Jotain pysyvää?

Olisiko hyvä esimerkki vaikka meikäläisen tapa käydä maanantaisin kylillä? Ei, ei sitä nyt pakkomielteeksi kannata kuitenkaan ängetä. ;) Rutiinit nääs pitävät naisen tiellä ja tekemässä edes jotakin. Parempi luuhata ostarilla kuin kotona – olen kuin muutkin nuoret! *eheheheh*

Tekisi taas mieli märistä, mutta en taida viitsiä. Edelleen asiat pyörivät samoin kuin ennenkin eli eivät aina oikein pyöri… Plääh! Juuri nyt harrastan aktiivista naapurikyttäystä eläinsuojelun nimiin. Naapuritalon asukas joko tahallaan tai vahingossa jättää kaksi kissiään pitkiksi ajoiksi partsille, jossa karvamöllit mouruavat. Ilmeisesti ilman vettä ja ruokaa. Onneksi ei vielä ole kamalan kylmää… Silti. Koska en ole 100 % varma, mitä oikein tapahtuu, kyttäilen nyt tilannetta. Ja raportoin, jos epäilykseni pitää paikkansa. Ja jos pitää, vien asian heti eteenpäin. En vaan kestä ajatusta, että joko ihminen tai elukaiset eivät voi hyvin tuolla nyt. Vai pitäisikö unohtaa koko juttu ja olla puuttumatta mihinkään? Täh?!?

POLKA – KYTTÄÄ MUITA, VAIKKA OMAT ASIAT OLISIVAT PÄIN PEETÄ!

 

 

3 vastausta artikkeliin ”Jotain pysyvää?

  1. Mielestäni kytätä saa niin paljon kuin huvittaa, mutte eteenpäin ei vähäisiä asioita saa viedä.

    Tai niinkuin mulle on sanottu, et enään puutu!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *