Syksy saa – minä… *tsih*

Minä. Juu, siis pidän aivan tuhottoman paljon syksystä! :D Tässä vaan odotellaan nyt hirmuhelteen jälkeen, että seinät lakkaisivat hohkamasta lämpöä. Ei ole vielä tapahtunut. Meillä on siis edelleen sisällä tosi lämmintä, melkein hikistä, vaikka ulkona on sopiva keli – suorastaan sanoisin paras mahdollinen! ;)

Ei tänne mitään uutta kuulu. Ei ole mitään jännää *no ei tavallistakaan* kerrottavaa. Päivät kuluvat johonkin. Kukaan ei tiedä mihin. Ne vain sujahtavat ohi helkkarin äkkiä. Niin äkkiä, että joinakin päivinä olen aamulla elänyt oikeaa viikonpäivää ja iltaan mennessä unohtanut ja siirtynyt jo seuraavaan. Eli pitkiä, mutta nopeita päiviä? *ehhh* Aika ei tule pitkäksi, koska tekemistä on ja luettavaakin alkaa ilmaantua tuon sydänkesän jälkeen heti huomattavan paljon paremmin. Kirjastovarauksista alkaa jo irrota 6 – 10 viikottain ja sehän on aika sopiva määrä! :) Sen verran kirjoista, että tietty dekkarit ja jännärit kuluvat aina tässä kaiken muun lomassa välipalakirjoina. Dokkareita, elämäkertoja ja muuta asiallisempaa tuleekin tarjolle harvemmin. Heinäkuun lopun ilo oli: Marko Lamberg – Noitaäiti, Malin Matsintyttären tarina. Lukekaa linkeistä! Hyvää selvitystyötä ja historiaa. Tosin pari lapsusta itse kirjoittajalta on päässyt läpi, laskettakoon vaikka kiireen ja *hmm.. uskaltaako sanoa* tietyn lukijakuntaikäluokan ymmärryksen tarkistamisen syyksi. ;) Itsellä on hyllyssä Leena  Virtanen: Noitanaisen älä anna elää, jota myös suositan. Mikäli naisten ja varsinkin köyhälistön asema kiinnostaa, ’noituus’ selittääkin paljon…

Muuten tässä onkin parina viikonloppuna oltu pois vakikirpparilta, koska siellä oli muuta. Käytiin sitten Hakiksessa ja Itiksessä. Eipä ollut kummoista tarjontaa. :( Jotakin pientä ja muu hintataso oli täysin kohtuuton eli ei mukaan mitään oikein tarttunut. Onneksi pääsee tänä viikonloppuna taas Vermoon! :) Juuei, en ole saanut läheskään kaikkea vielä käsiteltyä, tehtyä niille jotakin ja osaa vietyä Huutikseen. Olen edelleen niin laiska ja saamaton. Käytän kaiken energian aamulla käydessäni postilaatikolla ja kaupoissa penkomassa mahdollisimman halpaa muonaa. Kotoon tullessa vuorossa onkin jo lounaan pilppominen ja viestittelyä. Koska kesälounas on yleensä saladoa (tai ainakin suurin osa), menee sen syömiseenkin jo puoli tuntia. Pureskelu on nähkääs niin rankkaa! :P

Haa, tiedoksi vaan, että ensimmäiset sienetkin on jo syöty! Njamskis. Tein eilen lounaaksi pannulla käytettyä lohikalaa, sen kanssa kantarellisoossia ja melkein-uusia-perunoita. Oli loistokasta apehtia The Kaverin kanssa. Köyhät eläkeläiset heekkupeeseilevät juuri tällä tavalla. Mutta salaa. Osa sienistä ängettiin jopa pakkaseen… Myös tiedoksi, etten pakastele esim. mansikoita. Niitä saa samalla hinnalla läpi vuoden kaupan pakkasesta. Samoin mustikoita… tai enpä niistä vielä tiedä. Katsellaan. Huomenna on kai otettava ylimääräinen muovikassi mukaan kauppareissulle ja ahnehdittava kesäkurmitsaa. Meikän melkein suosikkivihannes, niin hyvää, niin käyttökelpoisen monipuolista. Heh, juu, aina pitää kirjoittaa ruuasta.

Olisi taas kaikenlaista puuhasteltavaa, mutta tämän päivityksen avulla pystyin hieman vielä siirtämään kaikkea vähäsen eteenpäin. Ei vaan huvita eikä jaksa. No, kohta taas. Menenkin tästä heittämään kipulääkityksen,  saan lepuuttaa vielä hetken ja sitten on pakko alkaa teeskentelemään jotakin. Ei kun menoksi! :cool:

POLKA – AINA YHTÄ SAAMATON…

Yksi vastaus artikkeliin ”Syksy saa – minä… *tsih*

  1. Kiva ”nähdä” sinut pitkästä aikaa! Kävi jo mielessä, että pitääkö huolestua noin pitkästä tauostasi. Mutta, jatketaan me vaan samalla vauhdilla ja tekemisillä. Ja kiitti kirjavinkeistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *