Nyt on lokakuu

Enkä minä edelleenkään lupaa olla hiljaa! Eilinen meni kirjoittaessa eli Valentiino sai todella pitkän sepustuksen sekä vähän muuta materiaalia. Pitäähän sitä toisia ilahduttaa? Siinä menikin niin pitkään, ettei enää jaksanut. Tosiasiassa en enää jaksanut tuijottaa kirjoitusta ruudulla. :( Jatkan harjoituksia huomenna…

Belga tulee lounaalle, kuten tavallista. Tänään seljankaa ja näkkäriä. Sivussa tarjolle täytettyjä herkkareita sekä kesäkurmitsapaistosta. Belga teki varsinaisen kaappauksen vihannestsioskista ja siksi tänään pitääkin saada kaikki upotettua johonkin muonaan. Ei voi oikein odotella, koska II luokan tavarat ovat nyt vielä kunnossa, mutta eivät kestä säilyttämistä yhtään pidempään. Uuni siis kuumaksi ja sopan kiehuessa uunissa valmistuu kaikkea muuta heekkua! No joo, siis meidän heekkuja. Joku ei niitä pistäisi suuhunsa pienellä pakollakaan.

Vänisemistä ja märisemistä olisi, mutta nyt ei jaksa sitäkään. Todettakoon vaan, että unet ovat lähes kadoksissa, mutta tilalle tuupataan kaikkea ikävää… :(

Luettua: Erkki AurejärviKun kukaan ei näe. Sukunimen on tottunut näkemään aivan muissa yhteyksissä, tavallaan. ;) Miehen ensimmäinen dekkari eikä nyt niin kehnokaan, jos Helsingin historia, oikeustapaukset, oikeus sinänsä ja sen toteutuminen kiinnostavat. Toisaalta, välillä tuntuu, että tarina jää toiseksi omien tietojen esittelyn varjoon. Ei siis sovi kaikille dekkareiden kavereillekaan. Ei ole ennakkotapaus. :P Mika KiveläElukkavaunu. Miehiä, naisia ja muita nisäkkäitä, jotka eivät mahdu normielämän paskarundiin. Viinaa ja hiukan lisää viinaa ja viivaa. Turku. Minä pidin, mutta en uskalla suositella kaikille. ;) Annamari MarttinenTörmäys. Miten liikenneonnettomuus muuttaa hetkessä kaikkien elämän. Poikkeuksellisen hyvä kuvaus sekä uhrien että onnettomuuteen syyllisenä pidettävän tunteista ja reaktioista. Suositan, varsinkin henkilökohtaista kokemusta asiasta omaaville. Ehkä hiukan liiankin dramaattinen, mutta menköön aiheen piikkiin. Marko Lönnqvist (toim. Jarkko Sipilä)Elämäni gangsterina. No juu, tuota, eheh. Ainakin härralla on itsetuntoa ja omakehua riittää loppuun asti. Enkä nyt sanoisi edes gansteriksi, pikku rötöstelijäksi korkeintaan. Ja liivijengiläiseksi, jenginhän hän kieltää jo puolivälissä opusta. Jos haluat lukea kotomaan tavisrötöksistä, se on tässä. Retostelu rahoilla ja fattan tuilla oli jopa meikäläiselle hiukan liikaa. Jäiks! En voi sanoa, että pitäisin tästä eikä kaikki kuvailukaan ihan täytä totuuden tuntomerkkejä. Mutta saahan tälläkin lovvoa, että pääsee taas kehuskelemaan lisää. Sujata MasseyRei Shimura menetysten rannikolla. Massey palaa Rei Shimuran elämään Japanin maanjäristyksen sekä Fukushiman onnettomuuden tiimoilta. Luonnonvoimien lisäksi joku on ollut myös japanilaisen antiikin perään ja eräs nuori nainen kärsi karun kohtalon. Mutta Rei Shimura selvittää… Ei kehno, jos on lukenut aikaisempia opuksia. Minä kyllä tavallaan pidän tästä; kulttuuri ym. on kuvattu luontevasti ja kerronta toimii. Teppo RäisänenPikkuisen parempi ihminen. Matias inhoaa työtään ja alkaakin haaveissaan suunnitella maanalaista hotellia, erikoisuutta, joka toisi hänellekin rahaa. Unelmat muuttuvat todeksi yllättäen ja miehen on pantattava asuntonsa sekä hankittava jostakin jokunen miljoona. Tavallisen ilmoitusmyyjän, jolla ei ole yrittäjäkokemusta eikä -koulutusta. Aika hupikas(kin) opus siitä, miten idea jalostuu toiminnaksi ja miten kokematon yrittäjä selviää kaikista sudenkuopista – vai selviääkö. Hiukan vatkutusta eli olisi voinut lyhentääkin. Silti tämä uppoaa jossakin uni- tai odottelukirjana. Ingar JohnsrudWieniläisveljeskunta. Onpa onnistunut kirjoittaja sotkemaan samaan opukseen sekä rotubiologiset kokeet II maailmansodan aikana, lahkolaisuuksien toimintaperiaatteet että terrorismin. Kyllä tämän nyt lukee, mutta en kyllä ihmeemmin tästä välitä. Juoni on pakostakin vähän sekava, kun kaikki yritetään tuoda esiin yhdessä rytäkässä. Ei oikein toimi eli enempi puuduttaa. Odottelukirja. Elizabeth HarrowerTietyissä piireissä. Aihe on kiinnostava eli Australia II maailmansodan jälkeen aina 1960-luvulle. Eipä ihme, ettei leidi aikanansa tätä julkaissut. Olisi ehkä aiheuttanut pientä häslinkiä. Naisten ja varsinkin työssäkäyvien naimattomien naisten asema, yhteiskuntaluokkien väistämätön epätasa-arvo ja sen näkyvyys joka asiassa sekä varakkaiden omahyväiset asenteet… mausteena ihmissuhdedraamaa. Voin kuvitella, että tästä olisi syntynyt ainakin pienimuotoinen kohu. Nyt toki ei, mutta tekstissä näkyy kyllä aikalaisuus ja ehkä myös omakohtaiset kokemukset. Suositan, australiaisia kirjoittajia ei turhan paljon ole suomennettu ja ainakin tähän kannattaa tutustua. Lukiessa muistakaa aikakausi! ;) Harri Närhi Kuparitalo. Mikä yhdistää piinkovaa rahanahnetta yritysjuristia ja Suomessa syntynyttä somalinuorukaista? Kummankin elämä tuntuu täysin erilaiselta ja opuksen puoleenväliin mennessä asiat eivät oikein aukene, kuvausta kummankin hankkeista ja työstä. Kunnes alkaa tapahtua merkillisiä asioita… Kirja paljastui lopulta ihan kelpoisaksi, mutta kaikille en tätäkään voi suositella. :) Pari opusta ja lehteä jää kokonaan mainitsematta, koska ne olivat jopa tähän tarkoitukseen kelpaamattomia. Siitä voitte arvata tason!

Ja nyt pilppomaan vihanneksia tunniksi tai pariksi. Ne joiden omatunto sallii, viettäkää oikein rattoisa ja mehevä viikonloppu.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – TAAS SILLÄ ON JOTAKIN MUUTA MIELESSÄ!

4 vastausta artikkeliin ”Nyt on lokakuu

  1. Kiitos taas listasta. Närhen laitoin varaukseen. Tuo Aurejärvi ei minua sytyttänyt, vaikka lähes kaikki dekkariuutuudet luenkin. Aurejärveä en saanut luettua, jätin kesken.

    Rattoisaa lounailua! ;)

    • Ollos hyvä, kiva kun kelpaa. Jep, Aurejärvi oli vähän puuduttava, mutta kyllä mä sen kuitenkin luin. Jaksut loppuivat kyllä parissa muussa opuksessa (ja vars. niissä, joita en edes maininnut).
      Kiitos, ainahan lounastelu seurassa on mukavampaa kuin yksin. :)

  2. Samoin kiitos listasta!

    Ps. nauratti se sun 9.5 kiloinen pikkukisusi. On siinä emännän tai isännän sisäkalut olleet koetuksella, kun sellainen mötkö on rojahtanut syliin :D

    • Ole hyvä! :)
      Meillä on näitä pikkukisuja ollut useampia – siksi Minni onkin tuommoinen taskukissa. :D Kyllä se todellakin oli mötkö hypätessään alas. Lisäksi sillä oli tapana tehdä tuo leijailu alas aina silloin, kun makoilimme soffalla ruokalevolla. Voit kuvitella: vatsa täynnä ruokaa, puolitorkuksissa ja silloin kissi laskeutuu… :P

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *