä minä tässä voin tehdä?!

Kas kun ennen tuota soitti kipupkl:n lekuri, jolle valitin istumiskipuja ja sitä, että joudun pinnistämään koko ajan varsinkin tuolla koivella pysyäkseni tuolilla. Kerroin myös, että koipi on jkv turvoksissa ja mustelmilla. Enkä nuku. Arvaatte kai, leidin ainoa(hko) kommentti oli se, että kuulostan alavireiseltä ja sitten se alkoi: sama jaanaus mielipideläkkeistä ja muusta scheissesta! Sanoin nyt jotenkuten pärjääväni tällä aavistuksen verran nostetulla Oxylla, nukkuvani antisosiaalisena silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Tuli taas erehdyksessä avattua sen verran turpaansa, että hän haluaa minut sinne vastaanotille (ilm. tarkoituksena purkaa kaikki lääkitys!). Sanoin, että OK mikäli onnistuu samaan aikaan jälkitarkastuksen kanssa. Tämä siksi, että keikka tuonne tulee maksamaan huntin kerrallansa (matkojen omavastuut ja pkl-maksu). Se kehtasi ihmetellä, miten kuljin aikaisemmin…. yritin kertoa, mutta ei se mene perillle näille, joilla ainoa periaate on saada ihmisiltä vähänkin tehoavat lääkkeet pois ja tilalle kaikkea scheissea. Minä olen nyt vihainen! Vihainen myös itselleni, koska en ollut valmistautunut tähän puheluun riittävästi – luulin hänellä olevan tarjota ratkaisua. Paskan marjat, sanon minä! No, mikään pakkohan tuonne ei suinkaan ole mennä…

Kävely ei siis ihmeemmin satu. Selinmakuu on melkein pahinta *istumisen jälkeen*. En ole voinut maata selälläni pariin vuoteen, koska kivut ja lisäksi tuo samainen oikea koipi ei ole taipunut petiin asti. No, nyt se kai taipuu – johtuuko tuo sitten siitä vaiko ei?! Skitsoan taas aivan perkeleesti ja menen kohta hakemaan ekan rauhoikkeen. Toisekseen skitsoan sitä, että en oikeasti osaa sanoa mitä saisin tehdä ja mitä en?! Tiedän, etten saa kumarrella lattioille asti eli kissipoliittiset hommat on saatava joku hoitamaan. Samoin jotain muonaa ja astiaa on ala- ja yläkaapeissa eli edes noukkimilla niitä ei tavoita… Saan kävellessä varata täpöllä, mutta miten hellan ja tiskialtaan vieressä seisoskelu? Rollerin istuin on liian alhaalla mihinkään… vttu, tulen hulluksi. Toisaalta, jos koiven kanssa tulee lähtö en minä mitään sitten enää tarvitsekaan. Huolehtiihan joku sitten Minnistä?

Yhtä mömelöäkin puuttuu, pitää soittaa ja kysyä onko se tullut. Pienempikin määrä olisi riittänyt, mutta eihän Belga sitä tiennyt enkä arvannut moiseen edes ohjeistaa.

Olisikohan vuorossa pahin päivä taas pitkään aikaan. Minulla olisi taas suunnitelm(i)a, mutta… niin… se on se prleen toteutus. Räyh – minä jopa hetkisen ehdin kuvitella, että tuuri olisi kääntynyt. Mutta mihinkäs se.

Otetaanpas aamuomena ja vähän rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PAKKO USKOA, ETTÄ MINUT ON KIROTTU!

Soivan pelin lupasi!

Muistattehan lekurin, joka ekalla polikäynnillä laati sen oudon käyntitekstin ja epäili jaksamistani kuntoutua ym. Lupasi kuitenkin itse leikkoa. Joten… heräämössä kuunnellessani kotimaista räkäpunkkia ja Leeviä lujaa ämpäristä, mies tuli tervehtämään ja sanoi kaiken menneen ok. Totesin *edelleen kettuuntuneena ja ehkäpä myös keveissä mömelöissä*, että sitähän hän ei ollut edes uskonut. Härra dri meni ja näin hänet osastolla lähtöaamuna. Kävi petin vieressä toteamassa seuraavaa: ”Hyvin meni. Kyllä siitä pitäisi tulla ihan soiva peli!” Toteamus sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi.

Tosin eilen huutonauroin sille, että olen  kohta Rivo-Riitan kovin kilpailija (ota tästä vaan reilusti vinkki, Pentti!). Jälkitarkastukseen menen toki, leväytän eteen tuon vanhan, harva- ja harmaakarvaisen räyskän ja sanon, että tässä nyt olisi se tuttu soiva peli! *ahhahahahaheheheh*. Btw, kysynkin tässä, oliko tuo teidän mielestä oikeasti asiallista? Toisekseen, mies  sanoi pari muutakin sanaa ja kämppis siinä jo kyseli, että miksi tuo Härrä dri on niin kireä ja puhuu tiukan epäystävällisesti?! En siis ole yksin luulojeni kanssa, jos 70-v. mammakin on samaa mieltä.

