En enää ihmettele…

Muistan, miten joskus sitä ajatteli, että miksi ihmeessä ’vanhukset’ aina puhuivat säästä, ilmoista, keleistä. No juu, nyt en ihmettele sitä enää lainkaan. Olen itse pahimmasta päästä sääjorisija! :) Kun kelit nyt vaan vaikuttavat omaan kulkemiseen ovesta ulos jo ihan älyttömän paljon. Toki nämä vaihtuvat ilmat myös rassaavat fibro- ja muutakin tilannetta aika pahasti. Mutta en minä nyt niistä ala märisemään sen enempää.

Tänään taas aamusta kylille, hakemaan myös The Kaverille muutama ostos. Jotain pientä hän kaipaili, lähinnä ruokaa tietysti. Tein eilen sen verran ison läjän muonaa, että vien sitäkin mennessäni. Siitä jää varmaan vielä huomiseksikin, hänelle siis. Kaverin omalekuri on osa-aikainen eikä ollut soitellut, koska ei ole töissä to-pe. Seuraavan kerran maanantaina, jolloin toivottavasti jotakin apua olisi saatavissa. Onhan tuo ihan hemmetin hankalaa. Eikä se hankaluus niinkään. Sympatiseeraan enemmän niitä saakelinmoisia kipuja, joita hänelläkin nyt on. Kyllähän se näkyykin. Ja stressaa  hiukan, kun en voi auttaa muuten kuin kertomalla joitain vinkkejä, miten himppasen ehkä helpottaa…

Mutta mielellänihän minä käyn siellä, muutenkin. Enkä siis glorifioi tässä itseäni. Lähden ihan siitä periaatteesta, että voisin itse olla samassa  tilanteessa vaikka jo huomenna! Koskaan ei voi tietää…

Mutta kohta riepuja niskaan ja katsomaan, millainen luistinrata on tänään tarjolla! Kehnolta näyttää, mutta pitäähän sitä käydä yrittämässä. Takataskussa on toki varasuunnitelma, jos en saa rolleria tökittyä / heiteltyä yli pahimpien kohtien. :cool:

POLKA – TAAS SE ON MENOSSA!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *