Päivä 2. vieraassa petissä: uusittu Polka, versio 3.0

Nonnih, kai se pitää myöntää, että osia on jo sen verran vaihdettu, että kohta meikäläisen voisi siirtää johonkin bioniseen porukkaan. Alakerta alkaa olla titaania. Arvatkaas mihin sopisi kunnon ropsaus teräsvillaa, luomaan ikään kuin luonnollisuutta tilanteeseen? *eheheeeeh* Juuei, en minä sekaisin ole, mutta mömelölasti on paljon mielenkiintoisempi kuin kotona – vaikka pitäisi ola samat lääkkeet! En usko, haluan juuri nuo mukaani! :D

Olipa mukava saada tänne vieraita! Ensin kiitti Sörkan sakille, joka saapui vailla karvamaista vahvistustaan, mutta toi mukanaan kivat tuliaiset. Toiseksi saapuikin sitten Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista. Oli hirmuisen mukava nähdä tuttuja ihmisiä näissä tosi kapeissa ympyröissä. Erityisen mukavaa oli tietysti kälätellä ihan tavallisistakin asioista. Iso kiitos teille, kun jaksoitte matkata tänne ja etsiä sopivat kyydit ja muuta ahittavaa! Uskokaa pois, arvostan käyntiänne enemmän kuin ehkä luulettekaan.

Täällä meitä on neljä eukkoa samassa salissa. Kaikki ovat kovaäänisiä ja halukkaita sanomaan mielipiteensä. Kun mukaan lasketaan meidän fyssarimme, menossa on aivan järjetön, kova huuto, josta ei enää erota edes sanoja. :P Kerrassaan veikeää. Muuten jännä huomata ne vanhat totuudet siitä, miten ryhmä muodostuu ja etsii johtajansa (tai joku ottaa sen johtajuuden jne) tässä pienessä,  eristetyssä yhteisössä. Heh, kaikenlaista mielenkiintoistahan täälläkin on jo ehtinyt tapahtua! :D Enkä tietenkään voi kaikkea tässä paljastaa, mutta ehkä joskus toiste sitten. Ei kuitenkaan käy elämä täälläkään hirveän tylsäksi! :D

Olen myös yrittänyt lukea, mutta melu ja ylimääräinen touhu sekä saiskun perustoimet häiritsevät niin, ettei pysty. Olen siis käpälöinyt tätä läppäriä kaiket päivät ja melkein yötkin. Edellisyö jäi nukkumatta. Viime yöksi sain troppia ja nukuin katkonaisesti pari-kolme tuntia, joten olen oikeinkin iskussa jo tässä vaiheessa. Mukava, että herätetään mömelökupilliseen – kaffetta ja muonaa tulee vasta parin tunnin päästä. :(

Tänään lisää liikuntaharjoituksia, lisäksi pitäisi tavata kipuhoitaja ja mahd. muitakin eri tahoja. Saas näkee, mitä muuta tapahtuu! Erällä meistä on ehkä enemmänkn ongelmaa, mutta ei näytä täällä kovin kiire olevan. Leikattu kipeä voi odottaa hyvin puoli vuorokautta. Eihän se ole pitkäkään aika! *no perkele on, tämä on olevinansa svinduilua* Mutta siis, jos ei vielä ruiskun ja haavahoidon jälkeenkään löydy mitään poikkeavaa tms. on isohko mahdollisuus, että pääsisi kotoon ehkä jo huomenna. Minä vain varovasti kuvittelen nyt, en minä mitään lupaile!

Kasvisruoka oli eilenkin hyvää, hiukan mausteita puuttui. Ruokaa oli kuitenkin jumaleissönin paljon, iltaruokaa väittäisin jopa oikeinkin hyväksi *minä pidin*. :D Ai, että elämä ei muka pyöri ruuan ympärilllä? Älkääs nyt viitsikö, isot ihmiset.

Minä lähden yrittämään kylppäriin ja sen jälkeen lukemaan päivän uutimia!

Torpsomaista torjantaita ihan kaikille! :)

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT UUDISTETTU VERSIO ON ITSEÄÄN ALKUPERÄISTÄ PAREMPI!

 

10 vastausta artikkeliin ”Päivä 2. vieraassa petissä: uusittu Polka, versio 3.0

  1. Kyllä ne vieraat vaan sairaalassa ovat mukavaa vaihtelua!

    Noista lääkkeistä. Ootko ihan kysynyt, saisitko samoja lääkkeitä kotoon? Minä nimittäin sain ja ihan kysymättä siis kirjoittivat apteekkiin repsut. Olin jo varautunut pyytämään niitä mutta ei sitten tarvinnutkaan.

    Toivon todella, että toipuminen jatkuu samaa tahtia ja että ruoka on edelleen maistuvaa!

    • Totta, kirkastaa päivää. ;)
      Ei, näitä ei saa. Ei millään. Juuri 10 min. sitten riitelin kipuhoitajan kanssa asiasta, ei riitä ymmärrys nyt jollakin.
      Toivomma näin, olen tänään lenkkeillyt ympäriinsä puolijuoksua…

  2. Bläh! Aamulla sanoivat, ett pääsen tänään himaan. Sitten peruivat. Arvatkaas millä tuulella minä oikein mahtaisinkaan olla?!

    • No jestas, hyvä, että pitävät vielä siellä. Minnielle vähän turhan rankkaa hoitaa sinua.

      Voin kuvitellaan huoneen ja teidät akat ja ne jutut :)
      Kokemusta on :)

  3. Voi Polga miten hauskaa on lukea sairaalakuulumisista. Ajattelin jo ruveta myöntymään titaaniosaan itsekin, tähän asti olen pelännyt hampaat kalisten toimenpidettä. Hirveän kovina kipukausina oon hakeutunut leikkausjonoon ja parempina aikoina perunut aikani. Jotenkin tuo positiivisyytesi auttoi.
    Toivon sinulle hyviä paranemispäiviä niin sairaalaan kuin kotiin myös. Jospa nyt pikkuhiljaa kivut hellittäisivät ja saisit uudenlaisen elämän *peukku*
    Minnille terkut :) t: Edwina

    • Me arvokkaat naiset olemme titaanimme ansainneet, joten liity vain kerhoon! :D Rtg-kuvat ovat nykyään aika veikeitä katsella. Hiukan robottimainen olo, meinaan…

Kommentointi on suljettu.