En lisää otsikkoa tähän

Tämä on vain päivitys päivityksen vuoksi. Jos kirjoittaisin siitä, mitä tässä yön aikana ja aamulla on taas mielessä pyörinyt, makaisin tässä vielä monta tuntia. En jaksa maata enkä kirjoittaa tässä asennossa. Lisäksi nuo vtuttavat asiat ovat joko liian isoja tai monimutkaisia käsiteltäväksi tässä, sellaisenaan. Pitäkää vaan vaikka puolusteluna, en vaan jaksa toistaa samoja, minusta täysin selviä asioita jatkuvasti.

Minä vaan yritän tässä jotenkin jotakin. Ja paskat. Menen hakemaan vihannessoppani lämpiämään. Sekin on varmaan jotenkin epäterveellistä. Sen jälkeen ajattelin tehdä pari asiaa, jotka varmasti ovat kiellettyjä. Vtut minä siitäkään. Olen hieman krantusti puhuteltava tänään(kin). Tämä pitäisi-ei saa -mentaliteetti vedetään justkohta vessasta alas. Hmph.

ALLEKIRJOITUS

                         POLKA – NYT MENI PINNA LIIAN MONTA KERTAA!

Yritän, yritän kovasti…

tällä kertaa olla kommentoimatta kommentteja. En siis omia. Kyse on eilen  mainitsemani turkulaisen Arssin tilanteesta. Nyt on pakko linksuttaa Iltahöpinöihin sekä ao. juttuun ja kommentteihin. Ei, minulla ei ole CRPSII:sta, mutta on muutama diagnoosi ja stanalliset kivut. Huoletta voin silläkin perusteella vain sanoa, että nyt ketuttaa. Sekä lääkärin sanat että monet kommentit. Tuntuu, että tässä jutussa sinänsä on jotakin samaa kuin muutamissa omissa kokemuksissa… nuo lääkärien ja tiettyjen ihmisten asenteet.Kaikki kun ei käy kaikille, miten totta se onkaan. Näille huomauttajille olisikin sanottavaa mielipidelääkkeistä sekä siitä, että niillä ei todellakaan ole kaikille vaikutusta, ei ainakaan toivottavaa sellaista!  On se nimittäin hemmetin kummallista, että siihenkään ei uskota. Ärh… menee hermo.

Ehkä se menee muutenkin. Ei minulla taida olla mitään kerrottavaa. Täällä on niin lohduttoman kylmää ja kosteaa, että oikein tuntee sen tunkeutuvan niveliin. :( Ehkä pitää laittaa jotain muonaa uuniin. Tai jotakin. En minä tiedä, koska nyt taas nyppii. Ei varmaan pitäisi, joten minä menen syömään palan hapankorppua. Grrrrr.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN TAVALLISELLA PASKATUULELLA ILMAN MITÄÄN SYYTÄ

Liikaa epäkohtia…

Niin paljon on asioita fiturallaan, ettei  jaksa edes valittaa! Ehkä ei jaksa siksi, että nämä ovat melkein ikuisuusasioita, koskevat liian monia ihmisiä ja se pahin eli jos minä täällä blögissä jostain taas vingun, sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä! Sananvapaus on toki tyydytetty, mutta mitään muuta ei tapahdu. Pitäisi siis joko toimia jossakin aktiivisesti mukana tai tehdä jotain konkreettista *oikeastaan molempia* asioiden eteen. Se meneekin sitten hankalaksi, ainakin näin antisosiaalisella ihmisellä…

Ja sitten minä kirjoitin tässä hirmuisen pitkän vuodatuksen siitä, miten tärkeä meistä jokainen on sekä avun ja tuen saajana että vastaanottajana. Luin siitä osan ja totesin koko jutun jotenkin oudoksi hurskasteluksi ja päsmäröinniksi. Plääh itselleni! Jospa vaan toivon, että jokainen lukija jatkaa hyväksi havaitsemallaan tavalla omia myyrin töitään asioiden saattamiseksi oikealle tolalle edes jonkun kohdalla. :)

Olen minäkin taas suunnitellut kaikkea. Aamuisin edelleen suurin osa ideoista on pakko todeta käyttökelvottomiksi. Ei muuten, mutta jossain vaiheessa aina huomaan, että kaikki vaatisi runsaasti rahaa. Sitähän ei ole ja minähän olen kaikenlaisessa taloushommassa täysi tumpelo. Siis omat asiani ja laskuni hoidan, mutta jos pitäisi puhua jostain virmasta tms. unohdetaan koko juttu meikäläisen osalta.

Tämä on taas tätä jauhamista tänä aamuna – höh! Olen yliväsynyt, taidan lähteä etsimään jotakin piristävää. En minä jaksa kommentoida enää kaikkia vääryyksiä – niitä on aivan liikaa!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – SE ON TAAS PÄHKINYT PUOLI YÖTÄ OMIAAN…

Perinteet taas kunniaan!

