Nukkuneen putous

Se tarkoittaa tilannetta, jossa on nukkunut huonosti alkuyön. Sitten hokattuaan homman, on tipahdellut uneen monta, monta kertaa aamuyön ja aamun aikana. Että tämmöinen selitys tällä kertaa. ;) Juu, se pitää kyllä paikkansa eli väsy oli vähän  myöhässä tänä aamuna. Sain siis nukuttua jo pelkästään uusiounina sen 4 h, joka on jo kohtuullinen saavutus.

Ehkäpä se johtui Toverittaren ja Miähen vierailusta residenssissä? Ei, vieraat eivät olleet mitenkään unettavia. En minä sillä *wirn*. Oli oikein mukava jutustaa pitkästä aikaa, kiittelen myös tuliaisista! :)

Jotakin pitäisi varmaan tänäänkin? Jospa laatisi jotain järkimuonaa? Kuittasin eilisen näkkärillä, kaffella, ompuilla ja juggalla. Ei huvittanut mikään ruoka ja lauantaina taisin apehtia hiukan liikaakin, siksi mutustelin enempi kevyteväitä. Eipä silti, ei oikein huvita tänäänkään. Se nyt vaan on niin, että jollen laita ruokaa, en myöskään syö… Oi, onnea, muistaakseni pakkasessa  on linssimuhennosta, jota voisi vetäistä nuudelien kanssa. Jep – siinä ratkaisu olemattomaan ongelmaan.

Ei, minulla ei ole mitään erityistä tai mieltäkohottavaa asiaa, vain näitä normijorinoita. Se on ihan hyvä se, eikö vaan? :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAPAHTUMATTOMUUS ON JOSKUS OIKEA ONNI!

Joskus listais…

Koska mitään erityistä rapottavaa ei ole, ilmakin on sumppuinen, kylmä ja kolea sekä muutenkin on hupi hakusessa, rapotellaan edes luettelo luetuista kirjoista. Siitä näkyy puuttuvan ainakin viikon kirjat. mutta en jaksa hakea tuolta listoista. On vähän väsy, vaihteeksi! Pakkoväsy lannisti sentään jo meikäläisenkin muutamaksi tunniksi uneen, josta piti herätä kipuihin ja yrittää vaihtaa asentoa. Ärh, siinä menee hermo!

Sain eilen kirjoitettua Valentiinolle, yllätyksenä sieltä tuli myös viehko, itse laadittu Valentiinuksen päivän kortti. Shöpö! ;) Itse en semmoista lähettänyt, mutta kirjettä väittäisin ihan kohtuulliseksi. Nurse Susu kävi kylässä – auts, pitäisikin muistaa kertoa täällä blögissä lisää Heddasta. Jep, Hedda tulee saamaan sijansa.

Belga on tulossa lounaalle ja siivoamaan sekä hoitamaan jokusen muun pienemmän puuhan. Tänään tarjolla paistettua riisiä kera muun kiinalaistyyppisen safkan. Jälkkärinä krumpelia tai suklaakeksejä. Eiköhän tuo alas mene!

Luettua: Marja Ahonala Suurin kaikista on laulu: Taru Valjakan elämä. Peruselämäkerta leidin elämästä ja rooleista, kertoo suht koruttomasti sen mitä pitääkin. Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että Valjakka olisi ansainnut värikkäämmän ja monipuolisemman teoksen. Tällaisenaankin lukukelpo. Nora RobertsPuolitotuuksia ja valkoisia valheita. Hömppää, joka kelpaa hyvin odotuskirjaksi… ei tästä muuta oikein osaa sanoa eli jos tunnette leidin, saatte oletuksenne mukaisen tuotteen. Anna-Liisa Huhtala-Fiskars, Jarmo Uusi-RintakoskiSuuri virta. Hiukan erilainen matkakirja Kiinasta kolmen vuosikymmenen aikana. Tämä pitää lukea tarkemmin uudestaan, oli pikalainana ja jäi hutaisemiseksi lukeminen. Merete Mazzarella Aurinkokissan vuosi. Ikääntymisestä ja rakkaudesta, ihmissuhteista ja yleensä elämästä, myös aikaisemmista kirjoista jne. Olen aina pitänyt tekijästä ja tämäkin kirja on taas erittäinkin suositeltava. Myös meikäläisen ikäisille ja nuoremmille ;) Patricia HighsmithMerenneitoja golfkentällä. Leidin aiemmin suomentamattomia novelleja oikein pätevä kokoelma. Nämäkin lukee aivan mielikseen ja suosittelen vars. kirjailijasta jo ennestäänkin pitäville. Eija Piekkari – Kuolema kutsuu katsomoon. Tuota, tämä leidi jatkaa myös  samoilla päähenkilöillä poliisi- ja rikosromaanejaan, jotka vaan eivät mitenkään hirveästi minua vakuuta. Yö- ja odottelulukemista. Aila RuohoVartiotornin varjossa: toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Haastattelujen ja tutkimuskyselyjen sekä vapaiden kertomusten perusteella tehty tutkimus siitä, miten liikkeestä lähteneet ovat elämänsä kokeneet, mitä usko heille on merkinnyt ja mitä ovat ne asiat, joista julkisuudessa ei paljoakaan puhuta. Asiallinen, osittain ahdistava paljastuskirja, joka ei kuitenkaan pyri keltaisen lehdistön rinnalle tai otsikoihin. Lukekaa, jos kestätte kaikkea scheissea… Pekka HiltunenVaro minua. Trilogian loppu (vai jatkuisiko tämä kuitenkin…). Ei juonipaljastuksia, mutta poliisit epäilevät leidien yritystä jostakin rikollisesta ja asiaa joudutaan selvittelemään. Sekä hyvä että paha suomalaisissa tulee myös konkreettisesti näkyviin. Suositan, mutta edellyttää edellisten opusten lukemista. Hannu MäkeläMuistan: Otavan aika. Muistelmat jatkuvat, mutta… nyt siirrytään enemmän omista ajatuksista ja kehityksestä sekä perhe-elämästä työhön ja hieman dropping names -tyyppiseen kerrontaan. Ei ilostuta kuten edelliset!. Kimmo KiljunenEläkeläisten taitettu itsetunto: seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Uusi ja korjattu painos, jossa otetaan huomioon myös hallituksen säästöpolitiikka, eläkerahastot ja paljon muuta. Lue niin tiedät, miksi ikääntyneitä ei enää kannata ottaa vakavasti, ei kuunnella ja mihin olemme maana menossa? Leena LeskinenParasta ennen. Miten käy hyvin tienanneelle rouvalle työttömyyden alkaessa? Asunto menee myyntiin, mutta entäs avioliitto? Kun brenkku alkaa maistua, miessuhteet kiinnostaa ja ostarin baari viehättää, ollaanko menossa normaaleihin rutiineihin vai pitäisikö tehdä itse jotakin? Kovin todenoloinen tarina työttömäksi jäämisestä ja siihen sopeutumisesta, koko perheen osaalta. Erinomaisen suositeltava, vaikka joitakin selkeitä fiboja löytyykin… Hannu VuorioKäpylä. Kun toimittaja sattuu saamaan käsiinsä vääriä papereita, alkaa rauhallisessa Käpylässäkin tapahtua. Rakennusyrittäjän kuittikaupan lisäksi kun vastaan tulee kaikenlaista toimintaa. Ei kehno, mutta hieman tasapaksua ja arvattavaa eli jännitystä ei ehkä ole kaikille riittävästi. Käpylän kuvaus on asiaa! :) Sebastian LindellRajatapaus. Jälleen ratkotaan lappilaisia rikoksia, tällä kertaa pääasiana on ruumis Torniojoessa ja siihen liittyvät tapahtumat, kaivostoiminta ja yliopistokin eli hajaannusta löytyy. Valitan, edellisetkään dekkarit eivät oikein toimineet ja tässä on samaa vikaa. Asiaa ja ideoita on, ehkä liikaakin. Yö- ja odotteluopus. Maeve BinchyKastanjakadun väki. Niin ehdottoman tyypillistä tälle leidille, että ei voi erehtyä. Tosin ehkä tavallistakin sähelletympää eli sotkuisampaa sukulaisuutta, suhteita, kavereita ja kumppaneita. Hömppää yöksi ja odotteluun. S. J. WatsonKaksoiselämä. Pikkusisko on murhattu Pariisissa ja isosisko ei saa rauhaa vaan päättää ottaa selville, kuka tämän murhasi. Netin deittisivustolla on jotakin, mutta mitä muuta sisko oikein Pariisissa puuhasi? Ei pahempi, mutta hiukan johtopäätökset ja toiminta ontuvat. Kuitenkin lukukelpoinen trilleri, jonka loppua voi itsekin aavistella… Pasi LukkariJuuttaan evankeliumi. Dennis tekee työtä vähempiosaisten parissa jäätyään itse, hmmm, pakolliselle eläkkeelle erään lääkefirman palveluksesta. Menneisyys ei häivy mihinkään, sillä eräs leidi entisenä asiakkaana aiheuttaa varsinaista päänsärkyä! Eräs ravintoloitsija on tapettu ja ilmi käy outoja asioita. Tekeekö entinen firma bisnestä kokeilemalla lääkkeitä ensin lapsiin? Manipuloidaanko tutkimuksia vai lääkkeitä? Hiukan kotikutoisen oloinen jännäri, aihetta ja ideoita löytyisi enempäänkin! Laura LehtolaPelkääjän paikalla. Miten selviää  insinööri-isä yksinhuoltajana, kun vaimo menehtyy? Riittääkö oma itse, taidot ja kyvyt? Ja miksi vaimo yleensä meni kuolemaan! Romaani siitä, miten ihminen selviää käsittämättömänkin vaikeista asioista, kun on pakko ja jotakin, jonka vuoksi itse vielä elää! Voisin melkein suositella, mutta jonkinlainen stereotypioiden käyttö himppasen järsii. Mary Higgins Clark & Alafair BurkeTuhkimomurha. Nuori tyttö murhattiin matkalla koe-esiintymiseen 20 v. sitten. Nyt tapauksesta halutaan tehdä jakso  tosi-tv:oon. Johtolankana oli vain tytöltä jäänyt toinen kenkä, mutta mitä muuta käy nyt selville? Laurie Moran tutkii ja ihmettelee selkeästi syylllsenä pidettyä entistä poikaystävää sekä hieman muitakin tytön tuttavia. Ei ihan sitä, mitä odottaisi. Minusta tämä ei kantanut niin hyvin kuin Clarkin dekkarit yleensä ja muutenkin jäi vain hetken huviksi… Susanna Alakoski – Lähimmäisen huhtikuu; päiväkirja. Olen pitänyt leidin kaikista opuksista, mutta… kaikkea ei enää jaksa, toistettuna moneen kertaan, tolkutettuna ilmeisesti itselleen. Vakuuttelu ja nykyinen itsetunnon nosto ja itsensä pakkokehuminen ei riitä, jos läheisriippuvuus, syyllisyys tms. on tuota luokkaa, sorry vaan. Eivät kaikki toivu samalla tavalla, samoin keinoin ja leidin näkökulma on ikävä kyllä vain hänen omansa *onneksi*. Nähtävissä myös omahyväisyyttä, josta en pidä. Vain erittäin ahdistuneille vertaistueksi, muuten tätä ei jaksa ja silloinkin on syytä käydä terpalla ;) Eli tässäpä taas jokunen opus, jos olisi vinksuille käyttöä. Lukematta lojuu kerrankin ainakin kolme pinoa ja se vain fysiologisista syistä: en löydä oikein hyvää lukuasentoa näiden sallittujen joukosta *möks*! Kyllä se taas tästä lähtee, kunhan vielä viikon verran jaksaa olla vain kahdessa asennossa. Upeita kirjoja on siis lukematta vielä vaikka kuinka paljon, lisää tulossa! :)

Ja nyt aamuompulle ja taikajuomalle!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EI SILTÄ TEKEMISTÄ PUUTU VAAN KYKENEMISTÄ…

Kylmää, kosteaa, sateista…

Ulkona, sisällä myös – ei sentään ihan sada! Sen verran taas valvoin yöllä, että tuli mieleen kaikenlaista. Tarvetta olisi esimerkiksi käsistään kätevälle miehelle (tai mikä ettei naiselle). Juuei, älkää nyt ajatelko mitään härskejä. Residenssissä kaivattaisiin viimeistään alkukesästä jotakuta, joka tekisi muutamia pikkuhommia. Taas niitä, joihin en itse pysty. Olisi mukavampi asua, olisi myös helpompi liikkua, levittäytyä ja olla. Ehkä tämäkin on vaan sitä haavehtimista. Ans kattoo taas!

Muuten en tietenkään ole saanut mitään aikaiseksi, koska em. kelin takia olen notkea kuin heinäseiväs. Kauppalistaa laaditsin Belgaa varten, eipä siinäkään ihmeitä ole. Kunhan saan jotakin pupellettavaa viikoksi sekä itselle että kissille, vähän varastoja täydennettyä (kaffetta, öljyä) sekä kirjavaraukset noudettua. Sillä sitä mennään taas ensi viikko.

Sorry, nyt vähän tympii tämä ainainen valvominen ja paleleminen. Ei jaksa edes suuttua, paheksua eikä varsinkaan ihmetellen kiitelläkään mitään. Olisi niin kiva nukkua lämpimässä sängyssä, joka olisi oikeassa asennossa ja jospa yöjalkalamppukin vielä toimisi. Mutta ei sitten! Eikä ole vissiin vieläkään lupeja tehdä kaikkea. Hmph, ei ole kuulunut siitä jälkitarkastuksestakaan mitään. Ovatkohan unohtaneet – sitä en edes ihmettelisi?! Sen verran kehnoa näkyy keskinäinen tiedonkulku tuollakin olevan…

Ikäviä kommentteja tekisi mieli heittää useampia, jätän nekin väliin. Ei jaksa eikä huvita. Lisäksi on turhaa kommentoida ainakaan netissä yhtään mitään! Valituksiin taas saa todella outoja vastauksia… Viimeksi ihmettelin, miksi tietty yritys myy erittäin halvalla erästä tuotetta, mutta vain noutomyymälässä – johon kaikki eivät siis pääse. Pääasiassa ao. lafka kuitenkin kerää rahansa nettimyynnillä. Vastaus oli lyhyesti jotenkin niin, että tuotteita on vähän ja ne riittävät vain ensimmäisille noutajille. Ööö, tämähän nyt ei taas selittänyt yhtään mitään. Totesin vain, että olen boikotoinut jo useitakin nettikauppoja erinäisistä syistä, joten aivan yhtä hyvin voin lisätä vielä tämänkin listalle. Tuntuu muuten oikeasti aika kummalta, että nämä boikotoitavat virmat ovat lähes järjestään kotimaisia! Ei, ei ainoatakaan kirjakauppaa tai antikkaa, ei sentään. ;) Mutta kaikkea muuta sitten löytyykin. Eli noin nopeasti ajateltuna kotimaasta ei netin kautta näiden kokemusten perusteella kannata ostaa mitään muuta kuin kirjoja tms. kategoriaan kuuluvaa. Muuten asioidaan sitten melkein iiPeissä, Amatsoonissa ja tietyissä muissa nettivirmoissa. Tylsää ja paheksuttavaa, mutta totta. Sen vähän, minkä joskus joudun hankkimaan, hankin ulkomailta. Nih!

Ei ole ollut parina vuonna varaa tuhluuttaa, jos ei aikaisemminkaan ihmeesti. Vain tarpeeseen. Nyt ei ole edes tarvetta… tai varmaan olisi, mutta se hyytyy nopeasti laskujen maksamisen jälkeen. Menenkin piristämään itseäni viimeisellä vähän kolhuisella omenalla – puolalaista heekkua sekin. :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAASKAAN OIKEIN KULJE!

Testausta

Oikeastaan ihan tahattomasti tuli eilen testattua omaa kuntoa. Ei, ei mitään kestävyysjuoksua tai edes liikkumista ilman rolleria. Kyllä tälle saa ihan vapaasti vaikka nauraa. Kun oli niitä vieraita tulossa alkuiltapäivästä, piti aamun aikana vähän kerätä suurempia häverikkejä piiloon kaappeihin, laittaa muonaa, syödä ja tiskata sekä tehdä muutakin pientä. Eikä niin paha; illalla olin kyllä aivan umpipuhki ja kipeä enkä saanut yöllä taaskaan kivuilta nukuttua. Nyt aamulla ei ole kuitenkaan ihan niin paha kuin olisin kuvitellut! Tämän lasken voitokseni…

Eli eilen tosiaan poikkesi eräs ihminen ja ihmisen paras kaveri käymässä. Tosiaan vain käymässä, koska niin mahdottoman kiltti, ihana ja prakastettava Leidi Minni heittäytyi raivoisaksi taistelevaksi tiikeriksi ja karjuikin samalla mitalla, paisuttaen itsensä kooltaan mös ainakin kolminkertaiseksi. Uskomaton näky! Me kuitenkin kaffittelimme kaikessa rauhassa. Olipa mukava tavata. :)

warhLady Minnie goes Warhol…

Muutoin ei eilen jaksanutkaan enää yhtään mitään. Tänään pitänees laatia kauppalistaa huomista varten sekä tehdä jotain syötävää. Ahmaisin eilen sen soijastorganoffin loppuun. Sitä oil vähän liikaa eli tuli ähky, jospa tänään jotakin tavallista…

Muuten, 3D-rinttauksella saa aikaan jänniä juttuja. Vaikka tällaisia USA-kippoja – näitä voisi saada myös Suomi-versiona. Olisi varmaan siistimpi lahjus kuin se ainainen Aalto-vaasi väärennettynä ;) Tai mistäpä minä tietäisin. Linksuja jaetaan tänään ihan ilmaiseksi eli tässä vielä selvitys siitä, kun olen aina sanonut muiden pitävän minua vihaisen näköisenä! Onhan tätäkin asiaa tietty joku jo ehtinyt selvittää. :P

Kuten huomaatte, ei taaskaan mitään eikä ainakaan mitään järkevää. Menen nauttimaan aamuompun kirpeästä puraisusta. ;)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – KYLLÄ SITÄ TAAS YRITETÄÄN SELITTÄÄ:..

Sumutettu olo?

Johtuu ehkä siitä, että ulkona on aika öklö ilma; sumua, jotain rähmää, vettä, sohjoa… Eilen ei nähnyt edes pihan toiselle puolelle. Ei siellä kyllä oliisi ollut mitään katsottavaakaan. :) Muutenkin on vaihteeksi höttöinen olo, koska nukkumiset ovat olleet taas kadoksissa. Meikäläisen näkö (muukin kuin ulko-) ei pidä jatkuvasta valvomisesta, ruudun tuijottamisesta ja lukemisesta. Vali-vali…

Koska eilen *ja näköjään myös tänään* on sisälläkin helkkarin kylmää ja kosteaa, suurin osa aikaa onkin melkein pakko viettää petissä Rakkaan Lämpöhuovan ja kissan kanssa. Eilinen meni kyllä tekemättä mitään järkevää. Lounasta sentään eli tein ison padallisen soiganoffia – tuli hyvää. Eli soijapaloista värkkäsin storganoffia, jota tarjoilin nuudelien kanssa. Hmmm… soijapalojen koostumus on muuttunut, varmaan jo monta vuotta sitten. En ole näitä käyttänyt pitkään aikaan, kun rouheesta löytyy tavallaan enemmän vaihtoehtoja, sitä on aina varalla kaapissa. Ihan hyvää tuosta tuli, mausteita meni todella paljon enemmän kuin edes muistin :P Apetta tuli niin paljon, että laitoin yhden kipon pakkaseen Belgalle maistiaisiksi ja itselle jäi vielä iso lounas täksi päiväksi. Ei kehnosti laadittu, sanoisin.

Tänään tulee myös vieraita, ehkä. Varauksella sen takia, että koskaan ei voi olla varma mistään. Toivottavasti löytävät perille ja toivottavasti voin myös rapota huomenna kaikesta!

Toisaalta tekisi mieli alkaa puuhastella jotakin, mutta kaikki on vähän semmoista mihin ei vielä olisi lupia… Räyh ja toisaalta hyvä tekosyy.  Jotenkin alan taas kyllästyä tähän makoilemiseen, kun ei edes klaffisoffalle voi vaihtaa – ei ihan vielä. Jospa taas keskittyisi keittiöhommiin eli tänään vaikka sen siivoilemiseen. Ainakin se olisi hyödyllistä! :

Ruuasta ja keittiöistä tuli mieleen yksi melkoisen hyvä minisarja, jota voisin suositella. YouTubesta löytyy tällainen Back In Time For Dinner, jossa käydään aivan tavallisen brittiperheen ruokailuja läpi vuosikymmenten. Alkaen 1940-luvulta ja päättyen ”tulevaisuuteen”. Siinä sivutaan myös maailmanpolitiikan tapahtumia, naisen aseman muutosta yhteiskunnassa, palkkausta, nuorison nousua kuluttajiksi, ostoskäyttäytymistä ja kaikenlaista muutakin ajankuvaan liittyvää. Sopisi suomalaistenkin katsoa, jos alkaa valmisruoka tms. tympiä ja suomalainen perinne ketuttaa. Asiaa, hupia ja närkästystä sopivassa suhteessa eli minä ainakin pidin, tämä antaa kovasti perspektiiviä siihen, mitä Briteissä ja myös meillä syödään sen kummemmin ajattelematta tiettyjä asioita. *ei voi olla totta, meikäläinen jakaa katseluvinksuja :o*

Jahas, jospa minä taas menisin vaikka järsimään sen aamuomenan. :)

ALLEKIRJOITUS

                        POLKA – EDELLEEN OMENA PÄIVÄSSÄ MENEE HYVIN ALAS…

Taas tökkäistävä viikko alkuun

Eipä silti, meikäläisen päivät ovat melko samanlaisia. Ei väliä, onko sunnuntai vai maanantai. Haa, paitsi että arkipäivänä voi edes odottaa postia! ;) Silti on saatava viikko alkuun. Mitään varsinaisesti sovittua ei ole, mutta sellaisia puoliksi luvattuja ja ehdotettuja juttuja kylläkin. Jännäprojektinkin pitäisi edistyä. Tälläkin viikolla siis tapahtuu. Tänään en vielä voi luvata, mitä se voipi olla. Haa, voin kuitenkin kertoa jotakin yllättävää: KELA myöntyi erääseen asiaan, josta käytiin pientä päätössanailua ja viestinvaihtoa! :) Kyse oli hyvin pienestä summasta, mutta enemmäkin periaatteesta eli siitä, miten ja milloin liikuntaesteinen voi noutaa (eli pyytää jotakuta toista hakemaan) tietyt lääkkeet atteekista (jos niitä siis on vielä kotona). Tavallaan tilanne ei siis ratkennut kummankaan hyväksi, mutta virma hyväksyi selkeästi tekemäni ratkaisun *tämä oli se yllättävä osuus!* ;)

Jospa ensin päivityksen jälkeen menisi inventoimaan pakastimettimen ja jääkaapin. Voisi laatia joko soppaa tai uuniruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi. Jos ei jaksa, aina on nuudeleita ja vihanneksia (-> lue: porkkanaa, purjoa, valkosipulia). Mieleen jäi kiertämään myös tuo eilinen jaarittelu leipomisesta! Hitsit, jos minä olen töissä ollessa ja iltaisin järjestöhommia pyörittäessä vielä leiponut meille aamusämpylät ja kaffepullat, on se nyt kumma. Eivät ne taidot mihinkään ole voineet häipyä, ei myöskään muut kyvyt. Jaksaminen on se ainoa ongelma ja siitä selviää vain kokeilemalla ja / tai tauottamalla. Muuten huushollin eteen on vähän hankala tehdä vielä mitään, koska ei ole lupia ryhtyä nostelemaan ja kumartelemaan… Ja sama juttu liikehtimisen kanssa eli ei vielä uskalla kylille.

Suunnitellahan voi – ja unelmeerata! Se on oikeastaan selviämiskeno. Jotain näistä voi joskus jopa toteutua. :) Sitten on toinen todellisuus eli vielä on kirjoja lukematta.Ehkä hiukan voisi märistä siitä, että ei ole oikein kunnollista  lukupaikkaa (jollei siis lue petissä), asia ratkennee liikehtimisvapauden lisääntyessä. Ärh, yöllä harmiksi kääntyi yöjalkalampun totaalinen sammuminen. Ei mitään, mutta se ei ole ihan tavismallin vaihtolamppu eli joudun odottelemaan loppuviikkoon – Belga saa erikseen sellaisen hakea, koska näitä ei nyt satu olemaan jömmassa. Lukemisesta ja kirjoista on kyllä ihan erikseen muistutettava kaikkia: tänään on Lainan päivä! Muistathan seurata lähikirjastosi – ja tietty muidenkin kirjastojen – ideoita ja tapahtumia. :)

Aivan, tämä on täysin mitäänsanomaton päivitys. Voisin kommentoida taas helkkarin monia asioita, mutta en nyt vain halua. Edelleenkin ajankohtaisemmat ketutusväninät löytyvät Twitteristä @Polgarazi 

Nyt toivotankin vaan Nurse Susulle oikein hyvää tuuria tälle päivälle! Toivottavasti kaikki järjestyy kuten pitääkin.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN MINÄ TAASKAAN NUKKUNUT, MUTTA MITÄ VÄLII…

Hommaa vai puuhastelua ja laiskottelua?

Eilisaamuna tosiaan aloitin lounaan esivalmistelut klo 8 tienoilla. Kuulostaa tietty hullulta, mutta tämä on vain sen takia, että voin kunnolla lepuuttaa välillä. Jos nyt oiken varovasti kuiskaan, eilen tuntui jo vähän paremmalta verrattuna edelliseen lauantaihin. Touhusin suurinpiirtein saman verran; ruokaa, suihkua, kaikenlaista pientä – sellaista mihin nyt toistaiseksi pystyn. Pystyin yllättävän paljoon ja kipuja oli aavistuksen vähemmän. Tosin lepuutinkin ehkä enemmän. Silti oli vähän valoisampi olo! ;) Vielä valoisammaksi sen sai tietty Belgan ahmaisema ruokamäärä ja toteamukset hyvästä ruuasta. Sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt kaiken ruuan itse enkä ole oikonut missään… Hyvä niin!

Lisäksi laps oli hiukan helpottuneemman oloinen, syynähän voi olla ihan mikä tahansa muukin. Mutta osittain ainakin olen palaamassa jonkinlaiseen kuntoon *ei, ei kiitos nyt mitään takaiskuja, eihän*. En minä mihinkään suuriin sankaritekoihin edes pyri, mutta jotakin yritän tehdä joka päivä. Jospa se siitä, hiljallensa. Kohta alan kuitenkin taas vinkua, että on niin kamalan paljon tekemätöntä kotihommaa. Se on lisäksi ihan helkkarin totta. Toisaalta, tähänkin liittyen minulla on ajatuksia, unelmoita ja suunnitelmia. Saas nähdä, pystynkö / kehtaanko toteuttaa lopulta yhtään mitään.

Minun piti tänä aamuna leipoa, silloin kun jaksuhetki iskisi. No eipä ole iskenyt, koska yö meni nukkumatta ja olen niin väsynyt. En edes näe kunnolla, koska olen niin väsy. Leipominen saa siis jäädä ja teen vain nopean lounaan. Onhan noita – toivottavasti – virkeämpiäkin aamuja tulossa. Tämä on nimittäin erittäin vanhaa perua, olisiko ihan meikäläisen perusluonnetta: olen puuhakkain ja aikaansaavin varhain aamulla, lounaan jälkeen on turha yrittää enää mitään ja illalla en taas taivu jostain syystä kotihommiin. Eikä minun ole pakko mitään tehdä nyt, jos en vaan jaksa.

Hörhökin poikkesi eilen pikaisesti juttelemassa. Ei hänellä mitään erityistä asiaa ollut, kunhan oli kävelemässä ohi ja siinä sitten länkytettiin jokunen tovi. Tämän jälkeen lueskelin Iltalupua ja olin taas niin lähellä saada raivarit. Tiedän, ei pitäisi eikä varsinkaan näiden lehtien sekä typerien mielipiteiden takia. Oikeasti, en vain todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kommentoivat leipäjonossa olevia tuolla tavalla kuin on tehty noissa kaikissa jutuissa. Tuntuu, että mitään ihmisarvoa ja oikeutta elämään ei ole meikäläisillä; köyhillä, sairailla, vanhoilla, dokuilla, muuten vaan erilaisilla ihmisillä… Arvostelijat itse lienevät jotakin Uutta, Suurta Ihmisrotua (ja tämä onkin sitten se pelottava seikka, jos näin ajattelevat)!

Ehkäpä siirryn johonkin piristävään! Olisi taas pari laskua maksettavana, luulisi sen viimeistään herättävän. Lisäksi pitäisi taas selvittää paria pienemää pärskohtaista asiaa. Jos jaksan ja jos huvittaa. Mieluummin nukkuisin, mutta tiedän etten saa unta.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SE ON VALVONUT LIIANKIN HYVIN!

Perjantain pikaiset

Tässäkin hissukseen siirrytään normaaleihin aikatauluihin eli yritän pitää tänään kirjoittamispäivän, kaikkea muutakin siihen liittyvää pientä puuhaa olisi tarjolla. Siinäkin mielessä hyvä, että ei tässä ole ihmeitä täällä blögissä tänäänkään kerrottavana.

Belga kävi eilen ja hoiteli asioita sekä siellä että täällä. Sitä tavallista ohjelmaa, pyykkäyksellä koristeltuna. ;) Huomiseksi on säästetty muuta pientä puuhaa, johon itsellä ei ole lupa vielä vääntäytyä *vasta sitten aikataulun mukaan*. Itse märehdin erästä asiaa taas Kelan kanssa. On se ihme laitos; tuskin ainoakaan asia hoituu helposti. Tähän liittyen voin taas todistaa, mitä meikäläiselle maksaa Kela-taksin tilaaminen. Maksoin nimittäin puhelinlaskun eikä siinä ole kuin pari ylimääräistä tekstiviestiä. Niiden lisäksi normilaskusta poikkeaa vain se, että jouduin laskutuskauden aikana soittamaan kolme (-> 3) kertaa Kela-taksin tilausvaraushidastuskeskukseen. Nyt voi aivan selkeästi todeta, että lasku on 15 – 19 euroa enemmän kuin normaalisti. Yksi puhelu (eli taviskäyttäjälle joko menon tai paluun tilaaminen, itselle yleensä molempien mikäli vain mahdollista) maksaa siis käyttäjälle vähintään 5 euroa. Yksi puhelu!? Jonka lisäksi omavastuu on 25 euroa / matka, eli käynti pkl:lla tai sairaalassa maksaa 2 x 25 euroa + 2 x 5 euroa = 60 euroa! Tämä on aivan käsittämätön summa, Meiltä tuonne Vandaalle maksaa normitaksolla alle 35 euroa – noin vertailun vuoksi. Kela vetää ainakin tällä seudulla kahmaloittain rahaa välityspalvelun avulla: se on äärettömän hidasta, niin hidasta että hävettää. Mielelläni tietäisin, mihin tuo raha aivan oikeasti menee? Any? Ai niin, edelleenkään ao. keskuksessa ei ole käytössä mitään käyttäjätietoja, joten kaikki joutuu kertomaan ja toistamaan moneen kertaan (joka tietysti on tarkoituskin, koska se pitkittää vekkulisti puhelua). Ärh!

Oli taas niin tyypillistä, että kun kehuskelin eilen saaneeni unta, viime yö jäikin sitten taas oikein reilusti vajaaksi. Ei voi mitään, ei edes harmitella. Se on jo niin tavallista…. silti ottaa päähän, koska en pystynyt nukahtamaan kipujen ja puutumisen ym. takia. Aivan, tähänkin olisi olemassa oikein hyvää aviketta. Mutta eihän sitä nyt tässä maassa sentään… Tuo valvominen sai kuitenkin aikaan taas suunnitelmoimia eli sellaisia unelmoita, joihin liittyy ainakin melkein toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Olisihan se kiva, jos… jos nyt ihan ensin vaikka tästä kuntoutuisi paremmin käveleväksi.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – OLEN TAAS LUVANNUT KAIKENLAISTA!

Hyvin valvottu yö jälleen takana…

ja siinä mielessä väsy päivä edessä. Onneksi ei ole mitään pakollista ja keli näyttäisi suosivan myös peiton alla makaamista.

Ainoa jo etukäteen rasittava juttu on se hoitsun soittoaika. Varsinkin, kun ajaksi on ilmoitettu niinkin täsmällinen väli kuin klo 9.00 – 15.00. En sitten ole jaksanut sen kummemmin varautua. Vaikka olisi minkälainen lista edessä, se ei auta. Minä luulen tietäväni, mitä konkreettista asiaa hänellä on ja riitahan siitä tulee. Minä tarvitsen tässä vaiheessa kaiken mahdollisen kipulääkityksen ja heidät on ohjeistettu siihen, että kaikki pitää ajaa alas ja jäljelle jättää ne ihanat, toimivat, tehokkaat parasetamolit ja ibuprofeenit. Näistä (ja melkein kaikesta muusta Hyyssin kipupkl:n) ohjeistuksista olemme siis vahvasti eri mieltä. En minä edes toivo, että hän ymmärtäisi saati sitten kuuntelisi mihin minua eniten koskee ja miksi. Ei, tämä ei ole ennakkoasenne, tämä on jo koetun kertausta!