Muuten yritin eilen saada KSH:ta käymään ja vaihtamaan sidokset. Periaatelupaus, mutta eivät sitten soittaneet. Soitan tänään uudestaan! En pysty itse ja yksin. Samoin hakasten poistoon en enää lähde Lekan invapyörätuolivempatinajokilla, jonka kuski huijasi ja ajoi kuin se sika, jolla on pullo anuksessa.

Pahinta tässä on makaaminen! Selkä sattuu, kylki sattuu… istuminen sattuu. Ärh. Kantapää voi puutua, vaikkei sitäkään uskoisi! Nukuin eilen jokuset iltatirsat, joten yöunet jäivät taas. Tarjosin itselleni liikkuvaa kuvaa ja kirjallisuutta. Selkä ei pitänyt niistäkään. Nyt makaan, kirjoitan läppäri polviin nojaten eikä siitä pidä mikään osa minusta. En edes minä itse. :( En minä valita, olen vain kyllästynyt. Susu lähti yöpymään omaan kotoonsa, jonka tarpeessa varmasti olikin. Minua onkin hellitty monien vuosien edestä: on syötetty ja juotettu, avitettu, nauratettu, jututettu jne. Hieman hämmentävää olla hoivan kohteena!

Olisi tässä kaikenlaista, mutta en pysty jaksamaan enempää – sorry. Toiste tai jo huomenna lisää. Koskaan ei tiedä, mitä minä saan pieneen omituiseen päähäni.

Kiittelen kuitenkin kaikkia lukijoita ja kommentoijia, ootte te ihanoita! :P

ALLEKIRJOITUS

                    POLKA – EIKÄ, SE ON SAANUT SÄNGYSTÄ TARPEEKSEEN!

Kotona

Ei, en tiedä oliko järkevää lähteä – mutta kuitenkin. Olen siis kotona ja minulla on lapsenvahti itseäni varten. Koska minua koskee aivan saatanasti (kivamömmöjä ei saanut kotiin!) enkä pääse itse edes oikealla tavalla sänkyyn, jouduin anomaan apuja. Onneksi Susu suostui GigantBaby-sitteriksi.

Mitään hauskaa tässä ei ole, ei niinkauan kuin on kipuja. Ei todellakaan. Voin kertoa tavallisen elämän asioista, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan tuollaisen pikku toimenpiteen jälkeen. Todella. Yök ja pah!

Kissi-ressu oli aivan sekaisin! :( Ikinä ole kuullut lapsen suusta sellaisia ääniä ja moukerrusta. Nyt tilanne on normalisoitunut (ja minä saanut kissankuolaiset korvat ja hiukset)!

Jos joku haluaisi viettää täällä 24 h/vrk, siitä vaan. Palkkioksi luvataan paskoja juttuja, ärinää, pieremistä ja voihkimista sekä omalaatuista akrobatiaa! :( Ei, minä en edes yritä olla hauska. Minä toivon selviäväni seuraavista n. 2 vkosta edes jotenkin. Härh, lupaavaa se ei ole. Minua koskee paitsi paikkoihin, joita rassattiin, myös muualle olemattomiin lihaksiin, jotka ovat joutuneet uusiokäyttöön. Koskea tai sattua ei ole oikea termi, ei ehkä myöskään kipu. Se on kaikkea näitä yhdistettyä loputtomaan häpeään, itsesääliin ja osittain myös periaateraivoon tiettyjen lääkitysten osalta! Lisäksi saan holtittomia tärinäkohtauksia, joissa ei ole oikein mitään järkeä. Juu, juu – olenhan minä hullu, toki. Mutta silti!

Suoraan sanoen, voisitte tsempata sekä minua että erityisesti Susua, joka onneksi vielä saa nukuttua soffalla. Minä en tiedä, mitä olisin tehnyt ilman häntä….

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – PUOLI VUOROKAUTTA MENNYT NYT KOTONA…

Pvä 3.

Vihjauksia, että olisi mahd. kotiutua tänään. Kipeä, on – on. Toisella tavoin kuin yleensä. Heikottaa ja tahdon saiskun mömmöistä osan mukaani *tsihhih*. Minä ilmoittelen, kun asioista jotakin selviää.

Yksi juttu lienee varma; kämpän lievä uudelleenjärjestely.

ALLEKIRJOITUS

                                        POLKA – VALVOO, VALVOO JA PIEHTAROI

Viimeisiä viedään…

Tänään ainakin viimeinen kauppa- ym. keikka tälle vuodelle. Ansiokkaana suorittajana Belga… toivottavasti ei ole täysin kyllästynyt. Minä niiiiiiiiin mielelläni hoitaisin itse asiat, mutta. Eikä siitä sen enempää. Kaupasta ei paljoa tarvitse hakea, melkein kaikkea on. Kirjastosta kuitenkin varaukset, koska ei taas tiedä miten aikaansa kuluttaisi. Tai tiedän, toki, mutta kun kaikkeen ei edelleenkään pysty eikä kykene ja silleensä. Vtt ja muita lyhenteitä, psk.

Jotta märinä-väninä -repertuaari ei paljastuisi kokonaan, poistun järsimään vaihteeksi aamuomenaa!

ALLEKIRJOITUS

      POLKA – PAHA, ILKEÄ JA ITSEKESKEINEN PASKA!