Vietän tämänkin perstain kirijoittamalla. Ainakin Valentiinolle on laitettava postia, muuta tehdään jaksujen ja sen semmoisten mukaan.

Ei oikein hyvä, taaskaan. Olen nukkunut niin kehnosti, että pilkin jo nyt tässä koneen päällä. Särkee – onkohan taas ilmat muuttumassa. Njäh, menen ensin tuhluuttamaan itseni hyvälle tuulelle eli tilaan kirjan tai pari tuonne toisaalle. On ainakin kivaa etsiä sopivaa luettavaa. Muusta en oikein tiedä – tänään ei mitenkään hirveästi naurata…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – ENEMPI HISSUKSIIN; SÄRKEE JA JUILII!

Nukkuneen putous

Se tarkoittaa tilannetta, jossa on nukkunut huonosti alkuyön. Sitten hokattuaan homman, on tipahdellut uneen monta, monta kertaa aamuyön ja aamun aikana. Että tämmöinen selitys tällä kertaa. ;) Juu, se pitää kyllä paikkansa eli väsy oli vähän  myöhässä tänä aamuna. Sain siis nukuttua jo pelkästään uusiounina sen 4 h, joka on jo kohtuullinen saavutus.

Ehkäpä se johtui Toverittaren ja Miähen vierailusta residenssissä? Ei, vieraat eivät olleet mitenkään unettavia. En minä sillä *wirn*. Oli oikein mukava jutustaa pitkästä aikaa, kiittelen myös tuliaisista! :)

Jotakin pitäisi varmaan tänäänkin? Jospa laatisi jotain järkimuonaa? Kuittasin eilisen näkkärillä, kaffella, ompuilla ja juggalla. Ei huvittanut mikään ruoka ja lauantaina taisin apehtia hiukan liikaakin, siksi mutustelin enempi kevyteväitä. Eipä silti, ei oikein huvita tänäänkään. Se nyt vaan on niin, että jollen laita ruokaa, en myöskään syö… Oi, onnea, muistaakseni pakkasessa  on linssimuhennosta, jota voisi vetäistä nuudelien kanssa. Jep – siinä ratkaisu olemattomaan ongelmaan.

Ei, minulla ei ole mitään erityistä tai mieltäkohottavaa asiaa, vain näitä normijorinoita. Se on ihan hyvä se, eikö vaan? :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAPAHTUMATTOMUUS ON JOSKUS OIKEA ONNI!

Kamala väsytys!

Tulikohan eilen taas sähellettyä liikaa? Laittelin ruokaa, tiskasin, kävin ruiskussa ja tekelehdin jotakin muutakin. Pientä testausta taas, mihin kaikkeen kykenee ja paljonko jaksaa… Kohtuullisesti, tosin olin jo illalla supipoikki. Unihiekkamiestä ei näkynyt tälläkään kertaa, joten nukkumiset ovat olleet vähissä. Väsyttää. Väsyttää niin, että pilkin ja otan mikrounia tässä kirjoittaessa. ;) Ei se muuten haittaa, mutta en pidä tästä olotilasta *hömelöä touhuamista aina välillä*.  Räyh.

Lisäksi piti taas ihan kalenterista laskea noita rajoituksia sekä niiden kestoa. On se vaan uskottava, ettei ihan vielä ja sittenkin varovasti. Hmph! Taidan olla vähän kyllästynyt; mieli tekisi tehdä jotakin sellaista, johon ei ole lupeja. Toisaalta, jos olisi, ehkä en tahtoisikaan tehdä mitään. Turhaa pähkäilyä; on ruokaa ja kirjoja, joten eihän tässä ole hätiä mitiä. Saattaa olla, että Toveritar Sörkasta poikkeaa tänään! Mukavaa…

Belgan kanssa eilen syötiin erittäin heekkua muka-kinkkiä. Hiukan tavallisesta taas muunnettuna olikin kohdallansa! Belga myös imureerasi ja vei kasan lehtiä ym. On täällä ehkä hetken aikaa vielä siistiä. Sitten alkaa taas sama sotkeminen. ;) Turhaa siis sekin.

Minä pilkin taas, pakko lopettaa. Ei tässä mitään asiaa ollutkaan, peruspäivitys vaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOS  EI NUKU PÄIVÄLLÄ, VOISIKO USKOA NUKKUVANSA YÖLLÄ?

Normiperstai

Pakko pyrkiä ns. normaaleihin rutiineihin, alkaa mennä hermo…  Tai siis hermo menee sihen, ettei saa tehdä sitä vähääkään. Tosin taas tajusin, ettei kovin paljoon välttämättä pystykään. Ärh.

Eilen ihan vähän väkersin jotain Belgaa odotellessa ja sehän kostautui heti. Yö ja aamu pahimpia aikoihin. Särkee. Syynsä lienee myös runtukelissä. En tykkää, en sitten yhtään. Kulutankin tämän päivän kirjoittamalla Valentiinolle sekä mahd. laatimalla jotain muutakin, jos jaksan. Pää väittää aina, että jaksan – muut paikat tajuavat sen vasta paljon myöhemmin. Epäreilua. Pitäisi aina yrittää muistaa, mutta kun on vaan niin kirotun tyhmä. .(

Tänään ei siis oikein aihetta muuhun. Yllätysrojektikin kuivunee kasaan. Auttaisikohan pala omenaa tai hapankorppua?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAAS KUNNOLLA KULJE!

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Toipuminen on minuuteista riippuvaista!?

Otsikon mukaan – kyllä! Eilen nimittäin soitin fysterpalle ja kyselin muutamaakin asiaa. Lopuksi tarkistin näitä rajoituksia eli 6 vkon päästä leikkauksesta saa istua esim. autoon (ja muulle matalammalle istuimelle). Kysyin pitäisikö minun kuitenkin varoa enemmän ja ottaa tyyny mukaan, koska Härra Dri piti tuota varomista ym. tärkeänä. Ei, ei sitten ollenkaan – terpan mukaan se on sitten 6  vkon jälkeen vain haitaksi… Puuttumatta tässä kohden muuhun, perstaina 19.2. klo 00.01 minä saan tehdä kaikkea nyt huomattavastikin rajattuja toimia! Saman aikamääreen jälkeen en siten saisi myöskään enää käyttää tiettyjä apuvälineitä. Uskomatonta, miten fysterpan asemassa oleva henkilö, jota minä en ole edes perskohtaisesti tavannut, voi antaa minulle näin äärimmäisen tarkat ohjeet! :P

Aivan, niin pitkää kuin leveääkin. Minulla todella oli paljon kysyttävää, mutta en saanut mihinkään järkevää vastausta. Lisäksi sain täysin erilaisia *joka vastakkaisia* neuvoja kuin minut leikkauksen jälkeen tavannut fysterapeutti antoi. Himppasen alkoi närppiä, en alkanut huudella hävyttömyyksiä – kerroin kyllä, että melko outo tapa heillä on toimia ja jaella ohjeita ilmeisesti manuaalia tuijottaen. Minä päätin pitää sen oman pääni *ja järkeni* ensimmäisenä sikana ja noudattaa ekan terpan ohjeita soveltaen sekä muistaen sen, että Härra Dri piti sitä ylimääräistä varomista tarpeellisena. Ehkä minä sillä selviän. Ei minulla sinänsä ole ratkaistavana ongelmia, halusin vain vahvistusta omille teorioille ja tekemisilleni. Samalla tietenkin myös sille, etteivät lukijani ole jo ilmoittaneet minua Finlandia-hiihtoon! :o

Ei tässä ihmeempää, polvea särkee pitkään seisoessa tai istuessa. Lepo helpottaa, tietysti. Nyt alkaa tulla jo hinku päästä ulos ja laajempiin tiloihin kävelemään sekä testailemaan. Testaamista tarvittaisiin sen takia, että sen tarkan 6 vkon jälkeen voisi ehkä jo uskaltautua hoitamaan muutaman tärkeimmän asian. Mutta katsotaan nyt! Edelleen eniten näistä rajoitteista närppii tämä ns. nukkuma-asento, joka ei ole meikäläiselle luontainen. Viime yönä sain kuitenkin – ja taas – poikkeuksellisesti goisittua yhteensä n. 4.5 h. Jeeee, vuoden ennätys. :)

Belga tulee tänään ja käy noutamassa yhden paketin, pinon kirjoja ja vähän tuoretta syötävää. Omenat ovat nyt loppu! Pitää keksiä jotakin tilalle. Samoin pitää alkaa kehitellä taas itsellekin jotain uutta lounasruokaa. Muuten, se melkein ensimmäinen paikka, jonne kuskaan itseni liikkumarajoitteiden poistuttua, on kyllä ViiVoan. Taas on tullut huomattua, miten paljon kaikkea pientä puuttuu… siitä päätellen ostoslistasta tulee mittava!

Jännäprojekti etenee seuraavan kerran vasta ensi viikolla, joten minulla ei ole mitään ihmeellisen tärkeää kerrottavaa. Toki voisin taas kommentoida uutimia, mutta teen en edelleenkin siellä toisaalla. Ja nyt nylkemään kiviä! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KUNTO PARANEE MINUUTTIEN SISÄLLÄ…

Millään ja missään ei ole kiirettä?!

Simppeli ihminen – kuten minä – ajattelee, että sehän on ihan hyvä. Ettei ole kiirettä. Eilen alkoi kyllä nyppiä, sillä terveydenhoidon puolella niitä kiireitä ei todella näytä olevan. Ainakaan julkisella puolella ja terveysasemilla, eipä sairaalassakaan…

Toverittaret eilen kommasivat, että kumpikin joutuu odottamaan vastaanottoaikaa 3 viikkoa. Eihän se ole pitkä aika, ei. Mutta kun kyse on kohtuullisen tärkeistä asioista, toivoisi nopeampaa toimintaa! Minä olen viimeiset kaksi kertaa odottanut aikaa 6 viikkoa. Jos ei siis ole pää kainalossa, turha odottaa nopeaa apua. Tämä tuntuu vähän oudolta, koska julkisesti annetaan hiukan toisenlaisia odotusaikoja.  Mrrr, vihastuttaa.

Kipuhoitaja soitti eilen, aivan tyhjää täynnä koko puhelu. Leidi oli niin iäkäs, epävarma ja väsyneen oloinen, etten jaksanut edes riidellä. Hän ei osannut vastata kysymyksiini, suoritti vain soittovelvollisuuttaan ja puhui *tietty* kipulääkityksen alasajosta. Kerroin, että niin kauan kuin kivut ovat tätä luokkaa, näihin lääkityksiin en tee muutoksia. Lisäksi huomautin pariinkin kertaan, että em. lääkitys on kyllä enemmänkin tarkoitettu selkäongelmiin *joita on siis monta* kuin leikkauksen jälkeiseen kipuun. Kun yritin vielä kysellä kaikenlaista, hän ilmoittikin kiputrin itse sitten soittavan parin viikon päästä. On se omituista. Tärkeintä ei ole se, miten minä olen toipunut ja mikä on kokonaistilanne – tärkeintä on lopettaa lääkitys. Voihan ämmän länget!

Liikojen kyselyiden seurauksena hän myös sanoi fysterpan soittavan minulle. Ihan OK, olisikin keskusteltavaa. Kunnes illalla tuli viesti, että minun on soitettava itse sinne. He eivät voi soittaa… Juu, kyllähän minä. Olisi vain helpompi, jos sieltä soittaa ihminen, joka on lukenut ja jolla on ehkä edessään sairauskertomukseni! ;) Ja sitten vielä tästä ao. lafkan tiedottamisesta: käytössä on useita vuosia vanhat esitteet ym. Niissä on virheelliset puhelinnumerot ja soittoajat. Itse sain aikaisemmin käsin korjatun version juuri fysterpalta. Oikeastaan hulluinta olikin se, että aluksi tuo kipuhoitaja antoi minulle nuo väärät tiedot eli luki ne suoraan vanhoista papereista. Argh! Minä tarjoan tähän edukkaan ratkaisun: palkatkaa joku opiskelija kesätöihin ainoana tehtävänä painattaa isohko tarra, jossa on oikeat tiedot ja sen jälkeen liimata tämä vanhojen tietojen tilalle. Tämä on vähintä mitä pitäisi tehdä! Kyllä minä jaksan etsiä tietoja, mutta kuvittelen tilalle vanhan / huolestuneen / sairauksiensa takia kovin väsyneen ihmisen soittelemassa turhia puheluita väärään aikaan, saaden yliolkaisia vastauksia ja joutuen soittamaan vielä perään useita eri puheluita. Tätä ei voi kutsua palveluksi, ei missään mielessä!

No, kipuhoitajakin kuitenkin oli kovasti sitä mieltä, että jostain lenkkeilemisestä ja hiihtämisestä voisi puhua vasta puolen vuoden päästä – jos silloinkaan. Hän muistutteli myös meikäläistä siitä, että osa selkäongelmista voi reagoida asennon vaihtuessa melko ärhäkästikin. Juu, tuttua on! Minä olen yrittänyt aktiivisesti olla reagoimatta tähän joidenkin tyyppien outoihin reaktioihin tässä toipumisessa. Nyt – muidenkin sitä kompatessa – vähät välitän siitä, mitä muut ajattelevat. Enhän minä muutenkaan kaikista asioista sen kummemmin ota itseeni eli teen sen, mitä tietyt auktoriteetit katsovat oikeaksi ja jonka minä itse tunnen hyväksi ja vaikuttavaksi! Menkääs siis vaan ihan itse vaikka vesihiihtämään! *höh*

Taas on nukuttu huonosti ja puolittain pilkitty illalla. Odotankin lupia ehkä nukkua vähän eri asennoissa – väittäsin jopa saavani silloin paremmin unta… Muuten ei todellakaan mitään erikoista. Edelleen iltayöt tuottavat kaikenlaisia suunnitelmia ja unelmoita, on se kyllä mahdotonta tuo ajatusten konrollointi. :P

Siksi onkin aamukivien vuoro, suoraan kasasta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – AUKTORITEETEILLA ON ENEMMÄN PAINOA!