Muutoin ei kai erikoista; Nurse Susu poikkesi eilen itsekin vaivaisena huolehtimassa muonituksesta ja leikittämässä Minniä. Sain värkättyä itselleni eilisen lounaan – tosin se vei taas voimat aivan täysin. Simppeliähän se oli; perunoita ja kukkakaalia, mukanansa tymäkkä curry-chili-valkosipulikastike. Vaikka yritin touhuilla hissuksiin, jaksoin hätinään syödä ja kaaduin sitten suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei vaan jaksa eikä kestä. Silti minä yritän – joidenkin mielipiteistä pätkääkään välittämättä!

Jännärojekti jatkaa hiljalleen mahdollista toteutumistaan tai sitten ei. Onneksi on taas päivän ajaksi yhtä ja toista selvitettävää juttua, asiaa ja ei-asiaa. Ei, aika ei tule pitkäksi! Toteankin tässä, että aloitin aamun klo 4 tienoolla lukemalla uutisia ja nyt olen vasta tässä vaiheessa. Enkä minä ole vetelehtinyt yhtään missään.

Jahas, jospa se leidi on aamuintoinen… menenkin riisumaan viimeiset omput ja rouskutan niiden kupeeseen pari rauhoiketta!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – IHAN KIVA, JOS SEURAA KÄYTTÖOHJEITA!

Tyhmästä päästä saa kärsiä!

Siitä saa melkoisesti kärsiä. Niin paljon kärsiä, että voisi perustaa kärsäkaupan! *ontuu, ontuu pahasti* Olo on kuin minut olisi hakattu tai pistetty jonkun vekkulin silppurin tai venytyskidutuspenkin läpi. Tosiasiassahan minä vain rekonstruoin normaalin lauvantain eilen. Vieläpä vähän varovasti. Vihannesten pilppomisenkin aloitin jo klo 8. Hauduttelin pastakastiketta melkein pari tuntia, jotta siitä tulisi oikeanlaista. Aloin hyytyä jo pitkään ennen Belgan tuloa, mutta eihän nyt kattilaa voi jättää yksin hellalle. Eli sinnittelin ja lapsen tultua painuin lepuuttamaan siksi aikaa, että hän keitti pastaa muonan kylkeen. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja painuin takaisin petiin. Belga sai tiskata ja hoitaa pari muuta hommaa. Kyllä minä vielä väkisin raijasin itseni ruiskuun sekä tekelehdin muutamat aivan pakolliset jutut.

Yö meni valvoen ja särkien. Tekisi mieli lähettää veemäiset terveiset niille, jotka epäilevät minun lusmuilevan petissä tekemättä mitään! Ärh. Tässä se nyt on todistettu, jaksamisen taso leikkauksen jälkeen eli ei vielä kovin kummoinen. Mainitsenpa vielä, että fysterppa poikkeuksellisesti kehui taannoin lihaksien olemassaoloa, yrittämispointtia sekä edes jonkinlaista kehonhallintaa…

Tänään ei todellakaan ole vuorossa mitään vastaavaa. Vain ns. normihommat ja kaikenlaista vetkuttelua, netissä roilaamista ja lueskelua. Se saa nyt riittää minulle, ainakin hetkeksi!

Sitten jännähommiin, ainahan Polkalla pitää olla jokin jännäprojekti käynnissä ja niin on nytkin – konkreettisesti se pärähti käyntiin eilittäin. Tuloksesta ei ole mitään tietoa, se ei riipu mitenkään minusta. Kun asia selviää, tulen jälleen kerran hämmentämään tätä blögistäniäläistä taikajuomapataa oikein kunnolla. ;) Pitäähän lukijoille järjestää pähkäiltävää.

Edelleen tässä harkitsen sen luontaistuotteen tilaamista. Pitää vieläkin tarkistaa yksi asia…On se silti mukava, että netin kautta löytää kaikenlaista – varsinkin sellaista, mitä ei ikinä ennen olisi tullut mieleenikään haluta. Olen taas törmännyt kaikenlaiseen, ei sillä että hankkisin tai minulta puuttuisi jotakin. Olisi vain kiva, jos olisi sellaista ja tällaista; varsinaisesti tällä ei ole tekemistä omistamisen kanssa. Enempi se on sitä, että joku on kehittänyt jotain uutta, vekkulia ja näyttävää jonkin tavallisen vekotin tilalle tai saanut vain vekotin näyttämään… hyvältä!

Eli eihän tässä tänäänkään mitään tärkeää asiaa. Kipu ja särky ovat niin tavanomaisia. Menenkin taas riisumaan pari omenaa, kaivan kirjan esille ja päädyn toiseen todellisuuteen…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAIPUMATON… MONELLAKIN TAVALLA!