Kinosten vankina!

Enpä sitten eilen päässyt ulos lainkaan! Torpan oven edessä olevat kinokset ovat aivan rauhassa saaneet kasvaa. Huoltohemmoja ei ole näkynyt eikä kuulunut auraamaan noita ’pieniä esteitä’ koko päivänä. Nyt ollaan oltu kaksi vuorokautta jumissa täällä. Nice? Not! Eikä ketään kiinnosta, koska tämä ei ole mediaseksikästä eikä klikkiotsikoiden arvoista. Jos olisi oikein julkisuudenhimoinen, voisi tästä tehdä jotain pientä ärsyttävää. Ei vaan sovi oikein meikäläiselle sekään. Toisaalta, hmm… ajatus laitetaan muhimaan! Nih kerta!

Tänään olen menossa The Kaverin luokse taas katsomaan, tarvitseeko hän jotain apuja, johon minäkin kykenisin. Ainakin vien vähän muonaa ja muuta tarpeellista. Kaipa hän juttukaveriakin tarvitsee… Kurjaa tietty, kun paljon liikkuva ja sosiaaliseerava kaveri joutuu sängyn pohjalle kovien kipujen takia. Varsinkin, kun ei ole tottunut sellaiseen. Vähän hengenkohotusta sinnekin ja kun käyn kälättelemässä jokusenkin tunnin, hän on taatusti jo iloinen, kun ymmärrän häippästä kotiinkin. ;)

Sain sentäs eilen mopattua torpassa lattiat, kun ei päässyt kepittelemään. Turhan tuntuista työtä sekin. ;) Ei se näy missään muualla kuin likavedessä. :D Pyyhkeilin pölyjäkin. Sekään ei näy missään. No, ainakin olen tehnyt minkä pystyn. Kun tuonne jäähankeen ei ole meikällä asiaa – oli lapiota tai ei. Grrr, joskus toivoisi, että asiaa hoitavat joutuisvat kokemaan tiettyjä asioita ihan itse. Mutta turha toivohan se. En siis ilkeyttäni tästä sano, ainoastaan siksi, että olisi parempi käsitys siitä, miten kaikki ei ole ihan niin yksinkertaista miltä se saattaa työpöydän takaa näyttää. Sopii moneen muuhunkin asiaan.

Mutta nyt jotakin riepua niskaan ja viemään roskat, sitten lootalle ja kaupoille, kotiin, tilaamaan taksot, repun pakkaaminen uudelleen ja ei kun menoksi. Tehokasta? :cool:

POLKA – KIPEÄ HOITELEE VIELÄ KIPEÄMPÄÄ...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *